Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

perjantai 14. tammikuuta 2022

Turhan tiedon kirja II

TTK I
SKS Kirjat 2021

Taidan uskaltaa revitellä tätä kirjaa arvioidessani, koska revitelleet ja ravistelleet ovat myös kirjan sisällön koostajat Saarikivet Taina & Janne
Eivät ole millään virallisella ahtikarjalaisnaamalla / -mörinällä tiedemaailmaa meiltä tavan taaplaajilta luotaan työntämässä tahi ylevöittämässä.

Kirjalla on sanomansa, mutta me viis siitä.

  • Simpanssien aggressiivisuus ja stressaantuvuus ovat käänteisesti yhteydessä toisiinsa, toisin kuin ihmisillä
  • Turhat rägät, intialaisen musiikin ja tanssin estetiikasta
  • Oliko Pathyriksen kylässä Egyptissä 1. vuosisadalla eea. toiminut kirjuri Hermias vasenkätinen?
  • Kaustisen litiumkaivosalueen sukeltajakuoriaisten sukupuolijakauma
Poimintaa kirjan sisällöstä yllä. Eri alojen tutkijat ovat paneutuneet syvemmin asiaansa ja yrittäneet saada aikaan tieteellistä tulosta, vaan jostain kumman syystä kaikki ei ole strömsööläistynyt. Homma ei ole tullut hyväksytyksi tai on muuten jäänyt kesken.
Siispä sisälle tähän tiedeteokseen epätieteellisin keinoin. Näin kaunokirjallisuuteen taipuneena Turhan tiedon kirjan jaottelua ja otsikoita katsellessani mieleen pukkaa het'enshättään Juhani Peltonen ja hänen koko tuotantonsa Elmosta Jumalan kuopukseen

Jotta ainakin noilla alussa mainituilla tutkimusalueilla Peltosella olisi ollut valmista materiaalia käytössään: että ainakin nuo kirjanluvut ja otsikot olisivat kiihottaneet Peltosen lentoon.

Ja sen kummemmin jaakopinpainitta varmaan kaupan päälle nämäkin:

  • Kaksikko aina kaunihimpi? Itämeren suomalaisten possessiivisuffiksien taustaa
  •  ”Lehmien ja muiden kotieläinten nimet muinaiskarjalaisten henkilönimien lähteenä

Harmi ettei Juhani enää ole, eikä meistä muista ole häneksi likimainkaan.

On siis tyydyttävä Peltosen jäljitelmiin, kuten tämän Turhan tiedon kirjaan sisällöntuottajien teksteihin. No, kyllä ne väkisin naurattavat.

Kirjavinkeissä
tänään
Virtanen & Pelliccioni: Fredrika! - Kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha
 
+2°C 10+11 km  323 km/€ 53 h

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Oikeudenkäyntiä

    • - Koira!
      • - Piru!
        • - Perkeleen paisti!
  • - Nälkäinen kuikka!
Siinä kansan kannustushuutoja lautamieskollegoille 400 vuotta takaperin.
 
Näyttää 1600-luvulla lautamies olleen samassa arvossa palautetta saadessaan kuin nykypallopelien tuomarit, pillipiiparit, jotka yleisön mielestä näkevät kentällä kaikkein vähiten - puusilmiä kertakaikkiaan.
Koiranvirkoja kumpikin.

Solvauksia, suunsoittoa ja köllinimiä piisasi kylänmiehiltä (somen puuttuessa ihan face to face 😂), vaikka lautamiehet olivat samaa rahvasta ja valittu edustamaan oikeudenkäynneissä kansanääntä.
Vaan silloin olikin kysymys elämästä ja kuolemasta, aivan aidosti.


Kimmo Katajala ottaa kirjassaan Suurvallan rajalla - Ihmisiä Ruotsin ajan Karjalassa, SKS 2005, esille mm. Tohmajärven veronmaksukapinan, jossa Värtsilän kylänmiehet sankoin joukoin nousevat joulun alla 1679 lopulliseen kapinaan Kemienmäen hoviin ja väkivalloin vapauttavat, hoviherran hanttiinpanosta huolimatta, sinne pakaritupaan vangitut Olavi Savolaisen ja Tuomas Paakkunaisen. 
Ja näin se tapahtui:
"Hopmanni Stille ehätti metelin hälyttämänä paikalle. Väkijoukko pakotti keihäillä sohien hopmannin peräytymään porstuan kautta takaisin tupaansa. Huitoessaan miekallaan keihäitä sivuun sai hopmanni kaksi veristä viiltoa sormiinsa. Hopmannia peloteltiin työntämällä keihäs takin päärmeestä läpi."
Vapaus vangituille koitti, mutta prosessi, joka oli alkanut joskus 1675 vuoden tienoilla ja jonka aikana oli käyty ja käydään vastakin Turut ja Tukholmat oikeuksia peräämässä, sen kuin jatkui ja mutkistui.
Viimeiset kaksi kuukautta mieromies Tuomas Paakkunainen viruu Viipurin linnassa, kunnes 19.9.1681 hänet noudetaan Tohmajärvelle. 

"Samaan matkaan lähti Viipurista kohti Tohmajärveä myös pyöveli."

Tuomas Paakkunaisen mestattiin loka- marraskuussa 1681 hovioikeuden päätöksellä ja kuninkaan vahvistuksella: "Paakkunainen oli teilattava siten, että pää ja käsi irrotettaisiin ruumiista ja kukin osa tuli asettaa oman paalunsa nokkaan."

"Teloituksesta järjestettiin näyttävä. Itse läänin maaherra oli paikalla ratsuväkiosaston kanssa tehostamassa toimituksen pelotusvaikutusta. Kiteen varakirkkoherra Jören Neiglick antoi Paakkunaiselle viimeisen Herran ehtoollisen."


Kirjavinkeissä
Elina Kilkun Jumalainen jälkinäytös eilen
 
-5°C 10 km  302 km/€  50 h

maanantai 10. tammikuuta 2022

Sykähdyttävin urheiluhetki

😉

 ei kahta sanaa:


 Castrén puttaa Euroopan voittoon (Ensimmäisenä suomalaisena koskaan Solheim Cupiin valittu Matilda Castrén sinetöi haastavalla alamäkiputillaan Euroopan joukkueen voiton 6.9.) 
äänestämään
vuoden 2021 sykähdyttävintä tähtihetkeä. 

Perustelu: - Kyllä se sykkäyttää kun pallo kolloon kopsahtaa.🦊
😉

Kirjavinkeissä
 
-23°C   292 km/€ 49 h

sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Yli äyräiden

 lienee ryöpsähtämässä tämä lukutouhu kun jo Satu-Zetaa mieli tekee: 

ja 
sieltä

Suomen herttuatar

Suomentanut 
Ilmari Jäämaa
Werner Söderström Osakeyhtiö

Mutta on sillä sivistävä, tietoa lisäävä syynsä: 
Zacharias Topelius (1818-1898) kirjoitti ensimmäisen suomalaisen historiallisen romaanin Hertiginnan af Finland, 1851, suomeksi 1874 Suomen herttuatar.
 
Fredrika Runeberg myöhästyi karvan verran siitä kisasta: Fru Catharina Boije och hennes döttrar julkaistiin vuonna 1858, suomennos, Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä, vuonna 1881. Mutta Fredrikan kirja oli kirjoitettu pöytälaatikkoon jo ennen satusetää.
*
'kukapa säveltaituri on laatinut elähyttävämpää sävelmää kuin lautasten kalina ja lasien kilinä?' -ZT

Aivan aluksi pääsemme sukeltelemaan Turun seurapiireihin, herrasväen kalaaseihin, haistelemaan atmosfääriä ja oppimaan käytöstapoja, myös ruokapöytäetikettiä, miten ja mitä sitä syödään ja juodaan, jottemme munaisi itseämme. Ylellisyyskin maistelussa: ensimmäiset perunat nauriiden sijasta.

Mutta, voi harmi!
Kesken Ruissalon kemujen soutaa mies maihin ja juoksee läähättäen kirje kädessä paikalle: SOTA!

Tukholmassa 28 p:nä heinäk, 1742 iltapäiv.
Kunnioitettu Veli!
Koska Kunink. Majesteetin priki Victoria tänä yönä lähtee Turkuun, kiirehdin minä täten Sinulle, Kunnioitettu Veli, ynnä Turun Arvoisalle ja Uskolliselle Porvaristolle ilmoittamaan, että Hänen Majesteettinsa tänään kello 12 päivällä valtionkuuluttajalla, registaattori Bungencronalla rumpujen ja torvien kaikuessa on julistanut sodan Tsaari Ivania ja Venäjän hallitusta vastaan. Tarkemmin vastedes, Jumala varjelkoon Hänen Majesteettiaan, Valtakuntaa ja Turun kaupunkia.
Kunnioitetun Veljen
kuuliainen ja nöyrä palvelija
Carl Merthen.

On aika uppoutua vuosien 1741 - 1743 sota-aikoihin, hattujen aikaansaannokseen: Pikkuvihaan. Vastahan oli riehunut kautta aikain armottomin sotatila maan asukkaille, venäläisen ylivallan aika: Isoviha. Taasko sama kurimus?

*
PS
No me täällä raukoilla rajoilla, itäisessä Suomessa kärsimme pikkuvihasta kaikkein karvaimmin. Muistomerkkikin tuosta löylytyksen ajasta löytyy Kiteen kirkon mailta. 
Kävelläänpä rehtori Heikki Pirisen opastuksella paikan päälle: 
Kitee-Seura
Kirjavinkeissä
 
-15°C 6+7+7  km  292 km/€ 49 h

torstai 6. tammikuuta 2022

Luennassa Arvo Myllymäki

Kummallinen välillä tuo Luetuimmat lista tuolla alaoikealla →→→→→→

Yleensä kärjessä uusimmat jutut, harvemmin ikivanhat, kuten nyt.


Lukijatilanne tänään aamulla kahdeksan tienoilla: 
  1. Ensimmäisenä keikkuu Sotavangin poika Arvo Myllymäki ja hänen kirjansa Vihan ja rakkauden päivä. (183 lukijaa). 
  2. Toisena Riitasensuon laidalla toisena kesänä (76).
  3. Hännillä häipymässä Käytiin ryssän helvetissä (8).
Kaikki nuo jutut liittyvät ex- julkisoikeuden professori Arvo Myllymäkeen (3.7.1945-) ja hänen sotavanki-isäänsä. 
Vasta jokunen päivä sitten näytettiin uusintana televisiossa vaikuttava dokumentti Matka isän luo, ks. Areena.

Eli tuo ohjelma selittänee nuo tämän blogipotun keikahtaneet lukemat.

No. Arvo löysi isänsä ja tapasi sukunsa jossain elämänsä vaiheessa, siltä osin onnellinen juttu. Ja se että hän noista liikuttavista vaiheista ja noilta pohjilta on kirjoittanut meille kirjoja monessa muodossa. Tässäkin. Myös romaaneina.

Atrain et Nord 2021.245 s. 
Uusin romaani on viime syksyltä: Niin kaukana on ikäväsi maa
Sitä tässä olen parhaillaan lukemassa ja muistiin merkitsemässä. Siinä vaiheessa on luku menossa, kun ukrainalaissaksalainen neuvostoarmeijan sotavanki Peter Thoma on veneilty Ruotsiin turvaan Pohjanmaalta, ettei pakkopalautusta Neuvostoliittoon tulisi. Pari vuotta hän renkinä hoiteli maatilaa kaksin Birgitan kanssa; Birgitan mies oli kadonnut sodan melskeisiin.
Nyt Birgittakin on irtautunut jo Ruotsiin ja häätkin vietetty.

Rakkaustarina siis samalla; slaavilaisen haikeasti kirjoittelee Myllymäki asioita eteenpäin, selvittelee tieto pohjalla paistaen, mikä on etu sekä haitta taidetta tehdessä.
Kirjavinkeissä
 
-7-14°C 6+10+6 km  272 km/€ 46 h

maanantai 3. tammikuuta 2022

Kaunoa

Sivosen Topi päätteli yhden opeharjoittelujaksoni sanoihin: "Kyllä sinä ainakin nelosen ansaitsisit, sen verran persoonallinen on tyylisi opettaa, vaan en minä voi, kun nämä normit rajoittavat ja mitä muut arvioijat sanoisivat. Jatka kuitenkin linjallasi sitten kun oman koulun saat."

Niin sanoi Topi, vaan katsotaas, mitä sanoo eläkeikää hipova Topin tyttö Helka sittemmästä ja nyttemmästä opetuslaitoksesta kirjassaan Kaunotee. Kirjokansi 2021.101 s.


Kuten kirjan nimestä voi päätellä, on siellä kannanottoa myös kirjoituskirjaimiin, joka on muuttunut näppistaidoksi. Minullahan oli nykymenoon yhtyvä edistyksellinen mielipide jo neljäkytä vuotta sitten, kuten tästä näkyy: joutavaa ajanhukkaa.
Nyt tosin loiventaisin näkemystä.

Mutta Helkan kirjasta olennaisin: koulu on kuin kierrätyspiste. Kaikenmaailman asioita täys; ei hetken rauhaa keskittyä olennaiseen, siihen mitä varten koulu alunperin on ollut. Niin tulkitsen Helkan sanoman hänen matkatessaan opetusalan messuille:
"Kun vilkaisen junassa Educan messuohjelmaa, sisällöt vilisevät silmissäni kuin Kouvolan ratapihan rakennukset: tekijänoikeudet, valeuutiset, yhteisopettajuus, ilmasto, koodaaminen, digiempatiataidot, monilukutaito.
Koulu on kuin kierrätyspiste lokeroineen. Sinne tungetaan, ja se pursuilee yli."

No tuo oli kirjan kognitiivista osuutta, ns. asiaa, jota isä Topikin peräsi ja arvosti julkisesti, mutta kahden kesken antoi arvoa ja teki tilaa affektiivisille tilanteille, asioille, joissa on enemmän elämistä kuin virallisuutta. Elämisen makua siis.

Kouluelämisen railakkuutta Helka Sivosen Kaunoteessä on runsain mitoin, opettajan kypäräkameran läpi katsottuna, tusinan tarinan verran: 
Mitä tapahtuu, kun itärajan kyläkoulun oppitunnilta katkeaa sähkö; kun konsultti konsultoi veso-päivillä; kun korona tuo etäopetuksen; kun Merin avioliitto on takana ja Antti, oikea digivelhokollega edessä. Entä kun tapaa vanhan kansakouluopettajansa laitoksessa, jossa muistisairas äitikin virumassa. jne. 

Helka Sivosen elämänkatkelmissa on makua eikä pelkkää opettajuutta. Vähintään yhtä maistuvaisia ovat kuin nuo viime torstaiset koulumuistot Joululehdessä


Kirjavinkeissä
 
-10°C 7+10 km  250 km/€ 42 h

lauantai 1. tammikuuta 2022

Koskettavaa uutta vuotta

" DET  NYA  ÅRET  REN  LYFT  PÅ  SIN  HATT

  OCH  SAGT  AT  DET  GAMLA  GODNATT,  GODNATT.

kirj. pikkupikku Fredrika joskus 1800-luvun alkupuolella - tuolloin Fredrika ei ollut vielä Runeberg vaan oli Tengströmejä Turusta.

Suloista, suloista - ettenkö sanoisi. Vaikka ei saisi, naisasianaisia kun sittemmin oli.

Aivan lääpälläni olen tähän kirjaan, joka on muka tarkoitettu lapsille. Kissan viikset: Me aikuiset näitä tarvitsemme inhimillisinä pysyäksemme!

Tähän kirjaan, siis:

Teos 2021
Tähän Leena Virtasen kirjoittamaan ja Sanna Pelliccionin taiteilemaan Supernaisia-sarjan neloseen.
Jostain on kyllä kaivettava sarjan edelliset naiset: Minna Canth, Ellen Thesleff sekä Eeva Kilpi.

ps
intiimimpi pujahdus Runebergeille.

🎆

ja me toivotam

ja me toivotam:  

Onnellisia & lukuisia 

uusia vuosia 2022 -  

🎇

Kirjavinkeissä

 
-7°C 6 km  233 km/€ 39 h

perjantai 31. joulukuuta 2021

"Hyvää huomenta, pienet kuluttajat!"

oli tapanani toivottaa lapsukaiset aamiaispöytään; tuo kuulutus oli kaiken varalta nauhoitettuna kuultavissa muistikoneesta, joka jääkaapin ovessa oli kiinni, jos isä jo oli lähtenyt polkemaan omaan opinahjoonsa. Sen kuin nappia painalsi, mikäli isäikävä iski ennen koulupäivää, eikä pelkkä äiti piisannut.

Opintaipaleen alkua ...

- Perillepä näkyy vihjaus menneen, jopa viisaammaksi isäänsä tulleet,  toinenkin jälkeläinen, voin ilolla todeta nyt kun tässä vuoden 2021 saldoa ja kohokohtia yhteenvetelen: yks on tapahtuma ylitse muiden.

Opintaipaleen loppua ...

Jotta maisteriksi aivan; siinä isän tuo huvittava humanististen tieteiden kandidaattius kalpenee. 

Abstraktio 

Opinnäytetyö on tutkimus siitä, millaista tietoa kanssakävely tarjoaa post-humanistiseen ja elämää säilyttävään taidekasvattajuuteen akuuttien ympäristökriisien aikana. Työ sitoutuu katsomaan maailmaa enemmän kuin ihmisen toimintakenttänä, jossa ei-inhimilliset toimijat ovat osa maailma- ja kasvatuskäsitystä. Työn maailmankuva tiedonmuodostuksineen on nuljahtanutta ja vikuroivaa, se siis sanoutuu irti kokonaisesta maailmakäsityksestä. Sen sijaan se keskittyy havainnoimaan moninaista ja kietoutuvaan maailmaa. Opinnäyte ei pyri esittelemään valmiita vastauksia, vaan se pyrkii jäsentelemään havaintoja vitaalisesta ympäristösuhteesta ja paikkaan sidotun tietämisen luonteesta sekä sen merkityksellisyydestä. Se käsittelee näitä havaintoja toimeenpanevina kutsuina ympäristökriisien keskellä toimivalle taidekasvattajalle. Opinnäyte ottaa lähtökohdakseen kapitalistisen yhteiskuntamallin toimimattomuuden ja esittää kuluttajaidentiteettiin samaistumisen sijaan kietoutumista queeriin ympäristösuhteeseen. Se pyrkii kohtaamaan maailman, jossa kasvatus ei ole siirtymä luonnosta kulttuuriin, vaan matka luontokulttuurien sisällä, purkaen dualistista käsitystä luonnosta ja kulttuurista. Työ ehdottaa, että tunnistamalla ne olosuhteet, joille olemme altistuneita ja niistä tehtyjä, saatamme alkaa haluamaan elämälle suotuisia ja sen ehdoilla rakentuneita asioita. 

Työni kävelymetodi on sukua taiteelliselle tutkimukselle, mukaillen Stephanie Springgayn ja Sarah E. Trumanin kanssakävelyä (walking-with). Sen aineistona on käytetty toteutettujen kävelyjen nauhoituksia ja niiden litterointeja. Käsittelyosio muodostuu kävelijöiden dialogin ja ei-inhimillisten toimijoiden rakentamasta narratiivista, jonka sekaan teoriaosio kietoutuu. Se nojautuu nykyisiin post-humanistisiin, feministisiin ja ympäristöfilosofisiin teorioihin, vahvimmin mukana ovat Donna Harawayn, Jane Bennettin, Astrida Neimansin, Joanna Macyn ja Emanuele Coccian ajatukset, sekä Veli-Matti Värrin ekokriittinen kasvatusfilosofia. Avainsanat taidekasvatus, post-humanismi, queer, vitaalisuus, ruumiillisuus, kanssakävely, ekokriittinen kasvatus.

Ja kuten gradun abstraktiokin näyttää: jääkaapin huomentoivotuksen sivuvihjaus on jalostaen omaksuttu.

Ansaitut pullakahvit lämpimin onnitteluin nautittu:

Kirjavinkeissä
 
-3°C   227 km/€ 38 h

torstai 30. joulukuuta 2021

Koulumuistoja joululehdessä

Yllättävältä taholta napsahtaa silloin tällöin rattoisaa luettavaa, kuten nyt Lapin perukoilta, kiitos Vuokon ja Teuvon joulutervehdyksen käsivarren kainalosta:

Eläkeliiton Lapin piiri ry

Tuhti paketti luettavaa, vaikuttavia tarinoita koulumuistoista. Kauniita, rumia, juhlallisia ja arkisia. Todentuntuisia joka tapauksessa. Itkua kadonneesta kynästä, surua uuden takin nappien repimisestä, hyvistä ja huonoista opettajista, ilkeistä ja mukavista luokkakavereista, kellonsoitoista, eväspalasista, salakatselusta kun miesope keittäjän pyllyä taputteli ...

Nyt kun tuo ihana Elämäntarina -lehti näyttää kuolla kupsahtaneen, jäävät tämäntyyliset jutut julkaisematta, vaikka ne mennen tullen voittavat lehtijulkkujen toilailutarinat. Näissä vertaisissa se aito elämänmaku ja -kosketus on eikä missin botoxhuulissa ja luxusvilloissa.

Tämmöinenkin maantietön koulumatka saattoi puolensadan vuoden takaa olla taivallettavana Vanttauskosken Pirjolla, jolla matkaa kouluun vain vaivainen kilometri, mutta välissä ne vaivat - kosken kuohut!
Koulun talonmies kuljetti koululaiset kunnan puuveneellä alajuoksun kautta. Virran kohdalla mentiin aika haipakkaa. Talven tullen matkateko hyytyi. Sahattiin jäätie, joka lipui kapeikkoon, mistä pääsi sitten hiihtämällä yli, sikäli mikäli onnistui laskemaan jyrkän joentörmän alas ja kapuamaan ylös. 
Kevään tullen olivat omat vaaransa.
"Hiihtäen kulku kuitenkin sujui pitkään turvallisesti, vaikka vesi saattoi jo pulputa sauvan tekemästä reijästä. --- Kevättulvan aikaan joella liikkuminen oli pelottavampaa. Näen tummista ja uhmakkaista vesimassoista vieläkin painajaisunia." -Pirjo Keränen

Joulutervehdys-lehteä lukiessa pulppuaa hiljalleen rinnan alle haikamieli, ikään kuin vesi Pirjon sauvan jättämästä jäljestä. 

Kirjavinkeissä, tänään
Sundström: Rajaton valta - Modernin ajan diktaattorit Hitleristä Kim-Jong-uniin
 
-4°C  10+11 km  227 km/€ 38 h

tiistai 28. joulukuuta 2021

"Hölmöläisten hommaa"

/ meininkiä

totesi lankomies toisesta suupielestään ohimennen aikoinaan kun ajaa liruteltiin auton akkuna raollaan ohi pullistelevan Kihaus-teltan, jossa Paula Koivuniemi tuntui laulavan Tomppaa.

Huvitti. Teoreetikko ei voinut käsittää rahvaan makua ja meininkiä. Ite olin kahen vaiheilla: kumpiko parempi?

Ville Nummenpää / Hende Nieminen. Mäkelä 2021

Mitenhän olisi mennyt mies suhtautunut tähän sakkiin, melkein oikeisiin hölmöläisiin eli Ville Nummenpään kirjoittamiin veijareihin: olisiko tarttunut kirjaan Entistä Hölmömpiä iltasatuja ollenkaan? 
Soppii eppäillä. 
Laintulkintakirjat ja muut ekonomiaan johtavat teoriatuhrut - niiden parissa se elämä rattoisasti kului eikä missään humpuukissa.

Vaan jos olisi, niin ne kommentit olisin halunnut kuulla hänen tutustuttuaan Höntsäpömppästen salaiseen kokoukseen taikka Valdemar-valas parturissa -stooriin. Tuo Räminäpandat tekee levyn ei ainakaan olisi mennyt lankomiehen siivilästä läpi, koskei edes Paula.

Vaikka mene ja tiedä, sillä Höntsäpömppästen kieli jotenkin näin maallikon silmin muistuttaa laki-/ekonomiakieltä. Kuunnelkaas vaikka:
" - Tööt, hölöpölö ja törtsis.

 Zabaduiskis. Häbädäbä Rolle ja däbädäbä Reiska."

Tiedä miten olisi puoleensa vetänyt kieli - selvää sukulaiskieltä laille ja talousteorioille! Vaikka kuinka se meistä tavantallukoista höpönlöpöltä kuulostaakin. 

Että suosittelisiko tätä kirjaa lapsille ja teoreetikoille. Meiltä muilta tahtoo mennä hurahtaa helposti yli hilserajan, tosin tiettyä sukulaisuutta tunnen tuohon tummaan tyyppiin museossa:

"Toiseen huoneeseen oli pystytetty patsas höntsäpömppästen suurelle sankarille, Hikka Kastikepäälle, joka oli kirjoittanut maailman hölmöimmän runokirjan Höperöä pöperöä."

🖆
Liki liippaa, etteikö näillä blogipottujutuilla Höperöä pöperöä -runokirja kellisty. 😔

Kirjavinkeissä
 
-11°C  6 km  206 km/€ 35 h