Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 7. helmikuuta 2023

Kantele

  vanhat Parnassot -sarjan 49.

-4°C
54 kW/75
Nide 6 - Lokakuu 1975
"Sopii siis toivoa, että Kaustisella annetuista sysäyksistä herättäisiin nyt antamaan kanteleelle se arvo mikä sille kuuluu; jos niin käy, on Kaustinen tehnyt suuren kulttuuriteon."
Kun Suomi soi - kirjoittanut Pehr-Henrik Nordgren

Täällä itäisen Karjalan raukoilla rajoilla pienessä pitäjässä otettiin opiksi, nostettiin, nähtävästi jutun tiimoilta, faktat pöydälle, eli se kannel, ja alettiin tosissaan soittohommiin.
Seppälän Topi oli toki jo 1950-60-luvuilla vakiovieras kanteleineen siellä missä juhlantynkää oli, ja palavasilmäisenä hän soitteli kanneltaan niin että pikkuinen poika Pirttikalliolla jähmettyi ihmettä kuuntelemaan. 
70-luku loikattiin vähin äänin yli, kunnes kasvoi Kaasisten Tsupukoitten kautta Värttinä - ja Sari ja Mari antoivat männä korkkeelta ja kovvoo! 
Kaustinen sai kilpailijansa Kihauksesta. Samassa kuohunnassa Otto Koistisen Hannu-poika osti Iso-Pappilan ja perusti kanteleverstaan, astui isänsä jalanjäljille, aloitti kehittelyn ja muotoilun ja piankos sähkökannel alkoi soida Anttu-pojan käsissä. Siitä sitten kävi matka maailmalle.

Olipa kuin olikin Seppälän Topin soittoelämyksen jälkeen tuo pikkuinen poika Pirttikalliolla kasvanut isoksi ja opettajaksi ja sai kuulla yhden vaikuttavimmista kantele-elämyksistä omalla koulullaan (mikä muuten kannattaa kerrata) täällä

Vaan palataan Pehr-Henrik Nordgrenin jutun alkupuolelle:
"Eurooppalaisen avantgardismin aikaisempi puolestapuhuja Kaj Chydenius ryhtyi säveltämään yhteiskunnallisesti sitoutuneita lauluja. Erkki Salmenhaara kirjoitti Suomen musiikin vuosikirjaan 1968-1969 pitkän erittelyn 'The Beatles - viihdettä vai taidetta?' ja hänen sävellystyöhönsä tuli aivan uusia ulottuvuuksia. Henrik Otto Donner jätti happeningit oman onnensa nojaan ja Kari Rydman julisti mieluummin kuuntelevansa Peltoniemen Hintriikin surumarssia kuin huonoa sinfoniaa."

Eipä taida pelkkää viihdejätettä ollakaan kansanmussiikki? 
Kysykää vaikka Rydmanin Karilta. 😍

Sari Kaasinen - Hannu Koistinen

Parnasso-sarja 1970 - 1975
kokonaisena:
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51
Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  9 km 311 km/€ = 51 h

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti