Runoja

- Hyi stana! kuuluu rätymäinen huuto ja melske sieltä puolen pottua/pottaa*.

Zot! zot: -  Rauhotutaanpas, rauhoitutaanpas.
Kyse on palindromirunoista. Palikoista, joita jo magisteri Frangen viljeli intohimolla radiossa muinoin. Nyt unohdamme tämän hymyhäivän ja keskitymme uudempaan palindromiikkakomiikkaan. Eikä pelkkään komiikkaan vaan myös asialliseen asiaan.

Ilmaisun ilmiasu, fenomeeni, siis sama lukipa sanat edestä tai takaa kuten legendaarisen eestaasveivaamisyhdyssanan SAIPPUAKAUPPIAS. - Siittä tässä on kysymys, sanois innostunut Soini.

Pekka Kytömäki: AATTELU RULETTAA - Palindromirunoja. Aviador 2018.

Malliksi vaikkapa aktuelli runo Helsinkiin piakkoin saapuvista suurmiehistä, josta tosin Putin puuttuu, vaan haitanneekos tuo: ainahan yksi Timo Vladimirin korvaa:

Valeuutinen ei pala tulessakaan

Tuli on ivaa.

Soini osuu,

Trump murtuu.

Soini osaa vinoilut.

Näppärää!
Selataas eteenpäin - no siellähän se Putinkin. Nou hätä:

Lentää kurkien kanssa

Iso tupee Putinille.

Suutu, avaa ovia, raivoa.

Avautuu sellini -

tupee putosi.

Vaan kuunnelkaas tätä:

Lyhyt mutta vähäluminen

Taas kohta

pihalla lipuu

kolea elokuu.

Pilalla hipat,

hoksaat.

Selkeämpihän tuo kuin modernistien runoista monet, niin kuin vaikkapa sen Ämeriäkkylässäkin vaikuttaneen - ja eniten kirjastoapurahoja nauttineen - Kari Aronpuron perunaruno kokoelmassa Kiinan ja Rääkkylä runot. Kirjayhtymä 1972:
Minä en syö rehuperunaa! Minä en syö rehuperunaa! Minä en syö reuhuperunaa! (toistuu 10 kertaa, kunnes sivu täynnä)

Ovat ne taitavia nämä palindroomikot, sana hallussa tosiaan. Kytömäki taivuttaa sanoja kuin seppä rautaa. Luin ja nautin halulla hartahalla - vähintään samalla kiihkolla kuin se INNOSTUNT SONNI omassa puuhassaan.

Lisää
 Cityssä

*potta!

Kai tässä on taivuttava ja istuttava potalla eli tyydyttävä käyttämään vast'edes moista fiinimpää sanaa potun sijasta, ettei tosiaan sotkettaisi uusiin perunoihin.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Huiskuttajanaiset

Juhannus pitkä - elämä lyhyt. Jalkapallo-ottelu pitkä - Putin lyhyt.
Täältä tullaan, ja selkokielellä.

Assiita MM-jalkapallokisoista Venäjällä.

Kisapallo jonkamoisen
Putin ojensi Trumpille Helsingissä
16.7.2018

Siinä tanner tömäjää kun miljoonamiehet palloilevat. Miestä kaatuu enemmän kuin sotatantereella ja voi sitä voivotusta ja tuskaa! Jääkiekossa kun kaatuvat, nousevat siinä samassa salamana - vaan mitä tekevät nämä! Ei minussa sääliä herätä, päinvastoin mukava kun miljoonamiehet saavat ns. munilleen. Katsokaa nyt esim. Messin tilinauhaa: paritmillit viikossa. Oikeastaan kaikkia pari milliä vuodessa tienaavia kanssakansalaisia pitäisi kansan saada potkaista ns. munille vaikkapa yleisissä  toritapahtumissa uudenvuoden juhlissa ennen presidentin suoraa puhetta.

Entä nämä VIP-vieraat!
Yhdessäkin ottelussa, joko Nipponin tai Korean, kaksi pulskaa herrasmiestä istui parhailla paikoilla upottavissa divaaneissa ja, voitteko kuvitella vielä nykyaikana, kaksi kimononaista huiskutteli herrojen takana seisten viuhkaa, tuulettivat isojen herrojen kaljuuntuneita päitä koko ottelun ajan - ikään kuin sähköisiä hyrriä ei olisi keksitty!

Noilla huiskuttajanaisilla olisi täh(d)ellisempääkin tekemistä - kentällä tuomarin lisäksi voisi juosta pari kimononaista valmiina puhaltamaan kaatuneiden pipeihin.

Ei muuta.

(kirjoitettu kimmastuksissa, Veikko Huovisen 'Lyhyiden erikoisten' ja 'Rasvamaksan' vaikutuksen alaisena - sorryt vaan)

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Veronican libido

Joulukalenterin V lunkku - Maa ilman vettä

05.12.2009 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

Keskeneräisten joulukalenteri

(Tänä jouluna kunkin lunkun takaa paljastuu kirja, jonka lukeminen jostakin syystä on jäänyt tai jollakin tapaa on yhä kesken: joskus liika hyvyyden, joskus liika pahuuden, joskus jos jonkin syyn takia. Lunta ja joulunvaloa odotellessa pimeydessä vaeltaville: Keskeneräisten joulukalenteri.)

Veronica Pimenoff  (1949 - ) Helsinki
antropologi, psykiatrian erikoislääkäri

Niin viisasta, niin älykästä, niin intensiivistä. Ja niin paljon asiaa kahden aikoinaan Berliinissä opiskelleen naisen uudelleen kohtaamisessa lissabonilaisessa sairaalassa. Toinen niin musta, toinen niin valkoinen. Mustavalkoiset kohtaavat.
Tässäkin väkivaltaa, silmitöntä silpomista kuten Uriksella. Mutta ei Pimenoffillakaan väkivaltaa kosiskelun vuoksi. Kymmenen vuotta pulpetti veressä olen tätä toivomaani joululahjaa lukenut lähinnä koulussa romaanitunneilla itsekseni; nyt loppumetreillä ollaan, pari vuotta enää.

"Oikeus on aina samalla puolella liipaisinta kuin sinä..."

"Paljasjalkaiset eurooppalaiset eivät halua joukkoonsa paljasjalkaisia afrikkalaisia. Riittää että Helsinkiin muuttaa kaiken maailman lieksalaisia kaupunkilaista esittämään."

Onko hikkajiin allakka tai pää sekaisin? Juhannus ja joulu vaihtaneet paikkaa?
Aiheellinen mutta ennen aikainen kysymys.

Sattui vaan näin somasti, että

• luennassa edelleen olevassa Marttisen Veikko Huovis -kirjaelämäkertauksessa Konstan näyttelijä Lauri Leino käy kirjeenvaihtoa, lähinnä elokuvan tiimoilta, Veikon kanssa - siinä sivussa myös seksuaaliapua antavasta palveluammatin harjoittajasta Veronicasta. LL kirjoittaa sotkeutuneensa libidoon: "Veronica on kiva juttu, vaikka piti koko ajan olla Tietosanakirja vieressä ennen kuin pysyin kärryillä, mutta opinhan 'libidon'."
• ja Keskenjääneiden kirjojen joulukalenterissa olin hyljännyt Veronica-kirjailijan vähän samoista syistä: oman sivistyksen puutteeseen - romaania ei voinut yliolkaisesti lukea eikä tietosanakirjan kanssa paneutuminen Leinon lailla houkutellut.

LL oli juuri lukenut, 1967, kirjailijan tuoreimman kirjan Lyhyet erikoiset ja sen Veronica-nimisestä jutusta antaa palautetta. Huovinen vastaa, että pakko on vielä hetki yrittää kimpuroida ajan riennossa ja vastaan ilottelevan kriitillisesti potkiskella:

"Jaha, olet tutkinut syvällisesti viime opustani. Olet jo sen ikäpolven miehiä, että lienetkö edes kuullutkaan vaikkapa Veronica Pimenoffista, nuoresta teinitytöstä, joka pari vuotta sitten liehui vapaan rakkauden apostolina erilaisissa kirjallisissa julkaisuissa, herättäen suurta ihastusta tietyissä piireissä. Juu ..."

Voisipa Huovinen olla vaikeuksissa kirjoituksineen nykyhäkkyrämetoossa, tuonkin Veronicansa hän kuittaa loppulauseella: "Sellaisia ne akat on!"

Vaan olipa tuon kanssa miten hyvänsä, asian laidan siis, niin onhan meidän myönnettävä, jotta Veronican libido on ajankohtainen, aktuelli, suorastaan käteen räjähtävän polttava tänään: Onhan juhannus - ja siihen jos mihin libido kuuluu kuin juhannuskoivu porraspieleen.

Hyvät mitut!  😎 💑 💃

Täältä
 muut syystä tai toisesta keskenjääneet kirjat

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös



Ei saa ampua ilmakolla

😡 Ei! Ei! Ei! mitään kivaa saa tehdä. Niin kuin ennen sai. Lapsena ampua vaikka ilmakolla räkättejä - eivätpä syöneet mansikoita äitin pikku mansikkamaalta.
Vaikka sano se kerran naapurin ukki, jotta korvan ohi lensi lyijynpalanen.

Ja veneellä saatiin kyselemättä omin päin keskenään poikain kanssa soutaa ja meloa luodolle onkimaan, tulentekoon ja sumpinkeittoon. Joskus löivät laineet, joskus oli tyynempää.

Vasta ihmetteli muuan kaveri, jotta mitenhän lieneekin hengissä selevitty kun uimataidottomina tukin päällä riekku ja pärskytteli keskelle laivaväylää, eikä kerran tai kahesti vaan pitkät päivät.

Eivät ne vanhemmat läheskään aina tienneet mitä jälkikasvu teki lomilla ja koulupäivän jälkeen - villinä ja vapaana! Eikä pojankoltiaisilla paljon hurpaa ollut mitä tonttuilivat, kunhan vaan oli mielenkiintoista ja jännää. Pienimpiä paheita oli kaivertaa pikeä kaupanvaraston päätytynnöristä ja sillä herkutella.
Sitten kun tuli selkäsaunaa, niin tuli. That's it. 😥
Pankkiryöstöistä ja saarenpoltoista (4.5. /7.5.) on jo mainittu aikaisemmin, joten niistä ei tässä kuin ohimennen häpeämaininta.

Sitä vaan että on hyvä kun on nykyisin jokin tolkku lapsilla ja leikeillä, ainakin etniset, rajat. Sekin ettei saa kiipeillä edes leikkimökin katolla, vaikka me aikoinaan könyttiin liiterin kattotuoleilla: katon alle viritettiin lankut ja laudat ja vilisteltiin liiterin ylisten korkeuksissa kilvan kuin rotat.

Oli aktiviteettejä, oli!
Ihme kun henki säilyi ja yhä pihisee.

Sairasta menoa tuommoinen, melkein yhtä sairasta kuin tämä tietokoneen näpelöinti, tahi pelaaminen kaiken maailman sähköisillä kapuloilla paikallaan jököttäen. Tosin sairasta tuo tuntuu olevan sormipelaaminenkin:

Maailman terveysjärjestö luokitteli pakonomaisen videopelaamisen sairaudeksi

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Ei saa leikkiä Riippuvaa Räkää

Siitä on kuulkaa leikki kaukana kun päivän leikkii, ja tasapainoilee.
Pitäisi tuon tuostaan langeta polovillensa ja tyrkätä autoa parkkitalossa liikkeelle - ja pingispalloakin samalle radalle, sun muuta kulkusta.

- Tänne! kohta jo kuuluu käsky. Tahtoja tarttuu peukaloon ja kuljettaa verannalle pullon juureen.
- Tää, sanoo ja näyttää pulloa. - Joo! innoissaan nyökkää.
Saippuakuplia.

Arvoisa vieras, pieni ihmistaimi, hentoisin hartioin, intoa täynnä käymässä mummolassa. Aurinko lämmittää verannan lipan alta, tuuli hiljaa henkäilee, pikkupöksyissä tarkenee.

Muuten kaikki hyvin, jos vielä noista inisijöistä pääsisi; ne kun isoja punaisia kutisevia paukamia tekevät kummallekin.
- Tapa ja läiski ne hengiltä! ukki empien kehottaa, eikä ole satavarma, saako noin sanoa - kun ei saa varmaankaan muutenkaan omia kunnon leikkejä opettaa, sitäkään vintillä roikkuavaa inkkarisulkahattua pojanpojan päähän asettaa ja leikkiä intiaanipäällikköä, sitä Riippuvaa Räkää.
Eletään lempeämpiä aikoja, kuten uutisista näkee.

Ei saa ukki olla enää inkkaripäällikkö.
Vaan ei olisi ukista Niinistöksikään.
Vaikka Sauli on vielä vanhempi! Ja vieläpä suoraan isä! Aaro Veli Väinämön isä.
No presidentin pitää jaksaa, olla viriili, koska on presidentti - kaiken päälle koko valtakunnan isä!

- Kysypäs jos mummo joutas ja jatkas. Etitääs mummo. Oisko keittiössä?
- Joo! - Mummo.

Mummon hommaksi lopulta jää niin ruaanlaitot kuin leikitykset. Ukki ottaa kirjan. Erkin kirjan.
Asettuu lepotuoliin verannalla leikkijöiden varjoon.

Lukee kirjasta kunnon presidentin puuhia, kun tämä Kiteellä kävi:

"Sitten Urho otti illan mittaan montakin ryyppyä. Minä aattelin, että eiköhän tule humalaan, vaikka on presidentti. Kun Veikko Huuskonen levitteli Tyllin pirtissä kurttuaan, huomasi Kekkonen, että missäs naiset. Armi Ratian porukka haettiin kirkolta helikopterilla tanssimaan. Poislähtö saaresta oli Urkille väkinäistä. Puolivälissä salmea määräsi, että käännytäänpäs takaisin. Kun adjutantti sanoi, että ei käy, niin Kekkonen tokaisi, että se on sitten aamulla lopputili jokaiselle." -Aarni Vepsä

- Erkki Jormanainen: Leipää ja lirkutuksia. Ilias 2003

 

Toisella silmällä vahtaa mitä ne ja kuulee että nyt ilo on ylimmillään, saippuakuplat suurimmillaan, värikkäimmillään yhä ylemmä karkaamassa taivaan tuuliin.

Rajaton on riemu.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös 

- Elä puttoo!

Enpä enää ois uskonu että viitsisi tässä iässä enää katolle kavuta ja siellä koko päivän polvillaan, mahallaan, selällään ja ties millä kyljellä kuhnia, korkeuksissa monen vinkkelin päällä peltiä paukutella.
Vaan eipä auta, pakko on. Sateet tulevat  ja katto vuotaa.

Peltiliike ei jouda muutaman pisaran takia paikalle tulemaan, kuulemma kaheksan isompaa urkkoa on vielä jonossa. Eka kerran soittelin vähän ennen vappua: josko Jurkan jälkeen; luppaili mitä höylimmin, jotta piankos täältä tullaan. Ei oo näkynt ei kuulunt puolenkymmenen puhelinsoitonkaan perästä - ja eikös tässä pian juhannusviikkoa aleta.
Jotta minkäs teet: mää ite!
Ei kun tika-alumiinipuita hilaten seinätikkaita myöten korkeuksiin.



Tuuliviirikö katonharjalla varjona?
 (sipase kuvaa - suurenee)

En minä sillä jottako pelottas: ei hiventäkään. Päinvastoin: apinageenit kumpuavat syvyyksistä, jylläävät heti kun vähäkin korkeammalla keikutaan.

- Elä puttoo!👄
Mitäs työkaluja matkassa: kynsiviila, virkkuukoukku ja atulat! Ja raaputetaan, raaputetaan; niitä joka koloon tungetaan.
Ja pois!

Toiseen ylösnousuun jo järeämmät aseet: vasara ja puukapula. Aikansa rämistellään.
Ja alas!
- Elä puttoo!👄
On ahkeruuskahvin ja päiväpostin aika. Hesarin ristikkoon, siihen Lehdon Auliksen, jokunen varma sana kuivamustekynällä - ja ne teet (T).
Eihän vain ala vanhan jalkalihaksia jo vähän ikään kuin jäytää ja kouristella?
Ei auta. Mitäs aloititkaan!

Katolle siitä kapuamaan! Nyt yhä ylemmä semmoinen rautarissapumppu kainalossa, tuubi pumppuun ja pursottamaan; mitä lie liimamönjää, tilkihtemispuuroa kaikkiin epäilyttäviin koloihin ja huokosiin.
- Elä puttoo!👄
Enää maalia paikkausten päälle; se ikiaikainen kattomaalipurkki kellarista porraspieleen syömätauon ajaksi lämpimään.
Suuri virhe!

Kun syöty on, on silmissä pitelemistä:
Heh! Sano heh. Hitot!
- Tuommonen töhry!

Olisiko tapahtunut lämpölaajeneminen tahi muu korroosioeroosio, mutta alkoi syömämiehen silmä sairastaa, kun ulos tuli ja porraspäätä tuijotti. Että pitikin tuo pönttö astumakivelle laittaa - eikö ois ollu maata hiekkaa pihamaa täynnä!

Siihen oli levinnyt mönjäytynyt maali ruosteinen ysilitran pöntön pohja pettänyt, betonilaatan päälle - taivaansinisenä siinä möllötti etanamaisen hitaasti yhä laajeten.

Jokunen litra oli vielä valumatta kiltisti astiassa, riittävästi. Purkin vaihto ja - ylös!
Suti käteen ja hiha heilumaan.


Persmäki?

- Kohan et puttois! 👄

Vieläpäs jaksoi alhaalla kannustaja kannustaa. 💋 Seihtemättä tuntia yhestä huolta kantaa! 👍

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Väinö Linna ei vastannut - Karipa vastasi!

Mites se menikään:

1. Hirri (1950)
2. Havukka-ahon ajattelija (1952)
3. Ihmisten puheet (1955)
4. Rauhanpiippu (1956)
5. Hamsterit (1957)
6. Siintävät vuoret (1959)

Tässä kohtaa mennä kyhnyttelen Eero Marttisen luotaamaa (kirja)elämäkertaa Veikko Huovisesta: Hiljaisen hymyn mies. Into 2018. Ja kun mitään kiirettä ei ole niin Veikolla kuin minullakaan, niin hiljaa hyssytellen meloskellaan eteenpäin. Ja kas kas, Marttinenhan on tehnyt virheen: "Veikon neljäs kirja, hauska Hamsterit romaani sai hyvän vastaanoton."
- Viijjes, viijjespäs!

Rauhanpiippuun mielistyin jo pienenä, isona luinkin sen pienille oppilailleni aamulukemisena, ns. aamunhartautena tahi aamunavauksena; olisiko mennyt puolen lukuvuoden aamut. Oli, olihan se syntiä, sillä silloin olisi pitänyt lain mukaan kouluaamujen alkusanoihin sisällyttää uskonnollista aineistoa, mikä nykyään taas on ehdottomasti kiellettyä.

Mikäs oli seikkaillessa kersantti Milita Forton ja filosofi Petro Pacpipon kannoilla Pohjois-Nefortasta Mielkukon maahan suurvalta Banditon hyökkäyksen alta.

- Se on puhtaasti pasifistinen kirja, jossa tuomitaan sota, myöntää Huovinen, joka kuitenkin jollekin kirjan pöyhijälle lausuu, että 'olen sen sortin pasifisti, että vihaan suurvaltojen asevarustelua ja röyhkeyttä. Mielestäni Suomella on saanut ja saa olla melkoiset puolustusvoimat.'.

Veikkopa oli niin ovela, jotta lähetti teoksensa Väinö Linnalle, jolta Tuntematon sotilas oli julkaistu pari vuotta aiemmin. Ei kuulunut kuraustakaan, Väinö ei vastannut. Kävi vähän kuin meille, kun koulussa luettiin Ronttosaurus tahi Rasvamaksa ja lähetettiin Veikolle nippu piirustuksia ja kysymyksiä niin eipä tämä vastannut sanan sanalla, tosin kuin myöhemmin Päätalo Tammetun virran kysymyksiin ja kehuihin.

Huovinen lähetti Piippunsa myös Kari Suomalaiselle ja sieltäpä tulikin oikein jytäkkä vastauskirje, jota uskomaton ilme kasvoillani tässä aamutuimaan luen ja pureskelen, hyvä ettei mene huonot housuihin - tosissaanko on kun linkolalaismaisesti Veikolle vastaa:
--
"Miten esimerkiksi alhaisokansat voidaan pitää kurissa ilman aseita?"
---
"Sodassa kuolee ihmisiä, mutta onko se mikään vahinko?"
--
"Eikä toisaalta ole mitään väliä mitä tapahtuu niille, jotka eivät merkitse mitään."
- -
"Näin sodassa röykkiöittäin ruumiita, mutta --- Päinvastoin tunsin samanlaista tyydytystä kuin heittäessäni roskapaketin alas parvekekuilusta: maailma on taas tullut siistimmäksi."

Aikamoinen breakfast tälle aamulle.
Eiköhän näin rasvaisilla eväillä taas tämän päivää jaksa kirves kädessä halkoja rantteella pilkkoa.

Täältä lisuketta.

ks. myös

Panu Rajala: Hiljainen humoristi

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kirkkotaateissa

170 vuotta millä tahansa pytingillä on pitkä ikä - Suomessa.

Niinpä mars matkaan ja juhlimaan!
Pyhävaatteet päällä mikä ettei juhlava olo.

- Kun ensi kertaa astuu tänne sisään, hämmästyy. Mutta niin tekee vaikka tänne 'työkseen' astuu...
Puhuu pappi, rovasti eli kappalainen - ota noista titteleistä selvää.

 

 

Ylempi pappi piispa puhuu ylempää, saarnastuolista asti; juhlamielellä hänkin. Mitäs meitä rahvasta: puolentuhatta kuitenkin kaikitenkin alempaa kuuntelemassa paljon nähneissä penkeissä istumassa.

- Jos ne ja tämä temppeli voisi puhua, olisi niillä paljon kerrottavaa: iloa ja surua, työtä ja vaivaa ... Nyt jo puhuu kolmas papistosta, naisenpuoli.

Välillä veisaamme ja välillä kuuntelemme, vaikkapa nyt kuudennusmies Pietari Makkosesta.
- Pitkäveteisyys on jotenkin rauhoittavaa, ja ihan mukava istuskella huolia vailla, kuiskaan vierustoverille. Kestipä vaikka iltaan. Nauttii toisten järjestelemisistä ja vaivannäöstä, huolesta: riittäkö kirkkokansalle kakku, kahvi, soppa; ovatko palkitut paikalla?
Tai onnistuuko esitys, oopperan palaset... Näkeekö kansa, kun tuo vanha valokuvaaja mies häärii edessä, sotkee pasmat, häiritsee paarmana juhlatunnelmaa. - No nyt minä ymmärrän, miksi ne kieltävät valokuvaukset näytelmissä ja paremmissa esityksissä, kuiskaan taas viereen.

Vietetään maailman suurimman puukirkon 170-vuotisjuhlaa. Viiden tunnin ajan. Syödään välillä. Juodaan välillä, kahvia. Kirkonmäellä. Aurinko paistaa. On Luojan lämmin pyhäpäivä.

Asiaan:
Tekniset tiedot:
45 m (p)
42 m (l)
27 m (k)
37 m (kupoli)
Suunnittelu: A.F. Granstedt
Urakoitsija: Magnus Tolpo; toteutus: poika Theodor.

Kerimäellä siis ja suu ammollaan kaksikertaisia lehtereitä katselee, hämmästellen ihaillen yhä vielä kaikenmaailman nähnyt nykyeläjäkin - mitkä aatokset lienevät myllänneet vähemmän maailmaa nähneiden, niiden saloilta saapuneiden 3000 avajaisistujain pääkopassa helluntaina 11.6.1848 ...

Sanoo. Sanoo se joku noista Jumalan palvelijoista toki senkin, etteihän kirkko toki pääasia ole vaan Sana siellä.

Poistumme taatteinemme hautuumaan kautta ja etsimme ristin:

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Eiks oo kiinnostavaa?

👃
2 kirjan tilausvaraus Vastapainolle tehty:

• Auerbach: Maailman kirjallisuuden filologia

sekä ja ehdottomasti:

• Rousseau: Yksinäisen kulkijan mietteitä



Rousseau

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

 

Leväperä vai työperä

Riettaallistahan on, kaukana taivaallisesta, tuommoinen tyhjänpäiväinen elämä, jota eilen tässäkin potussa harjoitettiin. Tiedetään! Tiedetään! ja tunnetaan. Uhallani ihan esille toin. Iliman aikojaan. Pirruillessani. Toki jonniilaista vetoa tuntien - mitä sitä kieltämään.

Tämä tänään tuon tulkitsee:

Aina ei jaksa hyveellisesti elää eli vaikkapa tämän Senecan (n.4 eKr.-65 jKr.) oppien mukaan: himottomana hyveitä etsiskellen aikakausien viisaiden seurassa, Pythagorasta, Sokratesta sun muuta Aristotelesta mielessä ja kämmenellä.

Vaan onko Senecaakaan uskominen, paraskin opettaja ja kasvattaja, jonka ylimpänä luomuksena ja tuotteena kimmeltää keisari Nero! Tai voihan olla että vehnäjauhoista ei ruislimppua paraskaan leipuri paista.

Tuosta Heikoimmasta lenkistä ja sen nippelitiedoista Senecalla olisi varma tuomio esittää, sillä, kuunnelkaas sanaa Jeesuksen ajoilta kahden vuosituhannen takaa:

"Oli aikoinaan kreikkalaisten tauti kysyä, montako soutajaa Odysseuksella oli, kumpi kirjoitettiin ensin Ilias vai Odysseia, edelleen kuka oli niiden kirjoittaja ja muuta sen laatuista. Jos keräät tuollaista sisällesi, se ei kartuta hiljaista tietoasi; jos taas tuot sen esille, sinua ei pidetä oppinneena vaan tylsimyksenä. Ja nyt tämä vimma joutavien asioiden opiskeluun on vallannut Rooman!"

Ja ensi torstaina alkavista Jaliksen MM-kisoista Venäjänmaalla tuomio tuli jo kaksituhatta vuotta sitten:

"On työlästä käydä läpi yksitellen kaikki ne, jotka ovat kuluttaneet elämänsä lautapeleissä, pallopeleissä tai auringossa kehoa grillaten. --- Heistä tuskin kellään on epäilystä, etteivät he ole muuta kuin työteliäitä tyhjäntoimittajia."

Mikä kumma se silti vetää ihmismassoja hyödyttömään ja turhuuteen?
Vaikka tarjolla olisivat 'jalot opinaiheet: rakkaus hyveeseen, hyveenmukainen elämä, himojen huomiotta jättäminen, taito elää ja kuolla sekä syvä rauha kaikesta'.

Kunhan ei vain tuo kaukainen käsittämätön mutta vääjäämätön elämänpäättyminen, ks. kirjan nimi, panisi iskemään kiireen vilkkaa töppöstä toisen eteen, käsittämättömästi pomppimaan tyhjän perästä, riehaantumaan joutavan jäljillä. Sama se - kuollaan tässä kumminkin!

Vielä pahempi kuin Heikoimman lenkin katsominen ja Jalkapallon MM-kisoista innostuminen on Senecan, myös minun (opettajahan minäkin!), mielestä maineen metsästäminen ja tuhannen arvottoman asian saavuttaminen hinnalla millä hyvänsä, kun kuitenkin lopulta 'mieleen hiipii ajatus: näinkö kaiken vaivan vain saadakseni kaiverruksen hautakiveen?'.

- Säälittävä. Surkea. Häpeällinen.

On ihminen joka kuolee vanhuuttaan virantoimituksessa aplodeja odotellen, kuittauksena kuitenkin vain pitkään kärkkyneiden perillisten hyvät naurut.

Loppukysymys, retorinen, kuuluu: työperäkö vai leväperäkö parempi?

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Vähemmän viisasta

Jos toissailtana pyrki melko viisasta porukkaa koputtelematta työntymään manipulointikeikalle Tutun Miehen aivokoppaan eli hummeettiin [vrt. 'Hemman hummeetin ruvenneen sassaroimaan' /Päätalo], niin nyt öylisehtoolla [öllöläläinen sanonta]
ei moista pelkoa kun kanavapujottelu kesken kaiken keskeytyi yhen klanimunapään ohjelmaan Heikoin lenkki.

Eilen illalla siis ennen Oslon Bislettin Timanttiliigaa maksetulla kanavalla.

Heikointa lenkkiä saivat katsella rahattomatkin, maksamattomalta kanavalta joltain lähettivät.
Raha tosin siinäkin liikkui, jos joku älysi rääkäistä PANKKI! ennen vastausvuoroaan.

Ennen näkemätön oli ohjelma.
Koukuttihan se tietenkin. Hamaan tappiin asti istututti Tuttua Miestämme aparaatin äärellä: sai olla viisaampi kuin valkohampainen stailisti Teuvo Loman ja punatukkainen liehulettinen Tommi Läntinen. Siihen se koukutus perustui. Eikä tuottanut tuskaakaan tietää Teuvoa enemmän, Teuvon tietolaari oli näköjään kaavittu joskus tyhjäksi: Hammurabin lakikin kuului kuuluvan muodossa 'Ole hyvä!'. Ei nyhdetty hammasta hampaasta, vaikka Teuvolla noita olisi ollut mitä ottaa.

- Loman tarpeessa Loman! Kaikenlaisia tietäjiä! tuhahti TM ja otti katseensa käsittelyyn muut kilpailijat, joista muista ei tunnistanut yhden yhtä Läntistä lukuun ottamatta, vaikka kysymyksessä oli julkkisten Heikoin lenkki.

Olisi syytä katsoa telkusta muutakin kuin uutiset ja urheilut ja lehdistä lukea, ja kirjoista muutkin kuin kaunot!

Mitäpä katse käsitteli?
Vasemmalta oikealle jos käänteli, niin laitavasemmalla oli joku nainen, CC, putosi jo hyvissä ajoin. Ei harmainta aavistustakaan tästä julkkiksesta. Sitten Teuvo. Ja Teuvon vieressä Shirley, ei Temple vaan joku ihan tavallisen söpönnäköinen tyttö. Miss Suomi kuulemma. Kaukana tyylikkäästä Tanjasta. Alkuajan siinä oikealle edetessä seisoi joku porilainen aviopari, joka putosi heti kättelyssä. Heistä ei TM:n tietorekisterissä mitään havaintoa ennen tätä - eikä tämän jälkeen? Joku Aurora äärioikealla tiesi paljonkin, mutta: - Kottiin kottiin!

Ainoa tietäjä koko sakissa oli Klaus; oisko ollu Härö, arveli TM, Järvinen ei ainakaan. Muita Klasuja ei tiedä ei tunne. Klaus muisti senkin ekasuomalaisformulakuski Leo Kinnusen.
Apposen auki loksahti Läntisen suu kun kuului itäinen kaksintaistelukysymys: - Kuka suomalainen kävi Moskovassa rauhanneuvotteluissa 1550-luvulla?
Siihen loppui skaba. Klaus korjasi potin jonnekin hyväntekeväisyyteen.

Oli Oslon aika.
Mertarantaa ja Evilää vielä kaksi tuntia. Oslossa paistoi aurinko yhdeksältä, akkunan takana vihmosi vettä. Wahrholm jäi jälleen Samban jalkoihin, kuten Roomassa. Niin hyvä. Opiksi ja ojennukseksi nuorelle itseään täynnä olevalle lahjakkuudelle.

Rattoisa iltapuhe TM:n mielestä, vaikka vähemmän intelligenssinen olikin; ennen muuta helpotti katsomista kun mukaan ei ollut kelpuutettu yhtään suomalaisurheilijaa.

Tutun Miehen sormet syyhyävät jo viikonpäisestä MM-jaliksesta. Koko kuukausi!
A vot!

Joten
voivat vähentyä

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Ajatukset voltilla

Viimeisen tunnin aikana on koputtelematta käynyt lunta vaille kesää viettävän Tutun Miehen pääkopassa kurkkimassa kolme huomattavaa henkilöä, joista kaksi tunnettua miesfilosofia ja yksi vähemmän tunnettu nais-: Adolf, Pentti ja Val, (Eero siinä juoksupoikana sivussa.)
Ruoka-asiaa heillä toimitettavana.

Natsaviiksi Hitler työntyi ajatuksiin ensin kehuen, että  on ollut ja tulee olemaan kuuluisin vegaani, vegetaristi tai joku sen tyyppinen - lihaasyömätön äijä joka tapauksessa.

Linkola pistäytyi heti kuittaamassa, ihmismassa mielessä hengenheimolaisensa:
"Vastustan ehdottomasti lihansyönnin lopettamista. Minun ruuastani melkein 90 prosenttia on karjataloustuotteita." + 3 l täysmaitoa/päivä.

Kala myös, mädäntynyt varsinkin, käy - on suurta herkkua, senhän todisti jo Eero Alén Soutajissa:
"En käsitä, miksi L ei halua syödä tuoretta kalaa, sen pitää seistä ensin vähintään pari kolme päivää jossain sattumanvaraisessa paikassa ulkona tai sisällä. Se ei tietenkään ehdi varsinaisesti pilaantua mutta kuitenkin! Ehkä hän pyrkii esittämään jokapäiväisellä elämäntavallaan senkin, että hygieniavouhottajat ovat hulluja?"

Nuo äijät mielipiteineen olivat hädintuskin häipyneet Tutun Miehen otsalohkon alta, niin jo pölähti siihen kolmen päivän takaa tuttu Plumwood tuomaan naisnäkökulmaa pureskeltavaksi.
Puheli ruokaan liittyvästä hautaamisrituaalista oikein kolmen täpän painoin:

• "Kiellämme olevamme ruokaa toisille, ja se heijastuu kuolemaan ja hautaamiseen liittyvissä tavoissamme. Hautaamme vahvan arkun syvyyteen, jossa maaperäeliöt eivät enää toimi..."
• "Identiteetin konsepti asettaa ihmiset ravintoketjun ulko- ja yläpuolelle, ei osaksi elämän vastavuoroisia pitoja, vaan niiden ulkopuoliseksi manipuloijiksi ja herroiksi: eläimet voivat olla meidän ruokamme, mutta me emme koskaan voi olla niiden ruokaa."
• "Filosofintyössäni näen enemmän ja enemmän syitä tähdentää kyvyttömyyttämme ymmärtää tätä haavoittuvuutta, huomata miten väärässä olemme nähdessämme itsemme kesytetyn ja mukautuvan luonnon herroina."

Vakuuttavasti puhui krokotiilin kidat läpikäynyt Val, samoja kuin Pentti, joka puolestaan tuntenee kuin koko elämänsä ajan olisi pyörinyt krokotiilin hampaissa keskuudessamme kituessaan; siihen suuntaan Pena poistuessaan antoi elämän yhteenvetona ymmärtää:

"Kaikki on sanottu. Ei ole enää mitään lisättävää siihen, mitä olen kirjoittanut. Ei muutenkaan kannata sanoa mitään tästä maailmasta. Se on niin peruuttamattomasti poispelattu tämä maailma, ihmisten maailma."

Tuttu Mies säikähti moisia ajatusvieraita niin, että heti kun sai heidät karisteltua kannoiltaan, aukaisi television ja haki Alfa-tallenteilta kissaohjelman, jotta olisi taas maailman rytkeessä tiiviisti osallisena.

Kuvia ja käännekohtia: CatCat -duo
Bye Bye Baby Live -94

 

Lähteet
Michael Kerrigan: Hitler - The Man and the Monster
Eero Alén: Linkolan soutajan päiväkirja, Sammakko 2006
HS Kuukausiliite 6/2018: Hiljainen kevät
Nuori Voima 2/2018: Val Plumwood: Being prey


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Ihmisolento lihanpalana

Turha tässä on toissapäivän kaltaisia tositarinoita kertoa kun valmiita on tarjolla nokko. Ja minkälaisia! Tapahtumatkin aivan toista luokkaa kuin tykilläampumiset ja armeijasta karkaamissuunnitelmat.

En pitkiin aikoihin ole lukenut näin sisällökästä juttua kuin Saaliina Nuori Voiman uusimmasta, 2/2018, Syötävä?-numerosta.

Krokotiilin kitaan hampaiden puristuksiin joutunut australialainen ekofeministi Val Plumwood (1939-2008) kertoo tuskallisen kamppailun vedenalaispyörityksestä vetävästi, sujuvasti ja jännittävästi - henkeä haukkoen niin lukija kuin tekijäkin.
Moni tarina loppuisi siihen, ja tarinan lukija olisi kylläinen: tässäpä tämä, hieno kuvaus.

Mutta mitä tekee kirjoittaja? Ei kuin parantaa. Alkaa filosofoida, koska filosofi on sekä lisäksi luonnonsuojelija. On asian aika, johtopäätösten:

- "Olen ihminen - minulle ei voi käydä näin. Olen muutakin kuin ruokaa!" Se oli tyrmistyttävä arvonalennus, monimutkaisesta ihmisolennosta pelkäksi lihanpalaksi. - Olemme syötävää, mutta myös paljon muuta.

Suosittelen kernaasti kääntymään Plumwoodin jutun puoleen, koska itselläni ei ole lähimainkaan vastaavaa tarjottavana.
Krokotiilikin tämmöinen poikanen vain, aito kylläkin, kirjahyllyn koriste - pesoilla ostettu:

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

YO

yo. otsikon tittelin merkitsevät CV:hensä seuraavat 27 000 ylioppilasta: Aab...

No ei, olkoon luettelematta - näkeehän nuo vaikka täältä.
Sen sijaan kertailen omaa yo-kevättä ja -kesää.

Stipendinkin ojensi äidinkielen Vieno tuolloin ja arveli varmaan antavansa potkua kirjallisiin rientoihin. Mutta mitä vielä! Ainoaksi stipendiksi jäi se satanen, ja ura uusi oli urkeneva kun poikanen meni kesäksi TVH:n lanahommiin ja puisia sillankaiteita veistelemään. Syksymmällä sitten työntyi armeijan harmeihin ja harmaisiin.

Pyrki uutena kesänä kesken armeijan ja asevelvollisuuden, loma houkuttimena, Ouluun kirjallisuutta opiskelemaan, analysoimaan pääsykokeissa jonkun runoilijan runoa. Ei osannut, eikä päässyt; mitä lie höpäjänytkin hienoa tuon taivaallisia.

Se oli virhe, suuri virhe, tuo pyrkiminen, sillä varaventtiilinä kukkinut opettajuus ja sinne päin pyrkiminen kiellettiin: tarvittiin muka kovapanosammunnoissa Lapissa laskija tykin lentoratoja teltan pimennossa laskemaan - kapelo kova kuulemma pätevistä laskijoista, varsinkin kun kovilla jysäyteltiin. Kajahti ehdoton ei, koska: "Olettehan jo kerran pyrkinyt ja lomaoikeutenne käyttänyt."

Ristonrillu, kelanpyörittäjä viestimies, pääsi, mutta minä en.

- No johan on helevetti! kirosin ja heti tein karkaamissuunnitelman eli huomenissa joka tapauksessa hyppään Misistä junaan ja jyskyttelen Riston kanssa Joensuuta päin.
Sattui onneksi suokäppyröiden ja mäkäröiden seassa vaellellessani suurin mahdollinen herra vastaan, oikea ilmielävä evlut.
- Saanko puhutella? asennon tempaistuani kysyin.
Ja sain. Ja sain lomatoivonkin saatteella: "Tehkää nopeasti uusi loma-anomus toimistoon."

Humaani mies tämä Hevonoja.
Paljon humaanimpi kuin luutnantti ja ärisevä vääpeli siellä toimistossa.

"Viikko", murahti jompikumpi noista ja ojensi litteran.
Johan tärppäsi.
Eikun aamusella Rilluttimen kanssa parhaat päällä rotoon ja asemalta junaan.

Sille tielle sitten jäin. Taikka kävin vielä parin viikon kostot istumassa vakipäivystäjänä kasarmilla.

- Lapsen kielellinen kehitys, kerroin tuntojani haastattelussa professori Annika Takalalle perimmäiseksi syyksi pyrkiä luokanopettajaksi.

Noin viisaasta tekstiä ei liene kuullut muilta, koska pomppasi kesken vartinhaastattelun pystyyn Annika ja lähti varmistamaan, ettei kai vain ollut este päästä sisään vaikka  yksi neljästä sisäänpääsypäivästä oli jäänyt väliin.
Tuli kohta ja huoahti:
- Vähän painoarvoa sillä päivällä.

Siihen kuihtui kirjallinen ura, lähes. Vaan onhan tuota saanut kirjoittaa kyllin näinkin, vaikka isommat ambitiot katosivatkin sen siliän tien. Tänne Pottuun/Pottaan ja Kirjavinkkeihin mahtuu tavaraa päästä jos jonkinlaista, ihan omatekemää.  Sanapalikoilla leikkimistä. 🚽
Eikä korvauksista taahi copyrighteista puhettakaan Tolstoin mallin mukaan. (ks. Konkka)

Ja plussana vielä tämäkin: villisti ja vapaasti on saanut kulkea kenenkään häiritsemättä kaduilla, valtateillä ja metsissä.

Niin metsään on mennyt.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kuka nyt Uniikkia lukisi

kesälehtisilmäys - sarjassa Kuka nyt tätäkin lehteä lukisi

 

Sinulle herkkähipiäinen

siis oikeesti eikä symbolisesti: rasvaa naamaan!

Luen vain otsikoita, pääasiassa ja vänkään päässäni sisältöäkin sopivammaksi. Sallin tällaisen ilonhetken tänään. Tartun hetkeen.
👅
Ja kun vielä näin, mummon sanaan, korree kuvakin kannessa:

Jopa passaa kääriä hihat ja aloittaa kesänvietto!

Meikkejä herkälle iholle

Ei ota onkeen, ei tärppää. Ei kun eteenpäin.

Auts, polttaa!

Palovammoista.

Upota huoneenlämpöisen veteen. 20 min. Älä rasvaa palanutta ihoa vaan jo parantuvaa.

Valmiina aurinkoon

Aurinkovoidetta pitää levittää kermakakkukerros, jotta suojakerroin vastaa ilmoitettua.

"Perhe on rakkauteni ja työ intohimoni"

Näyttelijä Martti Suosalo sanoo ja kohtako eroaa niin kuin moni julkkis moisen sanomisen jälkeen?  Jatkaa kumminkin:

"Kun suhde vaimoon toimii, niin toimii moni muukin asia elämässä."

Auts, suonenveto!

Lihaskramppi. Onneksi sen estämiseen on kikka. Monta kikkaa: magnesium, natrium, kalium, kalsium. Pelkkä vesi ei riitä: pitää mennä apteekkiin. Mieluimmin Yliopiston Apteekkiin?

Aika säteillä

Meikkipohja kevyeksi. No taas! Eli ks. otsikko kuvan alta!

Vaikka toisaalta vois saada Tyrmäävät silmät jos vaihtaisi silmämeikin sävyt kesän kunniaksi räväkämpiin. No no (polle, polle)!

Hyvää tekevä suklaa

Kun vaihdat peruspatukan raakasuklaaseen, saat: tuhdisti ravintoaineita ja paremman mielen.

C- ja E-vitamiineja, Fe, Ca, Zn ja Cu. Myös Mg - eli taas viittaus:  ks. suonenveto yltä.

 

"Aion elää ainakin satavuotiaaksi"

Haaveilee tuo kannen hehkeä nainen, laulaja Krista Siegfreds eller -frids.

Semmoinen lukuelämys tänään. 

Ainut harmi, kun ei tiennyt, mikä lehdessä mainosta mikä jutunjuurta.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös