Suuretkin nimet kuolleet pois

  vanhat Parnassot -sarjan 19.

Loppiainen. Itämaantietäjät luvanneet pitää kahden vuorokauden pommitustauon Ukrainassa.

 -9 °C.

Esillä vuoden 1971 viimeinen Parnasso 8 - Joulukuu. Viimeinen sivunumerointi 527; vuosikerta on tarjonnut siis parin kirjan verran monipuolisia lukuelämyksiä.

Haluavat että olen mukana myös vuoden 1972 lukijakunnassa. Ilman muuta olen.

Tähän vain rasti ruutuun ja postiin.

Mitkähän noista lehdistä ovat jo kuolleet? Puolet?

Parnasson vuoden 1971 kirjoittajista ja lehdessä esitellyistä henkilöistä lähes kaikki. Kirjallisuuden historiaan jää heistä harva edes nimenä.

Nyt vuonna 2023, puolen vuosisadan jälkeen, on noista liki kaikista otsikkoniminauhoissa mainituista nimistä helppo todeta: polskivat aikansa pinnalla ja sitten pulahdus unhon yöhön.

Lopuksi vuoden 1971 viimeisestä numerosta edes kannet kuitiksi menneestä Neruda-noblelvuodesta:

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51 

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Pylkkönen-Örkény-Zhuangzi-Nieminen-Mäkelä-Hännikäinen-Koivisto-Alho-Pasolini-Brueghel

  vanhat Parnassot -sarjan 18.

Sormi suussa tässä pahemman kerran, kun ois niimpal' kertomista Marraskuu-niteestä:

• Olisi runoilijapersoona Maila Pylkkösen omakohtaista kerrontaa Kirjoista ylipäätään, ynnä hänen ja Olli-maalarinsa telepatiaharjoituksista. 
• Olisi unkarilaisen Venäjällä sotavankina olleen István Örkényn syötävänhyvää Leipä-novelli.
• Olisi Chuangtsen kirjasta IV luku, Pertti Niemisen suomennosta: "Olen kuullut, että Wein ruhtinas on humaltunut voimastaan ja käyttäytyy hyvin omaperäisesti. --- hän välittää vähät siitä että johtaa kansansa tuhoon, ja hänen maassaan makaakin kuolleita kuin korsia tulvan runtelemalla pellolla..." (aktuell!)
• ... ja nyt nuo toissa Parnasson takasivun Mäkelän ja Hännikäisen mainosmarkat tulevat kuitatuiksi kun Risto Koivisto arvostelee nyt heidän kirjansa Oman itsensä herran ja Polkkaparin. 

Mutta nytpä aikani tärväytyi, kun sotkeuduin Olli Alhoon ja hänen tulkintaansa Pier Paolo Pasolinin Decameron-elokuvasta. Harmi. 

Että sitä taas veivattiin ja nähtiin näkyjä!  

Siis Olli näki kun näki keskellä filmiä muka Brueghel vanhemman kolmen taulun 'sitaatin'. Ja vahvasti, ei epäilystäkään.

 

Niinpä elokuvan löysyys oli ratkaisussa: kaikki vastakkaisuus onkin tarkoituksenmukaisuutta, hillitön synnillisyys ja hillitön uskonnollinen kieltäytyminen ja kilvoittelu, pakkomielteitä jne... Huoahtaa Olli itsekin kun pääsee selityksensä monimutkaisuudesta tähän vaiheeseen ja kirjoittaa: "Tästä onkin helpompi jatkaa." ja jatkaa. 

Minä jään sen sijaan vielä ihastelemaan edellisessä kappaleessa esiintyneen taiteilijan luostariseinämaalauksensa yllättämää alakuloista johtopäätöstä: 

"Mitä hyödyttää taide, kun se unessa on kuitenkin aina kauniimpaa."

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

tänään=

Kari Harakka: Lapsuuteni Kekkoslovakia 

Pärmä-Iivo-Johaug-Putin-Urpela-Färding-Pylkkönen-Taanila-Rand-Linnilä

 vanhat Parnassot -sarjan 17.

Pärmä hiihti kakkoseksi Tourin kympillä. Iivo keskeytti - tauti runteli viikkojen ajan miehen mieltä ja kroppaa; toipumisaika vielä menossa. Johaug saa lapsen, Iivo jo sai.

Siinä tärkeimmät uutiset maailmalta. Ukrainan sotahan ei enää ole uutinen, siis uusi tieto, ei myöskään Putinin megalomaaninen hulluus. Eikä ainakaan oma pieni A-pipi.

Parnasso 6/71. Lokakuu

Parit otteet tulkittavaksenne: 

1.

Aamulla Varhain (rakennustyömaalla) novelli / Seppo Urpela

"Koivisto meni luukulle ja osti ison kahvin ja pilsnerin.

- Sullon komiat tissit, hän sanoi emännälle.

- Mitä sä mun tisseistä hih hih.

- Katton vaan, en mä koske.

- Se nyt vielä puuttuisi, hih hih.

Takala käveli luukulle ja tarrasi emännän rintoihin.

- Näitä pusseja mä sitten rakastan. Anna kahvi ja kinkkuvoileipä ja jos suinkin niin sitä parempaa kinkkua kans.

- Sinun kinkkus hih hih, hihitteli emäntä. - Kyllä ne on sitten outoja nuo miehet. Hih hih hih."

2.

Hullu runoilija - Leif Färdingin ylistävä kirja-arvostelu - Maila Pylkkönen: Tarina tappelusta. Otava 1970.

'mielestäni paras viime vuonna ilmestyneistä kotimaisista runokokoelmista' /LF

"Olen ollut taideteorian vuoksi mielisairaalassa, valmiin tekstin vuoksi en ole ollut." /Maila P

'Pylkkönen on selvästi vieraantunut 60-luvulla niin aktiivisesti ja osallistuvasti harrastetusta taiteen funktion selvittelystä. --- Minä olisin valmis päästämään kaikki Pylkkösen tapaiset ihmiset pois mielisairaaloista ja panisin Taanilat, Randit, Linnilät ja muut karrieristit heidän tilalleen. Nämä juuri ovat niitä herroja, joille taideteoriat ovat täyttä ja todempaa kuin taide'. LF

Vaan niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että myös LF sinne suljettiin ja Hannu, Max sekä Kai saivat elää elämänsä vapaudessa, Hannu yhä.

On se niin väärin?

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Jeesus-Turunen-Hämäläinen-Lappalainen-Puhakka-Mäkelä

  vanhat Parnassot -sarjan 16.

A-virusta tämän täytyy olla, sen verran voimalla jyllää tauti, ettei Ota vuoteesi ja käy -jeesuskehotus luonnistuisi. Mutta näillä mennään ja odotetaan ihmettä. Sen verran sentään voimia reservissä jotta jaksoi katsella nuorten leijonapoikien tylyn MM-lätkätappiopelin Ruotsia vastaan. Vaan sairasvuoteella ei hetkauta: voitti eli hävisi.

Höpinät pois ja asiaan:

Elokuun nide 5/1971

Vau!

Maakunnan ääni päässyt puhumaan - ja peräti kaksin suin.

 

Pohjois-Karjalan näkyvimmät kirjailijat - H. Turusestahan ei vielä tuolloin ollut tietoakaan eikä Simo Hämäläisestä - äänessä: Seppo Lappalainen ja Jouko Puhakka. Kumpikin kertoo kuukausipalkkaisesta kirjailijan virasta, mitä semmoinen tuo tullessaan. Jouko Puhakalla on puolen vuoden pesti takanaan ja faktat pöydällä. Ykstotinen Puhakka, vähemmän ekstrovertti kalamies, mylläri ja erämies yhteenvetää lopputulemaksi:

"Virkakokeilun kestäessä olen päätynyt tulokseen, että kyseiset kirjailijanvirat olisi miehitettävä esiintymiskykyisillä, aloiterikkailla ja kulttuuripolitiikkaan aktiivisesti osallistuvilla kirjailijoilla ja että luovaa kirjoittamista harjoittavien toimeentulo olisi edelleen järjestettävä muulla tavalla."

Lappalainen sen sijaan loruaa omiaan ja sottailee huovismaisesti, miltähän maistuisi olla sellainen. 

Hyvää se virka tekisi, niin ei olisi toimeentulo pelkän kirjamyynnin varassa. 8500 asukkaan kotikunnassa Polvijärvellä vuosittainen ostolevikki kun on vain 48 kpl. Ja pääsisi tutustumaan erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin - piireihin!

"Samalla minut velvoitettaisiin olemaan läsnä kaikilla niillä kirkonkylän rouvien kahvikutsuilla, joille he eivät minua vielä nykyään valitettavasti kutsu." 

Ja tämmöinenkin voi sitten toteutua:

"Ravintoloitsija herra Matti, joka on viime vuosien aikana lehdistä lukenut, ettei kirjojen tekeminen suju kuivin suin, kutsui minut kanta-asiakkaakseen ja konstaapeli Nykänen esitteli minulle uuden virastotalon putkan - kaiken varalta."

Takakannessapa on mainos, jossa ollaan vielä jyvällä ja tarkasti laskuissa Hannu Mäkelän kirjoittamista kirjoista: Oman itsensä herra on Mäkelän kuudes; nykyisinhän tuo kirjamääräluku huitelee epämääräisesti yli kahdensadan!

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Huovinen-Kuitunen-Lagerspetz-Rasa-Mannerkorpi-Ahmavaara-Hintikka-Lindfors-Anhava-Laine-Mosse

  vanhat Parnassot -sarjan 15.

Suoraan asiaan: Toukokuun nide 4 /1971.

Huovis-Veikon kaksi iljettävää kertomusta: Ihmissyöntiä I-II, 

Rasvamaksa ja Pystyyn marinoitu nainen.

Että tommottii sai kirjoitella vielä puolivuosisataa taapäin: syödään ihmisiä herkutellen. Huovinen ikään kuin kokeilee ensin Parnassossa, jotta maistuuko, ja kun kerran maistui ilmestyivät nuo samaiset jutut kirjana vuonna 1973. Aika kaukana on Veikko Rauhanpiippu-ajoista.

Tämä toukokuun numero on kaunokirjallisempi kuin aikaisemmat: vähemmistöön ovat jääneet raskaat teoretisoinnit ja analysoinnit milloin mistäkin yhteiskunnallisesta teemasta. On Kalevi Kuitusen novellia, Raudan suura; on Eerik Lagerspetzin Lyhyitä runoja; on Risto Rasan luontorunoja, Auringon luukku; Juha Mannerkorven Reaktioita. Tosin totta kai, jotta asiallisuus säilyisi, mukaan on vielä kerran otettu Ahmavaara-Hintikka-akseli Pertti Lindforsin selvittämänä. Olisiko päätoimittaja Anhava lähtenyt jo kesäloman viettoon ja toimitussihteeri Jarkko Laine päässyt päällepäsmäriksi.

Tämä numero haiskahti jo enemmän nyky-Parnassolta.

Vaan hienointa oli kun oli löytynyt uusi sponsori 👍😂🚗.

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Päätalo-Paasilinna-Lehtonen-Haanpää-Numminen-Habermas-Viikari

 vanhat Parnassot -sarjan 14.

Hyvöt uudet vuidet!

Tuommoisen tervehdyksen naputtivat sormet vuoden 2023 alkajaisiksi. 

Ei, ei johdu juhlinnasta taikka mistään kohmelosta, vaan sumuisesta päästä ja holtittomasta vartalosta: Yö kieriskelty vällyjen sisällä kuumaa kylmää tuntien - hunajamehua kolmen jälkeen jne. Siis sen 'pienen valtiovierailun' jälkeinen tauti jäi taloksi.

Ei auta: kahlattava eteenpäin kuin Päätalon äiti-Riitu nietoksessa: ”navetalle mennessä on niin isot nietokset, että vitunkarvat lunta pensselöipi”

Päästetään toinen pohjoisen poika ääneen: Erno Paasilinna ja Leikin loppu. Sanottava ja sanottavan varmuus ei lopu - mistähän ihmeestä jotkut valitut voivat olla aina satavarmoja! Kuten Erno, joka ei emmi koskaan. Erno vetäisee heti Parnasson alkuun 10-sivuisen saarnan, jossa varma on varmaa ja näin on piste.

 

Kuten sotakirjoista: 

ainoastaan kaksi on kelvollista ja pätevää eli Lehtosen Kuolleet omenapuut (1918) ja Haanpään Korpisota (1940). 

Tai kirjallisuuden asemasta yhteiskunnassa:

"Todellakin kirjallisuus on yhteiskunnallisesti katsoen nykyään vain saivaren paska; kirjailija voi hätäpäissään siirtyä runoista pamfletteihin ja pamfleteista eduskuntaan, mutta joka askel välittömään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen vie häntä pois kirjallisuudesta." 

Osaa EP pitää lukijan otteessaan, vaikka ärsyttäisikin.

No jos on pitkä pötky Paasilinnaa, päästää M. A. Numminen vähemmällä eli yhdeksän- rivisellä Perunakellarissa-jutulla.

Tässä kuomenessa ei puhettakaan, jotta jaksaisi vällyjen alla paneutua Jürgen Habermasin teorioihin, joita Matti Viikari kymmenen sivun verran selvittelee.

Siispä kannet kiinni ja - katopa! Takasivulla on sotapoika viivannut alle lukemansa. Tämä Parnasso 3/71 on huhtikuun nide, armeija tuolloin puolessa välissä - näinköhän on ennättänyt Ylämyllyn punkassa nuo lukea:

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Messi-Halo-Joenpelto-Lahtela-Pimenoff-Aronpuro-Kirstinä-Parras-Selo-Laxness

  vanhat Parnassot -sarjan 13.

Valitettavasti 'pieni valtiovierailu' päättyi lyhyeen, ei kestänyt kuin yön yli, sillä salakavala virus oli livahtanut vissiin Messi-kassiin. Vartijakoira-Halon tarkasta vainusta huolimatta pääsi se sitten yön aikana luikahtamaan pois ja nakertelemaan pienten arvovieraiden sisuksiin. Niinpä kesken yötä pikkuisia yskitti, oksetti, valvotti, nosti kuumetta, ja aamulla päätettiin, että kotona paras hoitaa terveysasiat reilaan ja tulla sitten terveinä uudella innolla uudelle valtiovierailulle.

Vilkutettiin ja autokin vilkutti risteyksessä kaupunkiin päin ja pian perävalot vilahtivat ikkunan takaa näkymättömiin.

Mitäs sitten tylsyyden täytteeksi?

Heh, no kiinni urakkaan, jota vielä riittää ainakin 7+ 5X8 kertaa! Laske siitä! 😮

Näiden kansien väliin, siis - Parnasso 2 /1971 - nyt katse:

Eeva Joenpelto vetää heti alkuun puoleensa: mitähän Eevalla asiaa ollut Pelkuruudesta?

Kirjailijaa, uusia kykyjä, kaikkia ihmisiä turmelee arvojen kaupallistuminen. Mutta ennen kaikkea vaarana on uudenlainen ideologinen arvostus: tieteen, tieteellisyyden yliarvostus.

"Pidän tätä ideologiaa vaarallisena. Se haluaa saada meidät uskomaan, että kirjailijan vaisto luoda elämälle merkityksen synteesiä on romanttinen ja että ainoa totuus on se, joka voidaan osoittaa tilastoin. --- Tieteellisyyden yliarvostusta kohtaan tuntemani vieroksunta ei sulje pois sitä tosiasiaa, että kaunokirjailija tarvitsee myös mitä moninaisinta tietoa työnsä taustaksi."

 

Myös vajaa kieli hatuttaa Eevaa: slangi, joka typistää ilmaisua, sanavalikoima köyhtyy.

 

"Sen sijaan, että kerrottaisiin jonkin asian harmittavan, kiusaavan, väsyttävän, hermostuttavan, ärsyttävän, hämäävän, karmivan tms. sanotaan sen aina ja yhtämittaa vain vituttavan."

Epiikka ei arvosteta. Uudet kyvyt eivät uskalla ilmaista itseään, luoda uutta luettavaa tällaisessa ilmapiirissä, jossa kaunokirjallisuus julistetaan lähes tarpeettomaksi. Joenpelto ei kuitenkaan periksi anna, vaan jatkaa työtään:

"Yritän kirjoittaa siksi, että mikään muu taiteenlaji, politiikasta, kansantaloudesta tai mistä muusta tieteestä puhumattakaan, ei pysty antamaan ihmisestä yhteiskunnassa niin moniulotteista kuvaa kuin kaunokirjallisuus."

Eikähän Eeva lopettanut: ilmestyi heti Vesissä toinen silmä, Lohja-sarja sekä mm. Finlandialla palkittu Tuomari Müller, hieno mies.

Mitä muuta kansien välissä?

Markku Lahtela Todella tärkeistä asioista -otsikolla Veronica Pimenoffista. Aha! Kari Aronpuron Lokomonyliopistosta Väinö Kirstinä - Kollaasin ongelmia. Käsittelyssä myös  mm. Tytti Parras, Rakkaat; Hans Selo: Diiva; Laxness: Jäätikön jumalat jne.

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä