Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 10. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin kymmenes kansi

   repetitio 2011

linkki

aikansa Junnu

."Pois joulukuuset, kynttilät

ja riemulaulut lasten

ja äidin tortut lämpimät -

pois juhla onnekasten!"

Ei no pysytään sitten täällä missä runoilijoista suurinkin on opiskeluaikaansa viettänyt.

Asui ja opiskeli täällä Känäkin, vaan ei hänestä runoilijaa tullut, presidentin virkaan oli tyytyminen. Myös 'Kassu'-veli ja ukko-Lönnrot talsivat tämän kaupunkipahasen kujia.

Surullisena katsoo alla kasvon kaikkivallan suoraan tallattuihin linnanraunioihin; jos ei patsaana olisi, pyörittelisi päänuppiansa vallan sekä kummastelisi: rakentaa nyt tie ja silta kulkemaan linnan muurien päältä! Voiko hullumpaa pilkkaa enää aikalainen aikaansaada.

Ken on hän ja mistä?

"Mut meille mieron miehille

ja onnen kerjureille

on muiston musta juhla se

ja tuskan tuoja meille." 

Kirjavinkeissä

maanantai 9. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin yhdeksäs kansi

  repetitio 2011

linkki

(1944 - 2011)

"Aina olen pelännyt, että minulla on niin toisenlaiset tunteet kuin muilla, ettei minun kanssani voi olla." 1985

Näille savolaisseuduille juututtiin: ota näistä selvää!

Uteliaisuus oli kuljettanut Matin jos Liisankin tänne, junaa katsomaan. Me tulimme myös, eilisen Rautatien laatijan ohjein, mutta emme me pariskuntaa nähneet, emme tavanneet. Näimme kyllä rautatien, jota Matin ja Liisan aikana ei vielä ollut olemassakaan muualla kuin Juhani Ahon päässä!

Ei tullut pulukkistakaan kirjailijatapaamisestakaan, jota niin toivoimme: tuoni oli kevään korvalla vienyt vähäkirjaisen mutta sitäkin laadukkaamman kirjoittajan, Nurmeksen pojan. Pois kuoli, tänne, ennen kuin ennustamansa romaanit.

Jos itki pesäpuu, niin itkimme mekin.

kuka kirjailija, mikä paikka?

"

Paavo.  Valetta, Valetta. Hampaita aina pesen verille asti ... ja iäneti oon, kun kaikki tuntuu valetta tulovan mitä puhun.

Psykologi.  Mutta mutta. Esimerkiksi te olette säilyttäneet murteenne hyvin. Se antaa heti aidon sävyn.

Paavo.  Kun minusta tuntu jotta petos ja vale jos kirjakieltä puhun.

Psykologi.  Ja nyt tuntuu murrettakin puhuessa.

Paavo.  Jos kirjakieltä puhun, tahallani valehtelen. Murteella en enempee kun mitä pakosta, kun en totta pysty." 1997
IX   

Kirjavinkeissä

sunnuntai 8. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin kahdeksas kansi

 repetitio 2011

linkki

150 v

Kyllä nuo kesäiset mansut tämän kannen alle kuuluvat: niillä on tarkoitus vihjata paikkaan missä kirjailija lapsuutensa vietti, varsinkin jos marjasaalis kuvitellaan järven rantaan niemen nokkaan.

Jäätiin maisemiin yöksi, eli eilisen puu-ukon jäljiltä kuljeskellaan miltei samoilla sijoilla Koljonvirralla.

Punaisen pappilan porteille askellamme; typötyhjä on pappilan pihapiiri. Sopinee ikkunasta kurkistaa - ollaanko, elelläänkö siellä kiltisti, josko nurkassa nojallaan se onki, katossa roikkumassa se lamppu tahikka lattialla levällään niitä lastuja.

Eipä näy ristinsielua sisällä. Lie papin poika Pariisissa Yksin sitä kohukirjaansa kirjoittelemassa? Ai no niinpäs onkin, eihän se enää elossa ole, ollut vuodesta 1907. Vaikka meille elävä kirjojensa kautta yhä onkin.

Kirjailija?

"- Eihän siitä mitenkä talo palamaan pääse, kun öljy on kiintonaisen lasin sisässä ja tuli myöskin.

- Lasin sisässä! - Mitenkä se tuli saattaa lasin sisässä olla - eikö se poksahda rikki?

- Tuliko?

- Ei, vaan lasipa.

- Poksahda rikki! Eikä poksahda - kyllä se saattaa poksahtaakin, jos tulta liian korkealle vääntää, mutta onko pakko vääntää.

- Tultako vääntää? - Elä - rlä, mitenkä sinä tulta väännät!"

 VIII

Kirjavinkeissä

lauantai 7. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin seitsemäs kansi

   repetitio 2011

linkki

äl' yl' pääst' perh'

Juhlat on juhlittu, vaan tuskin sodat sodittu. Juhlissa ei liene kukaan kaatunut - Oi, Maamme ja Vårt land päälle.

Sodassa kyllä, niin kuin kävi päivän puupääsankarillemme.

"Koulullapa on opettajana Luunepelin Vieno!" jakeli oma tyttö innoissaan tuoreita päiväkotitietojaan aikoinaan.

Hassulta kuulosti, yhtä hassulta kuin puusankarin totinen toimen töpinä ja harjoituksen hujellus ennen kuin taisteluntuoksina sillalla kaikkine temppuineen oli alkava.

Yllytyshullu, puupää?

Vai puusankari? Niinkin voi asian laidan ilmoittaa, koska jäljellä sillan korvassa virran seisoo puinen kuva.

Kenen kuka ja missä?

 
"Eik' aikaakaan, kun näyttää myös hän niitä kyllä saa,
kun täpötäynnä ryssiä jo silta vilajaa.

Ne tuli päälle tuiskunaan, vaan niistä joka mies
sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties."
VII  

Kirjavinkeissä


perjantai 6. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin kuudes kansi

    repetitio 2011

linkki

neroksikin itseään arvellut

Ensimmäinen yhä elävä kirjailija kaalenterin kannen alta paljastuu, pomppaa politiikkaa päästellen, uskontoa herjaten eteemme. Unto-patsaan kaupungissa kävi syntymässä -36 mies patsasta kuuluisampi! Yhteiskunta julmana iski kimppuun yhtä ärhäkkäästi kuin eilisen Pentin - Keskikesän jortsut oli liikaa lukevalle väelle: - Meidän Jumalaamme et piru soikoon pilkkaakkaan!
missä syntyi mies elävä ja ken?

"Ylipoliisi antoi vapaamerkin, se sekoitti taas pampulapoliisin, ja linnaan vievää yksikaistaista kadunpätkää kohden ampui ent. ministereitä ja muita puolisoineen kolmea kaistaa myöten yhtaikaa. Ne eivät päässeet pitkälle kun nitteen oli taas sovellettava etikettiä. Ylipoliisi meni avuksi.

- Liikaväestökysymys, ilmoitti joku joka oli tullut vain seisomaan ja jolla oli iso aataminomena, keltaiset hampaat ja lampaannahkainen karvalakki.

 - Liikaa on niin, liikaa on lakeijoita ja herroja ja autoja, se on tietty saatana, ilman noitakin tulis kansa toimeen."
VI   

Kirjavinkeissä
tänään 
napakymppi:
Heidi Jaatinen: Vuolle


torstai 5. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin viides kansi

   repetitio 2011

linkki

"Nouse olemaan!" kehotti sotamies toista ihka oikeassa korpisodassa - siinäpä elämäntarkoitusta nokko

Näkyvät näkyvän nuo isäntien varjot vielä patsaassakin!

Niin sieltä, sieltä muhoksen mimmien takaa tai edestä julmajuhien mailta lähti maailmalle rellu, keskipisteestä keskipisteeksi kohosi raketin lailla outo ilmiö, muka kämppien mies. - Ei se mikään kunnon jätkä ollut, työnkarttaja pahimmasta päästä, paikkakunnalla tiedettiin kyllä, - mikä lie turhan pyöräilijä ollut.

Mutta etelän herroille kelpasi väärän rahan laillla - ensialkuun, kunnes tämä viisas rietas, muttei onnellinen juutas liian ronskiksi huumorinkin herjalla heittäytyi. Jopas, jopas kavahdettiin joukolla moista miestä. Epäisänmaalliseksi tuomittiin, unohduksiin vaiettiin.

Vaan ajan myötä onko parempaa yhteiskunnan kynäsoturia maasta ponnistanut? Pörssikuplanpuhaltaja jo 30-luvulla!

mikä kunta? mikä mies?

"Myrtynyt, katkera jätkä mietti astellessaan valtatien soivaa somerikkoa, miettii täynnä epäilystä ja tuskaa, että ei ole oikeutta maailmassa. Mitään oikeuspuntaria ei taivaitten reunalla ole, kaikki sattuu kuten sattuu."
V 
Kirjavinkeissä

keskiviikko 4. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin neljäs kansi

  repetitio 2011

linkki

tässä kaupungissa biblioteekkiuransa uursi  

Poistukaamme vähäksi aikaa Kainuun koilliskorpimailta lounamerimaisemiin toisel puolel synnyinmaata.

Rekiajelumme ristiin rastiin pitkinpoikin kotomaamme kamaraa on hyvässä vauhdissa. Välimatkat eivät esteenä porokelkallemme ole: siellä missä on lumivaippaa, pysymme lumella, missä maa mustana väijyy, nousemme lentoon. Ja pian perillä olemme, nyt saariston syleilyssä, vaahtopäiden reunamilla.

Sisälle salin valoihin astumme, lahjakonttimme käännämme, toivossa josko vastalahjaksi osuuden parkista lohkaisisivat.

Jos oli eilisellä mestarilla sana hallussa, niin mitäs sanotte tästä:

 tointensa uupu, viimeinen kelmy, hulvi latvat, läimä syvää, avunorpona kuoressaan, västäräkin varvasripsa, suhrin-tuhrin, viivynhuoli, hieveräinen havutupsu, linnun pesän pieni piippa, menon samo ... ... kiusanlusikka tarilla, rinnan läähkä, lehden värä, haikikiitteli ... ...  impykäinen hempukalle, menon jomo, kiteitten tiivää, voimainsa lohkua, oli hujaa ja tuutia liepää ja lauhtoa laine ...

Ei kalpene tippaakaan! Varsinaista sanasalvaa - hyvinvointivoidetta sielulle.

PRIMUS INTER PARES

kuka kumma viiveen viive? mistä pitäjästä? mikä kaupunki?

"Kas, kas, siinä Miina jo hynttäseekin tupakamarin akkunan ohitse kiiru kintuissa ja hoppu askelissa, ikäänkuin olisi ihmisellä kirkkomatkallakin liekki liepeissä tai vähintäin juostava totoille ennenkuin kahvikulta on toroilta kaikki tuhassa ja pannu sylkenyt sisältönsä tyhjiin."
IV  
Kirjavinkeissä

tiistai 3. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin kolmas kansi

 repetitio 2011

linkki

11.11.1919 

Tänään laskeudumme Lapinmailla alaviistoon oikealle, itäkaakkoa kohti Korvatunturille koukaten ja sieltä kokonaan Lapista poijjes, muttei likikään etelää. Joulutontuksi lahjoja tekemään olisi takuulla kelvannut tämä metsien möllärimies, ahkerin kaikista kirjailijoista. Tai miksei Taataksi Taatan tilalle, taivaltaja, pitkäpolkuisten selkosten rakennusmestari.

sinku, entiijja, hellustelu, pivartelu, pyrjähtänyt, kaijotettu, liikulainen, viikkomoissa, väävistoolit, minna, uupelo,  pirra, votakka, hulivililanta ... ... riipäivä, rikeneen, vääkäleet, pismarkki, silimännii, atima, anhittomiin, natsuuna, ähmeissään, kuusalla, motukka, mökkänä, ruusvalli ... ... möhkeissään, selkäkeikkanauru, lalloille, hömäkkä, kattilakunta, santasokeri, ketineet, kirso, auksiini, rupenaan, tikustella ... ... ottonen, sirkipouta, höpöstellä, taipperi, tunnukkina, hurrauspusero, pipperi, niisauksissa, lotipäällä, julukiset kammat, luuhareissu ... ... masoa, tiitterä, puuttuvainen, palttoontunut, röppöri, ölövä, ihomies, hömäkkä, näpeä, suuvekasa, tiiron osa, öyheitä, pökissä ... ... huokausten komero, reikälanko, tyyskälihainen, nievo, hiustentuppaaja, moliutua, vanhatella, lauluvarsi, kutjut, nypimpi, posara ... ... kiilaruoka, pujupäätili, pirun kusi, ieti, silimä sairastaa, räpsyrauta, salpamääly, nahi, uhkujää, herranrönsä, kössönturkki, turpasotasilla ... ... jne.

Eivät sanat luettelemalla lopu näiltä ihmisiltä, tältä kynäilijältä - turpasotasilla ovat yhtennään tahi hienommin sanottuna  tuontuostai harrastavat small talkia.

 kuka kumma työnhurja? minkä pitäjän väki?  

Osaa sannoa rumasti:

"Vinksottaa perkele kun köyhän reppu lattialla."

Jos herkästikin kertoa:

"Aamupakkasen kimeä paukahdus pirtin nurkkasalvoksessa havahdutti Kaukon levottomasta unesta. Hetkisen hänen tajuntansa harhaili kuin etsien ajatukselle selkeää mielikuvaa. Unesta raukeat silmäluomet pyrkivät sulkeutumaan."

 
III
ps-lissäys  klo 20.10  KRydman tais ehotella tätä herraa jo alkupaloissa


Kirjavinkeissä

maanantai 2. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin toinen kansi

repetitio 2011
linkki
 
kuka kumma lappilainen?

Serkkutyttö, 80v, kirjoitti kesällä:

"Aurinko paistaa yötäpäivää vielä heinäkuun loppuun  Luultavasti ollaan tunturissa vasikoitten merkitysaikaan siellä meijän KAANAANMAASSA Norjan rajoilla tiettömän taipaleen takana. Siellä A vei Y:n joukhaisen pesälle 1946 ja sisko ompeli porontaljoista Petruksen, tekoporon, jonka sisään mahtui kaksi miestä ja kamera jonka linssi oli Petruksen silmäaukossa. Joutsenet olivat melkein kadonneet sukupuuttoon ja Y oli hakenut joukhaisen pesää viisi vuotta, ennen kuin osu, Salvajärvelle. A on sen kirjan Jouni."

Se A on serkun mies.

Mollin luin ihastuksella lukioaikoina kaverin työnnettyä 'koiran' kehuen käteen. Nyt  Antikvaari lennätti valkolinnun luettavaksi - taustat tietäen ei saata olla nappaamatta.

Kirjailija ja kirjailijan kehto on siis?

"Nuotio sytytetään uudelleen, ja miehet keittävät kahvia. Niuniu syö hyvällä ruokahalulla, sillä mukka oli rasittava ja hänellä on nälkä." 1950

II

 ps lisävihje niille onnettomille jotka vähemmän kaunokirjallisuuttaa harrastavat: - No mikä risukasa se nyt mittumaarina sytytetään!  


Kirjavinkeissä


sunnuntai 1. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin ensimmäinen kansi

repetitio 2011
linkki

kauniin rosoisen tekstin synnyttäjä, johonmihin ei voi olla  mielistymättä

"Minä päästän sinut lähtemään nyt kun yöt tulevat yhä kylmemmiksi ja lätäköihin jäätyy vesi sydänyön tunteina.
Jään tänne.
Aion kulkea rantaan sinä sylissäni, taitan haavoihin ruohoja ja lasken sinut veteen pikku Darja."

[KUVA KADONNUT ]

Kyllä, kyllä hän tuolta kotoisin oli, vaikkei kuva ihan tarkkaa asuinkuntaa kertoisikaan.

Näin joulun alla ensimmäisenä joulukuuta sen verran salaisuuden verhon taakse on jäävä tämä partainen Lapin mies, ettei tämän enempää tällä kertaa tästä sanojen mystikosta balladistista turista.
Siis kuka ja mistä?

 "... etsi omalla suunnallaan nopeata ratkaisua rahoittamalla vekseleillä mahtavia veikkaussysteemejä, jotka saattoivat maksaa 500 markkaa kerralta. Paksuja kuponkikasoja hän ei rohjennut jättää sisään P:ssa vaan vei ne Rovaniemelle saakka. Pelihimo yhtyi korpialueiden sitkeään uskoon veikkauksen mahdista. Yritykset vain pahensivat kierrettä: tuloksena oli vesiperä." Erno Paasilinna 1974
I  
kommenttia


Kirjavinkeissä
tänään
Soraya Lane: Kreikkalainen tytär