Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Postiko muka etana!

 Ei pidä paikkaansa - ja vielä mikä minsantarkka info mailiin!




Ja tässähän se Auschwitzin tanssija pöydällä pyörimässä täällä periferiassa jo klo 11.15.  Alta vuorokauden!

"Eger joutui tanssimaan Josef Mengelelle selviytyäkseen hengissä." INTO 2022

ps
ei tästä aiheesta tahdo irti päästä, kun kerran on paikan päällä käynyt pällistelemässä, käy Sinäkin - vaikka tätä kautta (Mengelestä kakkosessa)
Vitsit vähissä 1 2 -  3 -  4 -  5 - 6
Kirjavinkeissä

tiistai 9. elokuuta 2022

Turkuun töihin

 13.

Krimillä 1902 
Tolstaja: Päiväkirjat 1862-1919 (Raduga 1992)

Annanpa taas Kilven kuljettaa mieltä spritistisen lasin tavoin ja viedä minne ikinä haluaa. Eli Tolstoin vuoteelle näyttä ensin tuovan, ikään kuin ilmoittaakseen, että sairastavat ne muutkin kirjailijat ja vuoteellaan makoilevat. Vaimo Tolstaja pitää tiukasti ohjaksista, kontrolloi ja vahtii jottei mies ala hevostella, karkuun kirmata. 
Niinhän ne kertovat, miten suorastaan julma Sofia miehelleen Lev Nikolajevitšille oli.

No ukko on tuossa jo 74, kahdeksan vuoden päässä kuolemastaan. Kilpi itse lähti neljä seitsemännellä. Ei vielä ole havaintoa Kokon kirjassa, minkä arvon Volter venäläiselle Tolstoille antoi, lukulistalla ei Tolstoi ainakaan näkynyt.

Eikähän nuorsuomalaiselle Kilvelle venäläinen sortovalta mieleen tietenkään ollut. Koki pääkallonpaikalla Helsingissä punakapinan ja itsenäisyyden myrskyt, konkreettisesti nahoissaan näläntunteena Kustavin kesän jälkeen. 
Kuningashaaveet murskana, samoin haave Kansallisteatterin johtajan paikasta.

"Te olette niin heikkokuuloinen, että en uskoisi teidän mitenkään voivan johtaa harjoituksia." Juhani Aho, Kansallisteatterin johtokunnan pj.

Toinen haku (1912 vesiperä) Turun kaupunginkirjaston kirjastonhoitajaksi tärppää. Sinne tammikuussa 1919. Vaan entä huvila-asunto Kulosaaressa? 
Perhe jää Helsinkiin ja Volter yksin kokeilemaan Turkuun, opiskelukaupunkiin ja aluksi opiskeluaikojen kämppään saman vuokraemännän, rouva Anna Wuotin, ensimmäisen ihastuksensa, hoteisiin.

Sinne jää nyt Kilpi.
Posti tunkee laatikkoon Elina Airion Metsässä juoksee nainen -romaanin, Gummerus 2022. Siinä mielessä Kilpeen liittyvän, kun siinä sananimu parhaimmillaan heittelee voltteja kuin Voltterilla ikään. Niin ainakin arvelee henk.koht mailissa sen suosittelija Kirjavinkeistä, että sanojen vuoksi saattaisi upota minuunkin.

Hyvän kirjallisuuden loppu ei näytä häämöttävän. 
Nuorta verestä ysärivoimaa kasvamassa, tämmöinen tekijä nyt esille noiden vanhojen horiskojen rinnalle:
Elina Airio. Kuva Maija Astikainen

Kirjavinkeissä
luen Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13

sunnuntai 7. elokuuta 2022

Elämä koettelee

 12.

Antinous 1903 - Alastalon salissa 1933.

Kolmeksikymmeneksikö vuodeksi vaikeni Kilpi? Perheen perustaminenko nieli ajan? Kuten niin helposti käy - kun on aika elää oikeata elämää, käsitteellisen elämän sijasta. Ainakin oma vaatimaton kirjallinen elonpolkuni kirja-arvosteluineen katkesi kerralla siihen paikkaan, lukeminenkin: kun oli aika elää ihka oikiast!

Kilville syntyi Riitta - 1910, Jaakkima - 1914, Lassi - 1920. 
Ja yllätys yllätys: 2 pamflettia, mielipidekirjaa Suomen ja maailman menosta.

Kansalliskirjasto
Noitapa tässä pureskelen mietiskellen, että parempi Volterinkin keskittyä taiteen irrationaaliseen tuottamiseen kuin yhteiskunnallisten asioiden rationalisointiin.

Tämä jäi käteen: 
Ruotsinkielisten erottautuminen kansasta saa tuomionsa ja sapiskansa: elävät käsite-elämää konkreettisen työn sijasta. 
Niin ja monarkiaa, sitä Väinöä, ajelee Kilpi Suomen hallitusmuodoksi.

Sitäpä ihmettelen myös, miten Kustavista persaukisena maailmalle lähteneellä köyhällä kirjastonhoitajalla on vara ostaa Kulosaaresta huvila ja rakentaa kesäpaikka Lintukoto Kustaviin. Laura Kokko ei kerro tarkemmin (laina), mutta eiköhän niin Hiljan kartanosta kuin Volterinkin vanhemmilta ole lohjennut... jne.

Oli miten oli, mielenkiinnolla tämä Kilpi-matka jatkuu, vaikka itse Volterin elämä oli katketa nelikymppisenä umpisuolen puhkeamiseen, veritulppaan ja sydänongelmiin vuoden 1915 syksyllä:

"Sairaalassa kului kaikkiaan viisi viikkoa. Helsinkiin kiirehtinyt Hilja istui joka päivä Volterin seurana. Volterin tila oli vakava. Veljelleen Antolle Volter kertoi lääkärin sanoneen, että sairaudesta toivuttuaan hän sai pitää jokaista päivää ikään kuin ylimääräisenä lahjana."


Kirjavinkeissä
luen Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13

lauantai 6. elokuuta 2022

Että ensi talvena ois komeampaa

 suksia yhdessä Aitanmäki

Oli syytä eilissä päivänä kiivetä tuolle maankuululle ITE-telineelle ja punamullata aitanpääty.

Passaa taas haarukoida, jos monot vielä pikkukaverille mahtuvat, tää hirmuinen mäki ylös talven tullen:


Varsinkin jos vielä jonkin sponsorin mainoskyltin naputtelisi aitan päätyyn houkutukseksi.
Syntyisi isojen kisojen huikee tunnelma.
Simply clever ois poikaa, Skoda jos ideasta innostuis. Tällasen vaikka ripustas:



Kirjavinkeissä

torstai 4. elokuuta 2022

Kirjastonhoitaja

 11.

"Minä alan oikein kammota kirjastoa. Kyllä se on sentään suuri aukko elämässä, kun joka päivä kieltää itseni kahdeksan tuntia, sammuttaa kaikki ajatuksensa ja mielensä liikkeet ja tekee koneellisesti uutunutta työtä, joka ei mitenkään ole omaa mieltä lähellä. Ne työtunnit siellä ovat autioita tunteja." Kokko: Volter Kilpi. Elämäkerta. SKS 2022

Vieköön kirjastonhoitaja Kilpi taas mieltä, kunneminne mieli mielii.

Näkyy kuljettavan kotikuntaan, tänne liki Venäjän, tuon erikoisoperaatioiden maan rajoille, tänne minne moni ei vahingossa eksy. No, jokunen (19) ukrainalainen on majoitettu tyhjiin rivitaloihin, ja jokunen (= melko monta) venäläinen ja ukrainalainen kotiutunut tänne jo ajatammoin. 

Tuohon alkukuraan tuolla yllä syynsä: Kilpi sivuutettiin hakemistaan kirjastonhoitajan vakipaikoista yliopistolla: ylioppilaskunnan, koska ei ollut opiskelija, yliopiston, koska muka pätevämpi löytyi; ei tärpännyt Turkuunkaan pääsy, joten ei ihme jos Kilpi purki sappeaan noin sanoen ja kirjoittaen.

Olisi hakenut tänne pitäjämme perukoille, niin eiköhän olisi paikka lohjennut, vaan olisi voinut pian merta tulla ikävä, vaikka tänne saaristokuntaan, parhaillaan kolmen lossin kuntaan olisi muuttanut; tuolloinhan täällä olisi ollut korkeakirjallista seuraakin tarjolla kirjailijaopettaja K. A. Järven kanssa.
Ja jonakin kesänä päässyt J. H. Erkon (1849 -1906) vanavedessä ihailemaan pitäjän ihania maisemia ja neitosia, joista ainakin Leenua (ukinsiskoani!) J.H. liehittelihi varsin kaikki runokeinonsa käyttäen ja kulttuurituomisina oli perustamassa kunnan kirjastoa.

Yksinäinen
Oi, kukkaseni, armas kukkaseni.
Sä olet ainoa mun riemuni!
Tuoll' ois impi kirkkorannalla,
Vaan häntä tohdin tuskin aatella,
Hän kenties millä, millä rankaisee.

Vaan niin siinä kävi, kuin Kilvelle ikään Porissa, Erkolle Rääkkylässä: ei Ukko-Elias sietänyt moista 'hampparia' sukuun.

Tuommoista vanhaa mieli liikuttelee ja hyppää uudempaan aikaan, siihen kun toinen kuuluisuus tuli ja otti hoteisiinsa kunnan kirjastolaitoksen: Kari Aronpuro (s.1940) saapui taistolaisaatteineen Tampereelta maalaisliittolaispäättäjiä ilahduttamaan paeten vuoden jälkeen otollisemmalle maaperälle Kemiin, sillä eihän siinä kauan mennyt, kun viileni välit:

"Toisinaan kevättä seuraa takatalvi.
Neljäs kuu lopuillaan täällä.
Kunnanjohtaja vielä vaivoin tervehtii.
Tänään näin toisen kerran tiellä hevosen."
- Kari Aronpuro: Kiinan ja Rääkkylän runot - Kirjayhtymä 1972

Nyt sitten vaan kamera kaulaan ja kuvaamaan kokoelman ensimmäisen runon nyk. autiota (Kari A:lle tiedoksi) syntypaikkaa: 

"Useimmilla täällä on oma talo tai ainakin mökki.
Minä asun vuokralla Pykäläisellä (toinen talo Sähkötalolta eteenpäin).
Kun katsomme ikkunasta
tutkimme naapuria tai säätä.
Odotamme taivaalta vettä tai lunta.
Ei sieltä varise valkea, tappava jauhe
orastaville saroille
eikä aikamme tässä pitäjässä kulu

pommikuoppien

        tasoittamiseen."

jne. 


Kirjavinkeissä
luen Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13

tiistai 2. elokuuta 2022

Avioliiton auvoa

 10.

sotkee suomentaminen


Pikkuisen epäilin, jotta hyppysellinen batshebamaista kaunotaitoaan käyttää Volter kirjeissään Hiljalle ja sen Laura Kokkokin vahvistaa:
"On kuitenkin syytä olla tietoinen Kilven tyylillisestä taituruudesta, joka tuo oman lisäkerroksensa kirjeiden tulkitsemiseen." VK Elämäkerta s. 251
Pitkänpitkiä sielukkaita kirjeitä Volter kirjoitti Hiljalleen 240 kymmenarkkista ennen avioliittoa (10.6.1907) ja 235 kirjettä vihkimisen jälkeen. Päiväkirjaa Volter ei pitänyt, joten kirjeisiin upposivat mitä intiimimmätkin ajatukset. 
Kirjeistä 85 ihanuutta on luettavissa Kokon toimittamasta kirjasta Volter ja Hilja.

Laura Kokko (toim.): Volter ja Hilja Kirjapaja 2013


Hiljan vanhemmat eivät hyväksyneet avioliittoa eivätkä osallistuneet vihkimistilaisuuteen Turussa, jonne Kustavista matkattiin Volterin vanhempien kanssa. Hilja ei katkaissut välejä vanhempiinsa vaan vieraili Porin Pietniemen Vanhakartanossa yksinään.

Volter Kilpi -Elämäkerta. SKS 2022
Kuva: Matti Kilven yksityiskokoelma

Syksyllä asetuttiin asumaan Helsinkiin Albertinkadulle ja päivisin erossa oltiin vain muutama tunti eli sen ajan, jonka Volter hoiti kirjastovirkaansa:
"Taitaapa meidän perheessämme tapahtua kaikki melkein yhdessä. Yhdessä käännämme, yhdessä kirjoitamme, yhdessä laittelemme kuviamme kehyksiin - sahaamme ja liimaamme - yhdessä taitavat useat askareetkin tapahtua, yhdessä olemme suuttuneita Kannistolle - sille, joka arvosteli kieltäni "Virittäjässä."

Kaikki olisi ollut muuten hyvin, mutta Volterin käännöstyöt saivat ankaraa arvostelua asiantuntijoilta, tuolta kielentutkija Artturi Kannistolta etenkin, ja pistipä Eino Leinokin lusikkansa soppaan; siirappikielisestä tusinakääntäjä/hymistyskirjailijasta ei heidän mukaansa kirjallisuuden kääntäjäksi ollut.

Siinä sitä olikin urkkoa pitää puolensa kirjamaailmaa vastaan. Ja lopputulemana Kilpi kirjoitti näin:
"Taitaa koko se suomenteleminen olla ollutkin henkeni surma."

Kirjavinkeissä
luen Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13

maanantai 1. elokuuta 2022

Säähköä ilmassa

niinkun Päätalon kattilakunnassa

Onni Eläkeläinen istuu vähänkö pöllämystyneenä rahillaan ja tavaa paikallisaviisista, jotta kylään on muuttanut ukrainalaisia sotapakolaisia venäläisten pommittamilta alueilta. Vasta kuuli toisesta lähteestä, että läheinen itäraja on auki ja venäläisiä ostosmatkailijoita ja lomailijoita on vyörynyt pilvinpimein lähiseudulle huppailemaan.

- Kohtaavat varmaan toisensa tuossa osuuskaupan pihalla, pommitetut ja pommittajat.

Niin sottailee paratiisimies Onni E ja pyörittelee päätään kuusiaitansa takana omassa turvassa. 

- Ei järjenhiventä! Mutta minkäpä minä moiselle logiikalle ja logistiikalle mahan, tyytyy lopulta päättelemään, - parasta pysyä asianhaaroissa, joille meikäläinen jottain muka mahan. 

Vaan onko niitä vielä muita sellaisia asioita, jotka vyöryvät päälle ja joille ei mittää maha, vaikka pyristelisi kuinka? 
- Niin kun nyt tämä koronanpaska, en paremmin sano, manaa Onni ja työntää tikkua nokkaansa niin että puistattaa. Vaan hitto kun ilahtuu: Ei enää ilmesty se toinen viiva siihen laitteeseen, niin kun sillä toiselle vielä vanhemmalla miehellä, hälläpä itellään Bidenillä.

Putinpuhdas poika on nyt tämä Onni E sen suhteen. Vaikka vielä varsin on yks kolotus jälellä jotta pääsis taas asettautumaan entiselle, tutun onnelliselle ololleen:

SÄHKÖSOPIMUS.

Melkein saa mies sähköiskun, kun lukee yhä uudelleen sähkösopimusta, johon on jukertanut nimensä, allekirjoittanut entisen 4 sentin (4,41) sopimuksen kolminkertaiseen 12 senttiin (11,79). Oikein vilulla puistelee.

Vaan eläpä virka: onhan vielä aurinkopaneelit sun lämpöpumput hommaamatta - niistä se vielä ilo irtoaa, eikä paratiisissa palele.
Ja puuta puuta! - Ei kun puuta pesään!
 
- Kyllä se siitä. Rohkaiskaamme Onnia elämässä eteenpäin: sähkövaloa näkyvissä tunnelin päässä.
Ja halpahan Onnin sopimus kaikenkaikkiaan on; vielä se ukko ilahtuu, kunhan joutaa selailemaan
tuoreimpia sähkönhintoja ja hintavertailuja, joissa hinta mennä huitelee jo tuplana OE:n sopimasta: kahtaneljää ja tälleen:

Halvin
Hyvä Diili 24kk

  • Sähkön myyntihinta / kWh
    22,95 snt
  • Kiinteä kuukausihinta
    3,90 €
  • Kallein
Fortum Takuu 24kk
  • Sähkön myyntihinta / kWh
    29,02 snt
  • Kiinteä kuukausihinta
    4,50 €

Kirjavinkeissä

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Hiljaa olen odottanut

9.
milloin hän astuu Kokon Kilpi-elämäkerrassa Volterin elämään

Nyt!

Nyt on Hilja Vanhakartanon (1884-1927) aika, kun neljännes kirjasta nautittuna. Vuosi 1905, Hilja on kahdenkymmenen, Volter kolmenkymmenen. Hilja aloitellut lääketieteen opintoja, Volter jo kuuluisa kirjailija, Helsingin yliopiston kirjaston amanuenssi, jo harmaantunut.

Ai että. Tämä on rakkaustarina jos mikä. Eivät tietenkään hyväksy porilaiset Hiljan varakkaat, kahden kolmen kartanon omistajavanhemmat köyhää huonokuuloista sulhasta vävykseen. Vaan mitäs noista.

Lukekaapas: Ovat sanasi kuin valoa minulle - Volter ja Hilja. Kirjapaja 2013. Mikä kirjeromanssi! Laura Kokko kokosi kansiin parin parin vuoden kirjeenvaihdon, joka johti rakkausavioliittoon. 

Oli Volter yritellyt muutaman kerran lähestyä naisväkeä, vaan vähemmän vakavissaan.

"syksyn 1905 tärkein ulkoinen tapaus oli uuden nojatuolin hankkiminen, jota hän jo kolmen vuoden ajan oli suunnitellut" /Kokko s. 229, veistelee Volter kirjeessä kustavilaiselle ystävälleen mainitsematta Hiljasta halaistua sanaa, vaikka Hilja pyörii päässä yöt ja päivät milloin onnellistuttaen milloin masennuttaen Kilven epävarmaa olotilaa.

Pian näemme mitä tuleman pitää, miten auvoiseksi rakkausavioliitto muodostuu, käyvätkö kirjeet toteen kaikkine odotuksineen.

ps
Ainakin Hääpuheeseen ainesta jakoi kirja aikoinaan meille.
luen Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13

perjantai 29. heinäkuuta 2022

Filosofeja ja kirjailijoita

8.
joita Volter Kilpi on lukenut ja tutkinut ja omikseen rajannut: 

... Nietzsche, Schopenhauer, Platon, Descartes, Spinoza, Kierkegaard, Fröding, Ibsen, Goethe, Shakespeare ...

Siinä selkä ketkallaan marssivat mahtavat nimet etiäpäin pontevina.

Silti Kilpi ilmineeraa, jotta moni koulupoika pystyisi paremmin kuin hän selittämään noiden viisaiden sanomiset ja teoriat, sillä eihän hän oppia heistä hae vaan ajattelun ja paneutumisen intensiivisyyttä. 
- Matka ei tulos, totesi jo Manu-vainaakin benrhardil eikun bernsteinilaisittain.

Noin tuon ymmärrän kun kertailen Kilven kolmatta kirjaa, kirjoitelmia Ihmisestä ja elämästä, Otava 1902.

Täältä Kansalliskirjastosta tämäkin Kilpi on luettavissa, ilmaiseksi tietenkin (kauan eläköön suomalainen terveydenhoito ja kirjastotoimi!):


Itse luen sitä kuitenkin paperisena alleviivauksilla ryydittäen. Muuten vilahtelisivat nuo alussa mainitut viisaat ohimarssina tietymättömiin ajatuksineen kaikkineen, sekä Kilven huomiot heistä kustakin.

Siis muutama alleviivaus esille kirjan seitsemästä esseestä:

Ajattelusta.
  • Filosofi ei tutki, hän tuntee, filosofi ei kokoo, hän luo, filosofi ei ole tiedemies, hän on taiteilija.
  • Me jokainen ihminen olemme sisimmässä olemuksessamme yhtä.
Katsomuksen ihanuudesta.
  • Jokaisena silmänräpäyksenä on iäisyys elävänä ja tunnettavana edessämme ja ympärillämme.
  • Ihminen on kaikkeuden leikkikalu, joka, luullen olevansa itseänsä, ja omaa toteutustaan tavotellen, onkin vain yksi kaikkeuden ilmitulemiskeinoja.
Ihmisestä.
  • Ihmisen tarkotus on olla, olla!  (No samaahan se Haanpääkin painotti, kun käskytti sotilasta Yhdeksän  miehen saappaissa jatkosodan aikana: - Nouse olemaan. Uudelleen toisti olemisen tärkeydestä niin ikään sota-ajan kirjoituksessaan Korpraali Isolintu ja Selänpään leski: - Nousepas Isolintukin olemaan. ks. )
Taiteesta ja siveydestä.
  • Ihmisen minä opin tuntemaan Plato[ni]sta, en maailmaa. Elävän ihmisen rinta Platon kirjoituksissa aukenee, elävän, väkeväin ja vereväin tunteidensa värillä ajattelevan ihmisen rinta.
  • Jokainen taideteos, joka tunteena virtaa sieluun, syventää ihmisen tunnelmataustaa. Intensiivisemmällä tunne-energialla helteän minä Ibsenistä, ihanat väristyskylvyt olen minä elänyt Shakespearessa, kumpikin on viljellyt minun tunnepohjani syvemmäksi.
Totuudesta
  • Kaikki kaunis, kaikki ylevä ja jalo, kaikki pyhyydellä värähdyttävä ei koskaan ole muuta kuin totuutta...
Puhe ilosta
  • Oletteko joskus ilona ollut? Kun sydämenne heräsi helmenä teissä ja värisi liikutettuna kauneutena ja rakkautena.
Hautajaispuhe
  • Onnelliset me, joille elämän suuri ja syvä lahja on annettu, onnelliset sittenkin, vaikka se joskus sammuu!
Noin puhuu Volter Kilpi nuorena nuorena, jopa nuorempana kuin Miki Liukkonen, syviä. Välillä tuntuu kuin Glorylineä, sitä yhtä hurssaaja, kuuntelisi/katselisi. Kuin kielillä puhuisi tuonilmaisista.
 
Vaan, onko uskomista noin nuoren mieltä. 
Uskoisiko vasta sitten kun ukko-Volter on kuusikymppinen, saaristosarjan alussa, kolmekymppisen sijasta - jotenkin tässä kallistuu vängällä miehen vanhempaan painokseen.



luen Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13

keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Antinous

7.

Oitis, kun sain luetuksi Seiskan uutiskirjeen, jossa missikeisari-Makunen muistelee elämänsä kohokohtaa ( = sai prinssi Philipin kättä 1952) ja jossa kerrotaan tapakouluttaja Kaarina Suonperän kuolemasta, jatkan ties monettako Kilpi-vaellustani.

Antinous on Kilven neljäs kirja vuodelta 1903, jossa Volter muovaa lihaksi ja vereksi edellisvuotisen ajatuskirjansa Ihmisestä ja elämästä
Tämän jälkeen seuraava kaunokirja Volterilta on ilmestyvä vasta 30 vuoden päästä; silloin ollaan vakaasti kotimerimaisemissa Kustavissa Alastalon salissa 1933 - laadun kypsyminen vaatii kolme vuosikymmentä!
 
Nuoruuden tuotanto sen sijaan on kaukokaipuinen, sillä niin Bathseba, Parsifal kuin Antinouskin ovat Välimeren hedelmiä.
Antinouksessa liikutaan Antinous-komistuksen syntymämailla Turkin Bithyniassa Bolussa. Siirrytään Ateenaan, sieltä Roomaan ja lopulta hukutaan Niiliin. Ei auta maailman komeinta poikaa kauneus, ei oikean kauneuskeisari Hadrianuksen suosio (poikarakkautta, jota tosin Kilpi ei mainitse). 
Kaiken kauneuden jälkeen keikahtaa venonen ja Niili nielee nuorukaisen.

Antinous-nuorukaisessa on pitkä pala Oblomovia, ja eiköhän ole niin, että Waltari Sinuhen alustukseksi on lukenut tämän Kilven kirjan, jossa kaiken kauneuden rinnalla elämän tyhjyyttä, turhuutta kyllin:


luen Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13