tänään - kirjeessä
Stranius P. katselee A. Mänttäriin päin. |
"Haastattelin joskus lähes 30 vuotta sitten
elokuvaohjaaja ALEKSEI GERMANIA, tämän ja vaimonsa PIETARIN Millionnaja-kadun asunnossa.
Ohimennen Aleksei kertoi kuinka hän muistaa lapsuutensa päivämäärät 5-6.3.1953:
"Isä juoksenteli housusillaan puolialastomana asuntoa ympäri kaksi päivää, hyppeli ilmaan riemusta, soitteli alinomaan tuttavilleen suunnilleen näin:
Kuulitkos, kuoli se perkele lopulta, tukehtui kai oksennukseensa, mikä ilon päivä, lihamylly on ohi, lopultakin ohi, otahan ryyppy!
Muista kertoa Annalle, kiireesti, en saa häntä kiinni!"
Noin siis Aleksein isä, kirjailija JURI GERMAN juhli Stalinin loppua. Anna (Ahmatova) oli Jurin tuttu ja myös usein vieraana tuossa samassa asunnossa, jossa Alekseita haastattelin talvisena yönä 1990-luvun puolivälissä...Aleksei muisti hyvin "Annan kumaraisen mutta ylvään hahmon"ps. "Lihamylly" ei ollut vielä ohi (onko vieläkään?) ja esim. Anna Ahmatovan poika Ljova Gumiljov vapautui leiriltä vasta vuonna 1956...
yst terv. Öisinajattelija"
Kulkukoiran ovet kohta aukeamassa Penallekin. |
Kiitän vapaudesta ja oikeudesta Penttiä kirjeen julkaisemiseen tässä ja nyt.
Kiitän ja kumarran, Jukka! - myös kiva nähdä noita fotoja, joista en ollut edes tietoinen. Öisinajattelija
VastaaPoistaps
Poistafotoissa on pravdaa - muttei välttämättä istinaa! ;)
Applebaumin järkäle on hyllyssä outtamassa aikaa, jolloin sen känsättömiin lukkarin käsiini ottaisin. Ehkä elakkeella sitten, jollei isot poijat polta maalimata karrelle ennen sitä, kuten brittiläinen hämyrokkari Peter Hammill synkeässä laulussaan jo v. 1975 ennusti.
VastaaPoistaTällä erää isoimman siivun ajasta viepi viidelle vaakaviivalle muutamia satoja vuosia sitten piirrellyt harakanvarpaat, jotka pitäisi saada soimaan kirjoittajan tarkoittamalla tavalla.
Se on kuin kävelemään opettelisi: kompurointia solomukohissa, otetaas uuvestaan kanttori, kyllä se siitä lähtee, tuntuu säveltäjä hyväntahtoisesti haudastansa viestittävän. Kovin kohtelias on tämä onnelliseksi mainittu pankkiirinpoika…
äej
Poistakyllä tuo aikaa otti minultakin, melkein ammattilaiselta; viimein sain sen Kirjavinkkeihin öylen.
Edelleen kadehdin tuota musiikkiosaamaasi elämässä tässä.
Muuten: enshätään voitkin lukea yhtenvedon Gulagista Huovis-Veikon Joe-sedästä. Pääset helpommalla.