Tietoja minusta

Oma valokuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

torstai 4. kesäkuuta 2020

Mieli puuhaa

väläyksittäin mitä sattuu
  • ei uskois että Hannu Mäkeläkin on noin huima
  • tuon isänsä ja opettajansa alakouluikäisenä tappaneen Olkkosen-ohjelma pitää uudelleen katsoa ja kirja Koti nimeltä rakkaus pitää lukea
  • ei ihan köyhä mies tuo b.ystäväni jvon
  • Urholla menossa 50-vuotistaiteilijakiertue kaivinkoneen puikoissa; osui esitys nyt meidän pihamaalle
"Luovaa hommaahan tuo on, helekatissa - eikä mittää yksinkertaista yhtä suoraa ojankaivua", onnittelin suu auki kolmetuntisen urakan jälkeen, "ei sinne päinkään mitä omaa tiejyräkuskin uraa muistelen: tunti tuonne, toinen takasin."

KIRJA-ARVOSTELUT

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Ensheppuulla

- Hommataan siule uusi semmoinen heilurin vaimennin, niin loppuu vuotaminen. Ja saahaan tietää mikä se on! Ja katotaan mitenkä se vaikuttaa meijjän ajomukavuuteen. Taikka oikeestaan siihen tulevaan puolenvuoden tallissa seisomisees." Heilahduksenvaimennin
Alahan herräillä ja hyrräillä, on jo kesäkuu ja oot muannu puolvuotta, lasettelin lempeätä tekstiä M:lleni, sille toiselle, kylmemmälle, varovasti ovenraosta ennen kun läväytin ovet selkosen selälleen.
Se ei reagoinut millään lailla, oli yhä ihan hissukseen.
- Ai niin virtaahan siun on suatava, henkeä, jatkoin lepertelyä ja kiinnitin akunkengät paikoilleen.

Elävöityi. Tokeni. Kun alkoi suonissa virta kiertää.

- Kokkeiltasko äänimerkkiä? Pystysitkö iäntä piästelemään. Vai männäänkö suoraan asiaan?

Vähän ylösalashetkuttelua, jousien rytkyttelyä joka kantilta:
- Hvyinhän heilahtelet, uus heilahauksenvaimennin riimapeli.

M vaikeni yhä, vaikka selvästi ilmassa oli heräämisen henkeä, kevättä ilmassa ns. Taisi hetkuttelu haluja herätellä. Eli mitä sitä enää turhia: ei muuta kuin suoraan asiaan. Tuohon ikään ja varsinkin matkaan ovat jo enimmät lirkutukset lirkuteltu ja joutavanpäiväset hempeilyt hempeilty: 33 v ja 750 000 km.
Starttaamaan!

Ilmassa jännitystä ja suuren urheilujuhlan tuntua.
Inahtaako? Ärähtääkö? Ronklattaako? Kirmahtaako ulos ovista kuin ori hakaan?

- Lähet käyntiin, niin pääset herkuille. Kari lupas vielä vanhasta muistista tarjota naapurin menijälle öljyt, viskositeetit viimesen päälle. Jäi viime vuonna vaihtamatta, maanittelin.
Ja käänsin avaimesta.

Hörähti! Yskiskeli. Jäi käydä roklattamaan!

Ensheppuulla!
M:ni. 💘

- En mie taijja raaskia Sinua myyvvä vaikka tonnin se Roope siusta ja siun sielustas jo lupas.



KIRJA-ARVOSTELUT

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Nollasta kympiksi

Isänsä tunnenkin, Pentin, Öisinajattelijan. Kummallakin yhteiskunnallinen näkemys vankka ja selkeä.
Poika noussut valtakunnallisesti näkyvämmäksi. Varteenotettavaksi. Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen, Kansalaisareenan toimitusjohtaja, aikaisemmin Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja.
Peruskoulusta 6,6-keskiarvolla ammattikoulun kautta hallintotieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta, ei yo. Syntynyt Pietarissa 1974, naimisissa Annukan kanssa, kahden tyttölapsen isä.

Pitkälle pötkinyt vähästä.

Leo Stranius.
Ei taida olla maailmassa kolkkaa, jossa ei käynyt. Silti vastustaa lentelyä viimeiseen mieheen. Ajaa pyörällä työmatkat ja liikkuu vain julkisilla välineillä. Minimoi kaikki tarpeensa. Nyt tosin käy jo lämminvesisuihkussa, mistä aikoinaan kieltäytyi. Kulutuskarkuri. Askeettinen hedonisti. Absolutisti.

Mitä vielä?

"Tavoitteena on ekologisesti kestävän ja oikeudenmukaisen, hiilineutraalin maailman rakentaminen."

Omassa elämässä päässyt ajat sitten nollatilanteesta ensimmäiseen tavoitteeseensa:
"minulla olisi asunto, työ ja tyttöystävä." 

Tuntee nyt olevansa etuoikeutettu, viettää kympin elämää:
"Minusta oli tullut yhteiskunnallinen vaikuttaja, minulla oli unelmieni työpaikka, ja olin saanut kokea erilaisia asioita elämässäni."
Kaikki voimassa edelleen.

Luennassa Ekoistin muistelmat:

Hänkin löytänyt Viktor Franklin laillani! Yhden tärkeimmistä kirjoista, Ihmisyyden rajalla sanoman:
Frankl, entinen keskitysleirivanki, iloitsee viimeisestä inhimillisestä vapaudesta: vapaus valita oma suhtautuminen mihin tahansa asiaan missä tahansa tilanteessa.

Jostain livahti mieleen Pekka Kuusi, se ikiaikainen Tämä ihmisen maailma.
Ja se että jostain syystä ilmastoasiat ovat kaupunkilaisille vielä tärkeämpiä kuin maalaisille. Johtuneeko kun elävät päivät pitkät pakokaasuissa. Heh.


KIRJA-ARVOSTELUT

lauantai 30. toukokuuta 2020

Käytännön ulkotöitä

Enemmäm luku- kuin käytännönmiehenä saa silti jotain viikonvarrella aikaan.
Pannaanpa kättentyöt jonoon, niin jälkipolvi näkee, jottei se pelkästään huuhaa ollut tämä esi-isä Juakoppi.



ma
laattakivien raahaamista kottikärrillä ja asettelua saunapolulle, naapuri-Kallen lahjoittamat, aikoinaan itselleen pihakiviksi saaresta soutamat (rautakanki, lapio)
ti
ruohonleikkuun aika, epäonnistuminen* (työnnettävä)
ke
kas kas, katolle hän kiipeää, J, ja raaputtaa mökin katolta tuntitolkulla tervapahvin päälle kasvaneita sammaleita irti (rautaharja, maaliraaputinrauta)
to
liimaa talvipakkasten irrottamia kivenmurikoita sikaleksillä terassiuunin kylkeen (pursotin, sikaflex)
pe
tekee laastisekoituksen ja rappaa eli roiskii raplinkia uunin kylkeen liimautuneiden kivien väleihin, lopuksi kauniin kaareviksi muotoilee muuraamansa satsin jälkiruokalusikalla (laastisäkki, taasa, laastikauha, lusikka)

Ei Juakoppi toki ota kunniaa pelkästään itselleen, vaan jakaa sen kernaasti vuosikymmeniä toimineen ja liki yhteenkasvaneen Kehäavustajansa kanssa.

Tietysti rapatessa roiskuu ja hamaa jos suttakin syntyy, kuten se ruohonleikkuriin öljynvaihto. *Vaan epäonnistumisten häpeän hän kantaa itse, sitä ei jaa kenenkään ei varsinkaan Kehäavustajan kanssa.

Pitkin viikkoa J taivastelee kummissaan: - Outoa että näistä harrastetöistä jää pysyvä jälki heti perään, mitä ammattitöissä ei tapahtunut koskaan.

Kai tämä on sitä hyötyliikuntaa, jota talven hiihtäminen ei ollut, päättelee Juakoppimme pihasaunaa lämmittäessään haalarit nurkkaan heitettyään mårtensonia hyräillessään.

ps
ja tietysti joka päivä istutin puun
= vrt. Jean Giono. 🍁🍒🍑🍎

KIRJA-ARVOSTELUT

torstai 28. toukokuuta 2020

e-runokirja

Tänään klo 14.00 julkaistaan internetissä 
Tuula Hämäläisen runokirja Suojelushämärä, jossa jne...

Kulttuurivihkojen Elias Krohn lähetti ryhmämailin 27.5. 2020 klo 12.00. Heti vapaa.

Olen astumassa epämukavuusalueelle avaamalla arvostelukappaleen e-kirjana. Kerran aikaisemmin olen vastaavaan 'sortunut', kun Juha Vahe julkaisi isän muistot sodasta: Kiestingistä Viipuriin.

Hämäläisen kirjajulkkareihin en sentään aio osallistua, vaikka siihenkin olisi mahdollisuus 'Webinaarissa' jostain täältä. Jokin roti sentään ja kunnioitus kalkkeutumalle ja entisillä tavoilla pysymiselle.

Kieltämättä kiinnostava näkökulma Hämäläisen runoissa: kertoja kertoo talonpoika Jacobille, esi-isienisälleen, joka eli perheineen karbidilamppujen ja kärryteitten aikaan, nykyisestä maailman tilasta ja menosta.

Kokeillaas hätäisesti, pystynkö ryhtymään runolle ruutunäytöltä, vailla (olennaista) kotoista sivunkääntöääntä, kahinaa ja suhinaa.

'viime yönä Jacob odotti kunnes sain sanottua asiani sitten vaikenin, me molemmat vaikenimme'

'hän sai kävellä tyhjiä katuja, hän muisti vainajilla on syynsä olla saapumatta tapaamisiin'

'kuljetan rantaa mukana, Jacob lähestyy kahlaa viljapellossa vyötäisiä myöten kuun valossa iho näyttää tasaiselta'

'havupuut hiipivät lähemmäs, iltahämärä kuhisee mitä kello on! äh, lampaat pitää laskea uuhet ja pässit loikkaavat veräjän yli karitsat pomppivat kauemmas keskiyöllä katras on tallessa...'

'rautatieasemalla istuvat odottavat junia jotka eivät tule muuan vanha ämmä valittaa: silloin aikoinaan juna tuli (ja meni) juna kulki juna kulki niin kuin junat kulkevat'

Tunnelman tavoitan, hyvinkin. Lumon peräti.
Silti.
Luettuani kaikki 84 sivua kannesta kanteen - kannesta kanteen e-kirjassa! - kertaalleen, teen johtopäätöksen:
Ehkä e-kirja vaatii vanhan liiton mieheltä enemmän totuttautumista - ja olisi totuttauduttava ensin proosalla ja kun tarpeeksi tottuisi voisi siirtyä runoihin luontevasti.
Nyt en kunnolla tavoittanut itseään Jacobia, kertojan kyllä. On palattava vielä illemmalla asiaan, josko suojelushämärä seestyisi, selkenisi.



KIRJA-ARVOSTELUT


tiistai 26. toukokuuta 2020

Kirja tietää

Luotan kirjoihin, varsinkin ohjekirjoihin, vaikka olen nähnyt ja kokenut että käytännönihmiset eivät ohjekirjoista piittaa.
Rakentaja-Veikko oli niitä miehiä. Yhden ainoan kerran suostui: taiteovi talliin lopulta asennettiin vaihe vaiheelta niin että minä luin paperista ja Veikko toteutti luetun - päätä pyöritellen.

Tällä kertaa ajattelin olla Veikko ja uskoa omin kykyihin. Karvas kokemus.

Projekti käyntiin:
Öljynvaihto ruohonleikkuriin.
Kun en osannut taittaa aisoja/kahvaa kokoon ja kun nykyleikkureista puuttu alaproppu, ölynvaihto oli suoritettava yläkautta eli täyttöreiästä.

Mahdoton tehtävä.

Ylösalaskääntö ei tipantippaa valuttanut öljyä ulos, ei tosin bensaakaan: sen verran olin tajunnut jotta ajoin tankin tyhjäksi ennen öljynvaihtoon ryhtymistä.

Kallistus sivulle: ei mitään.
Kallistus toiselle sivulle: sama tulos.

Taasa alle. Kallistus eteen. No johan rupes röplyttämään! Ei tosin sieltä mistä piti, vaan sieltä mistä ei pitänyt. Eli joka paikasta muualta hölähti yönmustaa nestettä: ilmansuodattimen rei'istä ja tulpan juurilta ja mistä lie. 
Äkkiä kone alkuasentoonsa! 
Ympäristötuho!
Maahan yliryöpynnyt öljy lapion kärjellä taasaan. Ohjekirja!


Ohjekirja kiltisti esille:
"Kunnossapito  Irrottakaa aina tulpanjohto. Tarkistakaa öljy. Kun leikkuri käännetään kyljelleen tulee sytytystulpan olla ylinpänä."
Tekstin kääntäjällä yksi virhe käännöksessä: n - ei paha. Koneen kääntäjällä myös yksi virhe käännöksessä: tulppa alinna - paha.

Alkoipa iloisesti pulputtaa kun tulppapuoli sojotti taivasta kohti.
Itse tosin muistutin käsistä ainakin ja varmaan naamastakin Pekkaa & Pätkää siinä yhessä vilmissä, jonka nimeä ei tohi tänne alaskaan ylöskirjoittaa.




maanantai 25. toukokuuta 2020

Mustat housut

Hautajaispäiväkirjaa

Tänään, viikkoa ennen aikojaan, on pakko katkaista koronakaranteeni.

On käytävä ostamassa kaupungista mustat housut, sillä entiset eivät mahdu, eikä omasta pitäjässä vaatteita ole kaupan. Ikiaikaiselle ystävälle haemme.
Ovat pian edessä ne hautajaiset, niitä varten tämä ja paljon muuta.
Kuten eilen siskolle mailissa:

"Käytiin muun puutarhapuuhan ohessa haudalla ja istutettiin 4 orvokkia; Latelle ei vielä - sitten kunhan tulee."
"Siitä se hiljalleen siilautuu ja kuten Ambrosius Apu-lehessä kertoi varmana mummojen tietona, johon hänkin uskoo: kaikki pääsee taivaaseen jotka sinne haluavat. Lisäksi pääsiäisen aikoina, eli 40 päivää Jeesuksen kuolemasta helatorstaihin, kuoleville taivaanportit ovat kaikille avoinna."

Lupasin myös hankkia hautapaikan.



KIRJA-ARVOSTELUT