KAJ / hikKAJ

(kärkyllä tässä, josko saisi selville, miten minun tulisi taipua oikeasti) 😟

Katopa! 

Puolikaima suomalainen (hik)KAJ on voittanut Ruotsin Melodifestivalenin eli Euroviissio-karsinnat ja lähtee edustamaan Ruotsia kisoihin Sveitsin Baseliin kipaleella: 

Bara bada bastu

Tästäkös toinen kielikylpy het'perrään, pulma: Mitenkäs taivutat moista yhtyettä?

Yle on ottanut yhteyttä kielensäätelijään:

Yle-linkki

Ja tässä tulos: 

• Yhtyeen nimeen liittyy taivutusongelmia, koska sana on oikeasti lyhenne, mutta näyttää erisnimeltä.
• Suositeltavat taivutusmuodot ovat KAJ’n, KAJ’ta, KAJ’lle, KAJ’hin ja niin edelleen.

Siiskö: hikkaj'n - hikkaj'ta - hikkaj'lle - hikkaj'hin ...

Jottako heittomerkein? 

 - Pötyä! 

Näin se rimpsu menee: 

• hikkajiin, 
• hikkajiitä, 
• hikkajiille, 
• hikkajiihin
• jne. (monikossa en suostu taipumaan). 

Ystävät taivuttavat, kaikin mokomin, myös näin: hikan, hikkaa, hikalle, hikkaan.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

  Simon Mugford & Dan Green: Futistähdet - Messi

Pariisi - Rääkkylä

välipala

"Istun Pére Lachaisen kappelin luona suurten puiden alla, tänään on miellyttävä tuuli, luen tuoretta Le Mondea."  Tõnü Õnnepalu: Pariisi

Yllä ollaan Pariisissa.

Alla ei olla:

"Istun Ämeriäkkylän kirkon kupeella suuren lehtevän koivun alla, tänään on miellyttävä tuuli, luen tuoretta Karjalaista." hikkaj: Hikatusta

Mikähän siinä on, että älykkäämmän ja tyylikkäämmän tuntuinen on ylempi virke? 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂  +4°C hiihdot  738 km / € = 117 h

Rusetti

 no nyt se sieltä viimein tulla putkahti!

Kirjavinkeistä

Anu Kaajan erikoisen, ihastuttavan, erikoisesti ihastuttavan Rusetti-teoksen kaksoisarvostelu - voimalla kahden miehen. 

Toinen vetää sen, tapansa mukaan, tunteella, Toinen asiapohjalla.

Toinen arvostelijoista on Mikko, joka on vastuussa Kirjavinkkien toiminnasta ja julkikuvasta - uskottavuudesta siis.

Toinen arvostelijoista on hikkaj, vailla vastuuta mistään, vastustamaton siis. 

😤

Omalla potullani aloittelin Rusetin solmimisen näin sanoen: 

"...nyt on parempi framilla: Anu Kaajan taideteos, johon olen mielistynyt. Hyvin tietäen, ettei kovin moni muu."   "--- Vaan Kirjavinkeillä on yksinoikeus tähän Kaajan ja minun tarinaani. 

Aikanaan sitten sieltä."

No tänään aikanaan on, ja Rusetti solmittuna siellä, Mikon varmistamana.

Kipin 

kapin 

kaikki 

sinne 

TÄSTÄ!

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  6 km 506 km /€ = 82 h

Pitäjillä

 uutiskatsaus pienen pitäjän viikonlopusta

Ensin selkosuomeksi eli kuvin:

Sitten vaikeimman suuresti ihailemani ja kunnioittamani Volter Kilven ja vähemmän kunnioittamani itseni kautta, 

eli Pitäjän pienempien kertaus, joka on luettavissa täältä. 

Olkaa hyvät!

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Tänään: Löydä ilo pienistä hetkistä

Nyt vasta löytyi

se ala

”Olen sitä mieltä, että runossa on kaikki asia. Musiikissa on kyllä erilaisia ominaisuuksia, mutta asiaa ei koskaan. Ja vain asialla on merkitystä. Siksi runoilija on sankari ja säveltäjä vain sen runoilijan kaveri. Näin se on, ja se riittää minulle.” 

- K. Chydenius, 80 v -haastattelu. HS 16.10.2019

Siinäpä sen sanot, Kaj Chydenius, saman lyseon poikia.
hikkaj on rämpinyt aivan väärällä taiteen genrellä yrittäessään blogata kuin paraskin säveltäjä: aina ilman asiaa tai sitten asiattomia livautellen.

Nyt vasta, elämän ehtoopuolella, tuo onneton, saa ikään kuin ohimennen tietää, että musiikki on se taiteen ala, jossa asiattomuus on kaiken ydin! 

WP

Vaan myöhäistä on enää ruveta Salliseksi, Rydmaniksi, Chydeniukseksi taikka ynnä muuksi. Ei ole klaveeria minkäänmoista ja nuotitkin hukassa.  Eikä lauluäänikään ole korjautunut niiltä opettajakoulutuslaitoksen ajoilta, jolloin musiikin lehtori Jussi Kirves kutsui hikkajiin pianon ääreen antamaan muille opekokelaille laulunäytöksen. 

Kun eihän tämä onneton koelaulaja tiennyt edes mistä pimputuksen kohdasta pitäisi avata suunsa, huulia heiluttaa, ruveta laulelulle, ja kun sitten jostain kohti umpimähkää aloitti, pääsi tuskin kymmentä nuottia pitemmälle niin jo loppui säestys, katkesi musa, kuului kolahdus. Kansi sulkeutui. Pienen paussin jälkeen pääsi ilmoille säestäjän hämmästynyt huokaus pianotuolilta ylös kömynneeltä Jussilta:

"Kyllä minun täytyy sanoa, että kyllä teillä on - Vaaatimaton tämä lauluääni." 

Kirves oli puhunut.

Joten pysyköön suutari lestissään, bloggari potullaan äheltämässä, kyntämässä kirjallisuuden sarkaa, josta kyllä löytyy asiattomia esimerkkejä ja monenlaista suoltajaa pilvin pimein Juhani Peltosesta Volter Kilpeen - nuo aidolsit ensin mainittuina. 

Sen sijaan sävellyksiä täytyy vastedes kuunnella hörökorvin sillä silmällä - C:n mainitsemalla.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Miten nostalgista!

veikkohuovismaista

Ja katsos päivämäärä naapurimaan lehden:

👮 Ruotsissapa on toisin! 👮 

Muistuupa että noin meilläkin keskellä kirkonkylää puolenvuosisataa sitten. Että pelotti välillä pikkupoikaa lähestyvä hurttalauma - nuuhkivat, räkyttivät, ruikkivat ja jatkoivat matkaansa. Yleensä purematta, joskus housunlahkeeseen tarttuen. Mutta kun monolla potkaisi niin irrottivat.

Huvitti, silloin säikäytti.

Samanlaisen vaikutuksen teki Veikko Huovisen Kylän koirat, vaan sitä kun sitten mallasin omassa kaunokirjoituksessani Kauppalehden blogihikotuksessa - johan ärähti ihan asiaankuulumaton taho eli työnantaja. Olisivatko yhdistäneet jotenkin asialaidat itseensä?
Tämän, menköön kymmenvuotispäivän kunniaksi koko komeus:



Kyläkoulukiusaamista pahimmillaan - jo toista vuotta

16.03.2009 - 13:03 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, uutiset, Politiikka, pahoinvointi, Local

 

Juuri kun napakoirat kirkolla ja saarilla häthätää kerkiävät ensimmäiset kevätkiimaruikkunsa hangenpintaan lataista, aurauskepin juureen ruikata, heräävät loputkin pikkuvanhaset talvihorroksestaan ja aloittavat jokakeväisen kiimahuutonsa:

- Ilovaaran koulu on hävitettävä!

Kunnan koirajohtajan ovat haukkuneet tällä kertaa aloitushuudon päästäjäksi.

Jos joku tältä pikkuvanhaslaumalta kysyy: - Taasko?  Nämä vastaavat viattomina: - Mitä?

Nostavat päätään ja pyörittävät ilmassa kuonojaan kirsu kireällä ja jatkavat sitten muinamiehinä läikkätutkimuksiaan innoissaan: - Tässä on käynyt naapurikunnan pääkoira tarpeillaan! Tätä jäljitellään!

Jos toistat kysymyksen, ne murahtavat: - Aloitehan ei ole meidän! Hau. Hau.

Ja heiluttavat innokkaasti häntiään, kukin omaansa.

Lähtevät syrjäkylää kohti juosta jolkuttamaan. Kiusaavat kyläneläjiä räksytyksellään ja muilla ulostuksillaan, eivätkä väisty vaikka kuinka kauniisti pyydettäisiin tai rumasti rähähdettäisiin: - Menkää matkoihinne siitä, siivottomat!

Keskenään ilakoivat, toisiaan nuuhkivat häntien alta, vähä jotteivät suuta suikkaa, silmää rippaa, ja jatkavat sottaamistaan. Kyläkoulun tienhaaraan siirtyvät ja jos joku mäelle pyrkiytyy, näyttävät purentahampaitaan: 

- Tänne ei tulemista ole!

Jotenkin tuttua on näiden rakkien elämöinti - vasta hankien sulettua ja läikkien hävittyä koulutien reunoilta, lähtevät luikkimaan käpälämäkeen.

Nyt taas sama edessä: ovat parhaillaan siirtymässä kylänraitilta, kylälle jo saavuttuaan, koulun tienhaaraan valmiina iskemään hampaansa ikeniä myöten koululle pyrkivien pakaroihin ja sääriluihin.

Sama rotukoirarakkilauma kuin viime vuonna, lähes. Ehkä yhtä enempänä tai yhtä vähempänä. Jos yhtä enempänä niin silloin tietävät olevansa vahvoilla ja silloin raatelu alkaa. Jo nyt vievät ohilivahtaneilta koululle päässeiltä kaiken keskittymisrauhan ulinallaan. Ja auta armias jos tämä pystykorvahurttalauma saa yhdenkin vahvistuksen joukkioonsa: se on menoa se!

Mikä sitten lieneekin syynä, mutta ihmeellistä kuitenkin on, että kaikki nämä räksyttäjät ovat samaa rotua, suomenpystykorvia yhdellä venäjänvinttikoiralla vahvistettuna: Eivät siis ole säkältään pienen pieniä eivätkä suuren suuria, vaan ovat siltä ja väliltä - koirien keskustalaisia, kepuleita. Terhakoita, ärhäköitä ovat - ja ennen kaikkea pitkävihaisia kuin pirut. Annapa niille sokeripala, ne vievät koko topan...

Ihan on kummien kumma mistä tuommoisen rähinähengen ja hävittämisvimman ovat saaneet loitsittua joukkoihinsa!

- POIS! POIS! POIS! räksyttävät päivät pääksytysten irvessä ikenin.

Erehdypä kysymään niiden tarkoitusta! Luuletko että vastaavat! Koipensa vain nostavat ja läikän laskevat kevätauringon kullattavaksi.

Kummallista on elämä Ilovaaran koulun tanhuvilla - ja joka ikinen kevät! Pois täältä on päästävä - kiusaajien kynsistä.

"... äkä vai häkä, hula vai hapan komeroisen pään,

kunhan vain pihii kylkien palkeissa hengen hinka,

suun kidas ahmii ja ruumista ruokkii vilja ja pouta ..."

Volter Kilpi, 1937: Kirkolle

 

muita nuita rovioituja täällä

 

🏂 hiihdot  11+ 20 km / 841 km//€ = 127 h

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös  

Työn arvo - Wa-oh ja Zai zai zai!

SYYSKUU

7.9. (ke) 1977 

No terve, P.kirja!
Elämä on mennyt päin helvettiä, niin pahasti, etten oo viittiny edes näitä sivujasi nuolla.

Täytyy vaan sanoa, että lapsenuskolla varustettu aikaihminenminä joutuu vähitellen luopumaan lapsenuskostaan ja tönimään ja katkeroitumaan leipää saadakseen. Haistakoon halleluja koko 'järjestäytynyt' yhteiskunta!
Tämän viikon, viime lauantaista saakka, olen ollut flunssassa ja turtuneena, ja koska ammattini on mikä on, on ollut pakko käydä joka ainoa päivä töissä, sillä mistäpä niitä sijaisia otat.

Asuntoa en ole saanut vaan ajan joka päivä 100 km tienatakseni ne vähäiset markat.
Uusi vakinainen työpaikka, jonka sain keväällä, on teetättänyt ja teetättää ensi kesään saakka minulla kahden ihmisen työn yhden ihmisen palkalla. (Ikään kuin minua olisi huijattu?!)
Ja vaikka mitä ...

Jos rehellisesti sanon ja itselleni tunnustan, täytyy minun sittenkin myöntää, että pieniähän nämä vaivani suurten, kokemieni, vaikeuksien rinnalla loppujen lopuksi ovat.
Mitäpä minä: elän ja syön.
Pieniähän me ihmiset yksilöinä olemme; pieniä, pieniä, pieniä. Mutta meissä pienissäkin on skaalaa!
Vaikka näin:

"USA:n ulkoministeri Cyrus Vance matkusti eilen Washingtonista Pekingiin neuvottelemaan Kiinan johtomiesten kanssa maailman rauhasta. Huomenna ministeri Vance neuvottelee Japanissa taloudellisista ongelmista."

"Ulkoministerin autosaattue eteni läpi kaupungin pysähtelemättä, koska kaikki muut kulkuväylät olivat tiukasti suljetut ja katu vapaa, kadun reunustat täynnä huiskuttavia ihmisiä."

"Reppuvaaran opettaja Heikki Hikka Jurvonen ajoi eilen kuoppaista tietä koulultaan koulutoimistoon neuvottelemaan koulutoimenjohtajan kanssa uusista hankinnoista: saako Reppuvaaran koululle ostaa jatkojohdon ja irtokaksoispistokkeen rainakonetta varten, jottei jatkuvasti töpseleitä tarvitsisi riuhtoa seinästä irti. (Ei oltu suostuvaisia.)"

"Reppuvaaran pienviljelijä Johannes Mutikainen ajeli hevosellaan sontaa pellolleen koko päivän. Illalla haisi ja nukutti makeasti."

En vertaile kadehtiakseni, sillä noiden ulkoisten olosuhteiden erilaisuus takaa myös sisäisten olosuhteiden erilaisuuden, eikä aina, ei edes usein, prameissa kulisseissa elävän eduksi.
Pienviljelijä Johannes Mutikaisen ei kannata olla katkera opettaja Heikki H. Jurvoselle eikä opettaja Jurvosen kannata olla katkera ulkoministeri Cyrus Vancelle.

Näiden mainittujen eläjien etäisyys sisäiseen rauhaan ja tyytyväisyyteen lienee yhtä lähellä jokaista, jokaisen saatavissa.
Vaikka pienviljelijä Mutikainen ei saakaan päivällispöytäänsä matoja eikä sammakonreisiä, eikä opettaja Jurvosen työsalkkua kannakaan avustaja, voisivat pienviljelijä ja opettaja olla oloihinsa ja elämäänsä suhtkoht tyytyväisiä.

Mutta miksi he eivät nykyään ole, älyä olla?

Syypäitä ovat nämä tiedotusvälineet, aikakauslehdet, jotka viikosta toiseen kertovat julkuista, joilla pyyhkii niin mahdottoman hyvin. Iskelmälaulajatähti voi aivastaa koko sivun leveydellä: "En voi kuvitellakaan elämää ilman talvista etelän lämpöä ja karnevaalitunnelmaa." Lääkäri voi kertoa nahkasohvaltaan peräpukamissaan kipristellen: "Muista käydä suihkussa kahdesti päivässä ja suorittaa alapesu." Missipahanen siellä kertomassa: "Maailma on kotini, en voisi ajatellakaan eläväni Suomessa saati landella."

Viikosta toiseen noin. Eipä ole ihmekään, jos pienviljelijä pyyhkäisee ulkohuoneessa noilla päillä persalustansa ja katkeroituu ja opettaja koulun ulkohuussiin kiivettyään tuhahtaa: - Eivätkö pirut muita arvoja tajua! Eivät edes kotiin tilatut ja tunkeutuvat viikkolehdet vihjaise julkisten esikuvien elämän onttouden vaaraa.

Tämän kaiken katkeroittavan päälle tulee puolilta päivin postilaatikkoon päivän sanomalehti, joka piru sekin samassa juonessa kertomassa ihmeellisyyksiä ja tavoiteltavia arvoja, elämän helppoutta:
"Yökerho Siperiassa. Seisovan pöydän hinta lämpimine ruokineen on 60 markkaa. Meillä käy vakituisia asiakkaita, jotka vähintään viitenä iltana viikossa nauttivat aterian juuri meillä."

Viimeistään tässä vaiheessa pienviljelijä Mutikainen tarkkaa vaimon kattamaa pöytää, jossa ruishuttu makoisana tuoksahtaa ja opettaja Jurvonen pistää suihinsa neljän markan maksalaatikkoa kolmenkymmenen lapsen heitellessä toisiaan näkkileivänpalasilla toisiaan herjaten. Niin pienviljelijä kuin opettajakin tuntevat olevansa se rattaanpyörän osa, joka aina tuntuu olevan maata vasten puristuksissa, tuntevat että rattaanpyörä ei tasapuolisesti pyörikään eli ei pyöri ollenkaan, vaan vaunut ovat juuttuneet saveen.
Nämä julkut sen kuin vaunuissa vapaan taivaan alla mekastelevat ja vislailevat.

*Rakas Kuvalehti,

kerro meille tavallisista ihmisistä, kerro meille mitä meidän tavoitella kannattaa,

ettemme omaa elämäämme,

omaa elämisenarvoamme väheksyisi.

Aammen.*

https://www.youtube.com/watch?v=5imSiqH3M9M

Wa-oh, wa-oh
wa-oh, wa-oh

zai zai zai zai, zai zai zai zai
zai zai zai zai, zai zai zai zai
wa-oh, wa-oh
wa-oh, wa-oh ... (x2)

__________

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

hiihdot 8 / 700 km = €