Miettii Iäkäs Kirja-Arvostelija, IK-A, lukutouhujaan, viime aikojen kirjapinoja katsellessaan, miten selvästi kallistus on viihdekirjoihin päin.
- Että miksköhän? sottailee IK-A.
Ikä tehnee tuhojaan: enää ei tarvetta möyriä suossa, etsiä elämälle mieltä ja tarkoitusta. Löytyneet ovat. Perspektiiviä kertynyt, asiat koettu ja nähty kantilta jos toiseltakin. Myrskyissä mylvitty, jos tyynissäkin seilattu. Tähän on tultu.
On aika olla.
Ja nuo 'akkoin' viihdekirjat vetävät nyt puoleensa: niissä on totuus, koko elämänkierto kiedottuna yksinkertaisuudessaan kansien väliin. Ihan niin kuin 3 minuutin iskelmässä.
Lyhyesti: Onnea, autuutta, eroa ja tuskaa - ja sitten taas autuuden onnea.
Tästä nykyisestä ikävinkkelistä katsottuna Iäkäs Kirja-Arvostelija ilmaisee kokemansa:
- Ei elämä teorioimalla, kafkoja tutkimalla avaudu, sen selkeämmäksi tule. Päinvastoin.
(Tilaa kuitenkin oitis, itseltään salaa, Juhana Torkin kirjan=)
Onnekseen pääsi aikoinaan noista viettelevistä teorialonkeroista irrottautumaan viime hetkellä perheen perustamisen myötä.
- Elämällä, kokemalla ilon ja tuskan kosketukset luonnossa. Siinä se, koko rulijanssi!
Niinpä KK-A antaa mennä ja kulauttaa nikottelematta niellen iloiten kurkusta alas
Nyt on vara kevennellä! 💋💛
Nyt on aika ottaa iisimmin. Sivusta seuraten; turhaanpa hoppuilevat ja hätäilevät nuo ihmiset niin kirjoissa kuin aitoelämässä, kun lopulta kumminkin kaikki järjestyy - jos ei loppuun saakka nirson ehdoton ole.
Puolustelleeko vain olotilansa seesteisyyttä, vähänkö epäröittää, sillä ei tarvitse Iäkkään Kirja-Arvostelijan kuin lukea jokunen sivu käsiin luiskahtanutta
Maria Stepanovan Kadoksiin -tekstiä, niin alkaa miehen päähän hiipiä ajatus henkselöidä koko esittämänsä viisaus.
Vaan Minäpä en anna IK-A:n henkselöidä, vetää rastia ylläolevan sanoman päälle! 😂
