Loppuun puristettuja

Kokonainen päivä seurattiin netistä suorana kymmenisen vuotta sitten, kun Chilessä kaivosloukussa toista kuukautta viruneita uhreja hissattiin yksi kerrallaan valoon maan pinnalle. Elävinä tulivat kaikki 33 mainaria.

Eilen luin fiktiokirjasta sadan vuoden takaisesta samantapaisesta onnettomuudesta:

"Minnesotan rautakaivosalueen eräässä kaivannossa putosi suuri kivi haudaten alleen joukon miehiä, yhdessä rymyssä ja tasa-arvoisesti pakanoita ja kristittyjä. ---
Kivi, joka tänä kohtalokkaana aamuhetkenä tipahti pohjaan ja hautasi miehet, oli myöskin tappanut uskollisen raudankaivaja Virtasen. ---
Kahdeksan lasta hänen ympärillään ei oikein käsittänyt, mistä oli kysymys, mutta vanhempi tyttö itkeä tihisti. Emäntä lähti hautaustoimistoon. Sovittiin: Virtanen - tai oikeammin Virtasen eräs osa - toiset osat olivat menneet toisten ruumiiden mukana toisiin arkkuihin - no niin, sovittiin: Virtanen saa kunniallisen hautauksen, kellojensoitto, virsi ja hautauspuhe mukaan luettuna ---"

Kalle Rissanen - Henna Siekkinen - Miska Rantanen

Eilen lopettelin myös voimakkaan realistisen kirjan Siperian karkotusleiriltä:

"Verta roiskui kaikkialle.
Huoneeseen tuli hiljaisuus.
Matti pudotti kirveen viereensä ja tuijotti Heikkiä. - Älä jumalauta tule vittuilemaan miehelle, jolle kuolemasta on tullut vapautus.
Hetken päästä Matti katsoi köyttä. Hän siirsi tuolin köyden alle ---"

Ilmankos ei maistunut kolmannen kirjan tarjous loppukevennykseksi: kaiken tuon kuorman päälle oli haarukassa jo hetken aikaa tietokirja kalsarikännistä. Eii, vaikka se tarjoamalla tarjosi zuomalaista zeniä.

"Kalsarikänni rentouttaa ja auttaa palautumaan, kun maailmasta on tullut levoton. ---
--- tarjoaa fyysisten substanssien avulla oikoreitin maaliin eli kokonaisvaltaiseen rentoutumiseen. ---
Kalsarikänni ei ole poseeraamista, esiintymistä, teeskentelyä: siitä ei postata tunnelmallisia Insta-kuvia. ---"

Laajakirjo kirjoja tuli taas haukattua illankamussa, vai mitä?
Mutta missä ilo?

Ilo löytyy pian päivemmällä aurinkoiselta pakkasladulla piipahtamisesta - omasta tekemisestä. Jos ei sinne kyykähdä.

omat hiihdot 9+6 /440 km = 68 h

KIRJA-ARVOSTELUT 

*** myös

Kriisiryhmän paikka?

Iivo! Iivo! Krista! Krista!

Iivo! Iivo! Krista! Krista!

Mitäs nyt? Silmät viitenä olympiarenkaana ihmetelty kolmatta viikkoa yötä päivää maailmanmenoa. Ja nyt törmäys seinään. Tömps!tömps.
*
Vissiin käännettävä kanavat TV5, TV2 sekä Eurosport Ykköselle ja Röngän realismia toistaville uutisille: Trump, Trump, Trump, Syyria, Syyria, Syyria, Put-in Put Put. Koulu- yms. ampumiset, terroriteot, mellakat ruotsalaisissa lähiöissä ...
*
Valoisaa!
Huomenna aurinko nousee aiemmin kuin tänään ja laskee myöhemmin. Ihanaa!
*
Huh!helpotus kun pääsee irti TV5:n mainoskuormasta, jonka ikeen alla on pitänyt jääkiekon takia viikkokaudet vaeltaa. Ihan heti ei niin hyvää ohjelmaa tule, että kääntäisin moisen kanavan ruudulle. Oli siellä Kiira ihan kiva; Temen spagaatti katsomisen väärti ja sen Henrikssonin korviin ulottuva hammashymy uskomaton, kuin myös miehen yhtäkkinen ilmoitus että juuri nyt tuli tieto sairaalasta perhelisäyksestä - vauva tuli; Timosen Kimmon savolaisnauruhörräys; vanhan Alpon analyysit. Mutta varjele mikä tolkuton mainosten määrä ja vyöry! Yök!yök.
*
- Mitähän tuonkin kanssa voisi keskustella, jos ihan oikeasti joutuisi nenäkkäin? Vaikka kuinka sympaattinen ukkeli onkin. Siis tuon Ruotsin kurkon. - Hyvännäkönen lippalakki sulla, mutta missä kruunu. Talvikruunuun kuuluuko korvaläpät kiinteänä?
*
Kaikilla penkkiurheilijoilla pitäisi olla käytössä heti katsomissuorituksen jälkeen verovaroin palkattu psykologi, jos katsomissuoritus on mennyt penkin alle: Suosikin hävittyä. Tai vastustajan vilpin tai jonkin muun vastaavan paljastuneen epäkohdan vuoksi. Taikka vaikkapa väärin katsotun ohjelman alkamisajan takia ohjelma vilahtanut ohi silmien ja korvien. Tuomarin väärä vihellys esim. aiheuttaa syvän ja korvaamattoman haavan katselijan mieleen ja aivokoppaan. Siis ehdottoman välttämätöntä:
Katsojia paijaava päivystävä kriisiryhmä joka pitäjään seuraavien suurempien kisojen ajaksi!

Iiivo! Iivo! Krista! Krista!

Iivo! Iivo! Krista! Krista!

PyeongChang 2018 Etelä-Korean talviolympialaiset 8.–25. helmikuuta 2018

 

omat hiihdot 6+6+9 /425 km = 65 h

KIRJA-ARVOSTELUT 

*** myös

Palaillaanpa päiväjärjestykseen

Ainakin kahden kirjan kimppuun ja muutama potku suksilla.

Aurinko paistaa ja pakastaa - mikä makea riemu!
Ulospääsy pitkän lunssan jälkeen, keuhkot rohisevat, mutta: jos ihan vain vähäsen, vaikka kolomosen - vaikka vähän salaa.

Jatkaisi sitten taas sisätöitä virkistyneenä, paneutuisi pahempiin aikoihin.

1.  Hennalan naismurhat, Vastapaino 2018, odottaa pdf:nä koneella ja sen tekijän blogia voi seurata täältä. Kokeilisi pystyykö kirjaa sähköisenä lukemaan.

'Marjo Liukkosen uuden tutkimuksen mukaan Hennalan vankileirillä tapahtui Suomen historian suurin naismurha, sillä yli 220 nuorta naista menetti siellä henkensä. Vaikka on kulunut sata vuotta, koskaan aiemmin ei ole kerrottu, mitä Hennalassa oikein tapahtui ja miksi.'

Kirjana luettavissa maaliskuussa.

2. Toinen aloitettu kirja ehtana kirjana kädessä on Henna Siekkisen Aatteen puolesta, oma kustanne oman ukinisän tiestä, aatteen takia, teille tuntemattomille Siperiaan. Olennaisena osana Matti Korhosen aidot kirjeet sieltä jostakin omaisille Suomeen:

'Minun kohtaloni on tämmöinen. Olisin niin mielelläni tahtonut vielä teitä omiani, mutta tällä kertaa ei näy minkäänlaisia toiveita ja ikäni kuluu.'

Tästäkin kirjasta voi käyvä lukemassa tekijänsä blogista.

hiihdot 4 /404 km = 62 h

KIRJA-ARVOSTELUT 

*** myös

Lollobrigida

italiatar - mukana Pyeongchangin olympialaisissa!

- Luistelee! Eiköhän jo nivelet naksa? Ysikymppisellä.
Niin tuumaili ystävämme Onni Eläkeläinen tässä olympiakisojen alla vilkaistessaan osanottolistaa naisten pikaluistelussa.
Senkö kehnoa se noista välittää? sopii kysyä. Ja vaikkei kysyisikään niin tuo vanha mies vastaa:
- Se kun niihen pylly pylykässsöö niin somasti!
Etkös ole kuullut mitään #metoo kampanjasta? sopisi kysyä seuraavaksi, vaan siihen se pyörittäisi päätänsä ja sanoisi: omaksi iloksenihan minä vain.
- Ja se kun se Huovis-Veikkokin niin soman jutun pyöräytti siitä PAMista, Irmeli-luistelijasta.**

Vaan tuotetaanpas pettymys miehellemme paljastamalla, jotta sepä ei oo tämä Lollo se Lollo.
Se oikea Lollo on jo liian vanha mummo näihin geimeihin, huoku tallella tosin yhä.
- Johan  minä vähän sitä eppäilinkin, sanos Onni sen kummemmin pettymättä. - Vaan mikä tämä Lollo sitten?
Ottaa vastaan linkin ja lupaa painaltaa Francescasta kunhan ensin käy tarkastamassa oikean Lollon sen Ginan tiedot.

- Toillai. Kina täyttää ens heinäkuussa 91, suattaa olla jo ne hinkit hupaset.

** "Ilja Nastasen luistelijattaren takapuoli ja reidet kasvoivat samassa suhteessa. Saattoi sanoa, että siinä kiitävän jääradan kaarteessa heilahteli maailman giganttisin femiininen pylly! Ja se ei ole vähän,  se ..." - Veikko Huovinen: Ronttosaurus

KIRJA-ARVOSTELUT 

*** myös

Kultaa vuolemaan

Urheilu pois jo mielestä; kahmikoot norskit kaiken kaikessa rauhassa, vetäkööt nenusta muita, ei meitä - vai onko viikinkirotu muka noin paljon vahvempaa, no ovelampaa ainakin on.

Nyt siirrymme lätäkön taa, vai rapakonko, Ameriikkaan Ameriikkaan. Vetäistään joka tapauksessa naama ryppyyn ja vakavoidutaan, sillä nyt on kysymys ihmiskohtaloista. Niin kirjallisista kuin ihka oikeista. Sukuakin siten sivuten, että sinne se vaan tätikin vuosisadan alkupuolia -28 lähti niukkoihin olosuhteisiin rakkauden perään. Eikä tuo takaisin palannut, edes pientä poikaansa hakemaan - kävi kyllä sittemmin kun tämä aikuiseksi oli jo varttunut.

Kalle Rissanen (1885-1958), Tampereen tehdastyöläinen ja sanomalehtimies, livahti vainoojiltaan vuonna 1913, 'jolloin hän joutui erikoislaatuisissa olosuhteissa, sen ajan poliittisena pakolaisena, lähtemään sekä kotikaupungistaan että kotimaastaan, muuttaen Amerikkaan'. Noin valottaa esipuhe miehen tietä Tampere-seuran vuonna 1956 kustantamassa kirjassa Nauru hyvälle, nauru pahalle - Tamperelaisia pinoiskuvia  vuosisadan taitteen ajoilta.

Tsaarihallituksen vastustajalla ei ollut muuta keinoa säilyttää päänsä.

Kalle Rissanen ei siis lähtenyt ensi sijaisesti kultaa vuolemaan Amerikkaan, niin kuin moni muu maanmies, vaan pakoon pahaa maailmaa. Siellä hän kirjoitti muutaman kirjan, joista käsissä nyt Puuveitsellä kultaa vuolemassa, romaani, jossa nukkuvaan Mill Cityyn Minnesotaan saapuu uusi mies, sanomalehtimies Alarik Miettinen toimittamaan Syntymämaa-lehteä pilkkapalkalla: kahdeksan dollaria per viikko. Mutta ei sillä nälkään kuole jos tekee muuta, edellinen nyt kuollut, tautiin kuten muutkin, toimittaja Kangas.

- Kangas teki kiukaita ja kuppasi.
- Sitä paitsi hän kirjoitti värsyjä hautajaisiin.

Eikä heru hunaja kaivos- ei maatyönkään kautta.
Mainari Pekka Hakkarainen uhraa säästönsä ja ostaa maatilan. Ja pettyy kannokkotilaansa, josta kaikki metsä on hakattu ja jäljelle jääneiden hirmukannokoiden kanssa nuhjaaminen ei leiville lyö, perhettä elätä. Parempi palata, käyttää nekin voimat kaupan perumiseen: on mentävä puistelemaan maahuijaria kurkusta ja jaloista.

"Hakkarainen laski uutimet alas. Hän huomasi maakauppiaan hermostuneena kopeloivan kirjoituspöydän laatikkoa. Revolveri, jonka hän sai käsiinsäm kiihdytti Hakkaraista ja hän väänsi sen hänen kädestään pois.
- Minä voin tehdä ensimmäisen kerran elämässäni murhan, selitti Hakkarainen."

Kuten näkyy niin ei siellä Amerikoissa sen helpompi arki aina ollut, vaan moni joutui puuveitsellä kultaa vuolemaan niin kuin Kalle Rissasen, Osakeyhtiö Työn kirjapainon vuonna 1925 painamassa romaanissa.

 

KIRJA-ARVOSTELUT 

*** myös

Muuan mykologi Mbdrinov

tietokirjailijan harhautusyritys - väärä lääke takertui kurkkuun

Hah, meinasi saada vetäistyä nenusta tuo Markus Hotakainen teoksellaan Neroja vai mielipuolia, vaan eipäs. Sen verran vielä tallella vanhan kansan parempi metri väärään kuin vaaksa vaaraan -tajua päässä jäljellä.

Koska eihän kukaan sienitieteilijä voi olla pitämättä sieniruuista jo lapsena. Eikä kukaan sienitieteilijä voi kirjoittaa keittokirjaa Stroganoff, jossa antaa Kärpässientä ja seitikkiä -reseptin ennakkovaroituksin: tätä ruokaa voi nauttia vain kerran elämässä. Tai että yhdestä sienilajista tehtäisiin maailmassa vain yksi havainto, kuten punakaulussienestä Guromotria mbdrinova.

Tämä mykologi Anatolij D. Mbdrinov (1903 Gorsk - ?) kulki muuten aina uppoutuneena omiin ajatuksiinsa, etteipä huomannut tervehtiä ketään koskaan ja sai siksi ynseän ja epäkohteliaan leiman otsaansa. Mutta opiskelu sujui ja väikkäri oli tehty 23-vuotiaana.

Alkoi kirjallinen tuotanto. Iloiset sieniveljekset herätti kummastusta fiktion ja faktan limittyessä toisiinsa veljesten tavoitellessa "ihanaa sienityttö Efriedeä". Myöskään Opettavaisia runoja lapsille -kokoelma, 1936, ontuvine riimityksineen ei vakuuttanut.

Tässä vaiheessa olin varma että nyt joko tietokirjailija Markus Hotakainen on maistellut MBdjne:n seitikkisoppaa ja mennyt sekaisin tai sitten yrittää jujuttaa lukijaa yhdenäkin yllättäen kerrottuaan sitä ennen ja sen jälkeen ihan ok!-juttuja Newtonista sun muista GalileoGalileilaleista.

Vielä sienitutkijan pitkänimisen kirjannimen olin niellyt ja ajatellut, että vau! onpa magee juhanipeltosmainen nimi: Aikuistuvien sienten kehitys pienestä somasta pallosta kammottavaksi repaleiseksi olioksi, jota saattaa pelästyä mikäli kohtaa sen metsässä tai mikä pahinta - astuu sen päälle.

Kunnes tyssäsi noihin saturunoelmiin - ja oli aloitettava oma googletutkijan t.p. ura.
Lopulta Luutiin kautta pääsin Leena Lehtolaiseen ja Lehtolaisen kynkässä Sysmän taidenäyttelyyn ja votvot: - Valetta koko mykologi Mbdrinov!

Kirjasampo

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Lääkitys kohilleen

 ei auttanut lunssaan eiliset tv-rohdot, tänään kokeillaan uutta lääkitystä

Pysytään omassa sängyssä ja vietetään päivä petiin kääriytyneenä tiedemiesten seurassa. Josko joku tieteilijä pystyisi taudin taltuttamaan tai muuten mieltä ilahduttamaan.

Markus Hotakaisen kirja Neroja vai mielipuolia, Kosmos 2017, tarjoaa parinkymmenen tiedemiehen valikoiman, kymmensivuisen kimaran kustakin viisaasta.

 Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim

Siepatkaamme sormiimme ekaksi vaikka hänet. Lääketieteen isäpuoli, lyh. Paracelsus. Siis Celsustakin etevämpi. Oletteko kuulleet? Mies vuosilta 1493 - 1541. Sveitsi - Itävalta. Ei kuulemma ollut vaatimattomuudella pilattu. Itse punon päätäni: never heard - vai miten se tietämättömyys hienommin ilmaistaan. Johan taudin syyt alkavat löytyä, vaikuttavia voimia viisin kappalein: tähdet, myrkyt, luonto, henget, jumala. Bakteereja ei tuolloin tunnettu, joten hyväksyttäköön luettelo käyväksi. Varsinkin kun hän älysi placeboilmiön: kun uskoo niin paranee.

Sir Isaac Newton

 

Toinen kimara nautittavaksi. - Cheers! Omenamehua? 1643-1727 Englanti. Laskeskeli Jeesuksen uuden tulemisen, odottakaas vuoteen 2060. Laskelmat perustuvat Danielin kirjaan. Toisaalta Principiana, hänen oma kirjansa, on yksi tieteen peruskirjoja. Taivaankappaleiden liikkeitä gravitaatiokentässä tutkiva tieteenala ottaa aika harpan. Alakemistin hommat voi jättää siinä vaiheessa kun hänestä tuli Englannin kuninkaallisen rahapajan johtaja. Mutta alkemian harrastus jätti pysyvät jäljet, sillä hän kärsi elämänehtoolla vakavasta elohopeamyrkytyksestä: unettomuutta, muistihäiriöitä, vainoharhaisuutta, sekavuutta.

 

Galileo Galilei

 

Tämähän jännäksi käy! Nautitaan kolmas kimara vaikka tämän pyörömiehen seurassa. 1564-1642. Onko tällä nerolla mitä inhimillisiä oireita? Semmoisia vähän kummallisia, kirjan nimen kakkoskategorisia. Tärppää, yritän oikein jäljentää:
"Smaismrmmilmepoetaleumibbunenugttauiras."
Tuommoisen kirjesanoman hän lähetti kollega Keplerille. Tuosta anagrammiryppäästä on kerättävissä latinankielinen lause: "Altissimum planetam tergeminum observavi." Jopa helpotti. 👀  GG halusi ilmoittaa tutkimustuloksensa, siis sen että hän ensimmäisenä on tuohon tulokseen päässyt, vaikkei sitä vielä saanut julkaistuksi, sillä voihan olla että joku tutkija muuten nappaa löydön omiin nimiinsä. Planeettojen kuita ja Saturnuksen renkaita siinä vahdataan. 👀 

 

Marvel Whiteside "Jack" Parsons

 

'Todellinen rakettimies' lukee alaotsikossa. Ei viittaa 1946 syntyneeseen Amerikan Trumpiin eikä Pikkurakettimieheen Pohjois-Koreaan, 1984 syntyneeseen Kim Jong-uniin, vaan 1914-1952 eläneeseen rakettitutkijaan, joka kuoli Pasadenan räjähdyksessä. Mies keksi ja edisti USA:n avaruustutkimusta, kunnes posahti niin että osia miehestä katosi ikuisesti, oikeaa kättä ei löydetty lainkaan. 

 

Sitten onkin

viidennen rohdon otonaika, valinnanvaraa on  runsaasti Edmund Halleysta Marie Curieen.

Tästä jatkan.
Tsekataan ja tsiigaillaan, tehoaako tämänkaltainen tiputushoito lunssaan kun eilisenkaltainen tv-myrkytys ei tehonnut. Huomiseen!



KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös
 





Voi harmi!

klo 4.45
Suomi - Saksa. Yöpeitto kainaloon, pehmyt tyyny, ja huoneen vaihto. Avaan telkun. Vitoskanava.  Lunssassa väsyttää kahta kauheammin. Nelisen minuuttia kestää niiden mainos-/ohjelmienesittelysessionsa. Ennätän keittää mehut. Kääriydyn sohvalle muodottomaan linkkuun.
Ei noista ole, sakuista. Toista se oli ennen kun oli se makasiinirotta Kühnhackel. Vieläköhän Eric elää?
Välillä voi ottaa tirsat, sitten taas messiin. 4 - 1. Eeli onnistuu. Kapteeni Kukkonen on kuin maansa myynyt, vaikka voitto tuli. Minkähän näköinen on naama kunhan häviävät? No Vitosen Henrikssonin naama on liioitellussa hymyssä koko ajan. Siksikö kun on saanut itsensä Temen studioon? Ei sekään hyvä näin heti aamusta. Puuro ja kahvit.

klo 8.30
Naisten kymppi. Krista tulee kuin tuulispää, räkä roikkuu polvissa asti. Kurottaa. Tasan sama aika kuin Björgenillä, Miedon sadasosia ei enää lasketa. Molemmille pronssi, Kalla hopeaa ja miten Haga voi voittaa? Ja vielä noin ylivoimaisesti puskista! Ai niin niillä oli rekassa kymmenkertainen annos astmalääkkeitä kaikille. Parit appelsiinit.

klo 10.15
Kaisan vuoro. Vuorokaudella siirretty, sen siperialaisen tuulen takia; niinhän Heikkinen kuvaili olosuhteista skiathlonin aikana: - Tuuli kuin venäläisissä elokuvissa.
Huteja sinne toisia tänne. Samoin Marilla. Öberg vie potin, kakskakkonen ruotsalainen, jolla ei yhtään pallipaikkaa talven cupeissa; on sentään toissavuoden nuorten maailmamestari. Ovat satsanneet: Ruotsissa MM-kisat ensi vuonna. Banaani ja mehu. Suklaapalanen.

klo 12.30
Painaa silmiä, armottomasti. Ei auta. Pärmäkoski saa palkintonsa: pronssitangossa Suomen lippu on ylempänä kuin Norjan. Ja Krista saa ensin mitalin: niin olivat määränneet. Siis ne sadasosat Kristan puolella? Mitalikahvit ja mustikkapiirakkalakkara.

klo 13.00
On kai ne vedettävä vielä nämä ammunnat, vaikka kukapa Bön tai Forcaden vosi päihittää. Ruotsalaiset ovat pirteitä keltaisissaan, La-Laat. Mistähän niillä tuulee. No parempi ruotsalaisen voitto kuin ainainen norjalainen menestys. Johannes lopulta, sittenkin, vie potin. No, oiva rento norske.
Hernerokkaa, ei pannareita.

klo 15.15
Uupuneena kerään peiton ja tyynyn kainaloon ja palaan kymmentuntisen rupeamana jälkeen linkusta suoristumaan oikeaan sänkyyn. Nukkumaan.

Enää kymmenen kisapäivää ja yötä jäljellä. Voi harmi!

Tulokset

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Ajantaju

Maikki 90+ oli tullut potkurillaan kauppakassi sarvissa tiellä vastaan avajaispäivänä, niiden niiden, ja sanonut:
- Johan nuo eilen voittivat mitalija.

Oli pitänyt oikoa, jotta vanhoja kisoja näyttivät, kertasivat.
- Niitäkös kehnoja, oli tuumannut ja pukkinut potkuriin vauhtia, kotia kohti, kalasopan keittoon.

Ota noista tosiaan selvää, mikä on totta ja nyt, ja mikä mennyttä televisiossa, kun pyörittävät historiat ja tulevat yhtenä vyyhtenä. Ja entä se spekuloinnin määrä: ikinä ei voi tietää aikamäärää, milloin oikeasti kilpa käynnistyy, milloin h-hetki koittaa ja koska viimeistään, lopullisesti, asettua vastaanottimen ääreen.
Helposti käy maikit.

Aino 80+, toinen mummo, potki myös vastaan, ajopelinä rullaattori, jolla nimellä Aino Ritari  härveliään nimittää. Aino potkii muutenkin vastaan yleistä elämänmenoa, sen verran itsellisenä haluaa pysytellä ja tomerana näyttää pojalleen sekä miniälleen, ettei mikään hoivakoti Viimeinen Henkäys ole hänen paikkansa.

Ehei kohtakaan!
Sulhaskandidaattikin Senegalista pian astumassa kaksioon elämänkaveriksi: no niin ainakin Lähetysyhdistyksen kirjekuoressa väitettiin kuvineen kaikkineen. Niin ainakin Aino oli kirjeen lukenut ja tulkinnut.

Siitäkös riemu repesi ja energiat sekä nuoruuden eliksiirit alkoivat 80+-ruumiissa hyrrätä, tai ainakin ne oli saatava hyrräämään ennen kuin tuo voimakas heimopäällikkö tulisi tupahan.
Alkaa armoton seksuaalitajunnan päivittäminen.

Maikki on totta, Aino höpinää.
Molemmat kohdattu kyllä: toinen luonnossa, toinen kirjassa.
Maikki elävä henkilö täysissä ruumiin ja sielun voimissaan täällä keskuudessamme; Aino elää Anna Rimpelän romaanissa Pitkään meni kaikki hyvin, Otava 2018.

Anna Rimpelä on stand up -koomikko Manalasta ihan oikeasti, joten ei ihme jos Aino Ritari saa kunnon rullaattorikyydit ja lukija tukka pystyssä jää seuraamaan Ainon hurjistumista ja makaaberia menoa.

Loppuliuku

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Taulun ja laulun vierestä

Ampumahiihdon Katri Helena, ihana Kaisa Mäkäräinen, sekä ampuhiihdon Paula Koivuniemi, vaikuttava Mari Laukkanen, epäonnistuivat ensimmäisessä kisassaan pahemman kerran. Sössivät. Ei ollut ns. jyvä kohillaan. (tulokset kuvineen)

Yks pointti tähän puolustukseksi ja taustaksi.

Pienikin virhe näkyy ja kostautuu heti urheiluesityksessä, vaan ei musiikkiesityksessä.
Vai oletteko kuulleet konsertin jälkeen Katri Helenan tai Paula Koivuniemen murehtineen epäonnistunutta suoritustaan, jolloin ko. KH ja PK olisivat olleet kuin maansa juoneita.

Toisin on ampumahiihdossa, joka voi mennä totaalisesti pieleen so. persiälleen jos jokunen kuti ei osu ollenkaan. Menee taulun vierestä. Ja esitys on floppi.
Ja kuitenkin harjoiteltu on tosi rankasti, rankemmin kuin iskelmälaulussa, jossa muutama veto laulun vierestä ei haittaa kokonaisuutta. Päin vastoin, esitys inhimillistyy.

On se niin väärin ja epistä.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Sur sur surrealismi

”Noli turbare circulos meos”

Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang

Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang

LÄPS!

Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang

- Kärpäsen perhana! Määtkö siitä ...

Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang

- Läps! Läps! Kehnolainen.

Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchangpyeongchangchangchangchang-gchang!

Tuommoinen kiusanhenki on päässyt luiskahtamaan Onni Eläkeläisen Paratiisiin ja pörrää nyt korva- ja silmämatona niin ettei hetken rauhaa. Eikä osu läppä.
Onnin onni on uhanalainen, siinä missä saimaannorpan.
Vaan josko se siitä.

Eiväthän ne helppoja olleet ensikisojen pitopaikatkaan: Chamonix - St Moritz - Lake Placid - Garmisch-Partenkirchen ennen sotia.

 ”Mή μου τούς κύκλους τάραττε” (Mii mu tus kiklus taarate)

 

hiihdot 10 /400 km = 61 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Mittaa nyt lukemisen kestoa!

Kai siinä nyt jokin suhteellisuuden taju pitää olla: Ettei nyt lue romaania yhtä kauan kuin mitä sen kirjoittaminen on kestänyt!
Eilen sottailin että Sultsin kirjoihin käytin keskimäärin kolmeneljä tuntia, mutta ne ovatkin nuorten kirjoja, lukuun ottamatta kahta, jotka ovat lehtimiehen raportteja ennemminkin, ynnä yksi runokirja.

Vaan entä sitten kun tulee tolkun romaani, kunnon kirjallinen teos? Joku Mukka tai tai no vaikka Waltari, Tolstoi, Dosto .... Volter Kilvestä puhumattakaan! Onhan näitä tarjoamassa kielellistä nautintoa, rakenteiden harmoniaa, sisällön syvyyttä, osuvuutta monenlaista.
Sitten se onkin toinen juttu! Mites Lehtosen Juutas Käkriäinen tuumailikaan: "Toinen luokka."

Eipä voi ajassa mitata niin kuin liikuntasuoritusta. Eikähän lukeminen mikään suoritus ole, vaan itsestään selvä tapahtuma kuten hengitys, ylösnousemus aamulla, yöpuulle käyminen illalla. Aamukahvi, päivällinen, iltapa.

Mene siinä mittaamaan kesto!

Lähinnä sain - taas kerran - pontta moiseen mietintään lukiessani Katri Siskon kamppailua ja tuskaa uuden käsikirjoituksen kimpussa Valmis on ruma sana -blogissaan. Myötätuntoa tunsin ja tuttuutta asiaan Päätalojen kautta: missä liemessä Kallekin itseään uitti!

Kai se se  pistää tarkk'lukemaan kun tietää minkä tuskan kautta moni taideteos on huuhtoutunut käsiin. Olisi kevytmielisen häpeällistä olankohautuksella ohittaa toisen työ ja tuska.
Kuulkaas kuitenkin kummia:
Sama se on noiden olympiaurheilijoidenkin virtuoosimaiset esitykset. Työn ja tuskan takana - ja intohimon.
Siis jonkinasteisen pakon. Taidetta urheilukin - lopulta ajassa mittaamatonta siinä missä kirjallisuus, musiikki, maalaus, muotoilu ja mitä näitä taiteita nyt on. Sielua satuttavia. Koskettavia, iättömiä, ajattomia ...

Pah!
Pudottava heti arkeen: CURLING -

Tappio suomalaisparille.

Pyeongchangin olympialaisten e n s i m m ä i n e n suomalainen lajisuoritus viimeyöltä.

"Itseluottamus ei rapissut missään vaiheessa."

- Oona Kauste, 30  & Tomi Rantamäki, 49 v.

Alkamassa loistavien selitysten vuo!

hiihdot 10 /390 km = 60 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Ei edes Sultsia hyppien

kauanko lukea yhtä kirjaa

Mitenkä kauan aikaansa uhraa yhteen romaaniin? Keskimäärin.
Ja onko aika lisääntynyt vai vähentynyt iän ja kangistumisen myötä niin kuin liikunnassa?

Ennen hiihtää hujautti tunnissa kympin kevyesti puuskuttamatta, nyt näkyy kertyvän raahustellessa samassa ajassa seihtemän kilsan kieppeille.
Lukemisessa jäykistyminen ei ihan noin jyrkkää liene. Ja ainahan voi oikaista!

Tai voisi, vaan kun ei voi: sen verran kunnioittaa sentään toisen työtä, sen kirjailijan ja hiihtämisessä omaansa.

Se on joka sana - ja joka metri. Tai ei mitään! Ei muuta vaihtoehtoa kummassakaan, kun romaanista ja hiihtämisestä on kyse. Jos muusta luettavasta tai muusta liikunnasta niin ei enää niin väliä.
Lue nyt iltalehdistä jokainen sana, laske nyt kävelemisestä jokainen metri! Älytöntähän se - selevähän se.

Viimeksi yritin oikoa eli hypellen lukea tätä Karl von Schoultzin kirjaa: Seikkailu Siinailla, Punainen sulka -sarjassa julkaistua, WSOY 1960.

En edes siinä, vaikka nuorten kirja, kyennyt harppomaan, en hampsimaan, vaan luin sanasta sanaan, kuinka historiallisia toorarullia käytiin suomalaisina YK-sotilaina ja rauhanturvaajina juutalaisen Davidin mukana pöllimässä arabialueelta ja kuljetettiin ne sitten Šarm el Šeikistä  turvaan Eilatiin pitkin Akaban lahtea.

"Neljä varjoa irtautui lähdealtaan hämäristä. Hitaasti, aivan hitaasti ne hivuttautuivat oikealle, missä niiden eteen aukeni pyhiinvaeltajien autiokylä. Siinan yö oli mykistynyt äänettömäksi ja tuntui vain odottavan, että joku liikkujista astuisi virheaskelen."

Oli Siinaissa otetta paikoin ja jännitettävää.
Ja se hyvä, ettei ruumiin ruumista, niin kuin ei Suezi-seikkailussakaan: kas, nämä näitä -50-luvun lasten ja nuorten romaanien kilttejä kulta-aikoja!

SS
(ei Schutzstaffel vaan)  Summa summarum
Kaikki Sultsit luettu, Anita, mustalaistyttö löytyy Kirjavinkeistä.
Laskisiko köntässä jotta kolmeneljä tuntia per kirja. Eli kaikki seitsemän kirjaa yhtä soittoa luettuna vei vrk:n.
Vuorokauden uhrasin Sultsille vielä kaiken sen ruotsin ja piirustuksen oppitunneilla läsnäolon päälle. Ei aika hukkaan mennyt - vähemmän piinaavaa ainakin kuin oppitunneilla.

Sultsi   1 - 2 - 3 - 4 - 5  - 6 - 7 - 8

 hiihdot  10/380 km = 59 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Vitjamunat

Kylymänviilee otsikko!
Asia kyllä ihan tähellinen.

Satu Hassi näkyy muistelmakirjassan Mannerheim-solki ja punalippu selittävän taistolaishöyrähdystään: luettuaan nuorena Täällä Pohjantähden alla -trilogian ei oikein muuta voinut. Sen verran vaikuttavaa teksti oli ajatusmaailmaan.

Niin kuin olikin. Myös minulle, kun sen 14-vuotiaana halulla luin ja ihmismenoa ihmettelin, nikotutti nuorta poikaa: ei helkkarissa noin voi vinksallaan asiat olla, että toisilla on runsain kukkuroin ja toisilla ei perunan puolikasta.
Jätti melkoisen jäljen pojan sieluun ikuisesti, mutta onneksi sillä tavalla suvaitsevaisen että kyllä minä yhä mielelläni lukisin Uutta Suomea jos se paperina ilmestyisi ja Tiedonantajaa, joka yhä ilmestyy. Laitoja kun nuolee niin näkee keskiarvon, mikä ei kuitenkaan tarkoita jotta se kepu olisi!

Mutta viis politiikasta, sallittakoon kaikille oma mielipuoli.

Väinö Linnan vaimo Kerttu joutui monesti kummastelemaan ja huvittumaan kun oven takaa viereisestä huoneesta raikuivat joskus taloa ravistelevat naurun pyrähdykset ja tärähdykset: mestari siellä kirjoitti Tuntematonta ja Pohjantähteä sittemmin.

Kai hän takuulla nauroi vitjamunillekin ja sille viimeiselle tipalle, joka on aina housussa tyhjensipä saparoaan miten kauan tahansa, niitä kirjoihin kansiin kirjoittaessaan.

Raskaasti ajattelevalle, ei vaan syvästi ajattelevalle, ystävälleni Immulle kävi vähän kalpaten tuon vitjan kanssa, meinasi koko lukutouhu siihen tyssätä (Lähde):

- Mitähän jos lukisit vähän vanhempana, kehotti äiti 12-vuotiasta poikaansa.  

Ite en joutavia kyselly vaan lukea paahdoin täydellä nautinnolla - taistolaiseksi muuttumatta.

On tuo roikkuva kukkuva kello tullut esille myöhemminkin eli suursuosikkini Kalle Päätalon tuotannossa, jossa Kuusamon miehillä oli/on sellainen, kaikilla liki, sepaluksensa takana.

Se taas miksi tällaisia mietin, johtuu tästä.

(ujouden takia oman piirroksen sijasta tyytykäämme tyylikkääseen kuvaan asiasta)

Joensuun kaupunginteatteri esittää, presenterar

Kuva: Johanna Kokkola

hiihdot 12+10 /370 km = 57 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Terve 'hylsy' mäellä

Pitihän se arvata ja ounastella, jotta pian pääsee sanomaan

 

myöh. linkki

Heh!


Rakennusvuosi 1950 - hyljätty terveenä 2010 - autiona yhä 2018

Oi kuu
       - Oi kuu!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------
Paina: Historiaa

Koulunkäynnin viimeinen päivä
Vierittämällä TÄSTÄ kohtaan
Leikin loppu 06.06.2010

 

hiihdot 12/348 km = 56 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Seikkailu Suezilla ja Sääksmäellä

Tuplafiktiossa tässä menee meikäläinen, vaikka ehkä olisi jo viimein aika aikuistua ja laskea jalat maahan tukevasti.
Kätösessä nuorten kirja, Karl von Schoultz: Seikkailu Suezilla, WSOY 1958, sarjassa Punainen sulka.





Ystävämme Sultsin mukana seikkaillaan YK:n väreissä rauhaa puolustamassa Suezin Port Saidissa ja Sääksmäen Rapolassa. Sääksmäen poika, kersantti Kari taistelee hengestään kaupungin viemäreissä ja sen päälle unikuvissaan puolustaa paikallisasukkaita Rapolan harjun muinaislinnaan ryntääviä uskonkiihkoisia vainolaisjoukkoja vastaan - YK:n sininen kypärä päässä.

Miljööt ovat totta, tapahtumat lööperiä.

Luen siis kaksikerroksista valhetta. Ja mikä ettei: hyvin uppoaa sujuva teksti lukijaansa, joka ei joka hetki edes huomaa olevansa höynäytyksen alainen.

Siksikin, koska en lukijana siitä juuri piittaa, noteeraa noita tapahtumia siis, vaan etsin, kaivan ja kaivelen koko ajan kirjoittajan persoonaa, niitä jäyniä ja menetelmiä, joita hän käytti opettajana ollessaan.
Etsin, onko Sultsi sama oikukas Sultsi opettajana ollessaan ja kirjailijana ollessaan - semmoinen temppuilija. Vähän kiero ja ovela.

Vastaan lopuksi että kyllä ja joo. Ja sen että mitä ne väittävät ettei kirjailijan persoonaa tarvitse tuntea ja tietää!
Tarvitsee, niin saa vivahteista enemmän irti.

Itse juttuhan on mitä ajankohtaisin kun katsoo maailmaa: muslimimaailma vs. länsi.

Sultsilla jylläävät uskonkiihkoiset musulmaanit, jotka aikovat räjäyttää koko kaupungin, kunhan miehittäjät lähtevät ja kaupunki jää YK-joukkojen valvontaan.
Musulmaanit, niin. Pilkkanimi, jonka käyttö kiellettäisiin nyk. välittömästi.

Entä kirjan loppukappale joulunvietosta?

"Mutta juuri sillä hetkellä, kun se uhkasi käydä  liian surunvoittoiseksi, sieppasi Tiirala Ahmedia kainalosta ja nostaen hänet yhdellä väkevällä nykäisyllä istumaan pianon päälle alkoi hoilata iloista pätkää tiernapoikien laulusta.

- Ja katsokaatte nyt tuota murijaanein kuningasta, kuinka sen pitää kumartaman kuningas Hee-roo- ... ja-aaa lankeemaan hänen etehensä po-lo-villensa aivan!

Kaikki nauroivat ja joku hihkaisi --- "

Ahmed on se nappisilmä arabipoika, joka tekee tästä nuorten kirjasta nuortenkirjan.

Mautonta huumoria, nykymitoilla nykylukijoille.
Meille meidän ikäluokan törhösille ei niinkään, hurtiksi huumoriksi sen edelleen luokitsisimme, sultsimaiseksi -  jos sallittua olisi.
Yliampuvaksi tuplafiktioksi.

Sultsi   1 - 2 - 3 - 4 - 5  - 6 - 7 - 8

hiihdot 6/336 km = 54 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös



Kiinnostamattomia asioita

Joskus kokonaisuuden kokonsaamiseksi, joutuu läpikäymään täysin kiinnostamattomia asioita.

Paritkolmet päivät poissa tältä potulta olen käyttänyt hyödyksi ja huviksi. Eli olen valmistautunut Psongsangin olympialaisiin. (Poissaolon selvittämistarve varmaan jäänne kouluajoilta, jolloin poissaolon syy oli 'keksittävä'.)

Olen saanut kootuksi jo voittajanimet ja parhaat suomalaissijoitukset
ampumahiihdossa (naiset I, miehet XXXIX), kuten myös maastohiihdossa, mäkihypyssä, yhdistetyssä, pikaluistelussa sekä jääkiekossa, jossa tosin naisten pistepörssin voittajanimen, Jennifer "Jenn" Wakefield, löytäminen vei vertailujen vuoksi aikansa, sillä väkisin se muuan jo lopettanut ja Suomessakin pelannut Hayley "Chicken" Wickenheiser kummitteli yhä mielessä.

Homma on vielä pahasti kesken, tulinpahan vain käväisemään ja kertomaan keskeneräisestä Psunsongin Olympia-projektista, jonka kimpussa päivät pitkät askaroin.



Jäljellä on vielä noiden vähemmän kiinnostavien kupperiskeikkalajien setviminen, voittajien valikoiminen ja suomalaisten sijoittuminen alppihiihdossa, lumilautailussa, curlingissa, freestylessä, kaukalopikaluistelussa sekä miesten ohjaskelkkailussa ja naisten rattikelkkailussa.

Jo siinä on onkimista ennen kuin lumikourujen, parisuurpujottelujen, kumparelaskujen, kaiken maailman hyppytermien englanninnokset ja big airien, slopestylejen, skikrossien suomennokset saa käännetyksi englanniksi ja suomeksi! Saati sitten näiden vieraslajien voittajien nimeäminen. Eikä Rukajärven Enniä tahi Peetu Piiroista joka kohtaan voi esittää.

EVVK sanottiin ennen, mutta pakon edessä tässä, sikäli mikäli saattaa oma mielenkiintoinen Psingongin Olympia-projekti Suomen Urheilutietäjien kanssa kunnialliseen päätökseen.
Siinä touhussa töhröset, pressan astumiset ja muut päivänpolttavat asiat tahtovat jäädä oheistapahtumiksi.

Pari kokopäivää vielä niin Pulsongin-homma on paketissa. Eikähän mitään kiirettäkään: Pysengosangin kisat käynnistyvät vasta viikon päästä perjantaina, ja sitä riemua iloineen ja pettymyksineen kestää sitten lähes koko helmikuun - yötä päivää! (9.2. - 25.2.2018)

Silloin viimeistään voittajien lista on valmis ja Etelä-Korean olympiakaupungin korea nimi PyeongChang opeteltu korrektisti kirjoittamaan ja lausumaan.

hiihdot 9+9+9/330 km = 53 h 

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös