Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin (Suomen arvostelijain liiton)jäsen, exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

tiistai 18. syyskuuta 2018

Tankilla

IV

👮

Tällä tankkauspisteellä pääsi Ööömieheltä toinen kunnon ölöhuuto, kun se näki tuolla takana metsän katveessa könöttävän ajopelin. Alkoi sormi taas sojottaa ja toinen käsi kaivautua kuvetta pitkin sinne lompakon huulille:
- Et voi olla tosissasi!
- Öö-Ö!

Eli oli. Mikä nyt neuvoksi, jottei tuo rakkine mukaan lähtisi? Rahastahan ei kapelo, varsinkaan näillä hinnoilla:
57 snt/litra diesel

I-II-III-IV    jatkunee
 




KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

maanantai 17. syyskuuta 2018

Jes!

 III

👮  - JES!

Johan nyt!

Lyhyt ihastuksen karjahdus, ja Öööööööööt hetkoseksi vaihtuivat.
- Mikä mikä?

Ööömiehen innostunut sormi osoitti härveliä kulman takana ja toinen jo kaivoi kuvetta kukkarolle:


Ööömies oli myyty mies!
Viileni kun kun kuuli:

- Eukontappokone se on. Siksi sitä sivuvaunullista sanotaan.

Rauhoittui ja unohti ostoaikeet, ei kai se Mintun kanssa tuommoisella sitten, siellä Villa Butterflyn maisemissa. Kimi mikään Onni Suuronen halua olla.
I-II-III-IV jatkunee
 



KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Ööömies ratissa

II

Eip tullu pahemmin sanomista, joten:
👮  Nyt kun meillä oli huippukuski käytössä niin Let's go!  Ööömies rattiin ja rajalle Niiralaan, koska jo näin itärajoilla liikuttiin.
Leimat tullista ja oltiin
Putinin puolella. Ihailtiin maisemia ja erilaisia rakennuskomplekseja.















- ÖÖÖööööööö... kuului aina välillä kuskin puolelta.

- Teillä Sveitsissä tämmöstä?
 - Ööööööööö...
 
Käytiin sulavaa keskustelua.
Ennen kuin todella tärppäsi.
I-II-III-IV - jatkunee
 
 

lauantai 15. syyskuuta 2018

Kuskin paikalla uusi kuski

I

Meillä.
👮
Enpä olis ikinä uskonu että meidän tallissa vielä vanhoilla päivillä pitää kokeilla uutta kuskia!

Ööömiestä:

Voip tulla sanomista?
I-II-III-IV- jatkunee
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Ihmisroska

vai mites se muuan pihlajalinnalainen ent. kansanedustaja määritteli väkeä, jaotteli vähän samoin kuin Hitler juutalaisen ja mustalaisen.
Lakasta pitäs katu, niin puhistus.

Nytpä, kuinkas sattuikaan, Scanria lähetti päiväpostissa Anna Kozlovan uutukaiskirjan F20. Ja sieltäkös varsinainen ihmisroska löytyy: unohdettu skitsofreenikko. Ei kelpaa mihinkään, ei aviopuolisoksi, ei töihin. Kartettava ihminen. Sairaus syöpääkin pahempi, kuppaa häpeällisempi, toivottomampi kuin AIDS.

Ulkona sataa, vihmoo, myrskyää, hämärtää, pimenee. Kosteaa on, viilenee koko ajan.
Siis semmoinen allapäin oleva ilmanala.

Eiköhän tuo tuosta somene kun tartun illankamussa päiväpostissa tulleeseen kirjaan, pääsen sivuja pöhösormella kääntelemään. 👌



 KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 11. syyskuuta 2018

Julkinen esillepano

Intiimeistä asioista on parempi olla huutelematta, mutta menköön tämän kerran!

Tosin tuntuu että tikusta asiaa, vaan kun ihan lääkärillä käytti se tikku eli piikki.
Pitäisi jo tässä iässä älytä lopettaa kaikki hyödyllinen puuha ja jäädä pötköttelemään, lueskelemaan mitä ne muut puuhastelevat.

Mennä nyt saunan taakse liiteriin, sahailemaan, kirvestelemään puita pölkyllä kun klapeja saa huoltoasemilta pikkusäkeissä hinnalla millä hyvänsä - tosiaankin hinnalla millä hyvänsä!
Se kai se liiteriin ajaakin: säästösyyt.

Ottaa vain näppylähanskat esiin pinon päältä. Sormensa hanskaan työn ...Ja kohta jo mökyää: - TÄÄ!!!
Ja tässä tulos viiden päivän perästä, vassokuu:
Tarkempi selvitys EJ:n Bittiparatiisissa: tästäpä.

Ja lääkärin lohdutus: - Jos kokonaan siniseksi muuttuu niin palaillaan. 
 
Palaillaan!
 
 
 

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Huuto-

               ja ja kuiskauksia

vankien esittämä näytelmä

Laskeuduttiin satamaan ja ihmeteltiin ulkosalla käyskenteleviä virkapukuisia miehiä.
Pakkauduttiin Pakkahuoneelle sisään täpösentäyteen saliin, katsomon puolelle puolensadan joukkoon.
Ilmassa oli melkein suuren urheilujuhlan tuntua, outoa värinää.

Ensin näyttämö täyttyy savulla, savun sekaan astuu mustan verhon takaa tumma mies. Ensimmäinen näyttelijä, vilsa päässä, pitkässä poplarissa.
Ensimmäinen kuiskaus käy katsomossa: - Mafian miehiä, oiskohan?
No tuskin nyt sentään, koska velikin niin korkea virkamies, vallesmanni, jonka mystistä katoamista kaksoisveli kertoo olevansa näillä syrjäkulmilla ratkaisemassa.
Vaan selvittelepä tämän sekalaisen seurakunnan kanssa! Pysy kylänmiesten kelkassa: puolihulluja kaheleita ovat, tai ainakin hölmöläisiksi heittäytyviä. Ota näistä metsienmiehistä selvää: Penni-Penaa, Timpuri-Timppaa, Juutin Jussia, Petku-Peteä, pastoria, suntiota ...

Ja ennen kaikkea tämä Märkä-Simo, joka lopulta valloitti näyttämön ja otti yleisönsä eläytymisellään.
Ammattilaisesta kävi Märkä-Simon housuissa hosuskeleva mies. Ei tuolla parinsadan metrin päässä kaupungintalolla, tuossa toisen laitoksen ammattiteatterissa kukaan ammattinäyttelijäkään olisi osannut vetää tämän hampparin osaa sen kummemmin, yhtään paremmin eläytyä. Mitäpä tuosta jos paikoin innostuksissa överiksi luiskahti. Näin on!

Viideltään vetivät esittäjät tunnin esityksen innolla ja niin suurella intensiteetillä, ettei yleisö herpaantunut eikä katsojan tarvinnut varpaillaan olla, jotta tuleekohan tuosta jatkumoa, kuten joskus joissakin kesäteattereissa. Paneutuivat osaansa täpöllä jok'ikinen. Parodia onnistui, upposi himaan.


Niin,
näyttelijöiden nimiä en voi tässä mainita, ei niitä prosyyrikään kerro; ymmärtäähän tuon, sillä näyttelijät olivat vielä suljetummasta laitoksesta kuin yllämainitusta. Intimiteettiä on syytä varjella tässä ympäröivässä pahassa maailmassamme.

Just just: 
Pyhäselän vankilasta olivat siis ne ulkona käyskentelevät valppaat vartija ja nämä näyttelevät vangit näissä hirsiseinäisissä sisätiloissa. Vartijamiehiä varoilta tarvittiin, etteivät nämä esiintyjät vain livistäisi lipettiin. Eipä kukaan meinannutkaan. Turhaan vartioivat.

Raikuvin aplodein heidät palkittiin - ja moneen kertaan - ennen kuin saateltiin sinne takaisin, kenties uutta näytelmää harjoittelemaan.
Toive jää: josko vielä tavattaisiin. Se tunti ei hukkaan sujahtanut!

***

Virallinen selvityslaina tässä:
HUUTO
Käsikirjoitus ja sovitus: Työryhmä
Näyttämöllä: Pyhäselän vankilan miehet
Ohjaus: Markus Karekallas
Musiikki ja äänisuunnittelu: Riku-Pekka Kellokoski

Valot: Riku Elo
 Valokuvat: Santtu Laine
Tuottaja: Kerttu Pyy
Tuotanto:
Taittuu ry, Pyhäselän vankila/Riitta Korpelainen, Esittävän taiteen tila ry

Esityksen kesto n. 45 min
Suositusikäraja 15 vuotta
Taittuu ry on Suomen ainoa pitkäjänteisen vankilateatterin toteuttaja. Taittuu tekee taiteellisesti tinkimätöntä teatteria keskiössä vangit, jotka ohjaajan avustuksella käsikirjoittavat ja esittävät näytelmän aidolle teatteriyleisölle. Vuosi 2018 on Taittuun vankilateatterityön 10-vuotisjuhlavuosi.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

perjantai 7. syyskuuta 2018

Syytä herätä etelässäkin

Turun kirjamessut, Helsingin kirjamessut ja muut pilipalitapahtumat, sori, näkyvät kyllä, mutta periferialaisen pitää voittaa euroopanmestaruus ennen kuin joku jotakin kyselee ja älyää tiedottaa: Siellähän joku osaa jotakin pirtin pimennossa!

Viittaan, anteeksi sanakummallisuus, täkäläisen Jukka Keskisalon toisen kengän toinen nauha auki juoksemaan esteiden Euroopan mestaruuteen ja hänen kaiken kattavaan tv-tiivistelmäänsä pohjoiskarjalaisten ihmisten elintasosta, siis etelänihmisten ennakkoluuloihin:
- Kyllä myö siellä kenkiä käytetään.

Epäilivät varmaan jotta sen takia Keskisalon nauhat auki repsottivat kun nauhansolmimistaito tarpeeton - eihän virsuissa...

No ei siellä nyt ainakaan kukaan kirjoittaa osaa, saati kirjallisuustapahtumia järjestää!
Mutta - Katso!



Laadukasta tapahtumaa vuodesta toiseen - käykääs peremmälle! Kolmipäiväinen ohjelma tässä:

On Turusta jos Varista, Tuulaliinaa siis. Hurmetta, Itkosta, Liksomia livenä, Eeva Kilven runoutta, dosenttia, tohtoria jos jonkinlaista.

Ja kaikki maksutta, ilmaiseksi.

Viimevuotinen huippuhan oli Hannu Mäkelän hauraanherkkä vierailu vaimon kuoleman jälkitunnelmissa, mitä emme tosin silloin vielä tienneet ja mikä kohta jo oli luettavissa Mäkelän Mutinoissa ja nyt vuoden merkkiteoksesta Valo.
Ja vau mitkä Volter Kilven tulkinnat Tomi Pulkkisella ja Trio Elävillä!

Passaa tulla ja käydä - etelämpääkin.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös 

tiistai 4. syyskuuta 2018

Holodomor ja genosidi

Höpäjä nyt turhia: katolla könyämisiä sun muita puissa kiipeämisiä! Tärkeintähän elämässä on lukeminen.
Tai no lievennetään: täyteläistävintä.
Mitäs sitä vanhana enää ennen maata menoa muuta kuin kirja käteen ja menoksi. Peruskirjan, jonkin vankan pitkään luettavan pohjakirjan, ohella kulkee muutama kevyempi, uudempaa tuotantoa oleva kirja.

 

Tällä haavaa pohjateoksena on Anne Applebaumin Punainen nälkä - Stalinin sota Ukrainassa. Siltala 2018. Eikö tuo tulle luetuksi jouluun mennessä himhampun ohessa. Ja neljän miljoonan ukrainalaisen kuolema kohdatuksi. Alussa viisisatasivuinen möhkäle vielä on, mutta pari uutta termiä jo pilkottu ja omaksuttu: holodomor sekä genosidi; holod - "nälkä", mor - "tuho". Genosidi - kansanmurha.
Voi siinä muutama yöuni lempeään elämään tottuneelta katollakönyäjältä mennä ennen kuin 3,9 miljoonaa ukrainalaista on Stalinin käsi kuristanut!

Toinen teos, se kevyempi kaura on Taina Latvalan Venetsialaiset. Otava 2018.
Aluillaan sekin, mutta sitä lukee sen puolensataa sivua samassa ajassa kuin Stalinin 'toilailuja' kymmenen. Sentään ymmärryksen ja käsityskyvyn ulottuvilla olevia tapahtumia sisältävä sisarrynkytys, sen solmuun menevät suhteet jokapäiväisempiä ja elämään kuuluvampia. Vaikka en minä vielä muuta tiedä, koska kolmasosa kolmen siskoksen kirjasta vasta nieltynä, kuin että: ovat lähdössä, ainakin juoppoileva sisarpuoli Iiris ja naimisiin menevä Elina ovat, mökkisaunomisen ja muutaman lasillisen jälkeen, venetsialaisiin, kokkotulille bilettelemään. Paula, järkevä juristi, vielä jököttää. Pitäisi tehdä tili, myydä mökki, jakaa omaisuus. Ja Paulalla on isän testamentti tunnollaan ...

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Kuka nyt Radio Rexiä lukisi!

*
Kari, naapuri
Nythän vasta tempun teit!


 
 
Huvitti kun l u i n radiota eteenpäin:

"Pohjoiskarjalainen kansanedustaja Kari Kulmala osallistuu paimentolaisten olympialaisiin. Kisat pidetään Kirgisiassa 2.-8. syyskuuta. Sinisten kansanedustaja Kulmala osallistuu kisoissa eteläkorealaiseen Ssireum-painiin. Lisäksi mies toimii Suomen viisihenkisen joukkueen lipunkantajana. Ssireum on eräänlaista vyöpainia ja ottelut tapahtuvat hiekkapäällysteisellä kentällä, Kulmala itse kertoo. Kulmalan ohjelmassa on myös tapaamisia kirgisialaisten kansanedustajien kanssa. Paimentolaisten olympialaiset järjestetään nyt kolmatta kertaa."
Radio Rex - 1.9.2018 10:26 | Saku Rinkinen
Tsemppiä!
Pane tanner pölisemään.
terv.
hj
*

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös