Tiedon tappamina - surun murtamina

kaksi idän viisasta miestä, ikitursoa

Jokin aika sitten lähettämääni mailiin vanhoista hyvistä ajoistamme pongahti ikuiselta samanmielis Mattibuu-kollegaystävältäni viivästynyt viesti muutama tunti taapäin:

"Kiitos viestistä menneiltä ajoilta.
Suonet anteeksi, koska en ole voinut vastata postiin. Minä surun murtama mies en ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Mikä suru, murhe? kysyt. No se kun se koripallon pelaaja siellä Ameriikassa putosi helikopterillaan. Olen itkenyt  itseni näännyksiin. Ei ole ruoka maistunut. Tyyny on ollut aamulla märkä kyynelistä. Tätä surkeutta. --- 

Elämäniloni alkaa pikkuhiljaa palailla."

Enpä tuohon voinut muuta vastata kuin  jetsulleen samoin tuntein & sama täällä  ja lisätä että onneksi lohduksemme IS huomasi asian tärkeyden ja kunnioitti tapahtunutta 9 sivulla 12 sivun urheilu-uutisosiossaan heti Auschwitzin vapauttamisen jälkeisenä muistopäivänä.

🏂 hiihdot 6/520km/€  = 80 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Kirjavinkeissä tänään: Stalinin tappamat

Luopumisen aika

det första steget

vähitellen pienin askelin, vuosien mittaan, turhasta (itsensä)kuluttamisesta,
joutavanpäiväisistä ensin:

Tässä ei tosin vielä paljosta luovu. 😁

🏂 hiihdot 11/514km/€  = 79 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Sutta pakoon, karhu vastaan

Tekis niin mieli tehä taas tuhat asiaa yht'aikaa

Vaan priorisoida, hyvä ettei eskaloida, - pahuksen muotitermit! -, täytyy ja ihan ekana ratkaista perusproblém: Ulosko mennä vai sisäänkö jäädä?

Ulkona olisi tarjolla ns. virkistystä, so. kymmenen senttiä uutta lunta mitä kolata ja hiihtää päälle viissatanen rikki, sisällä parit alkuselatut kirjat.

On aamu, yhä hämärän haikua, ei puolta yheksääkään.
Koko päivä edessä käyttämätönnä. Ennättäähän tuonne ikkunan taa päivempänä hiilijalanjälkensä jättää.

Siispä lukueväät kääröistä:

Lentäviä enkeleitä kumpikin?

Eipä luulisi ongelmana hiihtoniilolle olevan: a kumpi kiinnostavampi! Vaan tuo Matti tuossa kannessa kummittelemassa - niin läpikaluttuna kuin olla voi.

Toisaalta taas ei hajuakaan toisen kirjan alanimestä - nainen bikereiden maailmassa.
Mikä on bikeri?

Taas toisaalta toisen kirjan henkilöistä: Olavi Alakulppi. Anni Collan. Akseli Ek. Arvo Haavisto. Lasse Johansson. Lauri Koskela. Eero Lehtonen. Jaakko Mikkola. Thure Sarnola. Julius Saaristo.
Keitä?
No onhan siellä tuttujakin: Lauri Mononen, Pertti Purhonen, Pekka Kokkonen, Kalevi Häkkinen, August Kiuru, Pekka Peltokallio.
Häh?
Peltokallio Hakatuissa?
Mikä urheilija Pekka? Leikkeli vain urheilijoita.
Enkähän urheilijoiksi laske noita moottorivoimin päristelijöitäkään: Leo Kinnunen, Timo Mäkinen, Ilkka Teromaa.

Siis siirrän Kiveen hakatut, Teronen & Vuolle, Kirjapaja 2019, seiskaosan tuota tuonnemmaksi. Kutonen oli vallan mainio, päristelkööthän syrjemmällä, sitäpaitsi heitähän voi kuunnella Yle Areenasta. Tartun Tara Koivukosken Rikottuun enkeliin,Tammi 2020.

Vaan niinhän siinä sitten käy: sutta pakoon, karhu vastaan.

Kävi kuin aikoinaan Bilteman kanssa. Mikä biltema? Ennen kuin älysin katkottaa bil-teema.
Bikeri. Bike. Pyörän perhana - motoristeista nytkin!

Ollaanpa tässä aika kaukana nykymenosta, siis täällä Pottulassa! Sentään Helvetin enkeleistä on kuultu ja katsottukin Hell's Angels, ettei nyt aivan hornanhatelikossa täällä olla.

Mutta hoplaa ja satulaan - mukaan bikereiden väkivaltaan!

'If you have brutally broken but still have the courage to gentle to other living beings, then you're a badass with a heart of an angel.'

Kirjavinkeissä:
Rikottu enkeli

🏂 hiihdot 10+7/503km/€  = 77 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Auschwitz

historian tuntemisen tärkeys ja tarpeellisuus

Tuomas Kyrö

Vaarana siis uusilta sukupolvilta myös tämän unohtaminen:

LUE = ARENDT

Vaikka holokaustikauheudesta on vasta vajaa ihmisikä, 75 v:

'Puna-armeija saapui Auschwitziin 27. tammikuuta 1945 ja vapautti 7 650 siellä vielä ollutta vankia' WP/HiMa

Me myös

🏂 hiihdot 10 km/486 km/ € = 74 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

PS

     Telkussa ei yhen yhtä ohjelmaa asiasta (- uutiset)! - DW oli toista maata.     

Joku koripalloilija USAssa oli kuollut helikopterionnettomuudessa, siitä kyllä juttua riitti, ja suru suunnaton Suomessa.

Autschii!

knokat verille
mottona: Väkivalta, Voima ja Kunnia
(otsikko muituttanee jo huomisesta)

Heti sunnuntaiaamusta kahvin päälle kone tulille. K/KM sytyttää maailman rähinät käyntiin. Silviissiin saa parhaiten silmät auki - ja herää todellisuuteen yön unikuvien jälkeen.

Poliisi esiin:

Ja nyt kun kerta on ns. Tilanne päällä,
on paikallaan luoda
yleissilmäys
Tilannehuoneseen:

- Eipä tuolla sen kummempata.
On
Amppareiden aika
=
ensteks murhat sun muut isisien ja isien pahanteot:

Viimein paluu 'arkeen', tapahtumattomuuteen,  so. aamunaloituksen päätteeksi suksikelitiedot Yleltä:

- Antaapa hänen sadella, josko puolilta päivin hyppäisi paanalle, pohtii K/KM, - josko siellä silloin olisi heinien päällä jo ripaus luntakin! Luistaisi paremmin. Tosin pidon kustannuksella.

...

Ja kun päivänkierto vihdoin on finaalissa monien Yle-urheilulähetysten jälkeen, niin knockoutseihin Fight sportsilta tuppaavat päivät päättyä:

Ettäkö missäs Kirja/KulttuuriMiehen kirjat?

🏂 hiihdot 10 +10 km/476 km/ € = 73 h

Täällä ovat visusti tallessa:
KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Avusta apuko?

lukunälkään

Pernaa jätti SK:n, joten etitäänpä uutta viikottaista lehtikotia.
Avusta apu?

No kukas se siinä!
Kaksikymmentäkuudes, viisikymmentäyhdeksäs!

Sitkeitä poikia nämä entisajan tv-pioneerit, urheiluselostajat senkun yhä porskuttavat:
Juha (82v), Anssi (85v), Seppo (86v); Pentti taisi mennä jo? Eipä mitä, WP tietää:  92 vuotta täytti vasta, tammikuun 13.

Jokisen levoton, nuorena piiskattu Antti-poika on se Schjerfbeck-elokuvan tekijä/ohjaaja. Helenen ensi-iltaan piipahti isä-Juha, tietysti ruskettuneena, kuten Urheiluruutu-aikoina, Espanjasta. Australiaan kuulemma tekisi ex-selostajan mieli matkustaa, vaan vaimo ei ole oikein halukas.

Pääkirjoituksesta lehden pääasia: Jotta emme unohtaisi Auschwitzin vapautuksesta 75 vuotta 27.1.
Noin vähän aikaa kulunut ja moni ja paahtaa samaa rataa!

Ei pääkirjoitus noin kepoisasti asiaa ilmaise, noin heppoista kieltä käytä kuin minä lukijana itselleni suomentaen. Tomituspäällikkö Miikka Järvisen käyttää virallista, kunnioittavaa, siis vähemmän lukijoiden ymmärrettävää. Tarpeellinen juttu, kuivan SK:mainen.

Seuraa numeron helmi, piispa, eme, Eero Huovisen haastattelu juuri ilmestyneen äiti-kirjan juurilta. Poika menetti äitinsä yhdeksän vuoden ikäisenä eikä pappi-isä antanut äidistä puhua:

"Ei Eerolle pidä ollenkaan kertoa, mikä Äidillä on, ei hän sitä ymmärrä. Huolehtisi turhaan." 

Ei luovuttanut tuomiorovasti Lauri vaimonsa Aili Anna-Liisan kanssa käymäänsä kirjeenvaihtoa edes nelikymppiseksi varttuneelle Eerolle luettavaksi tämän hartaista pyynnöistä huolimatta. Vasta isän kuoleman jälkeen vuonna 1994 'uusi äiti' Eira kirjeet luovutti. Ja nyt 75-vuotias Eero niistä tulkinnan kokosi: Äitiä ikävä on kirjan nimi.

Lehden lopussa on tyhjää, eli ne vitsit tuhdin ja turhan tv-ohjelmapaketin jälkeen, ensin aikuisten ja sitten lasten:

Melko lyhyt
- Kerro joku lyhyt vitsi.
- Kaksi muusikkoa käveli baarin ohi.

Jouluaattona
Aleksi, 5, avasi lahjapaketin innoissaan. Hän heilutti D-vitamiinipakettia ja hihkui:
- Täällähän on vitumiineja!

Siinähän nuo lukea lorottaa nuokin mikä ettei.
Yllättävän hyvä lukutuokio kaikin.
 Kasi.

🏂 hiihdot 6 km/456 km/ € = 70 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

tänään Kirjavinkit: Kekkosen vihamiehet

Saksan kielen makuun

Geheimes Zusatzprotokoll.

______________________

---

1. Für den Fall einer territorial-politischen Umgestaltung in den zu den baltischen Staaten (Finnland, Estland, Lettland, Litauen) gehörenden Gebieten bildet die nördliche Grenze Litauens zugleich die Grenze der Interessenspharen Deutschlands und der UdSSR. Hierbei wird das Inetresse Litauens am Wilnaer Gebiet beiderseits anerkannt.(huom!2 virkettä)

---

Mainitaanko Suomi tuossa Hitlerin ja Stalinin välisessä sopimuksessa, jossa kaksi pääkihoa jakoi pienvaltioita itselleen? 

4-kohtaisen salaisen lisäpöytäkirjan allekirjoittivat Saksan ja Neuvostoliiton ulkoministerit Ribbentrop ja Molotov:

Nyt sitten spekuloidaan tässä Visurin & Murtorinteen kirjassa

Ducendo 2019

onko Suomi ylläolevassa etupiirijakolistassa mukana, ihan oikeasti!

- Höh!
kajauttaa Ulkopuolinen Tarkkailija, joka on samalla innoissaan voidessaan verestellä saksantaitojaan ja joka uhallaan ja kostomielessä ei käännä tekstiä suomeksi, koska urheilukilpailujen haastattelijatkin 'unohtavat' ylen usein kääntää englanninkieliset haastattelunsa suomeksi, mikä tavantakaa harmittaa UPT:tä syönjuuria myöten. (huom! 1 virke)

Siin kaikk' tänään. 👅

(tuhahtelee hän, ujo kun on, vain mielessään: senkin kaupparyssät ja -saksat!)

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Hyv' on

+7°C

Latu vitkaan vie.
Vai vääräkö lie?
Niin pitkä on yksin hiihtäjän tie.

katos, kun katos SE PERHANAN
hanki
hiihtäjän alta ja yltä ja.

Anteeks tämä räjjäys, mutt' ku'.

No otetaan sitten nuo Eino Leinon Helkavirret, joita Raija Pelli eilen suositteli Puoliseiskassa, esiin ja luetaan sieltä ainakin Räikkö räähkä ja Orjan poika ja ...

Mutta sitä ennen kuitenkin, nyt kun on lumetonta aikaa perehtyä ja paneutua aimo tosissaan, Hiihtäjän virret, jotka syntyivät, ainakin ilmestyivät, samana vuonna kuin Kekkonen eli 1900.

Hiihtäjän virsiä on kuutisenkymmentä sivua näissä Leinon Kootuissa teoksissa.
Kell' onni on, se onnen kätkeköön, kell' aarre .... Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks, ja haaveet ne käy ... Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkkaana kaar ...

No jopas tutuilta tuntuvatkin!

Einon eka runo
Eino kesäteatterin isä

PS
Illalla on Eikkaa vielä Alfalla lisää:

Paltamolainen Eino Leino

Tiistaina 21.01. klo 21:00

'Eino Leino oli tuottelias runoilija. Mikä on hänen runojensa paikka maailmassamme? Miten voimme lukea ja uudelleen tulkita Leinon runoja siinä kielen ja ajatuksen rikkaudessa, mikä niissä piilee?'

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Päivistä selviytymisen taakka

kevennyt päivä päivältä vuosien mittaan

Oli se silloin pikkuisena poikana, alun toisella kymmenellä, elämän tulevaisuus paljon epävarmempana kuin puolenvuosisataa myöhemmin. Nyt siis.
Isä kuoli tänään Pyhän Henrikin muistopäivänä, ja puoliorpona pala kurkussa ei huominen hääviltä näyttänyt, jos sitä oli olemassakaan.

Lalli teki teksosensa Köyliönjärven jäällä samana päivänä vuosituhat taapäin. Legendaahan osin se. Vaan eipä hontelon pojan isän lähtö: mitä totisinta totta.

- Voi Herra Jumala!
Kerrankin sanat paikallaan lausutut.

Vaan mikäs nyt enää: tulevaisuus eletty ja ihmisiksi oltu, sukua jatkettu. Sen kuin etiäpäin askelletaan, porskutellaan: hiihellään, lueskellaan, pötkötellään. Nautitaan rauhallisesta päivien kulusta.

Näinköhän niin hyvä tuuri käy jotta voi sanoa: kävipä säkä että sai elää koko elämänsä sotien välissä, niitä nahkoissaan tuntematta.

Jotta: Mikäs tässä - vaikka vettä niskaan ropiseekin. ❤👴💘👵👦👧👪

+4½°C 🏂 hiihdot 10 + 9 km/450 km/ € = 69 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Eilen Kirjavinkeissä: Naiset valkoisissa (Kuuba)

Voi mahoton!

STT taas suoratiedotti, mailaili boxiin:

Readme

Oliskohan tuo helpottanut omaa muistamisextremeä?
Tilailenpa ihan huntturissa tulevaa demeä siirtääkseni ja oppia ottaakseni.

Houkuttelevalta näyttää, ainakin kansi. Ja varsinkin esittelyvuorosanailu:

“Oot kyllä viimeinen ihminen, jolta odottaisin elämäntaito-opasta. Laittaisit nyt vaikka alkuun oman elämäsi kuntoon.”

+4°C 🏂 hiihdot 10 km/431 km/ € = 66 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös 

Väpäjävin huulin

" Näin miten laukkuni makasi lumikinoksen huipulla, tuulen pieksämänä - sisältönä vain maitopullo. Katselin järkyttyneenä, miten tuuli- ja lumipyry veivät kovalla vimmalla vihkojani ja kirjojani joen jäälle. ---Yht'äkkiä iski sydämeeni. Luonnontiede! Huusin: 
- Etsikää Luonnontiedettä!"

Kevyt on otsikko ja kirjan yhteenvetoni, kieltämättä, mutta jotenkin kuvaava. Ainakin ensiksi mieleen tullut kirjan kannet kiinni laitettuani.
Kun sentään kirjan nimi on Stalinin tappamat - Muurmannin suomalaisten pitkä ja musta yö. Tarja Lappalaisen ja Martti Turtolan koostama tarina Jäämeren rannoilta.

Docendo, 2019

On noita kirjoja tullut luetuksi sen kymmenet kappaleet. Edellinen vastaavanoloinen taisi olla Anita Konkan Musta passi ja sitä edellinen dokumentti Stalinin törkeyksistä  eteläisemmällä Venäjällä, mustan mullan vilja-aitoilla: Anne Applebaumin Punainen nälkä - Stalinin sota Ukrainassa.
Vissiin niin turtunut pahuuteen, ettei enää vähästä hetkauttele.

Nytkin miehet kuormataan ja teloitetaan heti taikka kidutusten jälkeen, ja tuurintyngällä vankileirien kautta voi onnistua pitkittämään elinvuosiaan muutamilla vuosilla.
Piinaava kuolema edessä joka tapauksessa.

Ja kas, kas, sitten pysäyttääkin ja panee huuleni väpättämään aivan pikkutarina, joka ei liity kuolemaan millään lailla, mutta jossa koko maailma tuntuu mustuvan, käsiin räjähtävän:
Pikku-Tyyneltä romahtaa maailma, kun hän huomaa koulukirjan kadonneeksi.
Luonnontiede-kirjoja Uuran koululuokassa on vain kolme kappaletta ja nyt Tyyne on hävittänyt yhden. Koiranpentu sen riepotellut.

Tuosta pienestä tapahtumasta Tyyne Mantere, yksi kirjan Muurmannin suomalaisista, harvoista neuvostojärjestelmämyllyn kynsistä ihmeen kaupalla hengissä selvinneenä, kaiken kokeneena, kertoo kirjeessään niin vaikuttavasti, että kelpaa symboloimaan ja kuvaamaan sen pohjattoman kauhun ja tunteen minkä Jäämeren suomalaiskylien pakkosiirretyt ja surmansuuhun joutuneet ovat kaikki sisimmässään Stalinin kourissa tunteneet.

"Uthelian isä, Kalle Nevala, sai kiinni Tuporkan, joka vimmatulla voimalla repi Luonnontiedettä pitäen jalkojensa välissä sen kovia kansia. Tuuli- ja lumipyry olivat vieneet sen sivut, vain pieni osa oli jäänyt niteisiin. 
Tuntui, että elämäni loppui siihen... 
Näkymätön, voimaton ulospääsy oli kiertämätön. Pelko, hirveä pelko kirjan tuhosta. Tiesin, että saan ankaran fyysisen rangaistuksen äidiltä, ja raskaan rangaistuksen opettajilta."

Stalin

+5,1°C 🏂 hiihdot 10 km/421 km/ € = 65 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös