Sylttytehtailua

 Aamupäivän tunnit vääntelen ja kääntelen huvittuneena kengänpohjan paksuista kirjasta, joka tuli eilen, ja jonka illalla jo luin piirroskuvineen, kun toissa päivänä Kirjavinkkien Mikko oli sylttytehtaaltaan sähköpostittanut: - Olisiko ottajia?
Mailasin välittömästi: - Very interested!

Pikkuisen on nenästävedetyn olo, niin kuin pitääkin, kun tämäntyylisiin nokkansa työntää.

Ilolla luin ja riemuitsin: Mukava kun on muitakin lapsellisia ihmisiä olemassa - siinä päätelmäni. Kattavamman ja analyyttisemmän jutunpoikasen toki pyörittelin puoleen päivään mennessä ja lähetin sylttyyn.
 
Naivismista puhuvat, minä lapsismista. On siinä virkamiesmäisille tosikoille ylivoimainen tehtävä ymmärtää tätä. Meille veijareille ei tee heikkoakaan. 💋

Kirja on anagrammikirja, jonka tekijä on Anna Sohlaus. No pelaahan Mestiksessäkin jääkiekkoilija nimeltä Paavo Ylipaino!

Reuna

 

Annan Annan mallin malliksi, tiedä vaikka löytyisi toinenkin höynähtänyt joukostamme:

No, juomatauko.

Kuuma oot - jano.

 

Kimma hunajainen.

Hani. Kummajainen. 





KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös
 

Aika rientää

On aika rientää - vaiko: Niin se aika rientää!

Kummallinen verbi.
Merkinnee menemistä, kulumista, joutumista - kiireen vilkkaa.

Pysähtyypähän tuo onneksi, ajan myötä - riento. Nyt vain katsellaan, kuunnellaan mitä ympärillä tapahtuu; itse ei joka tapauksessa ole, tarvitse olla primus motor, aloitteen tekijä.

Riittää kun Vanha Mies selaa päiväkirjaa ja sen täyttä elämää.

Josko pätkän verran tähän, malliksi sutisi; jättääpähän näin oman läiskänsä aikakirjoihin diginä tuleville sukupolville, sukukirjaan merkittäväksi:

28.6.-85 (pe klo 10.32)

·         Se syntyi 2 tuntia sitten. klo 08.19

·         Se painoi 4 kg 1oo g.

·         Sillä on pituutta 51 cm.

·         Se on poika.
 

Sait syntymisen jälkeen ensimmäiset kuntopisteet, 9 kappaletta kaikkiaan.

Isällehän niitä on jo kertynyt tänäkin vuonna vaikka kuinka paljon, katsotaanpas – 1663. Nyt kahteen päivään ei ole kertynyt lisää, sillä selkä on niin kipeä, ettei tahdo sängystä ylös päästä.

Ulkona on viileää ja sateista. Lämpöä on hädin tuskin +7°C. Mutta eipä tuo nyt haittaa. Kesä on ja kaikki hyvin.

Kyllä muuten mykisti kun kätilö ilmoitti Sinun maailmaantulostasi puhelimessa. En saanut aikaiseksi likikään niin kovaa ääntä kuin Sinä.

No,
kunhan höpäjää Vanha Mies selatessaan vanhoja. Ulos katsellessaan tuumailee: - Samoja ilmoja pitää.
 Ajanriento kaikilla saman suuntainen.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Välillä ihan ko ulalla!

'Kieli on Bryggerille materiaali, jota voi veistää kuin patsasta.'

Ei tota tarviis ees Parnassosta lukea! Koska noinhan se on. Mutta kun lehdessä lukee, niin sittenhän se vasta totta on.

Oikeastaan olis syytä jatkaa taas sarjaa 'Kuka nyt X-lehteä lukisi!'  X:n paikalle tällä kertaa
Parnasso 3/2017:

Levikki 5 908
Harvojen herkku siis! Muttei herrain. Eikä kuningasten ruoka. Sioista ja koirista on paha mennä takuuseen.

Mediakortti:
Intohimoinen kulttuuri-ihminen

Parnasson lukijan intohimo on lukeminen. Hän on sivistynyt ja koulutettu ja seuraa valppaasti kirjallisuutta ja kirjallisuuskeskustelua, mutta myös musiikkia, elokuvia, näyttelyitä sekä näyttämö- ja kuvataidetta, tapahtumia ja konsertteja.

Kolme asiaa ongin uusimmasta numerosta esille:
1)
Vettenniemen jutun, ihmetyksen Väinö Linnan stalinilaisuudesta;
2)
runoilija Mikael Bryggerin vaikeaselkoisen peli/fantasiarunouden, jota Virpi Alanen selvittelee tyyliin 'minimalismissaan jännitteistä fragmenttia ja merkitysten huojuvuuden poetiikkaa'.
Brygger itse antaa keinon, miten luikahtaa runoihin, yrittää avata runon ovet:
"Runo on  salaisuus, jonka luokse hakkeroidaan."
(ollu pienellä poijjalla jo vuonna 1982 lapsuuden kodissa Commodore 64);
3)
Elisbeth möter O (eller 0) otsikon, jonka alla
Juha Seppälä siunailee vuoden 2017 Finlandia-palkinnon valitsijadiktaattorin, 82-vuotiaan Elisabeth Rehnin toivotonta urakkaa selviytyä vuosituhannen komeimman saavutuksen, Miki Liukkosen 858-sivuisen O-romaanijärkäleen kimpussa.

Vaikkei uskois, niin on nää mielenkiintoisia luettavia, vaikka välillä ihan ko ulalla onkin.
Vähän nin ko tällä potulla poikkeava satunnainen lukija: - Kryptista! haukahti kerran Rydmanin Kari ja jatkoi huokaisten: - Kryptista.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Teatterikärpäsen pörrätessä

 

Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) julistaa Kansallisen kesäteatteripäivän perjantaille 30.6.2017.
Kesäteatterikausi on tuolloin kuumimmillaan, päivälle on luvassa yli 30 ensi-iltaa.

Nam!
Tuosta lähimmältä jos aloittaisi:

 



Siitä sitten Ristiin, Tohmajärvelle Maiju Lassilaan jne.
Entä,
mistähän tänä suvena löytyisi jokakesäinen kliimaksi - se Pölösen Markun Onnen maa?

Hakuun: https://www.tinfo.fi/fi/Ensi-iltoja

Ja kas kas! Tärppää:

09.07.2017

Onnen maa

Paltaniemen teatteri

Kajaani

Esitysajat



Tuttu paikkahan tuo.
Kuvakirkko
siinä liepeillä ja
Eino Leino-talollakin käyty.

Sinne sitten kesänmittaan ...

	KIRJA-ARVOSTELUT *** myös

Juhannuskoivut

paikallinen

 

Juhannusaattona
ei koivuja porraspieleen,
vaan halkoina uuniin - kokkotulena takassa.

Se on taivahan tosi!

Ja tiristellään juhannustunnelma Turtiisen Arskan runonpalasista:

vihdan tuoksu, hyttystanssi, niittokoneen raksutus sinisen salmen takana Pihlaja kummulla kukassaan, vihdan tuoksu, hyttystanssi, lasten leikki pihlajan alla

 

Jotta mitut vaan kaikille! Olkoon vari teidän kanssanne.



KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös


Rabindranath ja Henryk Adam Aleksander Pius

 

 

 

Kuka hellanrinkejä, kuka porsliinia, kuka mitäkin hilavitkutinta kokoaa ja kerää. Oravahenkeä kaikki tyynni. Ohi ei voi mennä jos on lupa ottaa. Tarvis tai ei. Vetovoimaa ei voi vastustaa.

 

5 kirjaa tällä kertaa tarttui hyppysiin, kun maalausurakan kylkiäisenä pääsi serkun kirjahyllyä tyhjentämään.

Kotimaisia oli tarkoitus noukkia, mutta eihän nobelpoikia,

Tagoren Rabindranathia eikä 

Sienkiewiczin Henryk Adam Aleksander Piusta

voinut hyllyyn hyljätäkään kun niin tyrkyllä ja lähtövalmiina olivat, ynähdellen utelivat quo vadistaan.

 

Siispä peräkonttiin mukaan kotimatkalle Juhon, Unton ja Arvin kanssa.

 

Joskohan viimeinkin selviäisi, että Kivimaa on muutakin kuin teatterinjohtaja, Seppänen muutakin kuin patsas Kouvolan teatterin edessä. Koskimaa hädin tuskin edes nimenä tuttu, vaikka kirjallaan Konsuli Hansen päässyt Otavan Suomalaisia suurromaaneja -sarjaan Lehtosen, Kiannon ja Sillanpään kanssa.

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

  

Aitta maalattu!

Talkoomatkalla jossain Jyväskylän takana.

Ei se usko ennen kun ITE-taidepukki pettää ja valitus on viritetty - sitäkö?
Mitä vielä!



Mie ja miun kaveri ja miun kaverin luhtiaitta.
Ja miun kaveri pittää tikkaista kiinni jottemme luiskahtais.
Ja emme!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kaunein kirja

Sen pergamenttipaperin, jota kansilehdeksi kutsutaan, kun kuorin pois niin jopas sykähdytti ja tulvahti mielenilo.
Pehmeänoloiset pulleahkot kannet, joita oli pakko sivellä kädellä, sormin kosketella kuin lapsen kutreja. Ja kuva hattaramainen, kuin tuhannen yön ja päivän tarina. Koko vuorokausi, kaikki ajat samassa kuvassa - kaikkine iloineen, kaikkine suruineen.
Tämä on, on, on kuin lämpöinen leipä kämmenellä.

Herää! Herää, kirja-arvostelija!
Mitä oikein höpsit?
Kirjahan on läpikäytävä eikä kannet.

- Nii mutku...
- Mutku?

- No en minä tiedä, tää kans vaanku on nii ihanan ih...
- Epäolennaista.
- Mutku tää vaan vängällä pyssäyttit hivelemmää, sivelemmää, taputt....


Holmberg et al.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Läyryämättä turhia - totta toinen puoli

"
- Onnellisilta vaiko onnettomilta näytämme. Riemunkiljahduksia emme ole päästelleet emmekä vielä itkeneet.

- On ijän lisäksi jo sen verran kokemusta tästä  elämänvaiheesta, että on terveellistä olla liikoja läyryämättä.

- Kun pysyttelee onnen aikanakin maassa, ei putoa korkealta.

Tilaisuuden tunnelma ei tosiaan kohoa korkealle. Elleivät uudet sormukset kiiltäisi sormissamme, tuntuisi kuin olisimme kokoontuneet Leenan asuntoon vain kahvittelemaan."

35-vuotias Kalle Päätalo, rakennusmestari, vasta erottuaan on kihlautumassa 28-vuotiaan Leena Janakan kanssa syyskuun 14. päivänä 1955. Velkaa on silmät korvat täynnä, mutta vastineena on Kirvestiellä rintamamiestontilla omin käsin pystytetty talo, jonka on luvannut huorinteoistaan entiselle vaimolleen Lainalle (oikeasti Helvi Ojala), mutta nähtyään tämän Sonni-Moilasen (= Veikko Moilanen) käsikynkässä pääsiäisenä kävelemässä Kirvestielle, perunut lupauksensa.

Viimeiseksi tarkoitettua osaa Iijoki-sarjasta tässä lueskelen lisätietoja haeskellen eli osaa 25: Hyvästi, Iijoki. Pitkälti yleisön pyynnöstähän Päätalo sitten kirjoitti vielä kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1998, vihonviimeisen osan: Pölhökanto Iijoen törmässä.

Alan toisella lukukierroksella olla jo liian perillä Kallen asioista, että välillä kypsyttää niin kuin Kallea itseäänkin, joka oli lopulta suorastaan vihainen itselleen, kun joutui kahdesti elämään sinkeät lapsuuden ja nuoruuden aikansa kunnanjauhoineen, sotineen, avioeroineen aina siihen saakka kun esikoisromaani Ihmisiä telineillä vuonna 1958 ilmestyi.

Niin ja sitten tämäkin kun vielä: Ihmisiä Iijoki-sarjassa, jossa Raimo Jokiniemi tapaa kirjan Raijan eli Kallelle lapsen tehneen Kaarina Helinin:

"Kalle tuli ovesta kuin sonni, heitti nurkkaan ensin saappaansa ja sitten lippalakin ja takin. --- Hän aivan kihisi kiukkua ja alkoi nyrkkiä pöytään lyöden kiroamaan. 'Ymmärrätkö, se saatanan hyypiö oli siellä hänen sängyssään' hän sanoi. Puolustaakseni Helviä sanoin hänelle, että miksi sinä raivoat kun avioliittonne on jo kerta kaikkiaan hajalla. Miksi sinä tunnet niin suurta raivoa, vihaa ja syyttelyä. Se mies on sinun sängyssäsi ja sinä olet täällä minun sängyssäni. Siitä se vasta suuttui minullekin. ---"

Sitä paitsi ei se mikään pääsiäisen seutu ollut!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Vieno Zlobina - sinnikäs nainen

Rajantakaiselta bensanhakumatkalta tarttuu mukaan kylkiäisenä, nyt kun ei viinaa eikä tupakkaa saa köyhä pohjoiskarjalainen kansa trippimatkoilla tuoda ('Jos Hesa ois täällä, niin sais takkuulla!' väittävät täkäläiset), Karjalan Sanomat. Petroskoissa kerran viikossa ilmestyvä suomenkielinen lehti.

Ja vot mikä tarina!
97-vuotias Kanadassa syntynyt Vieno siinä puottelee sauvoin pitkin Pärnun katuja - uskomaton mimmi, sinnikäs selviytyjä.

Toukokuussa KS kertoi tästä yliopiston opettajasta, joka 5-vuotiaana vanhempiensa mukana muutti Kanadasta Karjalan kuumeen saaneiden vanhempiensa, Elis ja Emma Ahokkaan, mukana sosialistista ihannevaltakuntaa rakentamaan Aunukseen.

Koska Mobergin Maahanmuuttajat oli kiehtovaa sarjaluettavaa, niin totta kai päinvastainen muuttokirja oli tilattava ja luettava myös.

Hyvin sinne perustetulla Säde-kommuunalla menikin, kunnes alkoivat ne vainot, jotka pyyhkäisivät 'kansanviholliset' kuolemaan. Ja eloonjääneet karkotettiin kuka pohjoiseen, kuka Uralille, kuka Volgaa pitkin kauas pois. Vieno Kazakstaniin, Gurjeviin missä puuttomilla aroilla ulvoivat sudet ja matkat taitettiin kamelein. Sitten avautuivat Alma-Atan yliopiston ukset ...

Olipahan tarina! Ja tekijä vielä kaiken kovan kokeneena elossa, kuvassa yllä meno päällä!


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Naama esille

Tuli iso jyntky*!

Naama on maski. Epäolennainen.
Kasvot ovat naamari.
Naama ennen näkemätön. Persoona tuttu. On piisannut.
Kieltämättä haluaisihan sitä nähdä myös ihmisen habituksen, mutta, kuten sanottu: epäolennaista mikä epäolennaista.
Siksikö missit ärsyttävät, kun niistä näkee vain ulkokuoren, epäolennaisen?

Johdanto käyty.
Asiaan:

 Apu Terveys 5/2017. Lehden tärkein aihe:

Hilkan peukalopotti

Ainakin kantta katsellen siltä tuntuu.
No markkinavetovoimien takiahan Hilkka Ahde kannessa, sillä kuka se nyt Apu Terveys -lehteä lukisi jos kannessa olisi KaVi!
Vaikka harmit ja taudit aivan eri luokkaa.
Tunnemme Hilkan AKT:n Rädyn rääkkäämän, mutta ennen kaikkea Matin puolisona. Olkoon kansikuvassa, kahteleehan tuota.

KaVin tunnen paljon paremmin, vaikken ole ikinä nähnyt, tavannut. Blogien kautta, täältä:

 j.y.n.t.k.

Mitä lie jo vuosikymmenen ajan. On siinä musiikkimiehen persoona tutuksi tullut, leikki/kisailumieli ennen muuta. Sekä opastaminen käsitaiteen pariin: soitto/maalaus.
Nytpä tulla pätkähti soittoniekka näkyville naamallaan, niin että säikäytti* -  ja lukija taipuu tuumaan, jotta parempi Hilkan naama kannessa kuin KaVin.

Mutta itse asiaan ja juttuun "Soittaessa murheet unohtuvat":
Eipä ole  tautejaan, sairauksiaan valitellut, ei ruikutellut blogilukijoilleen leppävirtalainen kulttuurisihteeri Kari Viinikainen, 69, vaan on purkanut mieltään enempi ilon ja raton ja kisailun kautta, mitä nyt kautta rantain paksusuolen ja eturauhasyövät on oiva tavalla muun kilvoittelun ja ilon ohella esille vilahduttanut.
Päälle diabetes ja vaimorakkaan omahoitajuus.
Lastia on ollut ja kestämistä enemmän kuin Hilkalla peukalossa.

Mutta ei mitään hätää, etteikö elämä kantaisi.

Ei kun lasketellen kohti uusia ... maiselmia!

https://www.youtube.com/watch?v=yYBroc3Njnk 

ps
harmi ettei se torkkupeitto ole käytettävissä!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Oletko urbaani vai urpo? -testi

Testaapa!
Itsensä likoon laittaminen tekee eetvarttia, kunhan ei turhan usein uita.

Oletko enemmän kaupunkilainen vai maalainen, urbaani vai agraari urpo?
Asiaan on kehitelty, juuri kuluvalla viikolla, yksinkertainen testi, jossa ei nyt lukuhalut auta, koska homma suoritetaan käytännössä eikä teoriapöydillä.

Testi paljastaa kumpaa olet enemmän, jopa sen kumpi kertakaikkiaan.

Kaksi tehtävää, ja ratkaise ne! Jos sinusta on.

Sikäli mikäli selviät kummastakin, niin fiilis ratkaisee eli olet se kummassa tehtävässä enemmän tunsit olevasi kotonasi.
Molemmat ovat sentään moottoritehtäviä, sillä ei maalainenkaan enää risukarhella peltoa äestä!

Itse selvisin viikon sisällä molemmista tehtävistä kuhmuitta ja kolhuitta, joten kaksiajoneuvoinen lienen, vaikka enemmän maa, jo monessa mielessä, puoleensa vetääkin.

Ne tehtävät?
= 1. Pääkaupunkiajo autolla  2. Puunkaato moottorisahalla

1. Ajetaan Helsingissä Eteläsatamasta presidentin linnan ohi Esplanadia pitkin Mannerheimintielle, josta Erottajalta Bulevardille raitiovaunukiskoja myötäillen ja Länsisatamaan, satamasta Mechelininkatua Mannerheimintie ylittäen ja Linnanmäki sivuuttaen takaisin kohti Karjalaa.

2. Karjalan mailla järven rannassa tuketaan käeltä kukunta ja päräytetään moottorisaha käyntiin, toki ensin teroittaen ketju. Kaadetaan kymmenen rantakoivua oikeaan suuntaan. Karsitaan, pätkitään ja pinotaan.

3. Bonustehtävänä lämmitetään sauna, jos voimia on.

Kokeilkaas!

Jokamiehen testi

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös



Kone kuin kokkakeppi

Välillä Hänellä lukuvuorossa ihan käytännöllinen kirja lahjaksi saadusta kokkakeppikoneesta, jolla voisi saada silmäniloa pihaan ja puutarhaan, kunhan kykenisi noudattamaan käyttöohjeita tarkasti (ja kahes keeles).

"Käytä laitetta vain valoisaan aikaan (ainult päevavalgel) tai hyvässä keinovalossa."

Tuon pykälän täyttäminen Häneltä, lahjansaajalta, onnistuu, sillä kuka sitä nyt pimeillä pihoilla lippaisi! Ei Hänkään

"Käytä suojalaseja (kandke kaitseprille), älä rasita itseäsi liikaa (ärge pintutage ennast üle)."
Inhimillistä.
- Helppoa kuin heinäteko! iloitsee Hän. Ja siitähän tässä tavallaan kysymyskin.

Myös seuraavat kohdat osin läpäisee, molemmilla kielillä (mõlemas keeles) :

1. "Käytä pitkälahkeisia ja vahvoja housuja, tukevia jalkineita ja suojakäsineitä."  (=Kandke pikki tugevast riidest pükse, tugevaid jalatseid ja kindaid.)
2. "Älä käytä löysiä työvaatteita, koruja, lyhytlahkeisia housuja tai sandaaleja äläkä työskentele paljain jaloin." (= Ärge kändke laiu riideid, ehteid, lühikesi pükse, sandaale ja ärge töötage paljajalu.)
3. "Sido pitkät hiukset yhteen yli olkakorkeuden, jotta ne eivät sotkeutuisi liikkuviin osiin."  (= Siduge pikad juuksed kinni, et vältida nende sattumist seadme liikuvate osade vahele.)

Juuksed tõepoolest toota oma probleem.
Mutta  pahin ongelma seisab veel ees.
Viimeisestä pykälästä monta kohtaa jää täyttämättä, kone käyttämättä:

4. "Tätä puutarhalaitetta eivät saa käyttää henkilöt, joilla on rajalliset fyysiset, aistilliset tai henkiset kyvyt tahi puuttuva kokemus ja/tai puuttuva tieto paitsi, jos he ovat turvallisuudesta vastaavan henkilön valvonnassa."
(= Seda aiatöörista ei tohi kasutada inimesed, kelle füüsilised või vaimsed võimed on piiratud või kellel puuduvad seadme kasutamiseks vajalikud kogemused ...)

Tuommoisen värkin kantoi vaimopahulainen kaupunkireissultaan Hänelle pihamaan ja puutarhan putsariksi, suostumatta olemaan - kokemusperäisistä syistä johtuen - tuo vaadittava turvallisuudesta vastaava henkilö.

Aitan nurkkaan!
Siellä käyttämättömänä parikymmentä vuotta avaamattomassa paketissa lojuneen pensasleikkurin viereen kokkakeppikoneen siirsi Hän.
Sinne sinne!
Koska lahjansaaja kokee,
ettei tunne olevansa kelpo (ks. kohta 4, neli) käyttämään konetta - syyntakeeton siis.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Hellantuutelis-hetki se vain oli

Tiistaisesta (ukki/lapsenlapsipuhelu) jostain syystä pukkii vahvasti mielen päälle Gunnar Mattsson ja hänen ne kaksi lapsenmielistä kirjaansa, vaikkeihan hän noin alas vajonnut kielenkäytössä, paitsi esikoisensa nimessä: Lapitip. Toinen isä-lapsikertomus oli jo hienosti Prinssi, joka Prinsessalle syntyi.

Vaikka mene ja tiedä, mitä muistan, sillä nuorukaisenahan nuo luin - innolla.
Ytimessä kumminkin: isän ja lapsen välinen tunneside - enemmän tietysti isän.

Matssonin koko tuotanto oli omaelettyjä avioliittoja, sairauksia, alkoholismia.
Gunnar näkyy kuolleen oman käden kautta viiskakkosena.

Aikalaiskriitikko Kerttu Manninen ihastui Lapitipiin:

"Avoimesti hellä, lapsimallinsa harvinaisen viisaasti oivaltanut ja rakastettavan veitikkamainen kirja viisivuotiaasta pojasta, hänen isästään ja parin viikon ikäisestä vauvasta. Äitiä tässä perheessä ei ole, eikä hänen poissaololleen liioin anneta mitään selitystä, vaikka isä huolekkaasti tarkkaileekin pojassa ilmenevän äidinkaipuun piirteitä. Koko tarina on valloittavasti 'lapitip', jotakin, joka ei ole, mutta voisi silti ollakin ihan' totta. Tekijän onnistuu totisesti saada lukija vakuuttuneeksi siitä että 'rakkaus on erikoinen tapa ajatella ja tuntea', mihin vanhaan totuuteen hän viittaa, sillä lapseen kohdistuvaa kiintymystä ja ymmärtämystä on harvoin näin täydesti kuvattu."

Mutta Prinssille teki Kerttu sitten lynkat:

"... silti en välttämättä ymmärrä tämän miltei mystissävytteisen isänrakkauden julkistamista kirjana, sillä lukijalle tulee jo jossakin vaiheessa nolo epäilys siitä, että isä suorastaan peilaa omissa tunteissaan ja hellyytensä kuvasteluissa. Positiivista periaatteessa on, että joku isä avoimesti ilmaisee isänrakkautensa meidän muuten pidättyvissä ja karuissa oloissamme, mutta kirjan kannalta etäytymä ei olisi ollut pahitteeksi - se teki 'Lapitipista' aidosti charmikkaan. Omasta puolestani työlästyn olemaan tekijän yksityisten tunteiden tarkkailijana sivulta toiselle, kuten uuvun jatkuvaan tilanne- ja perhevalokuvienkin katselemiseen."

Höh!
Kun just tuollainen juuri kiinnostaa.
Makuasia, makuasia!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Älykäskin keskustelu

Käytiin illansuussa (lanka/känny)puhelimitse lämminhenkinen sukupolvien välinen (797kk/7kk) keskustelu, josta selvisi monta asiaa, ja ennen kaikkea tulinen tunneside.
Puhelu ei ollut pituudella pilattu, mutta kaikki olennaiset asiat tulivat läpikäydyiksi.

(nuorempi osapuoli paksulla tummalla, vanhempi vaalealla vapisevalla)

- Yyh!

Tauko.

- Ppprrrr prrrr.
- Eah! Eaaa yyy.

Pieni tauko.
- Trrr ... trrrrrrrrr.
- Yyy ... yyy ...


Tulisin sydämeen käyvin terveisin päätimme keskustelumme, sillä toisella osapuolella ei enää muuta asiaa tuntunut olevan; olisiko kaiken kukkuraksi tullut kakka-, pissi-, ruokahätä tai jokin muu karkuu. Toinen puoli, joka oli sananmukaisesti mennyt lankaan, olisi ollut siihen nähden valmis jatkamaan ajatustenvaihtoa, kun vielä karkailupuoli on jonkinlaisessa hallinnassa - minkä nyt yöllä tiuhemmin juoksututtaa.
Mutta hyvä näin: mitään ei jäänyt arvailujen varaan eikä sanomatta, ja jäljellehän jäi mitä älykkäin vaikutelma.

(Koska asianomaisista toinen ei osaa chätätä, vaikka kieli sanan kaltaista onkin, jouduimme siis puhepuolelle; malliesimerkki itse chättäyksestä löytyy City-kanavalta, jossa niin ikään tuli vaihdetuiksi tulisia terkkuja.)

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös