eikä kännykkä!
Ikuisesti jäi mieleen käynti Lasse Nordlundin ja Maria Dorffin omavaraistilalla Valtimon Rumossa. Tyttönen pyöräilee koulusta kotiin - kohtakos harppoo tien yli palstan toiselle puolelle metsään kassara kädessä.
- Mitä mitä? Vuosilukuhan merkitään 2018.
Ollaan asian ytimessä.
Kierrellään tilaa, ja jo löytyy kolmeneljä puunkaatajaa, pellonraivaajaa.
- E Ei
Ei kuulu pärinää, ei moottorisahan ääntä. Kuokkaa, kankea ja ähinää. Puuta kangetaan maasta juuria myöten.
- Hullunhommaa.
Missä on Urho kaivinkoneineen? Ei Urho täällä ole, vaan on siellä meillä päin jossain. Nostamassa sittemmin meidänkin tilkulla orapihlaja-aitaa ja kurtturuusua ylös kun omin voimin ei viitsitty. No sen verran mekin mukana, jotta maahan jääneitä juuria katkottiin sentään käsivoimin voimasaksin.
Ollaan vielä vähän eri levelillä, sano. Me laiskimukset.
Käynnistelevät
Omavaraisopiston toimintaa jakaakseen oppia tulevia aikoja varten. No johan se Mattibuukin aikoinaan totesi käsityötunnin päätteeksi opetussuunnitelmia boikotoidessaan ja sähkövilkkurakennelmia kartellessaan: - Rautaverkon taivuttelu katiskaksi on tarpeellisempi taito kuin sähköverkkopelit - loppupeleissä.
Ilmankos meidän Ilovaankoulu sitten lakkautettiinkin.
Vaan täällä kaikki on viety pitemmälle, takaisin menneisyyteen, joka on mahdollinen tulevaisuus.
Sitten tuleekin mailiyhteenveto, mitä kaikkea viime talven aikana on Valtimolla saatu aikaan:
OMAVARAOPISTON KUULUMISIA 2021 osa I
Hei kaikki Omavara ry:n kannattajajäsenet!
"Omavara ry teki kiinteistökaupat Repokankaan tilasta, joka
sijaitsee Peltolan läheisyydessä, ja joukkolainoituksen avulla toteutuneita kauppoja vauhditettiin
myös mesenaattikampanjalla, joka oli tähän astisista kampanjoista paras! Talkoitakin ehdittiin
järjestää peräti kolme kappaletta, tosin kaikki niistä pienemmällä porukalla. Huimaavinta oli
kuitenkin Omavaraisuuskurssin käynnistyminen huhtikuun loppupuolella 11 kurssilaisen voimin!
Tammi-helmikuun vaihteessa järjestettiin Peltolassa ompelu- ja polttopuutalkoot. Talkoisiin
osallistui keskimäärin 10 henkilöä per päivä. Talkoissa ommeltiin mm. hellanpeitto, tilkkutäkki,
pesulappuja, lakanoita ja korjattiin Rumolan sohvan tyynynpäälliset. Talkoisiin osallistui useita ensi
kesän kurssille hakevia henkilöitä. Polttopuitakin saatiin tehtyä yksi peräkärryllinen sekä pilkottua
hellapuita valmiiksi.
Talkoissa tehtiin hyvät ruoat ja ommeltiin polkuompelukoneella ..."
Hellanpeitto.
Siihenpä juutuin kirjettä lukiessani. Puuhellanpeitto.
Ja piti tutkia, mistä tuossa on kysymys.
Hellanpeitto – Puuhellan oiva ystävä
Puuhella on omavaraistalouden kulmakivi ja tuvan sydän. Se on monikäyttöinen ja ah niin ihanan
riippumaton sähköverkosta! Kotimetsästä kaadetut polttopuut ovat lähienergiaa parhaimmillaan.
Puuhellalla valmistuvat päivän ruoat ja juomat sekä pesuvedetkin saa samalla lämpimäksi.
Puuhella on kieltämättä hitaampi laitos kuin sähköhella. Etteivät päivät kuluisi vallan kokonaan
hellan ääressä, mainiona apuna toimii hellanpeitto. Se säästää yhden lämmityskerran päivässä eli se
säästää samalla myös polttopuita.
|
Kuva: Maria Dorff |
Hellanpeiton edut
Hellanpeitto pitää aamuisen lämmityskerran jälkeen lounaan lämpimänä, sekä kuumaa/lämmintä
teetä on tarjolla pitkälle iltapäivään (ilman high-tech termospulloja). Se mahdollistaa
perheenjäsenten eriaikaisen ruokailun, sillä peiton alta voi ruoan nauttia lämpimänä silloin kun
haluaa. Hellanpeiton alla voi hauduttaa kypsäksi aamulla kiehautetun ruoan. Se korvaa samalla
ruoan haudutukseen käytetyn heinälaatikon tai nyttemmin styroxlaatikon. Näin ollen ei tarvita
erillistä kapistustakaan tilaa viemään. Pesuvesikin lämpiää ikään kuin ilmaiseksi ruoanlaiton
yhteydessä. Esim. 15 litran kattilassa aamulla 90-asteiseksi lämmitetty vesi on vielä illallakin
pesulämmintä. Sitä voi käyttää pyykkien pesuun tai astioiden tiskaamiseen, ja milloin mihinkin
tarvitaan. Toinen lämmityskerta on meillä ennen ilta-ateriaa, jonka jälkeen teekattila pysyy
kuumana hellanpeiton alla yöhön asti. Hellalla voi lämmittää kylminä talvi-iltoina myös kiviä, jotka
villaan kiedottuina voi laittaa sänkyä lämmittämään.
Katselin omia kylmänviileitä puuhellanrinkuloita; pani huokaisemaan: - On tässä vielä tietä mitä opiskella!
Mitäs kun eilenkin kaiken lukemani jälkeen, napsautettiin tv päälle ja lopeteltiin illanistujaisia kera Vappu Pimiän Maajussille morsianta hakien.
Ja ohjelman päätteeksi peiteltiin hellan sijasta itsemme uneen untuvapeittein.
Ei muuta voi sanoa meistä kuin Hellanjjestas.