Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 30. marraskuuta 2019

Lähetäänpäs liikkeelle

salapolliisitehtävä

tästä aiemmin julkaistusta kuvasta:


ja siihen liittyvistä asioista ja kysymyksistä.

Iltahan oli jatke tälle Ukrin Vuoden kynä -illalle, joka tällä kertaa, kun Muikku-salin oli vallannut jokin veriporukka, järjestettiin ylempänä eli Joensuun kirjaston Taiteiden aukiolla. Taiteiden aukio - siinäpä sana joka säpsäyttää: ilman Hootakin ollaan oitis liki presidentillisissä sfääreissä, ihan toista muuta kuin jonkin muikun jälkeen.

(Levoton se on tuommoinen avoin tila: joku menee sinne, toinen tänne ja kolmas ohikulkeva huutelee neljännelle kuulumisiaan. - Ja näihin avaruustilohin koulutkin väen vängellä väännetään! Vanha Opettaja minussa tuhahtelee.)

Vaan asiaan.
Kuva yllä on siis Ukrin toisesta kirjallisuusillasta, jossa esiintyi joukko kirjailijoita esittelemässä uusinta kirjaansa. Nimekkäin joukosta oli Heikki Turunen, joka yhdessä Timoi Munnen kanssa kävi läpi runokirjaansa, yksiin kansiin seulottuja runoja elämän varrelta, kömpelöistä teinihuokailuista alkaen:
Hehkuva sydän. Runoja vuosilta 1961 – 2018. WSOY, 2019.

.
Entinen pankinjohtaja Parikkalasta, Pauli Loikkanen, esitteli oman esikoisensa Piirtäjä ja hänen jälkeensä monen gradun tohtori Eeva-Maija Lappalainen runokirjansa Sydämekkään huovutuksen muotouttimet sananjalkasanomin ketunhäntä kainalossa: värivuodenaikojen lyhyt oppimäärä, jokamikä ensi kuuulemalta ohi mennä huristeli niin kuin Bittiparatiisin Erkiltäkin. Pitäisi paneutua ihan tosissaan ja ajan kanssa opukseen, sen verran jäi peltosmaisuudessaan mieltä kaivertamaan.

Kulki siinä muitakin tekijöitä - Tauno Naumanen, Tarja Makkonen - mielenkiintoisia kirjojaan esittelemässä, kunnes päästiin kuvan henkilöön, jolle Turunen poislähtiessään römähteli:
- Sie sitä senkun komistut! 
Ja tämä vaan tuhahti Heikin tietäen.
Kolme kirjaa on kuvan tuotteliaalta kirjailijalta tänä vuonna ilmestynyt:
yksi selko, yksi nuorten ja yksi lukuromaani:
  • Rakas Natasha
  • Tyttö lukitussa huoneessa
  • Kanslian naiset
Ja hänhän on, kuten EJ täällä oikein arvelee: Marja-Leena Tiainen.

Noita iltoja pitäisi pitää vielä useampi, jos meinata kaikki nämä Pohjois-Karjalaa jotenkin liippaavat teokset ja niiden ukrilaiset tekijät esitellä. Että kyllä täälläkin sen verran sivistystä, jotta kenkiä käytetään ja osataan kengännauhat kiinni kieputella.

Tästä nähtäville P-K:n teos- ja tekijäluettelo 2019.

KIRJA-ARVOSTELUT

perjantai 29. marraskuuta 2019

Loput viisi nobelistia

niin päästään uudelle vuosikymmenelle, jolloin jo yhä useampi nimi alkaa tutulta kalskahdella

Jäi Nobelin kirjallisuuspalkintosaajaluettelo 1961-1970 puoleen väliin eilen ja unilammasextreme keskeytyi kun tuli tähellisempiä menoja.

Täällä piti kesken päivän käydä
               ↓↓↓↓↓↓



ja sitten
illemmalla tuolla

            →→→→→→→→→→→






Mutta niistä riennoista toisten ja nyt asiaan ihan hakkilana.

1966 kirjallisuuspalkinto jaettiin kahdelle juutalaiskirjailijalle:

Samuel Josef Agnon (Shmuel Josef Czaczkes)  
Puolassa syntynyt israelilainen
sekä
Saksassa syntynyt ruotsalainen
Nelly Sachs
Agnon: "syvän luonteikkaasta kertomataiteesta teemoineen juutalaiselämästä"
Sachs: "etevästä lyyrisestä ja draamallisesta runoudesta, joka tulkitsee vastustamattomalla voimalla Israelin kohtaloita"
Asturias
Guatemalasta
"för hans färgstarka diktning med rötter i folklig egenart och 
indianska traditioner"
Kawabata
"kertomataiteesta, joka ilmaisee hienolla tunteella Japanin olemusta ja erikoislaatua"
Samuel Beckett
Irlannista, yksi suosikeistani; tämänkö takia=sopii tuonne ylös  profiiliin. 😏
"- Antakaa yöastia, sanoin minä. Minä olen pitkän aikaa, aika pitkän aikaa ja kovasti pitänyt sellaisesta sanasta kuin yöastia, se toi minulle mieleen Racinen tai Baudelairen, en enää tiedä kumman, ehkä kummankin, niin, minä valitan, minulla oli kirjallista sivistystä, ja näiden kahden kautta pääsin sinne missä sana pysähtyy, tämähän on kuin Dantea itseään." - Ensi rakkaus

Aleksandr Isajevitš Solženitsyn
1970
(yo / armeija)
Olihan se lukioaika yhtä Vankileirien saaristoa! Saati armeija.


extreme I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV
   

KIRJA-ARVOSTELUT

torstai 28. marraskuuta 2019

Nobel-lauma kasvaa

vain viidellä tällä kertaa

Postilakko päättyä pätkähti, vaan ei Finlandia-lukulakko, jota olen jatkanut siitä asti kun valinta jätettiin yhdelle viisaalle.
Tällä kertaa tuo valtakunnan viisas oli Yle-pomo Merja Ylä-Anttila ja valinta oli nykyajan trendit huomioiva: parhaan tittelin vei maahanmuuttaja Kosovosta, 29-vuotias Pajtim Statovci kirjallaan Bolla, joka kertoo kahden miehen rakkaudesta.
Siinä ei Heikki Turusen tai Antti Heikkisen kaltaisilla perssuomalaisjunteilla paljon jakoja...

- Easy! Easy! Ann' ol', jos jatkat ei uneen pääsystä puhettakaan. Mennään listaasi, vai jokos olet unohtanut koko homman? Onko homma hanskassa, nobelistit aitauksessa, nimiltä opitut?
- On, on ja mennään etiäpäin sitten, samalta maaperältähän myös aloitusnobelistimme, Balkanin poikia.

Nobelistit 1961-1965 

Jugoslavia /nyk. Bosnia-Herzegovina
"Bosnian kaupungeissa ja kylissä kerrotaan lukemattomia juttuja. Näissä jutuissa, jotka useimmiten ovat keksittyjä, kätkeytyy uskomattomien tapahtumien ulkonaisen hohteen ja monesti tekaistujen nimien naamion taakse kyseisen seudun tosiasiallinen ja kronikoiden jättämä historia."  -Visiirin norsu 
Steinbeck
Tuntuupa ensimmäisen kerran läpitutulta, silti suosittelen tuntemattomampia pikkutekosia:
 The Red Pony - Punainen Poni ja ennen kaikkea The Pearl - Helmi

Seferis
ensimmäinen eurooppalaisen sivistyksen kehdosta Kreikasta perusteluin:
"etevästä lyyrisestä runoudesta, jota inspiroi helleenisten kulttuuriarvojen syvällinen ymmärrys"

1964 (isä kuoli)
Sartre
 kieltäytyi

Šolohov
Hiljaa virtaa tittelit:
Kommunistisen puolueen jäsen 1932.
Stalinin palkinto 1941.
Leninin palkinto 1960.
Nobelin palkinto 1965.

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV



🏂 hiihdot 6 km/ 80 km/€ = 14 h

maanantai 25. marraskuuta 2019

Ties monesko Onnen Maa

Ei siihen kyllästy: niin totta ja vetoavaa.
Tänä vuonna näitä nyt nähty tuplana, Egyptinkorvessa kesällä ja nyt tämä Louhiteatterin 'pölönen'. Muina vuosina on metsästetty yks per v.

Että miksikö?
Fiksaatio? Addiktio? Jummiutuminen?
Sanopa se.

Paitsi että: se on vaan niin juureva.
Männäsuomalainen, jos sen määrittelee yhdellä pitkällä sanalla.
Joku viisaampi käyttäisi sivistyneempää sanaa nostalginen.

Heinäseipäät ja tango. Tuhlaajapoika siihen, se Tenho ja Tenhon tenhotus Näillä voi saaha turpiin ja Reijo Taipaletta kaikki. Ja Tapin Kops vaan ja henki pois. Vanhan isännän Viekee miut pihhaan ja jelehakka kostyymi. Kulkukauppiaan Tämä on plastiikkia. Ja kymmenet muut mieleen syöpyneet - kuiskaajaksihan tässä jo kelpaisi vallan.
😥

Tällä kertaa kiitettäköön erityisesti Ukko-Antin nahkoihin ujuttautunutta Juha Mikkolaa sekä sopivan vetäytyvästi laulavaa tangokuningasta Timo Laukkasta kera elävän orkesterin.

Eikä Tenhossakaan mitään valittamista ollut, nimeä myöten vetoava vetoa lyövä: Jose Martin. Tytöt tykkäävät vaikka turpiin tuleekin.

Valitettavasti ei voi sanoa että menkää itse toteamaan, sillä kaikki tulevat esitykset on loppuunmyyty!


Hyvä kuin mikä, kuten aina näiden louhelaisten esitykset, joista monet perskoht koettu ja nähty, sikäli kun niihin on mahtunut:
  • Gabriel, tule takaisin! (2019)
  • Elmo (2018)
  • Suomi 100 - Eno 10 000 (2017)
  • Kiitos kirjeestäsi (2017)
  • Kauas pilvet karkaavat (syksy 2016)
  • Ruokahissi (kevät 2016)
  • Hilmanpäivät (syksy 2015)
  • Lumikit (kevät 2015)
  • Paluu Harmaalahteen (2014)
  • Niskavuoren naiset (2013)
  • Pessi ja Illusia (2012)
  • Papin perhe (2011)
  • Niskavuoren nuori emäntä (2010)
  • Ronja Ryövärintytär (2009)
  • Niskavuoren Heta (2008)
  • Oi kallis Suomen maa (2007)
  • Juurakon Hulda (2006)
On se. On se kova porukka - kehno vie!


sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Vuoden kynä 2

arkkipiispa Leo

Hänhän siellä arvovaltaisimpana keskellä, Pielaveden Makkosia muuten, syntynyt 1948:


Eikä ollut kysymys niinkään uskonnosta vaan luonnosta ja ihmisestä luonnon lakien alla, runoista, karjalan kielestä, arkkipiispa Leon kirjoittamista. Elämän kosketus on tullut merkityksi kaksikielisenä: Kaksiosaisessa runo-Mustelmissa muistellaan mennyttä kovaakin aikaa omaa evakkoperheen raadantaa; jokaisella aukeamalla ensin karjalaksi ja vierellä suomeksi.

Mustelmista arkkipiispa luki otteita kirjoitus'vimmaansa'/ motivaatiota selventäessään.

Pöydällä lepäsi myös tuorein teos:

 Luulen tuulen tulevan – Uvvet tuulet tullah

 Karjalan kielen seura, 2019

perjantai 22. marraskuuta 2019

Vuoden kynä

kirjailijan ja kriitikon kohtaaminen

Ukri ry on kirjoittajayhdistys Pohjois-Karjalassa. Ai, se onkin kirjailijayhdistys! näen kun selaan sen kotisivun yläreunaa. Tästäs näet: heti kun yritän olla asiallinen, lipsahtaa, joten jatketaan entisellä vähäasiallisella taikka asiattomuuden linjalla.

Oikeastaan se sopiikin vallan hyvin, koska tulin vain ilmoittamaan että vuoden kulttuuriteoksi eli Ukrin Vuoden kynän -saajaksi Pohjois-Karjalassa on valittu melkoinen veijari Turusta.
Ristiriitaako siinäkin?
Mitä vielä: valittu on paljasjalkainen joensuulainen, taikka nappulakenkäinen jalkapallofani, jonka idoli on Johan Cruyff. Erehtyi sitten vain lähtemään Joensuusta maailmalle ja turkulaistui sinne.

Eilisiltana Vuoden kynä 2019 jaettiin maakuntakirjaston Muikku-Salissa:

Ukrin Vuoden kynä 2019 palkittu Tapani Kinnunen
pj. Kanerva Vaakanaisen puhuttelussa.
Onnellinen oli hän muikkuilmein, sillä harvoinhan runoilija huomioidaan, saati palkitaan. Takana sentään kymmenen runokokoelmaa houkuttelevin nimikirjoin, kuten Tupakoiva munkki ja Pyhä kankkunen.

Itekin innostuin viimeistään sitten kun kuulin, että Tapani Kinnunen, s.-62, on viettänyt kaikki lapsuuden kesänsä meidän kylässä, tark. Paksuniemessä lähellä meijerin maisemia eli nykyistä palkittua Kesäkeidas-venesatamaa.

Siitäkös Tapani puolestaan taas innostui kun kuuli, jotta samoilta pitäjiltä tässä liikkeellä. Möi tai myi kympillä uutuuskirjansa ja kirjoitti voittokynällään sinkut eli signeerasi Päässä nykii uutuutensa ja pisti kaupan päälle vielä Kuumat raiteet, romaanitrilogian loppuosan - ihan vain siksi kun siinä siitä kesänvietosta enemmän ja kylän kirjastotädistä johon oli pihkassa.

Kun oli kaupat tehty ja kättä paiskattu, kuiskasin jotta varopa: - Mie oon SARVin jäsen.
Ei hätkähtänyt.

No mitäs nyt maailmaa kiertänyt mies pienistä.


torstai 21. marraskuuta 2019

Ihan päkätissä

Bazar 2019, kansi Nic Oxby.

Näin kansikuvan ja olin myyty!
Sitähän tuo epäesteettinen otsikko yrittää julistaa.

Kävi nostalginen tuulahdus, leuto lämpöinen ilmavirtaus. Tuollahan mekin palloilimme silloin kerran - noilla kujilla noiden ihmisten kanssa, noiden jenkkiautonloppujen seassa, ihaillen iloisuutta, vilkkautta, kuluneisuutta, ajan patinaa - hänen kanssansa. Hänen, jonka rinnalla jo yli puolet elämästä. Yli puolet elonpäivistä!

"Välillä ilmaa halkoivat terävät vislaukset äitien kutsuessa lapsiaan, jotka kipittivät paljasjaloin kadulla. Oviaukoissa lorvaili kaiken ikäisiä miehiä pelaamassa dominoa, korjaamassa ruosteisten autojen moottoreita tai tuijottamassa maailman menoa rommipullo seuranaan."

Se oli juuri noin jo silloin, kauan kauan sitten, kuin on nyt, ja kuin on Havannassa, Kuubassa vuonna 2003 Cecilia Samartinin Naiset valkoisissa romaanin tapahtumissa.

JK
Eikä pidä unohtaman samaan syssyyn heitä:

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Viis viisareista

"Mie halluun kellosta nuo viisarit!"
Matti Buu -kollegan aikoinaan esittämä bravuurimalli lapsen oikeuksien häilyvästä takarajasta kasvatuksessa.
Kaikilla kasvattajilla kun ei taho topata tuossakaan vaiheessa.

Vaikka mitäpä digiaikana viisareilla tekisikään.

tiistai 19. marraskuuta 2019

Kohti nykyaikaa nobelistijonossa

Uskokoon ken taitaa, mutta Vanhan Miehen unilammasextremen nimilista on hallussa vuoteen 1950. Tästä ponnistamme jälkipuoliskolle: enää puolensataa nobelistia jäljellä!

Kas eteenpäin pienin askelin, 1951-1960, täll tappaa:

Lagerkvist 1951
Ruotsiin meni jälleen.
Barabbas - senkin kirjoitti.
Jos nyt uskonnosta saa enää olla mieltä, kun koulun kirkkojoulujuhlatkin peruttu.

Mauriac

Katolinen Ranskasta.


Churchill

näistä kirkkomiehistä tahdo ylipäästä, perhana!


Hemingway

sentään toista maata, vaikka kellonsoittoa luvassa ja käärmettä paratiisissa.


Laxness

Pitäjänkertomuksen kirkon kellot kateissa, niitä käytiin etsimässä jokunen vuosi sitten: ei löydetty kuin shakkimestari Bobby Fischerin hauta ja Halldórin alvaraaltomainen kotitalo, Islannissa siis.
1955 palkitsemisvuotta mennään.

Jiménez 

Espanjasta, tässä välissä, eipä muuta.

Camus  1957
(alkoi koulutie 🎒 ) Sivullinen ja Rutto: vanhaa kauraa jo lukioajoilta. - Ei huono, Uotisen sanoin.

Pasternak
1958
Zivagon luoja Neuvostoliitosta, joutui luopumaan palkinnosta, hyvä kun henki oli säilynyt Stalinin ajalla, kai kun käänteli gruusialaista kirjallisuutta - Isä Aurinkoisen äidinkieltä.

Quasimodo
sieltä lukioajoilta runoilijatuttu, jos noin voi ylväästi ilmoittaa: Ja äkkiä on ilta lumosi tyystin runon sisään luiskahtaneen lukiolaisen.

PerseSaint Johan
Pyhä Johan 
- voisiko vähän noin nimeä etunimin kaunistella ja lisäillä lautakunnan lausunnoin:
"för den höga flykten och den bildskapande fantasien i hans diktning, som visionärt avspeglar tidsläget" 1960

Näillä tiedoin Vanhan Miehen dementiapysäytysmatka jatkukoon! Unilampaat eivät hevin lopu. 
Yhä VM jää odottamaan mustaa lammasta nobellammaskatraaseen.
I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV