Harry Lime

 laimea, huono!  ⭐ ⭐⭐⭐⭐

Tosin: Arto Pajukallio antaa TV-maailmassa Kolmas mies -elokuvalle täydet viisi tähteä. Puhumattakaan BFI:n valinnasta viime vuosituhannen parhaaksi brittielokuvaksi tai New York Timesin valinnasta tuhannen parhaan filmin sakkiin.

Vaikka kaikki kehuvat, Ensimmäinen Mies, tämä tässä, räväyttää tiskiin tuskin puoltakaan tähteä!

 Röyhkimys. Ettäs ilkeääkin! Pitäisi vaan mölyt mahassansa.

Katsottuaan muina miehinä Kolmatta miestä 39 minuuttia EM painoi koko värkin kiinni ja jäi silmät sirhallaan tuijottamaan kämmenpohjiaan kuin paraskin Kummun Kalle, sillä kätöseen oli jäänyt vain suuri ? 

Koko vyyhdissä ei päätähäntää.

 

Kyllä-kyllä. Kyllä hän itseään syytti: täysi noviisi elokuvankatsojana, täysi uuno, ollut aina, kuvallisen kerronnan ymmärtämisessä. 

Vaan periksi ei antanut EM. 

Vaihtoi telkun läppäriin, josta kaivoi esille Areenasta tämän:

Ennen elokuvaa: Kolmas mies -keskustelu. Oksana Lommi ja Laura Kolbe.

Eipä tuostakaan hullua hurskaammaksi tullut, muuta kuin että tuo Oksana on kuin Anna!

           Oksana Lommi vas. oik. Alida Valli (Anna)

Tarvittiin  siis vielä pitempi selvitys.

Ahaa! 

Nyt Se Elämys taisi putkahtaa.

Eli 

sitten kun jossain vaiheessa kissa kiehnää ja itse Harry Lime, Orson Welles, astuu valoon. Siitä räjähtää elokuva lentoon. Ja varsinkin loppukohtaus viemäreissä. 

Niin kertoivat nuo keskustelun naiset: Laura, Oksana ja pj. Anna Möttölä.

Joten ei auta Ensimmäisen Miehen muuta kuin nöyrtyä ja palata piakkoin asiaan - jonain kauniina päivänä jatkaa kohdasta 39 min tai katsoa koko homma alusta uudelleen.

https://areena.yle.fi/1-796316

 omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kuka nyt Long Playta lukisi

 Liittyy sarjaan Kuka nyt lehteä lukisi - kuuluipa tai ei sinne. Suosituin.

➤➣ LP

Kerrankin - otsikko ei käänteinen ole. 

I eka pointti, miksen

En näet ole sivusilminkään vilkaissut Long Playta/ -tä, en korvaani lotkauttanut LP:lle. Koska en koskaan ole kuullutkaan koko verkkojulkaisusta, en iän kuun päivänä, kuuna kullan valkeana!

Kunnes eilen tämä johdatti jäljille:

SK 9.9.2024

 Heräsinpä vihdoin kysellen: - Jokin uusi asia vai?

II pointti, miksen

Tiedän kyllä syyn, miksen aiemmin, sillä vastahan sivusin koko asiaa: Kieli Suomessa, suomen kieli. Karttanut kaikkea 'nykyajan svetisismiä' - Henkeen ja hurmeeseen. ks. PS*

Helpotuksen huokaus: vaikka julkaisu perustettu jo vuonna 2013, vasta tänä syksynä sen kulttuuriosasto, tuottajina Oskari Onninen ja Sonja Saarikoski.

Alkusyöttinä Kuusiston Pekka:

Lisää

*PS

Onneksi on nuorta toivoa:

Kivenkantajat

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Tomi Norha: Naarasperho

Yhden päivän lehdet

postilaatikosta

putosivat pöydälle epäjärjestykseen

- Nouki meidät!

Piti niputtaa.

Vanhasta muistista ja tottumuksesta hommahan meni näin: 

1. APU on helpoin luettava. Selauksella selviää. Seela Sellastakin. Voi lukaista heti alta pois.
2. EEVASSA yleensä pari pitempää aikaa vievämpää juttua. Siirtyy myöhemmäksi. Nyt Anni Kytömäki ja Vappu Taipale. Anni sanoo tunteneensa, että oli kuollut ja elossa samaan aikaan vakavan onnettomuuden jälkeen. Vappu ilmoittaa, että häntä voi rakastaa vaikkei arvostaisikaan. Hyviä tyyppejä kumpainenkin. Taipaletta olen, ihme kyllä, lukenut enemmän kuin Kytömäkeä.
3. PARNASSO, ikivanha tuttu, muuttunut kuvalliseksi sitten Anhavan ja Laineen. Tilattu kotiin kannettuna oikeastaan vailla intohimoa - tasan päinvastoin kuin aikoinaan Tapio Pekolan Juoksijan tiluu. Syrjään Antti Tuureineen odottamaan kahden aikaisemman numeron kanssa kun aika on -tilaisuutta.
4. MAAILMAN KUVALEHTI. Jep! Melkein uusi tuttavuus. Loppui ulkoministeriön ilmainen Kehitys-lehti. Sen seinäkalenteria olen käyttänyt aamumuistiinpanoihin vuosien ajan, Mikähän muuten ensi vuonna vessanseinälle?
   Tämä lukupinkan päällimmäiseksi ja sieltä Pyhän lehden paluu -reportaasi Perusta sopivasti ensialukuksi. Tuo pyhä lehti on tosin kokanlehti, josta on tullut nuorta sukupolvea kiinnostava perinteinen rohto.

Lopulta arvojärjestys löytyi.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Minna Nikkanen: Sydänmaalaiset

StarStrrStrsa

Nappielokuva ⭐⭐⭐⭐⭐

🠉🠉🠉David Lynchin ohjaama velmu tositarina. Karhean lämmin elokuva kertoo vanhasta miehestä, joka lähtee ruohonleikkurilla ajellen tekemään sovintoa toisessa osavaltiossa asuvan veljensä kanssa, kun molempien terveys on alkanut horjua. Pääosissa Richard Farnsworth, Harry Dean Stanton ja Sissy Spacek. 

Siinä kaikissa elämänliemissä marinoitunut pappa ajelemassa sovinnontekoon sairaan veljensä tykö. Mitä tuota nyt matkaa neljätsadat mailit: piankos tuon pyyhällät - ruohonleikkurin pukilla.

Leffasta puhuisivat asiantuntijat, meikäläinen elokuvakatselu-uran alkutaipaleella tyytyy sanaan elokuva. Ja vähän supummalla suuta kuin nämä filmiasiantuntijat, jotka leffoja katsellessaan /kuunnellessaan ovat höröllä korvin kuin jänöt metsässä.

Kuunnelkaas: https://areena.yle.fi/1-66733349

Elokuvakatselu-ura taitaa täällä vääjäämättömästi jatkua, sillä sen verran hienoa elokuvaa on tuo StarStrrStrsa... siis tuo kuvassa ilmoitettu elokuva, juuri sellainen, minkä kaltaisia romaaneja haen ja haen lukeakseni, mutta turhan harvoin löydän.

Sitä minä vaan tuossa StarStrrStrsa...-lausumisyrityksessä mallasin, jotta hittoako ne eivät käännä elokuvaa suomalaisen suuhun sopivaksi, vaikkapa Karvosen Alpinin matkanteko tai jotain. Nyt jää kuva katsomatta puolelta miljoonalta eläkeläiseltä - no ainakin sadoiltatuhansilta - joilla ei ole internettiä, pankkikorttia eikä ainakaan kieli hallinnassa.

Areena elokuvaan

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Sähkökirja

  - Nyt on säähköä ilimassa, niin kuin Päätalon Riitulla - ☈

"Sähkökirja (myös e-kirja, elektroninen kirja, sähköinen kirja, digitaalinen kirja)  on sähköisessä muodossa oleva kirjallinen teos. Sähkökirjoja julkaistaan useimmiten Internetissä (aiemmin CD-levyllä)." wp 

 

Semmoisen kumman kimpussa tässä kipuilen. Arvostelunkin lupasin laatia. Ei kehno tahdo tulla pulukkistakaan! 

Semmoista sihtaamista. Lokoisa lukunautintaoikeus kaukana.

Kavala tämä maailma: pdf-paketin sp:hen lähetti kustantaja kun pyysin arvostelukappaletta - notta tuossa sullen! 

No vielä tuo kitkutellen jotenkuten etenee, tietokirjasta kun on kysymys. Romaani olisi jo toinen stoori. Vaikka vastahan senkin homman hoidin. Ja ensimmäinen kokemus on jo vuodelta 2018 Vaheen Juhan teoksesta.

Vaan ei minusta oikein tahdo olla e-mieheksi. Tarvitsisin kädenlämpöisen läheisen jne. Tiedättehän. Nyt edessä aina tyly (v)ilkkuva valotaulu.

 

Ei ainakaan romaani voi olla kunnon romaani e-kirjana. Se on vain kuva romaanista, kosketusta vailla. Vähän kuin taidenäyttelyn aidon taulun valokuva lehdessä.

Tottumiskysymyskö?

Varmaan sitäkin, vaikka aroin tihrusilmin tässä kärvistelenkin. 

Vaan senkös kiire tässä: kirjahan kirjana ilmestyy vasta 13.9. viikon päästä perjantaina. 

Eikö tuo siihen mennessä tulle luetuksi.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

I-SYYS

Ryhdy runoilijaksi! 😂

= lukijan täydennettäväksi* jäävä - interaktiivinen epälooginen

 S(in)unSyys-runo

•   ETÄ-ISYYS
•       IÄISYYS
•          JÄISYYS
• HÄTÄ-ISYYS
• K*_
•         LÄHE-ISYYS
•   MYÖNTEISYYS
•        NÄKÖ-ISYYS
• O*_
• P*_
•        RÄKÄISYYS
•             SYYLLISYYS 
•      VÄRILLISYYS
•  ÄÄRIMMÄISYYS

·            TYLSYYS = OMA SYYS  

* Täytäpä! - K, O ja P

(ite aattelin että 

K=KAISTAPÄISYYS)

                                                   💫💪🌂☔

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Naarasperho

Lukuprosessin eteneminen

Tomi Norha: Naarasperho
Lector Kustannus 2024

Turkulaisen muusikon Tomi Norhan Kirjallisia-blogia, jossa pariskuntana Taina & Tomi kimpassa arvioivat kulttuurin kirjoa, olen silloin tällöin lueskellut. Ja nyt paneutunut Tomin pitempään tekstiin, sillanpääläishämäläismäiseen lämpöiseen, hiljalleen keinahtelevaan lullaan. Metsäinen satu mielessä olen romaania edennyt. 

Vaan aina kun olen vaipumassa onnelliseen uneen, lulla yhtäkkiä pysähtyy ja on kaatumassa järin.

Noissa tunnelmissa olen Norhan Naarasperhoa lukenut, ja toivonut, jottei juuri mitään tässä soljunnassa tapahtuisi, vaan lämmin keinunta saisi jatkua.

Ei vaan saa.  Romaani vaatii tapahtumia.

Minä en. Mielessä aina se kaiken huippu: Kilpi. Volter.

Monta pahaa ilmestyy Ellin eteen, taakse, sivulle ja sisään. 

Elli on opettaja, joka kolmin siskojensa kanssa viettää kesäisiä päiviä huvilalla, ja koska nuorin on, on joutunut Marian ja Lempin tutkan ja komennon alle.

 

Yhtenä kauniina aamuna heti Ellin herätessä kippaa Maria moiteryöpyn Ellin niskaan:

- Oletko sinä taas mennyt kajoamaan itseesi. 

"Ei ole Marian asia mitä Elli kompukassaan tekee", vaikka noinhan Maria on vakuutellut.

Ellille riittää. Nousee silmitön viha ja puhkeaa raivo. Astioiden paiskintaa. 

Vankistuu vakaa päätös: "Laitokseen hän ei mene." 

Lähtee maailmalle, missä odottaa taas samanlainen pakkoakti, kuten kerran koulun kokoelmahuoneessa, jonne vanhempi lehtori välitunnilla hänet väkisin raahasi. Nyt samalla asialla pakopaikassa on naapurin vanha Matti.

 

Varsinainen romahduksen aiheuttaa tansseista löytynyt Oskari, joka tyrmää haaveen ja yhteisen tulevaisuuden: 

"– Kuvitteletko sinä, että minunlaiseni mies voisi mennä yhteen kaatumatautisen kanssa?"

Metsäiseen satuun orientoitumiseni saa viimeisen niitin siinä missä Elli maailmasta.

Hämäläisen hitaasti hivuttavan tarinan on Tomi Norha kirjoittanut, ensin myötäkarvaan myhäellen sitten ikenet hetkeksi esiin kaivaen. Erilaisen kuin mitä pitkän matkaa uskoin.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Opiksi otettavaa

tietoblogista

Tuolla Kirjalassa bloggailee meiltä päin lähtöisin oleva Ilta-Kanerva Kankaanrinta, filosofian tohtori ja tietokirjailija.

Hänellä on jämpti tapa lopettaa bloginsa aina näihin, Tupukkaa lainatakseni, kolmeen pointtiin:

Pähkinänkuoressa

* Kenelle? Hänelle, joka haluaa tutustua metsähautausmaahan tai haluaa nähdä vaivattomasti otoksen Salpausselän lajittuneista liepeistä.

* Mihin aktivoi? Ajattelemaan vainajien elämänpolkua, nimihenkilön historiaa, paikan geologisia prosesseja, ilmastonmuutoksia, elonkiertoa.

* Mitä merkittävää? Helposti saavutettava, pieni metsähautausmaa, jonka luontoa ja kulttuuria lomitteleva paikan henki kutsuu hengähtämään sylissään.

Noin blogissa Anninkankaan ortodoksinen hautausmaa.

Niinpä arvelin peesata tällä kertaa oman lukemani kirjan kohdalla Ilta-Kanervaa.

 

Se mistä lukemastani kevään 2024 WSOY:n kirjasta tällä kertaa on puhe - sitäpä en kerro; ajan oloon jostain selvinnee. Soppiipa arvuutella, katalogeja katella. Kirja on helppolukuinen pokkari, nykymaalaiselämästä (kauramaidot sun muut) kertova 285-sivuinen kirjasarjan ensimmäinen osa, toinen osa ilmestyy näinä päivinä.

KENELLE? 

Homoutensa epäilijöille: se voi todella putkahtaa yllätyksenä 'normaalin', pitkänkin, seurustelun päätyttyä. Tai sitten vahvistua, ettei siitä ole kysymys, sillä uusi suhdekin voi olla entisenkaltainen.

Tässä kirjassa sekä äiti että poika löytävät uuden miehen: karjatilallinen Sami vaihtaa Jennin Petriin, homoutuu biologian opettajan, vege, kelekassa; leskiäiti-Paula pysyy heterona uuden miehen, lihakauppiaan 'kinkkuna'.

MIHIN AKTIVOI?

Olemaan valppaana eronhetken tullen.

MITÄ MERKITTÄVÄÄ?

Suvaitsevaisuutta lisäävä. 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Antti Heikkinen: Baarijakkara.

Raakku ja raakku

 "HV

   hj

Huithelevettiin koko hulina nuihen RAAKKUJEN kanssa. Enää muuta tuukkaan tuuttiloista kuin RAAKKU! ja raakku ja raakku... Siinä putinittii on pientä ja unehtunutta!

Ihan puistattaa eto ruakku. 

Sie kun oot kotosin sielta pisteettomasta Raakkulasta, niin tulit ajankohtasena mieleen. Pane peperille sinne nettilöihis tämä.

Että on niillä taas, no voi helevettiläinen ja Tante piäle!

tuus

Lennu"

Että tuommosta hänellä. Kovillepa ottaa jokihelmisimpukkatuho.

Nyt päätä veteen, Lennu!

Suosittelisin Lennua, lukumiehenä, rauhottummaan, tarttus vaikka Danten sijasta Steinbeckiin, ottas luvun alle esmes Steinbeckin Helmen, sen pienoisromaanin, jossa pyydystellään yhenlaisia raakkuja.

Raakkukummiksi ryhdy!

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Vilinää vilskettä

 menoa melskettä

Kesän 2024 kesäteatterit -sarja

10. perinnetarina / Tomi Kervinen: Robin Hood  / Teatteri Traktori / Sinkkola/J-suu

... ja veden pärskettä, näin

ja näin

Kastuivat kuotot:

Osamme saimme mekin, vaan eipä tuo meidänkään menoa haitannut.

Hauskaa!

Totta totisesti hauskaa oli, sääkin helteinen - vilpoisat vedenpärskeet tarpeeseen tulivat.

Nythän on näin, että tämä oli kymmenes kesäteatterinautinto tänä kesänä: 

Ammattilaiset asialla. Paras kaikista tietysti. Nappisuoritus. Osui kuin Robinin nuoli Muhosen omenaan.

 

Niin niin: Mu-ho-sen.

Englantilainen tarina sisälsi siis (monin paikoin) suomalaista verta, joka oli hiuskarvan päässä jottei purskahtanut jos vähänkin Robinin käsi olisi tärissyt.

Nyt ei pärskähtänyt niin kuin tuo altaan vesi, ja moneen kertaan, kun rikkaat ja rahattomat otalsivat keskenään. Tiedättehän tarinan perusjuonen, joka tämänkin näytelmän pohjana kulki.

Se on komia paikka tuo Joensuun kaupungin omistama Sinkkolan tila kaikkine sikoineen ja lampaineen, passaisi siellä näytellä vielä 21. kesänäkin, vaan mitenkäs käy, kun kaupunki meinaa, ettei käy: Sulkevat paikan tiluksineen - grynderit hierovat jo käsiään.

Me sivustakastujakatselijat puolestamme taputimme käsiämme - melkein vereslihalle mahtavan esityksen jälkeen näille nimeltä mainitsemattomille näyttelijöille:

Tiedote jossa ohjaaja Tomi Kervisen sana.

Kesän 2024 kesäteatterikäynnit -  

etäisyydet

1/10 Markku Pölönen (Roukalahti / Liperi - 30 km)

2/10 Tiina Brännare & Eppu Nuotio (Risti / Liperi - 60 km)

3/10 Maria Jotuni (Rääkkylä - 3 km)

4/10 Tiina Markkanen (Potoskavaara / Kitee - 50 km)

5/10  Agapetus (Tohmajärvi - 50 km)

6/10  Ella & Miika Eronen (Möhkö / Ilomantsi - 125 km)

7/10 Yrjö Kokko  (Oronmylly / Parikkala - 107 km)

8/10 Marita Kärkkäinen  (Värtsilä / Tohmajärvi - 76 km)

9/10 Minna Lindgren  (Mönni / Kontiolahti - 75 km)

10/10 perinnetarina / Tomi Kervinen  (Sinkkola / Joensuu - 55 km)

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä