vanhat Parnassot -sarjan 4.
Esillä käsillä siis ullakolta kannetut Parnasson vuosikerrat 1970 - 1975.
Purku numero kerrallaan: tänään helmikuulta 1/1970 Tuomas Anhavan toimittaessa päätoimittajan virkaa toimitussihteerinään Jarkko Laine.
1970 Parnasso viettää juhlavuottaan: "Juhlavuosipäällyksemme on taitelija Jorma Kardénin työtä, ja se on käytössä tämän 20. vuosikertamme numeroissa."
Vaan ei sittenkään, jos se näin tylsää homma on kuin mitä vuoden ensimmäinen Parnasso on. Lienenkö tuolloin tajunnut sitä vähääkään mitä nyt tästä lehden numerosta irti saan.
Lienevät muuten kaikki nuo numeron kirjoittajat, Taanilaa ja Viljoa lukuun ottamatta, olla manan majoilla jo. Niin siinä käy, vaikka miten eturivissä viisaita puhuisi. Ja jäljelle jää vain nimi Parnassoon.
Oikeastaan tässä numerossa intohimoa ei juuri hytkäyttänyt mikään, ei edes Taanilan puolustuspuhe Erik Schüllerin aseistakieltäytymisyllytysoikeudenkäynnissä. Itsehän tuolloin syssymmällä sen kummempia ajattelematta työnsin tykkiä täydessä sotisovassa punaisine laattoineni Ylämyllyn Paloaukealla - jotta olisiko minusta edes tajutessani ollut schülleriksi...
"Mutta se ei ole hyvä osallistuva romaani; evankeliumi Anun mukaan älköön olko meidän ohjenuoramme, kun kukin tahollamme lähdemme ratkomaan maailmalaajuisia kohtalonkysymyksiä."
"Tällaista tekstiä ei Suomessa joka vuosi kirjoiteta. Jokin minussa aavistelee, että tulevaisuudessa Joenpelto saattaa murjaista mahtavan yhteiskunta-analyysin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti