Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 4. huhtikuuta 2025

Tamara Lund ja hänen omansa -

 Aatos Tapala 


Elokuva-Aitta nro 5 / 1966


Sivu suun meni: Ei pärjännyt Ann Christine liukkaalla Playboyllaan Euroviisuissa, vaan:
"Yritetään taas ensi vuonna uudelleen", kannustaa EK-A:n pääkirjoitus.
 
Viisujen kolmen kärki: 
Itävalta, Ruotsi, Norja: 

Udo Jürgens / "Merci Cherie". 
Lill Lindfors & Svante Thuresson / "Nygammal vals".  
Åse Kleveland / "Intet Er Nytt Under Solen".

Vaan mitäpä noista, sillä onhan meillä ONNELLISET - kannen Tamara & Aatos, kevään kihlapari, kuunnellaan heitä, molemmilla mahtava laulamisen taito.
Tuore kihlautuminen takana, kolmen viikon tutustumisen jälkeen. Edessä yhteinen taival ja unelmana 'kunpa joskus yhteinen työpaikka oopperassa'. Aatoksella jo oopperakiinnitys onkin 4-vuotisen opettajaseminaarin jälkeen.
Komea ja kaunis pari: 189 cm &167 cm.


Mutta niin siinä sitten ajan oloon kuitenkin kävi: löysivät toisen. Aatos elää näin

Maailman filmitähdistä malliksi lehdessä Peter O'Toolen ja Natalie Woodin fotot: 

Laulajan tielle nousemassa myös Päivi

Anki jo sen verran kuuluisampi, että on päässyt mainostamaan finnivoidetta, vaikkei itse huonosta ihosta kärsikään, mutta on kuullut etää jotkut kärsivät - turhaan: 
Ahas! Jo tuolloin oli meillä Suomessa naksuja nautittaviksi.

Tapaloita lukuun ottamatta nopeasti selattu EK-A:n viitosnumero.

Kirjavinkeissä
tänään

tiistai 1. huhtikuuta 2025

Pyhä Startti

Museoautoksi laitto


Ostettiin akku. Kanisteriin bensaa. Seisottiin parioven takana.  
Pantais auto käyntiin. Sillä tarkoituksella tykötarpeet matkassa.
Viisi vuotta viimeisestä tässä ulko-oven luona.
Tuolloin kaikki toisin päin: sisäänajo ja ovet kiinni.

Vähänkö pani epäröimään:
- Kai se siellä vielä on? 

Avain lukkoon ja naks. Ovet selälleen.
Nauratti:
- No siinähän se, missäpäs muualla.

Sen takapuoli oli ovelle päin: - Haistattiko se kun ei oltu käyty?
Etupuolella peräseinää vasten sen nokka pystyssä. 
Konepelti ylhäällä.

Tutkittiin renkaat: ilmaa kaikissa. Pieni pölykerros laskeutunut peltien päälle ja laseihin. Puhallettiin puhtaiksi. Lorautettiin bensaa sen suoniin.
Akku napoihin kiinni.
 - Saakohan hengen? 

Tärkein toimitus edessä: 
Pyhä Startti. 
Peukalot pystyyn ja halleluja!

Avaimen kääntö.
Parit lyhyet nopeat öljynpaineenkohotusrykäisyt. Ja sitten kunnon vääntö.

Hörähteli hetken ja sitten hörisi.
Oli saanut hengen päälle.

- Heleijaa! tuumimme me.

Tästä alkaa tarina: Museoautoksi rekisteröityminen. - jatk. kunhan asia etenee.


Kirjavinkeissä