"Tällä haavaa pohjateoksena on Anne Applebaumin Punainen nälkä - Stalinin sota Ukrainassa. Siltala 2018. Eikö tuo tulle luetuksi jouluun mennessä himhampun ohessa. Ja neljän miljoonan ukrainalaisen kuolema kohdatuksi."
Niinhän sitä luulisi ja saahan sitä toivoa, kuten tuossa potussa
4.9.
Tänään 16.12. runsaan kolmen kuukauden jälkeen on jouluun enää viikonpäivät ja
Nälkä sen kuin jatkuu: puolen välin mustavalkokuvissa mennään; sen verran sielua vahingoittavaa tekstiä pukkaa, jotta kysytyttää, pitkästä aikaa minkään kirjan kohdalla:
tointaako tuota jatkaa lain?
Kannattaako joulumieltään pilata jonkin Ukrainan 80 vuoden takaisen nälänhädän ja kulakkijahdin takia?
Toisaalta kiinnostaisi kyllä käytännön kollektivisointi, se miten maat kaapattiin omistajiltaan käytännössä ja miten omistajat vaiennettiin. Ja kuka luokiteltiin omistajaksi ja kuka ei, miten teoria käytännöksi muutettiin, kuka siis 'kentällä' oli kulakki ja kuka ei. Missä raja?
Kun joku, jolla oli kaksi sikaa likvidoitiin, kun taas yhden sian omistaja saattoi saada armahduksen.
Ja mistä tulivat moiset 'tuomarit'?
No, ne oli niitä
kaksikymmenviisituhantisia eli
tuhantisia, puoluekaadereita Moskovasta, kaupunkilaisia vailla mitään tajua maaseutuelämästä.
Niinpä Dolotin pieneen kylään ilmestyttyään, eivät kyläläiset ottaneet todesta näitä siisteissä kamppeissa tepastelevia
tuhantisia, jotka varoivat kastelemasta kiillotettuja kenkiänsä.
Ylen veras oli näky ja tieto teoreettinen, kun ei porukan pomo erottanut edes varsaa vasikasta.
Lev Kopelev, ensin porukan pauloihin langennut, sittemmin Gulagiin lähetetty ja
Solženitsynin kanssa ystävystynyt, nyt toisinajattelijana kirjoitti mustelmissaan noista ajoista:
"Päämäärämme oli maailmanlaajuinen kommunismin voitto. ja sen päämäärän edistämiseksi oli kaikki sallittu: valehteleminen, varastaminen, satojentuhansien ja jopa miljooninen ihmisten tuhoaminen, kaikkien niiden jotka haittasivat työtämme tai voisivat haitata sitä, jokaisen joka oli tiellä. Ja epäröinti tai kaiken kyseenalaistaminen oli periksi antamista 'älylliselle herkkätunteisuudelle' ja 'typerälle liberalismille', sellasiten ihmisten ominaisuuksille ' jotka eivät nähneet metsää puilta'." -To Be Preserved Forever
Ja Applebaum kirjaa eteemme nälänhädän aikaista ruokalistaa: 'maalaiset alkoivat syödä koiria, rottia ja hyönteisiä; he keittivät ruohoa ja lehtiä; ihmissyöntiä esiintyi'.
Mitäs tuolla alussa epäröiden pohdinkaan!
Jatkanko vai enkö jatka - näin joulun alla, jos antaisi kirjan olla, palaisi Lontoon professoriin, Anne Applebaumiin ja Nälkään sitten kylläisenä, kinkut sisuksissa.
Ja vastahan näitä faktoja luin romaanimuodossa
Suleikasta, Siperiaan karkotetusta selviytyjästä. Ja tämäkin kun just luettuna
tässä.
🏂 hiihdot 12+9 km/ 121 km/ € = 20 h
