Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

tiistai 24. tammikuuta 2023

Anna Ahmatova

     vanhat Parnassot -sarjan 37.

-3° C
43 kW/78
"Kuukausisiivouspäivä - kaikki pellolle tampattavaksi; ei pahaa tekisi, jos kerran kuussa itsensäkin."

2. nide - Maaliskuu 1974
Tuona vuonna säästelleet nimenkorkeudessakin, näemmä.

Kaksi vaihtoehtoa edessä: Harry Järvin kymmensivuinen Luonnollinen suhde kirjallisuuteen ja taiteeseen vaiko kahden runoilijanaisen runosikermät? 
Vaiko sekä että? 
Järvhän on se suomalaisruotsalainen Ruotsin kuninkaallisen kirjaston ylikirjastonhoitaja, jota marxilaiset ASSOElaiset eivät voineet sulattaa.
Vaan katso! - Luettavan jutun laati nyt Parnassoon. 
Aivan muutamalla sanalla kehun noin, jotta päästään kahden naisen runoihin.
 
Anna Ahmatovaan (1889-1966) ainakin, kun kerta runojen käännösjulkkareissa Joensuussa oltiin ja Pietarissa kämpilläkin käytiin ja hautapaikkaa Karjalankannakselta etsittiin.

Aloitetaan Ahmatovan eläinrunolla:

"Elän kuin käki kellossa,
kadehtimatta metsän lintuja.
Kun vedetään nyöristä - minä kukun.
Tiedätkö, sellaista
kohtaloa voi toivoa
vain vihollisille." (AA 1911)  

Se toinenkin Parnasson runonainen elää eläinten parissa, ihka oikeiden. Eeva Heilala (s.1934) - jotenkin nimi häilyvänä tuttu. Olisi aihetta lähemmin tutustua - siinä missä Rasaan.

"lypsin
juotin
väen syötin
paljon paljon pitkää heinää
kaunista katsella
raskasta nostella,
tienkin jokainen
työnsä tekee
minäkin" (EH 1974)

Ai että runoissa on elämisen skaalaa!

Luen samaan aikaan näiden Parnassojen kanssa Applebaumin Gulagia - vankileirien saariston historiaa (Siltala 2022), ja sieltä löytyy, kappas vain, tämä Neuvostoliiton kirjailijaliitosta vuonna 1946 erotettu AA: Leireiltä itse, ihme kyllä, välttynyt nainen seisomassa kylmän kankeana jähmettyneiden jonossa Leningradin vankiloiden edessä saadakseen yhteyttä vangittuun Lev-poikaansa, kun yhtenä päivänä takana seisova sinihuulinen nainen kuiskaa:
"- Pystyttekö te kuvaamaan tämän?
Ja minä vastasin:
- Pystyn.
Silloin jokin hymyn kaltainen livahti yli sen, misssä joskus olivat olleet hänen kasvonsa."

"Tämän pyhän ammattimme vaalinta
 ulottuu vuosituhansien taa ...
Valottomaankin maailmaan se antoi valoa.
Silti ei vielä nähty runoilijaa
joka viisauden, tai vanhuuden, kieltää haluaa
tai väittää ettei ole kuolemaa." (AA, 1944)

Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 -
Kirjavinkeissä
🏂 hiihdot 10 km 225 km/€ = 39 h

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti