- Ei kun aina et lähe niin piäsöö yksinnii huristelemaan. Pitäs vaan saaha ilimaa renkaisiin.
Kummiloihen henkeä, sanos Päätalo.
- No se ei oo kummanen juttu. Pumppu kouraan, hattu pois ja pumppuumaan!
Urmakkana siinä Tehomies auttamassa. Vaan ei olisi pitänyt!
Sen Tehomieskin tietää ja tunnustaa, ettei hänestä enää ole mukana roikkumaan noissa netfixilöissä sun muissa feisbuukkiloissa, saati kännyköiden apuplikaatioissa kunkerta ei kännyköissäkään, ei edes toropuhelimissa.
Mutta että ei pyöränpumpussakaan! Sitä nyt ei olisi millään voinut uskoa. Mutta uskottavapa oli.
Hattu pois venttiilistä ja pumppu tiiviisti venttiiliin kiinni suuteloon. Mutta ei. Lonksui. Ei asettunut, ei liimautunut kiinni. Lonksahteli.
- No senkö helevetti! kuultiin ääntelyä naapuriin asti.
Samat yritykset uudelleen. Vaan ei. Mutta ei.
- On tässä nyt ennen osattu ilimat kumiloihin pumputa. Senkö taika näissä!
Olipa Tehomies toivottomassa tilanteessa. Olipa oli. Huokui ja henki, telusi ja pumppusi. Ei pihaustakaan ilmaa sisään, kaikki tuli ulos ja pihalle. Ilmat pihalle kun piti mennä sisälle. Oli siinä, jos olikin taivastelemista.
Häpeääkin hiven kun hiipi sitten ite sisälle ja turahti ilmat pihalle:
- Ite suapi hiän yrittee!
Yritti sitten Toinen ihan ite.
Ja sai renkaat pulleaksi.
Tehomies oikein hattua Toiselleen nosti. Kunniaa teki.
ps1
Kuulemma sen hatun poisnoston, siitä renkaasta siis, jälkeen pitää vielä sitä pientä neulanuppia kiertää niin että vapautuu ilmareikä auki pumpunpainallukselle.
Simpleä, eikö?
ps2
huomaa jottei Tehomies paini ongelmansa kanssa yksin:
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös