Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 4. helmikuuta 2025

Trumpin kynäote herättää kysymyksen

 "HV 
   hj

Arvaas kuka? Ollu noita pisnessassioita. Taho keretä. 

Ilmoitanpahan vaan, kaivappa jostain kuva, jotta ei kukaan pijä kynänvarresta kiinni noin ylhäältä kuin Rumppi. 
Sekin vika sillä.

Tuus
Lennu "

 

No niinpä näkyy puristavan - sitäkin vähän ylempänä kuin muut.
Johtusko esim. tästä, josta liäkärlehti Duodecim Saarikosken Saskan kynäotteella joskus kirjoitti rubriikilla 

"Onko presidentti Donald Trump hullu?"  ks.


Kirjavinkeissä
tänään

maanantai 3. helmikuuta 2025

Blogistania 2024

 Omat valinnat

Blogistania Finlandia:


3 p   Heidi Jaatinen: Vuolle 

2 p    Katja Kärki: Eevan neljä elämää

1 p    Tomi Norha: Naarasperho



Blogistania Globalia:

3 p    Soraya Lane: Kuubalainen tytär

Blogistania Tieto:

3 p    Erkki Vettenniemi: Kirjailijan latu - Miten hiihtäjä Marko Tapperista tuli kirjailija Marko Tapio

2 p    Pentti Stranius (toim.): Olemattoman kokeneet - Muistelmia suomalaisopiskelijoiden Neuvostoliittovuosilta

1 p    Anne Helttunen ja Annamari Saure: Kynällä raivattu reitti - Suomalaisia kirjailijanaisia

Blogistania Nuoret:

3 p    Aino Leppänen: Luk(i)ossa

Blogistania Kuopus:

3 p    Kai ja Ken Vainiomäki: Vauvakoulu - vauvojen suuri salaliitto

Harmi että äänestyksen lopputulokset äänijakaumineen tippuvat näkyville - eli menevät somettomattomalta minältä ohi - ja julki vain Instagramissa: 
tätä kautta sinne viitoitus, myös tätä
PAHkeinen!
Kirjavinkeissä

sunnuntai 2. helmikuuta 2025

Kaksi epätoivoista keskustelee

Shpalernajan vankilassa 1930-luvulla

Vladimir Tshernavin
I painos v. 1936 / Karisto
Oppian 2025, 408 s.

Kolmas, Epä Uskoinen, EU, lukee kotonaan keskellä pyhäistä päivää kuulusteludialogia 2020-luvulla.
Miksi?
Eikö EU:n kannattaisi pysyä niissä ihanissa romanttisissa Lanen tyttärissään ja Mikkasen sydänmaalaisissa - eikä telläytyä turhanpäiten ja tieten tahtoen venäläiseen vankilaan ja leireilemään vankien kanssa, kitumaan Tshernavinin housuissa Solovetskin ankeudessa ...

Mikä ajaa Epä Uskoisen välillä kurkistamaan toisenlaista totuuden siementä?
Ja tutkimaan ihan Wikipedian kautta, millainen oli Tshernavinin elämä Suomeen pakenemisen jälkeen.

The Tchernavins were still living in Finland in 1933, but...
In 1934 Tchernavin and his family moved to England, where he continued his scientific work as an ichthyologist. He worked in the Natural History Museum in London until his death...

Tchernavin took his own life in London on 31 March 1949, the day after a friend he had been caring for died of an illness.[6] Tchernavin, his wife, and son are all interred at the St. Mary Churchyard in South Perrott, West Dorset District, Dorset, England.[6][14]

Vladimir Vyacheslavovich Chernavin was rehabilitated in the Soviet Union on October 11, 1989 by the prosecutor's office of the Murmansk region.[15]...

The New Masses (a literary, communist magazine in New York City) decried Tchernavin's I Speak for the Silent as a "vicious" attack on the Soviet Union by a member of the "nobility." 

Vladimir Vyacheslavovich Tchernavin
Born1887
Died1949
Kirjavinkeissä

perjantai 31. tammikuuta 2025

Kynkittäjä

 Mikä mikä se on?

Täältä kautta piti kiertämäni, vaikka Kotuksesta olisi näemmä ensin löytynyt:



PS
Lehti ilmestyy yhä!
Kirjavinkeissä

torstai 30. tammikuuta 2025

Timo K. Mukan elämäkerta

Sini SilveriMiltä männystä tuntuu olla mänty - Timo K. Mukan elämä 
270 s. Gummerus 2024

  • 17.12.1944 evakossa Ruotsi - 27.3.1973 sairaalassa Rovaniemi
  • kotipaikka Pellon Orajärvi
Isä Eemeli, Pello, äiti Lyyli, Vihti 
5 lasta, keskimmäinen 
Timo Kustaa, vaimo Tuula Pekkola
Lapset Tuuli ja Jussi (Johan)

Keräilin tuohon sukua etunimin, koska kirjan tekijän tarkoitus on tehdä kirjasta läheinen, olla liki Timoa ja Timon arkea ja asuinseutua Pellon Orajärvellä - päinvastoin kuin ne etelänmiehet, jotka ovat antaneet Timosta kummallisen kuvan lehtikirjoituksissaan. 
Kaukaa ei näe. 
Sini Silveri on tornionjokilaaksolaisia, siis lähtöisin samoilta seuduilta, joten Timon kielen ja mielen sisäänpääsy on verissä.

Näemme Timon tosin kuin diagnoosin tehnyt lääkäri ennen armeijaa: 
"Potilas on ilmeisesti holtiton luonnevikainen --- sotaväkiajatus on suorastaan loistava -- Kansaneläke tekisi ikuisiksi ajoiksi korvausneurootikon tästä muutenkin mitättömästä kansalaisesta."

Näemme toisenlaisen Timon: perhekeskeisen, hellän, paljaan ihmisen, jota elämä koettelee monin sairauksin, toimeentulohuolin, taiteellisin tuskin. Näemme hänet jopa hassuna leikkivänä koti-isänä, humoristinakin:
"Lapset muistavat, kuinka Timo kerran kotona lattialla maalatessaan laittoi jalan niskan taakse. Mutta jalkaa ei saatukaan pois niskan takaa, kun maalaus oli valmis, ja jalka puutui. Tämä tuotti lapsille suunnatonta hauskuutta ja tahatonta kauneutta."

Totta kai lehdissä on ollut myös totuutta takana, niin kuin myös Erno Paasilinnan kirjassa Legenda jo eläessään. Mutta suurin osa elämästä on toki liittynyt arkeen, perheeseen sekä oman taiteen tuottamiseen ja elämisen esteisiin.

Timo käy tiukkaa taistelua Kirjailijaliittoa vastaan, joka jakelee apurahoja muille kuin ammattikirjailijoille, niille jotka oman työnsä ohessa kirjailevat; Timo vaatii kirjailijavirkoja kuntiin ja kun taistelussaan pettyy, eroaa koko liitosta. Köyhyys, joka Timoa on koetellut lapsuudesta saakka, ei hellitä. Kirjoittipa miten tiiviiseen tahtiin tahansa ja kuinka luettuja kirjoja tahansa.

Timon teosten syntytaustojen yksityiskohtia Sini Silveri selvittelee niin mielenkiintoisesti, että se suorastaan yllyttää palaamaan uudelle lukukierrokselle Mukan tuotantoon, jota on yhdeksän kirjan verran alkaen teoksesta Maa on syntinen laulu, 1964, päättyen kahteen julkaisuun vuonna 1970 eli kirjoihin Lumen pelko sekä Kyyhky ja unikko, jota jo olen ahnaasti aloitellutkin.

On ne hienoja, brutaalin raakuudessaan, kirjoja kaikin, muutakin kuin sanhelinää, joksi kautta rantain määritteli aikoinaan Jouko Tyyri, kun kahden kesken istuimme arvottamassa Timo K. Mukan tuotantoa Joensuun jossakin 'kirjoittajaleirillä'.

Hieno ja tarpeellinen on myös Sini Silverin Mukkaa monessa suhteessa täsmentävä teos.

Kirjavinkeissä
Tänään
Soraya Lane: Italialainen tytär

maanantai 27. tammikuuta 2025

Pöytä täyteen, tuo!

