ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita
Siinä ei lautamiehiä tarvita!
Apostolinen uskontunnustus jakaa meitä.
Rankkaa lukemista välillä - kevyttä kauraa dekkarit sun muut pelottavat tekstit. Onneksi jokainen voinee vaikuttaa miten itse kunkin loppuottelussa käy. 🙏
Vaan mitä tässä synkistelemään: Aurinko paistaa ja keto keltaisenaan!
Helatorstaita hela poppoolle! 🙏
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Tekijästä: Suomen arvostelijain liiton eli SARVin JÄSEN - ja sen tasossa huomaa 🤣😊🙃
Tietoja minusta
- hikkaj
- Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
torstai 30. toukokuuta 2019
maanantai 27. toukokuuta 2019
Jos ei lukisikaan Konttisen Siperiaa
kuuntelisi - ei äänikirjana vaan kirjan sisältö mehevästi tulkittuna henk.koht.
Toinen suosittelee Konttista ja Toinen Koivistoa. Mattsbuu, menneiden aikojen työtoveri, kehuu ettei pitkiin aikoihin ole lukenut näin nasevanosuvaa kirjaa. Paras Elämäntoveri Koivistoon pikkuisen pettynyt kun pelkkää politiikkaa, varauslistalla hänelläkin Konttinen.
Konttinen on parhaillaan tänä iltana Joensuun kirjastossa kertomassa Siperiastaan, ja sinnekös kollegakin jo rientänyt.
Sain vasta kuulla: Niin venäläistä, niin venäläistä elämää kuuluu kirjassa elettävän, jotta varmasti viihtyisin sitä tutkaillessa, silleen samalla viisiin kuin sen katurakennustyö-tv-dokkarin parissa Moskovan jollakin kadulla tässä ennettäin. Siinähän viipyivät työn edistäjät ja jarruttajat kuukausikaupalla, käytännössä yhtään edistymättä.
Konttinenhan on se Hesarin toimittaja joka asui perheineen vuoden Siperiassa ja raportoi lehteen. Nyt silloinen elämä analysoituna kirjassa Siperia:
Toimittaja Jussi Konttinen muutti puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa Siperian Jakutiaan, missä pakkaset paukkuivat talvella 50 asteessa. Lapset kävivät kyläkoulua ja munniharppupainotteista päiväkotia. Konttinen näki Euraasian suurimman tulivuoren purkauksen, vietti rantaelämää 70 000 mursun seurassa, etsi mammutin syöksyhampaita ikiroudasta, näytteli jäätynyttä zombia elokuvassa ja paljon muuta.
Kirja kertoo paitsi elämästä Töhtyrin jakuuttikylässä myös Siperian taloudesta, politiikasta, kulttuurista, valtavasta erämaasta, suunnattomista luonnonrikkauksista, arktisen alueen herkästä luonnosta ja ilmastonmuutoksesta, joka uhkaa tätä kaikkea.
Näinköhän pitää taipua ja pyytää sankarilta (muutaman)kymmenvuotislahjansa lainaksi. Näissä asioissa luotan kyllä vanhan kollegan makuun.
Tai, miksei muka kirjan lukemisen vaivan samalla voisi ohittaa kuuntelemalla luotettavan toverin kirjan sisällyksen huikopalat kerrottuna, tyhjentävästi tulkittuna. Silmikkäin ja korvikkain.
Koivisto saa joka tapauksessa olla.
Täytyy pyytääkin raporttia Joensuu-illasta ensihätään, ja panna sitten Mattsbuu luokille. Säästyisi tällä keinoin lukuaikaa jo varatuille.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Toinen suosittelee Konttista ja Toinen Koivistoa. Mattsbuu, menneiden aikojen työtoveri, kehuu ettei pitkiin aikoihin ole lukenut näin nasevanosuvaa kirjaa. Paras Elämäntoveri Koivistoon pikkuisen pettynyt kun pelkkää politiikkaa, varauslistalla hänelläkin Konttinen.
Konttinen on parhaillaan tänä iltana Joensuun kirjastossa kertomassa Siperiastaan, ja sinnekös kollegakin jo rientänyt.
Sain vasta kuulla: Niin venäläistä, niin venäläistä elämää kuuluu kirjassa elettävän, jotta varmasti viihtyisin sitä tutkaillessa, silleen samalla viisiin kuin sen katurakennustyö-tv-dokkarin parissa Moskovan jollakin kadulla tässä ennettäin. Siinähän viipyivät työn edistäjät ja jarruttajat kuukausikaupalla, käytännössä yhtään edistymättä.
Konttinenhan on se Hesarin toimittaja joka asui perheineen vuoden Siperiassa ja raportoi lehteen. Nyt silloinen elämä analysoituna kirjassa Siperia:
Toimittaja Jussi Konttinen muutti puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa Siperian Jakutiaan, missä pakkaset paukkuivat talvella 50 asteessa. Lapset kävivät kyläkoulua ja munniharppupainotteista päiväkotia. Konttinen näki Euraasian suurimman tulivuoren purkauksen, vietti rantaelämää 70 000 mursun seurassa, etsi mammutin syöksyhampaita ikiroudasta, näytteli jäätynyttä zombia elokuvassa ja paljon muuta.
Kirja kertoo paitsi elämästä Töhtyrin jakuuttikylässä myös Siperian taloudesta, politiikasta, kulttuurista, valtavasta erämaasta, suunnattomista luonnonrikkauksista, arktisen alueen herkästä luonnosta ja ilmastonmuutoksesta, joka uhkaa tätä kaikkea.
Näinköhän pitää taipua ja pyytää sankarilta (muutaman)kymmenvuotislahjansa lainaksi. Näissä asioissa luotan kyllä vanhan kollegan makuun.
Tai, miksei muka kirjan lukemisen vaivan samalla voisi ohittaa kuuntelemalla luotettavan toverin kirjan sisällyksen huikopalat kerrottuna, tyhjentävästi tulkittuna. Silmikkäin ja korvikkain.
Koivisto saa joka tapauksessa olla.
Täytyy pyytääkin raporttia Joensuu-illasta ensihätään, ja panna sitten Mattsbuu luokille. Säästyisi tällä keinoin lukuaikaa jo varatuille.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
sunnuntai 26. toukokuuta 2019
Mutta missä on Juhani Piste Tamminen!
Piti ihan etsiä teräsmiestä kuin sitä puuneulaa heinäsuovasta. Ja löytyihän Tami! Satukirjan kansiin kätkettynä.
Löytyi tuo Pistemies, lätkäkoutsi, joka päätti kaiken tärkeän sanomansa pisteeseen, lausumalla painavasti:
- Piste.
Eikä mitään englantilaista thatsittiä tai bullshittiä. Tosin ei hän noitakaan vältellyt eikä muitakaan amerikkalaishävyttömyyksiä. Rehvakas mies.
Kas tässä:
Tai eiku: leikkiähän minä laskettelen.
On nimittäin niin jotta aina väliin on välttämätöntä lukea ja katsella lastenkirjoja jottei liian vakavan aikuismaiseksi elämänasenne luiskahtaisi ja pitäisi noista eurovaaleista, ilmastonmuutoksista, pakolaisista, homoista, transuista, hallitusneuvotteluista, rinteistä, sipilöistä huolta kantaa ja huokailla jotta on tämä ja ovat nuo.
Tänäänkin EU-vaalit ja tulosilta. Olkoon! Puska on äänensä saanut (kun tarjosi, ent. vuokralainen, kahvit ja munkkirinkilän Shellin baarissa) ja menee jos menee parlamenttiin Hakkaraisen seuraksi ja Rönkä ...
Ei ei. Ja pois se meistä.
Me katsomme MM-lätkäfinaalin Suomi-Kanada, ja vielä huolettomammat katsovat ilmastonmuuttaja Bottaksen taistelua toisia ilmastonmuutosformulisteja vastaan päästellessään vähäpäästöisellä mersullaan Monacossa tai jossain katuajoissa katumatta. Ja kertaamme Happosen ja Utin Pisteestä Robinson-itseään taluttavan koiran seikkailua kaupungilla, Amerikassa ja lopulta avaruuden äärettömyydessä. Huimaa menoa ja lentoa, aivan toista kuin jotkut tyhmät EU-vaalit.
Ja
nytku lasten sadut eivät saa enää olla susimaisen tappavia sisällöltään, keskitytään ovelasti pelottaviin mustanpuhuviin kuviin, joista herttaisuus on kaukana. Katso kansi! Eiku siis: Katso kansi.
Aivan ilmetty Tamminen.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Löytyi tuo Pistemies, lätkäkoutsi, joka päätti kaiken tärkeän sanomansa pisteeseen, lausumalla painavasti:
- Piste.
Eikä mitään englantilaista thatsittiä tai bullshittiä. Tosin ei hän noitakaan vältellyt eikä muitakaan amerikkalaishävyttömyyksiä. Rehvakas mies.
Kas tässä:
WSOY 2019 |
On nimittäin niin jotta aina väliin on välttämätöntä lukea ja katsella lastenkirjoja jottei liian vakavan aikuismaiseksi elämänasenne luiskahtaisi ja pitäisi noista eurovaaleista, ilmastonmuutoksista, pakolaisista, homoista, transuista, hallitusneuvotteluista, rinteistä, sipilöistä huolta kantaa ja huokailla jotta on tämä ja ovat nuo.
Tänäänkin EU-vaalit ja tulosilta. Olkoon! Puska on äänensä saanut (kun tarjosi, ent. vuokralainen, kahvit ja munkkirinkilän Shellin baarissa) ja menee jos menee parlamenttiin Hakkaraisen seuraksi ja Rönkä ...
Ei ei. Ja pois se meistä.
Me katsomme MM-lätkäfinaalin Suomi-Kanada, ja vielä huolettomammat katsovat ilmastonmuuttaja Bottaksen taistelua toisia ilmastonmuutosformulisteja vastaan päästellessään vähäpäästöisellä mersullaan Monacossa tai jossain katuajoissa katumatta. Ja kertaamme Happosen ja Utin Pisteestä Robinson-itseään taluttavan koiran seikkailua kaupungilla, Amerikassa ja lopulta avaruuden äärettömyydessä. Huimaa menoa ja lentoa, aivan toista kuin jotkut tyhmät EU-vaalit.
Ja
nytku lasten sadut eivät saa enää olla susimaisen tappavia sisällöltään, keskitytään ovelasti pelottaviin mustanpuhuviin kuviin, joista herttaisuus on kaukana. Katso kansi! Eiku siis: Katso kansi.
Aivan ilmetty Tamminen.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
perjantai 24. toukokuuta 2019
Lasin takana kaksi mörköä
karhun toinen kohtaaminen
Ensin piti hieraista silmiä illan hämärissä, kun ikkunaruudun takaa näkyi karhu; kohta piti uudelleen hieraista silmiä kun tv-ruudun takana toinen mörkö, se iso rohjake, Marko Anttila iski kiekon Ruotsin verkkoon ja tasoitti pelin.
Tuossa se parinkymmenen metrin päässä tutkaili kunnan perhospuiston infotaulua muina karhuina ja lähti opastuksen saatuaan löntystelemään tien yli kohti latupohjia.
Sen verran iloitsin molemmista näkemistäni, jotta Ruotsi oli kohta nujerrettu ja siitä että oli jo myöhäkevät: muutenhan loppulumilla olisi muuan pitkänmatkanhiihtäjä ja yksinäinen karhu - yksinäinenhän tuon täytyy olla kun tuli keskelle kylää seuraa hakemaan - saattaneet törmätä toisiinsa kulkureittien risteytyessä.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
kuvia |
Tuossa se parinkymmenen metrin päässä tutkaili kunnan perhospuiston infotaulua muina karhuina ja lähti opastuksen saatuaan löntystelemään tien yli kohti latupohjia.
Sen verran iloitsin molemmista näkemistäni, jotta Ruotsi oli kohta nujerrettu ja siitä että oli jo myöhäkevät: muutenhan loppulumilla olisi muuan pitkänmatkanhiihtäjä ja yksinäinen karhu - yksinäinenhän tuon täytyy olla kun tuli keskelle kylää seuraa hakemaan - saattaneet törmätä toisiinsa kulkureittien risteytyessä.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
keskiviikko 22. toukokuuta 2019
Leikiskellen
'mieli valuu ympäriinsä kuin puuro tai sula lasimassa
joskus se loikkaa ja se ei koskaan ole ruokalevolla'
joskus se loikkaa ja se ei koskaan ole ruokalevolla'
Tuon runon tuohon kohtaan takerrun. Noin on käynyt runojenluvun kanssa monesti, niin nyt taas oikein tempaisten näitä runoja lukiessa. Runoilija antaa luvan irrotella.
Väännän väkisin, tai se (runo/runot) vääntyy väkisin, pois kontekstistaan. Tulkinta tekee omat taustansa. Viis välitän runoilijan tähtäimestä. Lähden kirja karttana omille teilleni:
Ensteks loikoillaan auringossa ja herkutellaan. (So.: täyttää itsensä energialla jotta jaksaa harjoitella, puskea koko talven ja - voittaa kruunuksi mestaruus!)
Toiseks on rankka harjoituskausi meneillään:
'vasen sivupotku suorista nilkka keskityn pakaraan alastulossa ja vatsalihaksiin koko ajan puhallan ulos hyppyjen tahtiin'
'lipeän rytmistä eteen ja taakse tukijalan takareiteen sattuu'
Kolmanneks astutaan vihdoin näyttämölle (baari), suuren vaativan yleisön eteen.
Neljänneks: ei voi olla totta!
=
Luistelija huomaa olevansa jäällä kyllä, mutta väärällä areenalla, maila kädessä suojuksista pulleana. Lätkäkaukalossa paiskomassa lätkää MM-kisoissa, vaikka.
VAIKKA
tarkoitus oli valloittaa maailma kaunoluistimilla, piti olla Taitoluistelun ämämmien Mestari, voittaa MAAILMAN MESTARUUS! olla Champion siellä.
Viimeiseks: hyvin kävi, voitto tuli ja championeille sampanjaa shampanjaa shampshampsh..
Slovakian MM-lätkäkisojen aikaan noin. Jonain muuna ajankohtana sallisin lukea sen toisin.
Sisällys
Näkinkengät 7
Tekee mieli uida 15
Yksi ja toinen jalka 25
Kotimatkan ikkunat 37
Moi 45
Hieno metsä 55
Juhlat 61
PStämä potullinen rohkaisuksi niille jänishousuille jotka eivät uskalla runoja lukea, koska eivät muka ymmärrä niitä; siis: ei tarvitsekaan, sillä jokainen saa taaplata tyylillään - leikiskelynä vaikka.
(Toki vähän virallisempi tulkintaversio Kirjavinkeissä lähiaikoina.)
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
sunnuntai 19. toukokuuta 2019
Vinoja pinoja
käen kukunta kuin runon tulkinta!
Käki kukkui alkuviikosta, katiskassa kuhisi kalapaljous, koivunrangat saivat kyytiä ja hopeapajujen höttöpuut kasautuivat melkoiseksi halkovuoreksi.
Luonto vetää puoleensa ja kirjat saavat olla. Pinoutuvat siinä missä puutkin.
Onneksi viimeisin kirja tuli ilman kansia ja ilman paperia; eipähän painollaan uhkaa kirjapinon sortumista. PDF-muodossa tuli ja sitäkös Vanha Mies, Lukija, vähän vajaana piti, kun ei käsi kantta päässyt sivelemään eivätkä sormet sivuja kääntelemään.
Konkretiaa kaipasi aluksi, niin runokirjasta kuin kyse olikin!
Vähin tottuu, vaikka yhäkin kummalta tuntuu tekstin ulkoasu, kuin itsenäpyttämältä.
Anni Mäentie lähetti Kulttuurivihkojen kustantaman runokirjansa Aurinkotuoli sähköpostiin.
Sitä tässä puran ja pureksin, ja runoista kun tykkään, ihan mielelläni luen - vaikka oudoissakin puitteissa. Ja kun konkari olen, uskallan tulkita omien lankojen, omien tarpeitteni mukaan - vaikka metsässä ovatkin kirjaoppineiden mielestä. Metsässä kuin keväinen käki.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Käki kukkui alkuviikosta, katiskassa kuhisi kalapaljous, koivunrangat saivat kyytiä ja hopeapajujen höttöpuut kasautuivat melkoiseksi halkovuoreksi.
Luonto vetää puoleensa ja kirjat saavat olla. Pinoutuvat siinä missä puutkin.
Onneksi viimeisin kirja tuli ilman kansia ja ilman paperia; eipähän painollaan uhkaa kirjapinon sortumista. PDF-muodossa tuli ja sitäkös Vanha Mies, Lukija, vähän vajaana piti, kun ei käsi kantta päässyt sivelemään eivätkä sormet sivuja kääntelemään.
Konkretiaa kaipasi aluksi, niin runokirjasta kuin kyse olikin!
Vähin tottuu, vaikka yhäkin kummalta tuntuu tekstin ulkoasu, kuin itsenäpyttämältä.
Anni Mäentie lähetti Kulttuurivihkojen kustantaman runokirjansa Aurinkotuoli sähköpostiin.
Sitä tässä puran ja pureksin, ja runoista kun tykkään, ihan mielelläni luen - vaikka oudoissakin puitteissa. Ja kun konkari olen, uskallan tulkita omien lankojen, omien tarpeitteni mukaan - vaikka metsässä ovatkin kirjaoppineiden mielestä. Metsässä kuin keväinen käki.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
keskiviikko 15. toukokuuta 2019
Hyvä elämä
jatketaas urakkaa, kullan huuhtomista, josko edes yksi hippu vaskoolissa kimaltelisi
Maalaiseläjä lukee kiiltävää lehteä - osa 2
Mikä pakko muka on, ks. kommentti.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Maalaiseläjä lukee kiiltävää lehteä - osa 2
osio 2. HYVÄ ELÄMÄ
- 41 TEKIJÄ Suunnittelija Julia Männistö yhdistää vaikka englantilaisen viktoriaanisen hovipukeutumisen ja jääkiekon. (hovipukeutumisen, pyh)
- 42 KILPAKENTILTÄ KADULLE Katumuodin vallanneet tennarit tehtiin alun perin kisakentille. (muoti sanana aiheuttaa näppylöitä)
- 48 LISSABONIN VIISI VARMAA Suosikkikaupungin ravintolat ovat ottaneet kehitysloikan. (ravintola/ruoka sanana = ks. ed. sulut; olisi edes juttua siitä kukkulalle kipuavasta keltaisesta raitiovaunusta)
- 58 MATKA 48 tuntia Nizzassa on taiteen rakastajan juhlaa. (sitä mennä leuhotellaan pitkin Eurooppaa, Pötsönlahti tekis poikaa)
- 61 RUOKA Nokkonen on nyt parhaimmillaan. (kerrankin jokin maanläheinen ravintojuttu!)
- 62 VIINIKLUBI Roseviini tuo monelle mieleen terassin, mutta se on ruokaviini. (terveyshaitta: just eilen taivaskanavan tohtori Reinikainen - ent. suurkäyttäjä - sanoi että korkeintaan teelusikallinen päivässä saa nauttia viiniä tai ruokalusikallisen olutta - syöpäriskin takia)
- 64 RAVINTOLAT Arvioitavina helsinkiläiset Natura ja Hello Stranger. ('ei helekutissa: tottako tämmöinen tyhjänpäiväisyys' - kiihtymystä lukuilmassa)
- 66 KULTTUURI Anne Bert kirjoitti kirjan viimeisestä kesästään ennen kuin kuoli lääkärien avustamana. (huh! helpottaa, kiihtymys - täytyy lukea vaikka onhan meillä omiakin vastaavia kuolonkamppailuja: runoilija Hannu Helin)
- 68 LAJINSA PARAS Guccin kaulakello tuo mieleen 1970-luvun avainkaulalapset. (Guccin kaulakello. No vot!)
- 69 MUODISSA Kauniit kengät pitävät selkärangan suorassa... (rumat eivät)
- 70 TILA Mainostoimisto Wörks muutti suojeltuun Salaman taloon. (pehmeneekö bisnes)
- 73 YKKÖSLUOKASSA Pekka Mattila astuu "palkitun muotoilijan" ajatuksiin. ()
- 74 KIRJAHYLLY Bloggaaja Jenni Rotonen rakastaa asemien pokkarikauppoja. (yks köyhä -nen eksynyt väärään seuraan)
Mikä pakko muka on, ks. kommentti.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
tiistai 14. toukokuuta 2019
Kaikkihan Optioa lukevat
silloin on enempi juhlamenupuolella, tahi saa olla hetken herrain seurassa? 👏
Maalaiseläjä lukee kiiltävää lehteä - osa 1.
Lähdetääs järjestelmälliselle kahluulle: nro 5/2019
vrt. Maalaiskevätpäivänkulku. Sentään samassa maassa - kai.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Maalaiseläjä lukee kiiltävää lehteä - osa 1.
Lähdetääs järjestelmälliselle kahluulle: nro 5/2019
- osio 1 HYVÄ TYÖ
- 11 NIMITETTY Työhön perustuva eläketurva on tärkeä osa hyvää yhteiskuntaa, sanoo Eläketurvakeskuksen uusi toimitusjohtaja Mikko Kautto. (lupaava alku)
- 12 KUNINGASIDEA Siskosten perustama Henua Orcanics haluaa olla luonnonkosmetiikan Chanel. (sivelee poskeaan)
- 13 AJATUSHAUTOMO Nykymartat osallistuva Pride-kulkueeseen. (että silleen)
- 14 Vaikuttaja Luksusyhtiö Keringin omistaja ja toimitusjohtaja Francois-Henri Pinault (c:ssä alakoukku; kiinnostus loppuu kesken virkkeen)
- 16 MAAILMALLA Liisa Nieminen työskentelee suunnittelijana Givenchyllä Pariisissa. (totta kai Pariisissa eikä missään Pötsönlahdessa)
- 18 TYÖELÄMÄ Menestys on pyrkimystä johonkin. (sehän se olennaista tässä elämässä)
- 20 SUHDANTEET Keskiluokan kasvava tyytymättömyys voi johtaa ongelmiin. (niinpä, kuten näistä sulkusisällöistä näkeekin)
- 22 KOLUMNI Pettymystä on vaikea viherpestä pois, kirjoittaa Cilla Bhose. (CB vrt hikkaj!)
- 24 ROLF ROHKEA Vaatesuunnittelija Rolf Ekrothissa yhdistyvät lahjakkuus, räväkkyys ja bisnesvainu. (pisnesvainu 👃💥 )
- 32 KUVANKAUNIS Instagram muutti suhteemme kauneuteen. Nyt kaiken pitää olla kuvauksellisenkaunista. (millään ei tällä haavaa jaksa edes sisällysluetteloa jatkaa...)... jatk. huomenna lehden toisella osiolla 2 HYVÄ ELÄMÄ.
vrt. Maalaiskevätpäivänkulku. Sentään samassa maassa - kai.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
sunnuntai 12. toukokuuta 2019
Äitinpäiviä
'Tänään oot alun toistasataa, josta maallista 81 ja taivaallista 27 v. Elikkä 108 kaikenkaikkaan, jos vain oisit malttanu pysyä tiälä.'
Kynä koukertaa
taas aikansa paperilla ennen kuin alkaa äidin hahmo lähestyä puhe-etäisyydelle ja päästään pitkästä aikaa rupattelemaan.
- Ai on kiire tällä kertaa, no tehhään sitten revolverihaastattelu, jos tämmönen termi sielläpäin on millän lailla paikallaan.
'Täällä sitä ei pyssyjä tarvita', tuntuu äiti tuhahtelevan, vaan lempeä kun on niin ei ääneen virka.
- Kumpis on parempi paikkana?
Ai vähempi vastuullista nyt. 'Semmosta köllöttelyä.'
- No eikös käy sitten aika pitkäks?
Jottako 'on siellä vahtoomista' ja 'kaikki ystävät koolla'?
- Mitenkäpä työ aikoo siellä tapatta? Anteeks tuas moinen sinne sopimaton sana.
'Teijjän tarkkailut' ja 'hölömöilyt on luupin alla, niitton jännä seurata.'
- Ettäkö näätte tänne asti?
'Ja tarkasti. Ajatuksineen päivineen.'
- Pittää meijjän sitten parantaa tapamme ja ajatella siveellisemmin.
'Niin sietäs, niin sietäs. Vaan minkäs mahatta!'
- Ja sekös teitä naurattaa?
'Enempi huvittaa. Ja säälittää.'
- Mitäs siellä ajatellaan ilmastonmuutoksesta?
'Se ja sama. Käypäläisiä siellä ollaan. Pitää muistaa. Tännehän lopulta kaikki tuppaannutta.'
- Eli senkö parempi mitä pikemmin sinne!
'Etpä poikain kovin hakoteillä ookkaan, vaan nyt tältä erää painalla kynälläs piste - näkyy Orpon Petterin piäkopassa kiehuvan tuon Rinteen metkujen kanssa. Kummankaan suu ei näy aina sanovan missä ajatus kuleksii, vaikka miten vehnäsellä toisen suu onkii. Vaan kirjuttele, niin päästään taas yhteen. Kyllä minä kynnääs tottelen.'
perjantai 10. toukokuuta 2019
Maalaiskevätpäivänkulku
- uusi sähköliesi/hella, ei keraaminen - edistystä silti; edellispäivähän oli päättynyt puuhellan rinkien ja levyjen sekä koko rautaisen kehikon ylösnostamiseen ja rautaharjalla nokikarstan harjaamiseen, syy moiseen touhuun oli peltien kiinnityöntämisen jälkeinen haju, joka ei johdu liian aikaisesta peltien kiinnilaittamisesta (ei apua: olisiko joku lintu kuollut piippuun)
- peräkärryn valot viturallaan; naapuri aina avulias, ilmoitti oitis, ettei maadoitus näy pelaavan; korjasi kuntoon
- vene vesille, katiska järveen; navakkaa etelätuulta
- risusavottaa samalla reissulla muutaman ohuen koivunrungon karsinta kassaralla ja käsisahalla, raahuu metsästä ajotienvarteen
- ulkosaunan lämmityksen (vedet korvoon ja lämminvesipataan sankolla pumpulta - siltä kaunottarelta) ohessa halkojen hakkaamista ja pienen pinon rakentelua, välillä hiki välillä holotna
- kellarin ikkuna auki kesäksi; hyönteisverkon paikkaus ja paikalleenlaitto
- alimman porraskiven maalaus
- sauna
O Ou ja Oolalaa!
❤ siis kaksinhan me päivän ahkeroimme, tunnustettakoon kun kerran pääsi huulilta lipsahtamaan. ❤
💔👅
** näkyy Harry Salmenniemellä ja Jaakko Yli-Juonikkaalla olevan ylipääsemätön ja totinen taisto ja henkilökohtainen vainoriita toistensa (kirjallisista) kyvyistä:
HS: "Ajaudut talousvaikeuksiin, alkoholiongelmasi pahenee, terveytesi pettää, yrityksesi syöksykierrettä ja teostesi asiavirheitä pengotaan laajasti julkisuudessa."
JY-J: "Miksi NV julkaisee tämmöistä? Varmaan näet, ettei Harrilla asiat eivät ole hyvin! Ja on tämä ollut minullekin raskas vuosi. Pyydän, että keskustelu poistetaan lehden verkkoversiosta. Paperilehden osaltahan, ei sitten enään mitään olekkaan tehtävissä."
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
keskiviikko 8. toukokuuta 2019
Veljen luona
joka on kuollut, muistanette
Viimeinkin sain raivatuksi makuuhuoneen nurkasta pois veljeni jäämistökassin, jonka sisältöä olen yrittänyt omaksua sen pari vuotta.
En minä noista kalvosinnapeista enkä juoksumitaleista, vaan päiväkirjamerkinnöistä, joita hän allakoihin ahkerasti raapusteli. Seitsemän tuntia niitä eilen kronologisesti vuosikymmenittäin taapäin tutkin, ja lopulta olin niissä niin syvällä että veli oli elävänä edessä, eli hän kirjoittautui esiin.
Tapasin hänet taas!
Millä hienolla nimellä ne kutsuvat kuolleiden tapaamisia? Ei se levitaatio ole eikä reinkarnaatio, ei spiritismiä eikä okkultismia, jotain kummaa 'esoteriaa' kumminkin.
Siinä sitä sitten taas pelailimme sulkapallopelit uudelleen, pilkittiin, lämmitettiin uudenvuoden ulkosauna, kypsennettiin ongittuja ahvenia tikunnokassa Halosen luodolla, jokunen joulu vietettiin, ostettiin kämppää Hesasta, tapetoitiin, asennettiin parkettia selkä kipeinä...
Jos tuli viikkojen tauko allakkamerkintöihin, tiesin miten alkaa paluumerkinnät: 'Nyt saa olla, kiinni on ja pysyy. Se on varma asia se!. ' Ja seuraavana päivänä sitten mieletöntä siivoamista, mattojen tamppaamista ja pyykinpesua. Siitä eteenpäin paluuta arkeen: Raviveikkausta. Pitkiä kävelylenkkejä. Voimisteluliikkeitä. Luusoppaa.
Vanhimmat merkinnät puhtaan valoisia, kun veli nuorna miesnä 'Pirtillä tanssimassa'.
Viimeisimmät tummempia: äidin hoitoa, kunnes lopulta merkintä
'Äiti poistui ikuisesti.'
Aivan eläviä hetkiä kuolleen veljen kanssa! Ihan kuin tuossa.
Vaikka pilkille olisi lähdetty tai 'eiköhän kävellä kylän ympäri?' -kysymys huulilta irtoamassa.
Sitten 'kyläilyn' so. 7 tunnin vierailun jälkeen veljen kamat takaisin kassiin,
kassin suu kiinni ja kassi vintin uumeniin.
Siinä koko ihmisen story.
Kenen tahansa.
Kassillinen.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Viimeinkin sain raivatuksi makuuhuoneen nurkasta pois veljeni jäämistökassin, jonka sisältöä olen yrittänyt omaksua sen pari vuotta.
En minä noista kalvosinnapeista enkä juoksumitaleista, vaan päiväkirjamerkinnöistä, joita hän allakoihin ahkerasti raapusteli. Seitsemän tuntia niitä eilen kronologisesti vuosikymmenittäin taapäin tutkin, ja lopulta olin niissä niin syvällä että veli oli elävänä edessä, eli hän kirjoittautui esiin.
Tapasin hänet taas!
Millä hienolla nimellä ne kutsuvat kuolleiden tapaamisia? Ei se levitaatio ole eikä reinkarnaatio, ei spiritismiä eikä okkultismia, jotain kummaa 'esoteriaa' kumminkin.
Siinä sitä sitten taas pelailimme sulkapallopelit uudelleen, pilkittiin, lämmitettiin uudenvuoden ulkosauna, kypsennettiin ongittuja ahvenia tikunnokassa Halosen luodolla, jokunen joulu vietettiin, ostettiin kämppää Hesasta, tapetoitiin, asennettiin parkettia selkä kipeinä...
Jos tuli viikkojen tauko allakkamerkintöihin, tiesin miten alkaa paluumerkinnät: 'Nyt saa olla, kiinni on ja pysyy. Se on varma asia se!. ' Ja seuraavana päivänä sitten mieletöntä siivoamista, mattojen tamppaamista ja pyykinpesua. Siitä eteenpäin paluuta arkeen: Raviveikkausta. Pitkiä kävelylenkkejä. Voimisteluliikkeitä. Luusoppaa.
Vanhimmat merkinnät puhtaan valoisia, kun veli nuorna miesnä 'Pirtillä tanssimassa'.
Viimeisimmät tummempia: äidin hoitoa, kunnes lopulta merkintä
'Äiti poistui ikuisesti.'
Aivan eläviä hetkiä kuolleen veljen kanssa! Ihan kuin tuossa.
Vaikka pilkille olisi lähdetty tai 'eiköhän kävellä kylän ympäri?' -kysymys huulilta irtoamassa.
Sitten 'kyläilyn' so. 7 tunnin vierailun jälkeen veljen kamat takaisin kassiin,
kassin suu kiinni ja kassi vintin uumeniin.
Siinä koko ihmisen story.
Kenen tahansa.
Kassillinen.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
maanantai 6. toukokuuta 2019
Arkea ja juhlaa
Tästä eilisessä lähinnä oli kysymys, siis tekstin vaikeusasteesta vai puhuisiko nopeusasteesta: Luenko typistettyä Hannaa, normaalia Valkoista paitaa vai mystistä Hiljaisuuden mestaria.
Canthin Hannaa kuten tässä tänään: 'turistisuomeksi'.
Kinnusen Valkoista paitaa lehtitekstin omaista, heti ymmärrettävää, vaivatonta.
Liukkosen Hiljaisuuden mestaria, jonka jokainen sivu vaatii ponnisteluja avautuakseen kaikkine nyansseineen, niin: tajutakseen edes jotain, silti muistaen*↓ .
Kinnunen (+ Canthin Hanna-lyhennelmä) sitä läskisoosia, normaalia arkipäivää. Liukkonen juhlaa, entrecôtea, verkkaisuudessaan eläkeläisurheilutoimittaja Bror Erik Walleniuksen kaltaista jahkaamista, sanaleikkiä. 😶
Lyhyet mallit:
Sopii arvuutella, kumpi on kumpaa. Ja kumman ka olisi halukkaampi jatkamaan. Vaiko sekä että, kuten minun valintani oli ja on.
Liukkosen juonettomuus ja sanojen hyppyyttäminen vetävät puoleensa samalla tavalla kuin Volter Kilpi: kumpaakaan ei pidä lukeman sivukaupalla yhdellä kertaa - ylärajana pidän kymmentä korkeintaan kahta! - jotta kirjoituksen vivahteikkuus pääsee esille putkahtamaan.
Tosin luki miten luki, on muistettava Liukkosen avaus *↑:
*** myös
Canthin Hannaa kuten tässä tänään: 'turistisuomeksi'.
Kinnusen Valkoista paitaa lehtitekstin omaista, heti ymmärrettävää, vaivatonta.
Liukkosen Hiljaisuuden mestaria, jonka jokainen sivu vaatii ponnisteluja avautuakseen kaikkine nyansseineen, niin: tajutakseen edes jotain, silti muistaen*↓ .
Kinnunen (+ Canthin Hanna-lyhennelmä) sitä läskisoosia, normaalia arkipäivää. Liukkonen juhlaa, entrecôtea, verkkaisuudessaan eläkeläisurheilutoimittaja Bror Erik Walleniuksen kaltaista jahkaamista, sanaleikkiä. 😶
Lyhyet mallit:
"... Hän oli valinnut ainakin japanilaista ambienttia, westerniä ... musiikkivalinnoista pitäisi puhua Ifsanan kanssa; niinkin irrelevantti asia kuin taustamusiikki aiheutti Hermanille päänvaivaa. Mutta ehkä Ifsana Hyella oli näkemystä. Herman oli loppujen lopuksi musiikin suhteen aikamoinen uuvatti ..."
"... Kun oli vielä vaihtanut muutaman sanan päiväkodin tädin kanssa, Hanna käveli Juuson kanssa autoon. Kotona poika kaatoi ensi töikseen ison leikkikaluja sisältävän laatikon keskelle olohuoneen lattiaa ja alkoi latoa pieniä rakennuspalikoita päällekkäin..."
Sopii arvuutella, kumpi on kumpaa. Ja kumman ka olisi halukkaampi jatkamaan. Vaiko sekä että, kuten minun valintani oli ja on.
Liukkosen juonettomuus ja sanojen hyppyyttäminen vetävät puoleensa samalla tavalla kuin Volter Kilpi: kumpaakaan ei pidä lukeman sivukaupalla yhdellä kertaa - ylärajana pidän kymmentä korkeintaan kahta! - jotta kirjoituksen vivahteikkuus pääsee esille putkahtamaan.
Tosin luki miten luki, on muistettava Liukkosen avaus *↑:
"YMMÄRRÄTKÖ SINÄ mitä minä puhun?
No et tietenkään ymmärrä. Typerä kysymys!
Eikä sillä ole mitään väliä; et 'ymmärrä', voit vain käsittää jotenkuten ---"
Hiljaisuuden mestari, Kirjavinkit
KIRJA-ARVOSTELUT*** myös
sunnuntai 5. toukokuuta 2019
Läskisoosia ja entrecôtea
Otsikon selitysehdotuksia:
Entä mitä tuo jako tarkoittaa kun sen siirtää kirjallisuuteen? 📚
Itselleni tällä haavaa tätä:
Paritkolmet päivät olen lukenut, ihan nauttien ja pääni täyttäen, tavanomaista romaania, semmoista jonkalaista on helppo lorauttaa sisuksiinsa - purematta niellä? - sen kummempia ajattelematta, semmoista joka on realistista ja konkreettista ja jokapäiväistä, todenmakuista. Kyllin täyttävää. Ei vaadi ponnistelua tekstiä ymmärtääkseen, mukana menossa kestääkseen ja pysyäkseen.
Läskisoosia siis?
Poliisilaitoksen henkilökuntaan ja pikkukaupungin poliisin työhön sukelletaan, ratkaistaanpa yksi murhakin ja eletään vastavalmistuneen naispoliisin oppivuosi täyteen tässä:
Tätä ennen naispoliisin arkea haistelin saksalaisessa maahanmuuttoarjessa: Naispoliisin rankka arki, jossa kreikkalaissyntyinen Tania Kambouri kertoo poliisityöstä Bochumissa, missä tietyt lähiöt poliisillekin ovat no go -alueita.
Valkoinen paita on puolitotta ja Naispoliisin rankka arki täyttä totta. Kumpikin realistisia. Sitä läskisoosia, tai pitäisikö termi modernisoida cipseiksi.
Nyt onkin aika siirtyä juhlamenupuolelle, entrecôten kimppuun eli avata:
Vaikka mistä sen vielä tietää, ennakkoasenne, onko 'liha' odotetun done!
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Arkisempaa ja juhlallisempaa
vaiLaaduttomampaa ja laadullisempaa
vaiTavallisempaa ja harvinaisempaa
Entä mitä tuo jako tarkoittaa kun sen siirtää kirjallisuuteen? 📚
Pinnallisempaa ja syvällisempää?
Itselleni tällä haavaa tätä:
Paritkolmet päivät olen lukenut, ihan nauttien ja pääni täyttäen, tavanomaista romaania, semmoista jonkalaista on helppo lorauttaa sisuksiinsa - purematta niellä? - sen kummempia ajattelematta, semmoista joka on realistista ja konkreettista ja jokapäiväistä, todenmakuista. Kyllin täyttävää. Ei vaadi ponnistelua tekstiä ymmärtääkseen, mukana menossa kestääkseen ja pysyäkseen.
Läskisoosia siis?
Poliisilaitoksen henkilökuntaan ja pikkukaupungin poliisin työhön sukelletaan, ratkaistaanpa yksi murhakin ja eletään vastavalmistuneen naispoliisin oppivuosi täyteen tässä:
Atrain&Nord 2019 |
Valkoinen paita on puolitotta ja Naispoliisin rankka arki täyttä totta. Kumpikin realistisia. Sitä läskisoosia, tai pitäisikö termi modernisoida cipseiksi.
Nyt onkin aika siirtyä juhlamenupuolelle, entrecôten kimppuun eli avata:
WSOY 2019 |
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
perjantai 3. toukokuuta 2019
Voi elämän tätä kevättä!
3.5.2019 pe
Uhka tiukalle Päätalon Hermannin sanonta juolahti jollain lailla mieleen, kun aamulla uutimet aukaisin ja akkunasta ulos kahtelin ja päästin vappupalloista ilimat pihalle.
- Voi elämän kevät!
Jottako vielä suksineuvot liiterin nurkasta kaivaisi ja ottaisi kiinni kaverinsa suksimat - kuutta kilsaa kun miinusta jäi näyttämään:
Uhka tiukalle Päätalon Hermannin sanonta juolahti jollain lailla mieleen, kun aamulla uutimet aukaisin ja akkunasta ulos kahtelin ja päästin vappupalloista ilimat pihalle.
- Voi elämän kevät!
'Anonyymi 28. huhtikuuta 2019 klo 14.16
HVP piäs myös tonniin.1017km.'
Kahellaanhan - josko tästä vielä ... Varohan HVP!
Avaimet elikkä sauvat on vielä omissa käsissä. 🎿
4.5.2019 la
Niinhän siinä sitten kävi, että Harmaa Hahmon nähtiin suksimassa parina päivänä kohti kesälaitumia:
LOPULLINEN: 3+3 km / 1017 km//€ = 150 h
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)