Kaarle-kuninkaan
'metsästys' - joulukalenteri 2010
30.11.2010
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
JOULUKALENTERI, lapsismi, KIRJALLISUUS, voe mahoton!
.
"Huhuja
kuninkaallisesta sikailusta on toki liikkunut jo vuosia. Kuulin niitä itsekin
asuessani Tukholmassa 1990-luvun lopulla.
Kaarle
Kustaan toiminta on häpeällistä paitsi kuninkaallisena myös miehenä ja
isänä."
IS Plus 20.11.2010, Anne
Moilanen
Pahaa Pajaria kummempi ei ole Ruotsin kuningas
(Carl XVI Gustaf) Kaarle kuudestoista Kustaa. Tvärtom. Paljon parempi on
kuin myös inhimillisempi muita kohtaan, minkä nyt omalle perheelle huolta,
murhetta ja pahaa mieltä tuontuostaan aiheuttaa.
Pajaria näytellään Kiteellä:
ovat tehneet oivan näytelmän tästä kansaa kiusaavasta verovoudista, veneellä
vedättäjästä, jonka Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa joutui lopulta poistamaan
näyttämöltä, erottamaan virastaan holtittoman viranhoidon vuoksi.
Ruotsin kuningasta, omaa
Kaarle-Kustaatamme, pyöritellään Tukholmassa: ovat tehneet
asiakirjan tästä lempeännäköisestä nallekarhusestaan, kuninkaasta joka haluaisi
olla ja elää vapaammin, vapaamielisemminkin. Kolmen ryhmä on koonnut kirjan
kuninkaalta mitään kysymättä. Thomas Sjöberg: Carl XVI Gustaf - Den
motvillige monarken Lind & Co 2010.
Kaarle-Kustaa-Kuninkaan kanssa on tässä kättä
väännelty marraskuiset yöt, käsitelty niin jokapäiväiset asiat kuin
skandaalinkäryisetkin, kasvettu Tukholman kuninkaanlinnan käytävillä
ravaavasta leikkivästä käkkäräpääpikkupojasta metsissä, klubeilla, merillä
seilaavaksi naistenmieheksi ja kuninkaaksi ennen kaikkea.
Käännelty kuninkaallista elämää tämän vuotisen
joulukalenterin arvoiseksi. Niitä näitä piloja paloja metsästelty
kuninkaallisessa seurassa kungagängetissä. Sieltä täältä sitä
tätä naposteltu.
Huomenna
pitää nostettaman ensimmäinen joulupukkikalenterin kansi auki
ja käännettämän katse alaspäin. Läpän käännettyämme
kuninkaan kaivoon kuikistamme. Siellä syvällä ihmeellistä elämää elävään
sanasokeudessaan sympaattiseen maalliseen kuninkaaseen katseemme luomme: Carl
Gustaf Folke Hubertus Bernadotte (f. 30. april
1946) gifte sig med Silvia Renate Sommelath (19
juni1976).
Leve Konungen!
"
- Jo, för att jag inte SKA bli Kung! Jag ska bli
ARBETARE."
Pajarin
harjoituksissa Kuvat Martti Rosendahl
Laura,
Marika, HapaOpa - On se niin väärin!
29.11.2010
- 15:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
.
Niinhän siinä taas kävi kuten aina: läheltä liippasi, vierestä vietiin - mutta turpaan tuli!
Historian aikakirjoihin merkittäköön:
Anno Domini 2010 sunnuntai 28.11.
-15C
Big Brother -voiton 50000 € vei
Niko N toisella yrittämällään. Itkemällä, oksentamalla onneen.
Tuli tosin toimeen kaikkien kanssa. Marika hömpsy oli oma suosikkini - tämä
känniääliöksikin nimetty jätettiin kakkoseksi.
Tanssii tähtien kanssa voitti
Antti Tuisku. Oma suosikkini Laura Voutilainen jäi toiseksi.
Ohjelmaa seurasin vain toisella silmällä, yleensä silloin havahduin
katsomaan kun Tuiskun tanssiopettaja avasi kimakan suunsa. Jore Uotisen
kommentit huvittivat.
Kummassakin ohjelmassa puhelinäänestys muka
ratkaisi. Puhelinäänestyksen soittomääriä ei paljastettu. Eli
ohjelmatiimit olivat jo etukäteen päättäneet voittajat. Äänestyksellä
peitettiin ohjelmakustannuksia. Moinen menettely olisi Veikkauksenkin
otettava käyttöön vedonlyönnissä.
Harri Olli näytti keskisormea
tv-kameralle Rukan mäkikisoissa epäonnistuttuaan huonossa
tuuliraossa, mihin itävaltalainen 'tuulituomari' Tepes hänet pakotti.
Sormitemppu oli kuittaus itävaltalaishegemonialle, joka määrää mäkihypyssä
kuten norjalaismafia maastohiihdon puolella.
Jääkiekkoilijat sun muut joukkueurheilijat saavat
huulillansa muodostaa vaikka sun minkälaisia vitusen kuvia kameroiden edessä,
HapaOpa ei edes sormellaan. Se on väärin.
Janne Ahonen diskvalifioitiin. Laski punaista päin. Itävaltalaiset näyttivät taas tuulikaapin
paikan.
On se niin väärin! - kun eivät asiat oman mielen mukaan mene.
Nyrkkiä
silmään niin nukuttaa
28.11.2010
- 16:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
.
" -
Tuntuu perkeleen hyvältä, täräytti nyrkkeilijä
Eva Wahlström uransa neljännen ammattilaisottelun jälkeen." HS
28.11.2010
Minä ennen niin kultivoitunut, sittemmin perinjuurin brutaloitunut mies olen mielistynyt lajiin, jota sivistyneemmässä elämässä inhosin sydänjuuria myöten ja luokittelin sen härkätaistelujakin alempaan kastiin.
Nyt pahemman kerran brutaloituneena hehkun, kun miehet ja naisetkin perkaavat toisiaan oikein luvan perästä.
- Luonnon valinta. Luonnon valinta, toistan
painokkaasti.
Ääni ja ähke on kuin pihvituvalta. Läiske lähtee ja kuiske kuuluu miltä ruoka maistaa, ruokaa mais-taa...
Jotenkin reilulta tuntuu, kun kumpikin nyrkkisankari tietää mitä varten tähän on kehittäydytty ja koska tahansa voi tulla lähtö tiedon tuolle puolen. Ja onhan tilipussi odottamassa pukuhuoneen pöydällä pistehanskojen vieressä.
Ammattinyrkkeilystä tässä on kysymys. Ja minä kerrankin ilman sarvia ja hampaita liikkeellä luonnossa. Vaikka itse en kyllä hinnasta mistään nousisi nuorattuun kehään, karkuun luikkisin. Vai pitäisiköhän alkaa manageroida ja järjestää eläkeläissarjoja: >80 v, >90v, 100+. Lisänä voisi olla sekasarja, katsojia vetävä 'Ikiukot ja akat tappelussa' -sarja.
On se niin reiluu! Kukaan ei hyökkää puun takaa, pahoinpitele yllättäen niin kuin lätkässä.
Tässä ollaan, kuten elämässä, koko ajan vaikeuksien keskellä, rumasti mutta kuvaavasti sanottuna kusessa, lopun läheisyydessä. Tuijotetaan noutajaa silmästä silmään: joko aika on?
Urho-tv-, Eurosport- ja 4SportPro-maksukortin onnellisena urhona ja omistajana - ettäkös eilisiltana otti pannuun niin vietävästi kun kortilla ei MTV3 Max näy ja jäi näkemättä Heleniuksen tyrmäävä isku - ilta illan jälkeen tarkastan EPG:ltä ohjelmat ja aika usein voin päättää tv-illan nyrkkeilymatsiin. Ja ai että miten hyvin ja makeasti kuin oravaista nukuttaa jos nyrkkeilyilta päättyy tyrmäykseen: miten mukava on pötkähtää vuoteeseen ja ikään kuin piestynä ja paikat hellinä vaipua unten maille vaimon viereen.
Ei siinä ennätä, älyä kysyä: - Mikähän minuun on mennyt? Toisaalta tuo epäjalo tyyppihän VOI OLLA SP enkä minä!
" - Joo
mä en pysty nyt tiskaamaan enkä imuroimaan ollenkaan, hän sanoi kieli
poskessa." Eva Wahlström, kotiäiti,
huumorilla voitettuaan (satutettuuan kämmenensä) eilisiltana
ranskalaisen Nacera Bagdadin.
Paula
kävi imaisemassa likakaivon
27.11.2010
- 16:00 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, liikenne, lapsismi, voe mahoton!
.
Marraskuussa vuoden jätös mitataan: likakaivo täyttynyt taas piripintaan. Silloin soitto asiantuntijalle, ja kohtakos iso tankkiauto jyrisee Paratiisin portille.
Pirtsakan naisen pää kääntyilee kuskin ikkunassa, auto piipittää ja peruuttaa. Paula on joutanut ite ministeriön kiireiltään näin lauantaina liikkeelle. Naisentynkä pomppaa haalareissaan kopista tantereelle, kiskaisee imuletkun Lehtomäen kyljestä ja työntää kärsän kaivoon.
- Onpa perkele päässy täyteen, mutta kyllä
Lehtomäin siniseen mahaan mahtuu, kohta ois ollu ryöris tukossa, virnottaa.
On taas ronskilla päällä, kun ei ole ihmisten ilmoilla, saa olla laisensa. -
Sulla ne on nää paska-asiat reilassa. Kaikilla eijoo kun oman ketjun pojat
suoltavat paskaa kitalait kiiltäen ja täyttä soopaa kylillä päästelevät.
Viidessä minuutissa nainen sorkkii kaivosta löysät pois, aikansa letkua ilmassa heputettuaan taittelee sen sitten Lehtomäen kylkikoukkuun. Tilkan on röpeltänyt hangelle, pyyhkäisee roiskeen haalarin rintamuksesta ja mölähtää:
- Se on tuo paska löysää sorttia teillä, vaan
samalta se haiskahtaa joka elannossa. Seittemällä kympillä piäset. Vuoden
päästä sitten taas! Yritähän tikistää kaivo kukkurilleen!
- No pittää yrittää niin ei tyhjästä maks...,
yritän lupailla, vaan auto nousee jo tietä.
Jouko
ja ja... Kosti ... äsh! ei kun Päivi
26.11.2010
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
LENNU, lapsismi, voe mahoton!
.
"HV
Siinäpä ne 'sisarukset' taas aliarvioivat
Suomen kansaa.
Ahonen sanoo että saa maksaa herroille niin
paljon kuin he pyytävät ja ovat kyllä sen työllään ansainneet.
von Hertzberg-Lipponen taas syyttää kansaa
rotuvihasta: polttelevat pizzerioita sun muita ilkitöitä tekevät, etnisiä
ryhmiä kohtaan ovat sietämättömiä tolloja.
Joukon habituksesta kyllä näkee jo että
herrojen pöydissä istuttu on. Mutta sitäkäänhän ei saa ääneen sanoa kuten ei
muitakaan sivuseikoista pääteltäviä asioita. Päivin mielestä pitää olla
vieraskorea: omaa kansaa saa ojentaa, mutta vieraiden mukaan pitää elää ja
antaa niiden pitää omat tapansa.
Elä näiden kanssa
ristillisesti!
Tuus Lennart"
Ei pitäisi provosoitua vaikka provosoidaan, Lennunkaan. Siispä en provosoidu Lennunkaan sähinästä.
Tritania
pähkäiltävänä - Afrikassa uusi maa?
25.11.2010
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, lapsismi, voe mahoton!, LAUANTAISEURA
.
Tämänkertainen Lauantaiseura kokoontui myöhään eilisiltana Pajari-näytelmän* jälkeen.
Possessiivisuffiksien käytön väheneminen oli aiheena ja väheneminen todettiin tosiasiaksi, mikä tosiasiassa kaikista paikallaolleista eli minusta, Paavosta ja Liisasta oli hyvä asia. Huomasittehan että seurassamme saattaa olla myös naisjäseniä.
Asiat kokouksissamme ovat ulkopuolisista pitkästyttäviä, niin että parempi kuitata ne noin lyhyesti ja siirtyä jännittävään sanapeliin, "Baariin vai kotiin ... vai kotiin!" -sanaleikkiin, missä palkintona on omakustanteinen baarikierros oikein luvan eli diplomin perästä.
- Te, Paavo P sekä Liisa H, kilpailette omaan
pussiinne, ensin tiennyt pääsee baariin, toisen osa on marssia kotiin. Toki
jäljellejäänyt saa oikean ratkaisun jälkeen vielä yhden ylimääräisen vihjeen.
Ymmärretty?
Kumpikin nyökkäsi. Leikki käynnistyi.
Tilaisuuden kulku:
- Kuten tiedätte, kysyjä vietti vastikään
viikonpäivät Briteissä. Siitäpä kimmoke kysymykseen: TRITANIA. Mikä entinen siirtomaa on kyseessä?
Päänpyörityksiä. Ulalla kumpikin.
- Vihje 1: Pyydyksen
vaihto käsillä.
Kalpenevat. Varsinkin Paavo
säpsähtelee pelätessään kotiinkuljetusta ja maitopojaksi joutumista.
- Vihje 2: Siis
Ikonen paikkaa Hayworthia.
- Ihme kun ei degrowthia, vinoilee Paavo
ämpyillen.
Liisa Hentu tarttuu kynään ja ojentaa
vastauslappusen.
- Tää on tässä. Olen filmifani. Kuittaa
palkintodiplomiin: Kotivoitto. Baarit ei paljon kiinnosta.
Ovi käy, Paavo ei voit tajuta. "Hölmö akka",
mies mutisee itsekseen, "kotiinsa haluaa!"
- Se on, Paavo, kova paikka. Kotimatka jos
nyt ei nappaa. Näin possessiivi-illan päätteeksi vihjeistä vaikein. Viimeinen
vihje 3: Viritteli ritaansa irrottamalla entisen
kokonaan pois.
Paavo parahtaa. Naamaa nykii, huulet höplöttävät.
Itku pääsee, kuin Nummiselta olympiakullan karatessa. Ovi läimähtää. Paavo
pakenee luvatta viimaiseen yöhön.
Paavon pakeneminen tiesi ikuista porttikieltoa Lauantai-seuran tapahtumiin. Kaikenlaista!
Vaan nytpä on aika teidän näyttää mitä Liisa Hentun paperissa luki. Mikä maa, mikä valuutta? (Kommenttien näkyvyys suljetaan loppupäiväksi.)
----------
elakelaiskortilla-alennuksia
* (eläkeläisalennus 2 €/ hurvittelukassassa nyt 4 €)
Kohtuus
vaarassa - degrowth
24.11.2010
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, Sijoitus/kauppa, lapsismi, voe mahoton!
.
Tiistait ovat viikon ikävimpiä päiviä, jo pörssinkin tautta surkeita; tiistait ovat lähes poikkeuksetta laskupäiviä. Tiistaisin on keksittävä muuta mukavaa kuin tietokoneen ruudun tuijottamista, miten punaiset numerot vilistävät, leikittelevät, irvailevat hiilillä istuvan Piensijoittajan kauhuksi.
Tiistaisin on parempi pitää Nordnetin WinTrade kiinni ja keksiä muuta mielenkiintoista askaretta.
Toissa tiistaina Piensijoittaja päätti kiinnittää erityistä huomiota maapallon murheisiin globaalisti, niin omat tiistaimurheet kutistuisivat kärpäsiksi eivätkä hetkauttaisi sen kummemmin.
Siispä hän otti ja lähti Kohtuus vaarassa -tseminaariin.
Yliopistolla hänessä välittömästi vahvistui sama usko mistä Mats-kollega oli joskus maininnut: Ai että miten ihana näky on katsoa silmät palavina luennoilleen kiiruhtavaa nuorisoa, tiedonhaluista, aktiivista, innostunutta - Suomen kansalla on tulevaisuus.
Kolme tuntia Piensijoittajamme katseli kuunteli esitelmiä, kummissaan luennoitsijoita, että tuommoistakin väkeä on siis vielä olemassa - vaan eipä ole mediassa näkynyt!
Nyökytteli, että herranjestas noinhan sen täytyy olla. Tällä pelillä tarvittaisiin kohta kolme maapalloa jotta tavaranhimomme olisi tyydytettävissä.
Onneksi tilaisuus ei ollut uskonnollinen tilaisuus, ei tarvinnut rynnätä lopuksi kädet ojossa eteen alttarille kaikkien nähden nöyrtymään parannusta luvaten. Riitti kun Piensijoittaja höpisi itsekseen ja lupasi itselleen tapojensa korjuuta; hiljaisen lupausliturgiansa hän päätti sanaan Degrowth, talouslasku eli myötämäkiyhteiskunta. Kolmesti hän sen varmuuden vuoksi toisti: Degrowth, de...
Ja ainakin kolmesti hän on sen viikon sisällä unohtanut, ihminen kun on kuin onkin hänkin eikä kone.
Eilinen tiistai oli kaiken huipentuma!
"
VIIKINKIHAASTE 80 €
1500 G possun
filettä valitsemillasi höysteillä ja aikaa 45 min. Jos syöt kaiken niin saat
annoksen veloituksetta ja nimilaatan seinällemme."
Niin luki lehdessä. Kävi käsky.
Voitte arvata että, pihviydessään sekä pihiydessään, otti komensi vaimonsa kuskiksi ja määräsi suunnan sinne missä pihvejä ilmaiseksi tarjoillaan.
- Ei. Kukaan ei ole vielä onnistunut, vastasi
kokki kyselyyn, - yrittäjiä on kyllä riittänyt.
Niinpä Piensijoittajammekin, kerrankin, unohti uhonsa ja itsepäisyytensä ja tyytyi 400 G:n pihviin (11,90e) kera pölkkyperunoiden sekä palan painikkeeksi illemmalla räpellettyyn kympin hiihtolenkkiin.
- Kohtuus kaikessa! iloitsi
Piensijoittaja ja yötilallaan päiväurakan päätteeksi päästi
pippurinkatkuisen röyhtäyksen.
Eläkeläiskortilla
alennuksia
23.11.2010
- 13:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, lapsismi, voe mahoton!
.
Eläkeläispäätöksen oheistuotteena tulla tupsahti eläkeläiskortti. Sitäkös uusi eläkeläisemme, UE, ihastelemaan! Just, just, juuri se jolla saa niitä alennuksia.
Aikookin pitää kirjanpitoa kaikista vuoden mittaan saamistaan alennuksista ja siirtää saamansa alennuseurot hurvittelukassaan. Tekee siitä harrastuksen, it's my hobby now.
Siispä päiväkirjaan:
"Kaksi euroa (2 €)
tienasin heti seuraavana päivänä kortinsaannista, samalla huomasin läpänneeni
paitsi kaksi euroa niin myös kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Toinen eläkeharrastuksenihan on
kulttuuritilaisuuksien brosyyrien ja käsiohjelmien kerääminen (niitä on nyt 9+1).
Kolmas, kesällä syttynyt, harrastus, kuten muistanette, on kuuluisuuksien
nimikirjoitusten kerääminen.
Tanssitytöt vilisevät vieläkin silmissä
korsetteineen nauhoineen, vaikka onhan tuosta lauantaista nukuttu
jo kaksi yötä.
CABARET
nimittäin kävi kaupunginteatterissa. Sisäänpääsymaksuna veloittivat 29
€, takki 2 €, väliaikakahvi
ilman pullaa 2 €, käsiohjelma 2
€ = yhteensä 35 €. Kamala summa!
Mutta ei hätää. Ei hätää.
Arvasitte aivan oikein: E L Ä K E L Ä I S A L
E N N U S.
2 €. Kaksi euroa oli
alennus. Jos olisin ollut opiskelija tai työtön, alennus olisi ollut
samoin 2 € Työttömiä ei katsomossa näkynyt, eikä opiskelijoita. Katsojista
kaikki näyttivät eläkeläisiltä.
Saldo: Nyt minulle on kertynyt 10
käsiohjelmaa, 1 nimmari (Eino Grön) sekä 2 €
hurvittelukassaan. Sekä silmissä yhä huiskivat
Cabaret-girlsien sääret."
Etteikö muka eläkkeelläoleminen ole ihanaa aikaa! Varsinkin nyt kun omatunto on yhä omilla teillään.
Omatunto
tuli kaapista ulos
22.11.2010
- 14:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, vapaa-aika, koti, lapsismi, voe mahoton!
.
Viikolla tapasin ensimmäisen kerran elämässäni omatuntoni. Kovin oli hiljaista poikaa ollut, kun ei oltu vielä näihin päiviin törmätty.
- Eipä ole ollut aihetta, se sanoi
kysyttyäni syytä vaitonaisuuteen.
- Vaan on se hyvä kun nyt ilmestyit, tulit
esille, kaapista ulos. Nyt minulla on tarvittaessa seuraa päivisin kun kaikki
kansa käy töissä.
Omatunto otti vastaan tervetulokehuni ja häipyi sitten sen sileän tien kuulumattomiin. Ennen katoamista olimme käyneet jonkinlaisen alustavan keskustelun eläkemaksupäätöksestä, jonka Valtiokonttori oli viimeinkin marraskuun puolivälin jälkeen lähettänyt ja maksanutkin perjantaina tilille, siellä ennestään olleen 70 euron joukkoon. Pohjakassa paisui kerralla parit tuhannet prosentit!
- Tuli eläkemaksupäätös!
olin huudahtanut päiväpostia puristaen keittiön ovella.
- Älä riemusta kilju, oli kuulunut ääni,
samantien jatkanut, - joku kepulainen kyliltä saattaa taas valittaa
erilaisiin oikeusasteisiin. Ja oletkos sen ansainnutkaan!
Pelästyin, mutten pelännyt, sillä tiesin hänestä ja hänen olemassaolostaan, olin odottanutkin hänen kaapista tuloaan. Siis, ei, ei tuon kepulaisen vaan omatunnon. Hirveästi en ollut hämmästellyt hänen lymyilyään, koska uskoin vakaasti että häntä on tarvittu enemmän muualla, toisissa ihmisissä. Olin näet uskotellut että on olemassa ainoastaan yksi ja yhteinen OT ja se vierailee tarpeen vaatiessa; sillä on prioriteettilista jonka mukaan se toimii.
Nyt sain tietää, että näin ei ole, vaan jokaisella ihmisellä on kullakin oma, ikioma omatunto ja että omatunnot eivät ole veljiä keskenään: toiset ovat venyvämpiä kuin toiset!
- Sinä taidat olla aika lupsakkaa lajia,
ainakin tuntuu jotta huumorinhenkeä löytyy.
- Se ei ole mitään huumoria, mitä
laskettelen. Se on realismia, omatunto sanoa täräytti. - Luehan tuo
Valtiokonttorista tullut kirjeesi niin etköhän sinäkin siitä tokene.
Avasin kuoren, naurahdin ja olin iloinen kuin Mamban poika Lauantai-iltana. 70 euroa oli saanut oivan lisän - ja miltei tyhjästä.
Omatunto nyökkäsi, hyväksyi päätelmäni, että tyhjästä. Tämän jälkeen OT siis katosi, eikä ole käynyt kolkuttelemassa koko viikonloppuna. Josko se valehteli, josko omatuntoja on olemassa sittenkin vain yksi ja ainoa, yhteinen kaikilla?
Pullo
hellän muiskun antaa!
21.11.2010
- 12:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS, voe mahoton!, KILPI-Salama-LEHTONEN
.
"Tuttu on
matalainen kylä, joss' ei elääksensä ihmislapset muuta voi kuin juoda
kuollaksensa; vanha tuttu siell' on olven tuoksu."
Lahjapukettejaan pikkuhiljaa ajan kanssa avaa nyhräilee syntymäsankarimme. Aloittaen rapistelun rumimmasta päästä, tietäen taattua laatua saavansa, sillä sananhaltijaystävältä, bibliofiililta, lahjakirjan sai: Joel Lehtonen - Markkinoilta, 1912, I painos, Rakkaitten muistojen sarjaa. Sivutkin kiinni vielä toisissansa, paperiveitsellä luennan tahtiin auki viiltelee.
Mikä meno, mikä lento! Mikä ilmaisuvoima, voi veljet sekä siskot siellä! Mikkelin markkinoilla, kuin Rovaniemen!
- naaman-nallit
- kolme reuhkapäätä isäntää
- hevot huiskuharjat
- tukka hurrin harrin
- koiran haukku, Hurrin luske
- Himalaisen Oski, melkoisen talon
pariveljes
- Tasavaisen muori, pulleana kuin papin
rouva
- Tasavainen itse, pitkä mies,
reuhkahatun alla siansilmät
- Himalan veljeksistä
vanhempi
nuorikkonsa kanssa
- Maljas Ienokki ukkomies, vento,
punanokka, hymyhuuli kumppalina luvatonna, tavatonta! - piika
naapurin
- Perttu Porhonen, riuskea miehenkuva
- Nurkkahovin Massi, vauras, tarkka
hengen-päälle asti, työntyy muitten rekeen säästääkseen
- Hepsun Jahvo, hauska, reima pulska,
löyhkä leskimies
- Jätkä Eeliel
- reet kymmenkunnat
Jos ei tuosta sakista, noista eläjistä, niin kestäs mistäs sitten oivan 'paistin' otat, Mikkelin markkinamatkalaisia kun Joel kyyditsee!
Lukee, lukee, repii, innostuu, sankarimme viivaamaan.
"...kanss' armaan hämärissä käytiin,
hemputeltiin..."
"...Mutta varsin monen pukkilaudan alla
köllöttävi pullikkainen... ... Koliaatti, miesten kellistäjä. Ja ne pullot
hellän muiskun antaa!..."
"...Vaan kun aurinkoiseen pirttiin
mennään, siellä liesi loimuaa ja kahvi kiehuvi ja hiiliin sähisee..."
"...kaataa miesten kupposihin kermaa
pullukastaan, joka nuorta rintaa äsken komeasti kohotteli, urhon kukkarintaa,
kaataa kerman, jot' ei kissat kuulu maistavan, eikä naiset saa kuin
haistella..."
Jokos kohta Kilpikin jo kalpenee? No ei nyt Volter tämän sisämaisen rahvaan eessä sentään, toista se on merellinen meno saariston!
Mutta on Joelilla potkua ja vellontaa. On. On. Aivan yllinkyllin..
Jurrissa,
raskaana, riidoissa
20.11.2010
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
lapsismi, voe mahoton!
.
40/2010 HUMALASSA:
Dingo, Myllylä, Jone Nikula
41/2010 RASKAANA:
Virpi K-S, Maria Lund, Karita Tykkä
HUMALASSA: Janne Niinimaa, Anssi
Rauramo, Simo Rantalainen
KAUSIKORTTI: Paavo Arhinmäki (Chelsea!)
42/2010 TUPAKOI:
Maria Lund
TAPPELI:
Pasi Nielikäinen
HUMALASSA: Ksenia
43/2010 RIITELI:
Topi Sorsakoski
RIITA +
ERO: Sami Kapanen
44/2010 BILETTI: Sami
Kapanen
SUUTELI:
Vappu Pimiä
MÄTKYT:
Sillanpää (38000€)
KIITOKSET SEISKALLE: Victoria
Daniel!
Kuukauden välein nousen pyörän selkään ja poljen ystäväni luokse kassi pullottaen. Vaihdamme kertyneet lehdet. Hän antaa minulle Seiskat, minä Kulttuurivihkot, Elonkehät, Viisaat rahat, Taloustiedot, Meklarit.
Saamme paljon tietoa; tulemme kylläisiksi, kyllästetyiksi, joskus kyllästyneiksikin.
Sitten sitä taas huitkotvasen kelpaa ja jaksaa elämää eteenpäin.
BB-tohtorismies
19.11.2010
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
LENNU, lapsismi, voe mahoton!
.
"HV
BB-extrassa eilen kävi kuopiolainen
tohtorismies puhua säkättämässä, kaula purtuna, miten tuskallista oli
mennä baariin kuuluna miehenä. Naiset puristeli persiästä ja muniakin
kopeloivat kesken tanssin.
"Että varokoon Mazakin kun vapaaksi
Kuopion iltailoihin pääsee", neuvoi.
Varmaan katsoitkin.
Tuus Lennu "
Katsoin, katsoin, totta kai. Mutta en minä tuommoisia pannut merkille. Tohtorit tietäen: tuohan on luonnollista. Mutta sanoihan se tohtorismies muutakin eli teki jäätävää analyysia asukkaista sekä suljetun tilan tuottamasta tuskasta ja hekumasta.
Lipposen
Paavon pahasti panettelema nainen
18.11.2010
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, vapaa-aika, Sijoitus/kauppa, lapsismi
.
Kuva-arvoitus
Kuka ex-pääministeri Lipposen kaltoin
kohtelema muija istuu emer.kansantaloustieteen prof. Jan-Otto Anderssonin
luennolla Joensuussa? Ja missä kohti istuu?
Vastaukset tämän päivän aikana. (Vastaukset kommentteineen avataan näkyville myöhemmin.)
Vihje 1: sama puolue
Vihje 2: s. 1954 kanttori-urkuri-perheeseen
Vihje 3: sair.hoit. tri - "Silent Democracy, Noisy Media"
Vihje 4: Hartolasta Joutsan kautta Helsingin Ytimeen päätoimittajaksi
Vihje 5: kuvassa oikealla, muuten vasemmalla
"1997 syksyllä erosin hallituksesta hyväksyttyäni sovitteluratkaisun pankinjohtaja Ulf Sundqvistille tuomitusta vahingonkorvauksesta pankkikriisin seurauksena. Korvaus on edelleen yksittäisesti suurin maksettu korvaus. Julkaisin ennen joulua kirjan "Kafka kävi meillä". " AA
Ilovaaran
hylätty koulu mausoleumiksi
17.11.2010
- 13:00 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local,
lapsismi, voe mahoton!
.
Kyselivät niistä teeseistä, jotka 'kunnantalon oveen naulasit että montako ja minkä sorttisia vaateesi olivat'.
Ei tämä pienoisluther ihan 95 teesiä viitsinyt kirjoittaa esikuvansa malliin, koska ei nyt sentään kirkon oveen niitä naputellut, mutta kymmeniä kuitenkin. Ei myöskään lakkautetun Ilovaaran koulun oveen käynyt niitä niittaamassa: mitäs sinne hyljätyn, tyhjän, aution koulun, missä ei talkkarin hyppyä pihamaalla. Kukapa niitä sieltä tavaisi!
Tämmöistä vaati, jo julkaistuakin, yhdennessätoista teesissään, vähän makaaberia, myönnettäköön:
11. Koulusta
on tehtävä, jottei turhaan harakoille lämmitettäisi, Hikkaj-mausoleumi
matkailijoille vetonaulaksi, pyhiinvaelluspaikka. Mies ensi alkuun elävänä,
sitten, kun aika on, palsamoituna täydessä tällingissä
sarkofagiin kansi levällään lavetin päälle makoilemaan. Suudella
saa pääsylipun hinnalla, sylkeä eri maksusta. Useiden ulkomaanmatkojen
aikana tuuraajana maata rötköttäköön, kuin sika lahtipenkissä toinen hyvä,
Mats-konkari, hengenheimolaiseni, mikäli metsästysreissuiltaan
joutaa tai jos on muuten estynyt, niin joku hänen koiristaan
houkuteltakoon herkkuluulla arkkuun räksyttämään.
Rahat käytettäköön kunnan kassan kartuttamiseen -
esim.
Ja
kunnanjohtaja soittaa
15.11.2010
- 13:00 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local,
lapsismi, voe mahoton!
.
Paluu arkeen ei ollut lopulta niin ankea ja pelottava kuin ensialkuun vaikutti.
Ennen matkaa kunnantalon oveen lyömänsä teesit tosin oli revitty pois, mistä matkaajamme säikähtäneenä päätteli että pian taas pyryttää lunta paratiisiin, kun Valtiokonttorikaan ei eläkepäätöstä ollut vielä postilaatikkoon lähettänyt.
Eivät nämä huumoria ymmärrä. Jotain poikkipuolista jos joskus laukoo, niin heti on varoituslaikka pystyssä heilumassa ja kieltolaki astuu voimaan: Jopa ymmärtävimmästä päästä oleva valtuuston pj tuntuu paheksuneen jonninjoutavaa kirjoittelua ja suunsoittoa: - Eikö olisi aika miehistyä, kuuluu kylillä setvineen sekä sormea heristelleen. Tai jotain.
Koirahuumori ei alunperinkään tunnu uppoavan. Pieruhuumoriko parempi! Eivätkö ne huomaa, että sehän se varsinainen rakki on joka tuommoisia räksyttää, ja jätä omaan arvoonsa. Kuititta.
Häntä koipien välissä maailmanmatkaajamme livahtaa kotimökilleen. Piha on autio ja tyhjä, ei hännänhuiskaustakaan, Paratiisi pakkasen panema. Vain tassujen jäljet lumessa ja postilaatikon luona kielivät että jotkut vainolaiset ovat vierailleet pihapiirissä.
Toisena kotipitäjässä olon päivänä syttyy valo. Lankapuhelin pirahtaa.
Matkaaja pyöriskelee puhelinaparaatin ympärillä kuin koira kuuman kuppinsa, hyvä ettei kierry luurin naruihin. Empii, mutta kotvan päästä vastaa nimetönnä: - Halloota. Jos se on entiseltä pomolta, on valmiina lyömään luurin salamana kannattimiinsa.
- Tuotas viiri, palveluksesta, kuuluu
empivä ääni.
Eihän vain ole Jope Ruonansuu, Puotilan Jukka tai Hilanderin Hessu, joka kunnanjohtajaa matkii? Jää kuulolle.
- Semmoinen on kunnan tapa, jatkaa ääni.
- Sinäkö se oikeasti olet? kuiskaa
matkaajamme. - Sanos jotain henkilökohtaista!
- Räksänmunat, heittää ääni tunnisteen. -
Minä se oon. Häiritsenkö?
- Ei, mutta. Mutta.
- Komea standaari, hopea tangossa.
Kiitokseksi.
- Minulle! Ja häpeätangossa?
- Ei kun Hopea.
Sinulle ja kaikille muille hyvin palvelleille.
- Hyvin?
Siihen kysymykseen äänet vaikenevat langan molemmissa päissä vähäksi aikaa. Sitten toinen rohkaistuu.
- Sano vaan aika ja tapa, kunnanjohtaja
jatkaa.
Matkaajamme mykistyy. Kunnanjohtaja mykistyy. Linjat jäävät auki. Sitten kuuluu jommastakummasta päästä siunailua:
- Hyväthyssykät... No voi yhen kerran.
jatk. josk.
Isänä
tässä haikeuden ilossa
14.11.2010
- 12:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, henkilökuva
.
Onhan se nyt sangen omituista olla isä. Jos ottavaa niin antavaakin.
Ja vielä kahdelle rakkaalle lapselle, joista toinen keilailee tilapäisesti Roomassa ja toinen taiteilee pysyvämmin Lontoon nurkilla.
Isäksi ei voi lukea, kuten insinööriksi tai papiksi. Isäksi voi tulla tyhmempikin, siihen on kaikilla miehillä valmiudet ja varusteet. Sen kuin kytkee 'töpselin seinään', liittää kuin isänpäivälahjakamera-Olympuksen piuhalla tietokoneeseen ja antaa otettujen kuvien juosta näytölle - Olympuksen liepeillä asuvat jumalat! Se on vain räpsäys, salamalla tai ilman, ja kuva syntyy.
Kuvista tulee ottajansa näköisiä.
Isänä oleminen helpottaa omaa elämää, monella tapaa. Saa seuraa. Iloa, jos vaivaa ja murhettakin.
Voimaa suorastaan virtaa omaan akkuun, lapset lataavat pieninä ollessaan isän akun joka päivä läsnäolollaan: täynnä leikkiä ja toimintaa olevalla energialla ja kysymyksillä, joihin yhtä vastausta ei ole; tulkkina olo on joskus niin hankalaa. Kosketuksella, läheisyydellä, nujuamisella, vilpittömyydellä. Kokonaisvaltaisuudella.
Eka jalisharjoituksista palaava pojannaskali puhkuu innostusta ja innolla ilmoittaa yhtäsoittoa suoltaen:
- Matti sano että ens kerralla pitää olla
nappikset isä mitkä ne on ne nappikset?
Tytöntyllerö valmistelee tuntitolkulla ulkoilmaesitystä ja kutsuu sitten perhosnäytökseen pionipenkin taakse.
Aplodeja. On nähty maailman ensi-ilta, paras kipale ikinä, oikea kunnon musikaali kaikin maustein.
Poika leikkii irtokirjaimilla viikkokausia lattialla, välillä näppäilee teksti-tv:tä, ja kohtakos lyö äidinkin ällikällä ja lukea porottelee ääneen. Tyttö katselee satoja nimiä rajan taakse jääneiden muistopaadesta ja möläyttää:
- BÖHM. Isä, eikös tuossa luekin BÖHM?
- No vaikeasta päästä piti sinunkin
lukutaitosi aloittaa, hämmästelee isä ihmettä kummaa.
Selän päällä kävelyä, hiusten harjausta ja tukan leikkuuta, korvahierontaa. Ajavatpa isän autonkin pihamaalla porraskaiteita hipoen nurtsille ja ryntäävät keittiöön riemuissaan: "Eikä jallutettu yhtään!"
Hyviä autoilijoita, partureita, hierojia, manikyyrejä ovat aikansa, kunnes koulu nielaisee sekä yhteiskunta vaatii oikeisiin askareisiin.
Kehittyvät.
Joskus valmistuvat.
Niin että osat vaihtuvat: Vastaajat kyselevät. Kyselijät vastaavat. Toimivat tulkkeina, kytkevät koneet toimimaan. Niiltä voi kysyä kotona ja ulkomailla:
- Mitä on occupied? Mitä tuossa lukee? Mistä
pitää nousta junaan? Miten portilla toimitaan?
- Miten kiintolevy eheytetään? Miten kameran
saa tyhjennettyä? Miten digiboxin päälle? Kannattaako käyttää
hankintameno-olettamaa perinnönjaossa? Joko teillä on ollut edunvalvonta-asiat
luennolla?
Tulkin osat vaihtuvat.
Niistä on turvaa. Iloa. Kyyneleitä.
Ai että on hyvä ku tuli ne hankittuu! Ne lapset. Ne omat rakkaat lapset, mukavat muruset, jotka nyt ovat muruina maailmalla.
Kansanedustajille
katsottavaksi - varsinainen torkkupeitto
13.11.2010
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi
.
Tänään ratsastetaan lainahevosella. Niistä vällyistä eli torkkupeitoista on kysymys. Kiusallisesta tilanteesta tarjolla selvitymisopastusta.
En ole viikkokausiin nauranut niin paljon kuin tuntemattoman ystäväni kariav:n av/filmituokiolle. Toivottavasti ainakin tuntemani ystävä kansanedutaja Pekka Ravi katsoo ja levittää sanaa ryhmäänsä sekä tiedottaa muillekin eduskuntatovereille.
Oman alueemme edustaja Esa Lahtelakin voisi innostua uudelleen yrittämään.
Olkaa hyvä ja napsauttakaa filmi pyörimään:
Pois päin -
Yes!
12.11.2010
- 15:15 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, liikenne, Local, lapsismi, voe mahoton!
.
5.11. Friday - The
fifth pension day
Tämä on eläkkeellä olon viides päivä.
Ulkomailla. Ei päivääkään eläkkeellä kotimaassa. Enpä olisi iänkuun päivänä
uskonut että joutuu kunnan kiroukseen ja karkotetaan pitäjästä ja
koko maasta!
Lontoota lontataan yhä. Sadetta luvassa,
ensimmäisen kerran viikkoon. Olemmekohan Britteinsaarilla laisinkaan? Pitäisi
tuulla, sataa ja ainakin vihmoskella, heitellä vaakana vettä. Päivät
pääksytysten, yltä päältä kurassa kävellä. Rooneyn jalkapalloa potkiskella,
Lampardin syöttää Heskeylle tai ainakin Crouchin meitä vastaan
tornina hiiviskellä.
Vaan eipä.
Big Benistä voi tarkastaa että
Englannissa tässä yhä palloillaan. Ja noista punaisista double deckereistä,
mustista munanpyöreistä taxeista, vasemmanpuoleisesta liikenteestä. Puntaa
puristaa. Punaisesta postista ja punaisista puhelinkopeista. Mailin matkoista,
jaardin mitoista. Paunan painosta; naulaa ei ole vielä tarvinnut päästä
irrotella.
Afternoon. And Good Bye! Jätetään
ja lähdetään.
Haa! It's raining.
Vihmoo bussin tuulilasiin vettä. Joutaa jo
Tampereelle, kuntaan ei sentään taida olla menemistä. Pääseehän tänne nyt
helposti takaisin, kun osaa kujeet ja tuntee Elisabethin tienoot.
Ylitetään Thames ja Tower
Bridge, jossa omituisen siniset kaiteet.
Ajetaan vauhdilla. Ollaan kentällä
tunnin päästä: Standstedt Airport.
Sen verran kiusaavat, että turvatarkastuksen
jälkeen kävelyttävät terminaalissa putki putken jälkeen satoja metrej...äsh
yardeja ovelle, jonka avauduttua lentokansa kävellä lampsii avotaivaan alla
odottamaan koneen portaiden juureen jonon hiljalleen yletessä koneen
aukosta sisuksiin. Kävelyttävät kehnot sateessa, muistuttavat epäilijöille,
että Englannissa ollaan: sopii edes kerran reissulla rähjääntyä, kastua, vettä
valua, ettei aivan kuivaa kuvaa Britannia jätä.
- Where is my umbrella?
Räpiköidään sitten Tampereelle päin. Ruotsin
yllä luen, öhöm!, Daily Mailista että Ruotsin Kaarle Kustaa kuningas se
vasta villi mies onkin, en minä, ja ovat kuningatar Elisapetin kanssa kolmannet
serkut, sokeriserkukset.
Yes!
KURJUUDESSA
- Les Miserables
11.11.2010
- 15:15 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, liikenne, lapsismi, voe mahoton!, ESITYKSET
.
Olkaa hyvä ja
kiinnittäkää kravattinne, lähestymme Lontoota. Vietämme tämän päivän Lontoossa,
vuoden 2012 olympiakaupungissa. Ei sinne nyt ihan miten vaan pukeutuneena
alokasmatkailijoita päästetä. Erityisesti opettajia varotetaan kiusallisesta
ilmiöstä subwayssa!
4.11. Thursday
- The fourth pension day
Tämä
on eläkkeellä olon neljäs päivä. Edelleen Englannissa. Ennätä Suomeen edes
eläkettä nostamaan...
Ensialkuun potallamme Greenwichiin.
Observatorio sijaitsee valtavan puiston takaisella mäellä kaakkoisessa
Lontoossa, missä itä ja länsi kohtaavat. Toisten puurtaessa päivätöissä
koti-Suomessa, opettajien otsa hiessä paimentaessa lapsilaumojaan, muuan hyvin
tuntemamme Vapautunut Ope, VO, pelleilee,
ottaa pihalla leveän harpan ja asettaa oikean jalkansa viivan oikealle puolelle
ja vasempansa vasemmalle puolelle.
Ja katso! Haarojen välissä kulkee 0-meridiaani.
Toinen jalka on idässä, toinen lännen mailla. Joku torvelo saattaisi möläyttää,
että siinä nollat kohtaavat. Muutenkin hän tarkistaa että näyttelytiloissa
kojeet ja navigointivälineet ovat kunnossa eivätkä longitudit heitä
piiruakaan.
Paluumatkalla metroon kuhahtaa
kymmenvuotiaiden koululaisryhmä kuin ahvenparvi katiskaan kolmen hauen ajamina.
Kolme opettajaa yrittää paimentaa parvea, joka hyppii, pomppii ja räpiköi sinne
tänne, vaan ei toivottuun suuntaan. Vanhin opettajanainen käy käpynä. Nuori
naisope vähät piittaa. Miesope on rento, huoleton, puhuu hymyssä suin vilisevän
lauman nielussa.
- Stupid! Boring! Nasty! huikkaa
joku pienemmistä.
- Ovat käyneet jossain museossa, suomentaa
Tytär.
- Ilovaarankin raitilla oli tuommoisen ryhmän
kanssa tekemistä - Lähde nyt Lontoon maanalaiseen!
Ruokapalaksi, maan päälle päästyään, he
valitsevat, pakkohan kansallista ruokaa on edes kerran maisteltava, fish and
chipsit.
Iltapalaksi, sitten kun kaupungin kaikki
mainosvalot ovat syttyneet kiimaansa, he astelevat ylväästi upottaviin
mattoihin ja leveää portaikkoa myöten kuin paraskin hoviväki Queen's-teatteriin
halveksimaan rahvasta ja rahvaan rahvaanomaista
käyttäytymistä. Victor Hugon Kurjat, Les Miserables -musikaaliin
- 25 vuotta yhtä soittoa samassa teatterissa livenä esitetty maailmanmenestys.
Olisihan siinä lähellä pyörinyt puolensataa muutakin musikaalia: Leijonakuningasta,
Mamma Miaa, Oliveria, Onassista yms. Kaikkea sentään
yhdellä reissulla niellä.
Teatteri on upea, katsomo kolmessa
kerroksessa. Vähän varoen VO hiippailee seurueensa, Vaimo ja Tytär, perässä
lymyten, peläten asunsa riittävyyttä. Mutta mitä vielä: Joensuun
elokuvateatterissa Tapiossakin käyttäydytään rapinaa lukuunottamatta siivommin.
Ei näytä olevan pukeutumiskoodia minkäänmoista, joten ystävämme VO
sulautuu loistavasti katsojajoukkoon. Monilla ulkotakit
tuolinnojilla, joillakin nuorukaisilla kaljaa muovimukeissa eturiveissä - on
tultu ja ollaan kuin elokuvateatterissa.
Esittäjien upeus korostuu rahvasta vasten.
Pian katsojatkin eläytyvät, taputtavat,
hohottavat, huokailevat. Aivan näyttämöön kiinni lippunsa lunastanut
silmälasipäinen mies, fani vimpan päälle, elää täysillä hyvän puolesta pahuutta
vastaan, laulaa pontevasti mukana nekin kohdat joissa ei sanoja ollenkaan: "Tum.
Tum. TUM!"
- Se oli elämys,
VO vapautuneena, koulukiistoja muistamatta, mustan taxin takapenkillä
kuningatar Elisbethin kotia ohittaessa huoahtaa. - Oi Big Ben,
Oi West Minster Abbey! Oh Buckinghamin palatsi. Ola-laa! hän
intoutuu liioittelemaan.
Asettuu aloilleen vasta, kun hänet survotaan
Warwick Wayn B&B-hotellin pikkupikkupikkuruiseen huonekopperoiseen - kuin
liian pieneen kenkään.
BB-Jani
missi mieheksi
11.11.2010
- 09:33 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!, huikopala
.
Asiantuntijalausunto kerätty aamun omasta mailiboxista: "En voi käsittää tuommoista ,miestä, mitä toi toi JaniT BB:ssä edustaa! Hajuvesillä hölvääjä. Missi mieheksi! "
Sanos muuta, täytyy myöntää, piti jättää ohjelma keskenkatsomisen klo 22.30 ja siirtyä Arvidin kanssa sänkyyn.
Dickensin
nurkilla hörhöillään
10.11.2010
- 14:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, liikenne, KIRJALLISUUS, voe mahoton!
.
.
3.11. Wednesday - The
third pension day
Tämä on eläkkeellä olon kolmas päivä, ja yhä
ulkomailla. Whitstable - Broadstairs - Ramsgate. Paikannimet
sen kuin vaikeutuvat lausuttaviksi.
Paritalon katunäkymä yläkerran ikkunasta on
niin brittiläinen kuin olla ja kuvitella saattaa: pikkukaupungin laidalla
kaartuva, loivasti laskeva katu, Oxford Street; talot vierivieressä toistensa
kyljessä kiinni; ulko-ovet suoraan kadulle, roskapöntöt paraatipaikalla
pylväinä kuin palvontakohteina; autot parkissa sikin sokin molemmin puolin
ajotietä, keskeltä juuri ja juuri roska-auto kai mahtuisi kulkemaan, vaan eipä
ole aikoihin käynyt mailla ei halmeilla.
Mr Beania odotan seuraavaksi autoineen
tuohon alle nuuskimaan ja toilailemaan.
- Tuohon bussiin, kuuluu Tytön neuvo
pysäkille käveltyämme.
Ei suvainnut Mr B saapua, joten bussiin
yläistuimille - ja luontoon! Kentin yliopisto on levittäytynyt kaupungin
kukkuloille, Canterburyn ylle. Sieltä nummien kautta laskeudutaan rannikolle.
Pohjanmeri velloo Whitstablessa. Osterinpyyntialus valmistautuu lähtöön;
lokkiherra keikaroi isäntänä laiturilla yksin. Ranta on lankutettu kymmeniin
laivanlevyisiin kaistaleisiin: tällä telakalla on satoja vuosia korjattu ja
paikkailtu merten runtelemia aluksia.
Ettei kulttuuritta tämäkään päivä kuluisi,
syömme vatsamme väkipakolle Charles Dickensin (1812-70)
talomuseon naapurissa Broadstairsissa. Kotimuseo on sesongin jälkeen
closed.
Näinköhän tämän kierroksen kunniaksi David
Copperfield, pitkälti Charlesin elämän kertaa, on
kaivettava esille tai Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit selattava
Lauantaiseurassamme.
Ramsgatessa hämärtyvältä mereltä saapuu laiva
manner-Euroopasta, Belgiasta kuulemma. Kaupungin jälkeen joku huumehörhö nainen
nousee pimeydestä koiransa kanssa bussiin, tuntuu alakerrassa valittavan
rahattomuuttaan, puhuvan yhtä sekavia kuin nuori mies vasta, jolla myös oli
koira mukanaan ja joka meuhkasi ja puhui niin äänekkäästi sekavia että
kuljettaja poisti sekä miehen että koiran bussista pysäkille pienen rähinän
jälkeen. Hörhöinen nainen saa jäädä, kai siksi koska on nainen. Tyttö lainaa
kännykkäänsä naisen näpelöitäväksi, koska naisella ei 'oo saldoo'.
Eivät nämä sen kummempia eläjiä ole
vaikka osaavat puhua englantia!
Canterburyn
tarinoita
09.11.2010
- 16:16 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, liikenne, KIRJALLISUUS, voe mahoton!
.
2.11. Tuesday - The second pension
day
Tämä on eläkkeellä olon toinen päivä. Juna on
tuonut meidät Kentin kenttiä, nummia pitkin pyhään
kaupunkiin, Canterburyyn.
Opas on tarjonnut huoneensa käyttöömme ja
itse siirtynyt naapurihuoneeseen jakamaan Sabinan sängyn. Ikkunaruutu on
kostunut yön aikana.
- Kyllä täällä kaksikerrosbusseja on, vaan
akkunat yksinkertaiset!
Marmatus päivässä pitää kivut
loitolla, sallittakoon.
£-kauppoja, konditoriaa, Dickensin kulmaa,
jokisoutajia, kaikenmaailman katutaiteilijaa kadut tulvillaan - pienessä
kaupungissa; onhan tämä sentään anglikaanien pyhä kaupunki.
Canterburyn katedraalin katto ylettyy liki
taivaaseen. Ei voi olla ihailematta ihmisen suuruudenhulluutta ja mietiskellä
mitenköhän moni mies rakennustelineiltä on pudota mätkähtänyt hengetönnä kirkon
kiviin. Niistä nyt viis, mutta itse anligaanikirkon pää, Thomas
Becket (1170), on menettänyt päänsä juuri tuossa paikassa
(ks. alakuva) kolmen
kuningas Henrik II:n lähettämän miekkamiehen
terän heilautukseen.
Täytyy Chauceria, viinakauppiaan
pojan tekstiä (1343-1400) lukaista: Geoffrey C käy
runomuotoisessa Canterburyn tarinoissa (The
Canterbury Tales) läpi, miten kaikki meni, mitä tapahtui ja ennen kaikkea,
kaunokirjailija kun oli, miltä tuntui.
Entinen opettaja huokaisee. Hermoja
lepuuttavaa on kuunnella ihmisten vuolasta puhetta ympärillä ja etenkin kun saa
itse olla vaiti, eikä suuna päänä kuten töissä, tosin ei tuohon myllyyn
ennättäisikään harvoja mieleen juohtuvia ulkomaan sanoja heittää - eikä
raaskisikaan niiden kauneutta ääneen lausumalla murskata. Ihmisvalikoima on
runsas, asukokonaisuus runsaampi: joku tarkenee läpsikkäissä sukitta, toisella
saappaat, joku tarkenee t-paidassa, toisella toppatakki, jollakin karvahattu
reuhkat alhaalla, toisella sortsit. Anna mun kaikki nähdä!
- Katso ihmistä! Kuka sanoikaan?
Canterburyn katedraalin pyhiinvaellus syö
aikaa, tekee oikean nälän, huikoo. On aika syömäpilgrimin. Istuudutaan. Mikä
rauhallinen näkymä isosta ikkunaruudusta: vuosisatainen kivikappeli, joenuoma,
lehtipuu... Sitten. Sitten. Verhot! Punainen kuorma-auto pysähtyy ja
peittää kaiken. Kuljettaja avaa lavan sivun ja vihellellen kärrää mustia
pulloja loputtomasti lähiputiikkeihin.
Pulloissa lukee pienellä ja auton
kyljessä suurella COCA COLA. COKIS.
Yökortteerissa, verhot
vedettyäni, pistän rukouksen päätteeksi amenen paikalle Cokiksen.
Nymanin
Peterin kondomirillit!
09.11.2010
- 06:16 | hikkaj | nokkeluus, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
LENNU, voe mahoton!
.
"HV
Tuota nyt et sinäkään voi nauramatta katsoa:
Nymanin Petteri lukemassa maanantain uutisia Kympin uutisissa kondomirenkaat
nenällä! Erehtyköhän ohjelmasta. Tervo olis ollu nyt poikaa
siinä vieressä.
Hah-hah-HAAA!
Tuus L"
Tuommoinen uutinen oli yöllä vuotanut boxiin. Jatkan eteenpäin. Kai sillä jotain merkitystä on. Ei se nyt Lennukaan sentään ihan turhia höpöttele.
http://www.katsomo.fi/?progId=52484 Kappas vaan, ei se joutavia turissu, Lennu.
Lontoo
call in
08.11.2010
- 14:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, liikenne, voe mahoton!
.
1.11. Monday - The first
pension day
Tämä on eläkkeellä olon ensimmäinen päivä -
erikseen kirjoitettuna, koska mitään kiirettä ei ole - huomaat yllättäen.
Lontoossa. Lontoon iltayössä kesken ruokailun. Eipä ole tullut ajatelleeksi.
Heti ensimmäisenä eläkepäivänä ulkomailla! Mihin vielä ehtineekin: ylös kuuhun
tai - alas maahan, sinne mistä olet tullut...
Syksyn lehdet värikkäinä yhä puissa.
13 C. Aurinko yllättäen puskee taivaalle. Katukahviloissa tarkenee -
sillä hilkulla. Tätä maata olet karttanut tähän päivään saakka: siellähän sataa
ja on märkää, kosteaa aina ja konservatiivisen
jäykkää.
Ensimmäiset sanat Lontoossa lähtivät
huulilta:
- Täällähän on liikenne kuin Lontoossa.
Heti niin hauskana.
Sitten huomaa seisovansa Buckinghamin
palatsin mustan kultanuppisen rauta-aidan edessä. Aidan takana vartiomiehet
nostelevat juhlallisesti koipiaan ja kaiken kruunaa pihaa poikittain ajaa
rämyyttelevä nostolavatrukki tai jokin vekotin, jossa on tikkaat takana
tanassa, nostovalmiina. Ruotsin kuningastako kuljetellee - salaa!
Taitaa kuningaskunta arkistua, aristokraatit
astua hanttihommiin.
Hämärtyy. Speaker's Corner jää näkemättä;
harmi, olisi ollut asiantynkää. Piccadilly Cirkuksella kyllä näkee, yönsä
päivänsä. Ollaan kuin filmissä kaksikerrosbussien ja mustien taksien
puristuksessa. Ihmislapsia pilvin pimein sinne sun tänne menossa.
Ihmispopulaatio valloillaan. HEI HULINATA! - ja huiskis.
Ja vasta on maanantai! Ja mikä meno päällä!
Omalla kylällä saattaisi korkeintaan Eskon traktori ajaa jurrata maantiellä
kattovalo välkkyen. Vaan onhan näitä miljuunia mistä valita.
- Noustaan tähän junaan! neuvoo Opas, oma
Tyttö, omalta kylältä maailmalle lähtenyt.
Tulostinpaperilla
Englantiin, please
07.11.2010
- 13:13 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, liikenne, Local, voe mahoton!
.
Ei se sen kummempaa ollut kuin kalliilla Finnairilla lentää halpahintaisella Reinarilla. Vaikka oli kymmeniä kertoja halvempaa. Käydä Lontoossa, you know. -> 12 € <- 25 €.
Eniten arvelutti, että pääseekö tosiaankin kotikopiokoneella väännetyllä mustavalkoisella monistepaperilla eli tulostimella tulostetulla A4:lla lentokoneeseen; Boarding pass siinä luki ja kyllä kelpasi!
No tietysti Tampereen Pirkkalan parakki, lentoasemarakennus, ei vastaa Helsinki Vantaata: ei ole kiiltäviä käytäviä mitä kopsutella parhaat päällä. Tai siis ei ole käytäviä ollenkaan. Yläkerrasta saa kahvit ja virvokkeita... Kyllä terminaalin sisälle pari koneellista kuitenkin mahtuu kun oikein sulloutuu. Ja lähtöselvityspalvelun saa suomen kielellä.
Kiitokset toki voit lausua, ihan jo harjoitusmielessä, myös englanniksi, thank you, olethan muuttumassa sillä siunaamalla maailmankansalaiseksi, universaaliseksi metro/kosmopoliitiksi.
Ja eikun koneeseen!
Mitään ei saa suomeksi eikä ilmaiseksi. Mutta pakkokos siellä on virkkaa mitään. Istut alas ja Fasten seat belt.
Ensimmäisen kerran alkaa tuulahtaa uusavuttomalta. Nämä ulkomaanreissut ovat siitä mukavia, että paitsi saa käydä pällistelemässä ulkomailla niin pääsee aina viikoksi kahdeksi eläytymään ummikon ja uusavuttoman housuihin: sitä saa mitä ei tilaa. Varsinkin ruokailussa. Erehdypä esim. ruokalistalta, Menu, tilaamaan jotakin ilman kuvaa, niin JOTAKIN todella, really, aina saat - vaan et sitä mitä kuvittelit.
Perillä Stanstedissa kahden tunnin ja vartin (2h15min) lennon jälkeen valut ruotsalaisvärisestä koneesta muina miehinä muiden mukana, venäläisiä puolet, hospoti!, kävelet tositosi pitkiä putkia pitkin henkilöllisyystarkastukseen ja - that's it. Maailma on Sinun, please, sen kuin astut alakertaan, please, mistä Terravision-bussi kuljettaa Sinut yhdeksällä eurolla, return 14 €, please, yhdeksi vilisijäksi miljoonakaupungin (7 milj.) täytteeksi. Tunnin päästä olet jo perillä.
Mutta se onkin sitten another story!
CAUTION: tämän jutun myötä voit saada vääristyneen kuvan matkailusta!
