Eila Pennanen - Meri Vennamo - Mervi Häsänen - Pauline Hermange - Annamari Sarajas

   vanhat Parnassot -sarjan 7.

Eipä ole juuri naisten nimiä Parnasson kirjoittajien joukossa näkynyt alkuvuodesta 1970. Se isänkieli on jyllännyt; itse puhuisin määräävämmästä isännänkielestä. Semmoista se oli puolivuosisataa sitten; nykyisinhän asia on keikahtanut monessa kulttuurilehdessä päälaelleen, kuten vaikka Nuori Voima -lehdestä on luettavissa.

No Parnasson nelosnumerossa on jo yritystä korjata vinouma peräti puolenkymmenen naisen voimin.

Niinpä ukot sylkäisen tämänkertaisessa Parnasso-katsauksessa ylimäärisinä yli laidan ja raaputan näkyville neljä naista.

Eila Pennanen (1916-1994) käsittelee Kalle Päätalon tuotantoa, lähinnä viisiosaista Koillismaa-sarjaa, tutkaillen pitkässä esseessä Miehisyyden tuska ja voima. Sarjahan oli sparrauskierros vuonna 1971 alkavalle Iijoki-sarjalle, josta Eilalla ei ollut vielä aavistustakaan. Entä jos olisi ollut ja tiennyt, jotta edessä on vielä 17 000 sivun verran miehisyyden tuskaa ja voimaa!

Meri Vennamo (1947-) runoilee parin sivun verran otsikolla On laulun hetki. 

Ihme kyllä: runojen oheen olen piirustanut lyijykynällä kirjekuoren ja sen sisältöön alenevan viivadiagrammin. Huononivatko Merin säkeet vai miksi? 

Ison himmeän kysymysmerkin olen pyöräyttänyt kohtaan:

"Ension ensi tanssiaiset

tanssittiin koulutalolla.

Opettajattaren käsivarsilla

Ensiota vietiin

ympäri salia kiihottavan

rytmin vallassa,

Ensio värisi,

karpalo kimmelsi ylähuulella."

Meri ei vielä tuolloin ollut naimisissa Jörn Donnerin kanssa.

Mervi Häsänen lukee Aapo Junkolan romaanin Oi Emma. Räväkästi lukeekin, antaa tulla liki Pauline Hermangen malliin sapiskaa miespuolisille heti alkuriveillä:

"Suomalainen akkakuvaus on jälleen saanut yhden jatkon: Aapo Junkolan uuden romaanin. Edellinen lukemani vastaava oli Marja-Liisa Vartion 'Kaikki naiset näkevät unia'. --- On mainiota, että miehillä on nyt etulyönti arvosteluun kun sukupuolisen vapautumisen karvaita hedelmiä korjataan."

Keskustelu ei ole tainnut pahemmin edetä puolensadan vuoden takaisista vuonna 2022. Se some, se some!

Annamari Sarajas (1923-1985) kerää upean kirjailija- ja kirjakavalkadin kesäromantiikan vastapainoksi kirjoituksessaan Lumituisku. Turhan monilla kirjailijoilla talvi liukuu huomaamattomasti ohitse. Mutta paljon löytyy myös talventuiskujen kuvaajia, varsinkin venäläisiltä klassikoilta. 

Asiantuntija, todella, on asian ytimessä.

Vaan aina on pidettävä varansa, sillä joskus asiantuntijaltakin lipsahtaa: Ei sitä Pasternakin Živagon junalumimyräkkää kuvattu Savon lumisella järvenjäällä vaan täällä P-Karjalan Pyhäselällä.

Antoipa Sarajas ainakin yhden lukuvihjeen talvesta: Teuvo Pakkalan Pieni elämäntarina.

Zivago Omar Sharif Pyhäselän jäällä 1965.
Kuva: Jaakko Julkunen - Museovirasto

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot 8 km 137 km/€ = 24 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä