Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

lauantai 4. joulukuuta 2021

Leikkimökin vuoro hiihellä

sukset lainaan mökin alle ja hoplaa!

 Pimiäst pusikost pois!


 

Leveetä latua pitkin mikäs työnnellessä!

Pian perillä ollaan 
ja
 

6 + 6 km  68 km/€ 12h

Kirjavinkeissä

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Finlandia-kirjallisuuspalkinto 2021

 jaossa tänään klo 19.00 TV1

Ei kiinnosta pätkääkään. 

Syykin yksiselitteinen: kun ei oo raatia takana. Eli sama jos minä määräisin voittajan; vahvasti epäilen, osuisinko oikeaan. Riittävätkö hartiat valitsijalla, onko varmasti tautia (makua) takana?

Äiskä: Marjatta Tapiola

No, kai se leikkiä on - kolkytdonaa sinne sun tänne. Yksi sarjassaan sen nappaa, muut jäävät nuolemaan näppejään.
Veikkaan umpimähkään Rosaa.

Kirjasäätiö: Kaunokirjallisuuden Finlandia


omat KIRJA-ARVOSTELUT Kirjavinkeissä

     umpihankeen 6km  56 km/€ 10 h



tiistai 30. marraskuuta 2021

Havukka-ahon ajattelija

ajatuksissa lunta kolatessa eilisen jäljiltä, kun eka osa uusintana telkussa monen vuoden takaa.

YLE Areena

... osaa tuo Kai Lehtinen roolinsa, vaan kun oli Päätalona vasta, näkyi Konstassa Kallea seassa. Vähän häiritsi ja tuli mieleen, oliko Kainulainen joskus ollut Pylkkäsenä sopivampi. Vai olisiko Kainulainen ollut ensinkään Konstana, Kätkäläisenä se oli ainakin. Ja Leinohan se oli Havukkalaisena, niin se meni. Oli kumminkin Kainulainen Päätalon Herkkona. Oli miten oli, parempi tämä Havukka-ahon ajattelija oli kuin muina maanantaina pyörinyt Åke Lindmanin Lapin kullan kimallus, se jossa Ville Haapasalo laihana poikana ja Petelius Lapissa nyt Naima-Aslakitta, anteeksi pyytelemättömänä. Eivätkä Kainuun luontokuvatkaan kalpene Lapin ruskille. Väli-kädetkin kävivät selviksi oikein kuvien kera. Ensi kerralla pääsee Konsta elementtiinsä tavatessaan ne oppineet herrat, lisenssin sun muut maisterit, tenttaamaan tietääkö nuo oppineet mitä. Nykywokessa mahtas Huovis-Veikko olla aika suossa eli lirissä kun ei se sais paljon sanottaviaan paperille naputella saati ilmituoda. Johan Veikko kirjojensa taitekohdassa Ronttosauruksessa ja muissa naispikakiituriluistelijan pyllynpyörityksissä alkoi hipoa hyvänmaun rivoja rajoja; eivätkö nuo kohta roviolla poltelle huovisia kunhan keksivät Sotkamon äijän. Tosin ei se puoluepoliittisista syistä pannaan joutuisi niin kuin Haanpään Pentti ...

YLE Areena

10+10km  50km/€ 8 h

Kirjavinkeissä


lauantai 27. marraskuuta 2021

Kompromissi

Edessä taitaa olla viikko Tallinnassa - koronasta ja sen uusimmasta mutaatio-omikronista piittaamatta.

Älkää hätkähtäkö, matka tapahtuu Dovlatovin Kompromissin kautta. Siis lukemalla, visusti kotona pysymällä kahden rokotuskerran suojaamana, kolmatta odotellessa.

Idiootti-kustantamo, Hamina
Kirjaa suositteli vahvasti tuo vasemmanlaidan nukkumaton Öisinvalvoja/ajattelija, Pentti Stranius, jolla on tiukka opiskeluperstuntuma monen vuoden ajalta neuvostoliittolaisesta yhteiskunnasta. 
Hän on siis kokemusasiantuntija, joka suosittelee Dovlatovia KU-blogissaan.
 
Täyttä rautaa ja tosi on, kuuluu suomettamani suositus. Ja suomennos siinä samalla saa kehut:
"Pietarissa pitkään asunut, Kiteeltä kotoisin oleva kirjailija-suomentaja Päivi Nenonen on täydellisen kaksikielinen ja niinpä katusanastokin on hienosti hallinnassa!" 

Vankalla pohjalla on käännöstyö, ainakin Päivi Nenosen taannoinen oma kirja Maleskelulupa lupaa uskottavuutta asian hallintaan.
 
Ja tässä Kompromissin sisintä Neuvosto-Virossa: 
"Nuo ajelehtivan elämän jaksot ja ystäväpiirin moninaiset arkielämän kuvaukset ovat Kompromissin ehdoton suola! Muutenkin Dovlatovin pienromaanit ovat eräänlainen neuvostoarjen ensyklopedia."

Palikat ovat siis napsahtaneet kohilleen; perästä kuuluu, kunhan kirja on kaluttu.

Muuten tuosta koronasta tuli ilmi Lumikeron kirjaa Tätä en vielä kertonut lukiessani minulle hätkäyttävänä tietona se, että abortoiduilla sikiöillä on koronarokotteiden kehitystyössä oma osuutensa.
10km  30km/€ 5h

Kirjavinkeissä

perjantai 26. marraskuuta 2021

Pyöräytäpä Onnenpyörää

ja koeta ratkaista tehtävä


"HV
 hj

Tervehdyksestä puuttuvat kirjaimet saat itse päätellä. Vähän niin kuin Onnenpyörässä ja varsinkin siinä Jopen sanaleikkikisassa Ding Dong:
 
- Minkä kirjaimen ostat ratkaistaksesi tehtävän 
         LE _ MÄ
Vihje: löytyy y.o. tervehdyksestä, sekä isolla että pienellä.

Tämmöseks on maailmanmeno luiskahtanu. Ei saa sanoa kohta tiikeriäkään tiikeriksi. Vaikka se on sana vain. 
Koitapa arvailla mistä Lennun kenkä tänään puristaa. 
Argh!

tuus
Lennu"

Ahaa, Lennulla on lipogrammipäivät meneillään. On syytä kuitenkin jotakin vastata, jottei se suutu: H. - niinku hohhoijakkaa.

Lennun onnenpyörä?

5+10km  20km/€ 4h

Kirjavinkeissä

keskiviikko 24. marraskuuta 2021

5 / 50

Matemaatikko supistas vitosella ja sais 1/10 ja sanois: - Kymmenesosa.

Vaan kun eivät ole suoraan verrannollisia, niin vinoon menisi matemaatikko.

Eka vitonen kun tarkottaa kilsoja ja toka euroja.

50 euron paketti:
kolmet sukset
kahdet sauvat
yhdet monot

Eka on tämän talven ensimmäinen hiihtosuoritussaavutus: 
yhessä kalleimman kanssa 'kahlattiin' viissenttisessä lumenpaljouvessa, yöllä sataneessa nuoskalumessa puutarhaa ympäri ja välillä käyden tien toisella puolen vitelikossa mäkeä alas ja toista ylös. 

Sääret säästyivät, mutta lahkeet sekä sukset rispaantuivat eli kärsivät pinta- ja pohjavaurioita. Vaan pöksyjähän saa ja suksia siteineen turuilta ja toreilta, mihin kauttaviivan jälkeinen viiskymppinen viittaakin.

Eli avattu on kausi. 

Ja talven, kenties useammankin, kaikki nuo kuvan välineet ostettu viiskymppisellä kertaryssäyksellä tori piste fistä.


Siis: hiihtäminen on halpaa touhua, jos ei oo turhan ranttu.

Paitsi ikuinen itsesponsorointi tyyristää: se on taas kilsa ja euro ja sinne tonniin tavoite. So. tätä kohti.

5 km/  / 1h

Kirjavinkeissä

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

R,uma n-sana

Onni Eläkeläinen elelee Paratiisissaan omaa marraskuutaan omalla tavallaan, ei juuri lotkauta korviaan sille, mitä muussa maailmassa tapahtuu. Perjantainakin, kun kaikki kauheus sitten on tapahtuva, sujahti päivä ohi ns. perinteisin verkkaisin menoin. Ainoa poikkeus päivärytmistä oli kellarin ikkunan sulkeminen talveksi, jotteivät lahjaksi saadut potut, pari saavillista melodia ja korvollinen nicolaa, paleltuisi. Koskelan Joonas näet oli pelotellut talventulosta jo nousna viikolla.

YLE Areena - katso!

Nyt sunnuntaiehtoona tv-hiihtojen jälkeen istuskelee kiikkustuolissa ja pyörittelee päätään myötäillen.  - On se kamalaa. Kamalaa se on.

Kuten näemme, kyllä OE myös televisioon turvautuu näin syysmyrskymyöhällä, kun pimeys on sammuttanut valolta voiman; keväisin on sitten kaikki ihan toisin. 

Katseli Onni perjantaina myös Sannikkaa, enempi katseli kuin kuunteli ja eikä ollut tuntea avaruusmies Esko Valtaojaa laisinkaan: partansa oli lipannut positiivinen mies; nytpä hymykin kuoppineen paremmin erottui. Tuntui siellä istuvan joku kiivaammin käyvä nainenkin, vaan ei Onnimme kiinni saanut aiheesta, ymmärtänyt juurikaan mistä puhuttiin, niinpä pintapuoliseksi jäi ja uutisten odotteluksi koko homma.

Rasismin Onni kuuli ja tunnisti, vaan sitten kun jostain wokesta ja cancel-kulttuurista riitautuivat, oli Onnin aika istahtaa omiin aatoksiinsa, kunnes Esko päästi suustaan ruman sanan, joka ei ollut rumarillumarei ja josta sitten pyhänseutuna on noussut myräkkä, tuima kuin tulevan viikon lumipyry.

"Afrikan tähti ja Peppi Pitkätossu", sanoi Esko. Ja muuta ei tarvittu. Rähinä oli valmis. Mentiin sinne kielletyn sanan puolelle, sanan josta ei olisi saanut sanoa kuin ensimmäisen alfabeetan. 
-Vitunnii suap näköjään televisossa ja ratiossa sannoo murjauttoo, muttei sitä, huokaili Onni ja jätti koko asian silleen tältä illalta.
 
Jääkaapille olisi hiippaillut ja kinkkusiivun silipassu ruispalasensa päälle, jos olisi tohtinut. Vaan eipä uskaltanut. Sen verta sentään muutostuulissa mukana - myötätunnosta, tämäpä meidän kaikkien tuntema miehenpuoli. Onni Eläkeläinen, kalvakan valkoinen heteromies, eläkeläisbuumeri. Edes hetken myötätuntoinen, tämän pimeän marraskuisen sunnuntaiehtoon. 
 
Kirjavinkeissä

lauantai 20. marraskuuta 2021

TV-uutisnimiä - topkymppi

Kari Lumikero - kuva Lari Järnefelt. Tammi
Lumikero Kari yksi parhaista topkympissäni, kun heittelen uutisnimiä. Ja se miksi moinen heittely, johtuu Lumikeron uusimman Tätä en vielä kertonut - uutismiehen tilinpäätös -kirjan tiimoilta mietiskely: ketäs niitä muita on ollut ja on? 
Monenlaista yrittäjää. Mutta niistä viis, kun eivät listalle yllä.

Jussi Himanka New York poimitaan uranuurtajana listalle, kuin myös Ja täällä Aarne Tanninen WashingtonPasi Rutanen tietysti - hänhän muistutti sitä tv-sarjan The Long, Hot summerin pääesiintyjää. 
Siihen väliin Lieko Zachovalová Prahasta ja Neuvostoliiton panssareista.
Erkki Toivanen, ilman muuta, Lontoosta. Knud Möller Kööpenhaminasta rimaa hipoen.

Kolme enää mahtuu joukkoon, voi harmi harmi. Ja nykyiset ynnä NL/Venäjän kirjeenvaihtajat kokonaan läpikäymättä! Aika pahasti ajasta jälkeenjäänyt titteli: kirjeenvaihtaja.

Iida Tikan otan joukkoon, jos ei muuten niin ihanan ja tutulta kalskahtavan nimensä tähden sekä koko Ameriikan.

Vielä kaksi marjaa, niin ämpäri on täynnä. Parasta laatua.
Ruotsista toinen, ehdottomasti ja tietennii: Kirsi Heikel, se Merja Kyllösen tantraseksikyselystä kuulu. Löytyy lämpöä jos särmääkin.
Ja sokerina pohjalla: Erkka Mikkonen, Venäjän lähettiläs, jonka äänessä on jotain maagista hehkua ja olemuksessa kissanpoikaa. Saas nähä, milloin Lukashenka pöläyttää miehen pois V-venäjän ja Puolan rajalta tiehensä 'pötyä' puhumasta.

Siinäpä he, yksin laskien kymmenen.
Keitähän kaikkia päteviä pasimyöhäsiä ja anttikurosia jäi yli odottamaan, josko kymppilista päivittyisi, kunhan listanlaatija raaputtelee muistiaan taikka muuttaa perustelujaan?

Haastattelusta

Kirjavinkeissä

keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Lukemassa

Hitaasti etenen (muita välillä lukien)


Helismaata, joka alkuaan Helenius Reino Vihtori (1913-1965). Lahtelainen latoja, keskikoulu, kunnes alkoi ehtymätön runosuoni pulputa, vaikka kuinka kriitikot yrittivät tallata takaisin lähteeseen:
"Törky on törkyä." -Eugen Terttula Rovaniemen markkinoilla -filmistä.

Suvantoa kiuruvetisen Heidi Jaatisen. Vahvaa pitkää epiikkaa, elämää syrjäisessä Suomessa 1918 -1927. Mannerheim oleskelee Runnilla, missä tapaa kaksi veljestä, pitäjän vauraimmat ja lihavimmat isännät. Toinen silti toisen rinnalla kevyt keijukainen, ei kahta sataa vielä täynnä, toinen 240 kg; Tuurelle riittää kahden vyön jatke, Ananias tarvitsee kumpunsa ylle kolme vyötä. Presidentti torppaa Mannerheimin etenemisen, Ritavuori tapetaan. Juhani Ahoa haudataan. Suojeluskunta ja työväki yhä vastakkain.

Vauras ja laaja on toisissa naimisissa olevan Tuuren tila, Koski, ja runsaslukuinen talonväki:
"Tuure heilautti kättään. Väkisin hän kuristi kulmiaan. Kalle hiljeni, koko tupa pidätti hengitystään. Tuure katsoi heitä, lattialla Aarne ja Viljo, jotka olivat leikkivinään puuhevosilla, kuuntelivat tarkasti, Jussin Aulis ja Hilma samoin, jopa pienet Uolevi ja Pentti olivat lakanneet tuhisemasta, Tauno ja Hilja seurasivat tilanteen kehittymistä valppaina ja ruotimummojen sukkapuikkojen kilinä oli vaiennut. Suurisilmäinen Eino, aikamies jo, istui hievahtamatta penkin päässä, Viipurin lääkintäupseerikurssiin sotkeutunut Eino. Tuuren kysyvään katseeseen tämä nyökkäsi tuskin huomattavasti. Paavo ei ollut paikalla, oliko hetki valittu tarkoituksella niin, toisaalta mitä vastaan sanomista tällä olisi ollut, päinvastoin. Ei paikalla ollut Liisaa, Marttaa tai Hannaakaan, eikä se näille kuulunutkaan."

Tuuren Stiina on myös paikalla ja Jussin Alma. Jaetaan taloa ja saadaan silti kaksi hovia. 

Kyllä heissä ainesta kirjoihin pantaviksi Jaatisella. Ja muistettavaa lukijalla, kuka kukin on ja millainen. Harmi kun se ensimmäinen osa Koski jäi lukematta, vaan ehtiihän tässä nimetkin oppia ja luonteenlaadut, solmukohdat tajuta, ennen kuin kaikki kahdeksatsadat sivut on luettu. 
Laimeampaa Pohjantähteä, olisiko puolueettomampaakin kuin Linnalla; Linnan räväkkyyden Jaatinen korvaa sanaisella, aaltomaisella kilpimäisellä kerronnalla - kaunokirjallisemmin.
  
Jostain kumman syystä käy mielessä: tästä muuten nuo buumerinpuhujat eivät saisi mitään tolkkua, vaikka murretta kirjailija vältteleekin, eivät ymmärtäisi höykösenpölyä möljästä, mykyrokasta tahi muista muklautuksista, termeistä ja asioista, joilla yhä kansakunta ravitaan.
Katujen asfalttikulmilta on helpompi sometella toisarvoisia kuin liejuisilta teiltä ja poluilta:
"Tildan uudet varsikengät juuttuivat saveen. Tämmöinen liejukko keskellä kylää, Tilda sadatteli huiviinsa. --- Tilda aukoi leukojaan, kiskoi käsillä turhaan kenkiä savesta, kuuli, kuinka lasi pirstoutui rikki liikepihan puolella. --- Hän yritti jälleen nostella jalkojaan, mutta ne irtosivat kengistä pikemmin kuin kengät savesta. Pitäisikö hänen kuoria villasukat jaloista ja astua liejuun? Kori käsivarrella hän kohotti toisen jalkansa ja tarttui sukkaan, vain kuullakseen takaa naurua: - Kurkiko se nostaa koipea keskellä kylää?"
Höh! aika aikaansa kutakin.
Kirjavinkeissä

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Kun isällä ei mene hyvin

ja juhlapäivinä vielä huonommin

Ensin menee hyvin ja leikit lasten kanssa kutkuttavat, naurattavat, hykerryttävät - ilo ja riemu ylimmillään silloin kun seinäkellon luukku aukeaa ja käki ponnahtaa kukkumaan. Tanssituttaa isä-Armasta Jussinsa ja Irmelinsä kanssa, äiti-Marianne seuraa sivusta.

linkki

Sitten tulee joulu, ja jouluaamun valjetessa kaikki ankeus:

"Talossa on hiljaista. Kuusi on kaatunut. Lahjat ovat hajonneet. Sohvapöytä on likainen. Lattialla on verta. Armas istuu lattialla. Nallekarhu on Armaksen sylissä. Armaksen otsassa on haava. Armaksen kasvot ovat veressä." Marianne tulee laukku kädessään lastenhuoneesta.

"Nyt lapset vaatteet päälle, lähdetään!" Marianne huutaa lapsille. Mariannella on mustelma kädessään."

Olemme ylittäneet tarinan puolen välin. Perheidylli on murskattu jo tätä ennen moneen kertaan. Isä-Armaksella on ollut liian ankea ja orpo lapsuus, sieltä kumpuaa kaikki tämä kaaos.

Yksin hylätyksi jääneenä ei koita armas aika, vaan Armaksen on aika kuunnella totuus lääkärin suusta:

"Meillä on syytä epäillä, että teillä on pahanlaatuinen skitsofrenia, herra Kekki. Tämä selittää kaikki aistiharhat ja myös epävakaan käytöksen. Paperien mukaan teidän isällänne, Johanneksella oli myös kyseinen sairaus."

Ilmankos tomaatit puhuivat ja moni muukin kumma.

Jose Martin kertoo karun tarinan, jonka kieli on lapsellisen yksinkertaista. Lauseet lyhyet. Ymmärrettävät. Helppolukuiset. Satumaiset. Kaikesta huolimatta itse tarinan lukeminen tuottaa tuskaa: niin paljon traagisuutta näin lyhyessä kertomuksessa.

Hyvästi Armas, Kirjokansi 2021, on pienoisromaani, päältä päin kevyt ja pienikokoinen, pehmeäkantisena taipuisa ja vähäsivuinen teos, joka on todella kaikkea muuta mitä päälle päin näyttää. Se on mielisairauden kuvaus kuplan sisältä katsottuna. Vaikuttava. Hervoton ja herpaannuttava yht'aikaa. Raju. 
Ei kevytkenkäisille eikä heikkohermoisille.

Eikä kirjan kirjoittaja Jose Martin ole se Kuuban kuulu kirjailija-kansallissankari José Marti, vaan tämä joensuulaistunut hesalainen naturalisti: 
Jose Martin (s. 1994)

PS
Hyvää isän/isäinpäivää!
Kirjavinkeissä