Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Onko taide epäkelpo,

             jos tekijän ajatukset taikka elämäntyyli epäkelpo?


Monet niinkin mieltävät.

Tuli päiväpostissa, mainosten lisäksi, kaksi lehteä ratkaisemaan ongelmaa, 
nämäpä:



Kumpi niellään ensin?

Puntaroidaanpa päällisin puolin, kansin:

Parnasson päävastaava Karo Hämäläinen oli eilen Haahtelan jälkeen Alfan Lukutoukissa puhumassa Väinö Linna -kirjastaan ja nyt pääkirjoituksessa kannen jälkeen, jostain syystä, 👐, Linnaa. Joitakin oikeitakin kirjamainoksia kansissa kyllä. 
Ahas! Myös Mäkelän ja Pihan Pimeän yli pääsee wsoy-mainokseen. Ja katos katos, tuokin illankähmyssä alkuväristyksiä aiheuttanut Tšižovan Muistista piirretty kaupunki.

Urheilulehden kannessa Maradona, Diego, kuusikymppisenä kuollut, kaikki mahdolliset elämän nautinnot, sallitut ja kielletyt, hyväksi käyttänyt. Kaikkea muuta kuin esikuva elämänhallintaan. Mutta se taito jumalankäsineen! Ei toista. Erkka Lehtolakin itki telkussa Diegoaan muistellessa. Itkikö Diegoa vai Diegon taitoa?
Veikkaan taidokkuutta. Taidettahan se kieltämättä oli.

Huomaan valinneeni empimättä Urheilulehden Parnasson sijasta ekalukemiseksi. 
Parnasson ehtii myöhemmin, tuleekin harvoin: 6 kertaa vuodessa, sillä seiskanumero ei ilmesty itsenäisenä koskaan. Mitähän järkeä on merkitä 6-7, toistuvasti joka vuosi? 
(Juoksija-lehti saattoi aikoinaan ilmestyä vaikka kolmoisnumerona ja seuraavan vuoden alkupuolilla, kun Pekolat eivät omilta juoksuiltaan ennättäneet tuottaa sisältöä, joka aina oli puhuttelevaa. Ja koska se oli puhuttelevaa, ei tilaajakaan moisesta joutavasta sivuseikasta ruvennut ryppyilemään, vaatimaan markkojaan takaisin. Juoksija oli Pekolan aikana oikeasti kulttuurilehti: jutuissa oli lähes aina kultivoitunutta historiallista syvyyttä. Niin muistan.)

Mutta n-y-t! asian ytimeen. 
Eli Maradona ratkaiskoon otsikon ongelman:

Pitäisikö kieltää Maradonan taitavuus ja taito luoda tilanteita ja tunnelmaa (=taide) kentällä sen perusteella, että mies eli miten eli, ajatteli miten ajatteli, näytti esikuvana ihmisille epäkelpoa esimerkkiä siittäessään lehtolapsia vähän sinne sun tänne, huumausaineita käyttäessään.
Siksikö olisi ollut huonoa jalkapalloa tuottanut pelaaja!

Sama kai tuo on näiden kirjailijoiden, taidemaalarien, säveltäjien ja mitä näitä nyt on korkekultturelli-törhösiä. Mukako:
  • Säveltäjä natsimielinen > sävellys huono.
  • Taidemaalari rapajuoppo > taulut töherryksiä.
  • Kirjailija epäsiveellinen > kirjat roviolle.
  • jne.
Maradona ratkaisi kuin ratkaisikin pelin ja ongelmamme! Taidetta se käsillään ja jaloillaan ja luovuudellaan potki.
So. 
taitavuus ja taide ovat tekijän elämäntyylistä ja asenteista riippumattomia. 
M.O.T. quod erat demonstrandum.

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT
tänään tarjolla: Neukkuturismi

maanantai 30. marraskuuta 2020

Päivälleen vuosi sitten Sitarlassa

jolloin Tuppi ei vielä ollut ehdottanut Pihaa pormestariksi

30.11.2019

Hannu Mäkelä, 77, kirjoittaa, vastaakin, Kirsi Pihalle, 53; puolisen vuotta kestävä mailinvaihto on alkumetreillä. Piha on lähestynyt Mäkelää, josko voisimme vaihtaa ajatuksia. No mikäs, kyllähän Hannulla aina aikaa pelehtiä naisten kanssa.

"Surkeat säät ovat vaihtuneet unelmajouluisiksi." Sitarla, Lohja.

Vaihtavat ajatuksia kirjoista ja kirjailijoista: Bolla, Ensimmäinen nainen, Amalia, Märta Tikkanen, Tabucchi, Pessoa.

"Kirjoitin taas kirjan, kyllä."

Kirsi on kirjoittanut omistavansa 45 hannumäkelää, jättänyt keräyksen siihen. Mahdotonta olisikin, koska Hannu suorastaan vuotaa kirjoja: pitkälti toista sataa niitä on. Parhaillaan tässäkin kirjassa fiilaa ja puleeraa uutta kirjaansa, viimeisintään Almaa, vanhaa naista, joka haluaa armokuolla vatsasyöpäsairauden vuoksi.

Vaan kustantaja hakusessa - vanhalla valitsijalla Otavan ajoilta!

Puuhaa häitä, pienimuotoisia:
"Naimisissa olen ollut minäkin; nyt on sitten viides kerta." Kirsillä menossa vasta kolmas.

Jumalan olemassaoloa pohtivat, Hannu ehdottaa Parosta: "Emme tiedä, myymme sitä Jumalana."

Jätän Pimeän yli - Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän kirjeenvaihtoa -kirjan, WSOY 2020, vaiheeseen.

Kuvat: Hannu - Auli Närevuori-Mäkelä
Kirsi - Kira Hagström / Ellun Kanat

30.11.2020

Tänään on sama päivämäärä, vuotta myöhempi, täällä itärajalla. En kirjoita kirjaa, en edes aio, sillä 'mikskä se siitä tulis', kummenisi, eihän Hannullakaan sadan kirjankaan jälkeen. Blogipottu riittää vallan hyvin. Tänne voin tallentaa kaiken halullisen: 

"Lunta on nimeksi, silmänlumeeksi, ei hiihtää asti. Eilen samoilimme sankan metsän halki ja tulimme keväiseen hiihtopaikkaan, sinne minne karhukin oli merkannut käpälänsä jäljen. Ensi keväänä on etsittävä uusi hiihtopaana, tänne ei ole tulemista. Ei karhun takia vaan kynnöksen: maa oli käännetty mullokselle, so. lumi sulaa keväällä talven jälkeen mustan mullan päältä nopeasti pois. No, harminsa kullakin!

Nyt taisi vihdoinkin tärpätä taas oikein kunnolla. Hyvältä näyttää. On tarpeeksi monimuotoinen, sinne tänne hajoileva, kuitenkin yhtenäinen ja mikä mielenkiintoisin kaupunki alustana: Pietari historioineen. Jelena Tšižova: Muistista piirretty kaupunki. Matin maailman jälkeen suorastaan pongahdan ilmaan..." 

 

 täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 


perjantai 27. marraskuuta 2020

Omavara - maavara

 kiikunkaakun kahdenlaista, kahdelta äärilaidalta tarjolla

Kummanko valitset? Molemmista lennähti infoa mailiin:



Toisessa tarjolla työtä, iloa ja tuskaa.
Toisessa tarjolla tavaraa.

Heittäskö lanttia valinnasta? Vaan mistäs lantti?

Jotenkin Omavara / maavara kiehtoisi enemmän 

- vaan kun ... Black Fridaykin täyttä häkää menossa!

***

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 


torstai 26. marraskuuta 2020

Harmin paikka!

Anni Kytömäen haastattelu paljon ennen Finlandia-palkinnon voittamista

Kyllä minä Elonkehän 3/20 jutun Kytömäestä luin, ja ylöskirjasin, jotta tuo kirja Margarita on luettava joskus, muttei vielä, koska pahus on yli kuussataasivuinen ja Kirjavinkkeihin lukematta liuta kirjoja. 

Harmi sekin, kun en tuosta Kytömäen rompsusta täällä potussa sanallakaan maininnut, vaan keskityin Yrjö Kokon LaulujoutseneenMikko Kallionsivun reportaasiin, jota Elonkehästä lukea tihrasin.

Numeron luettuani, siirsin lehden jo lähtövalmiiksi peilipöydälle, minne kaikki luetut ja joutavat lehdet joutuvat edelleen jaettaviksi. Muille lehdille löytyy helpostikin ottajat, mutta Elonkehän kohtaloa joutuu surkuttelemaan: se kun ei kelpaa kuin Mattibuulle.

Ja koska Matsbuu-kollegaa en ole nähnyt muutamaan viikkoon - onneksiko? - niin sen kun käyn koppaamassa Elonkehän tähän ja luen Anni Kytömäen haastattelun uudestaan.

Sirusia siitä teille Kirsi Haapamatin haastattelemasta Kytömäestä - Olkaa hyvät!

(Ai niin ennen sitä vielä eilisillan tv-haastattelusta jäi soimaan: 'Soitan pianolla kirjan ennen kuin sen sitten kirjoitan, sulavampi niin; sanat jotenkin pahasti kolisevat toisiaan vasten.'  Jotenkin noin sen ilmaisi Anni, sanojen ja nuottien välisen tuntueron; Areenasta voisi tarkistaa.)

  • Toivon, että romaanieni kautta vaikutan ihmisiin tavalla, joka joskus näkyy heidän toiminnassaan;
  • puolustettavien uhkien vyöry on usein ylitsekäyvä;
  • - En ole luonteeltani sellainen, joka hakeutuu konflikteihin, mutta luonnonsuojelutyössä on pakko. En olisi jaksanut tehdä koko työuraani tällä alalla. (Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin aluesihteeri)
  • Linkolan tekstien löytäminen viimeisteli ajatusmaailman syvänvihreät sävyt.
  • 'Kultarinta on kansallisaarre.'  Linkolan kommentti Annin ensikoisromaanista. Sukupolvien suhteesta luontoon kertova 644-sivuinen Kultarinta oli Finlandia-ehdokkaana.
  • Kytömäki on sijoittanut kirjoistaan saamansa rahat metsiensuojeluun. Kirjailijalla on suojelumetsää nelisentoista hehtaaria. (mm. Raippaluodon maankohoamisrannikolla)
  • Lapsettomuuden taustalla ovat mm. ekologiset syyt.
  • - Elän modernia elämää, mutta kerään marjoja, sieniä ja villiyrttejä. En syö lihaa.
  • - Luontoihminen voi olla vaikka liikkuisi vain takapihan metsässä.
  • Ei tarvitse olla erakko ollakseen luontoihminen.

Joten Kippis! hänelle ja Finlandialle. - Toivottavasti vältyt somekonflikteilta.

Kirjailija Anni Kytömäki, s.1980. Teokset: Kultarinta (2014), Kivitasku (2017), Margarita (2020), Gummerus.


täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 

keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Tuuve Arosta Matti Nykäseen

johan helepotti!

Oitis, kun vaihtoi kirjaa, ymmärsi mistä kysymys, vaikka kipuilua jos tuskaa tämäkin täys.

Matin maailma Kirjapaja 2020












Ymmärrätte tekin, ja ensilukemalla, kunhan alle nykäsen Nykäs-kirjasta sitaatinpätkän:

"kerran Rovaniemellä, joku oli mennyt pahasti nurin, jolloin seuraavalle oli tornista todettu, että hyppää äkkiä, niin ehdit vielä samaan ambulanssiin."

Eivät Mattia ole unohtaneet fanit eivätkä kirjantekijät: tänäkin vuonna ilmestynyt mäkimiehen elämän kertausta kaksin kappalein.

Toinen on Lempisen Elämä on laiffii, toinen tämä parhaillaan luennassa oleva Matin maailma, jonka takana on kaksi kelpo tekijää eli Arto Teronen ja Jouko Vuolle. Kaksikon rosoisiin kirjoihin olen mieltynyt: niin Kiveen hakatut -sarjaan kuin tuohon Taiteilijakukkula-tarinointiin, missä kummassakin kosketellaan mananmajoille menneitä suuruuksia.

Kyllä maailmanmenossa kirjoja ja kirjoa löytyy, sen osoittavat otsikon Tuuve Aro kuin Nykänenkin. Toisia vaan on helpompi sulattaa ja sulatella.

Jokainen tarinallaan/toilailullaan, joka tapauksessa, helpottaa piirun verran lukijaa/kuuntelijaa oman elämän ymmärtämisessä ja raameihin asettamisessa.


täältä > KIRJA-ARVOSTELUT  

maanantai 23. marraskuuta 2020

Herttaisia hävyttömyyksiä

 kävi hienoja odotettuja vieraita

Omat autonkuljettajat sun muut pukijat heillä.

Vaihdettiin ajatuksia heti rapuilla ulko-ovella.

- Pierulainen, sanoi toinen vieras, toista alempaa nousevaa vierasta osoitellen.

- Sukunimikö?

- Pierulainen, toisti pikkinen mies. Ei kai ymmärtänyt kysyjän kysymystä. Jatkoi naurusuin: - Pissi.

- Etunimikö?

- Höpsö! Sellasta nimeä kellään! Eikä kakkapökälettä.

- No mitäs ne sitten? 

- No kun sillä on vielä vaipat. Siks.

- Vieläkö muuta?

- Kakkapylly.

Toinen vieras ei puolustautunut. Vissiin koska kaikki oli totta, piti kutinsa. Tai ei vain viitsinyt kuluttaa vähiä sanojaan moiseen roskaan.

Piti puhuman syvällisempiä, kai. Tunteista sun muusta. Ne jutut jäivät. 

Osoitettiin kyllä vahvasti monella tavalla päivän mittaan, koko kirjo.

Kaiholla vilkutettiin vielä ikkunoiden läpi kun arvoisat vieraat kuljettajineen ja pukijoineen aikanaan katosivat risteyksestä ylöspäin.

Ja tuoreet muistot jäivät - ynnä lattialle läjä:


KIRJA-ARVOSTELUT  

uusin: Riitta ja Topi Uosukainen


perjantai 20. marraskuuta 2020

Hävyttömyyksiä

 pissivälineestä painettuina

Pinoilta palattu, kirveet isketty seinähirteen; tältä syksyltä sisälle siirrytty sivistyksen pariin. Sisäsiistiksi alettu. Vaan tuskaa tuo tuottaa talvehtimisen aloittaminen suljetussa tilassa. 

Siirtymäriitti vie aikaa, vaatii veronsa. 

Onneksi kurkotus korkeammalle tasolle ei vielä illalla ollut äkkijyrkkä, pikemminkin päinvastoin. Jostakin kumman syystä ajatustasolla koko ajan rallatutti lapsuuden hoentaa siitä Jussista, joka pissi pinon rakkoon ja kun pino syttyi palamaan, miten Jussi puikki pakkoon.

Niinpä illallinen kahden kirjan ja yhden lehden yhteenvedetty saldo on luettavissa otsikosta, joka konkretisoituu seuraaviin lauseisiin:

  1. '[marraskuinen ajatus] heiluu ku hullun mulukku, sanoisi pohjalainen'* opettaja 
  2. '"Pilua 30 mk"'** Hamina, venäläinen naisturisti
  3. "ei piittaa mitä ihmiset pissivälineillään tekevät, kunhan tekevät sen kotonaan"***  tohtori, mansplainauksesta väitellyt 
Ajatukset yhä levällään, kuin huolettoman halot liiterissä, mieli vapauden kaihossa, mit' symboloikoon tämä otos:



Lähteet:
1* Leila Luukkainen: Kun on marraskuu/ Viikko Pohjois-Karjala 33/2020
2** Sutinen: Neukkuturismi/ Vastapaino 2020
3*** Aro: Kalasatama/ WSOY 2020