Tolstoin pako - pääsiäisviikon sana I

kellokeskiviikkona

Luotetun ystävän näkemys 

aikaisempi täältä

V. Tshertkov: Tolstoin pako - sen todelliset syyt. Suom. Arvid Järnefelt. WSOY 1922

Melkoista kyytiä saa Sofia Andrejevna Tolstaja Vladimir Tshertkovilta, jolle Sofia aikoinaan antoi porttikiellon Jasnaja Poljanaan ja aviopuolison lähipiiriin.

Sofian syntilista on pitkänpitkä:

§  poikkesi usein työhuoneeseen keskeyttäen kirjoittamisen

§  ei laskenut kävelylle ystävien kanssa

§  vahti, kuunteli, urkki

§  anasteli miehensä taskuista muistilappuja

§  teeskenteli hermokohtauksia

§  uhkaili itsemurhalla, esim. juomalla myrkkyä

§  juoksenteli puolipukeissa sateessa yönpimeydessä

§  etsitti itseään puistoista

§  esti unensaantia

§  lausui julki kaikkien kuullen epäilynsä niin että LT pyörtyili ja sai sydänkohtauksia

§  ei peitellyt epäluottamustaan eikä inhoaan miestänsä kohtaan: ”hänen miehensä sielu oli jo kauan sitten häneen nähden kuollut, ja ruumiista taas hän ei välittänyt”

§  vaatimuksena testamentti, jossa hänelle tulisi yksinoikeus Tolstoin kirjoituksiin

Muut vielä oli kärsittävissä, mutta tuo testamenttivaatimus oli Tolstoille liikaa, miehelle jonka perimmäinen idea oli henkilökohtainen köyhyys ja omistamattomuus: kaiken piti olla yhteistä ja hänen kirjoituksensa koko kansakunnan ja maailman vapaassa käytössä.

Niinpä hän lopultakin 82 vuoden iässä jätti kotolaiset ja poistui 1400 hehtaarin tilaltaan 28. lokakuuta  (nyk. ajanlasku 10. marraskuuta) pimeään aamuyöhön: ensin hevoskyydillä sisarensa luo luostariin; nousi sittemmin junaan; vilustui ja kuoli Astapovon asemalla asemapäällikön kodissa 7. (nyk. 20.) marraskuuta 1910 - kymmenen päivää lähdön jälkeen.

No, katsotaas mitä Sofia Andrejevna on mieltä. 

Hänen - tuon naisen jonka sallimus oli tehnyt Tolstoin raskaimpien koettelemusten aseeksi - näkemyksensä on luettavissa teoksessa Päiväkirjat 1862 - 1919, WSOY 1992, kunhan saan kirjan kannet oikaistuiksi ja kirjan käteen arkun puristuksesta:

I - II - III - IV - V

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä tänään Härkä - vangista vahvimmaksi. Mika Törrön tarina

Vieläkin epämiellyttävämpi

 

Nyt kun lopultakin sain luetuksi monen yökkäämisen jälkeen tuon Antti Hurskaisen Kuihtumisen, Siltala 2021, on pakko sanoa, että löytyipä vielä masentavampi, epämiellyttävämpi romaani kuin tuo ikiaikainen Tauno Yliruusin Käsi kädessä.

Alkoholisoitunut nuori mieskirjailija kaappaa junasta vanhuksen, jonka juottaa humalaan, pakastaa, kunnes nekrofiloi aameneksi. 

Just so.

Kauhuko olisi tämän lajin genre? Olisi, jos rompsu ei sisältäisi suurimmaksi osaksi muuta eli kirjailijaihmisen syväkultivoituneen, vaikkakin nihilistisen, laajaskaalaisen tietoelämän. 

Neljällä sanalla: Voi kauheus ja kamaluus! 

Kokkeilkaas - vaikka huviksenne! - kestättekö:

ps

Ilmankos kirja on varustettu ja ympäröity surunauhalla:

13+14 km/ 804 km/€ = 123 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä eilen:

Suomalainen vanki

Kuka nyt Senioriopettajaa lukisi

Viiksitimali

Etusivun lintu. >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>

Ettekö muka tunteneet!

No suoraan sanottuna: 

- En minäkään - aluksi osannut edes tavata nimeä. Partatiainen olisi ollut vähän tutumpi tavattava.

Vuoden toinen, 2/2021, nykyisen ammatin ammattilehtemme on ilmestynyt. 

Senioriopettaja, ent. Veteraaniopettaja.

Kylkiäisenä tuli oikea Opettaja-lehti, vaan sen siirsin oitis syrjään hyi olkoiden kanssa.

Mennyt mikä mennyt. 

Nyt on nyt, ja miten prikulleen tämän suloisen ajan joku kameramies ääneen lausuu Kamera kaulassa -jutun ingressissä: 

"Nyt menee niin kuin pitää. Saa tehdä mistä tykkää, kun on aikaa olla luonnossa lähes päivittäin."

Hannu Eskonen, hm - tuttu nimi. 

Hannu Esk...kuvan alla pienellä Kristiina Eskonen. Tiina siis kollegakin joskus, aina pirteä pilleri.

Hittolainen! No sehän se just!

Sama Hannu joka asui naapurissa ennen jyväskyläläistymistä ja oli aina metsässä tai metsään menossa tai metsästä tulossa, ja jonka tyttö oli meidän tytön kaveri, jolla oma Paulan-naula vieläkin tuossa eteisnaulakossa ja kirppuj ...

Biologian ja maantieteen lehtori Hannu, josta oppilaat pitivät - kaikki.

 

Ja jonka intoa hehkuva ääni kuului ulkoa bussiin, johon häthätää olimme opeporukkana istuutuneet Budapestin lentokentälle laskeuduttuamme. Pimeää jo oli, ja tämä mies oli nähnyt ja kuullut ja havainnoinut sen seitsemät lintulajit! Me hyvä jos olimme nähneet kömpiä linja-autoon.

Ymmärrän intohimon. Meillä kullakin omanlaisensa.

Hannu siis päässyt jo eläkkeelle. Nauttii täysin riemurinnoin. 

Voi vain kuvitella, kun on enemmän aikaa kuin Unkarin lentokenttätohinassa, mitä kaikkea kivaa ja kaunista ehtiikin nähdä, kokea ja kuulla.

Nyt sitten senioriopettajat saavat nauttia korkealuokkaisista kuvista tässä numerossa ja tulevissa.

Tässä numerossa upeiden kuvin kera juttu Telkkä - Kalevalan alkulintu: 

 

"Ennen vanhaan telkkä tunnettiin sotkana ... Raja-Karjalassa telkkä oli hely tai heli.'

Ettäkö Kuka nyt Senioriopettaja-lehteä lukisi?  Tointaako tuota.

Yhden lukijan vastaus yllä ja mediakortista tieto: Lehden painosmäärä on 21 700 kappaletta.

Kunpa saisi Hannulta tämän teerikukonkuvan omistusoikeuden!
- Niin opettajan, niin opettajan näköinen, taulusienikin mukana. 

11km/ 777 km/€ = 120 h

eka joutsenpari

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Toimitettu rakkaus

Karjalaiseen ja sen toimitukseen nyt jumahdettu, niin jatketaan vielä yhdellä kirja-arvostelulla eli kaivetaan PP:n jälkeen UPP esille:

Ja siitäkös taas näin ponteva teksti sikisi - kuin pyhästä hengestä:

Huom!

Ovelastipa oli toimitussihteeri kainaloisen kanasen arvostelurepostelun nurkantäytöksi löytänyt. 

Jälkionnittelut!

-

UPP= Ursula Pohjolan-Pirhonen (1925-1984)

-kuoli liikenneonnettomuudessa Sulkavalla

11 km/ 766 km/€ = 118 h

ja nyt sinne c-piikille

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Pelko pois

Tämä kirja se oli josta päätoimittaja Ventokin oli kiinnostunut:

Jumalanko vai kapitalismin vuoksi kiinnostui? Jottei vain kirja-arvostelija kummallakin vedättäisi?

Vaan enhän minä. Tokikaan.

Tuota tuossa arvostelussa näin jälkikäteen ihmettelen: jo silloin yli 40 vuotta sitten Linkolasta kiinnostunut! Vaikka olen ollut siinä luulossa että Pentti lampsi maailmaani vasta kypsemmällä iällä.

Ja ihanhan nuo lääkäri Pertti Pakarisen (1931-1998) vihreät kehäajatukset menevät täydestä yhä 2020-luvulla. 

Vai mikä ettei? 

(paina pari kertaa näippäimistösi control ja +

niin lehtileike suurenee luettavaksi

ja löytyy se Linkolakin sieltä)

Vaan sinne hävisi ikuisuuden peiton kätköihin muistamattomuuteen niin Pertti P kuin moni muukin Yli-Vainio ajatuksineen, sanoineen, tekoineen ja töineen.

Turha tässä on hättäillä! 

Pelko pois, sillä Torstai on toivoa täynnä: piikittävät pfizerillä,

 - eli istuttavat c-taudin siemenen kehoon jylläämään.

13+11 km/ 755 km/€ = 116 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Potkut Karjalaisesta

Päätoimittaja Seppo Vento on kuollut Joensuussa 9.2.2021 90 vuoden iässä.

Sanomalehti Karjalaisen pitkäaikaisimman (1965-1992) päätoimittajan ura päättyi lehdessä potkuihin, koska hän vastoin omistajien, Laakkosten veljesten tahtoa julkaisi pienen uutisen veljesten saamasta vankilatuomiosta, joka liittyi Osuuskauppojen säästökassojen verottajalle ilmoittamatta jääneisiin korkotuottoihin. ks.

Nykyinen päätoimittaja Pasi Koivumaa uskoo ajan muuttuneen ja uskaltaa julkaista uutisen Vennon kuolemasta, jonka ohessa on Sepon pojan Heikki Vennon kirjoittama isänsä muistokirjoitus; nekrologissa on esillä myös kyseinen jupakka seurauksineen. ks. 

Vapauden tuulet puhaltavat siis Karjalaisessamme. Tosin kirjailija-freelancer Pentti Straniuksella on jyrkkä toismieli. ks. 

Vennon aikana itsekin kirjoittelin uutterasti lehteen kirja-arvosteluja. Sen verran vaarattomia ja laimeita olivat, ettei päätoimittajan tarvinnut niihin puuttua, paitsi kerran kun kirjotin kirja-arvostelun Pertti Pakarisen kirjasta Älähän hättäile, tahi Pelko pois -kirjako olisi ollut. Kulttuurin pää RV ilmoitteli, jotta SV haluaa lukea sen ennen julkaisemista. Kaipa päätoimittaja luki ja hyväksyi mitään muuttamatta.

Pitääpä kaivella hyllystä huomiseksi tuo pakarinen arvosteluineen tänne, niin nähdään mitä ainakin sai sanoa.

Ritva Väisänen on kirjoittanut ja toimittanut Sanomalehtimiehiä-kirjan, PKS ry 1991, Pohjois-Karjalan konkaritoimittajista. Yhtenä konkarihaastateltavana kirjassa on Seppo Vento, joka vielä tuolloin oli seuraavan vuoden potkuista tietämätön. Haaveili toki eläkepäiville pääsemisestä ennen aikojaan:

"Eläkeikään on vajaat kuusi vuotta, mutta toivon, että ilmaantuu taloudellisissa mahdollisuuksia päästä eläkkeelle aikaisemmin."

Toive toteutui, tosin ennalta arvaamattomasti.

Entä Vennon yksiniittinen vastaus kysymykseen Onko Suomessa sananvapaus?: - On.

Tietyin haitoin: - Olen tavannut urani aikana erilaisia kiusankappaleita niin toimituksissa kuin niiden ulkopuolellakin, Se kuuluu ammattiin. Mutta heitä on paremminkin vähän. Jokunen joskus on kestänyt pidemmän aikaa kuvassa. 

kuva Ritva Väisänen ks.

7+13 km/ 731 km/€ = 112 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä tänään

Minna Canth

on erräillä kanttia sanoa!

Tänään on tuon naisen liputuspäivä, tasa-arvon päivä. On tuon Justiinan patsaan juurelle käyty kumartumassa niin Jyväskylässä kuin Kuopiossakin.

Ja tähän ikään ehtineenä on huvittavaa huomata, miten paljon hänestä olen kirjoitellut - ja pelkkää hyvää. Joten älkää huolestuko, jottako halventaisin tätä päivää tai tuota naista, jota Justiinaksi nimittelin, sillä nimi on laina Antti Hurskaisen juuri ilmestyneestä autoproosakirjasta Kuihtuminen (Siltala 2021), joka alkaa ihan oikeasti Minnan panettelulla ja Justiinaksi nimittelyllä Kuopion kirjallisuustapahtumassa:

"Ehkä Canthin jämäkkä olemus herättää kansakunnassa seksuaalista värinää. Sivistys-Justiinan kaulin tuntuu hyvältä, sama millaisia latteuksia hän huutaa kun lyö."

"--- on turha väittää, että Canthin teokset olisivat edelleen lukukelpoisia. Aho, Pakkala, Jotuni - yli sadan vuoden takaiset kaanonnimet ovat järjestään vakuuttavampia kuin Canth, jonka tuotanto koostuu aivan tasokkaista kouluaineista."

"Ihmettelen, mitä he näkevät Canthin tökeröissä pamfleteissa, Lopo-nimisessä henkilöhahmossa ja proosakielessä, joka on lapsellista."

Hurskaisen uteluun, mitähän ne näkevät, on vastauksia pilvin pimein. 

Jopa minun kauttani on kulkenut ja siivilöitynyt monet fanituskirjoitukset, joista käy ilmi Minnan arvo.

Painaisen googleen hikkaj minna canth ja alan selvitystyön Antille.

Punaiset kengät ainakin kannattaa käydä Hurskaisen tsiigailemassa, josko tyydyttävä vastaus löytyisi Minna Maijalan teoksesta.

Punaiset tennarit ovat jääeet itselleni melkeinpä ainoana mieleen kymmenen vuoden takaisesta Papin perhe teatteriesityksestä Kuopiossa, josta siitäkin näyn kirjoittaneeni vankan mielipiteen KL:ään.

Poiminpa sen lystikseni tähän jotta muistaisi olennaisemman:

Ville Riekkiselle teatterityömaata

30.01.2011 - 13:00 | hikkaj | koti, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS, ESITYKSET

Olette kuulleet ennenkin: Turhaan ihminen toistansa kadehtii - ei sen kummempaa kellään. Kulissit kummemmat voivat olla, mutta itse elämä ei. Vaikka olette kuulleetkin, niin ette ole uskoneet. Miksi! Vaikka niin se on.

Kennedyjä katseltu tässä viikon varrella telkusta ja Papin perhettä paikan päällä Canthin kaupungissa.

Mitä Kennedyistä jäljelle jää - sekasotkuinen perhesukuelämä.

Mitä Valtarin pappisperheestä - sekasotkuinen perhe-elämä. Tyranni-isän sotkema.

Pappilassa paljon muuta iloa ole kuin Maiju-teinityttären punaiset tennarit. Ne minne ilmestyvät, ne tuovat  'rockin', edes tilapäisen ilon ja menon. Muuten Mustaa, Tummaa, harrrmaata. Muuten, ukkopapilla on harvinaisen jalo kyky karsia ilo sekä riemu ympäriltä; no, tietäähän nämä vanhamielet.

Kolme lastaan, kaikki, hän menettää hyvää hyvyyttään ja samalla pahaa pahuuttaan. Karkottaa, ajaa maailmalle: Jussi-poikansa kieltää pojakseen tämän aatteiden takia! Hanna lähtee myös mukaan Helsinkiin. Maiju pakenee perästä.

Kaspa vain: syyllinenkin löytyy - ja ihan siitä rinnalta:

- Sinä et osannut kasvattaa lapsiamme, anteeksi vain, kääntyy pappi papin rouvan puoleen.

Eikähän se pappi pahuuttaan, vaan Jumalan sanan - papin näkemän - mukaan täytyy, elettämän pitää.

Kauppias Minna Canthin näytelmä on vuodelta 1891, miedointa Minnaa. Kuitenkin niin väkivahva esitys kaikilta näyttelijöiltä. 

Mitä sanoisikaan nykykirkon menosta Minnan pastori Valtari! Olisi siinä kuulijalla katsojalla kärsimistä vapisemista kun kiroisi karkottaisi homot, naispapit sun muut tasa-arvofeministit hornan tuuttiin tuo tyranki. Olisi siinä Riekkisen Piispa-Villellä työmaata omassa hiippakunnassaan. Onneksemme valtareja ei enää ole... - kuin näyttämöllä ja hei, jääkiekkokommentaattoreina: Juhani Tamminen on ilmetty pastori Valtari, käykää vaikka itse toteamassa, a) Niiralan montun vieressä sijaitsevassa teatterissa, b) ei siinä KalPan.

 

"Kovan onnen lasten  katastrofin jälkeen Minna Canth näki viisaammaksi tarjota teatterille jotain sellaista, millä ei olisi riskiä tulla teilatuksi. Liikenaisena hän tajusi että työ olisi myös saatava kaupaksi."

Kuopion kaupungin teatterin käsiohjelma 2011: Minna Canth - Papin perhe

                   Esityskuva Mikko Mäntyniemi

                                             Kuva Antti Karppinen  

 Henna Haverinen, Mikko Paananen, Katri-Maria Peltola,
Seija Pitkänen ja Pekka Kekäläinen

(13.broosyyri)

5 kommenttia

😃💋

10+10 km/ 711 km/€ = 109 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä tänään

Karo Hämäläisen Kansalliskirjailija

Mullin mallin

 katsaus kuvin eilispäivän kulttuurinautinnoista

Seiskan uutiskirjeellähän se päivä pyörähti livakasti käyntiin.

Jatkui postista tipahtaneella komealla Kaltiolla, joka kuin kuva-albumi ikään:

Kansikuva: Sanna Kannisto
"Poecile montanus 2"

Väinö Linnaan jumiutuneena jossain vaiheessa kaivoin koriin unohtuneen HS Teeman 5/2020:

Iltapuhteella uutisten välissä tietenkin The Wall Suomi sekä 

palanen Pakarisen Eesauta tallenteelta tästä:

Vielä yönsyliin päästäkseni tovi Tolstoita ja Jasnaja Poljanan perhedraamaa.

Sitten vain sukellus  Höyhensaareen, remin aivojen puhdistamishuuhteluun. 

Ja niin oli taas yksi turvallisesti eletty koronapäivä takana.

Ai niin, päivän pääateria oli vallan unohtua - hiihtolenkki Hyytsaareen, joka alkoi tästä voidelaatikosta:

luistellen ja luikutellen 

10+10 km/ 691 km/€ = 107 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

tänään Äkkilähtöjä menneisyyteen

Pako

 ei liity enää viimeviikkoiseen vankilasarjaan

Kyseessä on Tolstoin pako hänen elämänsä viimeisillä hetkillä. Jättää nyt kaikki kotolaiset - perhe, kartano ja sen elävät ja kuolleet sielut - ja lähteä lipettiin, karkuun elämän työtä, oikaista sanojen ja tekojen siihenastinen ristiriita. Siskon luo nunnaluostariin ja sieltä edelleen rautatielle jäätymään.

Noin sen olen ymmärtänyt, vaan onko käsitys oikea, se selviää näinä päivinä. Käsissäni vihdoin on tuo selitys, kirja sadan vuoden takaa, painettu 1922 Werner Söderström Osakeyhtiön Kirjapainossa Porvoossa. Suomentanut Arvid Järnefelt.

Täytyy tunnustaa, että ihan vapisen sivellessäni tätä kellastunutta nidottua 1.p pehmokirjaa, jonka kansi näyttää kuin koiranpennun pureman jäljiltä. Skannaan kannen tähän, jos raaskin sen litistää skannerin kannen litistykseen.

Jälleen on toteutunut se kouluaikainen kollega Matsbuun ihastunut ihmetys: "Sie sitä luet kaikki semmoset vähemmän viekottelevasti painetut kirjat." Tai jotain tuon tapaista.

Niin se vaan menee. Ajanpatina. Vau. Sitten jos vielä pääsee itse paperiveitsellä sujauttelemaan yhteen liitetyt lehdet erilleen, kuten parhaimmissa tapauksissa on käynyt. Toinen vau.

Lehtosen Sorron lapset viimeksi semmoisen askar'ilon tarjosi, sekin kirja sadan vuoden takainen, 1923. (Sen arviossa Kirjavinkeissä näyn muuten viittailevan tolstoilaisuuteen.)

V. Tshertkovin alkulause kirjassa Tolstoin pako:

"Nykyään kun Leo Tolstoin vaimo on jo kuollut, ei ole olemassa sitä pääsyytä, joka tähän asti on estänyt julkaisemasta Tolstoin Jasnaja Pojananasta lähdön todellisia vaikuttimia. Muiden mukana olen minäkin 10 vuotta vaiennut. Viime aikoina on puoleeni kääntynyt usein erikoisen kunnioitettavia ja luottamusta ansaitsevia henkilöitä, pyytäen minua julkaisemaan mitä asiasta tiedän. Esitän tässä alempana yhden näistä kirjeistä. Sen sain tunnetulta, arvoisalta englantilaiselta naiskirjailijavanhukselta, Tolstoin ihailijalta, rouva Mayo-vainajalta."

Alkulauseesta käy ilmi myös, että V.T on Tolstoin luotettu ystävä, jolla on ns. sisäpiiritietoa, jota muilla ei ole kirjailijan kotielämästä, jossa miestä koeteltiin mitä ankarimmin viimeiset kolmekymmentä vuotta: 'sanomattomin kärsimyksin suoritti yksinäisyydessä suurenmoisimpia kieltäymyksen, väistymättömyyden, siveellisen kestävyyden urotöitä, mihin ihminen suinkin vain pystyi.'

Perhedraama on nyt vaimon kuoltua syytä paljastaa.

Jo alkusanoissa muuan Maksim Gorkij saa korvilleen.

Tästä lähdetään liikkeelle. Vankiviikon jälkeen tulossa Jasnaja Poljana -viikko? Vau.

luist. 10 km/ 671 km/€ = 105 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Vankiviikko

 sen kuin jatkuu taas yhdellä kokemusasiantuntijalla

Törrö & Kangasluoma - Docendo 2021

Pohjois-Karjalan poikia. 205 cm. 180 kg. 41 v. 

11 vuotta vankilassa. 3-kertainen Suomen vahvin mies. Härkä. El Toro.

On ollut myös tämän näköinen rääpäle:

Matka Suomen vahvimmaksi mieheksi kulkenut tätä rataa: rikkinäinen väkivaltainen koti - lastenkoti - koulukoti - vankilakierre.

Eipä siinä paljon odotettavissa ADHD-tyypillä.

Viimeinen linnareissu Pyhäselän vankilassa kypsytti:

"Vitutus ja häpeä vuorottelivat. Ajattelin, että tässäkö tämä elämä nyt oli. En ollut saanut aikaiseksi yhtään mitään muuta kuin pahaa oloa itselleni ja ympäristölleni."

Kaiken kaman ja kamaluuden, tappelujen ja puukotuksen jälkeen päihdekuntoutus-HELPIN kautta löytyi pelastava tie: ei se yleisin uskoontulo, vaan urheilu. 

Raittiutta ja elämänhallinnan opettelua kestänyt jo kuutisen vuotta.

Nyt maailma on hallussa ja kierrettävissä. Kisattavissa. Pidämme peukkuja. Kannustamme. 

Helpin omistajan ja henkilöitymän Make Tiitisen takapihalla kunniapaikalla on syntymäpäivälahja: roskalaatikko, jossa Make on aiemmin puliukkona asunut.

 

Varuillaan pitää aina olla. 

pst 

tarinassa toistuu se sama ihmetyksen aihe: miten yleistä on päihdyttävien aineiden käyttö vankiloissa! Niistä kertoi Raninen ja nyt Törrö jopa hupaillen: oli päihteissä poispäihteistä-oppitunnilla. 

Joten ei ihme jos vähän hymyillen näiden kokemusasiantuntijoiden jälkeen suhtaudun Suomalainen vanki -tietokirjaan, jossa toistakymmentä tohtoria yrittää ottaa selvää vankilaoloista ja näistä linnakundeista. Tohtoreillahan oli tällainen henkilökohtainen lähtökohta aiheeseen:

"Heistä useimmat eivät olleet ennen hanketta avanneet vankilan porttia, puhumattakaan että olisivat aktiivisesti tutustuneet vankeinhoidon palveluketjuihin, systemaattisesti osallistuneet vankilan arkeen tai vapaamuotoisesti keskustelleet vankien kanssa sosiaalisissa tilanteissa."

No, kai objektiivisuus ainakin on taattu.

10+10 km/ 661 km/€ = 104 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

Vankilaläppää

 "Veikkaan, että huumeiden ja huonon pornon jälkeen sokeri on suosituin aine vankilassa."

Kokemusasiantuntijan puhetta: 23 vuotta vankiloissa viettäneenä Janne Raninen kertoo kaikenlaista yllättävää pieninä luettavina paloina mitä erilaisimmista kummallisista ja yllättävistäkin sattumuksista ja jäynistä vankilakiertueiltaan. 

Meille jotka emme kiven sisällä ole istuneet, emmekä paljon aihetta tunne, on oikeasti yllättävää, mitä kaikkea vankilaan kuulumatonta pystyy tämä vankilassa viereksivä sakki aikansa kuluksi aikaansaamaan. 

Oletuksemme ilman muuta on, että siellä vietetään raitista elämää vailla yhteyksiä ulkomaailmaan. Vaan paskanmarjat! Siellä pontikkapannu porisee, kilju läikkyy, perssuolessa kulkee huume, piri piristää, jopa 'pesää' onnistuu saamaan onnekkaimmat, eikä pelkkään pornoon tarvitse tyytyä. Kännykän voi piilottaa sähkörasian taakse kaiverrettuun koloon, läppärinkin käyttö onnistua.

"ERITYISTARKASTUS!!!"

Tuohon komentoon tosin voi sitten kaikki kiva tyssätä.

Janne Ranisen kolmas kirja vankilamaailmasta näyttää meille myös vankila-ankeuden, vähemmän hauskan puolen, päivien harmauden, jota vaan on kestettävä, kuten Riihimäen bunkkerin: sänky betonia, ikkunaa ei saa auki, pytty on terästä, vessan suihku pelkkä reikä katossa. 

"Hyvä jos sängyt eivät natisseet, eikä ikkunat vetäneet. Lisäksi siellä pystyi käymään suihkussa ja paskalla samaan aikaan."

Jotain hyvääkin siis pahimmassakin paikassa.

Niin siitä läppäristä ennen älypuhelimien salakuljetusta vankilaan: Siviilikaveri järjesti vastaanottajalle läppärin, joka hetken kuluttua oli Ranisella Sörkassa, mukana oli myös SIM-kortilla varustettu mokkula. Jannekos oli kuin pieni lapsi jouluaattona saatuaan koneen selliin. 

"Sinä yönä emme nukkuneet pätkääkään."

"Seuraavat seitsemän kuukautta menivät helvetin nopeasti eivätkä tuntuneet lusimiselta lainkaan."

Sitten puolen vuoden ilon ja riemun jälkeen kajahti tuo erityistarkastuskarjaisu.

Docendo 2020

Nenäkonjakit, Sörkan jänikset ja lisko-osastot sun muut termit käyvät selviksi Ranisen Selliläppää vankilasta kirjan myötä, myös moni asiallinen asia, kuten vankilassa työskentelevän vangin kuukausitienuu, 150 € parhaassa tapauksessa. 

Juttujen lyhyyden ansiosta kirjasta muodostuu oikeasti läppämäinen, helposti luettava läppä.

Syvällisyydet hoidetaan sitten muissa vankilakirjoissa, kuten viimeksi sivuamassani  Suomalainen vanki tutkimus-/oppi/kurssikirjassa, jonka tuloksia tosin aloin epäillä nyt luettuani tämän kokemusasiantuntija Ranisen kirjasta kappaleen Limua linnassa.

Kun: 

Johonkin kyselytutkimukseen ei tahtonut löytyä millään osallistujia Sörkassa, kunnes osallistujille luvattiin 0,5 litran Coca-Cola-pullo.

Tutkija sai 250 vastauslomaketta suljetussa kirjekuoressa!

 

Tosin suurin osa kirjekuorista sisälsi tyhjiä vastauslomakkeita tai niissä oli nippu muita papereita - vain kymmenessä taisi olla oikeita vastuksia.

"Kyllä konnat keinot keksii, kun limua on tarjolla."

TAUSTAA

+ Kuuntele

jäällä -18C 10+10 km/ 641 km/€ = 101 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä eilen

Mitä Tolstoi todella sanoi

Vankien ostrakismi

Löinkö jauhot suuhun? 

Et ymmärtänyt otsikkoa.

Piti minunkin tarkastaa Jokamiehen sivistyssanastosta:

(kreik. ostrakon saviliuska) kansanäänestys, jolla muin. Ateenassa vaarallisena pidetty kansalainen ajettiin maanpakoon; 

(kuv.) yhteiskunnallinen paheksuminen.

Tuo täsmennys ennen kuin jatkoin Suomalainen vanki - Arjen rakenteet ja elämänlaatu vankilassa, Sakari Kainulaisen ja Juho Saaren tietokirjaa.

Vastapaino 2021

Itsepähän olin tilannut kirjan tietäen, ettei mitään helppoa luettavaa, vankilaläppää ole luettavissa, vaan silkkaa asiaa. Eikä näiden tieteilijöiden kanssa sovi vakavan työn läpilukeminen tapani mukaiseen kepoisaan malliin, minkä virheen tein äskettäin toisen Vastapainon kirjan kanssa, kun tein omia johtopäätöksiä kirjasta Soikkeli: Isänmaan miehet, josta Markku S antoi napakan ja näpsän palautteen. 

Tämä eristämis-/eristäytymisasia tulee esille kirjan neljännessä luvussa Vankien ostrakismi, yksinäisyys ja halu olla yksin, jossa Nina Junttila tutkii asiantilaa verrokkeina yläkoulu- ja lukionuoret.

Yhtenä tutkimustavoitteena oli tarkastella vankien yksinäisyyden, ostrakismin, sosiaalisen ahdistuneisuuden, sosiaalisen reaktiivisuuden sekä yksin olemisen preferoinnin yleisyyttä.

Asetanpa yhden tutkimustaulukon taulukon, nro 2, näkyviin; siihen sopii sovitella omaakin asemaa vaikkei vanki olisikaan:

Junttila kokoaa tuon taulukon näin:

"Noista joka kahdeskymmenes (3,6-5,7 %) vanki raportoi kokevansa erilaisia ostrakismiin liittyviä asioita joko usein tai aina. Yleisimpiä kokemuksia olivat se, etteivät muut kerro itselle erilaisia asioita, ja se, että muut kohtelevat itseä aivan kuin olisi näkymätön."

Kaiken kaikkiaan koko ostrakismi-osion johtopäätös on ennakko-oletusten mukainen ja miksei itsestäänselväkin: 

"vangit tunsivat tulevansa toistuvasti ostrakisoiduiksi eli ulossuljetuiksi ja näkymättömiksi, kokivat yksinäisyyttä, sosiaalista ahdistuneisuutta ja sosiaalista reaktiivisuutta eli tarvetta loukata muita ennen kuin he loukkaavat itseä sekä toivovat saavansa vittää aikaansa aivan yksin."

Korona-ajan tuntemuksia osa myös vankilan ulkopuolella.

 

Joten sopisiko keventää vakava asia vakavaksi johtopäätösheitoksi: koko maailma muuttumassa/muuttunut vankilaksi.

pakkasta -17C 10+10 km/ 621 km/€ = 97 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Moninkertaisesta Maailmanmestarista kirja

kirjoitettaisiin, mutta kun

Kustantajaa Moninkertaisen Maailmanmestarin, MM:n, elämäkerralle ei löydy. 

Syitä kyllä löytyy, miksei löydy:

• alkoholi
• huumeet
• peliriippuvuus, verovelat
• homoseksuaali, transvestiitti
• avioeroja
• puolisoissa kahden sukupuolen edustajia
• syöpiä, AIDS
• rikostuomioita 

Koska yhtäkään noista 'syistä' MM ei valitettavasti täytä. Siksi kirjalle ei kustantajaa löydy. 

Siihen tulokseen tulee eilisen Urheilutietäjän pakinoitsija Rapa Kuntola tylytettynä.

Normi ei myy, eikä käy pyydykseen - ja se siitä.

Paitsi sittenkin! 

Kaksi mahista vielä olisi jäljellä: jos MM  a) on tavannut joskus Teemu Selänteen tai b) suostuu mollaamaan urheilijakaverinsa kuten tämä:

Teos 2016

Hiihdot 601 km/€ = 94h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Ei kahta sanaa

2 urheilulehteä luupin alla tänään kysymyksen / kielen kyseenalaistamisen kera. 

Luen IS-Urheilulehteä ja Urheilutietäjän Talvi 2021 -lehteä. Toista tilaajana, toista jäsenenä.

Ero jo kansilla kuin yöllä ja päivällä. Toinen, se joka ilmestyy A-nelosniputettuna, antaa etusivullaan kauniisti ymmärtää sisällön ei kakun koreutta, kuten alla kuvassa näette.

Sisällön sitaatteihin:

Vesa-Matti Peltola:

• "Matti Nykäsestä tehtävän patsaan tulisi olla näköispatsas - vaahtopäinen oluttuoppi."
• "Matti Nykäsen osallistuessa Keski-Euroopan mäkiviikolle kyse oli pikemminkin muki- tai käkiviikosta."
• "Matti Nykäsen tyhjennysharjoittelussa tyhjennettiin olutkori tai viinapullo."

Sami Hoffrén:

"Sosiaalisen median kanavissaan Hrachovina on nostanut kontroversaaleissa aiheissa esille hänen mielestään median liian yksitoikkoisen narratiivin ja tavan kertoa akuuteista aiheista."

Kysymys kuuluu: Kummasta lehdestä on Peltola-lainaus, kummasta Hoffrénin? 

Mitäs luulisitte?

Niin, kielen perusteella luulisi, ettei Hoffrën ainakaan Ilta-Sanomissa kaikelle kansalle noin koukerokielellä voisi kirjoittaa, kun taas Peltolan teksti uppoaisi päivälehteen paremmin kuin perin pohjin urheiluun perehtyneille tietäjille.

Mutta, niin vain Nykänen on napattu vasemmanpuoleisesta nidotusta lehtiressukasta ja Hrachovina oikeanpuoleisesta laajalevikkisestä lehdestä:

Liikunta & Tiede

Tämä tietenkin on Suomen fiksuin urheilulehti: Ei kahta sanaa.

jäällä kokeilukilsa 9+12 km/ 601 km/€ = 94h

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä tänään

Maxim Gorki: Tolstoi