Oletko Ennakkoluuloinen? -testi

"Toisinajatteleva kävelee pihalla ja huomaa ensimmäisen sinivuokon auenneen. Miten tuollainen pieni kukkanen saattaakin aueta tähän maailmaan ilman kiväärivartiota? Ja onko se edes luvallista?"

Niinpä. Miten osuvaa!

Ja nytkö pitäisi alkaa ruotia onnistunutta kuvausta, kuinka hentous ja viattomuus eivät tosiaankaan ole tätänykyä. Mutta röyhkeys on.

Enpä punoudu tämän enempää tuohon nappilaukaukseen, kuvaan, jonka kirjailija onnistui ottamaan.
Enkä paljasta kirjailijan nimeäkään, koska, kerrankin innostunut, Ennakkoluuloinen pettyisi ja päästäisi ainaisen tuhah-hah-duksensa:
- No pitihän tuo arvata. Pyhpaska! mistää kotosi!

Ennakkoluuloisen elämä oikeastaan on yhtä hankalaa kuin Toisinajattelijan.
m.o.t.
ps
Kokeilepa: jos tiedät kirjailijan, olet - testihäviäjä*!


Hämäyskuvakavalkadi toisinajattelijoista

*so. kaukana ennakkoluuloisesta 

hiihdot 10-10+10/101 km=/€

Kunnanjohtaja osaa poistua näyttämöltä

Kuntajohtajilla on pakko olla esiintymiskykyä ja näyttelijän taitoa, joita voi hyödyntää vielä eläkkeellä lekotellessaankin.
Entiset kunnanjohtajat ovat kunnostautuneet täällä idän suunnalla näyttelijöinä. Jorasmaan Ilpo meillä ja Matti Tohkanen Eno-Joensuussa.


Eipä tarvitse enää tuuliviirinä vasten tahtoaan liehahdella eikä kuopiolaiseksi naamioitua.
Kai se oltuaan aikansa
poliittisten koirien kusitolppana,
joksi kuntajohtaja Heimo Polvi kastoi kirjansa kymmenkunta vuotta sitten, antaa kerrankin takaisin sanomisen mahdollisuuden? - eikä tartte kuiskia!

Mediapinta

Sentään kumpikaan mainituista ei ole vielä niin pitkälle harrastuksessaan mennyt kuin ne yhdet syytäjät, nepä yhet jumalanteatterilaiset Oulussa kerran.

No leikki leikkinä, ja pois pylly tyynyltä! sanoo vanhan kansan leikkisä tokaisu.
Eli asiaan ennen kuin palstatila loppuu.

Sitä oltiin öylispurkuiltapäivää viettämässä taas teatterissa! Louhitalolla.
Ja hyvässä, kotoisassa, vaikka itse kipale ankeahko onkin: ei oo töitä, ei oo rahhoo - olo vähän kuin Perjantain Katuma 25 -tv-dokkarissa.

Ei syytä pelästyä, en kerro näytelmästä tämän enempää, vaan kerron tuosta Tohkasesta Louhitalolla, missä Kauas pilvet karkaavat aina itsenäisyyspäivän iltapuhteelle saakka. Ja siitä kun Tohkanen karkasi myös. Sitä paitsi turha kysellä lippuja: jokainen näytös on loppuunmyyty.

"Matti Tohkanen, joka oli mukana kaikissa Marjan [vaimo] ohjaamissa Louhiteatterin näytelmissä, kertoi kysyneensä joskus Marjalta, että milloinkahan hänen pitäisi lähteä näyttämöltä tietyssä kohtauksessa- Marja oli vastannut: En ole kenenkään huomannut jäävän näyttämölle. Kyllä ne kaikki sieltä pois tulevat." 

- Marita Mustonen: Louhiteatteri Sanan ympärille rakennettu talo / Muuan kyläkirja 2016 / toim. Tapani Tavi

Eikä jäänyt! Nyt vuoropäällikön viran hoidettuaan ja mersunromun ostettuaan jätti mies näyttämön niin tarkasti, jottei tullut edes lopputaputuksille! Autokin oli hävinnyt jäljettömiin parkkipaikalta.
On. On Matti oppinut poistumaan, ihan niin kuin vaimo jo sanoi.

tark.

 hiihdot 6+5/71 km=/€

Kartalla

Kolmantena aamuna riidannapistelun jälkeen oikaisi Kalle koipensa satulan yli ja lähti polkemaan Asutusalueen koululta kohti kirkonkylää. Pyörän pinnat ja ohjaussarvi olivat ruosteessa, oma pinna kireällä:

 - Se perkeleen suolalasti auton lavalla!

'Maantie vetää jo suoraan Sainvaaraa ja Kostonjokea kohti. --- Punauttelen jälleen päätäni ja kun lähelläni ei näy ihmisiä, sanon ääneeni:
- Voi minnua perkelettä, minkä menin tekemään!'

Tässä vaiheessa ei muu hyvi lukijana kuin etsiä kartta kouraan, jotta Kallen kelkassa kaikki mutkat kestää, pysyy kartalla, ja kun muistaa, ettei tämä vähäinen viiden kilometrin pyörämatka Taivalkosken kirkolle Asutusalueen kansakoululta, missä kunnan rakennustoimisto ja 'koti' sijaitsevat, jää viimeiseksi polkaisuksi, vaan pian alkaa peninkulmien päivittäinen reissuaminen pitkin pitäjiä.

Sitä se Kalle tuolla lointeli, että pitikin jättää Tampere ja ihmistenilmat!

Vaan löytyypä hyllystä kartta ihan tätä tehden: Koillismaa-sarjan jatkeelta Eero Martikaisen toimittaman Kalle Päätalon Koillismaa runsaskuvaisen kirjan väliin olen jossain Kalle-kiimassani ekaluentakierroksella tämän sujauttanut:

Kalle Päätalo kunnanrakennusmestarina
Taivalkoskella 1951-1952.

Sen on Elsa Ruokakangas täydentänyt niillä paikannimillä, missä Kalle virkatehtäviään hoitaessaan pyörähteli, eli sattuu nappiin juuri aloittamaani romaaniin, Iijokisarjan 21. osaa Muuttunut selkonen sekä kahteen seuraavaan osaan Epätietoisuuden talvi ja Iijoelta etelään, jotta mestarin matkassa mukana pysyy.

Ei kun Kallen perään! Tarakalle.
Muuttuu se polkupyörä vielä moottoripyöräksikin, kartan IC:hen, joka ei millään lähde lämpimänä käyntiin ja jonka kunnanisät hempeyksissään suovat kunnan rakennusmestarin käyttöön.
Vaan sitä ennen poljetaan uskina peninkuormien päivämatkoja satoi eli paistoi.

'Polkea rynnin Jussinmäen päälle --- Joudun jarruttamaan, ettei alamäessä vauhdin saanut pyörä rullaisi Neljäntien risteyksen yli. --- Pysähdyn risteykseen katselemaan ympärilleni. Näen edessäni muutaman sadan metrin päässä kummullaan seisovan Taivalkosken uuden kirkon. Samalla suunnalla, lähempänä risteystä, Jalavan vanhan kauppakartanon. Saman kauppakartanon, jossa talvisotaan asti olivat asioineet ja sen matkalaisten pirtissä yöpyneet etupäässä Metsäkylän asukkaat. --- Siinä katsellessani havahdun useammalle asialle: Hoidan kolmatta päivää syntymäkuntani rakennusmestarin virkaa ja vasta nyt tulen ensimmäisen kerran pitäjän keskuspaikkaan!'

- Kalle Päätalo: Muuttunut selkonen.1991

Muajussia sun muuta mukavata

Tuhrautu noihen kirjeihin pelissä palstatilaa toista viikkoa niin paljon jottei päässy valtakunnallisista asioista ja muista turhanpäiväsistä kotkotuksista kertomaan.
Niinku

näistä:
Maajusseista, jotka valitsivat puolisoehokkaan itelleen.

• Timo, rojujesa keskellä, teki oikein eikä valinnut kumpastakaan; se ristillinen ilonen poika otti omannäkösesä.
• Paavo solokkas aikasa ja valihti pirtsakan Ellin, joka uusimpien tietojen mukaan on jo rasksaana muttei Patelle.
• Ja se rehevä eläinliäkärinainen poimi kaltaisensa, vaikka vähän epävarma pieruhuumorinpäästelijästä olikin.

Saa nähä ensi maanantaina kuis skulaa.

Ja toinen mistä olis ehottomasti pitäny päästä viikolla turinoimaan oli tuo Pättinki.
Sitä ajaa näköjään yhä sen perästä vaikka hornantuuttiin jotta näkis ja kuulis.

Niinku
Imatralle vuonna 2008, Kauppalehen mukaan on ajeltu.
Taikka Lieksaan ihan yhen äkin yllättäin pyhänseutuna.

Ja näkyyhän tuo Badding keikkuvan korkealla kunnahalla myös
mielimusiikkilistalla kohta Suomen ja Kuuban huru-ukkojen välissä tässä 

profiilissa.

Kirje töistä jo!

19.9.1977

"päivää!

Syksy on tullut! Takana ovat kesän iloiset päivät ja huoleton elämä. Unessa olen useasti käynyt teillä kun taloanne maalaatte ja yhä vieläkin rakennatte leikkimökkiä pihalle. Ja päivisin hiipivät mieleen reippaat ajat Rantakatu 15: loistohuoneistossa, pultsarit pihalla, rotat huusissa, akku-ukko ja Hyttinen hommineen, hoi pojat, onko putket jäässä?

Näin elomme vierii ja yhtenänsä hierii, kuka tietää mitähän tuli, heipä hulina hei ja rillumarei!
Kirjoituksenne arvoisassa Suomen kuva(tus)lehdessä olemme lukeneet ja sielun syvyyksiin sen karuttoman kertoman painaneet. Ah, sielläpä sitä tutkiskelemme pitkinä talvi-iltoina ikkunan ääressä huopatossut jalassa ja nuttu nurin, reuhkaräppänä korvilla. Taas tuliset tiet, taas tuliset tiet; kai tummia toiveita täynnä.

Ja mikä osamme on, mikä arpamme, näillä turhuuden turuilla, kaduilla kaltoilla, viertoteillä? Tee työtäsi aamusta iltaan! Vie uneesi työsi ja tuska.

Eikä siinä kaikki, hoi, veljeni merellä myrskyävällä: humpuukimaisteriksi sinun tuleman pitää (vaikka hyvin tiedät että tiedonpuun oksat jo lahonneet on aikoja sitten, kauan sitten; ja ontossa puussa vain hyytää tuuli, joka on kuin professorin tupakan huuruinen hengitys keltaisten hampaiden lomitse). Ahkeruus ilomme voittaa ja kova onni käy lävitse harmajan kiven!

kas kuusen latvassa oksien alla on pesä pienoinen oravalla ja sinnepä kulkee mun tieni illalla lempeäll’! Hongiston suojassa hyvä on olla ja hiihdellä hankia hiljalleen, mut ensin on eessämme ankara syksy ja tuikea taistelo metsässä käy!

Vielä metsikössä puoloja punanaan,

vielä koivikon rinnasta nousee huomen ___________________!

käyhän taaskin juttelemassa virkkaa toinen veljelleen ….

Reijoilmari + Ulpu"

Kuva: Erkki Karén

 uusin kirja 2014
+
CV

1-2-3-4-5-6-7-8-9

IV B – Majurin keittiössä

sivu IV B

"No ny mää muistan!: Yks Yrjö S:n tuttu (ei se toinen vaan se) majuri  e v p. 

Kävin sen pakeilla, jotta olisko sillä asuntoa tiedossa. Onhan sillä: keittiötään tyrkytti. Humelissa oli jätkä – ihan hermoraunio. Tupakkia poltti minkä ikuna kerkes. Ei meinannu laskee poijes. (HUH!) Seinällä sillä oli Turkin lippu, puukkoja, tikareita, pistooleja, tussareita, mörssäreitä, kiväärejä tauluja, tuohikontteja etc ... etc… etc .. Hyvä että poijjes sieltä pääsin. Sun pitäs käyvä siellä, tai asua!  SE ON ELÄMYS.

Joo. Ilmoja on piisannu: satanu ja paistanu. Siitä se talvi tulla tupsahtaapi kohta.

KIRUTA !

Osotan tän kirjeen 82300:aan. Aattelin jos panis osotteeks: Joensuun korkeakoulun oppilasasuntolan, putka n:o 1 . En viiti

PEACE forever RIP"

Jos alla lehmuksen
levätä mielii ken
Ja kilpaa linnun kanssa
livertää laulujansa,
Niin tänne tervehdin häntä:
Tääll’ ainoat
On vainoojat
Vain talvi ja lumiräntä.

(Shakespearen Wille)

Kauko Keuhko laulaa ratiossa! 15.40

 1-2-3-4-5-6-7-8-9

IV A – Puutteessa ja vaarassa

sivu IV A

"Tokkopa tää 50 pennillä perille tulee, mutta lunastatpahan sitten Rönkön rouvalta tai Pakkasen E:ltä tään kirjeen ! (mulla ei oo rahnaa)

Kävin tässä tänä päivänä Kaupunkin kirastosa. Joo. Iso paikka on. Kortinkin sain.

VOI SURKU, kun ei oo DX-ratioonia täällä. Kaverilla on transistoriratiooni, mutta siinähäntä ei ole lyhyviä aaltoja.

mitäs vielä?

Kovaa ajavatten pahukset täällä noilla autoloilla. Ei siinä köyhä poika arvoo männä 16.00 – 17.00 –ruuhkaan seikkailemaan. Polliisit siellä huitovat keskellä risteystä ja heiluttavat semmosta pulikkata. Saa varoa etteivät ne sillä päähän kolahuta. Ja sittön ne puhaltavatten pilliä. HURRRRRR."



Tuo on liikennelaitoksen sininen sähkökäyttöinen Bussi

1-2-3-4-5-6-7-8-9

III B – Kirjallisuustieteen appro

sivu III B

"Tässön mun osote, jottei unehu:

mun nimi (tiejäkkönä sen?)

Härmälänkatu 9 ---

338000 TAMPERE 80

 Kiruta, soita, sähkötä tai tule käymään, perskeles!!!

Yleisen kirjallisuustieteen approon kuuluu seuraavata:

- 2 luentosarjaa, 3 kirjaa ja...
- VOIHAN NAPA! Kun mää ton seuraavan näin niin aattelin lähteä kotio!  -  Shakespearen, Molieren, Goethen, Ibsenin, Strindbergin ja Dostojesvkin pääteoksia KOLME (3!) kultakin ja taustatiedot ko. kirjailijoista !!! !!!!!  (Ei ikuna!) Ja sitten minä vielä opiskelen kirjastotiedettä, sosiologiaa ynnä lehdistö- ja tiedotusoppia ja ….

HAH- HAH-HAAAA... Naura sääkin!

Kohta vielä tääki Tampereen murre tarttuu, jotta älä ihmettele kun (JOS) vielä nähhään joskus, Allahkaan tuskin tietää milloin!

Illalla kirutan vielä yhden paprun."

1-2-3-4-5-6-7-8-9

III A – Tuttujakin, tavallaan

sivu III A

"Enpä paljon viisastunna. Sen sain tietää, jotta on pakollinen röntkäyskuvaus. Niin tää kaveri on Pena-poika. Toista vuotta jo opiskelee täällä. Vaatimattomasti: kansainvälistä politiikkaa, lehdistö- ja tiedotusoppia etc. Oli poika olluna viimo kesänä Karjalan Maassa kesätoimittajana!

 Talon eukko toi kahveeta: - Me tuossa juotiin äsken, jotta tässä on teillekin … (voi miten sööttiä…)"

Riitta L. Rasvuarasta pitäs olla kansa täällä (jos tunnet), mutt en oo nänä. Se Masa V. pääsi kanssa sinne sun kouluun. Ookko nänä? Jos näet: sano sillen kiitoksia kun se yritti mullen hommata asuntoa ja kerro terveisiä! Ja kysy siltä Kaisan puh-numerova, jotta saan soittaa, ettei se vaan yritä ettiä mullen asuntoa, kun ei sitä nävy Y-opistolla. (Masa tietää homman nimen.)

 1-2-3-4-5-6-7-8-9

  hiihdot 5/60 km=/€

II B – Yliopiston sokkeloissa

sivu II B

"Tää talo (yliopisto) on aikamoisen arvotuksellinen. Ei tiejä mitä täältä löytyykään vielä! Yks päivä viikolla löysin kuppilan ja öylisä päivänä ruokalan. Kävin opinto-ohjaajan juttusillakin. Mukava mies, ei siinä mittään. Anto pari opasvihkosta, joista meikällä ei ollu haisuakaan. Kyllä kait nää opiskeluhommat kevääseen mennessä alkavat valjeta. Sano se opinto-ohjaaja, jotta olis pitäny käyvä ilmottautumasa kirjallisuustieteen laitoksella. No mistäs semmottia olisin tienny. Öns viikolla yritän.

Kyllä on orpoa: ei yhtään tuttavata. Korjus näyttää olevan Aviisin toimituksessa. Mutta öylen törmäsin kaveriin, jota tuskin olisin uskonunna tapaavani täällä. Tarjosin pojallen kahveet. Ja jututin, jotta olisin saanunna vähän tietoloita, jotta mitenkä sitä oikein näissä ympyröissä pyöritään."



1-2-3-4-5-6-7-8-9

hiihdot 10/55 km=/€

II A – Naisvaltaa

sivu II A

"Pari päivää olin Yrjö S:n tuttavan luona yötä, pappilassa, perskeles. Fiiniä oli väki, ei siinä mittään!

Tiejäkkönä, jotta mää löysin yliopistonkin!  Mutta en mää tiejä oikein niistä hommeleista mittään (kynäkkii on tämmösiä: kiruttaa tai ei kiruta) Yhden lujennon oon käyny kuuntelemasa. Kaveri siellä jutteli Dantesta Voltairesta Rousseausta Shakespearen Willestä ja muista mukavista. Minä tein muistiinpanoja. Piirtelin meinaten tikku-ukkoja.

Sanoit joskus, että tää kirjastoala on naisvaltanen. Niin on! 

Kun menin kirjastoalaa kuulemaan toiseen lujentosalliin, niin vilasin useamman kerran aikaa ja luokan numeroa, ettei vain olis ollunna SPR:n naisjaoston kokkous. Ei ollu. Lujento oli. Oli siellä mun lisäksi kait neljä (4 four!) muuta urosta, mutta kiltsuja mokomia oli kait lähemmäs sata! Voihan NAPA! Paikkaan on jouduttu, aikoihin eletty!"

1-2-3-4-5-6-7-8-9



 hiihdot 10/45 km=/€ 

I B – Osoite tuntematon – ilmansuunnat sekaisin

I A  – Kaupunki löytyy

sivu I B

"Kyllä heti törmään oppilasasuntolaan kunhan vain pääsee. Ei täällä oikein mukavata oo.

Talon eukko kattoo töllötintä pitkät illat, mitä ikuna sieltä tulleekaan.

Treen opaskartta

Mää luulen

jotta tätä tietä
kait sieltä

meitiltä päin

tullaan tähän

          kaupunkiin.
Ei oo haisuakaan
ilmansuunnista!

Ei tuokaan posti vielä oikein kulje
kun ei kukaan tiijä osotetta."

 1-2-3-4-5-6-7-8-9

 hiihdot 7/35 km=/€

Hämeenkatua talsii nyt kolmas mies

I A  – Kaupunki löytyy

Raoul Palmgrenin ja Kalle Päätalon perässä paritkymmenet vuodet myöhemmin Hämeenkatua tramppasi myös maailmalle eksynyt naapurinpoika, koulukaverini, lukiokämppäkaverini RIP, joka nyt on tietokirjailija, kirjastomies, maisterikustantaja yms., mutta tuolloin pelkkä

ämmän yo.
No olihan sekin enemmän ja poika paremmin eväin liikkeellä Tammerkosken sillalla kuin Päätalo, joka, riisutusti ilmaistuna, kantoi mukanaan vain omatekemää kirvesvartta, pokasahan pokaa sekä Waltarin kirjoittamaa Aiotko kirjailijaksi? -opaskirjaa.

On aika katsoa millä keinoin 1970-luvun ylioppilas opintietään aloitteli, kun ei ollut nykyisiä sosiaalisia etuja ja kun tiukkaa teki jopa postimerkin hankkiminen kirjekuoreen, jotta olisi saanut yhteyden lapsuuden ja kouluajan kaveriinsa.

Niinpä kaivoin käymästämme kirjeenvaihdosta yhden erittäin valaisevan kirjeen siitä, millaista oli tulla maalaispoikana itäisen Suomen syrjäpitäjästä opiskelemaan Hämeeseen, kolkon kaupungin punaiseen yliopistoon.
Tuo kirje kokonaisuudessaan on lähipäivien potuntäytettä, sivu kerrallaan - ja totta joka sana!
Pyörällä päästään ja puulla päähän lyötynä vähintään niin nykylukija ja tuo jumalan hylkäämä kaverini! On siinä yliopistojunaan pääseminen, varsinkin kun kesken syyslukukauden ilmoitetaan rakennuksille, jotta nyt sopisi tulla!

16.11.1971

sivu I A

"Lauantakina täällä T:lla.

Terve sullen!

Aattelin, jotta poksautan sullen kirjettä. Ei mullen mittää erinompasempata kuulu, mitähäntä nyt pientä.

Löysin tän kaupunkin ihan ens yrittämällä. Tuli meinaten se juna suoraan tänne, jottei tarvinnu vaihella junia.

Yo-palvelun kautta sain asunnonkin. Yhden maalarin kanssa asutaan alivuokralaisina. 3 kilsaa on keskustaan. Piirrän tuonnemma kartan, jotta ossaat tänne."

1-2-3-4-5-6-7-8-9

 hiihdot 9+7/28 km=/€

Hämeenkatua pitkin

Puolenkymmentä kirjaa on tällä haavaa luennassa, mikä oli tavallinen määrä kirjanluvun kiihkeimpinä vuosina, arvosteluaikoina. Nyt tilanne tilapäinen, uskottelen.

Törmää 'mukaviin' sattumiin, niin kuin illalla Tampereen Hämenkadulla kahteen mieheen. Merkkimiehiä kumpikin.
Toinen on menossa saatettuna vankilaan, toinen pääsiäsilomalta palaamassa kotiinsa ja töihin raksalle.
Toisella killin ajatukset, toisella villin ja vapaan. Kaikki totta, ei tarua.

Otetaan ensin öiseen aikaan pääkadulle kulkemaan vangittu mies, jolla käsiroikossa kapsäkki ja kirjoituskone. Eletään jatkosodan aikoja -40-luvulla. Vartija ei sido miestä käsirautoihin, koska joutuisi silloin kantamaan kaiken.

"Vielä 10 kuukautta sitten kävelin näitä katuja vapaana miehenä, arvossapidettynä yhteiskunnan jäsenenä, kaupunginkirjaston impulsiivisena johtajana, jota kaupungin hyvät porvarit pitivät levottomuutta herättävän radikaalina ja työväki kulttuuriauktoriteettina."

Vuosikymmen myöhemmin samaisella Hämeenkadulla tallaa toinen kirjamies, vuonna 1951, yksin arkiaamupäivänä, matka-aski hänelläkin kannettavana, muuten päällystakkia myöten pyhätamineissa.

"Kävellessäni Hämeenkatua Keskustoria kohti en ollut huolissani työmaastani. Enemmän aistin ja katselin ympäristöäni. Monia muistoja nousi mieleeni tältä samalta kadulta.   

Erikoisen tutulta ja monenlaisten muistikuvien ja tunnelmien seudulta tuntui Tammerkosken silta. Minusta tuntui yhä hätkähdyttävältä, että kävelen siltaa, josta olin kuullut laulettavan lapsesta asti.  

Työt päivätöissä käyvillä olivat jo alkaneet Siksi Hämeenkadulla liikkui vähän ihmisiä. Samoin autoja. Tosin vuorojaan ajavat trolley-bussit kulkivat niitä varten rakennettujen sähköjohdinparien alla."

Toinen on pian saava 3½ vuoden vankeustuomion.
Toinen vuosiksi 1951-52 rakennusmestaripestin kotiselkosilla.

Hämeenkatua kulkevien miesten tunnelmat ovat vastakkaiset.
Lukijan hämmentävät.



***
Tuhannen taalan kysymys voisi kuulua, Kallen kun kaikki tunnistavat:
- Kukas toinen?

hiihdot 7/12 km/€



Musiikkirajoitteisuus

•  - On yllättävää, että monet musiikkirajoitteisiksi itsensä kokeneet ihmiset arvostivat musiikillisesti taitavia ihmisiä enemmän kuin itseään, taito- ja taideaineiden pedagogiikan professori Antti Juvonen ihmettelee tuossa viettelevässä samaisessa Saimassa ja viittaa Itä-Suomen, Helsingin ja Turun yliopistojen tutkimukseen.
• -  Ihmisillä on usein käsitys, että musiikkia voi ymmärtää vain, jos ymmärtää musiikin teoriaa ja säveltapailua. Jokainen voi ymmärtää musiikkia emotionaalisesti, ja sekin on oikein.

Ja sekin on oikein.
Siinäpä se!
Vähänkö kuin lohduttavasti. Rajoittuneisuutta rivien välissä, ainakin.

Entä miten paljon täydellisempi on kuuntelemis-/eläytymiskokemus jos hallitsee kuuntelun sekä-että?

Se minulle nyt kertokaa kun its..., Karit kumpikin sekä Äej! ja Matibuu! ... pliis.

Tulipahan taas, no voi yhen kerran, mieleen kun Kallen Kodin kynttilää ja Rantakoivua
 l u e n  eli nyökkäillen jumahdan kirjailijan musiikin merkityksen pohdintaan. Päätalon 20. Iijoki-sarjan teos Iijoen kutsu ilmestyi vuonna 1990. Kirjoittava Kalle on tuolloin 71v ja kirjan tapahtumien Kalle 40 vuotta nuorempi:

"Lähes kaikkiin merkittäviin elämäni vaiheisin on leimautunut jokin musiikkikappale. Ei sinfonia, yleensä korkean tason musiikki. Missäpä minulla olisi ollut tilaisuutta - ainakaan armeijan ikääni mennessä - oppia ymmärtämään korkean tason musiikkia! Muistikuvani ovat ankkuroituneet iskelmiin ja kansansävelmiin. Poikkeuksen tekevät wieniläissäveltäjien valssit. Ne ovat musiikkina paitsi minun vastaanottokykyni ylärajoilla, myös lumoavinta säveljuoksutusta, mitä minun mielestäni nuotistosta on pystytty löytämään."
  

Putipuhtaana likaista

Parituntisen metsässä vaeltelun ja ulkosaunan löylyttelyn jälkeen maha pullollaan paistista on ylen vaikea sängyssä makaillessa kahvin maku suussa ymmärtää KZ:n perustajia. Mikä niillä hiersi ja joillakin yhä.
Eikö kaikille olisi suotavampaa vaellella halutessaan parit tunnit metsässä, saunoa, syödä maha pakolle kunkin herkkuruokaa ja heittäytyä vuoteelleen kahvin, konjakin eli suklaan maku suussa hyvän kirjan pariin, semmoisen joka ei kerro ihmisen kauheudesta, lipaisekaan ihmisen pahuutta.

Itsekin, hoopo, hukkaan ideaalitilanteeni kliimaksin tarrautumalla kirjaan, joka kertoo ihmisten kauheudesta. Ja kysyn taas yhden kerran kolmesti: - Miksi? Miksi? ja Miksi?

Anne Frankit on aikoinaan tarkkaan luettu, taisipa olla Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kirjanakin joskus; ai, yllätys yllätys! - SSKK on voimissaan yhä, näyttää Google. Ja Annekin siellä alle kympillä tilattavissa!
Mutta tätä toista tyttöä ei sieltä vielä löydy, vaikka tarina vähän samantapainen: Rywka Lipszyc: Ghetto-päiväkirja - Nuoren tytön elämä Lódzin ghetossa.

No ei se auta: kun on kirjaan tarttunut niin niellään yhdessä elämän kalkki Rywkan kanssa.

Rywkan nuhjuisen päiväkirjan löysi neuvostoarmeijan naislääkäri Auschwitzin tuhkista vuonna 1945 ja monen kierron jälkeen päiväkirja on nyt suomennettuna tässä putipuhtaan lukijan käsissä. Mikä ristiriita ja kontrasti!

10. helmikuuta 1944

"Olen aina kestänyt huonosti nälkää, niin nytkin. Tämä vuosi on ollut minulle ja Cipkalle niin sanotusti oikea nälännäkemisvuosi. Miten uuvuttavaa se onkaan ollut! Nälkä tuntuu hirveältä. Paras on kun  voi olla poissa kotoa, kun on tunnilla tai ihan missä vaan, kunhan ei kotona. Kotona on suorastaan vaarallista olla." 

 

 

Lopulta kynttilä syttyy

Noista kirkkovuoden merkkipäivistä ei aina tarkasti muista, mikähän niiden perimmäinen tarkoitus on, varsinkaan tässä maatuvassa ajanvilinässä - onko enää sama merkitys kuin ennen ja saako sanoa ja millä termillä, mikä sana on nyt sallittu.
Vähänkös muuttunut on koko meille jaettu uskonto joka ennen oli pelottelu-uskontoa, pienen pojan korvissa, nyt enemmän nekkua tarjoava.

Pyhäinmiestenpäivästä on jo vuonna 1955 tullut sukupuolineutraali pyhäinpäivä, jonka kahtalainen merkitys on luettavissa Kirkkokäsikirjasta.

Edesmenneiden läheisten muistelupäivä lähinnä se meitä haudoille kynttilänsytyttämispuuhiin vetää ja vietättää, tikkujen kanssa tuulessa tuhraamaan.
Syttyy viimeiseenkiin kynttilään liekki lopulta, silloin kun alkaa jo tosissaan paleltaa.

Kylymä mualima tässä yllä - alla lämpöisempää.

Käy se, piru, mielessä.

Sukupuuhun II merkintä

Kummallista: eilen keskipäivällä haudattiin - tänään keskiyön tunteina synnyttiin.

Hääpuheen jälkeen on aika lisätä kääröön käärö: lapsenlapsi.
Poeka.
Niin maan herkkä hetki. Taas.

Nyt vaan kirja vuodelta 1904 auki ja ohjeita jakelemaan!

 

"Sillä tottumuksella on sitä suurempi valta, kuta aikaisemmin se otetaan käytäntöön; ja lapsen vastenmielisyys märkänä olemiseen - niin sanoakseni lapsen synnynnäinen puhtauden-tunto - tylsistyy samassa määrässä, kuin lasta opetetaan "porsaaksi".
Lasta on alettava pitelemään tarpeenteolla, kun se on tullut 6-8 viikon vanhaksi - sitä ennen siitä tuskin on hyötyä. Joka kerta kun lapsi otetaan ylös, pidellään sitä tarpeenteolla ja useammin ja useammin tekeekin se silloin pidellessä tarpeensa. Kun tällä tavoin on menetelty pari viikkoa, niin kehitetään edelleen asiaa; jos lapsi ei tahdo tehdä tarvettaan kun sitä pidellään sitä varten, vaan tekee sen kohta jälkeen, tulee sitä torua, näyttää märät rievut ja antaa sille hiljainen lyönti."

Sukupuuhun merkintä I

Maan poveen

Yön jälkeen
tuli toinen aika.




***
Veli kuoli
*
Kotimatka
*
Maan poveen
***
Nuorempana kesät puuhailtiin

7. kerroksen kodista

Tänään oli aika ottaa velipoika kainaloon,
 palata porukalla kotikonnuille maailmalta,
 vielä yhdeksi yöksi
lapsuuden kotiin.  

Veli kuoli

   ja

Siunattiin

  laskettiin

Maan poveen