Viimeistä viedään!

   vanhat Parnassot -sarjan 51.  Viimeinen osa

+0°C

39 kW/76

Nide 8 - Joulukuu 1975

Urakka valmis: 

Kuuden vuoden Parnassot 1970-1975 selätetty vajaassa kahdessa kuukaudessa.

576 on vuoden 1975 viimeisen Parnasson viimeisen sivun numero. Kirjan verran vuodessa.

Pyöristettynä yli 3000 sivua parissa kuukaudessa läpikäyty.

Yhteenvetona todettakoon: 

Ei ihme, että Parnasson levikki on ollut melko matala, häthätää 5000. Aika friikki on täytynyt olla, mikäli lukijaksi on ryhtynyt. 

Pitkäpiimäisten sosialististen marxilaisteoriajuttujen, fyysikkokirjoitusten, idän runouden turhan näkyvä osuus jätti oudohkon kuivahkon kuolleen paperin maun suuhun ja mieleen kysymyshuudahduksen: miksei enemmän kaunokirjallisuudesta!

Jotenkin tuntui, että kiusatakseen primus motor Tuomas Anhava moista kuivaa kuvatonta linjaa viljeli.

Karkottaakseen lukijat - aivan kuten minä tätä Parnasso-sarjaa vääntäessäni. 😈

No ei se nyt noin pessimististä ollut, kunhan liioittelen. 

Paljon hyvää ja mielenkiintoista löytyi, jopa ajankohtaista väittelyä, kun Ilaskivi, Paasilinna ja Linkola kävivät keskinäistä sanasotaansa. Oli perinpohjaisia kirja-arvosteluja, kirjailijoiden näkemyksiä maailmanmenosta sekä omista kirjoittamiskokemuksistaan. 

Ihan lukemisen väärtti - eikä suinkaan hukkaan heitetty aika hommaan käytetty päivittäinen nelituntinen (= 200 tuntia kaiken kaikkiaan!) puolenvuosisadan takaisesta kultturellisesta elämäriennosta.

ps

tästä viimeisestä Parnassosta valitsin pääluettavaksi kotiinvetämisenkin vuoksi tuon tv-Ransun-kehittäjä Raimo J. Kinnusen (1931 - ), joka parinkymmenen sivun Reputetut-runoelmissaan, antaa suun- ja hakuvuoron kymmenille 'taiteilijoille', jotka eivät ole onnistuneet apurahahakemusmarkkinoilla. Monien hakijoiden joukosta Anna Tupsunen ei ole saanut, ei Milina Korjus, ei Pega Sosulainenkaan. Näin jakohommaa hämmästelee Irmeli Satanen:

"Kuusi oikein lotannut sai tänään miljoona markkaa.

Te jaatte tänään puoli miljoonaa taiderahoja. / Hakijoita on 250 kappaletta.

Antakaa demokratian nimessä jokaiselle kaksi tonnia, 

niin rahanne on jaettu ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Miksi te muuten olette riippuvaisia / tuosta kuusi oikein lotanneesta

ja hänen matkijoistaan?

Onko taiteella jotakin tekemistä / sattuman kanssa?

(Siihen tulokseen sanoo päättyneensä taiteilija,

joka kuuli, miten salapoliisiromaanien tekijän / apuraha ratkaistiin.)"

 

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  10 km 330 km/€ = 54 h

Sananselitystä

  vanhat Parnassot -sarjan 50.

-1°C

37 kW/79

Nide 7 - Marraskuu 1975

Selitäpä mikä on -testi:

• ambivalentti(nen)
• ekvivalentti(nen)
• familiaari(nen)
• immanentti(nen)
• joviaali(nen)

Ensimmäisen selittäisin sanaparilla sekä-että, 

viimeisen sanalla lupsakka. 

Kolmelle väliinjääneelle pyörittäisin pyöreätä päätä ja tunnustaisin moukkamaisuuteni: 

- En ossoo. Pittää kahtoo Nykäsestä. Vanhasta ruskeasta Nykysuomen sivistyssanakirjasta.

Miksei googlesta?

Nokun vuonna 1975 ei moista tietoniekkaa ollut eikä murahtelevalle Kyllä Esko Kivikoskelle rohjennut noin vain soitaltaa.

Pian pitäisi päästä asiaan, jotta tulisi noudatettua Kielitoimiston johtaja Esko Koivusalon toivetta sanojen lyhentämisvimmassa: "--- olisi siunauksellisempaa, jos tekstintuottajat lyhentäisivät sanomaansa tiivistämällä ilmaisua eivätkä typistelemällä sanoja summamutikassa."

Eli Koivusalon kirjoitus Vandaali skandaali - Vierasperäisten adjektiivien muoto selvittelee, milloin vierasanoissa pitää/on suotavaa käyttää pitempää tai lyhyempää muotoa.

Lopputulos: - Joskus pittää ja joskus ei pijä.

Jostain kumman syystä tämän kaltaiset kielileikkivatvomiset ovat minusta ylen kiehtovia - kai moinen johtuu tuosta tyhjänä pyörivästä päästä? 

On tässä seiskanumerossa myös toinen mielenkiintoinen vatvomisjuttu:

Aarne Kinnusen Rikkaruohot ja viljelyskasvit - Uusi kirjallisuudentutkimuksen metodologia. 

Siinä Kinnunen on ottanut käsiinsä John M. Ellisin kirjan The Theory of Literary Criticism'. A Logical Analysis. 

Mitä se nyt kaunokirjallisuus taas olikaan? Sen tutkimista tässä setvitään.

Sivusta huvittava katsoa, kun eivät ne tieteelliseen selvyyteen tahdo päästä, kehää kiertävät.

Toista se on meidän lukijoiden rellotella: eipä tarvitse romaanista jokaista mutteria irrottaa ja kirjaa osiin purkaa; huoletonna saamme nautiskella vaan ja edetä rompsua turhia vaivoja vailla.

Vaikka toisaalta kieltämättä kyllä kiehtoo myös romaanin osiin purku - joskus.

Lainataan Kinnusta ja Ellisiä, selvyyden vuoksi 👏, tämän verran loppuaameneksi:

"Jos siis jotakin tekstiä luetaan irrallaan historiallisista yhteyksistä, sitä luetaan kaunokirjallisuutena, se on kaunokirjallisuutta." 

Hyödyksi

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  9 km 320 km/€ = 52 h

Kantele

  vanhat Parnassot -sarjan 49.

-4°C

54 kW/75

Nide 6 - Lokakuu 1975

"Sopii siis toivoa, että Kaustisella annetuista sysäyksistä herättäisiin nyt antamaan kanteleelle se arvo mikä sille kuuluu; jos niin käy, on Kaustinen tehnyt suuren kulttuuriteon."

Kun Suomi soi - kirjoittanut Pehr-Henrik Nordgren

Täällä itäisen Karjalan raukoilla rajoilla pienessä pitäjässä otettiin opiksi, nostettiin, nähtävästi jutun tiimoilta, faktat pöydälle, eli se kannel, ja alettiin tosissaan soittohommiin.

Seppälän Topi oli toki jo 1950-60-luvuilla vakiovieras kanteleineen siellä missä juhlantynkää oli, ja palavasilmäisenä hän soitteli kanneltaan niin että pikkuinen poika Pirttikalliolla jähmettyi ihmettä kuuntelemaan. 

70-luku loikattiin vähin äänin yli, kunnes kasvoi Kaasisten Tsupukoitten kautta Värttinä - ja Sari ja Mari antoivat männä korkkeelta ja kovvoo! 

Kaustinen sai kilpailijansa Kihauksesta. Samassa kuohunnassa Otto Koistisen Hannu-poika osti Iso-Pappilan ja perusti kanteleverstaan, astui isänsä jalanjäljille, aloitti kehittelyn ja muotoilun ja piankos sähkökannel alkoi soida Anttu-pojan käsissä. Siitä sitten kävi matka maailmalle.

Olipa kuin olikin Seppälän Topin soittoelämyksen jälkeen tuo pikkuinen poika Pirttikalliolla kasvanut isoksi ja opettajaksi ja sai kuulla yhden vaikuttavimmista kantele-elämyksistä omalla koulullaan (mikä muuten kannattaa kerrata) täällä: 

Kuren Aino Kaasisen Sarin kanssa koulun joulujuhlaan valmistautumassa.

Vaan palataan Pehr-Henrik Nordgrenin jutun alkupuolelle:

"Eurooppalaisen avantgardismin aikaisempi puolestapuhuja Kaj Chydenius ryhtyi säveltämään yhteiskunnallisesti sitoutuneita lauluja. Erkki Salmenhaara kirjoitti Suomen musiikin vuosikirjaan 1968-1969 pitkän erittelyn 'The Beatles - viihdettä vai taidetta?' ja hänen sävellystyöhönsä tuli aivan uusia ulottuvuuksia. Henrik Otto Donner jätti happeningit oman onnensa nojaan ja Kari Rydman julisti mieluummin kuuntelevansa Peltoniemen Hintriikin surumarssia kuin huonoa sinfoniaa."

Eipä taida pelkkää viihdejätettä ollakaan kansanmussiikki? 

Kysykää vaikka Rydmanin Karilta. 😍

Sari Kaasinen - Hannu Koistinen

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  9 km 311 km/€ = 51 h

Urho Kekkonen

 vanhat Parnassot -sarjan 48.

-7° C

57 kW/95

Urho Kekkonen(1900 - 1986)Suomen tasavallan VIII presidentti.

Nide 5 - Syyskuu 1975

Tämä Parnasson numero ilmestyy kuukauden päivät jälkeen Kekkosen junaileman Helsingin ETYKin. On Parnassonkin aika ylistää maan päämiestä. Kirjayhtymän kirjallinen johtaja Keijo Immonen sen on näemmä saanut tehtäväkseen.

 

Kinkama-kirjoituksessaan hän keskittyi Kekkosen ylivertaiseen sanankäyttöön, josta oli alkunäyttöä jo Kajaanin lukioajoilta, kun 17-vuotias Esaijas Kohennuskeppi kirjoitti lehteen mainion pakinan.

Tässä Immosen välittämää tulosta:

• Kekkonen hallitsi kirjoitettua ja puhuttua suomea yhtä suvereenisesti kuin Suomea.
• Hänen tyylinsä oli omansa, heti tunnisti tekijän.
• Tyyli, joka jäljittelemättömänä - niin kuin on nähty - täten on kehittynyt, koostuu elämänkokemuksesta ja -tiedosta, suomen kielen valtaisasta sanavarastosta, tarkoituksenmukaisesta näiden sanojen käytöstä, kurinalaisuudesta yhtä paljon aihetta kuin sen ulkoista asuakin kohtaan.

Tyylihän tarkoittaa Jean-Paul Sartren märitelmän mukaan 'sanoa kolme tai neljä asiaa samalla kertaa':

 "Yksinkertainen lause ja sen suora merkitys, ja sitten sen alla samanaikaisesti muita merkityksiä jotka järjestyvät itsestään syvyyssuuntaan."

Kekkoselle käypä määritelmä. 

Kaunokirjallisuus oli Kekkoselle Sylvinkin kautta läheinen. Myös Lauri Viita sai kauniin kunnianosoituksen, tosin vasta kuoltuaan, kun tasavallan presidentti uudenvuodenpuheessaan käsitteli liikennekuolemia ja luki auto-onnettomuuden uhrina joulun alla 1965 menehtyneen kirjailijan viimeisen, 

Parnassossa julkaistun, runon Onni.

ONNI

Lauri Viita

Kiitos elämästä, Äiti
Pari riviä tein kirjaimia tänään
Siinä kaikki. Olen onnellinen.

 

Oli kerran ystäväjoukko
ja nuoruus. Kaikki eli.
Joka päivä oli kuin luominen
yhä olisi jatkunut. Nyt
minä yksin, entisen varjo,
läpikotaisin muistojen syömä
laho, kaatuva puu,
aste asteelta lähenemässä
maan turhuutta, hiljaisuutta.

 

Suvimaisema: lahdentyven,
saunaranta ja vene
ja helle, männiköntuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä, hei!

 

Tein laulun perhosesta
ja henkäisin: Se lensi.

 

Läikähti lämmin lämminta vasten,
ryöpsähti yli. Me vaikenimme.
Milloin ja missä? emmehän tienneet.
Olimme kaksin ja rakastimme.

 

Pirkkalasta pispalasta Harjutieltä, huiskis,
pulteri Tahmelan lähteeseen.
Lyyti sanoi: Kirjoita, kirjoita sitten...
Ja aurinko kurkisti korkeuteen.

 

On valo syttynyt ikkunaas.
Olet kotona taas.
Olen kaivannut sinua sinne.

Ja Pohjantähti on paikallaan,
jäät katsomaan.
Vuo jatkuu. Mistä minne?

Et kesää viihtynyt täällä päin.
Vain tähdet näin,
kun tuoksui kukkarinne.

 

Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.

Lauri Viita / Nimikkoseurat

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  0 km 302 km/€ = 50 h

Erno Paasilinna

 kirjakustantajien kimpussa

vanhat Parnassot -sarjan 47.

-8° C

67 kW/99

Kuva: Yle / Seppo Sarkkinen
JULKAISTU 08.09.2006 - 00:00. PÄIVITETTY 27.08.2021
Kuuntelepa: Areena

Otapa Erno esille, niin et pitkästy: on kuin koira kaivamassa kätkemiään luita - innolla, häntä heiluen. Tai ei, vaan: niin kuin rähisevä piski pihan läpi oikaisijoille räkyttämässä, housunlahkeeseen tarttumassa.

Rattoisaa seurattavaa kumminkin, ja aina asiaa pohjalla: 

Erno Paasilinna (1935-2000), Petsamosta.

Kustannusmaailma on tämänkertainen EP:n hyökkäyksen kohde. Kariston kirjallinen johtaja vuosilta 1966-1970 näki, ettei kirjankustantaminen kannata:

Arvi Karlsson/Karistoa ainakaan: 

"Kauppaneuvos-vanhapoika asui kolmikerroksisessa kivitalossa, presidentti P. E. Svinhufvud vieraili hänen luonaan ja Vanajavettä halkova vuorolaiva pysähtyi hänen yksityishuvilansa Kiviniemen laituriin."

Eikä 33-vuotiaalla Werner Söderströmilläkään sen kummemmin mennyt: 

"Vuoteen 1893 mennessä sai lujan otteen koulukirjoista ja virsikirjapainatuksesta, osti kaksi kaupunkitonttia, kirjapainon ja kirjansitomon, rakennutti liiketalon, komean yksityisasunnon ja oman sähkölaitoksen."

Kirjailijoilla pyyhki sen sijaan hyvin: 

"Menestyskirjailija Väinö Kataja, jonka teokset Irja (1901) ja Tuskaa (1907) saavuttivat aivan käsittämättömän 200 000 kappaleen yhteislevikin, kärsi Ylitorniolla sydäntäsärkevästi rahapulasta. Hän huutokauppasi kirjansa alituisessa hädässä ja koko säilynyt kirjeenvaihto on täynnä vaikerointia, vaikka hän julkaisi viidessätoista vuodessa yhteensä 37 teosta."

Piruileehan hän: sehän hänen terävä tavaramerkkinsä. 

Eli oikeasti:

Ei siinä kirjailijaparan palkkio paljon tyhjää kummemmaksi pääse pääsemään, kun tilitys lähtee jonkin painamattoman nidotun kirjan hinnan prosenteista.

Paasilinna etsii kirjailijoiden ulospääsyä kurimuksesta, muttei oikein löydä, kun kirjailijat ovat sen verran individualisteja, ettei heistä joukkovoimaksi ole.

Siispä uusien kykyjen etsintään:

"Ainoa järkeenkäypä vaihtoehto olisi alueellinen kulttuurilehti- ja antologiajärjestelmä, jolloin tietty institutionaalisuus ja vakiintunut jakelu toisi kehityskelpoiset tekijät esiin. Säästettäisiin paljon rahaa, paljon turhautumia ja paljon erehdyksiä."

Ettäkö uusia kirjailijoita kärsimään ja kärvistelemään?! 

Valtio, valtio apuun. = Löytyyhän laitosteattereille ja sinfoniaorkestereille valtiolta pätäkkää, miksei sitten tulevaisuudessa myös kirjailijoille...

Nide 4 - Kesäkuu 1975

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  6 km 302 km/€ = 50 h

Boccaccio

naisviha

 vanhat Parnassot -sarjan 46.

-8° C

67 kW/121

Nide 3 - Huhtikuu 1975

Decameronet nielty jo aikoja sitten.

 Siinä samassa rytäkässä Fiammetta: 

"Köyhässä kansassa näemme terveitä tunteita, mutta rikkaat ovat yltäkylläisyydessään tässä niinkuin kaikissa muissakin asioissa kyltymättömiä, havittelevat aina ylettömiä eivätkä tyydy siihen mitä heillä on, vaan tahtovat tehdä mahdottomankin mahdolliseksi." Boccaccio, 1342: Fiammetta

Vaan nyt onkin vuorossa kielitietieteilijä akateemikko Tauno Nurmelan tutkinta itse kirjailijasta, tuosta italialaisesta itsestään: Giovanni Boccaccio  (1313-1375)

Mikä mies? Millainen tämä mies pohjimmiltaan oli? siinä Tauno Nurmelan tutkimisen aihe.

Lähtökohtana B:n kirja Il Corbaccio. 

Parnassossa alustus tulevaa kirjaansa varten: Boccaccio, nainen ja rakkaus. 

Kirja ilmestyi kohta kirjoituksen jälkeen nimellä Vanha varis eli tuntematon Boccaccio -WSOY 1975.

Mielenkiintoinen kirjoitus, ja mitä paljastuksia! Ken tuntee Strindbergin misogynian eli naisvihan, voi kuvitella Boccaccion Augustin viereen: ei kalpene juuri lain. On se samaa luokka kuin nykyiset naisten misandriat eli miesvihat vaikkapa Pauline Hermangen kautta. 

Vanhuus tuon vihan lopulta kruunasi, kun Boccaccio kypsällä iällä sai pakit firenzeläiseltä elähtäneeltä leskirouvalta, eikä valloittanutkaan aatelisnaista, jonka olisi halunnut omakseen ja joka halveksi ja pilkkasi kynäilijää. Jäi ainoastaan kynä käteen. Ja silläpä voikin sitten kaikin voimin häväistä tuon naisen ja kaikki naiset perin juurin:

"Nainen on epätäydellinen eläin, jota hämmentävät tuhannet inhottavat intohimot. Jos miehet pitäisivät tämän mielessään, he eivät tuntisi naisia kohtaan minkäänlaista kiintymystä tai verenvetoa, vaan suhtautuisivat heihin samoin kuin muihinkin luonnollisiin ja välttämättömiin tarpeisiinsa: (...) tehtyään sen, minkä kurjan ihmissuvun jatkamiseksi välttämätön on, he poistuisivat heidän luotaan tyynin askelin niinkuin  tekevät muutkin luontokappaleet, jotka tässä suhteessa ovat viisaampia kuin me ihmiset." 

Nurmela epäilee, että katolisen kirkonmiehillä on ollut näppinsä pelissä saadessaan B:n pauloihinsa. 

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  10 km 296 km/€ = 49 h