Kolme kirjapinoa pöydällä

Rankan ulkotyöpäivän päätteeksi sisälle tultuaan Se ennen lopullista urvahtamista katsahtaa ja kuuntelee jostakin värkistä, joko ne kaikki siamilaiset jalkapallopojat sieltä luolastosta on pelastettu ja onko MM-RUS-jalistamatsia tälle päivälle jäljellä. Ja pääsikö suomalaisia livahtamaan jatkoon nuorten yu-MM-skabeloissa Tampereella.

Sitten Se käy vuoteelle ja kaapaisee pöydältä kirjapinosta 1 - sekalainen kirjallisuus kirjan, johon hamuava käsi osuu. Ohut hauska kirja 2, Karisto 2018. Kalle Veirto yrittää saada nuorisoa lukemaan, niitä joilla on aina 'kuulokkeet korvallisilla ja katse käpälissä'. Pitää pitää varansa, jottei nukahtaisi kun ei tahdo oikein päästä enää tuon ikäpolven sakkiin mukaan. Nuo ongelmat jo kertaalleen ratkaistu - ilman korvanappeja ja älykännykkää.

(Onnea muuten Tillmanille joka noiden parista tällä viikolla on eläköitymässä!)

Koittaapi ratkaisun paikka.
Ratkaiseva hetki.
Nyt Se

ei voi tehdä kardinaalimunausta ja vaipua uneen, koska ennen nukahtamista Sillä on tapana tarttua johonkin vakavampaan ja väkevämpään; aina on oltava vankempi kirja taustalla kevyen kaman kuittaajana. Hamuaa siis seuraavaksi kirjapinoa 2 - vankempi kirjallisuus. Siellä on Sille puhuttelevampaa kirjaa tarjolla. Vankempaa, väkevämpää, omalle ikäluokalle sopivampaa. Henkevämpää, elämäntotuuksia laukovampaa. Hetimmiten leijailee pielukselle samaa turvahenkeä kuin lapsena nukahtamisrituaalissa: kädet ristissä huulien höpistessä tule jeesus lapses luo armos siunaukses suo tue pientä horjuvaa  johda tietä oikeaa aamen hyvvee yötä.

Asiallisesti, asiallisesti päivä on syvällisempiin päätettävä ja luettava sieltä vankemmasta kirjasta, joka yhä tällä haavaa ykköstaustakirjana kulkee, ettei Huovinen Paasilinnoja lukenut:

- Arto Paasilinna?

- En ole koskaan lukenut - olen nimittäin monista selostuksista saanut käsityksen, että hänen tekstinsä muistuttavat minun tekstejäni.--- vähän sama kuin jos tyrkyttäisi leipurin lapsille pullaa.

- Erno Paasilinna?

- Olen lukenut mutta hän rasittaa minua. Hän on liian yksioikoinen maailmanparantaja. Ripaus huumoria tekisi hänelle hyvää.



- Ehkä hapan oli Erno, päättelee Se, - ehkä siksikin koska tämä vei ensimmäisen kerran vuonna 1984 jaetun Finlandia-palkinnon ennakkosuosikkina olleen Veikon nenän edestä. Ykinäisyys ja uhma löi Puukansantarinan.

ps
Kirjapino 3 - kaikenvaralta kirjallisuus olisi sitten vuorossa; siinä on takuulla taattua tavaraa tarjolla: Volter Kilpeä ja silleen ... Vaan sitä ei nyt tarvita, sillä Se on jo rauennut ja vaipunut unikuvien viettelyihin.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös