'Tänään oot alun toistasataa, josta maallista 81 ja taivaallista 27 v. Elikkä 108 kaikenkaikkaan, jos vain oisit malttanu pysyä tiälä.'
Kynä koukertaa
taas aikansa paperilla ennen kuin alkaa
äidin hahmo lähestyä puhe-etäisyydelle ja päästään pitkästä aikaa rupattelemaan.
- Ai on kiire tällä kertaa, no tehhään sitten revolverihaastattelu, jos tämmönen termi sielläpäin on millän lailla paikallaan.
'Täällä sitä ei pyssyjä tarvita', tuntuu äiti tuhahtelevan, vaan lempeä kun on niin ei ääneen virka.
- Kumpis on parempi paikkana?
Ai vähempi vastuullista nyt. 'Semmosta köllöttelyä.'
- No eikös käy sitten aika pitkäks?
Jottako 'on siellä vahtoomista' ja 'kaikki ystävät koolla'?
- Mitenkäpä työ aikoo siellä tapatta? Anteeks tuas moinen sinne sopimaton sana.
'Teijjän tarkkailut' ja 'hölömöilyt on luupin alla, niitton jännä seurata.'
- Ettäkö näätte tänne asti?
'Ja tarkasti. Ajatuksineen päivineen.'
- Pittää meijjän sitten parantaa tapamme ja ajatella siveellisemmin.
'Niin sietäs, niin sietäs. Vaan minkäs mahatta!'
- Ja sekös teitä naurattaa?
'Enempi huvittaa. Ja säälittää.'
- Mitäs siellä ajatellaan ilmastonmuutoksesta?
'Se ja sama. Käypäläisiä siellä ollaan. Pitää muistaa. Tännehän lopulta kaikki tuppaannutta.'
- Eli senkö parempi mitä pikemmin sinne!
'Etpä poikain kovin hakoteillä ookkaan, vaan nyt tältä erää painalla kynälläs piste - näkyy Orpon Petterin piäkopassa kiehuvan tuon Rinteen metkujen kanssa. Kummankaan suu ei näy aina sanovan missä ajatus kuleksii, vaikka miten vehnäsellä toisen suu onkii. Vaan kirjuttele, niin päästään taas yhteen. Kyllä minä kynnääs tottelen.'
