Klimenkoa ja hölkkää suviyössä (25.vk)
Klimenko puhuu ja laulaa myöhään juhannusaattoiltana. Hän on eläväinen, impulsiivinen, jyrkkä. Täräyttää yhtäkkiä kuoleman totuuden niin että teltta heilahtaa ja väki vaikenee.- Pöydällä odotti pistooli. Halusin kuolla sinä pääsiäisyönä. Olin toivoton. Hajalla. Ei yhtään syytä elää. Pistin käteni ristiin. En osannut rukoilla, sanoin vain jotain 'jos olet olemassa niin auta minua, näyttäydy minulle'. Ja Jeesus tuli siihen huoneeseen ...
Klimenko on välitön, hauska ajoittain, vaikka puhuu yltyneestä kuoleman halustaan ja siitä miten ajatus joskus pyrkii harhailemaan laulujen aikana ihan muualle:- Haluan kuolla. Nyt taas haluan kuolla. Nyt en hädässä vaan ilossa. Maailma on vain käyntipaikka. Kääntymispaikka. Jeesus on tullut pelastamaan. Pelastamaan! Mistä mihin? Eikös pelastuta jostakin pahasta, pulasta, jonnekin hyvään: Maasta Taivaaseen.
Sitten simahtaa Klimenkon musta laatikko, kompotti, jota on räpeltänyt jatkuvasti esityksen aikana. Sanoo ettei sitä ilman pysty esittämään.- Vaan mistäpä te tiedätte ajatukseni lennon kun otan hurskaan ilmeen ja ummistan silmäni.
- Viktor Klimenko ja Aurinko laskee länteen ... Nolla Points ... piti tulla Piru ennen kuin Suomelle pisteet irtosivat ... vaikka ei Piru Lordin näköinen ole ... Ehei! Piru on kaunein, viekottelevin kaikista.
- Ainainen kaipuu ja ikävä ... Olen suomalainen. Silti ryssä. Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais ... ei siitä mihinkään pääse!
- 'Olen kuullut on kaupunki tuolla' ... ei mitään tekemistä uskonnon kanssa. Sävelissä ja sanoissa oleva melankolia puree, uppoaa suomalaiseen ja slaavilaiseen sieluun.
- Kun Afrikassa yritin esittää hitaita sävelmiä, nehän nukahtivat jo viimeistään toisen laulun aikana ... KRHHHH ... Heidän uskoonsa kuuluu rytmi ja vauhti.
- Ei Raamatun ymmärtämiseen teologeja tarvita. Pappeja.
- En voi käsittää tätä nuoruuden ihannoimista. Enää ei saa sanoa VANHA, pitää sanoa VARTTUNUT. Vanha on sama kuin SAIRAS. ELÄKELÄINEN on sama kuin sairas!
Viki tuijottaa aikansa tuota taikalaatikkoaan, sormella osoittaa, kiljaisee:
Ei malttaisi, mutta pakko on poistua teltasta. Omaan esiintymiseemme on vajaa puolituntinen.- HYI! Tuo on VANHA. Siis SAIRAS. ELÄKELÄINEN. SIIS sairas.
Hytisyttää. Paitsi ponnistelun pelko, myös ilma. Kylmä on kaartanut paikalle, kattanut sumua notkoon lammen ylle. Suvi puolilta öin on viileä, valoisa, mutta metsän kätköissä jo aavistus tummuutta. Ja tuohon hämärään ryntäämme kohta oikein numerot rinnassa keskellä juhannusyötä.
Huvittaakin. Parikymmentä muuta hassua numeroitua kirmaamassa metsäpolkuja keskikesän yönä, jolloin kaiken järjen mukaan pitäsi olla grillaamassa, kokottamassa, humppaamassa - pienessä sievässä juhlimassa.
Hitaasti, hitaasti vaimon vaudilla riennämme, rupattelemme, sillä minnepä tässä hoppu mittumaarin yöttömässä yössä. Kaikki toiset tosin ovat sännänneet näkymättömiin. Vain yksi pariskunta on jäänyt taakse hölköttelemään.
Me hölkkäämme ohi usvan verhoaman suonlaidan. Nousemme harjun polulle. Annamme tilaa huohottavalle toisen kierroksen kilpailijalle ihastellen hänen pitkää loikkaansa. Kapuamme hengästyneenä hiekkaisen jyrkänteen, jonka päällä maali on.
Juomme mehun, irrotamme numerolappumme ja taas kerran hikeä pyyhkien ihmettelemme juoksun tuomaa kirkkaan puhdasta olotilaa. Kai se niin sitten on, että puolen tunnin hikinen ponnistelu on sielulle saippuaa.
- Josko se Limenkkokkii kokkeilis tätä, auttaskohan? esitän vaimolle palaillessamme autolle.Ambulanssi seisoo ruokalarakennuksen pihalla. Ikkunaan näkyy harmaa pää paareilla ja elvyttäjät kumartuneina ympärillä.
Ruokalassa yöpalalla istuu kymmenen mitä kummallisimmin pukeutunutta takkutukkanuorta. Ruoka on korjattu pois. Ystävällinen pitkänpäivän puurtanut valvojanainen lupaa vielä kahvit ja voileipää, kun kuulee juoksusta ja edessä olevasta parin tunnin kotimatkasta. Eikä ota hintaa. Lisää nuoria pölähtää sisään teltoilta vilunväreissään.
Ulkona leuat lyövät loukkua. Hyttyset hyökkäävät kimppuun. Kiiltomatoja ei tänä vuonna näy, on sen verran valoisaa kuitenkin. Nuorisoa on koolla leirinuotiolla, imevät tulenlieskoista lämpöä. Virttä veisannevat?
Auton peräkontista vedämme vaihtovaatetta ylle. Villa lämmittää ja muutaman mutkan jälkeen jo auton puhalluskin.
Weljeni,
warretus wiettää warikolla juhannusta - suokaamme lepotila.
Mittumaariterveisin Weljesi Hikkaj
"Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa. Se on suviaamun aavistus, joka lähenee.F.E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä, 1934
4 kommenttia
Aika palata Vähään - medarit ja bodarit (24.vk)
Jopas se myrkyn lykkäs: yllättäen jrVeljeni lähetti taannoin taivaan täydeltä pitkähkön sivumerkkirivistön, jossa raottaa olemistaan:"Sitten kun koko maailma on nähty, on aika palata Vähään. Tänne.No johan oli paukku, varsinainen sivumerkkituprautus - kuin caterpillar olisi rintakehän päältä jyrännyt! Kunpahan jotenkin kuomenessaan kestäisi tuo ääri-ihmisveljeni, armohormiansa läpikotaisin kahlannut mies.
Ei nyt sentään ihan peseytymättömyyteen tai puhumattomuuteen kuten ääriaskeettimunkit aikoinaan Valamossa, koska sen suunnan perillä odottaa itseviettelys, joka vei Valamon munkkeja tuhoon. Tuhoon en halua, vaan kokonaisuuteen.
Monen lajin hienostelun välttäminen riittäköön alkajaisiksi.
Ostettuani K-Extran Kaitsulta kankisaippuan, hankittuani vaatetuksen Kynttilän kirpputorilta sekä sivilisaation jalostetut tuotteet unohdettuani, pakenin tänne omaan Vähä-Valamooni.
Ulkoisesta hienostelusta irtautuminen ei ole tehnyt tiukkaakaan - päinvastoin, mutta sisäiseen hienosteluun sortumisesta ei niin vain irti pääse, sillä sitä on tavattoman vaikea tajuta itsessään. Vaikea pala irtinypittäväksi.
Olenpa monesti, kuten muistat, verrannut lihaksia näyttävästi pullistelevaa bodaria aivojaan avoimesti pullistelevaan intellektuelliälykköön, jonka on päästeltävä henkisiä ajatteluvoimiaan kaiken kansan edessä. Nämä henkistyneet pullistelijat (donnerit,tervot) eivät pumppaa lihaksiaan peilin edessä rautatelineissä vaan ruudun takana joukkoviesitntävälineissä; ovat framilla, esillä joka paikassa - mediassa. Medareita lienevät.
Medari ja bodari: samaa sukua ja samaa maata. Pääasia, että näkyvyyttä on oltava. Mikä inhottavinta: ne tuntuvatkin ihan oikeasti jotenkin ylivertaisilta noine tietoineen, taitoineen ja nokkeluuksineen. Ei nitistettävissä, ei tapettavissa - kuin täit ja satiaiset sodassa ikään. Kuolemattomina, aina tyrkyllä. Vaikka eivät lopulta sen kummempia elämäntaitajia ja -tietäjiä kuin tipu heijaavalla ensitepastelulla kanalan oljilla.
Täällä teidän ulottumattomissanne minulla ei ole mahdollisuuksia minkäänlaisiin kotkotuksiin, joilla ulkomaailmaa pysytisin kohauttamaan.
Sinun kauttasi, rakas Veljeni, olen viimeisen puolen vuoden aikana saanut hajanaista tositietoa, mitä siellä tosimaailmassa tapahtuu: VanhasenKurosesta Irakiin. Ne palat, sivumerkkilähetyksesi riittävät kyllä.
Jatkan yritelmääni, Vähään-tyytymis-projektiani täällä Vähä-Valamossani. Palailen aikanani, kunhan aika, tai minä, on kypsynyt.
Terveisiä älä kerro.
Tuus jrVeljesi "
Toisaalta huoleti voi olla, sen verran elmoa siinä miehessä on pienestä pitäen asunut, jotta ymmärrän hänen karkuruutensa täältä reaalimaailmasta.
Vai mitä, jrVeljeni?
Itse pyrin pitämään jaloissa punnukset maassa pysyäkseni, vaikka ajatukset joskus taivaita tavoittelevatkin. Mottona Kontiot jalkaan ja lapio kouraan pitää kriisiryhmän loitolla.
Toisaalta huvittaa toimeliaisuuteni ilman apulantaa tällä puutarhasaralla. Vuosien kokemuksella tiedän lopputuloksen: varhaisperunani ovat nostettavissa vasta elokuulla, ja tomaattini vihreinä poimittavissa syyskylmien alla. Ja kaikki ylenmäärin vähäsatoisina.
Askare on tärkeintä, ei sato. Saahan kaupasta kaikkea, vaan askarettapa et ostaa voi ;)
Veljeni! Tsemaa! Ja jos oikein sinkeelle vetasee niin tien tiedät.
Warret warretuksen myötä vähenevät. Ihanat aurinkopäivät voittavat tietokoneen välkkeen. Vähäistä on kaupankäynti, katellaan miten noiden vähäisten pyytöjen käy: 2000 € on supistunut viissatasella,1500 € on tämän hetkinen luku.
Tupsauttele!
T: Veljesi Hikkaj
"Abba Doroteos sanoo, ettei mikään tuota ihmiselle niin suurta hyötyä kuin tahtonsa murtaminen." J. Suhola, 1936: Askeesi ja sen ilmenemismuodot Valamossa
Tandemilla työtä pakoon (23.vk)
Hummeetti tekee työtä, työhön liittyvää työtä, jo täyttä päätä. Se sätkättää kuin pahainen lintu. Yhä useammin yllätän sen askartelemassa välituntivalvontojen, ruokavuorojen, tuntivaihtojen kimpusta. Pian alan leikata lehdistä kirjoituksia, kuvia - syksyä varten opetusmatskua. Televisiosta katsoa mangusteja, pyrstötiaisia sillä silmällä, työn silmällä. Löydän itseni googlettamassa milloin mitäkin kattohaikaraa. Pahus vieköön.Ja vasta alkukesä meneillään!
Missä ovat oikeat linnut? Luonnon linnun lirkutukset katoamassa. Paratiisiini on luikertelemassa käärme.
Tomaatin, persiljan, perunan kasvunihmeen seuraaminen on vaarassa, jos tuota käärmeenköyttä ei saa pois hätisteltyä. Sillä pian se synnyttää lukemattoman määrän uusia käärmeitä, ja juhannukseen mennessä olen täynnä kirjastovuoroja, oppilastilastoja, joulujuhla/äitienpäiväjärjestelyjä ...
- Ei hitto! Lähetkös siitä! Linkola!Parempi muuttua Venniseksi kun Linkolaksi, mitään näkemättömäksi kuin kaiken näkeväksi, kun vielä mahdollista on. Jos sokea ysikymppinen pystyy hitsaamaan, räjäyttämään kallioluolia, kärräämään katolle multaa, soutamaan, onkimaan, niin johan on kumma etteikö tässä pysty olemaan Pentin sijasta Johan!
Topristaudu hyvä mies!
- TANDEM, vaimo, äkkiä tandem aitasta! uikutan tuskan nihkeää hikeä valuen.Kolmenkymmenen kilometrin jälkeen helpottaa: linkola liudentuu, Pentti tarakalta putoaa. Neljänkympin jälkeen, korkealla vaaralla, venninen on kavunnut takasatulalle polkimia veivaamaan: olen jo täys-Johan, täysin tyytyväinen.
- Paljoako mennään? kysyn ja pyyhin otsalta aitoa hikeä.Hymyilyttää. JES! Jes!tas! hummeettia on sumutettu, harhautettu. Se ei enää määrää, käske, järjestele, tilastoja täytä: kuinka monta oppilaista ortodokseja? luokalle jääneitä? ehtoja saaneita?
- Kolomeakymppiä, vastaa vaimo edestä.
- Kokeillaanko neljääkymppiä? innostun.
- Viisviis! kohta huutaa vaimo alamäessä.
Naurattaa. Laulattaa. Taputteluttaa.
- Ajetaan me tandemilla, ajetaan ja syljeskellään...Taas on kesä. Ja sapattipuhkupaevat sen kuin jatkub.
- No tulihan se sieltä!
- Minkäs laulun halluut kuulla? Kuvittele että mie oon Kari Tapio. Käviskö Myrskyn jälkeen? Tai Peluri? kyselen takasatulasta.Ja miehän oon:
- No oo vaikka Reijo Taipale, vaimo ehdottaa.
- Oi jospa kerran sinne Satumaahan käydä vois niin sieltä koskaan lähtisi en mä linnun lailla poijjes .... siivetönnä ....
- Ooppas Junkkarinen.Hetkinen. Ei sovi säähän. Taitaa vaimo vähän jujutella, piruilla. Annan laulun olla.
- En mie niin pien Eki, kultasormukset, käädyt ... tai no ... Nuo ruusut jotka sulle taitoin hopeamaljahas, ne hetken ... Sun ruususi punaiset mä laitoin hopeamaljah...
- Entäs jos oisit Rahkonen ja Hiljainen kylätie?
- Eskohan kuoli. En oo.
- No kähise sitten Pate Mustajärvenä.
- Suksi suksi ei luista mihinkään ... kuka vei postuasta porkat pois ... sian sork....
- Joko kuuskymmentä on polettu?Pakaroita polttelee. Vauhti hyytyy. Pieni tauko. Mehua huikka. Aurinko paistaa. Lammella ui sorsa, pian silläkin poikaset. Itikoita. Paarma hyökkäilee. Haapa havisee. Sortseissa tarkenee. Mieli mettä keittää.
- Kiimalammen kohalla täyttyy seittemänkymmentä.
- Enää vitonen.Koukkaamme mummon kautta kotiin. Mummo keittää kahvit. Vaivojaan valittaa. Virkkaa:
- Vähän jo jalkoja jutkii. Kyllä tää alkaa piisata.
- Aika sopiva matka näin aluksi. Mukavasti ramasee.
- Käyväänkö mummolta lehti?
- Van nuorena sitä jaksaa.Meitä tarkoittaa. Huvittaa.
- Nuorenapa hyvinnii.*****
Veliseni,
ei oo mukava tunne, kun ajatus nyt jo työssä pyörii, ja palkka vasta elokuusta pyörähtää. Musertavaa, etten sanoisi. Tässä alkaa olla kuin mummo, joka jo haudanlaittopäivänä ilmoittaa, että 'kohta se on mittumaari ja kiännyttään syksyle'. Hyvä ettei lumikolat esille kaiveta ;)
Siula se on sitä ja samaa syksytöntä olemista siellä. Pian kadehdin.
Warret lepäävät. Onneksi nostin sen kuustonnisen jemmaan. Voitetaan ainakin se. Kakstonnia jäi vielä pyörimään maailman turuille. Heinäkuun UPM näyttää menetetyltä, TELsuista puhumattakaan - Igelin erottaminenkaan ei taida pelastaa, koska liian pitkään antoivat sen jahkailla. Mutta onneksi on syyskuun SAMit :)
Lennä! Uneksi! T: Hikkajs
”Oppiin mestarien”, kysyt, ”uskoa voinko ma niin kuin oppilaslaumat voi, vannoen varmaks sen? Tiedekö yksin vie tosirauhaan, ainoa onnen, oikeuden tukipuu järjestelmäkö on? Enkö ma luottaa saa varoituksiin vaistoni, lain sen, jonka mun rintani laiks itse, luonto, sa loit, vaan jokin kouluko sun ikikirjasi saa sinetöidä, kaavako vangita saa hengen siivitetyn?”
Friedrich von Schiller (1759 – 1805): Neron henki
'vitut' ja 'huorat' ja 'senkin Iso Homo' Sulo-roskikseen (22.vk)
Shampanjaputeli ravintolassa keikkuu 70 euron särvessä."Tuli mies vastaan ja uteli: - Joko on juotuna puteli?" -Koti-posti 60-luvulla
Kihahtavampi muita juomia. Nyt se tiedetään. Hintansa väärti. Harvoinhan tuota valkolakkia juhlia saa! Siihen sitten hienot menyyt päälle.
Bileet ja fileet sujahtivat hyvin. Eikä ketään heitetty meidän juhlissa vessapaperirullalla päähän.
Juhlinta oli muutenkin hillittyä, koska lopulliset tulokset tulevat vasta heinäkuussa, kunhan IB-linjalaisten vastauspaperit ovat kiertäneet maailmaa ja ulkomaalaistarkastajat tarkastaneet kirjoitusten sisällön. Omilla opettajilla ei ole niihin nokankoputtamista. Eivät saa edes nähdä oppilaidensa vastauksia. Pärstäkertoimet tiltataan näin tyystin pelistä pois.
Koulun päättötodistuksen sentään saa kokelas kainaloonsa ja lakin voi varovasti painaa kutreilleen rehtorin julistettua: The Award of the IB White Caps.
Amerikkalaiset eivät kuulemma kirjoitakaan, vaan yliopiston ukset avataan siellä päättötodistuksella.
Siinäpä sitä riittää sapatoijalla sottailemista Hankkijan oranssilakin alla pellon laidalla talikkoon tarttuessa: Vai sillai sitä Ameriikassa! No niinpä tietennii ...
*****
Samassa hötäkässä kollegatkin ovat vapautuneet kesälaitumilleen, saavat hetken huoahtaa ennen kuin myllynkivet käyvät taas jauhamaan. Kuljen ruotsinmaikan talon ohi tasantarkkaan tietäen, että talo on autio ja tyhjä. Hiirenvirna vain pihamaalla virnottaa, olisiko niittynätkelmä toinen - myös Helpotuksen huokaus on jäänyt leijumaan pihapiirin ylle.
Kaukainen kesämökki, Kesähelma, on kiskaissut maikan armolliseen suojaansa. A, mikäpä ei ole polvihousuissa saunapuita pilkkoa, sinijärven syleilyssä kellotellella! Virnottakoot oppilaat ja hiirenvirnat ulottumattomissa.
Voi sitä onnen ja autuuden tuhtia määrää!
Ei kurinpitoa, ei komentelua: pariin kuukauteen ei työn ikävintä puolta tarvitse harjoittaa.
'Vitut' ja 'Huorat' ja 'Senkin Iso Homo' on tältä lukuvuodelta haravoitu ja silputtu kera koepapereiden Sulo-roskapönttöön, kansi paiskattu kiinni ja roskakuski on ne pian kippaava kotteroonsa ja retuuttaa aikanaan suljut kauas pois vieraan pitäjän jätelaitokseen.
Syksyllä sitten uudet haistelut kesätuoksujen jälkeen. Mutta syksyyn on aikaa huitkotvanen.
Kuinkas nyt kollegat mieleen juohtuivatkin, kun koko talven ovat pysyneet poissa mielestä ja poissa kieleltä? Onko niin pysyvästi tatuoitu syvälle sieluun viikon 22 viimeinen lauantai, päätöspäivä, että marssivat kunnan opet kaikki rivistönä Hankkijan lippalakin alle hahmoina pyllistelemään? Yhtä syvälle kuin 571, suvivirsi, joka päättöviikolla tämän tästä on esiin hyrinänä putkahdellut ja syrjäyttänyt talven ajan päässä suihkineet Jänöjussin sukset.
=====
Veliseni
- eikus vedät kukkashortsit jalkaan - vapa käteen ja ongelle tänne! Täkyjä riittää, matoja multakokkareet luirunaan. Tules aurinkoon! Tules leppeään tuuleen! Joudu jo sieltä kanssani mun keinumaan... :)
Warret pakittavat: siirrän 6000 € voittoja tilillemme, etteivät enää hupene. Jätän 2000 € vielä syötiksi kesän warreongintaan = jos tulee niin tulee, jos ovat männäkseen niin mänkööt! ;)
Vaikka kyllä minä syyskuun SAMeihin luotan. Telsuista nyt ei ota hittokaan selvää.
Hikkaj - (p)yhä veljesi
"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu e-lo-hon." Ruotsalainen virsi vuodelta 1694
Toukokuun saldo - synnytyksen poltteessa
Sinisiipi. Käki. Kyy. Jo noilla kesä syntyy.
Suruvaippa siihen. Pääskyjen syöksyt, kimalaiset pörräämässä. Mukana itikat inisemässä.
Rentukkaoja. Neilikkapalteet järvelle kiemurtelevalla tiellä. Voikukkia pelto paltisenaan.
- Pois joutas niittee, rikkaruohot.Tuomi kukkia täysi. Kirsikkapuussa jokunen valkotähti. Kriikunakin yrittää, sekä omenapuut, astrakaani, lobo, valkeakuulas.
Metsässä mustikat, vadelmat.
- Turhan aikasessa ovat. Kohan ei halla panis.Sireeni malttaa odottaa. Kielo tuoksuu. Herukkapensaat innoissaan, rehevinä ja roikkuvina: pian marjotaan!
- Ennen vanhaan ne ol arvossaan nuo viinimarjat. Ei nykysin mikkää kelepoo. Pullot pestiin. Atamoonilla ...Siperian hernepensas on rohkea: keltakukat auki vaan! Mehiläisten surinaa. Orapihlaja pihtaa, tuskin vielä lehteäänkään raottaa. Päärynäntaimi supussa. Viinirypäle saunan eteläseinällä silmuilee.
- Kaikellaisii kasvija sitä kasvatellaan. Nykyaijan kotkotuksia.Tomaatinvarret taipuvaisina.
- Nuille pitäs kepakot pistee. Vielä minnuu huonommin pyssyyt pystyssä. Komakehin tään käin lastaan ...Koivusta jo vasta. Pihlajasta siivousripsu huoneisiin. Vaaleanvihreänä, lehtevänä, tuoreena, terveenä, tuoksuvana koko pihapiiri.
- Voi kun Luoja korjais jo miut pois ... teijjän ristinä olemasta ...Joutaa taivaan odottaa. Ehtiihän tuonne. Lippu salkoon liehumaan. Ja nuppiin saakka, ihan ylös. Yli oppilaan, valkolakkisen tytön pään. Ylemmäs, liki taivaan lakea hulmuamaan. Kunniaksi tyttären joka sinisiiven lailla myötätuulessa avautuvaan kesään liitelee, vapaana vapauteen.
- Juhlitaan nyt kummiskin ensin yhessä tää ylioppilas. Kaakut tilattu ja kaikki.
- Vau! Mitkä näkymät siula! Paljon poutapäiviä.Haikeilemme, ihastellen onnittelemme me kaikki.
Ruusuja ja shampanjaa, aikuisuuteen - mars! mars!
- Voi elämänkevättä! Onnee nyt vuan. Satukka pittää miun siule kaivoo tästä hyvästä.=====
Veljeni,
et päässyt juhliimme. Kokoile noista paloista elämys. Aatteles mitkä vastavoimat:
- kuoleman kaipuu - elämän halu
- takana - edessä
- rauha - levottomuus
- uupumus - voima
Affektioiden jälkeen tunnekuohuista pois pyristellen, jalat maahan NYT!
Silkka faktataulukko toukokuulta intellektuaalille mielellesi tutkittavaksi - kultalanttimme:
- *warret 8165 € (ed.9244)
- työttömyyskorv. 816
- urheilut 179 km = 21 h (**747/113)
- lukemiset 201 s
- * **vaimo 1 kpl
(*nettona, **vuoden alusta)
Veljesi Hikkaj
Suvi, lämpö, kesä: leinikkiniitty, onnenpesä. Leinikkitanssi niityllä leinikkilattialla. Suven kultalantit pikkuvarpaan alla.Leena Anderson, 1985: Maijan Aakkoset
