Pöydän
alle veitikainen rientää
31.05.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS, voe mahoton!
lukemaan!
.
.
Pakko palata eiliseen Saviniemen runoon voileivästä, kun yhä sitä vanikkaa pureskella ratuuttelen: että asioita katsottava myös ylösalaisesti.
Niin eikös siihen ilmesty Pirkka ja niksauta asiaa yhä syventävän neuvon:
"LAITA KIRJA ylösalaisin lasipöydälle ja asetu
pöydän alle. Voit lukea mukavassa asennossa käsien väsymättä."
Ryömii sinne pöydän alle asetettuaan voileivän sekä Kulttuurivihkot runon kohdalta levälleen lasipöydän pintaan. Näkee maailman ylösalaisin, toisin silmin: maailma avartuu eikä enää ole niin yksikotinen ajatuksissaan kuin Harri H -vainaa yksiniittisine ajatuksineen, etteihän noin voi e d e s a j a t e l l a. ! .
Niksin lähettäjän lehti on palkinnut kympillä. Veikkaan että Saviniemi ei ole saanut kymppiäkään, sillä millä se köyhä maksaa: arvellee jotta syököön sitä leipäänsä, jos pystyy?
Joku vamma?
30.05.2012
- 13:00 | hikkaj | lapsismi, voe mahoton!, LEHDISTÖ
kun ajoittain pitää runolle ryhtymäni
.
.
Jos ei omalle niin toisen.
Ainakin kun aikansa on paneutunut Viisaan Rahan syövereihin ja noitunut pääkirjoituksen kehotusta: "Tilinpäätökseen kuuluu olennaisena osana liitetiedostot. ... Joka tapauksessa liitetiedostoja kannattaa lukea, sillä niistä käy ilmi monia seikkoja. Niistä löytyy tietoja esimerkiksi yritysjohdon palkkausjärjestelmistä ja hallitukselle maksetuista palkkioista. ... Varsinaisista tilinpäätöksen laskelmista vähemmän huomiota saanut on rahavirtalaskelma. Sijoittajalle rahavirtalaskelma tarjoaa kuitenkin varsin lahjomatonta tietoa yrityksen liiketoiminnan kannattavuudesta, investoinneista sekä rahoitusoperaatioista." Niin neuvoo päätoimittaja Petri Sahlström.
Viisaan, jos tyhmänkin, rahan kuluttajana jotenkin herpaantuu, kun Shakespearet, Molierit, Dickensit ja Gogolit pitäisi ennättää lukea ennen lopullista sijoituspaikkaansa. Tuppaa lyömään kiireen, ja mieleen juolahtaa: no miksei ne kerro nuo ammattilehdet valmiita yhteenvetoja niistä - sehän niiden työmaata on. Eikähän noita ole kuin satakunta pörssiyhtiötä OMXHissamme.
Ite pitäs ennättää! Vaikka sen takia tilattu ja maksettu näitä esilukijoita.
Olkoot! Pannaan arvalla sitten panokset 'rulettiin'.
Ja käännetään kanavat henkisemmille laitumille. Heitetään hiiteen Kauppalehdet ja Viisaat Rahat ja tartutaan Kulttuurivihkoihin.
Päästään helpommalla: haukutaan koko rahamaailma ja katellaan kulttuuria. Vastamaailmaa.
Yrittäjäkasvatus alas jalustalta, otsikoi pääkirjoituksen päätoimittaja Elias Krohn. Unkari matkalla fasismiin, väittää Jouko Jokisalon reportaasi. Koulukulttuuri uusiksi, vaatii opettaja Tero Toivanen, ja perää selvästi artikuloitua vastavoimaa nyt myllertävälle uusliberalistiselle koulutusnäkemykselle. Laura Gustafssonin romaaniin Huorasatu olen päättämässä tämänkertaisen selauksen, kunnes hyppää silmille pitkästä aikaa käänteentekevä, ensivaikutelmaltaan yksinkertaiselta tuntuva Kari Saviniemen runo, josta millään en irti pääse, en koko iltana vaikka miten rimpuilisin:
Erilaiselta
maistuu leipä
kun
sitä syö väärinpäin.
Jatko
pätkä, se vastaus, on kirjoitettu ylösalaisin ja kuuluu näin: (Vöiltä jönkä
päällä ön leipä)
En
hassuttele: minusta runossa on tyyliä jos sanomaakin. Kaikille. Joskus
kannattaa kiertää sinne toiselle puolelle tirkistelemään.
Siihen
juutun. Pakko pysähtyä mietinnölle.
Vaikka
jää lukematta uusin Elonkehä, jossa olisi tarjolla ohje,
miten rakentaa lepakonpönttö.
2/2012
Venäjän
bensan hinta eilen - Вяртсиля
29.05.2012
- 13:00 | hikkaj | Matkailu, Sijoitus/kauppa, lapsismi, huikopala
kohta autottoman tiedonanto sinne lännemmälle
.
.
SU 95
/ FI 95
+ DI
so.
n. ½
ex Oriente lux.
S-Pankkitilin
urkiat likelä
28.05.2012
- 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, lapsismi, voe mahoton!
konesoome - hoono invalidsoome
.
.
Från:
|
|
Skickat:
|
den
25 maj 2012 23:51:29
|
Päivitä
luottokortilla verkossa ! S-Pankki
Hyvä asiakas,
Huomasimme invalid login yrittää omalle verkossa tilille
tuntemattomasta IP-osoitteen.
Tämän vuoksi olemme keskeyttäneet tilisi.
Meidän päivittämään tilitietoja verkkopankkisovellukseesi tullaan uudelleen
päivitä laskutustietosi tänään
>>> Klikkaa tästä <<<
Tämän vuoksi olemme keskeyttäneet tilisi.
Meidän päivittämään tilitietoja verkkopankkisovellukseesi tullaan uudelleen
päivitä laskutustietosi tänään
>>> Klikkaa tästä <<<
Just tarkistaa tiedot ovat oikein.
Vilpittömästi,
S-Pankki Jäsenpalvelut Team
LoppusanatLinkki tähän viestiin tulee 24 tunnin kuluessa. Sinun täytyy päivittää maksutiedot
Vilpittömästi,
S-Pankki Jäsenpalvelut Team
LoppusanatLinkki tähän viestiin tulee 24 tunnin kuluessa. Sinun täytyy päivittää maksutiedot
© 2012 S-Pankki LLC. Kaikki oikeudet pidätetään
Että tuommonen
auttamismaili tulla tupsahti helluntaina lootikkoon!
Heti
toimin annettujen ohjeiden mukaan, jotta bonuskertymä ei häviäisi tuhkana
tuuleen eivätkä tilillä olevat kymmenettuhannet eurot katoaisi.
Kiitos
ripeästä toiminnasta, Osuuskauppa!
ps
klo 18.00 Ahas! TalousSanomat >>>
Arkenakin
tovi juhlantuntua
.
.
Havahtuminen
aamuun,
yhä
on mukana
messissä,
ilahduttaa.
Tuokio
-
päivän kohis
puhtoisuudessaan.
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Asiantuntijat
pilaavat oman elämyksen
26.05.2012
- 13:00 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
mehuhetki karkaa käsistä kuin viritetty mopo
.
.
On
neuvojia, on opastajia liuta mukana kun pujahdan taideteokseen.
Jotenkin
kummalliselta tuntuu kun oma elämyksellinen osuus jää tulematta tai se on
työnnettävä taka-alalle syrjään tietävämpien tieltä.
En
tiijjä perhana,
tämmöisestikö näitä pitäisi lukea, näitä kirjoja, romaaneja, niin kuin nämä
arvostetut asiantuntijat ja kirjallisuuden ammattilaiset. On Pekka
Tarkkaa, Eino Leinoa, Pirjo Lyytikäistä porrastamassa tasoja pätö
kirjasta.
Pätö
vain sen takia että siinä on ainoastaan 91 sivua, ei muuten, tai no senkin
takia että se on parikymppisen kirjoittama. Kumpikaan, lyhyys tai nuoruus, ei
tee mistään kirjasta heiveröistä. Ei tästäkään.
Joel
Lehtosen
(1881-1934) Mataleenaa
vuodelta 1905 olen tavaillut tapani mukaan hitaasti ja harkiten, kuukauden
päivät eestaas hinkaten.
Isätön
äiditön poika etsimässä äitiään ja sukuaan. Jo siinä ainesta nokko. Osa totta,
osa tarua. Heikaraisen pojanriepu myytiin huutolaiseksi pahoihin
paikkoihin kunnes kolmannella onnistui ja äidinhylätty pääsi sivistyksen
makuun, mitä Heikarainen, joka oli Lehtoseksi muuttunut papin
lesken hoivissa, ei välttämättä elinaikanaan onnen potkuna
pitänytkään; usein hän sivistyksen turmelevaa vaikutusta moneen
otteeseen paheksui. Onneton loppuhan Joelilla vähän yli viidenkymmenen iässä
sitten oli henkseleihin hirttäytyessään reuman tuskia kuunneltuaan.
Mutta
kun suurin nautintoni romaanien luvussa, elämyksellisyys - sinne penkille,
tarakalle, teljolle sekaan istumaan pääsy - oppaiden
runsauden vuoksi, käy vähän vajaalla, jää Mataleena vaikuttamatta.
Löytää
nuori mies silmäpuoli äitinsä makaamassa tuskissaan velipuolen pirtin
lattialla, anteeksi pyytämässä pojalta tekosiaan, ja poika antaa anteeksi
äidilleen, koska mitään anteeksi pyydettävää eikä anteeksi annettavaa ole.
Äiti
löytyy Tarkan Joel Lehtosen elämäkerran, osa I,
mukaan maisemasta, joka on "Säämingin Haukiniemeä, jossa
Savonlinnan-Oravin maantien kulkijalle avautuu Varparannan kohdalla laaja
näköala".
Mutta
itselleni en anna anteeksi kun pilaan aidon lukuelämykseni liika tiedolla, alan
asiantuntijoita ennakkoon
tutkimalla; eikähän noita välttää voi kun ovat alku- ja loppuliitteinä
Mataleenassa, joka on SKS:n Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita -sarjan
osanen Ahojen, Canthien, Haanpäiden, Järnefeltien, Kilpien, Kivien,
Korpeloiden, Kramsujen jne. seurassa.
Jos jälkikäteen olisin Tarkkaa, Leinoa,
Lyytikäistä kuunnellut, niin ei niin paljon hallaa olisi porukka tehnyt
lukuelämyksellisyydelle - päinvastoin jopa laventanut lukukokemusta. Mää tiijjä
perhana.
Vaan
ei Lehtonen tähän lopu, pistetään Henkien taistelu,1933, vireille.
Aatami
talonmiespalvelusta
Paratiisin kevätkiireet sanoin ja kuvin
.
.
Paratiisissa asusteleva Aatami Onni Eläkeläinen, joka talven on saanut elellä leppoisaa luppoelämää, sen kuin uunia lämmittelee ja hiihtää hilppasee, huomaa kesänkorvalla ennen luonnon kukkaan puhkeamista olevansa kiireinen jannu.
Hän siirtyy ikään kuin kiinteistöhoitoyritys-/huoltofirman palvelukseen. Aatamista tulee talo-/huoltopalveusmies.
Hän pukeutuu haalariin. Varautuu asein auroin, miekoin kantelein, ja alkaa päiväkausien työpalvelu ja touhu: käy sahoin kirvein vasaroin, kuokin auroin lapioin, saksin viikattein, raapoin pensselein Paratiisin kunnostuspuuhiin. Paneutuen, unohtaen kaiken lokoisuuden, leppoisuuden, elämän ihanasti lipuvan virran.
Rautakanki käteen - ja Aatamistamme kehkeytyy Mies, kunnon Mies, oikea Ukkoa Nooa, talonMies.
Saunapation aita pitää maalata. Kuusiaitaa pitää leikata, kaataa ja uusia. Vihulaiset aitan takaa niittää ja jaksia. Ikihonka kaataa ja pilkkoa. Perunalle vaot vetää. Penkki laudoittaa ...
Niin, jos Paratiisissa ei olisi ja majailisi, Aatami hulinoisi, noituisi tai ainakin kiirettä kiroaisi, manailisi, Eevaansakin jopa ohimennen sättisi.
Kehän
äärellä
24.05.2012
- 13:00 | hikkaj | harrastukset, URHEILU, lapsismi
ei mitään puun takaa pieksämistä
.
.
Viikolla kirjoitti oikein valtakunnanlehti siihen malliin, että jotta rakkaus ja intohimo säilyisivät, tulee rakkaansa kanssa katsoa murhajännäreitä yhdessä.
Kun en katso telkusta murhajännäreitä enkä lue murhadekkareita niin keksin toisenlaisen konstin, paljon enemmän kiinnostavan ja hyvin jännittävän. Semmoisen, missä mikään ei ole salakavalaa, epäreilua toista kohtaan, vaan tasavertaista, rehellistä peliä, missä pelin päätyttyä voi katsoa, jos näkee, toista silmiin pää pystyssä, jos pysyy. Semmoinen peli on nyrkkeily, kuten kuvista näkyykin.
Yläkuvassa kehätyttö, melkein paidaton hänkin, ilmoittaa paidattomille, monesko erä neljästä alkamassa; alakuvassa pugilistit iskevät toisiaan kehästä ulos. Se on pelin henki ja kumpikin haistaa sen hengen ja saa olla varma ettei mikään kolmas taho ryntää kulman takaa epäreilusti väliin, paitsi tuomari jos homma ei pysy hanskassa. Tuomareilla on paita, ja rusetti leuan alla.
Kivinyrkki iskee toista, toinen iskee Kivinyrkkiä. Toinen on Puolasta, Radziszewski, toinen paikallisia poikia, Mononen. Rajua on otallus. On, on. Ei niin suurta summaa että itse tuonne kiipeäisin, jos ei opettajapöydän taaksekaan enää hinnasta mistään - mutta jos pakko niin ennemmin kehä kuin kateederi.
Pientähän tämä vielä sentään Heleniuksen rinnalla matkalla eteenpäin: vain 4 erää ja 3 minuuttia kutakin. Cooperin testin verran. Mutta olisi siinä silti juoksemista jos koko ajan joku hakkaisi hanskoilla päähän ja vartaloon.
Mononen mottaa
ja vie matsin, illan pääottelun. Pääsee eteenpäin, syksyllä
arvo-otteluun, SM: Kivinyrkki-Mononen - Puupää-Forsman. 'Tavoiteaikatauluhan
on, että Puupää ja Kivinyrkki kohtaavat lokakuun alussa tai joulukuun alussa
Joensuussa', tietää Toijalan
& Tyrnävän takana -blogi ja jatkaa: " -
Tiesittekö muuten minne Puupään asianhoitajan kannattaa Monosen valmentajan Tolvasen
Jaren mukaan myydä kalleimmat mainospaikat? Kengänpohjiin. Ne
kuulemma näkyvät syksyllä Joensuun kehässä kaikkein parhaimmin ja medianäkyvyys
on sitä kautta taattu! "
Illan tuoksinassa joku ennätti jo maata kanttuvei ja ketarat suorina kanveesilla niin että Eurosportin Piristä tarvittiin kehään lääkäriksi. Aikansa makasi niin virkosi - ei se sen kummempaa, koska tiesihän hän nuorattuun neliöön menneessään menevänsä pyövelin pakeille illan taitavinta so. Gogolaa* vastaan.
Ammatinpa
ovat valinneet!
Vaan
saanevat turvallisesti kulkea kaduilla ja kujilla maailman turuilla.
Henkivakuutus aina läsnä, paitsi matseissa.
Tuommoisten kivinyrkkien seurassa
olisi mukava kävellä Tallinnan vanhassa kaupungissa yöllä ja päivällä.
Entäpä
naiset? Oli siellä kaksi napakkaa tyttöä Wahlströmin Evan
jäljillä toisiaan muotoilemassa, nyrkkipyykillä, ja hyvin pystyssä loppuun
saakka pysyivät aikansa kahallettuaan.
Jos
turtui nyrkkeilijä piinaan, niin turtui myös katsojan mieli: minkä alussa
arvelutti, sen lopussa jo tapututti, sillä noinhan sen
pitää mennä jos joku noin haluaa primitiivireaktioitaan
jalostetusti purkaa.
Eivätkä
ne hölmöjä ole, kuten luulette, pääjärjestäjäkin lääkärismiehiä, Pirisen
Markku Oulusta.
Ja mitä
lääkäri suosittelee, niin mikä ettei: otettava on. Omat heillä on päänsä ja
palleansa. Antaa heidän otaltaa!
Outokumpu, 18.5.2012
Olympiatyylin ottelut
A
69 kg Jassin Laukkanen JuuU - Simo Tanskanen JuuU 3-0
B
60 Aleksei Smirnov JuuU - Matias Koistinen JuuU 3-0
AT
54 Elina Agonen JuuU - Eeva Riikonen JuuU 3-0
M
91 Miikka Andersson OuTa - Petja Pessi JuuU 2-1
*A
81 Michal Gogola JuuU - Pasi Immonen JuuU RSC KO
M
+91 Markku Hiltunen JuuU - Timo Karttunen MMA JNS 3-0
Ammattilaisottelut
Alempi
raskassarja -90,7 kg 4 erää
Sami
Enbom, Suomi - Patryk Kowoll, Puola, PST 40-36
Ylempi
keskisarja -76,2 kg 4 erää
Timo
Laine, Suomi - Jevgenis Andrejevs, Latvia, PST 40-36
Alempi
raskassarja -90,7 4 erää
Marko
Mononen, Suomi - Mariusz Radziszewski, Puola, PST 40-37
Etuoikeutettuja
privilegiot kannustimina, Estellelle arvostetuin ansiomerkki
.
.
"HV
Hj
Oon vaiennu viime ajat, oon nokkiutunut.
Syy: useampi sotkee meikäläisen Saulin ja Jennun vai mikö se
on se tyttö koiraan - pressan koiraan!
Siihen niihen Lennuun.
Ei ihmisten nimiä saisi elukoille antaa. Ei saisi ei, Vaan
kun kerta.
Kahta rottaa, toinen valkonen toinen ruskea, kävin
jo eläinkaupassa kahtelemassa - nimet niille on valmiina, kirkossakuulutettu.
Muuten:
noista jääkiekon kisoista jäi mielen päälle se
tv-kuvassa vilahtanut saunoja joka ihosillaan höyryten ruokalautanen käsissä
ison mahansa perässä kävellä ketkutteli lasin takana VIP-aitiossaan
kulinoimaan. Eikö vois
syyvvä, juuvva ja saunoa kotona! heräs kysymys ja pääs parahus.
Jakseles
Tuus L "
Sepäs
taas palasi, no asiaahan hällä.
Tekisi
mieli lohduttaa 'nyytiä' noista lautasenkantajista: - Elä sinä Lennu
välitä tahi huoli, kyllä VIP:läisiä riittää siinä missä VPK:laisiakin niin
tasavalloissa kuin kuningaskunnissa. Saihan eilenkin vastakastettu Ruotsin
prinsessa Estelle Silvia Ewa Mary kuningasukin itsensä
kiinnittämän kuningaskunnan korkeimman ansiomerkin, Serafiimiritarikunnan
kunniamerkki, vailla omaa ansiota.
Eriarvoisuus
panee kateen liikkeelle ja kade pistää ponnistelemaan, josko jossain vaiheessa
pääsisi sinne eriarvoisuuden paremmalle puolelle.
Kaikennäköinen
privilegio kannustaa yrittämään: aina on mahdollisuus voittaa lotossa.
Kesken
kaiken pinolta töytää telkun ääreen
22.05.2012
- 13:00 | hikkaj | harrastukset, Matkailu, URHEILU, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi
istuisivatpa vielä tietäjät tietämässä
.
.
Onpa outo päivä kulumassa, ja jo toinen.
Puupinolla tarkenee polvihousuissa, nimenomaan polvihousuissa - mikä ihana sana, shortsit pyh! -, ja paidatta kärsii päristellä puuta poikki ja pinoon. Vaan jotain puuttuu, vaillinaista on olo. Onni Eläkeläinen on ymmällään kaiken heihulinan! jälkeen. Katsahtelee talolle päin keskellä pihamaata keskellä halkopinoja, haikeana polvihousuissaan kintut liidunvalkeina, naamalla sentään keväthankien ruskeus takakarvausta pakkipakkia mumisten.
On oikein pidäteltävä itseään, ettei pötältäisi sisälle ja kopaseisi josko sit-tenkin.
Vaan ei, turha käydä, turhaan juosta turhan perästä: ollut mikä ollut, mennyttä mikä mennyttä. Parempi nauttia rantteella puurankakasan pienenemisestä, kirveen iskuista ja halkopinon pitenemisestä. Onhan sentään jo kallepäätalomainen olokin hankittuna.
Kaikenmaailman hynniäisetkään eivät vielä ole ympärillä härräämässä, itikat inisemässä, verta imemässä. - Muutaman päivän päästä ovat, vielä toukokuun puolella. Niin kävi kuitenkin naapuri äsken aidan yli huikkasemassa. Sitten pitäisi taas pitää paitaa päällä, kietoutua pitkähihaisiin, polvihousujen sijasta kiskaista asserit ylle, jotteivät hynniäiset ihan kuhmuille kaluaisi. - Sekin riesa tulossa tähän outoon kapeloon! tuhahtelee OE ja silpaisee kireänäreänä oksaisen kuusenkänttyrän pölkylle perattavaksi, jo lyödessään vakuuttuneena, jottei känttyrä halkeaisi vaan kirves juuttuisi siihen kuin liimaan. Ihmeekseen näkee että halkeaa, ja nenä haistaa halkeamasta lehahtavan pihkatervan aromit.
Tuomikin on eilisestä aukaissut kukkansa yhä laajemmalle saunan päädyssä, kukkia jo niin paljon avoinna että tuoksu yltää pinoille saakka.
Terva ja tuomenkukkain tuoksu yllättävät, suorastaan hurmaavat puiden pilkkojan.
Toivon nostattavat kuin seinälle ryijyn: josko sittenkin vielä ne istuisivat siinä pöydän takana parhaissaan ja pekuloisivat tärkeinä, kuinka asiat ovat ja miten niiden kuuluisi olla; josko sittenkin jälkilöylyihin pääsisi niin kuin löylyihin joka ainoa päivä, samoilla jäljillä kuten aamusta iltaan ja myöhään yöhön oli kolmatta viikkoa heti vapulta yhdessä taivallettu...
Käkikin kukkuu pitkiä vetoja seläntakaisessa metsikössä ja sitruunaperhonen ihanan keltaisin siiveniskuin veikistelee marjapensaiden yllä: ei tosin mahda mettä kärsäänsä löytää, sen verran kesää puuttuu, vaan jos tuomen kukka kelpaa niin niitä on...
Sitten pettää OE:n pokka. Tuikkaa sahan varjoon pinon taakse, pölkkyyn iskee kirveen, pinon päälle paiskaa hanskat, ponkaisee juoksujalkaa taloa kohti. Harppoo portaat ja kohta jo istuu kaukosäätimet kourassaan huoneen syvimmässä toppastuolissa näpelöimässä digiboxiin virtaa päälle: mistä sen tietäisi vaikka tuo ihana Canal+24/7 sittenkin vielä näkysi ja näkisi vielä kerran rivissä nuo kaivatut veljet: Kolho-Kojon, Kalju-Kekun, Arka-Aran and Tamien-Tamin!
Turha on toivo, turha.
Aikansa rämpättyään, kanavat ratsastettuaan, tyytyy halonhakkaajamme korvaavaan: Estelle-prinsessan kastejuhlaa heittäytyy Femiltä tsiigailemaan, tuo tuulella käypä, keskellä päivää! -No kohan jotakin tuumaillen, kirveetsahat pinoille unohtaen, hartaudella paneutuen, söpöä söpöttäen.
Lätkän
MM-jätkät 2012
Moskovan sirkuksen karhut karkuteillä
.
.
Valeversio A.
ZINETULA BILJALETDINOVILLA
Ovetskin Datsjuk Kuznetsov
Nikul...
mukana hekin
lyömässä Tsekin.
Vaan karvaimman kalkin
tarjoili J. Malkin.
Yleisön pyynnöstä totuudenmukaisempi versio B.
ZINETULA
BILJALETDINOVILLA
Ovetskin
Datsjuk Kuznetsov…
Mukana
kovakin
lyömässä
slovakin
juottaja karvaan
kalkin:
Jevgeni
Malkin.
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Herää
tarve nähdä kyy
mentävä luontopolulle louhikkoon - jääkiekostako johtunee
.
.
Maa viheriöi. Taivaan sinen alla puutkin hentoa hiirenkorvavehreyttä työntävät ihailtaviksi.
On kevät. Paratiisiin asti kantautuu käen kukunta yli mopopoikien joutenajon.
Lempi lenkkaa aitalta päin halki pian ensileikattavan nurmikon. Pitemmälle valkea takajalka on kipeä, ollut jo muutaman päivän - kevätkahinoiden aikaansaannos. Vielä alkuviikosta se kipaisi tammeen, nyt tuskin ulos haluaa, ja jos niin penkin alle häpeillen hiihtelee. Parhaaseen touhun aikaan senkin piti potemaan ryhtyä!
Tähän hätään syttyy tarve nähdä käärme.
- Ettäkö elävä kyy? Missä luulet lymyävän?
- Ei tuota vaikeuksia, louhikon yli jos
kävellään. Siellä rannan reunamilla.
Sinne.
Paratiisista pois, käen kukuntaan ja käärmeiden kiemurteluun, hiihtoladun alle kivikon ylle. Jätämme mopopojat päristelemään vanhalle kentälle loputtomille kierroksilleen, laskeudumme kilometrin rantatietä, kävelemme toisen, lahden ympäri ja poikkeamme luontopolun louhikkoon - ja kas!
- Hui!
Eikös vaan: harmaa vihertävä sahaselkä purkautuu kiepiltään auringon lämmöstä ja lähtee kiireettömästi kivien lomitse luikertelemaan polulta, pois tieltä, tehden tilaa meidän mennä.
- Ja sie vielä olisit lenkkareissa lähteny!
Nyt nilkka turvoksissa.
Kieltämättä.
Selkäpiitä hipelöi.
Säpsäyttää
se, tuo näky, talven jälkeen, kun ei vielä
tottunut noihin ole.
Vaan näin kun siedättää niin pian on.
Kaikkien
huulilla
19.05.2012
- 12:00 | hikkaj | URHEILU, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!, RAIKU
Jes!
Se Joensuu
MERTARANTA
ON TAGASI! legendaarse kommentaatori reaktsiooni kuule täältä
.
.
(runon
nimi):
Miten
olis, käviskö jokin muu JESSE?
.
(itse
runo):
Juupa-
II-
Seinä-
Kala-
Kauha-
joki
Haa! -
Jesse Kristiinankaupunki
Ellei
sitten peräti
Jesse Rääkkylä! [laus. -Yes Ämeriäkkylä]
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Kuka
nyt SOS-Lapsikylän Kuulumisia lukisi
tai mikä nyt lehden virallinen nimi lieneekin
.
.
Pitkäaikaisena kylän ystävänä on paikallaan esitellä tämäkin lehti, jonka päätoimittajana on Aija Rikala, tv:stä tuttu.
SOS-Lapsikylän toiminta Suomessa täyttää tänä vuonna 50 vuotta: 1962 Albin Gebhardt sai kimmokkeen lapsikylätyön aloittamiseen Suomessa. Suomen ensimmäinen SOS-Lapsikylä perustettiin Espoon Tapiolaan vuonna 1966.
Vuoden toisessa numerossa - neljästä - historioitsijatohtori Marita Pohls jatkaa kertomustaan SOS-Lapsikylätaipaleen tapahtumista. Syksyllä häneltä ilmestyy aiheesta historiakirja Tavallista rakkautta.
SOS-toiminnan alkupuolella valtion ja kuntien osuus hoitokustannuksista oli noin 25 %. Lahjoitukset ja vapaaehtoistyö olivat kaiken perusta, jotta 1960-luvulla voitiin pystyttää ja pitää yllä 16 kotia. Aino Haaki, Kerttu Pitkänen ja Ensio Hukkataival, kauppaneuvoksia kaikki, olivat suurlahjoittajia.
1970-luvulla testamenttilahjoituksia tuli paljon, lähes jokaisessa SOS-Lapsikylän Kuulumisissa oli ilo ilmoittaa lahjoituksista.
Alkuaikoina 60-luvulla enemmistö SOS-kodin saaneista lapsista oli vanhempansa kuoleman kautta menettäneitä orpoja. 70-luvulla tuli uusi lapsiryhmä, sosiaaliorvot. Täysorvot sopeutuivat nopeasti uusiin olosuhteisiin, mutta sosiaaliorpoja 'juurettomia lapsia voidaan parantaa vain uudelleen juurruttamalla' kuten lehti 1972 asian ilmaisi.
Aija
Rikala kertoo päätoimittajapalstallaan miten lastensuojelulaki on muuttanut
lehden sisältöä olennaisesti:
"Siksi
emme, toisin kuin toimintamme alkuvuosina, julkaise Suomessa sijoitettuina
olevien lapsien kuvia tai elämäntarinoita...Sen sijaan nuori voi itse
täysi-ikäisyyden saavutettuaan halutessaan kertoa oman tarinansa."
MINÄ USKON SINUUN
kirjoittaa
toiminnanjohtaja Kari Ketola pääkirjoituksessa perheiden
päivänä 15.5.2012.
"Tarvitaan
kansannousu, joka nostaa inhimillisen elämän arvot yhteiskunnan keskiöön,
lapsen valokeilaan."
Tässä
vähän kuin kissa kuumaa puuroa kiertelen ja kiekastelen kun en tiedä miten sen
loukkaamatta sanoisi, esittäisinkö vastakysymyksen:
MUTTA
USKONKO MINÄ SINUUN siellä päättävissä elimissä erilaisissa hyvää
tekevissä järjestöissä?
Näiden
avustettavien ja hyvää tekevien järjestöjen arivaljakka-jupakat
ja jonkin -
stenbäckien ja toiminnanjohtajien isopalkkaisuus sekä
muut esiinputkahtelevat epäreiluudet syövät uskottavuutta jopa niin
paljon, että moni empii, viitsiikö eurosiaan noin vain
heitellä hyviinkiin kohteisiin.
Mahdollisimman
julkinen näkyvä toiminta on hyväksi. Siksi olisi mukava tietää mihin se
lahjoittajan pikkueuro menee: johtajien palkkoihin vai avustettavien
tarpeisiin. Rikalan mainitsemaa henkilöjulkisuutta ja arkielämän
kuvausta kun ei voi käyttää, niin aika kaukaiseksi toiminta kannattajilta
tuppaa jäämään.
No,
SOS-Lapsikylä ry:n hallituksen toimintakertomus vuodelta 2011 on
lehden välissä luettavissa. Viiden lapsikylän sekä
yhden nuorisokodin
pyörittäminen vaatii paljon työtä, toimintaa ja rahaa.
Joitakin
pyöristettyjä lukuja tässä:
- lapsia 250
- henkilöstö 160
- keski-ikä 47
- miehiä 1/4
- palkkakulut 8 milj.
- tulos ylijäämäinen testamenttilahjoitusten myötä
2,5 milj
Rauhoittuneena
kuulumisista SOS-lapsikylän Kuulumisia lukeva lukija päättelee: eli kyllä
noilla uskottavilla tiedoilla vähintään ne vuosittaiset joulukortit voidaan
tilata, jos ei muuta. Asia ainakin on mahdollisimman tarpeellinen ja
jalo.
ja
puuta ryskyen kaatuu!
17.05.2012
- 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, voe mahoton!
Paratiisissa soi moottorisaha
.
.
Soisi moottorisaha Paratiisissa jos ei jäisi jumiin.
Huteran yli miehenkorkuisen lautapukin päälle onnistui kuin onnistuikin OE kampeamaan ilman että lahohkot välipuut olisivat tällä kertaa pettäneet ja jalka livahtanut poikkipuiden välikköön haarukassa kipeää tehden ja makeaa säkenöiden - mitä hän ihmetteli itsekin pukin päällä seistä törötellessään, kädessään pullea saha josta johti johto liiterin pistokkeeseen.
Sentään niin uskalias ei hän ollut ollut, että olisi tavan moottorisahan kanssa keikkunut näissä korkeuksissa näissä tutinoissaan - niin kuin ennen vanhaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa ollessaan, silloin kun oli vielä bodi kondiksessa vimpan päälle.
Siinä pään päällä suorin käsin varpaisillaan sähkösahaa hetken pideltyään hän painoi nappia ja tärinä alkoi; yhä vielä tunsi olevansa mies Onni Eläkeläinenkin. Vaahtera pyykkitelineen päältä piti poikki jurskautettaman. Ja sitten kirsikkapuu ja sitten ...
Piti piti mutta mutta.
Viisi
metrinen latvahäriläs, sen joka suuntaan sohottavat oksat, kaksihaarainen
runko ja tuulenpuuska. Siinäpä seuraava elementti, joka piti metsuriamme
pilkkanaan.
Yli
puolenrunkoa terää imettyään käänsi vaahtera kylkensä ja seisautti sahan,
kiilasi itsensä väärään suuntaan, sinne minne ei pitänyt. Jumissa seisoi saha,
jumissa, painoipa mies nappulaa eli nepparia.
- Johan se nyt helevetin lykkäs Paratiisiin! manasi sahuri ja irrotti otteensa sahasta.
Ei saha minnekään pudonnut, vaan jäi vaakana jököttämään vaahteran puristukseen. Sahurikos jäi näkyä kummastelemaan, taisi vähän hävetäkin suoritustaan tovin ennen kuin alkoi ankara jatkotoiminnan suunnittelu. Pikkuisen kiirekin painoi päälle kun kaiken piti olla niin kuin ei mitään olisi Paratiisissa tapahtunut ennen kuin OE:n henkiystävä, lampunhenki, se Oma, palaisi töiltään. Tämäpä, joka aina aamuisin vannotti ettei puihin ole kiipeämistä saati että mitään moottorilla käyvää teräasetta käynnistettäisiin yläilmoissa poissaolon aikana.
Jätämme ressukan noloon tilanteeseen, selvitelköön sotkunsa kun itse sotkun aiheutti. Emme sotkeudu asiaan tämän enempää tällä haavaa. Poistumme muka vaikka kameraa hakemaan.
Palaamme asiaan asian edettyä.
Opas vaihtuu
16.05.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti
kannatti tehdä tytär - näkee maailmaa
.
.
Retki
lituskakivelle
kuivatusalueen
koivikkoon
yhdessä
muuttuu
matkaksi kanaalin laitaan
Dickensin
Broadstairsissa
tai
Lissabonin
kukkuloille
Sinä
opastat
kuin
me Sinua
kun
olit
alta
viiden.
Etkä
vielä neljännesvuosisataakaan täytä tänään !
Tointaako
tuota masentua
15.05.2012
- 13:00 | hikkaj | koti, KIRJALLISUUS, huikopala
pakko kuolla vaikkei millään kerkiäis!
.
.
Mummo oli kypsää kauraa yhdeksänkymmenen särvessä. Puhkutti jo ja väsytti aina. Tuon tuostaan oli kysellyt että 'millonkahan ne voimat tulis takasi' ja, kun ei alkanut kuulua, antautui pikkuhiljaa ja muutti suhtautumistaan suuntaan jotta 'pois joutas'.
- Yritä nyt ysikymppisiis asti, ei
puolta vuottakaan! kannustettiin.
'No pittää yrittee sitkuilla' lupasi, piti lupauksensa ja sitten kuoli pois - eikä mikään jäänyt kesken.
Niin
kuin Heikki Klemetillä jäi, tällä kiivaalla
musiikkimiehellä ja kirkkorakentajain tutkijalla, josta Ilmari Turja,1901-1998, yhtenä miehenä Kekkosen
sun muiden kohtaamiensa näkyvien persoonien kera kertoilee
henkilökuvissaan Ei kukaa oo mikää sanoo Rannanjärvi vuodelta
1975.
Heikki,
77v,, on heikoilla vuoteellaan ja
on pyytänyt Ilmaria käväisemään luonaan.
Pianon
päällä ja telineellä lepää nuotteja, pöydillä avonaisia
kirjoja, käsikirjoituksia, piirroksia, valokuvia levällään siellä täällä;
sävellystyö pitäisi päättää, nimitutkimusta saatella eteenpäin,
muistelmia laatia...
- Voi Saatana kun pitää
kuolla! jyrähtää Klemetti, 1876-1953,
lähtönsä edellä.
Vaikka ei sitten millään joutaisi kaiken kiireen ja keskeneräisen keskellä kuolemaan.
Juolahtipahan vain mieleen ja ohjenuoraksi ojentaa tämä energinen immeinen esikuvaksi ja vastamyrkyksi niille, joita kevät vietättää jo turhan nuorella iällä ja joille karvainen masennus hyökkää rinnuksiin:
- Tsemppiä ja klemettiä teille!
Hesarit
luettu
Hesari-viikko
potussa vietetty - saldo: ristikon ohella juttu terveyspalvelujen
yksityistämisvimmasta kuin myös Nallenkin
tuomitsemasta enemmistöterrorismista
.
.
Muistutus ämeriäkkyläisille, ettei pitkän aikavälin totuus pääsisi unohtumaan.
HS 7.5.2012/Juhani Saarinen
.
"Eihän
me palokuntaakaan tai poliisia yksityistetä, hyvä luoja", kertoo yksi johtava
ylilääkäri.
"He
voivat toimia kuin Villissä lännessä", sanoo toinen.
"Pidän
tätä erittäin tarpeettomana ilmiönä", toteaa kolmas.
-
Olisiko tässä kunnnanpäättäjäkonsensuksessa kyseessä se housuunlirautus -
hetkentarkenemiskysymys siis? kysyy Piensijoittaja-asiantuntija Villistä idästä, OE, joka
kyllä tuntee, omista
kokemuksistaankin, sijoittamisideologian perimmäisen tarkoituksen. Mutta pysyttelee
suht hiljaa ja vain tykönään lausahdellen, jotteivät kunnanisät
repisi pelihousujaan.
Sosiaali- ja terveydenhoito ei sivistysvaltiossa ikinä voi olla
voittoahamuavan firman käsissä: paluu huutolaisaikoihin jne....
Mieluummin
vaikka koululaitoskin.
HS 8.5.2012/Rolf Dobelli
Se on
täytetty
meni hesariksi koko viikko, ristikontäyttöopastusviikko, sattumaako lie ollut että kaiken omistaja otti ja lähti
.
.
Viimeisen
RISTIN PAIKKA AE 1932-2012
Aatos Erkko
.
Tipahti
tieto:
AE,
viimeiset kirjaimet ruutuun
-
ei palautuspäivää.
Kuin olisi ristikon saanut valmiiksi.
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Alanmiesten
lymypaikka
eilen
perjantaina ilmestyi uusi aulis HS2692-ristikko - on aika käydä viikon opin
jälkeen käsiksi, rohkeasti!
mansikka
ei oo mansikka eikä makeiset oo makeisia, adjektiiveja ovat pahukset! -
vaan mikäs on tuo ylösalainen ykkönen???
.
.
ALANMIEHET LÖYTYVÄT
PALSTALTAAN ristikonratkaisuoppia
osa IV
Jos
ei täyty, eikä osaa niin
EI
HÄTÄÄ.
Menee
palstalle
-
hyvässä lykyssä pölhökustaatakin neuvotaan.
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Ristikon
ratkaisun eväät
onko
apuneuvoja saatavilla?
alussa
on niin ölöllä yötä ja umpihangessa kahlaa haarukoita myöten
tosin
on siellä helppojakin kuvia mukana, silloin tällöin, kuten Kattainen
s-71, Larivaaran Merja s.-64 ja Elloppi s.-63 ....
.
HS2691
.
APU MONEEN VAIVAAN ristikonratkaisuoppia osa
III
.
-
Mitä muuta kuin nykänen?
- ratkojat.fi.
-
Eikö muuta? kyssän vielä heitän.
- Omaa
hoksaa, tietty! evästävät.
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
nykänen?
Aulis
Lehto
on perjantai-Hesarin ristikon tekijä, jonka laadintoja ei voi osata jos ei ole
lähteitä käytössä - eikä sittenkään!
(HS2691 kuvavihjeessä puolimiestä
kävelee. Vastaus ei ole verbi vaan adjektiivi = ks.kuva!
.
=
TAKSITON. Että silleen... aulismeissa ei
auta nykänenkään.)
.
.
ALAN TERMEJÄ
ristikonratkaisuoppia osa II
- Google selvä. Mikä on
nykänen? kysyi noviisi alanmiehiltä.
- Nykysuomen
sanakirja, vastasivat.
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
HS-ristikon
ottaa polleana
opettelemme loppuviikon
ristikon täyttöä: käy oppiin! aluksi ollaan termeistä ulalla
(PUVUT PIILOON kysyy HS2691-ristikko. Vastaus ei ole
komero, kaappi, lipas, laatikko vaan verbi eli
...
= ASUTTAA !)
ALKUHANKALUUS ristikonratkaisuoppia osa I
ris-ti-kon le-vit-tää,
vaikean
auliksen
teet piir-tää pai-koil-leen,
ähkii
pähkii
kunnes huutaa
kehiin:
goog-lee
& ny-kä-neen!
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Kukapa
nyt Nyt-lehteä lukisi!
paitsi
Kurikkaa sieltä
potussa
alkamassa Hesari-viikko = kärsikää!
.
.
Moneskohan nuorisolle vängätty [lanseerattu] Nyt nyt on kädessä, kolmas neljäs? Uusivat Hesarin viikkolehden ja suuntasivat sen ohi iäkkäämpien eli niiden jotka painettuja lehtiä eniten lukevat. Vissiin viisas teko - kaupallisesti. Ja kun Nyt on nyt verkkoversiona luettavissa niin uudistus varmaan paikallaan. Kyllä me vanhemmat aina luettavaa löydämme lukunälkäämme: vaikka Dostojevskiä tai Tolstoita, tai jotain muuta turhanpäiväistä.
Uudistuksessa nyt ei ole ainakaan kysymys mainostilasta, niin kuin kolmekymmentä vuotta,1983, sitten kun Hesari Kuukausiliitteen työnsi [lanseerasi] markkinoille: tuolloinhan upeita autonkuvia piti saada kiiltäviin papereihin eli mainostilaa markkinoille ja mainosmarkkoja markkinoilta.
Hätäpäissäni olen väännellyt HS Nyt 18/2012 numeroa, pujotellut, iäkkäämmälle jotain löytääkseni, kun terdet eivät enää kiinnosta vanhaa miestä, kuten vappuna nähtiinkin. Noista terasseista on puolenkymmentä sivua Nytissä vedätelty; kohderyhmää kiinnostanee kyllä, ei siinä mitään - ei juttu hukkaan kaikilta mene.
Toinen kohderyhmä on päälehden nimen mukaan tietenkin hesalaiset, jotka pääsevätkin kaupunkikävelylle Sörkkaan, siellä Saba on kuulemma etnisten eliittiä. Coldplayta ei saakaan kuunnella! on ihmettelyn aiheena toisessa jutussa. Eli mahdollisimman ulkona aiheista pidetään vanha maalaismies Karjalasta; oma syynsä - mitäs tilaa lehden. (No se tilaustarve, perjantait, selittyy huomisesta alkaen loppuviikon jokaisessa blogipotussa!)
Mutta
on täällä ihana Pertti Kurikka !
tuo
kehareiden aitoeleinen orkesteri, Pertti Kurikan nimipäivät
-punkbändi.
Siinä
on jotain, siinä poppoossa. Nyt on tehty dokumentti keikkaelämästä aina
vierahille maille saakka, dokun ovat ohjanneet Kärkkäinen
& Passi. Maistelkaas: KOVASIKAJUTTU.
Vau!
'Ookkestra'
on kehitysvammaisten sielunsyvyyksistä näyttelemättä lataava antaa mennä täysillä
-bändi. Siinä menossa korrektius on monta kertaa kaukana mutta ihmisyys
läsnä.
Näin
kehareidenkin kanssa vuosia työskennellyt opettaja, se ikivanha karjalainen
maalaisväinämö, tässä lukiessaan vakuuttaa itselleen: tuo dokumentti
on ehdottomasti nähtävä!
Elokuvan jo
nähnyt Leena Virtanen jakaa Kurikalle kaikki viisi tähteä.
Niin ja kuuluuhan Nyt-liitteeseen se viikoittainen tv-ohjelma liite, liitteen liite.
Kaiken
kaikkiaan karkeasti sanoen voi vanhempi lukija sanoa mutista Nytistä:
siitä lehdestä en oikeastaan ymmärtänyt muuta kuin mainokset ja sen
vanhan totuuden, ettei sitä sovi repiä.
Eli
silloinhan se on tutustumisenarvoinen.
Se Nyt.
Nyt 18/2012 s.19
kuvakaappaus
parasta vuosikausiin,
ehdottomasti: kovasikajuttu
Ulkona
sataa löröttää vettä
mitenkähän
kauan sitä jaksaakin maanantaisin iloita - satoi eli paistoi???
.
AAMUTÖHNÄSSÄ - AI ETTÄ!
.
Tämä
martta on
valinnut
hyvän osan.
Aamukahvin
jälkeen
pujahtaa
vuoteeseen,
ei
sateeseen
toisten
töille!
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Maltilla
sittenkin
06.05.2012
- 13:00 | hikkaj | Matkailu, Sijoitus/kauppa, lapsismi, KIRJALLISUUS
aina
kandee muistaa ja varoa heikkoja jäitä
humun
jälkeen on itsetutkiskelun aika
.
.
Ei
pidä tuomita kirjoittajan elämäntapaa suoralta kädeltä, saati Onni Eläkeläis
-raukan. Lukijan on muistettava, joka kerta kun asettuu potulle lukijan
asemaan, vilkaista tuonne oikealle ylös ja seitsemännen sanan,
kusetusreissulla, kohdalla
pysähtyä ja siitä sitten ylen varovasti aloittaa lukuvuoronsa ja
välttää ansaan astuminen, sillä tämä jos mikä on heikoilla jäillä
selviytymisseikkailua - joka kerta.
Kaikki
ei useinkaan ole sitä miltä näyttää. Really!
MM-lätkä ajelutti kotiin -kilpaan
ei tullut yhtään julkista vastausta, mikä osoitti suurta kunnioitusta tekijäänsä
kohtaan: 'juoni mies juoni mies, ei se siihen tee mihin kyykistyy', veijomerimäisittäin
ilmaistuna; eipä tosiaankaan kannata näppejänsä polttaa, näpillä pyyhkiä kun
tuohtakin on takapuoleen tarjolla.
Maileja
sen sijaan sateli laariin kiitettävä määrä.
"Hävittikö isä hattunsa?" kyseli tytär eli ovelasti vastasi oikein kysymykseen 'etsi
se yksi ainoa valhe joka vappukertomukseen sisältyy'.
"Siinä ei ollut muuta totta kuin olitte Jyväskylässä" , vastasi
hyvin tunteva kaveri isolla haralla.
! Ei uskonut edes kysymyksen
oikeellisuuteen. !
Vappupottukertomuksessahan,
koko pitkässä stoorissa! - kuvaavaa kyllä tälle hommafoorumille -, oli
ainoastaan kaksi asiaa, joista toinen väärä, valhe joka piti löytää: oikea
oli jääkiekkoilija Mäenpään sukulaisuhteen läheisyys
ja väärä ylioppilaslakin hävittäminen eli Massey
Fergusonin päässä pitäminen.
Niin
kova itsetunto kirjoittajalla eikä Onni Eläkeläiselläkään sentään ole että
julkisella paikalla esittäisi kepulaista eli kulkisi massikkalakki päässä tahikka kourassakaan!
Siihen
tarvitaan känsäistä miestä eikä mitään lyyrikon ruipeloa.
Muutenkin
vapunvietto päättyi tavanmukaisen säädyllisesti ja sivistykseen,
kulttuuriin pyrkivästi: lähtöpäivänä kirjoittaja hakeutui ikäluokkansa
pariin eli antiikkikauppaan, divariin, josta hankki taskunpohjalle jääneellä
neljällätoista eurosella pitkään etsimänsä Kohosen-Rantalan
kirjan suomalaisista kirjailijoista.
Loppuyhteenveto
vapunvietosta on siis karua ja kuivaa kuultavaa, mutta
totta: äijä kävelee Osto ja Myynti -liikkeeseen ja ostaa ei kovin
moniakaan hetkauttavan kirjan! Vähemmän naurettavaa.
ps
On
siis liioteltava joutuakseen/päästäkseen naurettavaan valoon,
lapsistiksi.
Epäuskottavan
tekstin tuottaminen on lapsismin ydintä. Ja - Rehelliseltä pohjalta, lisäisi
KepunSepi.
Ota
siitä sitten selvää!
Paras
pysyä Paratiisissa
05.05.2012
- 13:00 | hikkaj | Matkailu, rakkaus, lapsismi, KIRJALLISUUS
vaikka hyvä pistäytyä ihmisten ilmoillakin
.
.
Tuntuivat
vähintään viikolta ne muutamat päivät jotka Onni Eläkeläinen ulkopuolella
Paratiisin, kuusiaidan, käppäili. Niin paljon
päiviin mahtui konkretiaksi muuttunutta elämää, sitä jota hän kirjoista
päivittäin tutkii.
Nyt
Onni oli ruumiillisestikin läsnä romaanien menossa.
Sen verran kehitystä, vaikka vähäistäkin, sentään Onnillamme on että on päässyt, ainakin omasta mielestään, elämässään abstraktiotasolle - ei tarvitse olla käsin kosketeltavissa, silmin katsottavissa ne tavarat, ne asiat jotka elämän selviytymisytimen muodostavat. Konkreettisten operaatioiden kaudesta on kasvanut ulos potkuhousuihin, juuri ja juuri, just och just. Moni asia ikään kuin silmät ummessa parempi.
Lukutavastahan näemme, ettei homma aivan hanskassa kuitenkaan vielä ole: herkästi telläytyy istumaan Haanpään polkupyörän takaritsille tai Kilven Alastalon salin piippuhyllyn ääreen valitsemaan Härkäniemen kanssa piippua, käymään jopa keskustelua isäntä Mattssonin kanssa tai kävelee lautamies Lahdenperän vieressä Kirkolle heittäen muutaman repliikin ikään kuin kollegana sinä vaellellessaan. Puhumattakaan Salaman henkilöiden kanssa käymää kummastelevaa sanasotaa rellestävää elämää kummastellessaan: tuommonenko turilas Ilmari ja noin löysäperseinekö Anita kerran oli...
Mitä se Onni itsensä sinne mukaan änkeää? Eikö kirja kirjana ja lukija lukijana paree, kahtena eri asiana, normaalimpi, eikö moinen lukutapa osoita juuri lapsenmieltä, kehittymättömyyttä, ukko-Piaget'n alemmilla kategorioilla kierimistä? Mennä nyt Haanpään tarakalla harottamaan, renkaita painona puhkomaan, Alastalon penkkiä kuluttamaan! Aikuinen mies.
No on Onnilla yritystä yhä koskapa tuokin vappumatka kaiken viuhun ja pauhun jälkeen päätyi sivistyksen portin läpi kävelyyn: kun ne marssijat muut kääntyivät, alkoivat valua alas vasemmalle, näki Onni edessään sinisen portin ja jatkoi sitä kohti ja siitä mäelle ja ajatteli että ajattelivatkohan ne alas valuneet että tämän portin yllä olisi lukenut ne valheelliset sanat Arbeit macht frei! ja siksi karttoivat ylösnousua? Ja paljon muutakin se ajatteli, siellä mäellä Ryhtilää ällistellessään. Kovasti alkoi jo ikävöidä Paratiisinsa, pois melusta ja metelistä, fyysisesti tunsi jo väsyneemmäksi itsensä kuin kolmenkympin hiihdon jälkeen.
Mutta
vielä piti pari päivää vierähtää ennen kuin kelkka kotia kohti kääntyi,
vielä piti seurata mukana ihmisten touhuissa, limittäin istua penkeissä
toteamassa miten perin eläväisesti ne kirjailijat kirjoissaan nämä ihmiset
osaavat kirjoihinsa siirtää ja mikä tärkeintä: sisätuntojensa kanssa. Siinähän
se kirjojen pointti: sisätuntojensa kanssa!
Onni
vilkaisi ympärilleen monissa paikoissa istuessaan ja havaitsi ettei täällä
sisätuntoja juurikaan päästellä taikka jos niin siinä vaiheessa kun kieli ei
enää oikein käänny. Istuiko Onni siis väärissä paikoissa: eikö kotona kirja
auki parempi!
Niin mietti ja kulki Onnimme kaupunkia: Hagforsin lentoon lähtevät kurjet koukuttivat; Minnan patsaan luona kummasteli että noinko laiha se Canthin rouva oikeasti oli, ei mikään emännänpullukka niin kuin oli luullut; teatterin kohdalla kanssakulkija vissiin piruillessaan loihe lausumaan "Varkauden teatteri", kun ovat vähän eri puusta veistettyjä; Aalto-salin talon ulkoparveketta hän kävi kurkistelemassa monenakin päivänä: mitenkä voi näin kylmässä ilmassa tuommoinen etelän lämpöparveke.
Vaan sitten koitti arki muille, noille työtätekeville ja raskautetuille, ja oli vappu ohi kera parin päivän. Ihmiset hajaantuivat, katosivat töillensä ja Onni istahti kelkkansa etupenkille vieruspaikalle ja ajatti itsensä Paratiisiin, hymysuin muiskuttellen toisteli:
- Arbeit macht frei. Muka.
http://www.aaltosali.fi/
MM-lätkä
ajatutti kotiin
'pojan',
kuin routa porsaan - jopas jopas on varsinaisen sopiva vertaus.
Ja
heti järjestämässä lukija-arvauskilpailua:
Blogipottuun
sisältyy tänään vain yksi valhe. Mikä perusteluineen?
.
.
Valistus on viritetty, Chanal+ käännetty esille, sillä vartin päästä räjähtää MM-lätkä käyntiin Helsingissä: USA-Ranska klo 12.15. Ja siitä sitten sitä rataa 64 ottelua hamaan 20. päivään toukokuuta. Herkkua tarjolla kotonakin.
- Olipahan varsinainen venähtänyt vappu!
siunailee OE turvallisesti kotikiikkusessaan. - Jyväskylä on hyvä
vappukaupunki, ei siinä mitään. Vaan se virhe.
Se vähän panee kiemurtelemaan.
Ainoa paha tyylimoka tuli kun Onni Eläkeläinen hukkasi valkolakkinsa vappuyönmenoissa ja joutui kaivamaan, onneksi maalaismiehen vakiovarusteihin sekin kiinteästi kuuluu, laukustaan varalakkinsa eli kuvissakin näkyvän Massey-Fergusoninsa, oman Harley-Davidsoninsa, ja se päässä työntymään Rovanperän jos muidenkin omistamiin tiskilöihin.
Siitäpä hilpeys ja irrottelu sen kuin yltyivät.
Minna Canth lakitettiin, Caudeamukset&sumukset viriteltiin, rullaatit rallateltiin ikään kuin mitään mokaa ei olisi tapahtunutkaan. Aalto-Salissakin poikettiin. Jypin suomenmestarit sulautuivat massaan, Vatasta ei Pesosesta erottanut, Tuppurainen oli jo kaikkine karvoineen matkustanut Helsinkiin edustamaan maata, vahvistamaan Jukka Jalosen joukkuetta.
Tulomatkalla OoEet kuulivat ilouutisen vaimon tädin luona poiketessaan. Täti kertoi sanoman, joka antaa lisäpontta MM-koitosten seuraamiseen: joukkueessa pelaa melkein lähisukulainen Amur Habarovskista - Mikko Mäenpää, vaimon serkun miehen siskon poika. No vot!
Vaan
pysähtyneeltä, ylen pysähtyneeltä muuten tuntuu hulinan jälkeinen aika
Paratiisissa: ei humppaa, ei mitään.
Mutta
onneksi pian on Mertaranta, ja läsnä puoli kuukautta!
-
Siitä se sitten siintyy,
niin lohduttautuu OE-ystävämme matkarasituksissaan huokaillen.
Mutta
kinkkinen, kinkkinen jää kysymys lukijalle:
Mik'
tuost' pötypuhetta lie? Kumpi kahdesta asiasta: sukulaisuussuhde vai
massikkalakki?
Mieron
teillä
yhä! hukkako lie periny
.
.
Mitäs nyt tehdään: päähenkilö OE yhä hukassa - vapulta jo!
Tuommosen
akkunan takaa viimeinen havainto.
Kaipa
se kotia kohti menossa; mikä lie tuokin paikkaseutu?
Vappuna
riehuttiin!
02.05.2012
- 12:00 | hikkaj | Matkailu, uutiset, lapsismi, voe mahoton!
juhlat juhlittu
.
.
Riehailu ei kannattanutkaan, kato vaikka: polliisit veivät
Noin pääs käymään illan hämärissä paijjan tuijottajalle.
ps
pallaillaan
kunhan päästävät
Saima
alumnitrin ammattilehti
.
.
Nyt se taas tuli, ja on siis alumnikoluminn aika. Mutta koska on kesä ja yliopistot kesälomalla, tyhjäkäynnillä, otetaan kevyt ote. Ei pureuduta tieteen salaisuuksiin syväanalyyttisesti vaan pintoja hipoen, kevyesti rullaten - kuin perhosen siivin.
Jos sopii.
Eli Saima, suuri rakkauteni, suo pintapuolinen käsittely. Johan? Loukkaantumatta.
Jätetään siis vakavammat asiat syksyyn, ohitetaan Työpaikkakiusaajat, murroksessa olevat Eläintutukimukset, Lasten ja nuorten narkolepsiat, Kakkostyypin diabetekset, Nuorten syrjäytymiset, Opintojen kekskeyttämisriskit, Globaalin lämpenemisen minimoinnit ja kaikki muut ongelmat. Kirurgi muuttuvassa maailmassakin ohitetaan, vaikka se tekee tiukkaa, koska sen kuva ja oheisingressit kiinnostavat: "Simulaatio-opetuksen ansiosta lääkärillä on tekniikka hallussa jo ensimmäisessä leikkauksessa."
Ei auta, olemme tänään kevyemmällä jalalla liikkeellä - luemme ainoastaan kaksi juttua: Mitä yhteistä on Jeesuksella ja stand up -koomikolla? sekä tanssista virtaa saavan amerikkalaisapulaisprofessorin Crispin Piercen kuopiolaistarina Tutkijan elämä kiireestä kantapäähän.
Niillä mennään tällä kertaa ja lisänä huomataan että kas,kas: Pekan ja Hilkan pojasta eli Nymanin Jopista on jossain vaiheessa tullut professori filosofisen tiedekunnan humanistiselle osastolle. Ja vasta oli pikkupoikana nenä kiinni kirjassa kyselemässä uteliaan kiihkeänä milloin mitäkin asiaa! Tämmöisiä latelee: "Ihmiselämästä on tullut valintojen projekti, jossa eläimen roolina on tulla osaksi valintoja ja identiteetin rakentamista." Yliopistolliseen rooliin on hyvinkin Jopi putkahtanut sieltä pönttöuunin kyljestä Kitteen periltä; nyt tutkii Saiman saamien tietojen mukaan eläinsuhdetta muun muassa kirjallisuuden hevoskertomusten kautta. Saattaa olla kodinperintöäkin hevoskuume.
Lopuksi vielä merkitsemme muistiin Kalenterimenoista viimeiseltä sivulta, että Huumorintutkijat ovat koolla Savonlinnassa 2.-7.7.2012 huumorin kansainvälinen kesäkoulu ja symposium pääjärjestäjänä The International Society for Humor Studies'n presidentti Willibald Ruch sekä Itä-Suomen yliopiston prespaheikun professorit Seppo Knuuttila ja Pirjo Nuutinen.
Niin eiköhän se siinä ala olla tämänkertainen Saima-neiti ravisteltu.
Huiskintaa!
01.05.2012
- 09:00 | hikkaj | lapsismi, voe mahoton!, RAIKU, LEHDISTÖ
tippaleipään miltei tukehtui
.
.
PAITA JA PEPPU!
unelmoi eläkeheppu
muuan - paraskin Huuan
ennen
kun paidan näki - voi herran väki!
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
