Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 29. huhtikuuta 2021

Ensimmäinen kirja-arvostelu

Marinoidutaan nyt omissa liemissä oikein kutkulleen eli: palataan ihka ensimmäiseen Karjalaisen kirja-arvosteluun, josta viimeksi mainitsin, jotta Mukka
Piti kaivaa yo-lahjakirja hyllystä ja sieltäpä välistä löytyi novellikokoelma Lumen pelko siskon ja lanko-Laten piirtämine onnittelukuvineen sekä näköisensä viereltä arvostelu lahjasta. 
Harva se muuten lahjaansa julkisesti arvostelee! Nuori ponteva poika kyllä tohti...
 

Tässä kokonaisuudessaan:



Kirjavinkeissä

tiistai 27. huhtikuuta 2021

300:s kirjavinkki julki

Kirjavinkit - linkki

Puolenkymmentä vuotta olen tätä harrastuksena Kirjavinkeissä harrastellut, tätä nuoruuden vakavampaa harrastusta, jolloin päivälehtikritiikkiä Karjalaisessa vakavalla leikkimielellä kirjoittelin. Mukka silloin alkuinnostuksen lähteenä. Yliopistossa/korkeakoulussa en suurin surminkaan valinnut kirjallisuutta edes sivuaineeksi, jotta kirjallisuus pysyisi kirkkaana harrastuksena, säilyisi raikkaana, esteettisenä elämyksenä. 

Tänään ilmestyi Kirjavinkeissä kirja-arvio Venla Hiidensalon ähäkkä romaani Suruttomat Tyko Sallisen 'perhe-elämästä'.
 
Se on siis 300. kirja-arvio - lukutahtina näköjään pyöreät viikko per kirja yöpöydän päältä luettu. Lisäksi salaa silmiltä olen nauttinut pöydän alta monet monet muut julkilukemattomat lukuhuikat.
 
Yleensä vihjailut olemassaolostaan eli alkukäsittelykylvyn kirjat saavat täällä blogipotullani, kuten Suruttomatkin, ennen kuin lasken ne laajemmille markkinoille. 

Merkkipaalun kunniaksi präntättäköön Kirjavinkkien Suruttomat tänne kaksoiselämään:

New post on Kirjavinkit

Suruttomat

Tekijä hikkaj

Kun eno onkin isä; eikä mamma olekaan äiti, vaan on täti ja pappa siis tädin mies. Näin ollen serkku onkin sisko! Ja oikea äiti on kuollut.

Romaanin juonta voin huoletta avata, koska kaikki tuo on yleisesti tiedossa, Wikipediassakin. Sitä paitsi alussa kertomani ei ole pääasia, vaan pääasia on oikea äiti, Helmi Vartiainen. Helmi on tämän retkutaiteilija Tyko Sallisen (1879 - 1955) kaltoin kohtelema vaimo, joka synnytti kaksi tytärtä: Varpun eli Tirsun sekä Tajun eli Tiaran. Kummankin tytön Tyko riisti vaimoltaan väkivalloin: Sortavalasta lähetti Tirsun Kööpenhaminaan siskonsa hoitoon ja Tajun vei Viipurista taiteilijakotiinsa Krapulaan Hyvinkäälle.

Helmi jäi puille paljaille ja Tyko sai syyn sanoa:

"Seili olisi sille oikea paikka."

Venla Hiidensalo (s. 1975) on kirjoittanut neljännen romaaninsa, joka omien sanojensa mukaan on 'faktoista innostuksensa saanutta fiktiota'. On aika puhdistaa Helmin maine, ja #metoo-aika mustata Tyko. Puntit tasoittuvat. Vaikka tulihan Tyko riepoteltua jo muiden miestaiteilijoiden kanssa oikein kutkulleen Arla Kanervan pamfletissa Taiteen musta kirja : miesten mielivallan historiaa.

On se aika peto tuo Tyko, joka taiderintamallakin kulkee omia polkujaan ja on ristiriidassa yleisen hyväksymisen kanssa, hyljeksitty ekspressionisti. Tyko, jolle sivellin on mielen jatke ja joka sanoo:

"Maalaan koska silloin kärsin vähemmän."

- On oltava enemmän, tuntuu Tyko huokailevan, - ei voi tyytyä nyt olevaan. Siinä lienee Tykon levottomuuden lähde.

Venla Hiidensalo kuljettaa meitä Helmin ja Tajun mukana Sortavalaan, Viipuriin, Kööpenhaminaan ja taiteilijakoti-Krapulaan, Hyvinkäälle, jossa kirjan kohokohta tapahtuu ruokapöydän äärellä aikuisten tyttöjen iskiessä isänsä kimppuun.

Voihan tässä parjata kirjailijan asennetta ja Tykon asennetta Helmiin ja elämään, silti kaikista noista ristiriidoista muotoutuu kiehtova kertomus. Kirjailija Hiidensalo maalaa taulun Sallisista - eikä totta vie tee Helmistä Mirriä kuten Tyko teki, sellaista alentavaa alempaa naisobjektia.

Muuten, jos ette tiedä: tuo Tykon ja Helmin Taju-tyttö on kirjailija Irja Salla.

Kommentoi   See all comments

sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Naispiispa maalitauluna

nykytermein maalitettuna



1988 maaliskuussa 
liperit kiedottiin ensimmäisen kerran naisten kaulaan. 
Muistan sen siitäkin kun meillä kävi heti toukokuussa Marjatta Mäkinen kastamassa kultaisen aikaansaannoksemme seurakunnan jäseneksi ja jättämässä Herran haltuun. 

2010 syyskuussa 
yleni nainen piispaksi asti kun Irja Askola vihittiin Helsingin hiippakunnan ko. virkaan.

2021 huhtikuussa 
luen kirjaa, jossa Helsingin naispiispa kekkulehtii pienessä punaviinimaistissa vähän siellä sun täällä, jopa sukkasillaan vähissä vaatteissa puistossa talvipakkasella kun ulko-ovi on jysähtänyt kiinni kesken kaiken. Eipä silti, pieni murhe moinen sen kaiken loanheiton rinnalla, mikä on tullut osaksi ensimmäisen naispiispan elämää.

Romaanin naispiispa ei kuitenkaan ole Irja Askola, koska tämä naispiispa on valittu virkaansa jo 1990-luvulla ennen kuin oikeasti naispiispoja oli olemassakaan ja sitä paitsi tämä piispa siunasi tasavallan presidentin hautaan, ja oikeastihan tasavallan presidentti Mauno Koiviston siunasi eläkkeelle jo siirtynyt Eero Huovinen eikä Irja Askola. Eikä ainakaan tämä uusin, Mari Leppänen.


Romaani jota luen on pastori Risto Oikarisen kirjoittama Piispa, joka fiktioi Suomen ensimmäisen jumalattoman naispiispan elinpäivää Ruttopuiston reunalla sijaitsevassa Piispalassa.
 
Vuorokauden aikana ennättää tapahtua kamalia kuvitelmia. 
Myös poskettomia asioita. Niin että huvittaa, naurattaa ja itkettää niin piispaa kuin lukijaakin. Kiukuttaakin - etenkin naispiispaa miespappien kaljurottamaisuus.

"Kun minut oli vihitty piispaksi, valinnastani hermostuneet merkittävät kirkonmiehet manipuloivat ja mobilisoivat hihhuleita kimppuuni supisemalla niiden piireissä, että olin lapsettomana ja miehettömänä naisena Raamatun vastainen pervertikko, joka houkutteli viattomia lampaita helvettiin."

Piispa - Otava 2021

Kirjavinkeissä


perjantai 23. huhtikuuta 2021

Kevättä Onnin ryntäissä

Onni Eläkeläisemmekin on aika nostaa ramille piiiitkän talven horroksestaan ja katsella, kuunnella Onnin kevätpuuhailuja.

- Hoh hoijaa, hohoili Onni rapuillaan, josta avautuu näkymä Paratiisin, jossa vinksotti lautaa siellä, kynttiläkupua täällä, porkkanakin omenapuun alla. Kaivolla kai pumppu vielä jäässä? Entä mikä mahtava katolta liukunut lumivalli aitan edustalla! Nurmikon päällä tuhkalänttejä, ruskeaa ruohon kortta. Päärynäpuun ympärillä rempsottava katiskaverkko. Luumupehkojen vierellä maahan valahtanut halkopino. Saunan edustalla kaikennäköistä kamaa.

- Hei. Kamaan! virkistyy Onni. - Kiinni kuin sika limppuun! käskyttää itseään, ja hakee työrytkyt sisältä ja liiteristä tykötarpeet rautakangesta lähtien.

Puolen päivää pihalla pyörittyään, kyykisteltyään nousee aamuiselle tähystyspaikalleen rappusille, tarkoin silmin tarkastelemaan tekosiaan, selkäänsä pidellen tuumailee: 
- Jo vähän sinne päin.

Ja iltapäivän ohjelmassa kärrin koonta. 
- Vaan sehän on iisi thing, heleppoa kauraa, miettii O. - Pari ohjaussarvea kuuppaan kiinni ja pyörä alle. - Vartti. 

- Sitten ei kun multaa kärräämään!

Niinpä.

Ottaa ohjeet ja ohjat tomerana näppeihinsä. Kääntelee ja vääntelee. Rutistelee paperiin syvyyttä, kauniimmaksi katsella, kas noin:

Sitten senkun kyykkimään, vaikka lihakset vähän jo vastahangassa aamupäivän askareista.

Niinhän siinä sitten käy:
Ilta hämärtää. Kärrinkokoojaa ei näy, ei pihalla, ei mailla halmeilla. Koko kylä nukkuu -  Onnimmekin.

Vaiheeseen on jäänyt miehen työ:


Kirjavinkeissä


keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Lahti-runon surullinen mutta looginen loppuma


 Lahti

Per sian lahti.
Sikojen lahti.

Noinhan Lahti-runo jokunen päivä taapäin ponnahti julki ilman lopputulemaa. 

Ja näinhän lahti päättyy, vaiheittain:

Punainen meri.
Kuollut meri🔔

------------------------------------------------------------------------------------------

 😌
Tuijoteltuani tulosta kuin tulta aikani,
tulin tulokseen: taidan tarvita tukijalkaa runojaloille. 
Niinpä pistin syystilaukseen:
Runoilijan työkalupakki/Parkko/Avain
 

Kirjavinkeissä

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Asuinmaa ja kieli

 Olli Löytty: Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle, Teos 2021.

Olli Löytty blogissaan

Viisaat immeiset keskustelivat kirjasta Hesarin yleisönosastossa emeritusprofessori Jyrki Nummen kirjateilaamisen jälkeen. Kirjallisuuden alan väitöskirjatutkijat Katri Talaskivi ja Jani Tanskanen pitävät arvostelua provokatiivisena Lukijan mielipiteessä, jossa Nummi vastaa. Kumpaankin kirjoitukseen tulee muutama lukijakommentti.

Kiinnostavaa, mutten tietenkään kykene osallistumaan tuohon keskusteluun, kun tohtori en ole enkä tohtoriksi enää tule. Olen vain humanististen tieteiden kandidaatti á la Sinnemäen Anni. Pysyn nöyränä potullani.

Silti luen kirjaa ja mietin murretaustani takia, että yhtä sisimmissä syrjittyjä arabialaisia - Löytty käyttää esimerkkinä arabiaksi kirjoittavaa suomalaista maailmalla menestystä niittävää Hassan Blasimia - ovat nämä periferiassa asuvat maalaiskirjailijat Heikki Turusesta alkaen: kummallisuuksina kartettavia. 

Löytty puhuu kielistä, kun asuinmaa ja kirjakieli eivät käy yhteen, kuten on esim. Kafkan tai  Mosambikissa asuneen Mankellin laita. Kafka kirjoittaa saksaksi vaikka on tshekki, Mankel kirjoittaa ruotsiksi vaikka oli ikään kuin 'mosambikki'.

Ei Löytty murteisiin puutu murretuista mamu-kielistä puhuessaan, itsekseni vaan epäloogisesti sottailen. Murteellisuus, varsinkin itä-, tekee sanomisesta väheksyttävää. Pöljä mikä pöljä! Sekös nuita muita naurattaa. Meitä puolestaan huvittaa nuihen muihen ennakkoluuloisuus. 
Arabia ei tosin kirjottajaansa pöljäksi tee, vaan, no katsokaas maailman pauketta.

Tässä taas vain hipaisen mielenkiintoista kirjaa ja jätän loput sinne Kirjavinkkeihin.

Ja kuten tavallista: hyvästä kirjasta oheistuotteena lohkeaa muistiinpantavaksi ja luettavaksi muita kirjoja, joista ei juuri ole kuullut mitään ja joihin on tutustuttava. Nyt: Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja; Outi Paloposki: Suomennoskirjallisuuden historia.

Karttusesta Löytty: 
"Suurin osa näistä idän suunnasta tulleista lainoista on nimenomaan kulttuuri- ja sivistyssanoja kahvista kapakkaan ja paratiisista saatanaan."


Kirjavinkeissä

lauantai 17. huhtikuuta 2021

Röh!


Pohjustus 
Eilen kehotin (en käskyttänyt) J.V.  Vahetta, joka mielestäni on yksi älykkäimmistä,  terävimmistä ja nokkelimmista (nokkavistakin) bloggaajista, joita en tunne (henk.koht.), jotta katselepa nanosta - saatat  pitääkin: sieltä ei äly eikä älyttömyys lopu.
Ikään kuin varoitellakseni nyt ensiesityksensä saavan monimielisen runon (Lahti) tulkitsemis-/ymmärtämisvaikeuksista:

Lahti

Per sian lahti.
Sikojen lahti.

Kysymyksenkin (moninaisuudesta johtuen) jätän avoimeksi. 
(Vihjeeksi ei riittäne: molemmissa olen käynyt)



hiihdot 10 km/ 1010 km/€ 149 h
Kirjavinkeissä
 

torstai 15. huhtikuuta 2021

Sun tonnis on täynnä!

Aurinkoinen aamupäivä on, paiste lämmittää jään pintaa saaren taakse rannan lumeen ulottumatta. Rannan tuntumassa pohjoisen puolella saaren poukamassa hyv' on hiihtäjäin hiihdellä, kaksin. Katsella järven selälle, odottaa joutsenparin kaartamista paikoilleen. Tarkkailla jälkiä jäänkapura lumessa, vilkuilla välillä metsänrajaan, ettei vaan sieltä kömpisi pesästään metsänomena kämmentä heristelemään mokomille kotirauhan rikkojille.  

Siis ihan oikeesti, kautta aikuisten ja lasten: uskomatonta, nicht zu glauben ja unbelievable plus otroligt päälle, jotta tämä kaikki ilo, riemu ja autuus ilmaista huvia on!

Vaan sitten tuli stoppi:

Yhenäkin yllättäen pysähtymän piti, kun gepsi piippas ja ilmoitti: 

- SUN TONNIS ON TÄYNNÄ!


                                       hiihdot 20 km/ 1000 km/€ 147 h

Kirjavinkeissä tänään:

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Ilonpilaajina norjalaiset

 melkein laji kuin laji

Norjalainen opettaja hiihti hurjat 476 kilometriä vuorokaudessa IS 12.4.2021

Suomalaisella opettajaemeriittuksella levähti haavi sepposen selälleen IS-otsikkoa tavatessaan:

- Häähä kehno kahessa vuorokauvvessa tempaseis saman kun meikäläinen koko talavessa!

Just oli tämä suomalaisopettaja - aamutuimaan lenkiltä palannut, kaks tuntia auringon paisteessa pellon reunaa vaimon kanssa murtsikoituaan, aamupäiväsaunassa käytyään, hiihtokahvit juotuaan, tilalle asetuttuaan - polleana poikana ja läpityytyväisen laskeskellut, jotta viimestään ylhuomenna on tään tontun jokatalavinen hiihtotonni kasassa. Sit saa lasketella ja lauleskella sitä Raska fötter springa tripp, tripp, trippia miten: "sukset kiinni pantihin, vaan on hauska sentään! Taatto, taatto läksi innoissaan..."

Niin jo on muuan norjalaishyväkäs iloa pillaamassa, ihan samalla viissii kun talven tv-hiihto- ja pum-pumahiihtokisoissa: muille jättivät aina luun kouraan. Iivokin joutu huutelemaan hävyttömyyksiä niijotta mehtä raiku.

Ja entäs tämä hurja, yhä paranee:



Kirjavinkeissä 
hiihdot 10 km/ 980 km/€ 145 h

tiistai 13. huhtikuuta 2021

Tyko Sallinen

 yksi näistä Arla Kanervan tuomituista

Nyt Venla Hiidensalo heittää loput kurat Tyko Sallisen (s. Nurmes, 1879 - k. Helsinki 1955) päälle romaanissaan Suruttomat, Otava 2021.

Ansainnut on kuransa. 
Mikä miehenkuva! 
Heti vihki-iltana, kun Helmi Vartiaisesta on tullut Sallinen, käskee Tyko Helmi-vaimonsa häippästä himaan pois kuvioista sulhasen jäädessä viettämään ensimmäistä ukkomiesiltaa suruttomien kanssa kapakkaan. 

Helmi lähti: asetti liljakimpun tyhjään lasipurkkiin ja istui laverille. 
Korvissa soi Brondan humalaisten naurunremakka. Otti pois Tykon vanhojen tavaroiden liikkeestä hankkiman ohuen hopeasormuksen ja laski sen pöydälle liljakimpun viereen.

"Äkkiä minun oli ikävä isää."

"Ei tuollaista maatiaislehmää voi viedä Pariisiin, kuulen Tykon äänen korvissani, miltä Mirri oikein näyttäisi paksuine reisineen ja leveine lantioineen sirojen kokottien rinnalla!" 

Seuraa kahta kummempaa. 

Liikumme Sortavalassa, Viipurissa, Helsingissä, Kööpenhaminassa, Pariisissa, Hyvinkäällä Krapula-taiteilijakodissa. 

Kunniankukko ei Helmille laula. Tyko kukkoilee sitäkin sakeammin, kunnes kaikki on ohi. Helmi loppuun asti rääkättynä. Molemmat lapset, Tajun ja Tirsun, mies on riistänyt väkivalloin vääryydellä ja viekkaudella äidin ulottumattomiin. Helmi tuomittu lähipiirissä ja julkisuudessa kyvyttömäksi hoitamaan edes itseään.

Hiidensalo on Helmin puolella, tosin fiktiivisin asein. Vakuuttaako lukijan?
Kyllä minut.
Venla Hiidensalo
Otava/Jouni Harala
Vaan otapa Sallisista muutenkaan selvää, kun lähteitä plarailee, työmaata nokko: Väitöskirja / Marja Liisa Linder /YLE; Colliander: Sallinen taiteilija /Laitila & Strandén: Tukaattityttö  / HS; Irja Salla (Tykon Taju-tytär): Isä ja minä / Kultaomena jne.


Kirjavinkeissä tänään
Antti Hurskainen: Kuihtuminen
hiihdot 7 + 21 km/ 970 km/€ 143 h

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Kovaa peliä

elämä on 

- ja yllättävää: kukaan ei tiedä koska kunkin, kulloin kenenkin vuoro on lähteä, poistua näyttämöltä. Tai nykyisin pikemminkin näytöltä.

Jokunen viikko sitten lähti naapurin Irja - jotakuinkin odotetusti. Samoihin aikoihin tuttu siltojen takaa, hautautui navetan katolta pudonneeseen lumimassaan - vähemmän odotetusti.
 
Näin sunnuntaisin tapaa lehdessä olla aukeaman verran ilmoituksia läheisille rakkaimpien kuolemasta. Siellä tänään sivullisellekin yllätys odottamassa: Vesa oli lähtenyt. 
Vaikka vuotta nuorempi mies. 
Sepä tässä!
Rokotti tai oli rokottamatta. Liikkui tai oli liikkumatta.

Vaan ei pidä jäädä tuleen eikä sänkyyn makaamaan, odottelemaan omaa lehti-ilmoitusta.

Äksöniä elämän peliin: sukset jalkaan ja jäälle!
Tai lukupuuhiin, sillä onhan lehdissä muutakin kuin kuolinilmoituksia.


Luetaan Kehitys 1/2021 ja karistellaan suru pois puserosta, ja saadaan iskuvoimaa elämään. Idi Aminin mailla Ugandassa ollaan. Tämän linkin kautta näköisenä. 
Ilmainen on matkamme niin paperisena kuin digisenä.

Tosin pian huomaamme olevamme taas kuoleman äärellä: juokse sutta pakoon - kömpii karhu vastaan.
Nyt korona karhuna.
 
Lehden päätoimittaja Kuutti Koski kirjoittaa oikeudenmukaisesta rokotteiden jakamisesta: 
 'niin kauan kuin rokotekattavuus ei ole globaalisti riittävällä tasolla, olemme pulassa, virusmuunnokset leviävät ja seuraa lisää ihmishenkien menetyksiä ympäri maailman'
Samaa asiaa, josta paavi Franciscuskin puhui pääsiäisenä, tästä tärkeimmästä: ei auta jos rokotetaan meidät hyväosaiset, jos kehittyvät maat jäävät oman onnensa varaan. 

Köyhien maiden ryhmä on esittänyt vaatimuksena/keinona, että koronarokotepatentit pitäisi väliaikaisesti jäädyttää, mikä lisäisi tuotantokapasiteettia ja laskisi hintoja. Maailman kauppajärjestö WTO vastustaa moista ehdotusta.

Tauti ei kuole.

Nyrkkeilyhanskatkaan eivät tautia karkota.


Kirjavinkeissä 
hiihdot 14 + 20 km/ 942 km/€ 140 h
__________
vieras riekkuva karhukoira talutettavana
hihna lyhyt lenkitön
koira levoton

torstai 8. huhtikuuta 2021

Kolme Pientä Porsasta

elo kuin satua

Pysytelläänpä un-aiheessa.

Heillä on Un ja meillä on un.
Pohjoiskorealaisilla isolla, meillä pohjoiskarjalaisilla pienellä.

Muutenhan me olemme periferialaisia viimeisen päälle kumpikin porukka: kansojen silmissä he ja kansan silimissä myö. Kieli kummallakin käsittämätöntä.

Meillä tämmöstä:
- Un ei meinannu millää tulla silimään yölä, jäi unvilimit kahtomata. 

Heillä tämmöstä: 
- Kim Il Sung, Kim Jong Il, Kim Jong Un.

Aikoinaan joutui Jukka Keskisalo puolustamaan meitä täällä asuvia tv-haastattelussa kisan jälkeen sanomalla: 
- Kyllä meillä kenkiä käytetään.
Kun kesken estejuoksun kengännauhan solmu aukesi ja juoksutossu repsotti loppukierrokset irtonaisena, ja sitä myöten voitto karkasi.

Nyt näyttäisi siltä että pian un ei tule pohjoiskorealaisten silmään, kun on jano, nälkä ja vilu koko maassa ja kun Un, se Kim Jong Un viis välittää kansansa tilasta. Ylellisesti elää porsastelee kuin, laimennetusti ilmaistuna, kika.

Minerva 2021
Kiertelen ja kaartelen tässä kuin sikolätissä, koska en minäkään oikein tohdi sanoa heti kättelyssä asiaa suoraan, niin kuin ei Kai Myrbergkään, joka laitattaa kirjansa nimeksi häveliäästi Pohjois-Koreassa vain porsaat ovat onnellisia

Vaikka tarkoittaakin näitä kolmea pors...(äsh! ks..otsikko) Kimiä, joiden hallinnassa maa on ollut koko olemassaolon ajan sen seitsemätkymmenet vuodet: Kim Jong Un nykyisin, ensialuksi ukki Kim Il Sung ja sitten isäpappa Kim Jong Il. Ei hätää sekä ukki että isä ovat vainainakin kansan keskuudessa läsnä koko ajan balsamoituina ja mahtavina patsaina.

Porsastelua on heidän elämänsä ollut. 
Lukipa siitä mistä tahansa maailmalla julkaistusta kirjasta.

Vaan minkäs teet! Ei auta kuin tumput suorina rajojen ulkopuolilla pysyä ja toljotella Kimien omaperäistä, vierasvaltioista piittaamatonta juche-meininkiä.
Näille eteläisen naapurivaltion johtaja on milloin 'kurja huora', milloin 'kylmäkiskoinen elukka'. Vaan Amerikka se vasta varsinainen hyeenavaltio onkin, sen taannoinen tummahipiäinen presidentti sai kunnianimen 'apina sademetsässä'. Itse ovat neljän tähden kenraaleja sun muita ikuisia kaluunaneroja.

Hitto että ottaa pattiin!
- Ei taijja ens yönäkkää tulla un.
Tänään 8.4.2021/IS:
_____
Asiallisempi kirja arvostelu ilmestyy aikanaan Kirjavinkeissä, josta voi käydä lukemassa edellisen Pohjois-Koreaa käsittelevän kirja-arvion - Anna Fifield: Loistava toveri Kim Jong Un.


hiihdot 18 km/ 908 km/€ 136 h
Kirjavinkeissä

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Mari Leppästä näytti

 pitkän viisaan kauden, Tolstoi-tutkinnan, jälkeen

tekee mieli hupsia ja hupsutella kevyemmillä aiheilla, kuten viime yön unella, jonka selvitinkin jo ej:lle tuonne edellisen potullisen kommenttiin:

'ej

viime yönä (juontaja) Umpi Pimiä johdatti miut tämän uuven Turun piispan Mari Leppäsen luokse ja siinä tutkailtiin yhessä lopulta IS:n juttua hänestä (se oli siis Isarissa eikä Hesarissa). Ei ollu tietonen koko jutusta Mari. Kehuin jotta hyvä juttu. Vaan sitten kun ruvettiin tutkailemaan niin nyrpisti nenäänsä ja aikansa kakottuaan sano jotta huonosti on toimittaja ymmärtänyt hänen sanomansa.

Kyselin, että onko tosiaan tuo Hesarin potkittu päätoimittaja Pentikäinen siun veli. Nyökkäs ja alko selittäää toisestakin menestyneestä veljestä.

Se selevitys jäi kesken kun Umpi Pimiä ilmesty ja riuhtas piuhat poikki ja päätti unikuvat yhenäkin.'

linkki


hiihdot 16 km/ 
890 
km/€ 134 h
Kirjavinkeissä

tiistai 6. huhtikuuta 2021

Paljastamatonta pintaa Seiskassa!

 Jo on aikoihin eletty!

Toisto siis eilisestä

Seiskan uutiskirjeen Suosituimmissa vain näin kuiva luettelo:


Sortin sakkia. Eivätpä oo tv-uutisissa riesaksi asti vilahellu, ei ees Kympin. 

Kaks Karvis-naista tosin käväisi viikolla unessa, oisko ollu toinen just tuo. Se uni kun näytti tv-tietovisailun, johon olin hoopo osallistunu. Kanssakilpailija oli joku kummajainen jo päälle päin, nimestä puhumattakaan, joku Vilu-Mirkku-Marjaana Koukku-Kiharainen-Präts. Nuor tyttö ja kolomasko vakisuhe jo menossa nimistä piätellen, eikä kummaselta näytä tuon viimesenkää suhteen suhteen!
 
Unijuontaja Umpi Pimiän kysymys kuului: Mitä tiedät näistä kuvan Karvisista? Toinen on Shirly ja toinen Michelle. Kakista kaikki tietosi ulos.

Vastaukseni oli aika lyhyt ja vähäpätöinen:
 "Toinen voip olla missukka ja toinen ON jääkiekkoilija. Miselle ei oo missi vaan on Suomen maajoukkueen jääkiekkoilija, joka ei puhu suomea. Shirly on sitten se missi, Miss Suomi. Varsinainen naistitteli! jos saan tasa-arvottaa."
Kanssakilpailija, se Vilu-Mirkku-Marjaana Koukku-Kiharainen-Präts voitti. Tämä kun osasi luetella lorotella missistä ummet ja lammet ja lätkänpelaajasta vielä enemmän. Eli VMMKKP oli jäätävän huikee. Kertakaikkiaan.
Mitä se voitti, se jäi unessa epäseleväksi.

hiihdot 14 km/ 874 km/€ 132 h

Kirjavinkeissä

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Paljasta pintaa Suomen Kuvalehdessä!

 Jo on aikoihin eletty!

Sähköpostiin olen tilannut kahden lehden uutiskirjeet: Suomen Kuvalehden ja Seiskan.

Tänään toisena pääsiäispäivänä on ennättänyt SK:n uutiskirje jo tulla, heti kahdeksan jälkeen; Seiska pidättelee vielä. Mutta ei tässä mitään hätää, sillä paljastaa pintaa jo SK:kin enimpään tuskaan: jos ei nyt kiireestä kantapäähän niin ainakin yläosan - kiireen. 
Skalpeerataan se kiireimpään hätään ja hoppuun.


Seiskan kirjettä odotellessa: Hyvää PÄÄ-SIÄISTÄ!


hiihdot 6 km/ 860 km/€ 130 h
Melkoisessa tuulen tuiverruksessa jäällä suojaisaa pätkää 
edestakaisin hangattiin. Vesisadetta odotellessa. 
Tulee tiukka huhtikuinen koetus ennen kuin tonni on täynnä. 
Siinä voi vappu lähentyä, kuten vuonna 2018.
Seuraapa kuis äijän käy!


Kirjavinkeissä