Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

lauantai 14. tammikuuta 2023

Kirja

 vanhat Parnassot -sarjan 27.

+0 °C
41 kW/90

Aulis ajoi ladun, vaan menepä! 
Silti taitaa tauti toeta: jopa pörssikursseja siikailtu ja tutkiskeltu! Terveenkö merkki? 💰

8. nide - Joulukuu 1972
Luku-urakka puolessa välissä. 
Vuoden 1972 Parnassot muodostavat 512-sivuisen kirjan.  Vuoden viimeiseen numeroon otettu mukaan 29.10.1972  Unescon julistaman kansainvälisen kirjavuoden pääjuhlassa Väinö Linnan pitämä puhe, jossa hän toteaa: 

"Kirja on sanan varastoimis- ja siirtoväline."

Mielenkiintoinen vuosikerta jälleen luettuna Karolle lähetettäväksi, osin tosin jankkaava keskustelujen takia - ihmeen ähäköitä ja kaunaisia, epäkorrekteja ainakin, ovat jotkut mielipiteineen, muutkin kuin Erno P - ja etenkin politiikan vääntäminen alkoi ärsyttää Lindsteineen Lindforseineen. (toivottavasti pysyvät 1973 poissa) 
Myös, valitettavasti, Polameren, Niemisen itämaiset haiut ja runopaneutumiset jäivät lukematta, osin juttujen pituuksien takia. Lukematta jäivät myös Olli Alhon elokuva-analyysit, kun elokuva kaikkinensa on jäänyt vieraaksi alueeksi muutenkin.

Mutta olihan siellä mielenkiintoisia täkyjä mukana monenlaisia: Rekolaa, Lappalaista, Ruuthia, Kilpeä, Kytöhonkaa, Linkolakin.

Viimeisen numeron novelli suorastaan sykähdytti, eli unkarilaisen moniosaajan (mm. teatterikoululainen, kattilantekijä, säilyketehtaan työläinen) György Moldovan  (1934-2022) Lyömätön yksitoistikko
Vau! 
Otsikosta voi päätellä että jalisjoukkueesta on kysymys. Vaan ei aivan tavanomaisesta, kun joukkueen valmentaja Béla Jascsák on näin lajille antautunut:
"Jalkapalloilu oli hänen intohimonsa, hän vietti yönsä kentällä, keinui maaliverkossa pallo päänalustana, peitteenä valko-vihreä verryttelypuku. Hän kuljetti aina mukanaan pientä magneettitaulua ja kokeili siihen erilaisia taktisia ratkaisuja."
BJ oli tiukka ja kovan kurin mies, jortikkamainen.
 
Pois lopulta potkittiin aina Mahomettimaahan saakka. Vaan eipä tuo onnistunut enshätään sielläkään, taito kun ei porukoilla kertakaikkiaan riittänyt, kunnes. 
Kunnes apinat pelastivat pulaan joutuneen valmentajan, ja niistä/heistä saatiin kokoon varsinainen Joukkue, joka oli lopulta ylivertainen Unkarissa, Euroopassa ja koko maailmassa. 
Mutta nuppiinhan se kihahti apinoilla siinä missä eusebioilla ja ronaldoilla.
 
Sitä menonhytkettä sai sitten seurata lukijana ihan aitiopaikalta. Meno ja meininki oli vähintään yhtä railakasta kuin sittemmin Juhani Peltosen Dervangan olympialaisissa tai Nykäsellä niin harjoitus- kuin kilpailukaudella...

Tästäkös on hyvä uteliaana hypätä huomenna uuteen Parnasso-vuoteen 1973.

Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 -
Kirjavinkeissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti