Poiminpa kukkapenkistä marketan kun päivänkakkaroita ei enää niityltä löydy ja nypin heteitä: - ... Puuhun. Runolle. Puuhun. Runolle. Puuhun. Runolle. ... Puuhun. Runolle.
Enkä käytä vai-sanaa Haanpään/Huovisenko? loitsun lailla mies, joka kaiulta vastausta huuteli jotta, hankintaanko 'puteli vai villapaita?', ja jolle kaiku kuittasi 'vai villapaita!'.
Runolle siis, koska hedelehti niin näytti ja sielläkin on juomaa tarjolla, ken sitä haluaa kallistaa runoilijan kanssa, tämän:
Kirja ilmestyy vasta huomenna, julkkarit Turussa Bar Ö:ssä, vaan sitä kun on päässyt sisäpiireihin, niin olen saanut sen ennakkoon (niinhän ne Hesarin kriitikotkin kaikki kirjat ennakkolukevat).
Eikä täältä P-Karjalasta ole Varsinaiseen Suomeen niin vain pääseminen, joten kilistelen yksin maitoa (oikeastaan tuo taistelutoverini Turust,
jvon, voisi poiketa naukkaamaan väkevämmät ja edustamaan meikäläistä korrektisti, heh.).
Ensinnäkin varoitus: siveelliset älkööt vaivautuko. Eivätkä nekään, jotka haluavat oppiakseen lukea, muuten käy niin kuin Kinnusen edelliselle kirjalle,
Päässä nykii, jonka lainasin sähkö-Heikille. Palauttaessaan kirjan hän Mitäs tuumit? -kysymykseeni loihe:
- Siinä ei ollu mittää opittavaa.
No toiset lukevat toisella tavalla, ja toiset toisella.
Näissä runoissa on potkua, ja prosentteja.
Se, ovatko ne niin täsmällisiä kuin mitä novellien ja runojen kirjoittamattomaan sääntöön kuuluu - so. niihin ei voi mitään lisätä eikä pois ottaa - onkin toinen juttu. Niitä näitä pohtikaamme sitten taas
siellä. Tai kukin tykönänsä.
Minuun iski runoilijan Kreetan aika, kun siellä joskus itsekin NATOn tukikohdan ohi mäkeä päivittäin kymppejäni juoksin laakson koirat kintereillä puraisua kyttäämässä.
NATO
Hornetit jyrisevät aamuyöllä
matalalla kaupungin yllä.
Toisenlaiset ilmavoimat
inisevät korvani juuressa
läpi yön.
...
Tästä eteenpäin ei riitä kantti jatkaa sitatointia. 😜