Pyhä Startti

Museoautoksi laitto

Ostettiin akku. Kanisteriin bensaa. Seisottiin parioven takana.  

Pantais auto käyntiin. Sillä tarkoituksella tykötarpeet matkassa.

Viisi vuotta viimeisestä tässä ulko-oven luona.

Tuolloin kaikki toisin päin: sisäänajo ja ovet kiinni.

Vähänkö pani epäröimään:

- Kai se siellä vielä on? 

Avain lukkoon ja naks. Ovet selälleen.

Nauratti:

- No siinähän se, missäpäs muualla.

Sen takapuoli oli ovelle päin: - Haistattiko se kun ei oltu käyty?

Etupuolella peräseinää vasten sen nokka pystyssä. 

Konepelti ylhäällä.

Tutkittiin renkaat: ilmaa kaikissa. Pieni pölykerros laskeutunut peltien päälle ja laseihin. Puhallettiin puhtaiksi. Lorautettiin bensaa sen suoniin.

Akku napoihin kiinni.

 - Saakohan hengen? 

Tärkein toimitus edessä: 

Pyhä Startti. 

Peukalot pystyyn ja halleluja!

Avaimen kääntö.

Parit lyhyet nopeat öljynpaineenkohotusrykäisyt. Ja sitten kunnon vääntö.

Hörähteli hetken ja sitten hörisi.

Oli saanut hengen päälle.

- Heleijaa! tuumimme me.

Tästä alkaa tarina: Museoautoksi rekisteröityminen. - jatk. kunhan asia etenee.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Ei tänne taho ehtiä

Tuntuu olevan niin paljon muuta tähellisempää.

• Hiihtää pittää järven jäillä auringon kilossa varhaiset aamut ja päivät pitkät, kun sitä matkaa tonniin vielä toistasattaa. Mikäpäs siellä viivähdellessä - tämä sama joutsenparikin kun jo palannut.
• Sitten tämmöinen töhnäisempi homma piti hoitaman: Suursiivous. Maton tamppaukset ulkosalla, ja sisällä pölynpyyhinnät sun muut laajat kasit lattiamopilla huiskittava.

Kirjapino sen kuin kasvaa; Voutilaisen Lauraa, Torkin Järkevää Onnea, Ylikankaan Kritiikistä-kirjaa, Mattilan Haamukirjoittajia jne. sulassa sovussa päällekkäin odottamassa. 

Jotain sentään illanhämyssä kädessä unta odotellessa: viivähdellään sadan vuoden takaisen Pariisin hämyisillä kujilla aistinautintoja metsästämässä. Niitähän ne nämä Suomen isot nimetkin aikoinaan kävivät kytiksellä: Waltarit, Lehtoset, Ahot. Maaalareista, säveltäjistä puhumattakaan.

Puhdas ja epäpuhdas
S&S 2025

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kristiina Halkola ja Hector

Elokuva-Aitta nro 4 / 1966

Aika mitäänsanomaton kansi.

Josko sisältö parempi?

⮜Tuolta näytti Halkola puolivuosisataa sitten 20 vuoden iässä ennen Käpyä selän alla tai muitakaan filmejä? Ja tässä kuulumisia:

Käy teatterikorkeakoulua. Silti sormi siinä suuhun menee, kun ei tulevaisuudesta tietoa. 

Koulumenestys laihahko: 

Entä toinen uran alussa oleva, lukiossa juuri 'vanhaksi' leivottu Töölön yhteiskoulun seiskaluokkalainen Hector eli Heikki Harma? 

Ainakin pitkä poika jo tuolloin: 194 cm, suomalaisen folk-laulun uusia nimiä.

Tuplasi neljännen luokan.

Palkkasoturi, johon H käänsi sanat, on levytetty tammikuussa.

- Heka ei ole yhtään leuhki, sanoo luokkatoveri Paula, ja Riitta yhtyy häneen: - Oikeastaan hän on kiusaantunut jos joku alkaa mainostaa häntä enemmän.

- Laulajaksi et siis aio - noin vakinaisesti ... kyselee reportteri Jauhiainen.

- En. Tätä lauluhommaa tehdään nyt vain niin kuin pikkuhuvina.--- 

Laulan nyt niin kauan kuin sitä riittää ja sitten lopetan kun kukaan ei enää halua minua kuunnella.

Eipä arvannut Hector musiikkiuransa pituutta!

Hyppään yli muotisivut, joihin kannen OP-kuvakin näyttää liittyvän.

Ylioppilasteatteri juhlii nelikymppisiään. Tottakai mukana jo Kaisa Korhonen & kumpp.

Danny Kaye edustakoon lehden filmitähtejä. Ja Lamarren Heidi sammuneita s 30:

"Loistonsa päivinä hän oli koko maailman lemmikki, Hollywoodin kuningatar, "hänen korkeutensa", jolle miehet tuhlaten syytivät koruja ja kukkakimppuja. Muutama viikko sitten Hedwig Eva Maria Mandl Markey Loder Stauffer Lee - tässä muodossa hänen nimensä todella esiintyy Los Angelesin tuomioistuimen oikeudenkäyntipöytäkirjoissa - oli syytettynä myymälävarkaudesta. Hän oli eräästä tavaratalosta varastanut 68 dollarin edestä kauneustarvikkeita ja koruja"

Noin kakkaisesti kävi 6 aviomiehen jälkeen!

Otetaas mukaan yksi tähti lisää laulelemaan, niin ei jää niin paha maku kielen päälle: Elke Sommer.

s. 5.11.1940 - elää ja porskutta yhä. 

E-A nro

1 - 2 - 3 - 4 -

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kieksin frakki

turhamaisuus

Kauhiast'hämmästynyt Suoraansanoja SS on ilmestynyt Hikatuksiin. 

Tässä ensimmäinen SS:

”Miksei kukaan sanonut?”  

Sami Kieksi teki Linnan juhlissa virheen, joka hävetti pitkään /YLE 

SS päivittelee: 

"Miten voi mies, joka kärsii nuorison kanssa näiden heitteille joutumisesta, tuntea häpeää liivin unohtamisesta frakkiin pukeutumisessaan! 

 Luulisi ennemminkin, että tuntisi häpeää frakkiin pukeutumisesta.
Jokin mättää."

AREENA

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Marko Tapio: Korttipelisatu

Alkuromaanin alkukritiikki

 

Haparoin, kuten Esko Karppanenkin, heti alkumetreillä. Siis emme oikein tiedä kumpikaan, miten aloittaisimme - Esko kirjan, minä Eskon kirjan arvostelun, niin että lukeva yleisö kiinnostuisi.

Ja Eskolla, tai sillä Eskon kirjan kirjailija Esko Karppasella, vielä riesana semmoisen kustannustoimittajan löytäminen, siis semmoisen joka päästäisi kirjan, jota ei vielä ole, painettavaksi. 

Ja sitten pitäisi löytää aihe; niitä nyt tuhansia, mutta kaikki kertaalleen käytettyjä. Ottaisiko käsittelyyn kaappihomopapin? Äkäisen Alkon-myyjäakan? Dementikon töppäilyt? Hulluuden? Huumeet?...

Koska aihetta ei kirjailija niin vain löydä, on perin vaikea minunkin arvostella aiheetonta kirjaa. Olen valmiina ja tisurissa kyllä, kunhan aihe löytyy.

Sitten on vielä yksi ongelma jäljellä kirjailijalla: miten vastata lukevalle yleisöllä jossain palaverissa kirjaston nurkassa näiden moninaisiin kysymyksiin; naisiahan ne kuitenkin ovat ne jotka sinne kokoontuvat kyselemään, että mikä on totta ja mikä valetta ja et kai sinä nyt itse ole tuollainen kuin nuo perverssihahmosi ... jne. ...

No onneksi minulla ei tuota yleisötilaisuusongelmaa ole, vaikka pitää kai se minunkin sitten aikanaan arvostella, jotta mitenkä kirjailija onnistui kuvaamaan palaveritilaisuudet.

Vaan kaiken tämän jälkeen, hittolainen! 

                                                  =

Karppanenhan on kuin onkin koostanut noista probleemoista käsissä pidettävän konkreettisen kirjan kansineen kaikkineen, muutama päivä sitten.

Ei auta: lupasin lukea ja arvostella sen, tuon Alkuromaanin ihan huolella. Sen teen: arvostelu, siis kirjan, ei Karppasen, ilmestyy Kirjavinkeissä viikon kahden sisällä. Ja edellinen romaani Muurin varjossa siellä jo onkin arvosteltuna.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

(hiihtosaldo 801 km)

Olavinlinna

"Niin vuolaan virran luodolla on linna Olavin

Ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan.

Se silloin suojas maata vahvoin muurein kivisin

Kun aallot ajan toivat ahdistustaan."

Alkoi soida mielessä tuo balladi, kun osui käteen aarre, kirja Suomen linnoista kautta aikain, jo ulkonäöltään mitä kiehtovin: tarunhohtoinen, kuunvalon valaisema.

Mutta ennen kuin sukellan kirjan sisään, otan hyllystä toisen linnakirjan omistuskirjoituksin varustetun värikkäämmän valokuvakirjan: Pakarisen Reijon Gunillan vieraat. 

Reijo Pakarinen: Gunillan vieraat
Kirja--Pakari 2005

Kirjassa kierrämme koulukkaiden mukana Olavinlinnaa ja pääsemme sen historiasta perille näyttelijöiden voimin. Tapaamme linnapäällikkö Gunilla Juhanan tyttären, joka kertoo Eerik Akselinpoika Tottin vuonna 1475 perustaman linnan historiasta ja valaisee linnaelämän arkea.

 

Kesällä kuumuus polttaa linnaväkeä ja talvella kivimuurit hohkavat kylmyyttä; siinä on parinsadan ihmisen linnaväellä kestämistä, vaikka pahintahan on ainainen itäisen vihollisen pelko.

Tapaamme myös itse kuninkaan, joka poikkeaa Olavinlinnaan paluumatkalla Tukholmaan Viipurin linnassa vierailtuaan. 

Tarjoilu on yltäkylläinen: muikun mätiä, halstrattua siikaa, palvattua lampaanreittä, savustettua ankeriasta. Häränkieltä. Kinkkua. Kananmunia. Vehnäleipää. Piirakoita. Muikkukukkoa tänään!  

Tummaa olutta kyytipojaksi

 "Och brännvin till." Ja seurueelle myös.

Varusväki linnassa saa tyytyä kapahaukeen, kuorekukkoon, herneisiin ja papuihin.

Kirjuriksi ei monesta ole:
"On hallittava ruotsin kieli, ymmärrettävä tanskan kieltä ja saksin kieltä."

Tarkastamme tykit, tilikirjat:

"... katsotaanpas ... linnan kalastajat ovat viime keväänä saaneet 

haukea kaksi kippuntaa,

varastossa meillä on 126 tynnyriä ruista.

Linnaan on tuotu 

Kalkkiuuninniemeltä

241 leiviskää kalkkia

ja kirpitsoita 5340 kappaletta ...

... tallisaareen on ajettu 

talvella

450 syltä halkoja ..."

 

Entä se linnanneito joka, kaiketi, laski viholliset linnaan, se Gerdtrud?

Tapettiin.

 Niinhän siinä siis kävi kuin balladissa:

"Hän kyynelsilmin vaieten sai kuulla tuomion

Ja kiinni muurattiin niin tyrmä muurin."

Eipä paljon poikkea tuo lapsille suunnattu ja elävöitetty Gunillan vieraat asiatiedoiltaan Elise Pihlajaniemen Linnaelämää keskiajan Suomessa -tietokirjasta Olavinlinnan kohdalla. Eikä mielenkiintoiselta kerronnaltakaan. Pihlajaniemi pitää huolen, ettei kirjan teksti, niin tarkan viitteellistä (925 viitettä!) kuin onkin, kuivaksi luettevaksi käy Suomen kaikkien linnojen historiaa tutkiessaan.

Linnaelämää keskiajan Suomessa. Otava 2025

ks. myös

Sarjakuvakirja Olavinlinnasta:

Savulumi

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Farmi 2025

 Purra mukana?

• Eija Kantola – vuoden 1992 tangokuningatar 
• Henna Kalinainen – podcast-juontaja ja tv-tähti
• Lloyd Libiso – Ylen juontaja
• Redrama – rap-artisti
• Johanna Oras – kuvataiteilija
• Sonja Aiello – yrittäjä ja somepersoona
• Ari Koivunen – muusikko
• Tuomas Rajala – toimittaja
• Viivi Kuusela – sisällöntuottaja
• Joona Hellman – somevaikuttaja
• Sami Garam – ravintoloitsija
• Kasper Strömman – vuoden graafikko 2013
• Sini Laitinen – vaikuttaja
• Perttu Sirviö – yrittäjä ja Remonttipiiskuri

Samoilla linjoilla jatkoi Onni Eläkeläinen Farmi-katsontaansa kuin viime vuonna. Purppasemalla yllä olevaa listaa ja kuvaa tutkiessaan. Ensin tosin innostui kun luki väärin ja luuli, että se Tuomas Raja on mukana, se urheilun kaljupääkommentaattori, mutta eihän rehtori tuommoisiin.

- Eipä näytä hyvältä! 

Paneutui kuitenkin asiaan hartaudella:

Keltaisella väritti 'tuttunsa', hailakan sinisellä joskus jotain kuulleensa. Ensimmäisen ja viimeisen on ikäloppumiehemme OE nuorena reissatessaan nähnyt jopa elävinä. 

Värittämättä jätti nimet joista ei ollut kuullutkaan.

 

Mutta: 

- Väliin suapi jiähä, totesi ensimmäisen jakson katsottuaan. - Kalinainen jouti pudotakin, kommentoi ja sulki telkun.

Sen verran vielä hirnahti oikean yläkulman kuvaa tihrattuaan, jotta ihan kuin Riikka Purra siinä laitimmaisena - luovuttanut saksensa laulajalle.

 Jäi myös pohdiskelemaan noita ammatteja: 

- Sisällöntuottaja? Kerrääkö tuo marjoja ja sitten purkittaa...

Ajastaan jälkijättöinen lie OE - pudokas.

JK 

23.3.su

Katseli muuten iltana muutamana toisenkin jakson ja oli hyvillään, koska se Tarmo Manni -tyyppinen jousipyssymies ei pudonnut kun osasi rakentaa elämänsä ensimmäisen rakennuksen, linnunpöntön, nopeammin kuin kanssakilpailija.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Soraya Lane: Safiiritytär

Satu Östring ja Eeles Landström

 Elokuva-Aitta nro 3 / 1966

Satu - 18 v, on Miss Suomi 1966, mitoiltaan 170 cm /56 kg.

Eeles - entinen seiväshyppääjä, ilman mittoja, jutussa tuleva kirjailija.

"Kaikilla Östringin sisaruksilla on hyvä kielipää, 

myös Heli, Maila, Essi ja Sisko 

puhuvat useita kieliä."

Satu oli kaunein luonnossa näkemäni ihminen tuohon aikaan, hänen laskeutuessaan autokaupan portaita Joensuun Suvantokadulla. Satu oli mainostamassa Luupäätä eli Datsun Bluebird -henkilöautoa.

Uskomattoman sadunhohtoinen lukiolaispojan mielestä. 

- Epätodellista!

Vuosia myöhemmin näin hänet Pääkaupunkijuoksussa Pirkkolassa: hyvin oli säilynyt. Mites se Trump kehuikaan Macronin vaimoa vähän samaan tapaan epäkorrektisti: - Hyvin on vaimosi säilynyt.

EELES LANDSTRÖMISTÄ TULEE KIRJAILIJA

Eeles, 34 v, entinen huippu-urheilija odottaa kirjansa julkaisua, Otavan kustantamaa romaania  Kohti päämäärää. "Toivottavasti kukaan ei samaista Jukka Pitkästä ja Eeles Landströmiä, sillä näin asia ei ole, vaikka kirjassa on suurin osa omiakin kokemuksia."

Kirja näkyy ilmestyneen vasta vuonna 1974: Tavoitteena kultamitali - Jukan ja kumppaneiden kamppailut Bangkokissa. Eeles kuoli vuonna 2020 90-vuotiaana. Plakkarissa: olympiapronssi ja 2 EM-kultaa.

Myös pääkaupungissa urheiltiin - ja keskellä kaupunkia! 

Sattunut luminen talvi:

Tamvisio on jo liitetty Yle-kakkoseksi

   Katselualue rajoittunut etelään: 

 "Tällainen katsojakunta on jossakin       mielessä 'korkeampitasoista' 

kuin suuren ykkösalueen."

Nuinpa" Me tolleroita jo tuolloin. 🙃

NUOREN MIEHEN MUOTOKUVA

"Esa ja Anssi ovat veljeksiä. Yhteistä heillä on sukunimi. Pethman, ja tietysti jazz.

Eroa heillä on enemmän: 

Esa on saxofonisti, vuoden vanhempi, perheenisä, Anssi taas rumpali ja poikamies."

Silmänruoaksi vielä BB ja Jeanne Moreau

Ja muutama mainostelu, niin lehti on luettu - ja viisastuttu. Jäämme vesi kielellä vartoomaan Elokuva-Aitta nelosta!

           

E-A nro

1 - 2 - 3 - 4 -

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Katri Kirkkopelto: Molli ja hurrrjat tunteet

KAJ / hikKAJ

(kärkyllä tässä, josko saisi selville, miten minun tulisi taipua oikeasti) 😟

Katopa! 

Puolikaima suomalainen (hik)KAJ on voittanut Ruotsin Melodifestivalenin eli Euroviissio-karsinnat ja lähtee edustamaan Ruotsia kisoihin Sveitsin Baseliin kipaleella: 

Bara bada bastu

Tästäkös toinen kielikylpy het'perrään, pulma: Mitenkäs taivutat moista yhtyettä?

Yle on ottanut yhteyttä kielensäätelijään:

Yle-linkki

Ja tässä tulos: 

• Yhtyeen nimeen liittyy taivutusongelmia, koska sana on oikeasti lyhenne, mutta näyttää erisnimeltä.
• Suositeltavat taivutusmuodot ovat KAJ’n, KAJ’ta, KAJ’lle, KAJ’hin ja niin edelleen.

Siiskö: hikkaj'n - hikkaj'ta - hikkaj'lle - hikkaj'hin ...

Jottako heittomerkein? 

 - Pötyä! 

Näin se rimpsu menee: 

• hikkajiin, 
• hikkajiitä, 
• hikkajiille, 
• hikkajiihin
• jne. (monikossa en suostu taipumaan). 

Ystävät taivuttavat, kaikin mokomin, myös näin: hikan, hikkaa, hikalle, hikkaan.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

  Simon Mugford & Dan Green: Futistähdet - Messi

Mesenoimassa

 näyn ainakin kerran käyneen ihan rahan kanssa:

Hyve

Ja kerran rahatta - ihan muuten vaan ilkkumassa: jotta kaikkeen ne rahaa (ilkeävätkin) kerätä.

🠝🠝🠝

Hyväntekeväisyyteen

 Mutta nyt tuli taas asiallista asiaa kaivella kukkaroaan:

Lastani et vie

Viikon verran aikaa avustaa kaunokirjallisuutta, jonka ytimessä huoltajuuskiista.

Jotta tämä Maaria Päivisen romaani pääsisi julki:

STT Info

ps

näkyy muuten paikallinen leipomokin olevan 

mesenaatteja vailla:

linkki

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä