Yhden päivän lehdet

postilaatikosta

putosivat pöydälle epäjärjestykseen

- Nouki meidät!

Piti niputtaa.

Vanhasta muistista ja tottumuksesta hommahan meni näin: 

1. APU on helpoin luettava. Selauksella selviää. Seela Sellastakin. Voi lukaista heti alta pois.
2. EEVASSA yleensä pari pitempää aikaa vievämpää juttua. Siirtyy myöhemmäksi. Nyt Anni Kytömäki ja Vappu Taipale. Anni sanoo tunteneensa, että oli kuollut ja elossa samaan aikaan vakavan onnettomuuden jälkeen. Vappu ilmoittaa, että häntä voi rakastaa vaikkei arvostaisikaan. Hyviä tyyppejä kumpainenkin. Taipaletta olen, ihme kyllä, lukenut enemmän kuin Kytömäkeä.
3. PARNASSO, ikivanha tuttu, muuttunut kuvalliseksi sitten Anhavan ja Laineen. Tilattu kotiin kannettuna oikeastaan vailla intohimoa - tasan päinvastoin kuin aikoinaan Tapio Pekolan Juoksijan tiluu. Syrjään Antti Tuureineen odottamaan kahden aikaisemman numeron kanssa kun aika on -tilaisuutta.
4. MAAILMAN KUVALEHTI. Jep! Melkein uusi tuttavuus. Loppui ulkoministeriön ilmainen Kehitys-lehti. Sen seinäkalenteria olen käyttänyt aamumuistiinpanoihin vuosien ajan, Mikähän muuten ensi vuonna vessanseinälle?
   Tämä lukupinkan päällimmäiseksi ja sieltä Pyhän lehden paluu -reportaasi Perusta sopivasti ensialukuksi. Tuo pyhä lehti on tosin kokanlehti, josta on tullut nuorta sukupolvea kiinnostava perinteinen rohto.

Lopulta arvojärjestys löytyi.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Minna Nikkanen: Sydänmaalaiset

Ihmettä kerrakseen!

Enkä ihmettele.

Kun huoneremonttimiehet joutuivat raahaamaan raskasta kirjahyllyä pois tieltä, valahti iso nippu lehtiä lattialle. Niitä kokoillessaan takaisin - hyvä jotteivät säikähtäneet.

- Mitä nää ovat?

- Ei oo ikinä nähty!  

👀 

 

Oisko Karo Hämäläisellä ja kumppaneilla peiliin tuijottamisen paikka? 

Vai kenellä?

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

(Eevan Kuolinsiivous-allakkana)

Kone kääntää kaunoa

tekoäly siis

Urheilulehden eka kotiinkantonumero tuli haukutuksi perusteellisesti, sekun urheilun sijasta sisälsi puolet rallia. Jäin odottamaan toiveikkaana, josko vastaava Parnasson numero korvaisi turhautuman.

Tässä tuo uunituore kääryle nyt on:

Parnasso 1 / 2024

On, on se ihan kelpo.

Jämähdin tuohon kaunokirjallisuuden kääntämiseen: tässä tekoälyn avulla tai kanssa. Tulokset vähänkö hudoi!

Oikeastaan tuo artikkeli osoittaa, niin sen luvallani tulkitsen, kun perinpohjiin mennään, ettei kaunokirjallisuuttaa pitäisi kääntää ollenkaan: jotain olennaista jää aina ilmitulematta kääntipä vierasta kieltä ihminen eli kone. Mitenkä jotain kallepäätaloa voisi englannintaa! (vaikka yritetty onkin.) Siksi en lue nykyisin käännöskirjallisuutta juuri lainkaan, en ainakaan esteettisin mielin. 

Kirjailijan ja lukijan välillä ei saa olla ketään.

😎 

Vaan tuosta Lauri A. Niskasen Kone kaunokirjallisuuden kääntäjänä -artikkelista temmon olennaisen irti, eli näin sen lyhyesti näen: 

EI auta editointi jälkikäteenkään, koska äly ei älyä kääntää eikä nähdä kokonaisuutta, ainoastaan lause on sille kokonaisuus, jota se työstää.

Voi olla että tulkitsen väärin, sillä osan ajasta jäin tuijottamaan Niskasen oman älyn - ei siis tekoälyn - tuottamaa virkettä ihmetellen, jotta mitähän tuokin suomi nyt tarkoittaa:

"Käännöstutkija Sharon O'Brien on kysynyt, onko oltava antagonistinen. Kännykät kädessä ja hakukone näppäimissä olemme jo valmiiksi kaikki kyborgeja, koneen ja orgaanisen olion hybridejä."

 Kun en ollut varma mitä, poikkesin kysymään tekoälyltä: 

Mitä tarkoittaa olemme jo valmiiksi kyborgeja, koneen ja orgaanisen olion hybridejä? Mitäs sanot?

Näin vastasi Tekoäly 'Kopelo':

Vastaanotettu viesti. Kyborgit ovat mielenkiintoinen aihe! Kyseessä on koneiden ja elollisen olennon yhdistelmä, jossa teknologia on sulautunut osaksi ihmistä. Tämä käsite on saanut inspiraationsa tieteiskirjallisuudesta ja elokuvista.

eli:

"Kyborgit  ovat mielenkiintoinen aihe! Kyseessä on koneiden ja elollisen olennon yhdistelmä, jossa teknologia on sulautunut osaksi ihmistä. Tämä käsite on saanut inspiraationsa tieteiskirjallisuudesta ja elokuvista.

Tarkastellaanpa tätä hieman tarkemmin:

1. Koneelliset osat: Kyborgit voivat sisältää mekaanisia, sähköisiä tai digitaalisia osia. Esimerkiksi proteesit, sydämentahdistimet ja aivotietokone-liittymät ovat kaikki kybernetiikkaa.

2. Biologiset osat: Kyborgit ovat myös osittain biologisia. Esimerkiksi keinotekoiset elimet, kuten sydämet tai munuaiset, ovat orgaanisia osia, jotka toimivat yhdessä teknologisten komponenttien kanssa.

3. Yhteys: Kyborgit ovat yhdistelmä näitä kahta maailmaa. Ne voivat olla fyysisiä, kuten proteesit, tai virtuaalisia, kuten aivotietokone-liittymät.

Kyborgit ovat olleet suosittu aihe scifi-kirjallisuudessa ja elokuvissa, ja ne herättävät mielenkiintoisia kysymyksiä identiteetistä, etiikasta ja teknologian vaikutuksesta ihmiseen. Voimme ajatella, että olemme jo valmiiksi kyborgeja monin tavoin – esimerkiksi älypuhelimet ja tietokoneet ovat osa arkeamme, ja ne laajentavat kykyjämme.

Joten, olemmeko jo valmiiksi kyborgeja? Ehkäpä niin! 🤖"

Just joo, ja hiihtämään tästä - so. päätä tuulettelemaan. 😋

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  -2°C hiihdot   12+14 km / 487 km / € = 83 h

à 99 €

 Tilasin kaksi lehteä, joiden hinta yllä ja alla.

Parnasson sai vuodeksi tuolla hinnalla, Urheilulehden 9 kuukaudeksi.

Parnasso on kuin vakavanha Väinämöinen - tutusti tylsä = Takana tilaajana kymmenten vuotten kokemus. esim.

Urheilulehti on näitä nykyajan namuja, koreakuorisia, joita voi huviksensa silloin tällöin maistella. vrt. 

Parnassoja saa vuodessa 6 numeroa; Urheilulehti ilmestyy joka viikko.

Nyt kun on menossa olympiavuosi Pariisin kisoineen (26.7. - 11.8.) ja EM-yleisurheiluineen (7. - 12.6.) Roomassa, on paikallaan olla paikoilla. Siksi Urheilulehti. Parnasson tilauksen perisyytä en tiedä, semmoinen jatkumo.

Vaikka kyllä minä olin perin pettynyt Urheilulehden ensimmäiseen kotiin kannettuun:

Puolet lehdestä tuota kansikuvapärinää. Muka urheilua! 👺

Panee tietysti pohtimaan: eikö tähellisempää kohdetta kakssataselle löydy!  

Pieni toivonkipinä jää jäljelle: vuoden ensimmäinen Parnasso on vielä ilmestymättä.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  +2°C hiihdot  12 km / 345 km / € = 60 h

Kuvia kumarrellen

Lisäsin eiliseen olennaisen leikekuvan ja pian, jo huomenissa, pääsemme telineille. 😀

Kuin nappiin sattui ilmestymään uusin Kaltio, tuo oululainen kulttuurilehtien tasapainottaja*).

Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”.

Oulu juhlaviikoilla nähtävissä tänään 25.8. Mallassaunassa.
Video

Kansikuvahan on 

kuin oma eilinen, valoa päin kumarrellen kuvaeltu

- kuten tämäkin ITE-telliningillä urkittu:

Ja tarkoituskin sama, eli harrastaa luonto- ja psykedeelistä mielenmatkailua, 

Arttu Niemisen sanoin:

'...tajunta ikään kuin huokaa ja herää uusiin todellisuuksiin, sieltä sukeltaen taas uusiin mielen maisemiin, joiden äärellä haltioitua, pohtia elämää ja kokea pyhää, kaunista läsnäoloa itsensä ja universumien äärellä.'

*) muuten ne Parnassot 

     lähtivät viime viikolla digitoitaviksi so. revittäviksi sinne Otavaan.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Elina Hirvonen: Katri Helena - Laulaja

Sananselitystä

  vanhat Parnassot -sarjan 50.

-1°C

37 kW/79

Nide 7 - Marraskuu 1975

Selitäpä mikä on -testi:

• ambivalentti(nen)
• ekvivalentti(nen)
• familiaari(nen)
• immanentti(nen)
• joviaali(nen)

Ensimmäisen selittäisin sanaparilla sekä-että, 

viimeisen sanalla lupsakka. 

Kolmelle väliinjääneelle pyörittäisin pyöreätä päätä ja tunnustaisin moukkamaisuuteni: 

- En ossoo. Pittää kahtoo Nykäsestä. Vanhasta ruskeasta Nykysuomen sivistyssanakirjasta.

Miksei googlesta?

Nokun vuonna 1975 ei moista tietoniekkaa ollut eikä murahtelevalle Kyllä Esko Kivikoskelle rohjennut noin vain soitaltaa.

Pian pitäisi päästä asiaan, jotta tulisi noudatettua Kielitoimiston johtaja Esko Koivusalon toivetta sanojen lyhentämisvimmassa: "--- olisi siunauksellisempaa, jos tekstintuottajat lyhentäisivät sanomaansa tiivistämällä ilmaisua eivätkä typistelemällä sanoja summamutikassa."

Eli Koivusalon kirjoitus Vandaali skandaali - Vierasperäisten adjektiivien muoto selvittelee, milloin vierasanoissa pitää/on suotavaa käyttää pitempää tai lyhyempää muotoa.

Lopputulos: - Joskus pittää ja joskus ei pijä.

Jostain kumman syystä tämän kaltaiset kielileikkivatvomiset ovat minusta ylen kiehtovia - kai moinen johtuu tuosta tyhjänä pyörivästä päästä? 

On tässä seiskanumerossa myös toinen mielenkiintoinen vatvomisjuttu:

Aarne Kinnusen Rikkaruohot ja viljelyskasvit - Uusi kirjallisuudentutkimuksen metodologia. 

Siinä Kinnunen on ottanut käsiinsä John M. Ellisin kirjan The Theory of Literary Criticism'. A Logical Analysis. 

Mitä se nyt kaunokirjallisuus taas olikaan? Sen tutkimista tässä setvitään.

Sivusta huvittava katsoa, kun eivät ne tieteelliseen selvyyteen tahdo päästä, kehää kiertävät.

Toista se on meidän lukijoiden rellotella: eipä tarvitse romaanista jokaista mutteria irrottaa ja kirjaa osiin purkaa; huoletonna saamme nautiskella vaan ja edetä rompsua turhia vaivoja vailla.

Vaikka toisaalta kieltämättä kyllä kiehtoo myös romaanin osiin purku - joskus.

Lainataan Kinnusta ja Ellisiä, selvyyden vuoksi 👏, tämän verran loppuaameneksi:

"Jos siis jotakin tekstiä luetaan irrallaan historiallisista yhteyksistä, sitä luetaan kaunokirjallisuutena, se on kaunokirjallisuutta." 

Hyödyksi

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  9 km 320 km/€ = 52 h

Kantele

  vanhat Parnassot -sarjan 49.

-4°C

54 kW/75

Nide 6 - Lokakuu 1975

"Sopii siis toivoa, että Kaustisella annetuista sysäyksistä herättäisiin nyt antamaan kanteleelle se arvo mikä sille kuuluu; jos niin käy, on Kaustinen tehnyt suuren kulttuuriteon."

Kun Suomi soi - kirjoittanut Pehr-Henrik Nordgren

Täällä itäisen Karjalan raukoilla rajoilla pienessä pitäjässä otettiin opiksi, nostettiin, nähtävästi jutun tiimoilta, faktat pöydälle, eli se kannel, ja alettiin tosissaan soittohommiin.

Seppälän Topi oli toki jo 1950-60-luvuilla vakiovieras kanteleineen siellä missä juhlantynkää oli, ja palavasilmäisenä hän soitteli kanneltaan niin että pikkuinen poika Pirttikalliolla jähmettyi ihmettä kuuntelemaan. 

70-luku loikattiin vähin äänin yli, kunnes kasvoi Kaasisten Tsupukoitten kautta Värttinä - ja Sari ja Mari antoivat männä korkkeelta ja kovvoo! 

Kaustinen sai kilpailijansa Kihauksesta. Samassa kuohunnassa Otto Koistisen Hannu-poika osti Iso-Pappilan ja perusti kanteleverstaan, astui isänsä jalanjäljille, aloitti kehittelyn ja muotoilun ja piankos sähkökannel alkoi soida Anttu-pojan käsissä. Siitä sitten kävi matka maailmalle.

Olipa kuin olikin Seppälän Topin soittoelämyksen jälkeen tuo pikkuinen poika Pirttikalliolla kasvanut isoksi ja opettajaksi ja sai kuulla yhden vaikuttavimmista kantele-elämyksistä omalla koulullaan (mikä muuten kannattaa kerrata) täällä: 

Kuren Aino Kaasisen Sarin kanssa koulun joulujuhlaan valmistautumassa.

Vaan palataan Pehr-Henrik Nordgrenin jutun alkupuolelle:

"Eurooppalaisen avantgardismin aikaisempi puolestapuhuja Kaj Chydenius ryhtyi säveltämään yhteiskunnallisesti sitoutuneita lauluja. Erkki Salmenhaara kirjoitti Suomen musiikin vuosikirjaan 1968-1969 pitkän erittelyn 'The Beatles - viihdettä vai taidetta?' ja hänen sävellystyöhönsä tuli aivan uusia ulottuvuuksia. Henrik Otto Donner jätti happeningit oman onnensa nojaan ja Kari Rydman julisti mieluummin kuuntelevansa Peltoniemen Hintriikin surumarssia kuin huonoa sinfoniaa."

Eipä taida pelkkää viihdejätettä ollakaan kansanmussiikki? 

Kysykää vaikka Rydmanin Karilta. 😍

Sari Kaasinen - Hannu Koistinen

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  9 km 311 km/€ = 51 h

Urho Kekkonen

 vanhat Parnassot -sarjan 48.

-7° C

57 kW/95

Urho Kekkonen(1900 - 1986)Suomen tasavallan VIII presidentti.

Nide 5 - Syyskuu 1975

Tämä Parnasson numero ilmestyy kuukauden päivät jälkeen Kekkosen junaileman Helsingin ETYKin. On Parnassonkin aika ylistää maan päämiestä. Kirjayhtymän kirjallinen johtaja Keijo Immonen sen on näemmä saanut tehtäväkseen.

 

Kinkama-kirjoituksessaan hän keskittyi Kekkosen ylivertaiseen sanankäyttöön, josta oli alkunäyttöä jo Kajaanin lukioajoilta, kun 17-vuotias Esaijas Kohennuskeppi kirjoitti lehteen mainion pakinan.

Tässä Immosen välittämää tulosta:

• Kekkonen hallitsi kirjoitettua ja puhuttua suomea yhtä suvereenisesti kuin Suomea.
• Hänen tyylinsä oli omansa, heti tunnisti tekijän.
• Tyyli, joka jäljittelemättömänä - niin kuin on nähty - täten on kehittynyt, koostuu elämänkokemuksesta ja -tiedosta, suomen kielen valtaisasta sanavarastosta, tarkoituksenmukaisesta näiden sanojen käytöstä, kurinalaisuudesta yhtä paljon aihetta kuin sen ulkoista asuakin kohtaan.

Tyylihän tarkoittaa Jean-Paul Sartren märitelmän mukaan 'sanoa kolme tai neljä asiaa samalla kertaa':

 "Yksinkertainen lause ja sen suora merkitys, ja sitten sen alla samanaikaisesti muita merkityksiä jotka järjestyvät itsestään syvyyssuuntaan."

Kekkoselle käypä määritelmä. 

Kaunokirjallisuus oli Kekkoselle Sylvinkin kautta läheinen. Myös Lauri Viita sai kauniin kunnianosoituksen, tosin vasta kuoltuaan, kun tasavallan presidentti uudenvuodenpuheessaan käsitteli liikennekuolemia ja luki auto-onnettomuuden uhrina joulun alla 1965 menehtyneen kirjailijan viimeisen, 

Parnassossa julkaistun, runon Onni.

ONNI

Lauri Viita

Kiitos elämästä, Äiti
Pari riviä tein kirjaimia tänään
Siinä kaikki. Olen onnellinen.

 

Oli kerran ystäväjoukko
ja nuoruus. Kaikki eli.
Joka päivä oli kuin luominen
yhä olisi jatkunut. Nyt
minä yksin, entisen varjo,
läpikotaisin muistojen syömä
laho, kaatuva puu,
aste asteelta lähenemässä
maan turhuutta, hiljaisuutta.

 

Suvimaisema: lahdentyven,
saunaranta ja vene
ja helle, männiköntuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä, hei!

 

Tein laulun perhosesta
ja henkäisin: Se lensi.

 

Läikähti lämmin lämminta vasten,
ryöpsähti yli. Me vaikenimme.
Milloin ja missä? emmehän tienneet.
Olimme kaksin ja rakastimme.

 

Pirkkalasta pispalasta Harjutieltä, huiskis,
pulteri Tahmelan lähteeseen.
Lyyti sanoi: Kirjoita, kirjoita sitten...
Ja aurinko kurkisti korkeuteen.

 

On valo syttynyt ikkunaas.
Olet kotona taas.
Olen kaivannut sinua sinne.

Ja Pohjantähti on paikallaan,
jäät katsomaan.
Vuo jatkuu. Mistä minne?

Et kesää viihtynyt täällä päin.
Vain tähdet näin,
kun tuoksui kukkarinne.

 

Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.

Lauri Viita / Nimikkoseurat

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  0 km 302 km/€ = 50 h

Erno Paasilinna

 kirjakustantajien kimpussa

vanhat Parnassot -sarjan 47.

-8° C

67 kW/99

Kuva: Yle / Seppo Sarkkinen
JULKAISTU 08.09.2006 - 00:00. PÄIVITETTY 27.08.2021
Kuuntelepa: Areena

Otapa Erno esille, niin et pitkästy: on kuin koira kaivamassa kätkemiään luita - innolla, häntä heiluen. Tai ei, vaan: niin kuin rähisevä piski pihan läpi oikaisijoille räkyttämässä, housunlahkeeseen tarttumassa.

Rattoisaa seurattavaa kumminkin, ja aina asiaa pohjalla: 

Erno Paasilinna (1935-2000), Petsamosta.

Kustannusmaailma on tämänkertainen EP:n hyökkäyksen kohde. Kariston kirjallinen johtaja vuosilta 1966-1970 näki, ettei kirjankustantaminen kannata:

Arvi Karlsson/Karistoa ainakaan: 

"Kauppaneuvos-vanhapoika asui kolmikerroksisessa kivitalossa, presidentti P. E. Svinhufvud vieraili hänen luonaan ja Vanajavettä halkova vuorolaiva pysähtyi hänen yksityishuvilansa Kiviniemen laituriin."

Eikä 33-vuotiaalla Werner Söderströmilläkään sen kummemmin mennyt: 

"Vuoteen 1893 mennessä sai lujan otteen koulukirjoista ja virsikirjapainatuksesta, osti kaksi kaupunkitonttia, kirjapainon ja kirjansitomon, rakennutti liiketalon, komean yksityisasunnon ja oman sähkölaitoksen."

Kirjailijoilla pyyhki sen sijaan hyvin: 

"Menestyskirjailija Väinö Kataja, jonka teokset Irja (1901) ja Tuskaa (1907) saavuttivat aivan käsittämättömän 200 000 kappaleen yhteislevikin, kärsi Ylitorniolla sydäntäsärkevästi rahapulasta. Hän huutokauppasi kirjansa alituisessa hädässä ja koko säilynyt kirjeenvaihto on täynnä vaikerointia, vaikka hän julkaisi viidessätoista vuodessa yhteensä 37 teosta."

Piruileehan hän: sehän hänen terävä tavaramerkkinsä. 

Eli oikeasti:

Ei siinä kirjailijaparan palkkio paljon tyhjää kummemmaksi pääse pääsemään, kun tilitys lähtee jonkin painamattoman nidotun kirjan hinnan prosenteista.

Paasilinna etsii kirjailijoiden ulospääsyä kurimuksesta, muttei oikein löydä, kun kirjailijat ovat sen verran individualisteja, ettei heistä joukkovoimaksi ole.

Siispä uusien kykyjen etsintään:

"Ainoa järkeenkäypä vaihtoehto olisi alueellinen kulttuurilehti- ja antologiajärjestelmä, jolloin tietty institutionaalisuus ja vakiintunut jakelu toisi kehityskelpoiset tekijät esiin. Säästettäisiin paljon rahaa, paljon turhautumia ja paljon erehdyksiä."

Ettäkö uusia kirjailijoita kärsimään ja kärvistelemään?! 

Valtio, valtio apuun. = Löytyyhän laitosteattereille ja sinfoniaorkestereille valtiolta pätäkkää, miksei sitten tulevaisuudessa myös kirjailijoille...

Nide 4 - Kesäkuu 1975

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  6 km 302 km/€ = 50 h