Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

torstai 8. huhtikuuta 2021

Kolme Pientä Porsasta

elo kuin satua

Pysytelläänpä un-aiheessa.

Heillä on Un ja meillä on un.
Pohjoiskorealaisilla isolla, meillä pohjoiskarjalaisilla pienellä.

Muutenhan me olemme periferialaisia viimeisen päälle kumpikin porukka: kansojen silmissä he ja kansan silimissä myö. Kieli kummallakin käsittämätöntä.

Meillä tämmöstä:
- Un ei meinannu millää tulla silimään yölä, jäi unvilimit kahtomata. 

Heillä tämmöstä: 
- Kim Il Sung, Kim Jong Il, Kim Jong Un.

Aikoinaan joutui Jukka Keskisalo puolustamaan meitä täällä asuvia tv-haastattelussa kisan jälkeen sanomalla: 
- Kyllä meillä kenkiä käytetään.
Kun kesken estejuoksun kengännauhan solmu aukesi ja juoksutossu repsotti loppukierrokset irtonaisena, ja sitä myöten voitto karkasi.

Nyt näyttäisi siltä että pian un ei tule pohjoiskorealaisten silmään, kun on jano, nälkä ja vilu koko maassa ja kun Un, se Kim Jong Un viis välittää kansansa tilasta. Ylellisesti elää porsastelee kuin, laimennetusti ilmaistuna, kika.

Minerva 2021
Kiertelen ja kaartelen tässä kuin sikolätissä, koska en minäkään oikein tohdi sanoa heti kättelyssä asiaa suoraan, niin kuin ei Kai Myrbergkään, joka laitattaa kirjansa nimeksi häveliäästi Pohjois-Koreassa vain porsaat ovat onnellisia

Vaikka tarkoittaakin näitä kolmea pors...(äsh! ks..otsikko) Kimiä, joiden hallinnassa maa on ollut koko olemassaolon ajan sen seitsemätkymmenet vuodet: Kim Jong Un nykyisin, ensialuksi ukki Kim Il Sung ja sitten isäpappa Kim Jong Il. Ei hätää sekä ukki että isä ovat vainainakin kansan keskuudessa läsnä koko ajan balsamoituina ja mahtavina patsaina.

Porsastelua on heidän elämänsä ollut. 
Lukipa siitä mistä tahansa maailmalla julkaistusta kirjasta.

Vaan minkäs teet! Ei auta kuin tumput suorina rajojen ulkopuolilla pysyä ja toljotella Kimien omaperäistä, vierasvaltioista piittaamatonta juche-meininkiä.
Näille eteläisen naapurivaltion johtaja on milloin 'kurja huora', milloin 'kylmäkiskoinen elukka'. Vaan Amerikka se vasta varsinainen hyeenavaltio onkin, sen taannoinen tummahipiäinen presidentti sai kunnianimen 'apina sademetsässä'. Itse ovat neljän tähden kenraaleja sun muita ikuisia kaluunaneroja.

Hitto että ottaa pattiin!
- Ei taijja ens yönäkkää tulla un.
Tänään 8.4.2021/IS:
_____
Asiallisempi kirja arvostelu ilmestyy aikanaan Kirjavinkeissä, josta voi käydä lukemassa edellisen Pohjois-Koreaa käsittelevän kirja-arvion - Anna Fifield: Loistava toveri Kim Jong Un.


hiihdot 18 km/ 908 km/€ 136 h
Kirjavinkeissä

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Mari Leppästä näytti

 pitkän viisaan kauden, Tolstoi-tutkinnan, jälkeen

tekee mieli hupsia ja hupsutella kevyemmillä aiheilla, kuten viime yön unella, jonka selvitinkin jo ej:lle tuonne edellisen potullisen kommenttiin:

'ej

viime yönä (juontaja) Umpi Pimiä johdatti miut tämän uuven Turun piispan Mari Leppäsen luokse ja siinä tutkailtiin yhessä lopulta IS:n juttua hänestä (se oli siis Isarissa eikä Hesarissa). Ei ollu tietonen koko jutusta Mari. Kehuin jotta hyvä juttu. Vaan sitten kun ruvettiin tutkailemaan niin nyrpisti nenäänsä ja aikansa kakottuaan sano jotta huonosti on toimittaja ymmärtänyt hänen sanomansa.

Kyselin, että onko tosiaan tuo Hesarin potkittu päätoimittaja Pentikäinen siun veli. Nyökkäs ja alko selittäää toisestakin menestyneestä veljestä.

Se selevitys jäi kesken kun Umpi Pimiä ilmesty ja riuhtas piuhat poikki ja päätti unikuvat yhenäkin.'

linkki


hiihdot 16 km/ 
890 
km/€ 134 h
Kirjavinkeissä

tiistai 6. huhtikuuta 2021

Paljastamatonta pintaa Seiskassa!

 Jo on aikoihin eletty!

Toisto siis eilisestä

Seiskan uutiskirjeen Suosituimmissa vain näin kuiva luettelo:


Sortin sakkia. Eivätpä oo tv-uutisissa riesaksi asti vilahellu, ei ees Kympin. 

Kaks Karvis-naista tosin käväisi viikolla unessa, oisko ollu toinen just tuo. Se uni kun näytti tv-tietovisailun, johon olin hoopo osallistunu. Kanssakilpailija oli joku kummajainen jo päälle päin, nimestä puhumattakaan, joku Vilu-Mirkku-Marjaana Koukku-Kiharainen-Präts. Nuor tyttö ja kolomasko vakisuhe jo menossa nimistä piätellen, eikä kummaselta näytä tuon viimesenkää suhteen suhteen!
 
Unijuontaja Umpi Pimiän kysymys kuului: Mitä tiedät näistä kuvan Karvisista? Toinen on Shirly ja toinen Michelle. Kakista kaikki tietosi ulos.

Vastaukseni oli aika lyhyt ja vähäpätöinen:
 "Toinen voip olla missukka ja toinen ON jääkiekkoilija. Miselle ei oo missi vaan on Suomen maajoukkueen jääkiekkoilija, joka ei puhu suomea. Shirly on sitten se missi, Miss Suomi. Varsinainen naistitteli! jos saan tasa-arvottaa."
Kanssakilpailija, se Vilu-Mirkku-Marjaana Koukku-Kiharainen-Präts voitti. Tämä kun osasi luetella lorotella missistä ummet ja lammet ja lätkänpelaajasta vielä enemmän. Eli VMMKKP oli jäätävän huikee. Kertakaikkiaan.
Mitä se voitti, se jäi unessa epäseleväksi.

hiihdot 14 km/ 874 km/€ 132 h

Kirjavinkeissä

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Paljasta pintaa Suomen Kuvalehdessä!

 Jo on aikoihin eletty!

Sähköpostiin olen tilannut kahden lehden uutiskirjeet: Suomen Kuvalehden ja Seiskan.

Tänään toisena pääsiäispäivänä on ennättänyt SK:n uutiskirje jo tulla, heti kahdeksan jälkeen; Seiska pidättelee vielä. Mutta ei tässä mitään hätää, sillä paljastaa pintaa jo SK:kin enimpään tuskaan: jos ei nyt kiireestä kantapäähän niin ainakin yläosan - kiireen. 
Skalpeerataan se kiireimpään hätään ja hoppuun.


Seiskan kirjettä odotellessa: Hyvää PÄÄ-SIÄISTÄ!


hiihdot 6 km/ 860 km/€ 130 h
Melkoisessa tuulen tuiverruksessa jäällä suojaisaa pätkää 
edestakaisin hangattiin. Vesisadetta odotellessa. 
Tulee tiukka huhtikuinen koetus ennen kuin tonni on täynnä. 
Siinä voi vappu lähentyä, kuten vuonna 2018.
Seuraapa kuis äijän käy!


Kirjavinkeissä

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Lesken muistoja Tolstoista - pääsiäisviikon sana V

 pääsiäissunnuntaina (Tolstajan Päiväkirjat luentaa)
Jeesuksen ylösnousemuksen päivä.
 
Leo Tolstoi  (9.9.1828 - 20.11.1910) ei haudastaan Jasnaja Poljanassa enää ylösnoussut, sen sijaan kirjoitti aikoinaan Ylösnousemus-teoksen, joka on jäänyt henkiin. 
Sofia Andrejevna Tolstoi (22.8.1844 - 4.11.1919) eli vajaat 9 vuotta miehensä Leo Nikolajevitshin kuoleman jälkeen. Vuosittaisina kuolinmuistopäivinä hän kirjoitti päiväkirjaan merkintöjä ja tuntojaan, joita tässä käännelkäämme ja tarkkailkaamme, himmeneekö muisto vainajasta vuosikymmenessä:

1911
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Murheen päivä, Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Ljovaa lukuunottamatta kaikki poikani saapuivat. Ja lisäksi valtava joukko kirjeenvaihtajia, Tolstoi-seuran jäseniä ja noin 500 kävijää. Alustalaisemme seurasivat minua haudalle ja lauloivat Iankaikkisen muiston. Mukanani oli tyttärentyttäreni Tanjushka Suhotina. Paljon melua Jasnaja Poljanan myymisestä. Sydämessä kaipaus."
1912
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Aamusta pitäen on sekä kotona että haudalla käynyt monenlaista väkeä: poliiseja, kinematografisteja, kirjeenvaihtajia ja tavallista rahvasta. Poikani Andrjusha saapui, hieman myöhemmin myös Serjoza. Illansuussa väen lähdettyä kävimme Andrjushan kanssa haudalla. Serjoza kävi yksin. Dushan Petrovitsh pistäytyi illalla."
1913
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Kuolemasta on kulunut jo kolme vuotta, mutta muistot tuottavat vieläkin tuskaa! Päivä oli miellyttävä. Heti noustuani lähdin haudalle, siellä oli monenkirjavaa väkeä. Päivän mittaan sisälläkin kiersi satakunta kävijää, enimmäkseen nuorisoa. Neljä poikaani - Serjoza, Ilja, Andrjusha ja Misha - saapuivat ja heidän jälkeensä kaksi maailmannaista: N. I. Storozonokin tytär ystävättärineen.
Serjoza soitti ja Bulgakov lauloi. Juttelimme miellyttävässä hengessä. Andrjusha ja Misha lähtivät."
1914
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Aamupäivän saapujia: kuusi Tolstoi-museon jäsentä, taiteilija Merkurov, Aivazov, Burdzalov, kolme ylioppilasta jne. Tolstoi-seuralla on surkea johto! Poikani Serjoza ilahdutti saapumisellaan. Iltapäivällä lähdimme Jasnaja Poljanan alustalaisten kanssa haudalle, he lauloivat Isä meidän ja Iankaikkisen muiston. Kuljin käsi kädessä tyttärentyttäreni Tanjan kanssa; tyttäreni Tanja oli myös mukana, samoin miniäni Sonja poikansa Kirjushan kanssa sekä Serjoza. Muistohetki oli harras, mutta sää ja tie toivottomat: satoi räntää, lämmintä oli 2 ast. Illalla Sonaja lauloi ja Serjoza soitti."
1915
Ei muistiinpanoja.
1916
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Kävin aamulla viemässä kukkia, krysanteemeja ja kevätesikkoja, haudalle. Tämänpäiväisiä kävijöitä: ikääntynyt maailmannainen ja kaksi nuorta slaavia. Joka puolella maata järjestetään muistoiltoja L. N. Tolstoin kunniaksi."
1917
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolemasta on tullut kuluneeksi seitsemän vuotta - ja minä olen vielä elossa! Kävin haudalla. Kävijöitä oli vaivaiset neljä: kaksi lukenutta talonpoikaa piirikunnan toisesta äärestä ja kaksi tulalaista."
1918
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Kaksi Tanjaani, Miss Welsh, Misha Sergejenko ja Verotshka Sidorkova lähtivät Tulaan Leo Nik:n muistoiltaan. Alustalaisemme tulivat hakemaan minua L. N:n haudalle. Lauloimme kolme kertaa Iankaikkisen muiston. Illalla luimme Pushkinin elämäkertaa."

Haalistuuhan se, selvähän se. Toisaalta toisaalla kirkastuukin. 

Sofia Andrejevna kuolee 16 päivää ennen Leo Nik:n yhdeksättä kuolinvuosipäivää 
4. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA 1919 (nyk.ajanlasku) 74 vuoden iässä Jasnaja Poljanassa. 

Sofia Tolstaja miehensä haudalla Jasnaja Poljanassa v. 1912.
(Valokuvannut Sofia Tolstaja)

I - II - III - IV - V
hiihdot 11 km/ 854 km/€ 129 h

Kirjavinkeissä

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Tolstoin ruumis junassa - pääsiäisviikon sana IV

 lankalauantaina (Tolstajan Päiväkirjat luentaa)

Kohti Jasnaja Poljanaa

Kuollutta aviomiestä saa leski tavata, kun ei pysty enää sekoittamaan pakkaa. Saa jopa luvan kuljettaa kotikartanolle.

"8. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Olemme matkalla kotiin, tuomme ruumiin. Matkustamme samassa junanvaunussa, jossa asuimme."

"9. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Saavuimme Jasnajaan. Zaseka oli mustanaan väkeä. Laskimme arkun maahan, ja asemalle kerääntyneet surijat kävivät jättämässä viimeiset hyvästit. Valtavasti nuorta väkeä ja virallisia lähetystöjä; kaikki he seurasivat meitä surusaattona Jasnaja Poljanaan. Hautasimme Leo Nikolajevitshin."

Rauha hänen sielulleen - ennen sotaa maallisista perinnöistä.

Jasnaja Poljana - Leo Tolstoin syntymäkoti Dolgojen kylässä v.1898
(Valokuvannut Pjotr Preobrazenski)

I - II - III - IV - V
hiihdot 16 km/ 843 km/€ 128 h

Kirjavinkeissä

 

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Tolstoin kuolinpäivä - pääsiäisviikon sana III

 pitkäperjantaina (Tolstajan Päiväkirjat luentaa)

Vaimo ei saanut tavata 

1. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA.
"Käyn heikoksi: en ole viiteen vuorokauteen pistänyt mitään suuhuni, juonut vain vähän vettä. Olo on hieman helpottunut, rintaani polttanut ja sydäntäni raadellut rakkaus L. N:ään on laantunut. Kävin ehtoollisella ja keskustelin papin kanssa. Päätin pistää jotain suuhuni sinä pelossa, etten pystyisi lähtemään Leo Nik:n luo, jos hän sattuisi sairastumaan. Poikani Misha saapui. Puuhailin jotain pientä."

Niin tuolla jossain Moskovan lähellä, vaiko jo Siperiassa, vankilassa istuu parhaillaan tämä kauhea hallitsija-Putinin vastustaja Navalnyi syömälakossa panematta murenetta rintaan, koska haluaisi tavata oikean lääkärin. Vaimo lentänyt kai jo Berliiniin.

2. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA.

"Sain varahain aamulla Russkoje slovon sähkösanoman: "Leo Nik. sairaana Astopovossa. Kuumetta 40." Lähdimme Tanjan, Andrjushan ja sairaanhoitajan kanssa erikoisjunalla Tulasta Astapovoon."

Tunnelma tihentyy ja kiristyy.

3. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA.

"Astapovo. Tohtori Nikitin ja Berkheim saapuivat. Leo Nik:llä on keuhkotulehdus (vasemmassa keuhkossa). Minua ei päästetä hänen luokseen. Poikani Serjoza ja Tanja ovat täällä. Leo Nik. pyytää sähkösanomassaan Tshertkovia saapumaan."

Totta kai Tshertkov! Tuo Leon luotettu.

4. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA.

"Leo Nik:n tila huononee. Kierrän riutuneena taloa, jossa L. N. makaa sairaana. Asumme junanvaunussa."

Viidentenä ja kuudentena päivänä kalvaa omaatuntoa lopun odotus, eikä pääsyä ole "rakkaan mieheni luo".

Sitten koittaa SE hetki.

7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. (20.11.1910 nyk.ajanlasku - synt. 9.9.1928)

"Leo Nikol. kuoli kello 6 aamulla. Minua ei päästetty hänen luokseen kuin vasta viime hetkellä - eivät päästäneet minua hyvästelemään omaa miestäni. Julmurit!"

Miksi eivät? 

Tshertkovilla on sille oma selityksensä: Tolstoi tarvitsi sielunrauhaa, johon kuolevalla on oikeus.

"Mutta Sofia Andrejevnan tila silloin oli todella sitä laatua, ettei hän olisi voinut tuoda Tolstoin kuolinvuoteen ääreen mitään muuta kuin teeskentelyä, aineellisia pyyteitä, touhua ja melua. Sen tietävät hyvin kaikki ne, joilla oli ollut tilaisuus läheltä nähdä hänen käytöstään Tolstoin viimeisten vaikeiden sairastumisten aikana ja viimeisinä kuukausina Jasnaja Poljanassa..." - Tolstoin pako

Kirjailija ja hänen vaimonsa Gasprassa Krimillä v. 1902.
(Valokuvannut Ilja Tolstoi)

I - II - III - IV - V
hiihdot 13 km/ 827 km/€ 126 h

Kirjavinkeissä

torstai 1. huhtikuuta 2021

Puoliso puolustautuu - pääsäisiviikon sana II

kiirastorstaina

Sofia Andrejevna Tolstajan Päiväkirjat

WSOY 1992
Onpa kosketeltavaa historian havinaa - syyhyää sormien lisäksi mieli: mitähän kirjoittaa vaimo päiväkirjoihinsa tuona Lev Nikolajevitshin lähdön päivänä ja noina kymmenenä päivänä, jotka mies vielä elossa oli. Kaipaako? Sureeko? Panetteleeko? Vai mitä?

Aloitetaankin paksu 576-sivuinen kirja sieltä, siitä jolloin Sofia on huomannut miehensä häipyneen:
"28. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. Leo Nik. on lähtenyt - ennalta aavistamatta. Kauheaa! Kirjeessään hän ilmoittaa vetäytyvänsä loppuelämäkseen yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen ja kieltää lähtemästä peräänsä. Heti, ennen kuin olin edes päässyt kirjeen loppuun, syöksyin lammelle ja heittäydyin epätoivoisena veteen, sanoin kuvaamattoman epätoivoisena. Sasha  ja Bulgakov kiskoivat minut kuiville Vanja Shurajevin avulla. Miksi heidän piti pelastaa minut?"
Kärsimysepistolaa à la Sofia Andrejevna Tolstaja. 
 
Kuin valettu tähän hetkeen, kiirastorstaiksi pääsiäispiinaviikon jatkeeksi.
 
Vielä kylmäävät palaset jatkoksi:
"29. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. Lapset, kaikki muut paitsi Ljova, saapuivat ja yrittivät hyväntahtoisesti lohduttaa minua, mutta eivät tienneet miten."

"30. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. Itken päivät ja yöt, kärsin sanoin kuvaamattomasti. En osaa kuvitella mitään hirvittävämpää. Leo Nik. on käynyt sisarensa luona Shamordinossa ja jatkanut sieltä Gorbatshovon kautta tuntemattomaan määränpäähän. Miten hirvittävän julmaa!"  

"31. PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA. En ole syönyt enkä juonut neljään päivään mitään, ruumista kolottaa ja sydän tuskin lyö. Miksi ihmeessä? Elämässäni ei ole muuta kuin itkua ja valitusta."

Mitä kirjottikaan Tolstoin luottomies Tshertkov Sofian kuolemalla uhkailemisesta  yms. = ks. eilinen Tolstoin pako!
 
Muuten lähtöpäivää edellisenä päivänä Sofia Andrejevna on kirjoittanut muistiin-
panoihinsa: "Minua raivostutti myös se piittaamattomuus, jolla L. N. suhtautuu Tshertkovin kirjeisiin sen sijaan, että ymmärtäisi minua. L. N. on ratsastanut Dushanin kanssa, kirjoittanut ja lukenut paljon. Lunta on tullut."

Kylmä siis on lokakuinen lampi, johon syöksyy huomenissa S.A. ja vihonviimeinen on mies, jolle S. A. on antanut ikuisen porttikiellon Jasnaja Poljanaan, tuo Tshertkov.
Ihan otatuttaa esille kuvan tuonlaisesta vihollismiehestä:

V. Tshertkov ja L. Tolstoi Jasnaja Poljanan työhuoneessa v.1909.
(Valokuvannut Vladimir Tshertkov)

Pääsiäispyhä- ja joutoaikaa meillä, niinpä jatkamme huomenna Tolstoin ja Tolstajan piinalla.

I - II - III - IV - V

10 km/ 814 km/€ 124 h
järven kaljuilla jäillä 
aurinkoaamuvarhaisena

Kirjavinkeissä

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Tolstoin pako - pääsiäisviikon sana I

kellokeskiviikkona

Luotetun ystävän näkemys 

aikaisempi täältä

V. Tshertkov: Tolstoin pako - sen todelliset syyt. Suom. Arvid Järnefelt. WSOY 1922

Melkoista kyytiä saa Sofia Andrejevna Tolstaja Vladimir Tshertkovilta, jolle Sofia aikoinaan antoi porttikiellon Jasnaja Poljanaan ja aviopuolison lähipiiriin.

Sofian syntilista on pitkänpitkä:

§  poikkesi usein työhuoneeseen keskeyttäen kirjoittamisen

§  ei laskenut kävelylle ystävien kanssa

§  vahti, kuunteli, urkki

§  anasteli miehensä taskuista muistilappuja

§  teeskenteli hermokohtauksia

§  uhkaili itsemurhalla, esim. juomalla myrkkyä

§  juoksenteli puolipukeissa sateessa yönpimeydessä

§  etsitti itseään puistoista

§  esti unensaantia

§  lausui julki kaikkien kuullen epäilynsä niin että LT pyörtyili ja sai sydänkohtauksia

§  ei peitellyt epäluottamustaan eikä inhoaan miestänsä kohtaan: ”hänen miehensä sielu oli jo kauan sitten häneen nähden kuollut, ja ruumiista taas hän ei välittänyt”

§  vaatimuksena testamentti, jossa hänelle tulisi yksinoikeus Tolstoin kirjoituksiin

Muut vielä oli kärsittävissä, mutta tuo testamenttivaatimus oli Tolstoille liikaa, miehelle jonka perimmäinen idea oli henkilökohtainen köyhyys ja omistamattomuus: kaiken piti olla yhteistä ja hänen kirjoituksensa koko kansakunnan ja maailman vapaassa käytössä.

Niinpä hän lopultakin 82 vuoden iässä jätti kotolaiset ja poistui 1400 hehtaarin tilaltaan 28. lokakuuta  (nyk. ajanlasku 10. marraskuuta) pimeään aamuyöhön: ensin hevoskyydillä sisarensa luo luostariin; nousi sittemmin junaan; vilustui ja kuoli Astapovon asemalla asemapäällikön kodissa 7. (nyk. 20.) marraskuuta 1910 - kymmenen päivää lähdön jälkeen.

No, katsotaas mitä Sofia Andrejevna on mieltä. 
Hänen - tuon naisen jonka sallimus oli tehnyt Tolstoin raskaimpien koettelemusten aseeksi - näkemyksensä on luettavissa teoksessa Päiväkirjat 1862 - 1919, WSOY 1992, kunhan saan kirjan kannet oikaistuiksi ja kirjan käteen arkun puristuksesta:

I - II - III - IV - V


maanantai 29. maaliskuuta 2021

Vieläkin epämiellyttävämpi



Nyt kun lopultakin sain luetuksi monen yökkäämisen jälkeen tuon Antti Hurskaisen Kuihtumisen, Siltala 2021, on pakko sanoa, että löytyipä vielä masentavampi, epämiellyttävämpi romaani kuin tuo ikiaikainen Tauno Yliruusin Käsi kädessä.

Alkoholisoitunut nuori mieskirjailija kaappaa junasta vanhuksen, jonka juottaa humalaan, pakastaa, kunnes nekrofiloi aameneksi. 
Just so.

Kauhuko olisi tämän lajin genre? Olisi, jos rompsu ei sisältäisi suurimmaksi osaksi muuta eli kirjailijaihmisen syväkultivoituneen, vaikkakin nihilistisen, laajaskaalaisen tietoelämän. 

Neljällä sanalla: Voi kauheus ja kamaluus! 

Kokkeilkaas - vaikka huviksenne! - kestättekö:


ps
Ilmankos kirja on varustettu ja ympäröity surunauhalla:

13+14 km/ 804 km/€ 123 h

Kirjavinkeissä eilen: