Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 5. helmikuuta 2023

Erno Paasilinna

 kirjakustantajien kimpussa

vanhat Parnassot -sarjan 47.

-8° C
67 kW/99
Kuva: Yle / Seppo Sarkkinen
JULKAISTU PÄIVITETTY 
Otapa Erno esille, niin et pitkästy: on kuin koira kaivamassa kätkemiään luita - innolla, häntä heiluen. Tai ei, vaan: niin kuin rähisevä piski pihan läpi oikaisijoille räkyttämässä, housunlahkeeseen tarttumassa.
Rattoisaa seurattavaa kumminkin, ja aina asiaa pohjalla: 
Erno Paasilinna (1935-2000), Petsamosta.

Kustannusmaailma on tämänkertainen EP:n hyökkäyksen kohde. Kariston kirjallinen johtaja vuosilta 1966-1970 näki, ettei kirjankustantaminen kannata:

Arvi Karlsson/Karistoa ainakaan
"Kauppaneuvos-vanhapoika asui kolmikerroksisessa kivitalossa, presidentti P. E. Svinhufvud vieraili hänen luonaan ja Vanajavettä halkova vuorolaiva pysähtyi hänen yksityishuvilansa Kiviniemen laituriin."

Eikä 33-vuotiaalla Werner Söderströmilläkään sen kummemmin mennyt: 
"Vuoteen 1893 mennessä sai lujan otteen koulukirjoista ja virsikirjapainatuksesta, osti kaksi kaupunkitonttia, kirjapainon ja kirjansitomon, rakennutti liiketalon, komean yksityisasunnon ja oman sähkölaitoksen."

Kirjailijoilla pyyhki sen sijaan hyvin: 
"Menestyskirjailija Väinö Kataja, jonka teokset Irja (1901) ja Tuskaa (1907) saavuttivat aivan käsittämättömän 200 000 kappaleen yhteislevikin, kärsi Ylitorniolla sydäntäsärkevästi rahapulasta. Hän huutokauppasi kirjansa alituisessa hädässä ja koko säilynyt kirjeenvaihto on täynnä vaikerointia, vaikka hän julkaisi viidessätoista vuodessa yhteensä 37 teosta."

Piruileehan hän: sehän hänen terävä tavaramerkkinsä. 

Eli oikeasti:
Ei siinä kirjailijaparan palkkio paljon tyhjää kummemmaksi pääse pääsemään, kun tilitys lähtee jonkin painamattoman nidotun kirjan hinnan prosenteista.

Paasilinna etsii kirjailijoiden ulospääsyä kurimuksesta, muttei oikein löydä, kun kirjailijat ovat sen verran individualisteja, ettei heistä joukkovoimaksi ole.

Siispä uusien kykyjen etsintään:
"Ainoa järkeenkäypä vaihtoehto olisi alueellinen kulttuurilehti- ja antologiajärjestelmä, jolloin tietty institutionaalisuus ja vakiintunut jakelu toisi kehityskelpoiset tekijät esiin. Säästettäisiin paljon rahaa, paljon turhautumia ja paljon erehdyksiä."

Ettäkö uusia kirjailijoita kärsimään ja kärvistelemään?! 
Valtio, valtio apuun. = Löytyyhän laitosteattereille ja sinfoniaorkestereille valtiolta pätäkkää, miksei sitten tulevaisuudessa myös kirjailijoille...

Nide 4 - Kesäkuu 1975
Parnasso-sarja 1970 - 1975
kokonaisena:
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51
Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  6 km 302 km/€ = 50 h

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti