Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 4. maaliskuuta 2024

Romaanihenkilöiden takana

 Kuka kukin oikeasti on


Tapio Saario: Kuka kukin oikeasti on.
BTJ Kirjastopalvelu Oy 1996

Tuon moinen kirja nyt pitkästä aikaa auki.

Edelliskerran katselin siitä Joel Lehtosen kirjojen henkilöitä Lehtos-buumin ollessa buumerilla päällä.

Tällä kertaa tutkailin Mika Waltarin (1908-1979) henkilöhahmoja, keitä hän parikymppisenä nuorukaisena ujutti 'synnilliseen' romaaniinsa Suuri Illusioni (WSOY 1928), joka nyt näpeissäni polttelee. Nämä kolme tyyppiä Tapio Saarion kirjasta löytyvät:

  • Hart, toimittaja (kirjan minä)
  • Hellas, maisteri
  • Spindel, Irma kirjallisen salongin syntinen emäntä
Hart = Arvi Kivimaa. 
Hellas = Olavi Paavolainen. 
Spindel = Minna Craucher = Maria Wilhelmiina Lindell.

Taitaa olla näin sata vuotta myöhemmin ykshailee vaikka kirjassa nimet olisivat olleet jompsinkumpsin, yhtä tuntemattomia tekijöitä kaikki meille tavan tallustelijoille, joille Sara Sieppi ja Pernilla Böckerman ovat kovia nimiä.

Perehtyneimmille toki Arvi Kivimaa (1904-1984) on Usarin toimittaja ja Kanallisteatterin pääjohtaja. Olavi Paavolainen (1903-1964) on Tulenkantaja-kirjamies, jonka nykyinen vastine aika jetsulleen on Panu Rajala.(1945-)
Minna Caucher (1891-1932) on Kuka kukin oikeasti on -kirjasta olennaiset onkien:
pikkurikollinen, ex-prostituoitu, jonka taiteilijasalongissa, kieltolaista piittaamatta, riitti alkoholia; Mika Waltari tunsi antipatiaa naista kohtaan, joka levitti juorua jotta hän, MW, olisi muka kirjailija Lauri Viljasen ja runoilija Elina Vaaran lapsen isä.

Näillä eväillä nyt nielemään Waltarin paheellista esikoista.
Kirjavinkeissä

🏂  +2°C hiihdot   21 + 6 km 606 km / € = 99 h

lauantai 2. maaliskuuta 2024

Tuotteliaimmat kirjailijat

2000-luvulla


2000-2022

Vähintään yhden romaanin 2000-luvulla julkaisseita henkilöitä on 7 292. Ainakin yhden runoteoksen on julkaissut 5 367 henkilöä. 
2000-luvun tuotteliaimpien kirjailijoiden listan kärkeä hallitseva teema on rakkaus. Salanimellä kirjoittava Soile Jokiranta on julkaissut peräti 128 kirjaa eri romantiikkasarjoissa.

Tuotteliaimpien romaanikirjailijoiden listan kymmenes, Jyrki Pellinen, löytyy myös runoilijoiden listalta sijalta kaksi. Kärkipaikan ottaa runoilija, kirjailija ja sanoittaja Anna-Mari Kaskinen, jonka tuotanto painottuu kristillisiin aiheisiin.

Luen Kansalliskirjaston kansallisbibliografiaa, lukeekaan tekin = linkki

Ukrilaisena pistää erityisesti silmään tuo Hyttinen Veli-Matti - pitänyt aika vipinää: pylväs työntyy kirjaluvun 40 kohdalle. Tuotantoa. Sanataiteenpillooja sanoo olevansa LinkedInin mukaan. Tulee sieltä Polvijärveltä muitakin kuuluisuuksia kuin se Polovijärven pastori Piipponen vaimoineen ja satasen suomenmestari Santeri Örn.

Kirjavinkeissä
tänään
Jarno Paalasmaa: Vapaus ja rajat - Kaverivanhemmuudesta kasvattajaksi

🏂  +0°C hiihdot   18km 579 km / € = 95 h


torstai 29. helmikuuta 2024

Hyväksi havaitsin

 vaikka kuinka jääränä yritin olla


"If you love women's fiction or romance,
then why not read one of Soraya's books today!" sorayalane

ja vaikka tuon luinkin, kun olin kirjan jo lukenut, en mieltäni muuttanut ja vaikka ennen vanhaan olisi kuitattu koko höskä ykskantaan: akkain kirja.
 Vaan nyt kun on nyt, 
sallitaan monenlaisuus yhtä arvokkaana, myös lukijan on hiipsittävä mukana.

Soraya Lane/Otava 2024
Niin, kirja on sokerisukutarina, kuubalaisen upporikkaan Diaz-perheen vaiheista ennen Castron omaisuuden kastroimista ja sen jälkeen. 1900-luvun puolivälissä, Batistan aikoina, lempeä isä-Diaz suuttui perusteellisesti lemmikkityttäreensä Esmeraldaan tämän rakastuttua tulisesti väärään mieheen, vieläpä ei-kuubalaiseen. Raskaana oleva Esmeralda katosi jäljettömiin. Nyt 2020-luvun vaiheilla Claudia alkaa etsiä isoäitinsä äitiä, miksi tämä synnytti vauvansa naimattomien äitien asuntolassa Lontoossa. Jäljet johtavat Havannaan.
Lennellään edestakaisin kahdella aikakaudella.

Tuo riittäköön juonesta.

Näin juonettomien romaanien ystävänä minulle tuossa on jo liikaakin juonta. Ja romantiikkaa ja romanssia, sitähän romaanissa on yllin kyllin, paltisesti. Eipä sitten ihme jos tragediat ovat sitäkin koskettavampia, myös lukijan sydäntä särkeviä.

Tosissani minä tästä fiktiosta tässä lukijana kirjoitan, vaikka joku voi luulla, että taas se vetelee omiaan. 
Rikkaista ihmisistä romaani kertoo, siitä miten rahallakaan ei onnea osteta jos se ei ole tullakseen ja siitä miten kaikki voi olla yllättävästi toisin. Claudiako tässä sen oman onnensa löytääkin, ikään kuin sivutuotteena sieltä lämmön hellimästä Kuubasta!

Niin ainakin hän vastamailaa Mateolle samoin sanoin takaisin:
" Creo que te amo. "
Onhan tuo kieltämättä naiivia, mutta: kai onnentunne tullakseen ja ollakseen, pysyäkseen vaatii naiiviutta.
Joten
"Malja mysteerin selvittämiselle." 🍹
Kirjavinkeissä

🏂  +2°C hiihdot   15 km 561 km / € = 93 h

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Havanna - Lontoo

 aikanaan koetut


Ovat nyt tässä
STT info
uudelleen koettavissa.
"Kuubalainen tytär on unohtumaton ja koskettava historiallinen tarina perhesalaisuuksista, menetetyistä rakkauksista ja uusista aluista."
a Sill viissii! 
Ja just joo. 
Vanha Jäärä (VJ) pistää ikirakkaan Volter Kilpensä - Suljetuilla porteilla taas yhden kerran - hetkeksi sivuun ja tarttuu tarjottuun tilaisuuteen kuvatulla meiningillä, jotta: just joo. Asettuu tyhjänpäiselle viihteelle alttiiksi toosta noin vaan!

Miksi tarttuu? 
Hemaisevan kirjoittajan? Pois moinen VJ:stä!
 
Ei vaan siksi kun pääsee verestämään muistojaan noista kaupungeista: oman tyttären tapaamisesta Lontoossa ja ennen kaikkea honeymoonin vietosta Havannassa. Vieläkö ne samat jenkkiautojen komistetut jäänteet kaduilla kulkevat; joko upeat rapautuneet rakennusfasaadit ovat kujille kaatuneet; yhäkö Malecón viettelee viettelijöitä, kietoo syliinsä rakastavaiset rantakadun lempeän lämpimään hämärään? 
Siksikin.

Kuten ennakkoluuloista voi päätellä VJ:n vastarinta tarttua viihdepakettiin on käsinkosketeltava. 
Mutta talttuva, sillä kohta kuuluu kuiskaus kuin vaimolle:
" - Olet Havannassa ja kävelet Malecónia pitkin miehen kanssa, 
joka viihtyy erittäin hyvin seurassasi."
Voipipa tosiaan ollakin, jotta murtuu jäärän jääräpäisyys: sadan sivun jälkeen ainakin vähän sulaa jo, vauhti kiihtyy ...
"He istuivat siinä pitkään tuijotellen veden pinnasta heijastuvaa kuunvaloa ja 
kuunnellen laineiden seesteistä liplatusta. Jos maailmassa olisi jokin 
romanttisempi paikka ..."

Kirjavinkeissä
tänään
Aino Leppänen: Luk(i)ossa

🏂  +1°C hiihdot   km / 527 km / € = 88 h

perjantai 23. helmikuuta 2024

Nuortenkirja

Vanhuslukijakirja-arvostelija (VLK-A) lukee nuorten kirjaa. Mahtaa siitä soppa syntyä! 
Ja varsinkin nyt kun kirjan lukemisesta on kulunut hienosti sanottuna about* 
kuukaudenpäivät. 
*(Ai että ungefähr etwa tekisi poik etwarttia, vaan nykyäänhän on aina ja joka paikassa tellättävä jotain englanniksi, kuten noissa tv-ohjelmissa, joista ei se kuuluisa Ukkoromanikaan enää ota selvää, mitä ne ovat. Mikä tämä uusinkin formaatti! (voi hra J!) nyt oli nimeltään, se jossa äveriäät rouvat yrittävät hetkauttaa kateuden siemenen liikkeelle köyhäpoloisen mielessä ja  huushollissa: The Real Housewives Suomi.)

Mutta tähän kirjaan:
Tykkäsihän VLK-A tästä romaanista, mikä jäi päällimmäisenä mieleen. Oiva nuorisoa se silti oli, minkäs ne mahtavat jos tekniikka kehittyy ja kone korvaa kirjan, opettajan ja isätäidit, siskotveljet, mummotukit ja keitä näitä eläviä turhakkeita nyt onkaan.
Kirjailija tosin avittaa vähälukuisten porukkaa kirjoittamalla proosaa runomaisesti eripituisin rivein.

Kaveriporukka piti yhtä. Se riitti, ja Joona tahi Joose 'miehistyi' isästä irti, myös äidinikävästä. 
Poika oli menettänyt äitinsä jo nuorenapienenä ja joutui isänsä rakennuspomon mukana miltei vuosittain vaihtamaan asuinseutuaan ja koulua ja ulkopuolisena jäänyt kaverisuhteitta koulukiusattavaksi. Kunnes Vaalan lukiossa tärppäsi.

Se meniköhän se noin, mietityttää näin jälkikäteen Vanhuslukijakirja-arvostelijaa. Myös pohdituttaa, mitä yleensä yhdestä kirjasta, ja miten kauaksi aikaa, jää pyörimään mielen perukoille. Ei taida kovin detaljirunsasta olla.

No tämän Aino Leppäsen Luk(i)ossa, Myllylahti 2024, kirjan kohdalla ennakoinnit voi tarkistella täältä ja muistamiset ylihuomenna, kunhan välitön lukemisen jälkeinen kirja-arviointi (=8.2.2024) ilmestyy Kirjavinkeissä. 
Positiivinen kuva siitä jäi, kuten Leppäsen aiemmistakin kouluaiheisista kirjoista:
Kirjavinkeissä

🏂  +1°C hiihdot   10+10 km / 527 km / € = 88 h

keskiviikko 21. helmikuuta 2024

"Pilkku vai ei"-sääntö

välipala

 Kielioppisääntö Kotukselta? luulin ma aamukatsauksen otsikoissa kuljeskellessain:


Tuo oikea ylämummo sitten epäilytti ja levautin koko kuvan auki:


Jaliskotusköörihän siellä pilkkusääntöä puntaroimassa! 🎈


PS
Näkyy jalkapalloilu kiinostavan hongkongilaisia!  😉😮
⮟⮟⮟                         ⮟⮟⮟                 ⮟⮟⮟



Kirjavinkeissä

🏂  -2°C hiihdot   20 km / 507 km / € = 85 h

tiistai 20. helmikuuta 2024

Kone kääntää kaunoa

tekoäly siis

Urheilulehden eka kotiinkantonumero tuli haukutuksi perusteellisesti, sekun urheilun sijasta sisälsi puolet rallia. Jäin odottamaan toiveikkaana, josko vastaava Parnasson numero korvaisi turhautuman.

Tässä tuo uunituore kääryle nyt on:

Parnasso 1 / 2024
On, on se ihan kelpo.

Jämähdin tuohon kaunokirjallisuuden kääntämiseen: tässä tekoälyn avulla tai kanssa. Tulokset vähänkö hudoi!

Oikeastaan tuo artikkeli osoittaa, niin sen luvallani tulkitsen, kun perinpohjiin mennään, ettei kaunokirjallisuuttaa pitäisi kääntää ollenkaan: jotain olennaista jää aina ilmitulematta kääntipä vierasta kieltä ihminen eli kone. Mitenkä jotain kallepäätaloa voisi englannintaa! (vaikka yritetty onkin.) Siksi en lue nykyisin käännöskirjallisuutta juuri lainkaan, en ainakaan esteettisin mielin. 
Kirjailijan ja lukijan välillä ei saa olla ketään.
😎 
Vaan tuosta Lauri A. Niskasen Kone kaunokirjallisuuden kääntäjänä -artikkelista temmon olennaisen irti, eli näin sen lyhyesti näen: 

EI auta editointi jälkikäteenkään, koska äly ei älyä kääntää eikä nähdä kokonaisuutta, ainoastaan lause on sille kokonaisuus, jota se työstää.

Voi olla että tulkitsen väärin, sillä osan ajasta jäin tuijottamaan Niskasen oman älyn - ei siis tekoälyn - tuottamaa virkettä ihmetellen, jotta mitähän tuokin suomi nyt tarkoittaa:

"Käännöstutkija Sharon O'Brien on kysynyt, onko oltava antagonistinen. Kännykät kädessä ja hakukone näppäimissä olemme jo valmiiksi kaikki kyborgeja, koneen ja orgaanisen olion hybridejä."

 Kun en ollut varma mitä, poikkesin kysymään tekoälyltä: 
Mitä tarkoittaa olemme jo valmiiksi kyborgeja, koneen ja orgaanisen olion hybridejä? Mitäs sanot?

Näin vastasi Tekoäly 'Kopelo':

Vastaanotettu viesti. Kyborgit ovat mielenkiintoinen aihe! Kyseessä on koneiden ja elollisen olennon yhdistelmä, jossa teknologia on sulautunut osaksi ihmistä. Tämä käsite on saanut inspiraationsa tieteiskirjallisuudesta ja elokuvista.

eli:
"Kyborgit  ovat mielenkiintoinen aihe! Kyseessä on koneiden ja elollisen olennon yhdistelmä, jossa teknologia on sulautunut osaksi ihmistä. Tämä käsite on saanut inspiraationsa tieteiskirjallisuudesta ja elokuvista.

Tarkastellaanpa tätä hieman tarkemmin:

    1. Koneelliset osat: Kyborgit voivat sisältää mekaanisia, sähköisiä tai digitaalisia osia. Esimerkiksi proteesit, sydämentahdistimet ja aivotietokone-liittymät ovat kaikki kybernetiikkaa.

    2. Biologiset osat: Kyborgit ovat myös osittain biologisia. Esimerkiksi keinotekoiset elimet, kuten sydämet tai munuaiset, ovat orgaanisia osia, jotka toimivat yhdessä teknologisten komponenttien kanssa.

    3. Yhteys: Kyborgit ovat yhdistelmä näitä kahta maailmaa. Ne voivat olla fyysisiä, kuten proteesit, tai virtuaalisia, kuten aivotietokone-liittymät.

Kyborgit ovat olleet suosittu aihe scifi-kirjallisuudessa ja elokuvissa, ja ne herättävät mielenkiintoisia kysymyksiä identiteetistä, etiikasta ja teknologian vaikutuksesta ihmiseen. Voimme ajatella, että olemme jo valmiiksi kyborgeja monin tavoin – esimerkiksi älypuhelimet ja tietokoneet ovat osa arkeamme, ja ne laajentavat kykyjämme.

Joten, olemmeko jo valmiiksi kyborgeja? Ehkäpä niin! 🤖"



Just joo, ja hiihtämään tästä - so. päätä tuulettelemaan. 😋
Kirjavinkeissä

🏂  -2°C hiihdot   12+14 km / 487 km / € = 83 h

sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Kaverivanhemmuus

Vapaus ja rajat

Vähän yllättynyt olen ope-exänä: vieläkö joku ajattelee kasvatuksesta niinkin vanhanaikaisesti kuin minä! Jopa Rousseauhun, Pestalozziin, Montessoriin sun muihin ikivanhoihin puolenvuosisataa sitten opettajakoulutuksessa esiin tulleisiin kasvattajanimiin jos nyt ei turvautuen niin ainakin joissakin kohdin vedoten.

Vaan niin vain näyttää steineristi Jarno Paalasmaa tekevän kirjassaan Vapaus ja rajat - Kaverivanhemmuudesta kasvattajaksi,  Viisas Elämä 2024.


Suht tiukkaan sävyyn puuttuu myös yleistyneeseen kaverivanhemmuuteen: se suunta ei oikea ole. Siinä väistetään kasvattajavastuuta.
 
Vanhemman on uskallettava olla myös määräri, kertoo toinen kasvattaja toisaalla eli varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliola Helsingin Sanomissa samaan aikaan kun luen Paalasmaata. 

Paalasmaa luettelee kaverivanhemman tunnusmerkit: 

  • Luovuttaa päätöksentekovallan lapsen harteille.
  • Kyselee lapsen mielipidettä kaikkeen.
  • Pyrkii olemaan lapselleen mahdollisimman paljon mieliksi.
  • Välttelee epämukavia tilanteita. 
  • Antaa periksi kaikessa.
Syitä kaverivanhemmuuteen löytyy yksilökeskeisyyden korostumisesta, lapsen kehitysvaiheiden ymmärtämättömyydestä, lapsi on pieni aikuinen -näkemyksestä. Myös vanhemman kiire, väsymys, uupumus - miksei myös laiskuus ja välinpitämättömyys - sekä omat lapsuuden kokemukset saattavat niksauttaa kasvatuksen kaverivanhemmuuden puolelle.
Toisessa päässä kasvatusta on se vanha tiukka auktoriteettikasvatus, joka ei sekään ole mistään kotoisin.

Paalasmaan pikkukirjanen on harvinaisen suorasanainen kasvattajanopas, joka kattaa lapsen varttumisen aina aikuisikään saakka. Kirjanen on vähän kuin Lutherin Vähä Katekismus, tosin ei niin jyrkkä, napakka lyhennelmä laajasta aiheesta. Se ohjaa ja ohjeistaa kasvattajan ja kasvatettavan oikealle tielle vailla turhan monimutkaisia teorioita ymmärrettävästi ja varmasti. Toki pohjustaen ja perustellen.
Kas esim. näin:
  • Lue paljon satuja ja tarinoita.
  • Arvosta lapsen leikkiä.
  • Ylläpidä hyvää rytmiä toistuvien rutiinien avulla.
  • Varmista, että lapsi on paljon ulkona ja saa luontokokemuksia.
  • Ole lempeä, mutta johdonmukainen kasvattaja
- Uskomattoman yksinkertaista, panee kehumaan Paalasmaan sanomaa väen väkisin, vähän epäillen tietenkin, koska mikään yksinkertainen asia kasvattaminen / kasvaminen ei ole. 
Hyvä että edes joku uskaltaa olla vanhahtava. Joku voisi sanoa naiiviksikin - minä ope-ex en.

Kirjavinkeissä

🏂  -6°C hiihdot   km / 461 km / € = 79 h

perjantai 16. helmikuuta 2024

Juhani Tamminen

 Ei kuulu enää tähän Kirjailijanaisia-sarjaan.

Ei  toki. Eihän nyt Aurinko-/Leijonakuningas sinne!

Tapasin hänet muuten vastikään, olisiko ollut eilen vai toissa yönä, tällä viikolla kuitenkin - Yöelämässä!

Tamin puhe
- Ojennapa, Juhani, vasen kätesi näin sivulle vaakasuoraksi, kehotin ja näytin. - Se rekkitankona vedän parit leuat. Nouse vaikka tuolle tuolille, niin voin suoristaa itseni.

- Ei helvetissä tuossa ole mitään järkeä, parahti Juhani - minun käteni rekkitankona, herrajeesus! Sillä tärkeämpääkin tekemistä.
- Meinaatko ettet jaksa pitää käsivarttasi ojennuksessa jos siinä roikun? ärsyttelin miestä.
- Totta helvetissä jaksan.
- No mikäs siinä sitten, senkun riisut puvuntakin ja ojennat kätesi sivulle vaakaan.

Niin menettelimme, Juhani pallille, minä pomppasin käteen kiinni ja kiedoin sormeni leuanvetoasentoon, Siinä samassa valahti Tammisen käsi alas, ei kestänyt sekuntiakaan painoa. Perään heti selitys:
- Se on vasen käsi, oikea olisi pitänyt.
- No kokeillaan sitten sillä, yritin.

Siinä vaiheessa Juhani häipyi verhojen taa kuin tuhka tuuleen. 
Ja minä heräsin.

Kirjavinkeissä
tänään:

🏂  -4°C hiihdot   18 km / 461 km / € = 79 h

torstai 15. helmikuuta 2024

Lakkovahteina

 Tuli pieni tauko - sorit siitä - tänne potulle, kun me ISOTvanhemmat jouduimme / pääsimme toimimaan kotimiehinä / lakko-lapsenvahteina tälle pienelle piirtäjälle:

kuvan nimi:
AURINgosta KARANnut AURingonSÄ-DE

Oli parin päivän pituinen hauska huki - jos hikinenkin, pakkasesta huolimatta, pikkupirpanan kanssa.

Se on kuulkaa ankaraa puuhaa tuo lastenhoito, eikä ihme jos päiväkotiporukka lakkoilisi useamminkin.


Kirjavinkeissä

🏂  -8°C hiihdot   10 km / 443 km / € = 76 h