Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 5. marraskuuta 2024

Älyllisen kritikoinnin mahdottomuus

Lastenkirja-buumi menossa. Miksiköhän?
Jotain vialla?

Vietättää enempi ja enempi epä-älyllisten askareiden pariin. 

Tämmöinenkin viikonloppuna arvoisan vieraan jättämä kakkarantu matolla kun herättää tunteita enemmän kuin uutinen Gazasta:
Pitäisikö olla huolissaan?

Ja lastenkirjatkin kun ovat syrjäyttämässä tolstoit ja dostojevskit. Nämä tämmöiset:
Solmussa linkki                   Vauvan iloinen ihmettelykirja linkki

Vielä viimelukemana tämä:

Niin magioita ja maistuvia, lanttukukon veroisia - suussa sulavia! Ei mitään kuivia mällyköitä.
Ja älyllisestikö noita sitten muka pitäisi kyetä ruotimaan, suositella tai olla suosittelematta. E Ei - tunnetiloilla korkeintaan ilmaista asteikkonsa.

Tai no joo, silloin kun ei perhettä ollut, oli vain lapsettoman poikamiehen juoksut, saattoi lastenkirja-arvostelu näyttää tietävämmältä, ja varsinkin kun se oli painetussa lehdessä luettavissa, kuten muinoisen opiskelutoverin kirjan arvostelu Karjalaisessa:


Terveisiä Matikaisen Patelle! 
Lienet vielä tolpillasi, olit lämmin ja veikeä ihminen.
 
Kirjavinkeissä
eilen
Jarkko & Tuomo Lievonen: Koiranvirka

lauantai 2. marraskuuta 2024

SM-vakioveikkaus

 Onni Eläkeläinen pyrkii Suomen mestariksi!

Vanhalla konnalla on pahe, josta emme ole kuulleetkaan, vaikka Onni alkaa olla läpituttu jok'ikiselle.


Onni on vetänyt kaihtimet ikkunoihin, avannut läppärin ja päässyt ns. linjoille. 
On aika veikkauksen!
 
- "Veikkaus on joka viikko, palautuspäivä keskiviikko..." rallattelee vanhasta muistista.

- Helppo juttu nykyisin. Näinä kaksneljäseiska-aikoina. Vaikka yöllä jos ei nukuta. Eikä tarvita paksuja Haravaoppaita! Senkus tutkit ennen rivin laatimista loukkaantumislistoilta vaivaiset ja poissaolevat:
-pohje-reisi-pohje-alaselkä-nilkka-nivus jne.
Katsot muka-asiantuntijoiden vihjeet ja - vältät niitä, so. teet toisinpäin.

 - Itsestään selviä tapauksia, myhäilee Veikkaajamme. 
Laittaa uskaliaasti pari ristivarmaa. Perustelee toisen: - Ipsvitsi oli ennen tasapelijoukkue. Toista tasuria ei perustele: olisiko itsestään selvä?

Ja kohtakos Onnilla on rivi laadittu:

Onni E on valmis kamppailemaan henkeen ja vereen vakioveikkauksen Suomen mestaruudesta, joka ratkeaa viiden viikon taistelun jälkeen lauantaina joulukuun 7. päivä - tämä rivi tänään illalla.

Jäämme seuraamaan rossessin etenemistä, takapakkia odotellen; jotenkin epäilyttää, jottei homma ole Onnin hanskassa, ei kummassakaan.

Kisaan
Kirjavinkeissä

keskiviikko 30. lokakuuta 2024

Kaunoaakkoset

 Tyyppikirjaimisto, kouluhallituksen hyväksymä, vuosi 1950.


- Tarpeettomia! näen vakuuttuneena vakuuttaneeni jo erityisopettajakokelasaikoina oikein Hesarissa ja sittemmin 40 vuotta myöhemmin saanut viimein virallisen hyväksynnän Iltsarissa:

Kaunokirjoituksen loppu

Mutta kas kummaa nyt! 

Nyt 
on toteutumassa vähän samal viissii kuin Matibuu-kollegan kanssa aikoinaan käymämme jonkin tärkeän - mikä lie ollut aihe - keskustelun loppulausuma:
- Sie oot kyllä Mats oikeessa, vaan mie oon eri mieltä.

Kuinka ollakaan: Nyt olen toista mieltä itseni kanssa!

Tarpeellista olisi kaunokirjoitus - ja mielenkiintoista, minkä todistaa nykykakkosluokkalainen, jonka kanssa hirmu innolla pitkän illan harjoittelimme kirjainten kieputusta. Jännää kuin mikä!
Kuten kuvan äffää ja - arvatkaas mitä tuota toista pienemmällä:

Kirjavinkeissä

sunnuntai 27. lokakuuta 2024

Etäleikkikaverit

Näiden bloggareiden kera tämän sunnuntaiaamun rattona ilokseni leikin

Liejuryömijän 
                nostin Seurattaviin pitkästä aikaa taas: ei kertalukemalla aina aukea. ↘↘↘
Ja onhan ympärillämme syys, on liejua missä ryömiä; kellojen kesäaika hypännyt 
tosin syksyn yli ja muuttunut peräti talveksi yöllä. 

Esa Pesosen ja Mentulan Marjatan blogeille asettelin vaihtuvat kuvat: uusimmat tunkevat itsestään esille. Pesosen suorasanaista pudottelua ja runojakin on näin nurkan takaa jännä vaklata siinä missä ottaa vastaan Marjatan valaisevaa toivoa.

Pomona Village on mysteeri, siksi roikotan mukana: koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee ja milloin, ja millä kielellä.
 
Pia Valkosen blogi on kuin solokkusankko, tai kauniimmin ilmaistuna: vähän kuin kalaverkko, mistä on rattoisaa irrotella isommat kalat pääkoppaan.

Ilta-Kanerva Kankaanrinta-Viitalan laadukkaan Kirjala-blogin kuva olisi täyttänyt koko sivuston, joten koko blogi piti siirtää tuonne ylös vertaistensa joukkoon, 
Suosikkeihin, jossa ei kuvia lain ja jonka alkupään nimiä päivittäin painelen. ↗↗↗

Etäleikkikavereita ovat kaikki, ketään en ole kasvokkain kohdannut, ääntä kuullut sen enempää kuin tuon Suosikkilinkkilistan nimistäkään. 
Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: Immun kanssa opiskeltiin opettajiksi ja harjoiteltiin tunninpitoa siellä Suhmuran suattokoululla. 
(PS Ai niin ja toinen tavattu on tuo öisin valvova PS.)
Kirjavinkeissä

keskiviikko 23. lokakuuta 2024

Luonnonhelman heilutusta

Kaksi innostavaa välähdystä eilispäivältä


Päivemmällä
tuoreen Kaltion vetoava pääkirjoitus kansikuvineen.

 Pääkirjoitus 5/2024

Lokakuisen sunnuntai-illan harmaus ropisee ikkunalautoihin. Jos voisi vain tuudittautua taiteeseen, lukea kirjoja, käydä konserteissa ja teattereissa, tuijotella näyttelyitä – nämä illat olisivat silkkaa unelmaa.

Illemmalla
Puoliseiskassa Anni Kytömäki.  
Ennen pinkkipenkille istumista Anni soittaa pianoa; kesällä kuulemma vetelee haitaria sen kovan äänen takia ulkoilmassa. Musiikilla, ennen kirjoihin siirtämistä, pehmentää kolisevat sanat. Kirjoittaa kirjoja, näytelmiksi käypiä. Kävelee luonnossa, suojellussa metsässään sammaltaidetta ihaillen. Luontoliikunnan riemussa saattaapa kiepsauttaa muutaman kiepinkin koivun runkojen tangolla.
Hänhän elää juuri sitä Kaltion päätoimittaja Paavo J. Heinosen haaveilemaa elämää. Neljänelosena! 

Kun kaikki aika päätoimittajalla - tsemppiä Paavo! - menee Kaltion moninaisia asioita, toimituksellisia ja taloudellisia, vastuullisena puolipäiväpalkattuna (1700 €)  hoidellessa, saattaa luonnonhelman heilautus näyttäytyä näinkin vääristyneen korealta:

Kaltio 5

Kirjavinkeissä

tiistai 22. lokakuuta 2024

Onnittelupiirros 💕



KiitOS!
=
Kainaloon kananen kahmaistiin ja kuakkua ähkynä ahmaistiin.
Niinhän se menee, rituaali*. 😍

Rituaali

  WP
Rituaali tarkoittaa - - - juhlamenon  suoritustapaa - - -  palvontamenoja.


Kirjavinkeissä

tänään
Pirkka-Pekka Petelius: Ensilento ja Viimeinen mohikaani

sunnuntai 20. lokakuuta 2024

Koiranvirka

Kummallinen kirja taas kädessä. Herättelee, kun ei aivan tavanomaisesti kirjoitettu eli koottu ole. Karhea, poukkoileva, pahasti viimeistä silausta vaille jäänyt. Silti luettava.

Momentum Kirjat 2024. 330 s.
Toistasataa sivua vasta takana ja tapahtumia ties jo yhtä monta. Mielenkiintoista vilinää: vähän kuin istuisi linjabiilissä ja katsoisi sivuikkunasta ulos.
Ainakin sotaa ja kuolemaa on nähty, kylmän tilan asuttamista, saunan rakentamista, talon ja navetan tietenkin, kaikkine hankaluuksineen aina naulan puutteesta lähtien, juopottelua, häitä, traktorin hankintaa, puoskain tappelua. 

Oikeastaan ei kuitenkaan ole ollut puutetta ja kurjuutta viimeisen päälle, koska ihmissuhteet ja auttamishalu, elämän eteenpäin menemishalu porukoilla kova, eivät siinä vastoinkäymiset hevin väkeä nitistä. Pellot raivataan, vaikka polvillaan.

Ja joskushan se säkäkin kohdalle sattuu. Sattuu metsämaata tarpeeksi vaikka auton ostoon.

Heimo, raataja rankka, perustaa pesueen, ja metsätyöt yhtiölle sekä metsänvartijan homma antavat toimeentulolisän ja sen koiranviran, joka kirjan nimenä koreilee, jos kiroileekin:
 
"Ennen Heimokin kävi miehestä, mutta nyt kun on astunut herran paskaan, niin hänestä on tullut aivan mulkero", purppasevat miehet. 
   Heimo puolestaan työnantajalle loppulitviikkiä tehdessään:
"Työnjohtajan homma on yksi koiranvirka, sillä ylhäältäpäin painostetaan, että pitää tehdä tulosta, Miehillä taas on hermot pinnassa sodan takia ja heiltä kuulet vaikka mitä."

Jarkko Lievonen on kirjoittanut kirjaksi isänsä Tuomo Lievosen muistiinpanemista Rautavaaran Katajamäen kylän tapahtumista. Päähenkilöksi on laitettu Heimo Leinonen; hänen ja hänen perheensä kautta kuvautuu monimuotoinen maaseudun elämänkulku.
Totta ja tarua kiedottu yhteen - totta, kai, enimmäkseen. 

Reilun sadan sivun jälkeen rohkenen jo lausua: Monen monia sattumia ympätty toinen toistensa lomaan. Ei tämä romaaniksi kehkeydy, irtojuttukokelmaksi jää. Kyläkirjaksi, josta rautavaaralaiset tuttaviaan tavannevat - tämmöistä jäynääkin miehisten miesten rantasaunareissulla tekemässä:

" - Anna saippuaa sieltä selkäsi takaa, Lassi pyytää.
Upi laittaa kätensä takapuolensa alle ja antaa kohta jotakin ruskeata Lassin käteen. Lassi hieroo sen huolellisesti hiuksiinsa, jolloin Upi hyökkää kiireesti ulos ovesta. Saunasta alkaa kuulua mahdotonta noitumista.
- Paskapökäleen laitoit käteeni. Se taisi olla velankuittaus tervakusesta jaloviinapullossa." 

Kirjavinkeissä

torstai 17. lokakuuta 2024

Klikkivedättely

Joinain päivinä ei ole aikomustakaan blogata, vaan tehdä jotain tähellisempää, kuten tänään, eli mennä puunsahhuusseen.

Mutta kun tuli ärsyke tuolta. Eli enpä sano keneltä, niin joudut tekemään sitä, mikä ärsyttää iltalehtien sun monien muidenkin digilehtien otsikoita selatessa: klikkaamaan. Siellä Salovaara moittii Hesaria huiputtamisesta, esim. tuon sanan väärinkäyttämisestä. 

Minusta Hesarin, kuten monen muunkin asialehden, uutisten otsikoinnissa olisi parantamisen / ennallistamisen varaa: Otsikot eivät enää kerro uutisen sisältöä MMM-tyyliin, vaan vaativat usein sen iltalehtimäisen klikkauksen tajutakseen mistä puhe. Siis lehdet vedättelevät. 
Vedättelee kuin Jvon uusimman b.tekstin kuvalla. 😐

Otsikkoesimerkki eilisen Hesarista:

"HIFK:n huippupelaaja kertoo pysäyttävästä hetkestä: Oma tytär ei tunnistanut"

Eikä tuo vedättely koske ainoastaan lehtiä, vaan myös meidän kaikkien omistamaamme Yleä, sen uutissivua, joka menossa sekin hunningolle.

Esim. tältä aamulta:

"Tuukka Taponen. F1-lupaus Tuukka Taponen saa mahtavan kunnian"

Ei tässä ole aikaa klikkailla, kun pitää lähteä halakoranttteelle, jotta talavella tarkenis, 

ja ikään kun joku formulaluppaus saati sen kunnia kiinnostas pätkääkään! 

🚗
Lopputulos

Kirjavinkeissä


keskiviikko 16. lokakuuta 2024

Topin kimpussa taas

10-12 tuntia putkeen Konttisen Toivoa (1927-2012), nyt ei putkeen vaan pätkitellen uusista irtopapereista.  

Jäljittelen yhä Topin otsikoimia koulumuistoja 1930-luvulta, vaan ei näitä löydy vaikka kuinka soisi. Ei toivoakaan, että näkisin Toivon nurkassa seisomassa tahi heittämässä äkäistä Kuusaron Irmaa lumipallolla päähän, harmi:

  • Ensimmäinen laiskanläksy
  • Toinen nurkassa olija
  • Pääsy isompien poikien porukkaan
  • Erehtyksiä sekä omia pieniä kujeita
  • Urheilua kuusessa sekä lopuksi aresti
  • Paperinen lentokone ja aresti
  • Piilossa halkolaatikossa
  • Pelleilyä nurkassa ollessa
  • Opettaja Kuusaroa lumipallolla päähän
  • Tornin häkkiin nousu kirkossa katsomaan ympäristön maisemia
Olisiko Topi vain suunnitellut ja jättänyt sitten myöhemmin kerrottaviksi? 
Siltä tuntuu vahvasti, sillä Mummon murikasta kunnanvaltuustoon, osa II, ohittaa jo nuo koulumuistot, joita ei ensimmäisestä osastakaan löytynyt kuin otsikkoina. 


II-osa on paksunpaksu irtopaperinippu, sivuja 422. 
Verestelenpähän taas sitten noita muita Topin elämän kiemuroita mm. näillä: 
  • Lossariksi Kivisalmeen
  • Vahinkojakin sattui kerron muutaman
  • Orreuksen Annin ylivienti
  • Vanhat papat ja hevoset*
  • Jälleen laivassa kansimiehenä
  • Talon vuokraus kirkkoherra Halttuselta
  • Pientä mustanpörssin kauppaa nimismiehen kanssa
  • Muutama muisto taloista missä olin suutarina ennen sotaväkeen menoa
  • Niinisalon kaikkein ikävimmät muistot
Sivulla 413 päättyy sotaväki ja paluu Rääkkylään on edessä. Näihin tunnelmiin päättyy myös Mummon murikan tämä kakkososa.
 
Vaan ei Topin elämä - päinvastoin.
 
Siitä muovilaatikosta, jonka tarkoin olen tutkinut, löytyy jatkoa ja monenlaista muuta mustumaa, vaan ei vahingossakaan Topin koulumuistoja menneiltä ajoilta.

Mutta mutta: 
Tämä kaikkihan on juuri sitä Pirkka-Pekka Peteliuksen kaipaamaa sukupolvien arkipäiväisen elämänpalasten siirtoa tuleville sukupolville, varsinkin omalle suvulle sekä myös meille ylenkyläläisille!

* "Kun lossi oli irrotettu niin pappa vahti silmä tarkkana hevostaan, jos sillä vaikka korva heilahti niin silloin pappa ärähti sille ja samassa piipusta tupsahti savu, jos hevonen sattu nostamaan jalkaansa niin silloinkin pappa ärähti ja korjas samalla omaa asentoaan ihan kuin siinä olis tapahtunut kummempiakin juttuja, näin se pappa komenteli hevostaan joka kerran kun he meni yli salmen, 
se hevonen olisi kestänyt paikoillaan vaikka olis sen jättänyt ihan yksin lossille, ilman puomejakin, sillä se seisoi silmät luppaa lyöten ihan kuin olis nukkunut, mutta papalla se oli hirveän tärkeää näyttää miten sitä hevosta pitää tärkeästi vartioida ja samalla näyttää että hänen hevonen kyllä tottelee hänen sanaa, 
aina joskus kun pappa sattu värkkäämään piippuaan ja hevonen sattu liikauttamaan jalkaa kun kärpänen tai paarma puras niin jo emäntä ärjäs että kato hevosta eläkä sen piippus kansa värkkee, usein jatko vielä että kyllä se tuo piippu nysän pittää tärkeenä jotta ei jouva hevosta kahtomaan vaikka mänis järveen, pappa murahti ouk hiljoo kyllä mie tiijän piippun millon sitä rassoon."

Kirjavinkeissä
tänään

maanantai 14. lokakuuta 2024

"Anteeksi tomppeliuteni!"

Tuota se vissiin tarkoitti PPP näillään:


Intiaaneilta ei ole tainnut hänellä (James Potkukelkkanakin tunnettu) olla syytä pyytää anteeksi - on vähän siinä ja siinä, onko intiaani loukkaava sana* -, koska uskaltaa kirjan nimessäkin mohikaanin mainita.  
* Inkkari-sana näemmä olisi moitittava sana, intiaani-sana on neutraali, tarkistan fil. tri Riku Hämäläisen kirjoituksesta SAM-lehdestä: 

PPPeepä ei tohdi käyttää kumpaakaan sanaa, vaan asiaa hipaistessa Rin Tin Tinissä, kertoo näin:

"Rinty hyökkäsi Amerikan alkuperäiskansan edustajan (eli tässä tapauksessa ajan draaman hengen mukaisesti pahiksen) kimppuun estäen tämän aikeet."

Mitäkö taas höpisen?
👇
Siltala

Tuo kirja virikkeenä ja pontimena näitä mielelläni mietiskelen.

Pirkka-Pekka Petelius, S. 1953, muistelee seitsemänkymmenen vuoden iässä sadoin muistumin, millaista lapsuutta hän perheineen ja kavereineen eli Kouvola-Kuusankoski-seudulla tuolloin.

Muistumat ovat lyhyitä vilahduksia, semmoisia salaman välähdyksiä, joita hän kirjaa ylös mitenkään järjestelemättä: kun tulee mieleen Virginialainen, panee sen paperille, jos tulee mieleen oma Beatles-tukka, niin se ja muutama sananen tarkennukseksi. Myös Rastaanmetsän lehmät, kun yksi päättäväisesti söi Saima-tädin pyykkinarulta pitsikoristeisia vaatteita.


Olisikohan anteeksipyyntö- ja synninpäästömeininki saanut kenties alkunsa pensaskertun pesästä, jonka PPP luuli tärvelleensä, kunnes vanhempana sai tietää, että lintu rakentaakin monia soidinpesiä tulevan morsiamen valittavaksi....

Nostalginen, makea muistumamatka omaan lapsuuteen. Kiittelen.
_____________


Kirjavinkeissä
eilen
- Metsä- ja uittotyömaiden ruoanlaittajia