 Mattia ja Teppoa mukaellen

Antikvaarin Tammialen, 70 %,  loppuhuipennukseksi - tarjoukset voimassa  huomisiltaan 28.1.2025 klo 23.59viime hetken tilaus toimitettu, lähinnä tuon Mäyhän takia:


Ikään kuin ei ennestään yöpöytä jo pursuaisi!
Vaan kotivaraksi, kun näyttää tuolta pöydältä lukeminen puutuvan:

Kotivara
Kirjavinkeissä
viimeksi näköiseni



perjantai 24. tammikuuta 2025

Uotisessa

 Persona grata

Melkein naurata!

En tanssi tangoa. Enkä katso Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa, minkä nyt seinän takaa joskus kuulen Joren jorinaa. Enempi on siis niistä silmälaseista tunnettu mies minulle, kuten sille jollekulle katugalluppilaiselle tämän punnitessa kuvan miehen ansioita.

Valloittava, vetoava persoona lavalla - "kaikkien aikojen rakastetuimpien, tummien ja tulisten tangojen parissa", kun Joensuun kaupunginorkesteri säesti iltaa Jorma Uotisen kanssa. ks.

Taustaa valottaen, siitä kertoen, miten puolitoista vuotta sitten sairaalan petillä maatessaan, kuoleman kolkutellessa, vailla tietoa ja toivoa, nouseeko vielä elävien kirjoihin, on onnellisesti tässä lumoamassa puolituhantista yleisöä, elämää kiittämässä. Kyynelkin piti pyyhkiä silmälasien takaa, niin Jorman kuin monen kuulijan. 

Hitto että oli tunteikas kaksituntinen, huumoria unohtamatta!
Näinköhän pitää taipua tangolle ja alkaa seurata intensiivisemmin TeeTeeKoota syksyllä? Sikälimikäli elossa ollaan - puolin ja toisin.

OLEN MIKÄ OLEN – Jorma Panula, Sauvo Puhtila
SATAMAN TANGO = EL CHOCLO = TULISUUDELMA – Villoldo, arr. P.Ikkelä, suom. Ahti Taponen
SULLE SILMÄNI ANNAN – Gabriela Ferri & Piero Pintucci, suom. Sauvo Puhtila
YOUKALI – Kurt Weill, Roger Fernay
TANGO BALLAD – Kurt Weill, Bertolt Brecht
LIBERTANGO – Astor Piazzolla. INSTR.
YÖN VÄISTYESSÄ – Luis Bonfa & Antonio Maria, suom. Sauvo Puhtila
ETKÖ USKALLA MUA RAKASTAA – Erik Lindström, Sauvo Puhtila
ON LIIAN VÄHÄN AIKAA – Erik Lindström, Hillevi
J’ARRIVE – Jacques Brel

SOLITUDE = SOLEDAD – Astor Piazzolla. INSTR.
LA CUMPARSITA (Questo tango) – Matos Rodriquez, Milva
YKSIN – Nacke Johansson, Vexi Salmi
RAKKAUDEN JÄLKEEN – Udo Jügens & Joachim Fuchsberger, suom. Kari Tuomisaari
TANGO NOTTURNO – Hans-Otto Borgmann & Hans Fritz Beckmann
SYDÄMESI TYHJÄ HUONE – Gabriella Ferraza & Giancarlo De Bellis & Alceo Guatelli & Walter Marchetti, suom. TuulaValkama
OBLIVION – Astor Piazzolla, French lyrics David McNeil
BALADA PARA MI MUERTE – Astor Pazzolla & Horacio Ferrer
ELÄMÄLLE KIITOS = MITEN VOIN KYLLIN KIITTÄÄ = CRACIAS A LA VIDA – Violeta Parra, suom. Pentti Saaritsa

 ¡Tango!  
Joensuun kaupunginorkesteri 
Kirjavinkeissä

keskiviikko 22. tammikuuta 2025

Järkytyksen paikka

 henkitoreissaan

Terv./ei vaan sairaudenhoitotilanne

 "Tähän on tultu"

       
Hiihtämispäiväkirjaa    / ihan äsken

22.1. ke -7°C
Uutta lunta parikolme senttiä ripotellut ja ripottelee huomisaamuun saakka, pian passaa! Oikein kaheltaan kyyryssä paineltiin hymysuin.
Mutta siitä hymy hyytyi kun tuli soitto I-ikikaverilta, jotta ei henki kule ja jatko: - Mitä mie tien? Turha soitella ambulanssia, ei ne tule kuitenkaan.
-Oota, tulen. Paa takkia päälle.
Terveyskeskus siinä muutaman sadan metrin päässä. Eivät ota vastaan, sanoivat. 
   - No ei se tuonne autoonkaan voi jäädä henkitoreissaan. Eikä jaksa kävellä tänne, selkä jumissa, pitäs saaha pyörätuoli.
Meillä ei ole, sanoivat.
Talutin lopulta kaverin sisälle ja löytyihän se peti, ja lääkärikin kurkisti ovelta. Sinne jätin rohkaisevin sanoin: 
   - Turvassa tallessa oot. Soitellaan illemmalla.
Z
myöh. 
sairaalajonossa ...
🏂 hiihtämiset -7°C  12 km  yht. 371 km /€ = 65½ h
Kaikenlaista! 
Asioille vähän mittasuhteita.


Kirjavinkeissä

tiistai 21. tammikuuta 2025

Hauskoja ja herttaisia - silti

 ja jotenkin vetoavia 

Nämä tällaiset lastenkirjoista löytyvät kuvat:

Hertta Kustannus 2025
Jo pelkkien kansien ansiosta saavat huomion ja kääntävät pään.  Viime vuonnakin vähintään kolme kertaa käänsivät ja läpi luetuttivat: 

Tatu ja Patu / Otava.    Vauvan iloinen ihmettelykirja / Lasten Keskus.   Vauvakoulu / Nemo. 

Puhtoisia ovat likaisiin aikuisten kirjoihin verrattuina nuo suloiset pikku pyöriäiset. Suloisempia kuin saksivat purrapoliitikot, trumpeista sun muista elonmaskeista putineista puhumattakaan.

Vaikka amerikkalaisten Lang-sisarusten kirjassa Kiukkuinen apina haluaa leikkiä tuo Simo Panssi on kaikkea muuta kuin puhtoinen, saati puhtautta rakastava siivousfriikki: ei siivoa sijojaan, ei nypi kirppuja turkistaan, ei hampaitaan harjaa. Ei halua eikä jouda, koska leikkiä haluaa koko ajan ja aina vaan! Viidakossa kaikkien eläinten kanssa.
Harmienharmi, 
että nuo seeprat sun muut sarvikuonot, kirahvit luistavat ja liukenevat pois jonnekin kumman puhtaustoimiin!
Simo Panssipa ei, koska:
AI-NA hauskaa olla pittää - vaikka pää punaisena karjuen:


Mutta mites loppupeleissä käy?
Kaataako oppi ojaan?
Ottaako Simo Panssi vaarin kanssaeläimiltä?

Kyllä tuo railakkaista kuvista lukemattakin selviää.
***
ps
Lisää Simo Panssista Kirjavinkeissä
Kirjavinkeissä

lauantai 18. tammikuuta 2025

ISO äiti

Isoisoäiti ja isoäiti ovat meille itäsuomalaisille melko käyttämättömiä käsitteitä käsitellä - mummohan meillä tok on ja mummonäiti.

Niinpä toi tiettyjä pulmia paneutua tällä kertaa Soraya Lanen Kadonneet tyttäret -sarjan kirjaan Italialainen tytär, jossa nykylontoolainen Lily etsii juuriaan saatuaan haltuunsa orpokodin lattian alta löytyneen rasian vuodelta 1947. Rasian päällä luki Lilyn isoäidin nimi. Rasian sisässä taas oli pari Italiaan viittaavaa lappusta isoisoäidiltä.

Ettäs tahtoivat mennä pahemman kerran sekaisin nuo isot äidit, mummoja jos olisivat olleet, olisi tehtävä lukijana kummasti helpottunut, kai.

Piirtelin jopa haparoivaa karttaa kuin paraskin Rovanperän kartturi, jotta olisin sukujuonessa pysynyt:


🠉
Piti pidätellä sivulle 184 saakka ennen kuin olin varma Lilyn suvun sukupuusta ja sukulaissuhteista. Matthew nimittäin itkunsa lomassa, nostettuaan kehystetyn valokuvan pöydälle, ilmoitti kauniin naisen kuvaa osoitellen:
 
"Lily, luulen, että isoäitisi oli äitini vanhin lapsi. Hän syntyi aviottomana vuonna 1947."
"Onko tämä hänen äitinsä? Isoäitini äiti?"
"On. Uskon niin."

Nyt isoenokin oli löytynyt siinä samalla, tämä vierellä puhuva mies: Matthew.



Viihdekirjaksi aika työläs tapaus siis, mutta niin huumaava viineineen ja hurmaava rakkausromansseineen. 
Hyväksi havaitsin taas, kai. ⭐⭐⭐✰✰

Otava 2023
ps
myöhäisellä sytytyksellä ma 20.1.
Kirjoihin sisään pääseminen on monesti työlästä; tässä helpotukseksesi tämän kirjan alkuidis:
Lilyn selvitettävänä
Kuka oli isoäidin äiti, ja miksi isoäiti olisi aikoinaan adoptoitu heti synnytyksen jälkeen?
Johtolankana rasia, jonka Lily sai (Hopen aviottomien naisten kodista). Rasian sisässä on kaksi paperilappusta: palanen La Scalan ohjelmalehtistä sekä jokin kumma resepti italiaksi.
Kirjavinkeissä

torstai 16. tammikuuta 2025

Mitä kuuluu ilmalämpöpumpullesi?

  - Tällekö








Kiitos kysymästä: 
Hyvää kuuluu. 
Kehrää kuin kissa ja  hyrisee kuni hyttynen hämärän renki, vastaisi Larin-Kyöstikin.

Kulutus vakiintunut 12 000 kWh:n paikkeille entisen 20 000:n sijasta.
Todistakoon tilasto:

VUOSIKULUTUS 2024 
11971 kWh

(2023 11059 kWh)

(2022 14498 kWh)*

(2021 19640 kWh)

*Lämpöpumppuasennus 28.9.2022

Sähkön hintakin laskenut 12:sta 8:n sentin tienoille - jotta jo passaisi nurkumatta olla.
Vaan ei kun ei!
Eli sama ihmetys itekullai päällä kuin paikallislehden Petterillä:

"Kuntien omistama yritys, niin miksi halutaan kiristää ihmisten taloutta?"

Kirottu kuntien, meidän, omistama sähköyhtiö! 

Kilpailutapa sähkönkulutuskuluja vaikka kuinka alas, se mitätöityy tuon omistamamme monopolikeisarin kynsissä. 
Ettäs kehtaatkin,
!
SIIRTO (veroineen) 
Perusmaksu 56,219  € /kk
10, 17952  snt/kWh talviaika 
5,07552  muu aika

Ryövää sähkön siirtämisestä (runkolinjaa 22 000 km) puolet enemmän kuin maksamme kulutuksesta. 
Ei laitaa ei reunaa!
Kotiseutu-uutiset 7.1.2025




Kirjavinkeissä
tänään
Tarja Tuovinen: Afroditen lokikirja

keskiviikko 15. tammikuuta 2025

Mukasta

 "Mie sanon mie tai en mithään."

Nuin tilitteli Timo K.  Mukka kun perui jonkin julkisen esiintymisen kirjailijamatineassa.

 "Ajatuskaan ei luista, ellei voi käyttää murretta."

Tekee mieli, ei vaan pakko on, jatkaa tuota edellistä Elman tarjoamaa Lappi-aihetta varsinaisella asian osaajalla. Ja nappaan lauseet tähän näkyville Sini Silverin syvällisestä "Miltä männystä tuntuu olla mänty" -Mukan elämää läpikäyvästä teoksesta (Kirjavinkit), jota halulla hartahalla hitaasti edeten olen puoleen väliin nautiskellut. Itse asiassa tuo kirjan nimikin on lainaus, jota Mukka käytti vastatessaan utelijoiden kysymyksiin miltä tuntuu olla kirjailija / Mukka. 

Kirkastuupa kuva toisenlaisesta Mukasta kuin Erno Paasilinnan luomasta Pellon villikosta kirjassaan Timo K. Mukka - legenda jo eläessään. Tai siitä Hymy-lehden riippujasta. 

Jokohan Silverin kirjan jälkeen Mukka on taputeltu ja kaikki olennainen sanottu, kun luulin niin tapahtuneen edellisen Mukka-kirjan luettuani, siis tämän
Timo K. Mukka: Annan sinun lukea tämänkin – kirjeitä 1958-1973. Toimittanut Toni Lahtinen.  WSOY 2012.

Kirjavinkeissä

maanantai 13. tammikuuta 2025

Elma ei petä

Nuuttina: Kuusi ulos lykätty. Joululehdet luettu. Ja parhaaksi taas kerran seuloutui elämänmakuinen Elma, Lapin piirin eläkeläisten lehti, jonka sinne Hettaan toista vuosikymmentä sitten muuttaneet naapurin Teuvo, Vuokko ja Päivi joulutervehdystuulahduksena vuosittain lähettävät.

Jos kehuin lehteä jo 2021, on kehuttava jälleen. Tuolloin lehti pursusi koulumuistoista, nyt Elma julkaisee jäsentensä vakavampia kertomuksia, evakkomuisteloita, lähinnä Lapin sodan ajoilta saksalaisten polttaessa tuhkaksi heidän rakkaat omat asuinseutunsa.

Oili näki kotinsa palavan
"Oili kertoi, että hän näki Ruotsin puolelta omin silmin, kuinka joku moottoripyörämies kulki heidän Kaulirannan kotitalonsa ohi ja heitti jotain sisälle, minkä seurauksena talo syttyi palamaan. Lakkapään talo oli ensimmäinen Flyykärinpään talo joka poltettiin", kertoo Oilin poika Esko Lehto.

Evakossa Arvidsjaurissa
"Se oli syyskuun alkupäivä 1944, koulu oli alkanut. Koulun pihalle ajoi monta kuorma-autoa, lavat täynnä saksalaisia sotilaita, jalat roikkuivat reunalla ja pyssynpiiput sojottivat taivasta kohti", aloittaa Armi Miettinen tarinansa ja on liittänyt mukaan vaikuttavan mustavalkopiirustuksensa.

Monta muuta liikuttavaa sydämeenkäyvää kertomusta noilta evakkoajoilta on sivuilta luettavissa nuo ajat lapsuudessa kokeneilta. Joululehteenkin sopivilta juuri tuon sydänjuuria liikuttavan tunteellisuuden ja tunteen syvyyden vuoksi.

Ja entä tarinoiden kieli, johon Sami Jauhojärvi on meitä viikonloppuisin tv-hiihtokisakommentaattorina yrittänyt perehdyttää. 

Vaikkapa Siirin evakkomatka porojen kanssa Käsivarresta Ruotsiin -jutussa isän sanoin: 
- Kylä me nyt hääymme lähteä.

Kera paikallisen sanaston:
"Isä veisti sille komsion, joka oli koverrettu puusta ja päällystetty sisnalla. Siinä oli värikkäät hervakoristeet, tiuhtanauhat kantohihnoina ja suojakangas." /Mannnela

Ja sitten jos irtautuu noista evakkoajoista, pääsemme kalaan Kalastaja Kaarlo Kustaa Pasman elikkä Vanhatalon Kystän matkaan tämän tyttären Eini Pellikan kertomuksen kautta:
"Ei puhettakaan siitä, että kalat kessäänyit. Siellä viellä ne röhkäät, ne kokoonuit rannoille. Oliko näin, että niitä oli Vanhatalon ja Eeliksen rannassa myös. Niitä ei tarvinnu ko lipota säkhiin, lähteä syömhän ja myyhmään. Oliko niin sanonta että, "silloin olhaan rikkaita, ko röhkäät uivat rannala"? Itte en ole tässä hommassa ollu. Niitä kyllä vielä soan jälkeen tuothiin meilekki. Olen syönyt rökhäitä. Äiti kypsensi röhkäät uunisa pärheen päällä."

Vallan mainio lehti siis taas! 
Vastaa kieleltään ja sisällön anniltaan vähintään yhtä Päätalon Kallen romaania.


Kirjavinkeissä
tänään
Minna Mikkanen: Tuulentuomat

lauantai 11. tammikuuta 2025

Viehkatiellä

 Konttisen Topi (1927-2012)

Muutaman kerran olen kylän monitoimimiehestä kirjoittanutkin; ei niin isoa vikaa eikä pientä pulaa, jota ei Topi olisi selvittänyt:

  • Radio ei kuulu: Topi
  • Kello ei tikitä: Topi
  • Pöytälamppu rikki: Topi
  • Pyörän kumi puhki: Topi
  • Panelointi: Topi
  • Putkivuoto: Topi
  • Auton jarrut: Topi
  • kirvestyöt, putkityöt jne. X 100: Topi.
Rakensipa muutaman talonkin itselleen! 
Siinä ohessa kirjoitteli satoja ja satoja sivuja Kerttunsa kanssa muistiin, ja osan konella kirjoittamistaan arkeista kotona monistuskoneella yhdessä monistivat ja omin käsin kirjoiksi sitoivat.*)
Marjukka Konttinen-Lappalainen: Viehkatie,
Omakustanne 2024.
Kannen kuvitus: Nina-Roosa Viljala
Nyt noista kirjoituksista on Toivon tytär Marjukka poiminut muutamia makupaloiksi Viehkatie-kirjaseen, jonka alaotsikkona on Otteita isäni, Toivo Konttisen, muistelmista ja muita historian tapahtumia. Lähinnä isän lapsuudesta ennen koulunkäyntiaikoja.

Kirjan julkituloa tässä joulun alla sitten kylän kirjastossa julkkareissa juhlimme. Paikallislehtikin paikalla, näemmä:

Lehtikuvassa Marjukka, minä ja papinrouva.



*)Topin kirjat, jotka kävin aikoinaan häneltä ostamassa rivitalolta:

Mummon murikasta kunnanvaltuustoon 1. -1992 
(painos 14 kpl; osa 2. arkkeina)

Muistojen Rääkkylää (14 kpl)

Niitä näitä - värssykirja (25 kpl)

Hyvinvointi ja tuhon partaalle meno - 65-vuotiaan ajatuksia Suomen ja Rääkkylän kehityksestä (25 kpl)


Marjukan Viehkatie-kirjasta ote: 
"Eräänä syksyisenä iltana isä-Heikki ilmestyi kylältä työntää jurraten vanhaa epäkuntoista polkupyörää. Mikä oli niin huono, ettei sillä pystynyt ajamaan ja se tiekin oli ollut kivinen ja kuoppainen, ettei siinä pystynytkään ajamaan. Isä oli ostanut pyörän Mikko Hirvoselta, joka asui Saviniementien varrella. - - -
Pyöräremontti alkoikin heti kotiin tultua. Pyörä purettiin pieniksi osiksi, johon äiti tokaisi, ettei tuo toimi, ennen kuin käytetään Korhosen Yrjön luona. Yrjö oli kirkolla sellainen mies, joka teki kaikenlaisia pieniä korjauksia separaattoreista polkupyöriin. Isä tokaisi vain: "että oo hupsimatta, ei tähän mitään Korhosia tarvita, suat nähä, että mie ajan tällä tämän päivän jälkeen".

Isä sepitteli pyöräänsä kaikessa rauhassa, siveli rievulla osia ja puhdisteli niitä yksi toisensa jälkeen. Valopetroolilla pesi osista rasvoja pois. Seuraavana iltana pyörä jo oli siinä kunnossa, että koeajo voitiin ajaa, kotipihalla kuitenkin kiviä kiertäen ja pientä ympyrää ajaen. Uusi hieno pyörä säilytettiin tuvassa, ettei vain joutuisi pitkäkyntisen mukaan.  
 - - - 
Toivolle pienimpänä aiheutti opettelu hankaluuksia ja täytyikin kinkuttaa tangon välistä. Eikä montaa iltaa tarvinnut harjoitella, kun ajaminen sujui." Eikä käynyt isän ennustus toteen: - työ särettä sen kuitenkin, kun rummuutta kivikoissa ja kuatuiletta miten sattuu."

Ei omena kaus jne. Eli Heikki-isäänsä tuli Toivo, vähintään Korhosen veroinen.

Vaan niistä myöhemmistä aikuiselämän ajoista ei Marjukka vielä tässä kirjassa kerro, niistä kun Topi oli Jannen kuorma-auton apumiehenä, Kauppalan renkipoikana, laivapoikana, suutarina, lossarina taksina ja vaikka sun minä muuna. Kunnanvaltuutettunakin ja suojeluskunnan 'juoksupoikana' pitkin pitäjiä. Kaikki sitten ajan kanssa?

Tai näistä kirjoista jo heti:

Kirjavinkeissä