- Dementian alku?

 Erikoiset Lyhennelmät // Ois mukava tietää -sarjan lopuska. 19. / XIX

Huovisestahan koko revohka alkoi, Huoviseen päättyköön:

Heh! ja huhuh päälle.

Oikein huolella paneuduin Huovisen Veikon Lyhyet erikoiset -novellipakinakokoelmaan vuodelta 1967 ja aloitin aamulla kirjoittaa siitä kirja-arvostelua Kirjavinkkeihin tarkoin taustoitettuna: 

📝

• synt. 1927 Simo, k. 2009 Sotkamo;
• p. Hilkka Hemminki hammaslääk... 

Mitä hittoa! 

Jokin etiäinen koputtamaan puista päälakea: tark! tark! tark! Tark. Kirjavinkit 2018!+

Todella ja rili:

Kirjavinkit: Lyhyet erikoiset. Veikko Huovinen. Arvostelu hikkaj 2018, 11.7.

 

Five years ago! Ite minä!

Eikä harmainta aavistusta.

Tästäkö se alkaa nyt, se mikä se nyt on,  se se joku sementiako se on se ...

Muuten, kirja on lainassa oman kunnan lainaston varastosta.

Pitää yrittää muistaa palauttaa.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

- Radio

 Erikoiset Lyhennelmät 1. // Ois mukava tietää I

 

Lyhyet erikoiset on Veikko Huovisen novellikokoelma sieltä täältä niitä näitä. 

"--- ilostelija, joka piruilee pinttymyksille ja raivaa riemumielin kaikenkarvaisten hupsutusten ryteikköä ---" määritellään Kirjasammossa Huovista.

Nyt ei kuitenkaan ole Huovisesta kyse, vaan teistä uskollisimmistakin uskollisimmat Hikatuksen lukijat, joita olen piinannut ylipitkillä jorinoilla ja jorinasarjoilla, kuten Parnasso-sarja ja Taiteilijakukkula-sarja (suosittelen) ja Kiveen-hakatut sarja ja...

Koko heinäkuun ajan armahdan teidät, miltei lomautan, ja aloitan sarjan Eriko(ko)iset Lyhennelmät / Ois mukava tietää, jossa silloin tällöin toisinaan, aina kun mieleen juolahtaa, muutamin virkkein etenemme kohti syks-syk- sy-s eiku vietämme keskikesän päiviä kevyesti keikkuen, hupsutusten ryteikköä raivaten, elämän solmuja availlen, koko sortin sakki:

    😀😁😂😃😄😅😆😉😊😋😌😍😎😏😐😑😒😓😔😕😖😗😘😙😚😛

😜😝😞😟😠😡😢😣😤😥😦😧😨😩😪😫😬😭😮😯😰😱😲😳😴😵😶😷

Eri(ko)koiset Lyhennelmät // Ois mukava tietää I

Montako kuulijaa on ensi yönä klo 03:27 kuultavalla Korsakovin Rimskin Voivodilla?

Entä klo 03:50 Oboekonsertti n:o 2 B-duurilla?

Hyvää yötä

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Rappiotaide

 Entartete Kunst

Huovisen Veitikasta, WSOY 1971, kaivelen kiinnostavia kipaleita samalla arpoen, tottako vai tarua tässä kohden Veikko turisee: koko romaani kun on mielikuvitteellisen historiantutkijan työtä, muka kirjailija itse, joka on löytänyt omilla tutkimuksillaan ja saksalaisilla kontakteillaan uutta ennen kuulumatonta tietoa Hitlerin toilailuista.

Huovinen parodioi historian kirjoitusta ja vetää höplästä meitä lukijoita niin oivasti, että jotkut lukijat pitivät kirjaa totena ja ihan ulkomaita myöten tuli tutkijoiltakin kyselyjä uudesta tiedosta.

Eikä ihme jos moni valetieto läpi meni, koska oikeaakin tietoa seassa on runsain mitoin, kuten kiellettyjen kirjailijoiden teosten polttamiset. On muuten pian, 10. toukokuuta, kulunut 90 vuotta, kun kirjaroviot tuhosivat Mannin, Remarquen, Einsteinin, Zweigin, Freudin, Zolan, Proustin ja monen muun 'töhrystelijän' tuotantoa.

Maalaustaiteen puolella epäsuotavia, vain hermosairaita kiinnostavia, poistettavia olivat Chagall, Cézanne, Gauguin, van Gogh, Picasso ja Matisse Huovisen luettelon mukaan; nuo monen muun ohella, kuten Kokoschkan. Mutta tuskin Kokoschkan 133 X 187 cm:n kokoinen maalaus tuhoutui näin niin kuin kirjassa kuvaillaan lähdetiedon kera:

"Hän asetti maalauksen nurkkaan, peräytyi kymmenkunta askelta ja otti vauhtia kuin rangaistuspotkua ampuva jalkapalloilija. Komeasti sujahti Hitlerin nauhakenkä kankaan läpi. Mutta maalauksen takana sattui olemaan pronssinen pienoisveistos, joka otti vastaan potkun suurimman energian. Hitleriltä murtui ukkovarvas. Lähellä seissyt professori Schliemann unohti tilanteen vakavuuden, ja puhkesi mahtavaan nauruun. Hänet pidätettiin ja hirtettiin vielä samana iltana" *79 

*79  Der Tod des Professors Schliemann. 

Saksalaisen sosialistisen ylioppilasryhmän tutkielma Lomosovin yliopistossa. Ote saatu eräästä DDR:n aikakausjulkaisusta.

ps

omatekemää mie-ITE-taidetta Fûhrer ei potkinut, ks. ylä-/alakuva.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä.

 

🏂 hiihtämiset -0°C  14+14 km  1029 km /€ = 160 h

Löytyykö meiltä empatiaa

 kuten aina pitäisi, jos joku sairastaa

No, ainakin eräältä:

- Ovat ne veitikoita, lausahtaisi Huovinen V, niin kuin kirjoitti Hitleristä ja hänen natsiveljistään Veitikassa, jota taas kertaalleen kertaillen kertailen:

"Miljoonat toivoivat - he suorastan rukoilivat - että Hitler kuolisi. Toisen maailmansodan jälkeen on ilmestynyt kirjoja ja selontekoja salaliitoista, jotka suunnittelivat Hitlerin tappamista. Sivullista tarkkailijaa ihmetyttää, miksi eivät nämä urheat everstit ja kenraalit pitäneet taskussaan pistoolia, ja ampunet Hitleriä. Heillähän oli tilaisuus usein tavata Hitler. He taisivat pelätä, he taisivat olla liiaksi tämän veijarin pauloissa." 

-Veikko Huovinen: Veitikka. WSOY 1971.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂 hiihtämiset -4°C  15 km  975 km /€ = 152 h

Enää 25 - piikki!

On siellä järvenjäillä viimeisen päälle rentoa 'lennellä', 

viuhtoa ja viivähdellä. Tänään yksin ilman paria.

Joutsenpari sentään kumppanina.

Mielessä kysymys:

 onkohan tuo vallanhimo näin hohdokasta?

.

Joe-setä

 Jo 5 päivää Stalinin kuolemasta ks.

Ja yhä kummittelee mielessä.

Loiventaakseni Applebaumin Gulag-järkäleen jättämiä ikäviä jälkikaikuja, piti tarttumani Huoviseen:

Selata kirjan 15 little-juttua tuosta Joe-setä kummituksesta - josko vähänkin inhimillisyyttä saisi Veikko tiristettyä 165-senttisestä hirviöstä, joka tappoi kaiken kasvavan. 

Kai nyt jokaisessa jotain positiivista löytyy, kun oikein kuopii?

Eikähän Veikko-setä pettänyt, kuten Rauhanpiipun lukeneena tiesinkin. Saipa julmasta miehestä tiristettyä paritkin ilon pilkahdukset, omatyylisensä:

Stalin Molotovin kanssa venheellä kalassa Laatokalla, Molotov soutaa. Pian lasketaan pitkäsiima. Kaunis lämmin  kesäpäivä panee peränpitäjän hyräilemään soutajaa silmäillen:

"Mä ensin sun likvidoin,

ja sitten sun rehabilitoin."

Jonniinmoinen armonpilkahdus sentään aistittavissa.

Toinenkin löydös. 

Kas, tässä: 

Stalinin kyökkikokkina sivistymätön suoraan jurtasta tullut lamuuttityttö Veera, jonka luonnonlapsen raikkautta Hänen Hirmuisuutensa rakasti. Kaiken huippuna olivat varsinkin Veeran vessareissut. 

Hämmästeli Stalin hihkaisuja ja eräänlaisia riemunkiljahduksia, joita tyttö päästeli asioidessaan WC:ssä.

Uteliaana kyselemään tytöltä jotta: mikä mikä? Tyttö kihertelemään:

"Hassua ja hauskaa, kun kakka lähtee viimeiselle matkalleen kosken kohistessa."

Pahimmoilleen sattui olemaan suu täynnä leipää ja teetä Setä-Stalinilla, kun vesivessaan tottumaton jurttatyttö tuon virkki. Muuta ei tarvittu, kun

"--- hänen poskensa pullistuivat pidätetystä naurusta --- teesuihku lensi hänen nenästään pöytäliinalle, ja kova hohotus seurasi sitä. Hän yski ja kakoi hyvän aikaa nenään ja keuhkoihin menneitä leivänmuruja. Vielä virkahuoneessaan pitkin päivää hän puhkesi äkillisiin naurunpurkauksiin. ---"

Kakkahumoristeja niin Veke kuin Jossu!

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  10+11 km 602 km /€ = 97 h

Huovinen-Kuitunen-Lagerspetz-Rasa-Mannerkorpi-Ahmavaara-Hintikka-Lindfors-Anhava-Laine-Mosse

  vanhat Parnassot -sarjan 15.

Suoraan asiaan: Toukokuun nide 4 /1971.

Huovis-Veikon kaksi iljettävää kertomusta: Ihmissyöntiä I-II, 

Rasvamaksa ja Pystyyn marinoitu nainen.

Että tommottii sai kirjoitella vielä puolivuosisataa taapäin: syödään ihmisiä herkutellen. Huovinen ikään kuin kokeilee ensin Parnassossa, jotta maistuuko, ja kun kerran maistui ilmestyivät nuo samaiset jutut kirjana vuonna 1973. Aika kaukana on Veikko Rauhanpiippu-ajoista.

Tämä toukokuun numero on kaunokirjallisempi kuin aikaisemmat: vähemmistöön ovat jääneet raskaat teoretisoinnit ja analysoinnit milloin mistäkin yhteiskunnallisesta teemasta. On Kalevi Kuitusen novellia, Raudan suura; on Eerik Lagerspetzin Lyhyitä runoja; on Risto Rasan luontorunoja, Auringon luukku; Juha Mannerkorven Reaktioita. Tosin totta kai, jotta asiallisuus säilyisi, mukaan on vielä kerran otettu Ahmavaara-Hintikka-akseli Pertti Lindforsin selvittämänä. Olisiko päätoimittaja Anhava lähtenyt jo kesäloman viettoon ja toimitussihteeri Jarkko Laine päässyt päällepäsmäriksi.

Tämä numero haiskahti jo enemmän nyky-Parnassolta.

Vaan hienointa oli kun oli löytynyt uusi sponsori 👍😂🚗.

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Havukka-ahon ajattelija

ajatuksissa lunta kolatessa eilisen jäljiltä, kun eka osa uusintana telkussa monen vuoden takaa.

YLE Areena

... osaa tuo Kai Lehtinen roolinsa, vaan kun oli Päätalona vasta, näkyi Konstassa Kallea seassa. Vähän häiritsi ja tuli mieleen, oliko Kainulainen joskus ollut Pylkkäsenä sopivampi. Vai olisiko Kainulainen ollut ensinkään Konstana, Kätkäläisenä se oli ainakin. Ja Leinohan se oli Havukkalaisena, niin se meni. Oli kumminkin Kainulainen Päätalon Herkkona. Oli miten oli, parempi tämä Havukka-ahon ajattelija oli kuin muina maanantaina pyörinyt Åke Lindmanin Lapin kullan kimallus, se jossa Ville Haapasalo laihana poikana ja Petelius Lapissa nyt Naima-Aslakitta, anteeksi pyytelemättömänä. Eivätkä Kainuun luontokuvatkaan kalpene Lapin ruskille. Väli-kädetkin kävivät selviksi oikein kuvien kera. Ensi kerralla pääsee Konsta elementtiinsä tavatessaan ne oppineet herrat, lisenssin sun muut maisterit, tenttaamaan tietääkö nuo oppineet mitä. Nykywokessa mahtas Huovis-Veikko olla aika suossa eli lirissä kun ei se sais paljon sanottaviaan paperille naputella saati ilmituoda. Johan Veikko kirjojensa taitekohdassa Ronttosauruksessa ja muissa naispikakiituriluistelijan pyllynpyörityksissä alkoi hipoa hyvänmaun rivoja rajoja; eivätkö nuo kohta roviolla poltelle huovisia kunhan keksivät Sotkamon äijän. Tosin ei se puoluepoliittisista syistä pannaan joutuisi niin kuin Haanpään Pentti ...

YLE Areena

10+10km  50km/€ 8 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Miten nostalgista!

veikkohuovismaista

Ja katsos päivämäärä naapurimaan lehden:

👮 Ruotsissapa on toisin! 👮 

Muistuupa että noin meilläkin keskellä kirkonkylää puolenvuosisataa sitten. Että pelotti välillä pikkupoikaa lähestyvä hurttalauma - nuuhkivat, räkyttivät, ruikkivat ja jatkoivat matkaansa. Yleensä purematta, joskus housunlahkeeseen tarttuen. Mutta kun monolla potkaisi niin irrottivat.

Huvitti, silloin säikäytti.

Samanlaisen vaikutuksen teki Veikko Huovisen Kylän koirat, vaan sitä kun sitten mallasin omassa kaunokirjoituksessani Kauppalehden blogihikotuksessa - johan ärähti ihan asiaankuulumaton taho eli työnantaja. Olisivatko yhdistäneet jotenkin asialaidat itseensä?
Tämän, menköön kymmenvuotispäivän kunniaksi koko komeus:



Kyläkoulukiusaamista pahimmillaan - jo toista vuotta

16.03.2009 - 13:03 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, uutiset, Politiikka, pahoinvointi, Local

 

Juuri kun napakoirat kirkolla ja saarilla häthätää kerkiävät ensimmäiset kevätkiimaruikkunsa hangenpintaan lataista, aurauskepin juureen ruikata, heräävät loputkin pikkuvanhaset talvihorroksestaan ja aloittavat jokakeväisen kiimahuutonsa:

- Ilovaaran koulu on hävitettävä!

Kunnan koirajohtajan ovat haukkuneet tällä kertaa aloitushuudon päästäjäksi.

Jos joku tältä pikkuvanhaslaumalta kysyy: - Taasko?  Nämä vastaavat viattomina: - Mitä?

Nostavat päätään ja pyörittävät ilmassa kuonojaan kirsu kireällä ja jatkavat sitten muinamiehinä läikkätutkimuksiaan innoissaan: - Tässä on käynyt naapurikunnan pääkoira tarpeillaan! Tätä jäljitellään!

Jos toistat kysymyksen, ne murahtavat: - Aloitehan ei ole meidän! Hau. Hau.

Ja heiluttavat innokkaasti häntiään, kukin omaansa.

Lähtevät syrjäkylää kohti juosta jolkuttamaan. Kiusaavat kyläneläjiä räksytyksellään ja muilla ulostuksillaan, eivätkä väisty vaikka kuinka kauniisti pyydettäisiin tai rumasti rähähdettäisiin: - Menkää matkoihinne siitä, siivottomat!

Keskenään ilakoivat, toisiaan nuuhkivat häntien alta, vähä jotteivät suuta suikkaa, silmää rippaa, ja jatkavat sottaamistaan. Kyläkoulun tienhaaraan siirtyvät ja jos joku mäelle pyrkiytyy, näyttävät purentahampaitaan: 

- Tänne ei tulemista ole!

Jotenkin tuttua on näiden rakkien elämöinti - vasta hankien sulettua ja läikkien hävittyä koulutien reunoilta, lähtevät luikkimaan käpälämäkeen.

Nyt taas sama edessä: ovat parhaillaan siirtymässä kylänraitilta, kylälle jo saavuttuaan, koulun tienhaaraan valmiina iskemään hampaansa ikeniä myöten koululle pyrkivien pakaroihin ja sääriluihin.

Sama rotukoirarakkilauma kuin viime vuonna, lähes. Ehkä yhtä enempänä tai yhtä vähempänä. Jos yhtä enempänä niin silloin tietävät olevansa vahvoilla ja silloin raatelu alkaa. Jo nyt vievät ohilivahtaneilta koululle päässeiltä kaiken keskittymisrauhan ulinallaan. Ja auta armias jos tämä pystykorvahurttalauma saa yhdenkin vahvistuksen joukkioonsa: se on menoa se!

Mikä sitten lieneekin syynä, mutta ihmeellistä kuitenkin on, että kaikki nämä räksyttäjät ovat samaa rotua, suomenpystykorvia yhdellä venäjänvinttikoiralla vahvistettuna: Eivät siis ole säkältään pienen pieniä eivätkä suuren suuria, vaan ovat siltä ja väliltä - koirien keskustalaisia, kepuleita. Terhakoita, ärhäköitä ovat - ja ennen kaikkea pitkävihaisia kuin pirut. Annapa niille sokeripala, ne vievät koko topan...

Ihan on kummien kumma mistä tuommoisen rähinähengen ja hävittämisvimman ovat saaneet loitsittua joukkoihinsa!

- POIS! POIS! POIS! räksyttävät päivät pääksytysten irvessä ikenin.

Erehdypä kysymään niiden tarkoitusta! Luuletko että vastaavat! Koipensa vain nostavat ja läikän laskevat kevätauringon kullattavaksi.

Kummallista on elämä Ilovaaran koulun tanhuvilla - ja joka ikinen kevät! Pois täältä on päästävä - kiusaajien kynsistä.

"... äkä vai häkä, hula vai hapan komeroisen pään,

kunhan vain pihii kylkien palkeissa hengen hinka,

suun kidas ahmii ja ruumista ruokkii vilja ja pouta ..."

Volter Kilpi, 1937: Kirkolle

 

muita nuita rovioituja täällä

 

🏂 hiihdot  11+ 20 km / 841 km//€ = 127 h

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös  

Kolme kirjapinoa pöydällä

Rankan ulkotyöpäivän päätteeksi sisälle tultuaan Se ennen lopullista urvahtamista katsahtaa ja kuuntelee jostakin värkistä, joko ne kaikki siamilaiset jalkapallopojat sieltä luolastosta on pelastettu ja onko MM-RUS-jalistamatsia tälle päivälle jäljellä. Ja pääsikö suomalaisia livahtamaan jatkoon nuorten yu-MM-skabeloissa Tampereella.

Sitten Se käy vuoteelle ja kaapaisee pöydältä kirjapinosta 1 - sekalainen kirjallisuus kirjan, johon hamuava käsi osuu. Ohut hauska kirja 2, Karisto 2018. Kalle Veirto yrittää saada nuorisoa lukemaan, niitä joilla on aina 'kuulokkeet korvallisilla ja katse käpälissä'. Pitää pitää varansa, jottei nukahtaisi kun ei tahdo oikein päästä enää tuon ikäpolven sakkiin mukaan. Nuo ongelmat jo kertaalleen ratkaistu - ilman korvanappeja ja älykännykkää.

(Onnea muuten Tillmanille joka noiden parista tällä viikolla on eläköitymässä!)

Koittaapi ratkaisun paikka.
Ratkaiseva hetki.
Nyt Se

ei voi tehdä kardinaalimunausta ja vaipua uneen, koska ennen nukahtamista Sillä on tapana tarttua johonkin vakavampaan ja väkevämpään; aina on oltava vankempi kirja taustalla kevyen kaman kuittaajana. Hamuaa siis seuraavaksi kirjapinoa 2 - vankempi kirjallisuus. Siellä on Sille puhuttelevampaa kirjaa tarjolla. Vankempaa, väkevämpää, omalle ikäluokalle sopivampaa. Henkevämpää, elämäntotuuksia laukovampaa. Hetimmiten leijailee pielukselle samaa turvahenkeä kuin lapsena nukahtamisrituaalissa: kädet ristissä huulien höpistessä tule jeesus lapses luo armos siunaukses suo tue pientä horjuvaa  johda tietä oikeaa aamen hyvvee yötä.

Asiallisesti, asiallisesti päivä on syvällisempiin päätettävä ja luettava sieltä vankemmasta kirjasta, joka yhä tällä haavaa ykköstaustakirjana kulkee, ettei Huovinen Paasilinnoja lukenut:

- Arto Paasilinna?

- En ole koskaan lukenut - olen nimittäin monista selostuksista saanut käsityksen, että hänen tekstinsä muistuttavat minun tekstejäni.--- vähän sama kuin jos tyrkyttäisi leipurin lapsille pullaa.

- Erno Paasilinna?

- Olen lukenut mutta hän rasittaa minua. Hän on liian yksioikoinen maailmanparantaja. Ripaus huumoria tekisi hänelle hyvää.



- Ehkä hapan oli Erno, päättelee Se, - ehkä siksikin koska tämä vei ensimmäisen kerran vuonna 1984 jaetun Finlandia-palkinnon ennakkosuosikkina olleen Veikon nenän edestä. Ykinäisyys ja uhma löi Puukansantarinan.

ps
Kirjapino 3 - kaikenvaralta kirjallisuus olisi sitten vuorossa; siinä on takuulla taattua tavaraa tarjolla: Volter Kilpeä ja silleen ... Vaan sitä ei nyt tarvita, sillä Se on jo rauennut ja vaipunut unikuvien viettelyihin.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Veronican libido

Joulukalenterin V lunkku - Maa ilman vettä

05.12.2009 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

Keskeneräisten joulukalenteri

(Tänä jouluna kunkin lunkun takaa paljastuu kirja, jonka lukeminen jostakin syystä on jäänyt tai jollakin tapaa on yhä kesken: joskus liika hyvyyden, joskus liika pahuuden, joskus jos jonkin syyn takia. Lunta ja joulunvaloa odotellessa pimeydessä vaeltaville: Keskeneräisten joulukalenteri.)

Veronica Pimenoff  (1949 - ) Helsinki
antropologi, psykiatrian erikoislääkäri

Niin viisasta, niin älykästä, niin intensiivistä. Ja niin paljon asiaa kahden aikoinaan Berliinissä opiskelleen naisen uudelleen kohtaamisessa lissabonilaisessa sairaalassa. Toinen niin musta, toinen niin valkoinen. Mustavalkoiset kohtaavat.
Tässäkin väkivaltaa, silmitöntä silpomista kuten Uriksella. Mutta ei Pimenoffillakaan väkivaltaa kosiskelun vuoksi. Kymmenen vuotta pulpetti veressä olen tätä toivomaani joululahjaa lukenut lähinnä koulussa romaanitunneilla itsekseni; nyt loppumetreillä ollaan, pari vuotta enää.

"Oikeus on aina samalla puolella liipaisinta kuin sinä..."

"Paljasjalkaiset eurooppalaiset eivät halua joukkoonsa paljasjalkaisia afrikkalaisia. Riittää että Helsinkiin muuttaa kaiken maailman lieksalaisia kaupunkilaista esittämään."

Onko hikkajiin allakka tai pää sekaisin? Juhannus ja joulu vaihtaneet paikkaa?
Aiheellinen mutta ennen aikainen kysymys.

Sattui vaan näin somasti, että

• luennassa edelleen olevassa Marttisen Veikko Huovis -kirjaelämäkertauksessa Konstan näyttelijä Lauri Leino käy kirjeenvaihtoa, lähinnä elokuvan tiimoilta, Veikon kanssa - siinä sivussa myös seksuaaliapua antavasta palveluammatin harjoittajasta Veronicasta. LL kirjoittaa sotkeutuneensa libidoon: "Veronica on kiva juttu, vaikka piti koko ajan olla Tietosanakirja vieressä ennen kuin pysyin kärryillä, mutta opinhan 'libidon'."
• ja Keskenjääneiden kirjojen joulukalenterissa olin hyljännyt Veronica-kirjailijan vähän samoista syistä: oman sivistyksen puutteeseen - romaania ei voinut yliolkaisesti lukea eikä tietosanakirjan kanssa paneutuminen Leinon lailla houkutellut.

LL oli juuri lukenut, 1967, kirjailijan tuoreimman kirjan Lyhyet erikoiset ja sen Veronica-nimisestä jutusta antaa palautetta. Huovinen vastaa, että pakko on vielä hetki yrittää kimpuroida ajan riennossa ja vastaan ilottelevan kriitillisesti potkiskella:

"Jaha, olet tutkinut syvällisesti viime opustani. Olet jo sen ikäpolven miehiä, että lienetkö edes kuullutkaan vaikkapa Veronica Pimenoffista, nuoresta teinitytöstä, joka pari vuotta sitten liehui vapaan rakkauden apostolina erilaisissa kirjallisissa julkaisuissa, herättäen suurta ihastusta tietyissä piireissä. Juu ..."

Voisipa Huovinen olla vaikeuksissa kirjoituksineen nykyhäkkyrämetoossa, tuonkin Veronicansa hän kuittaa loppulauseella: "Sellaisia ne akat on!"

Vaan olipa tuon kanssa miten hyvänsä, asian laidan siis, niin onhan meidän myönnettävä, jotta Veronican libido on ajankohtainen, aktuelli, suorastaan käteen räjähtävän polttava tänään: Onhan juhannus - ja siihen jos mihin libido kuuluu kuin juhannuskoivu porraspieleen.

Hyvät mitut!  😎 💑 💃

Täältä
 muut syystä tai toisesta keskenjääneet kirjat

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös



Väinö Linna ei vastannut - Karipa vastasi!

Mites se menikään:

1. Hirri (1950)
2. Havukka-ahon ajattelija (1952)
3. Ihmisten puheet (1955)
4. Rauhanpiippu (1956)
5. Hamsterit (1957)
6. Siintävät vuoret (1959)

Tässä kohtaa mennä kyhnyttelen Eero Marttisen luotaamaa (kirja)elämäkertaa Veikko Huovisesta: Hiljaisen hymyn mies. Into 2018. Ja kun mitään kiirettä ei ole niin Veikolla kuin minullakaan, niin hiljaa hyssytellen meloskellaan eteenpäin. Ja kas kas, Marttinenhan on tehnyt virheen: "Veikon neljäs kirja, hauska Hamsterit romaani sai hyvän vastaanoton."
- Viijjes, viijjespäs!

Rauhanpiippuun mielistyin jo pienenä, isona luinkin sen pienille oppilailleni aamulukemisena, ns. aamunhartautena tahi aamunavauksena; olisiko mennyt puolen lukuvuoden aamut. Oli, olihan se syntiä, sillä silloin olisi pitänyt lain mukaan kouluaamujen alkusanoihin sisällyttää uskonnollista aineistoa, mikä nykyään taas on ehdottomasti kiellettyä.

Mikäs oli seikkaillessa kersantti Milita Forton ja filosofi Petro Pacpipon kannoilla Pohjois-Nefortasta Mielkukon maahan suurvalta Banditon hyökkäyksen alta.

- Se on puhtaasti pasifistinen kirja, jossa tuomitaan sota, myöntää Huovinen, joka kuitenkin jollekin kirjan pöyhijälle lausuu, että 'olen sen sortin pasifisti, että vihaan suurvaltojen asevarustelua ja röyhkeyttä. Mielestäni Suomella on saanut ja saa olla melkoiset puolustusvoimat.'.

Veikkopa oli niin ovela, jotta lähetti teoksensa Väinö Linnalle, jolta Tuntematon sotilas oli julkaistu pari vuotta aiemmin. Ei kuulunut kuraustakaan, Väinö ei vastannut. Kävi vähän kuin meille, kun koulussa luettiin Ronttosaurus tahi Rasvamaksa ja lähetettiin Veikolle nippu piirustuksia ja kysymyksiä niin eipä tämä vastannut sanan sanalla, tosin kuin myöhemmin Päätalo Tammetun virran kysymyksiin ja kehuihin.

Huovinen lähetti Piippunsa myös Kari Suomalaiselle ja sieltäpä tulikin oikein jytäkkä vastauskirje, jota uskomaton ilme kasvoillani tässä aamutuimaan luen ja pureskelen, hyvä ettei mene huonot housuihin - tosissaanko on kun linkolalaismaisesti Veikolle vastaa:
--
"Miten esimerkiksi alhaisokansat voidaan pitää kurissa ilman aseita?"
---
"Sodassa kuolee ihmisiä, mutta onko se mikään vahinko?"
--
"Eikä toisaalta ole mitään väliä mitä tapahtuu niille, jotka eivät merkitse mitään."
- -
"Näin sodassa röykkiöittäin ruumiita, mutta --- Päinvastoin tunsin samanlaista tyydytystä kuin heittäessäni roskapaketin alas parvekekuilusta: maailma on taas tullut siistimmäksi."

Aikamoinen breakfast tälle aamulle.
Eiköhän näin rasvaisilla eväillä taas tämän päivää jaksa kirves kädessä halkoja rantteella pilkkoa.

Täältä lisuketta.

ks. myös

Panu Rajala: Hiljainen humoristi

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Havukka-ahon ajattelija

Mihin jäimmekään?
Ahas!- Havukka-ahon ajattelijaan, Veikko Huovisen Konstaan, Konstan Pylykkeröön. Mutta siitähän on ties kuinka monta päivää ja hiihtokilometriä!

Niin se aika menee. Kinkkupaperia on metsästetty, sitä äitinaikaista, jossa toinen puoli on valkoinen ja toinen folioinen. Ei tunnu enää löytyvän: kaikenlaisia muovipusseja vaan, joihin ei kymppikilon potkallinen kinkku mahdu!
Vauva-lehti tai jokin ennen lukematon näyttää netissä lukijan suulla, jotta pitäisi ostaa samaa alumiinipaperia jota käytetään saunan seinissä höyrysulkuna. No hitto - 30 neliön rulla! Siihenhän vaikka norsun kierittäisi. Tai mitäpä jos kutsuisi tämän itsenäisen kunnan kannattajamassat sitten norsulle ...

No jo taas lähti ryöppyämään.
Sitä paitsi Taloon.com  torppaa koko idiksen: 'Tämä alumiinipaperi on tarkoitettu höyrynsuluksi rakentamiseen, eikä sitä saa missään nimessä käyttää ruuanlaitossa.' Vaan haittaisiko tuo, jos kerta niille tarjoilisi, pienet höyryt lisää.

Tuosta Konstasta piti sen verran puhumani, että se oli Lassi Uimosen joutsenlaulu näyttelijänä Joensuun kaupungin teatterissa, oikein soma ja sopiva lähtölaulu lupsakkaanolomuotoiselle miehelle. No ehkä oikea Konsta on ollut enemmän nälkäkurjen ulkomuotoinen, Kainuun Nälkämaasta kun kotoisin, mutta sisuspa se näissä asioissa ratkaisee. Ajatusten paino.
Sitä oli, vaikka vähän ne hyppelevät harakat sun muut soidinlinnut mehänrauhaa ja miehen mielen rauhaa häiritsivätkin. Jos katsojankin. Jättivät monesti Konstan toiseksi koko näytelmässä. Taka-alalle. Välikädeksi.
Toisaalta piristivät kummasti tunnelmaa - nämäpä tanssahtelevat, räpyttelevät, raakkuvat lintuset.

Ristiriita, kaiken kaikkiaan, jäi mylläämään kotiin palaavaa henkilöautolastillista: hyvät oli säpinät, ja näytelmä liikunnallinen, vaan olisiko sittenkin ajatteleva Havukka-aholainen vaatinut rauhallisemman 'mehtämiljöön'.

Kuvakuappaus Lassi Uimonen lintuin piirittämänä

hiihdot 10+14+10 /255 km=/€

Veikko Huovisesta

Panu Rajalan kirjoittama Veikko Huovis-ihmiskuva, Hirmuinen humoristi, on nyt luettu, 310 sivua takana ja viikon verran yöpuulle mennessä aikaa tärvätty.

Päällimmäisiä:

Panu Rajalasta

• ote on vähän kuin Juhani Tammisella, suvereeni
• teatterimiehenä on 'huolissaan' eli käy melkein teoksen kuin teoksen läpi myös teatteri-/filmiversiomahdollisuutena
• marssittaa alanmiehet esiin: komean rivin maailman kirjallisuuden nimiä, jotka ovat voineet vaikuttaa huovimaisen tekstin syntyyn
• suomalaisia kirjailijoita ei juuri löydy Huovis-kategoriaan Haanpäätä lukuunottamatta; on siellä Kianto ja Paasilinna - mutta miksei Simo Hämäläinen ja Kätkäläinen?

Veikko Huovisesta

• Arto Paasilinna ei ole niin monimuotoinen veikko kuin Veikko, eli vähemmän älyllinen; Arto tosin helposti käännettävissä sosiaalisuudessaan Euroopan kielille
• itsepäinen erakkojurake, herkkä nokkiutumaan
• yhteiskunnallisempi kuin on luultu
• suorasanaisen loukkaava
• kirjoittaa Lampaansyöjät filmatisoija-ohjaajan Huunosen jatkopyyntökirjeen päälle: 'Pösilö', tuskin avaa edes kirjettä; professori Matti Kuusen leikkeen kulmaan: 'ei ymmärrä huumoria.'



Eli luki mitä luki: aina löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia!
Tässäkin monia: esim Kekkosen Liimatais-haukut Huovisesta ja se miten paikkaavana tekijän taustapiru Tyyri kehottaa Kekkosta kehumaan Turusen Simpauttajaa.
Eihän vain Panu halua alentaa tällä maininnalla Heikkiä? Kirjallisissa piireissäkin kun sivistysleimasta huolimatta hirvittävä nokkimisjärjestys, kovempi kuin kanoilla.

-2 13/643km/€