Tietoja minusta

Oma valokuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

maanantai 3. elokuuta 2020

Viikon TV-helmi

🌟🌟🌟🌟🌟

Kas tässä - ajastanne 55 sekuntia, olkaa hyvät:

Sietäisköhän vaihtaa Salmisten ja Varhiloiden tilalle TV-koronastudioihin varsinainen asiantuntija Savosta, 
suorasanainen sairaanhoitaja emerita?
=



lauantai 1. elokuuta 2020

von Heidenstam

oli joutua aittaan
Kamala moka likeltä liippasi eilettäin kirjatulvan takia, jota piti tammeta, eli kuljettaa ylimääräiset kirjat ulos huushollista.

E - Ei! Ei puhettakaan että kirjoja riekaleiksi repisin, sillä samahan se jos sielunsa repisi. 
Vasaraa, naulaa, ruuvia, poraa ja tuppeensahattua lautaa käteen. Ja kas, parit hyllyt jo kohta aitan seinällä tarjoamassa hylsykirjoille sijaa.

Sinnehän joutivat kunnon kirjojen tilaa syömästä Utriot kaikkine kumppaneineen. Kariniemeä en vielä raaskinut ulostaa. Morosus jouti ja Pakarisen Pertti. Angelikat ja muut äitivainaan suosikit. Kontturin Paperikengät jätin, kuin myös Annikki Turusen, äidin tuolloisen seinänaapurin.

Mitä noita nyt telakalle jouti, ei aivan sataa.



Niin se moka... 
Olin kehno jo menossa aittaa kohti, jos en lopulta olisi älynnyt ja muistanut sitä talvista nobel-kirjailijoiden ulkolukunimilistaa ja loruttelua:
- Hetkinen! von HEIDENSTAM, Ruotsi?
 "- Eikös se ollut 1916 vuosi, kun Vernerille myönnettiin Nopeli. - Se listahan meni näin kun alusta alotellaan: 1901 PRUDHOMME, Ranskan poikia, 1902 Mommsen Saksan, ... 1915 Rolland, 1916 von Heidenstam, jonka jälkeen juutit yhtaikaa: Gjellerup ja Pontoppidan." 
Vielä muistissa pysyneet!

Folkungien sukua pyörittelin käsissä, Yrjö Kaijärven suomentamaa heidenstamia vuodelta 1937.  

Hyvilläni ja pahoillani samalla: Lisää luettavien  jonoon.
Kun ois Haahtea, Tihlää sun muuta Järveä, tutkittavaa tarjolla pilvin pimein, vähemmän muodissa olevia luettavia, niitä rumakantisia, joista kollegakin jo aikoinaan lausui kun koulun varastopölyistä milloin minkin löysi ja ojensi mahdollisimman nuutuneen näköisen kirjan, jotta tässä siule taas herkkua.


"V von H kuuluu siihen kirjailijasukupolveen, joka Ruotsissa 1890-luvulla nostatti vastavirtauksen pyyhkäisemään tieltään 80-luvun ahdasäärisen, naturalistisen todellisuudekuvauksen, siivitti jälleen mielikuvituksen, asetti kauneuden elämän valtavoimaksi ja suuntasi valonsa elämän juhlahetkiin ja historian suuriin henkilöihin..."
 
Siitäs sai toinen melkein-von, se August S. (vaimo-von Essen), toiselta täys-vonilta korvilleen.


torstai 30. heinäkuuta 2020

Maasta se pienikin pinnistää

kaukaa katsottuna,
                           omalaisia
                                      jomalaisia

Ensin kokoonnutaan kaikki yhteen - taktiikkapalaverissa

Sitten verrytellään, heitellään ja otetaan pallo kiinni - jos saadaan


Lopuksi lyödään palloa mailalla - tiedä vaikka osuisi

Eiköhän JoMa Sotkamon Jymyn jo näillä eväillä kellistä illalla Kerubilla Joensuussa! 


tiistai 28. heinäkuuta 2020

Hilda Tihlä

Ihan loputon marssi näiden kirjojen ja kirjailijoiden kanssa!
Nyt kaivautui tuommoinen ennenkuulumaton kirjailija nimi esille ihan muun asian yhteydessä: Hilda TihläKarl Nickilin kanssa avioiduttuaan ortodoksoitui ja otti nimekseen Eugenia Nicklin.


- Tihlän romaanit kuvaavat maaseudun köyhälistön ja kaupunkilaisten välisiä jännitteitä, kertoo kirja jossa törmään Hiltukkaan.
Tuppaapa kiinnostamaan.
Esikoisromaani Leeni, 1907, varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta.

Niinpä Hilda istuukin sanomisistaan Santahaminan punavankileirillä vuonna 1918.

Ei Hilda mikään pulmunen ollut, kirjan ilmestymisvuonna hänellä oli jo toinen mies Urho Tuurala yhtä aikaa entisen kanssa. Ja mikäs: Urho oli Hildaa kymmenen vuotta nuorempi. "Koko porukka itse asiassa asui 1907 yhdessä Oulunkylässä suuressa huvilassa, joka toimi paikallisen työväenyhdistyksen tukikohtana."

Ennen vankileirille joutumistaan Tihlä oli julkaissut muitakin romaaneja, kuten Hilma, elämän satua, 1913 ja Ihmisiä, 1916. Tunsi ja toimi niin Irmari Rantamalan kuin Miina Sillanpäänkin kanssa. Muutti aikanaan rajan tuolle puolelle, ihanteidensa perässä.
Elinajaksi merkittiin: 1870 - 1944.

Mistäkö näitä kaivelen? Sivujuonteina - omia arveluja ja Kirjasampoa lisäillen - tätä kirjaa lukiessani:

Virva Liski. Into 2020
KIRJA-ARVOSTELUT

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Mikä mies?!

'Ilkiö. Lempeä ja lämmin. Antelias ja huolehtiva.'
Määritelmiä Tarmo Mannista (1921-1999) Jukka Kajavan nekrologissa.
Luen Hesarista.
Sen jälkeen kun olen lukenut tämän  35-vuotistaiteilijajuhlakirjan vuodelta 1980.

Kirjan tiedot
Juhlanäytäntönä Mannilla tuolloin Gogolin Mielipuolen päiväkirja, intensiivinen kaksituntinen monologi, jota juhlakalu esitti lähemmäs kymmenen vuoden ajan. Yhtenä iltana minäkin siellä veljen kanssa Willensaunassa kosketusetäisyydellä ihmettelemässä: mikä epeli! Morkun puolella sitten vieläkin lähempänä.

Toinen melkein henkilökohtainen kosketus Manniin tuli Ratian Jussin kautta, joka istui valoisana oppilaana opetettavanani noina aikoina, ja Jussi aina kehui mikä mahtava leikkikaveri Tarmo oli Armi-mummon mökillä, se hassutteli ja asusteli tuulimyllyssä.

Nyt kun tätä Leevi Korkkulan toimittamaa kirjaa selailen, niin ei voi kuin ihmetellä missä kaikessa Tarmo Manni ennätti mukana olla: klassikkonäytelmissä - yhtenä upeimmista Tšehovin Lokin Kostja - ja klassikottomissa, kymmenissä ja sadoissa. Sekä niiden mukana Euroopan kaupungeissa: Aapona Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Wienissä, Leningradissa ja Moskovassa; Kostjana Pariisissa, Lyypekissä, Berliinissä jne. jne.
Piirros Tarmosta / Kain Tapper
Mikä Ukko Saarijärven salomailta!

Vielä tämä kuriositeetti Kajavan nekrologista HS 25.9.1999:

Hän ei luopunut, ei silloinkaan, kun välit Kansallisteatterin johtoon viilenivät Arvi Kivimaan aikana, muun muassa Mannin julki tulleiden vasemmistosympatioiden vuoksi. Kivimaa tarjosi Mannille näyteltäväksi hevosen takajalkoja. Hän kieltäytyi takamusroolista ja joutui kotiteatterissa lähes hyllylle seitsemäksi vuodeksi.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Laurin kuolinilmoitus lehdessä




Laurin lähtö
su maili 26.7.2020 9.58 

Siskoiseni,
tässä vahvistus vielä Hesarista kuvana:
Luin vastikkään Hilja Haahden koskettavan todellisen runon kun Hiljan mies Ilmari Krohn lähti:

On ikävä

Niin haikean ikävä mulla taas,
kun lähdit kauaksi pois;
on niinkuin kuulisin astuntaas, 
ja äänesi hellästi sois.
Miten kestin menneet kesäiset kuut?
Kuin unta kaikki on vain.
Minä toimin ja kuljen niinkuin muut,
vaan poltto rinnassain
ei sammu, yltyy. Tänäänkin
kävin pöytähän yksinäin:
edes hetken jos kasvojas katsoisin
ja viipyisit vieressäin!
Sinä rakkaani, osasi autuas on,
sen tiedän ja suonhan sen.
Et palata voi, mutta rukoilen,
että jaksaisin, kutsua vuottaen,
eikä portti painuisi lukkohon,
kun kerran kolkutan,
Ah, Herrani, avaathan.

Varmaan kuvaa tuntojasi.

​Soitellaan illalla.

velj