Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 26. joulukuuta 2024

Tapperien kanssa tapellut

 joulun pyhät

Vaan olipa kunnon taisto - ja miten mielenkiintoista!

Warelia, 2024

Erkki Vettenniemi on kirjoittanut Kirjailijan latu -kirjan Marko Tapiosta, eli pikemminkin Marko Tapperista, jolla nimellä tämä kiihkeä urheilijahirmu nuoruutensa eli, ennen kuin putkahti kirjailijapiireihin romaanillaan Lasinen pyykkilauta olympiavuonna 1952. Vettenniemen elämäkertakirja päättyy tuohon kirjan putkahtamishetkeen, eli tavallaan luennassa on Marko Tapion puolielämäkerta. 

Siis näin hiihtomiehen kannalta erittäin mielenkiintoinen sisällöltään. 😋

Siinä tanner ryskää kun esikoinen Marko ja velipojat Harri, Kain ja pahnan pohjimmainen Yrjö juosta temmeltävät ja hiihtää ryskävät, leiskauttavat rakentamastaan hyppymäestä kammottavia siivuja Saarijärven Tarvaalan kylällä.

Lahjat eivät riittäneet hiihtohuipulle, vaan taiteilijoista tuli jokaisesta.

Vettenniemen kirja on ehdolla vuoden 2024 Urheilukirjaksi kuuden kandidaatin joukossa, joista kaksi muuta olen lukenutkin:
Vaan eivät ne vertoja vedä tälle hielle, myös tuskanhielle, tuoksahtavalle 
Kirjailijan ladulle!


Kirjavinkeissä
tänään
ps

tiistai 24. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin kahdeskymmenesneljäs kansi

    kirjailija / paikkakunta?

repetitio 2011

linkki

eipä taida tänä jouluna jalat lumessa sierettyä
Hui! KUKA siellä lautakasapitäjässä jo ennen VanhasMattia ASKELSI?
 + "Minä vaimon arvossa pidän, mutta sanon, että maailman loppu, hävitys ja ikuinen sekamelska meitä lähestyy, koska hän housut päällensä pukee ja rupeevi meitä könistämään, meille korvapuusteja jakele ja  - meitä tukistelee." 1864

+ "Sano kielin, puhu mielin, luihkaise riemu rinnastasi ulos! Vuoret roikkaa, metsä kaikaa ja taivaassa ollaan äänettä hetki aikaa, hetki pyhä ja lyhykäinen."  1870 

 
Eiköhän näillä kahdella tuumauksella jo selkene sanojan suku!
Ja jos ei niin liimataan kuva loppuun arvauksen koristukseksi.

Kiivettäköön kivelle ja siellä juhlayö yhdessä vietettäköön!
 

PS - Ja voihan tuhannen tulimmaista ja turkanen päälle: vielä on jäävä yksi pulma juhlan päälle ratkaistavaksemme, taikka tarkkaan lukien kolme! Vaan mikäs jottemme jukuripäämme yhteen laittamalla pulmista pääsisi, ajankuluksemme ratko ja ratkaisisi kunhan kolmen viisaan miehen teot ja teokset aamulla känsäisiin kouriimme saamme!
  XXIV 

Kirjavinkeissä

maanantai 23. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin kahdeskymmeneskolmas kansi

     kirjailija / paikkakunta?

repetitio 2011

linkki

mitenkä Suomen kansa jouluaattoansa viettää


Kotiin Korvatunturillekaan täältä ei mahdoton matka enää olisi, tämän patsaan ääreltä, tuosta vaan Hiljaisen kansan ohi remuavan Rukan populan kautta Sallaan ja sieltä vähän ylemmä...

Mutta vielä on paikkoja jäljellä, tarkastettavana kilttien lapsien luku, joka onneksi nykyisin torpissa ja tuvissa on säädyllisempi kuin Kuikan ja Kirjailijan aikoina.
  1. Iida Riia Lucina Hilda Hulda Levatiina Amanda Olivia Ceela Concordia Jemna Jekleobeth (s.1873 )
  2. Alfred Ilai Optatus (1877)
  3. Elmaan Jaebetr Jasobeam (1880)
  4. Ohlipoodaama Siromilda Nova Neera  (1987) 
  5. Juhana Eevert   (1891)
Jos oli Kuikka-Koposen puoskilla määrää ja nimeä jos jonkinlaista, pituudesta ei puutetta, niin eip' huonommaks jäänyt Kainuun mestarikaan:

Ensimmäinen  satsi

1. Kalevi
2. Salmi Talvikki Cecilia
3. Orvokki Helmi Simpukka
4. Otso Tähtivalo
5. Veijo Virmo Imatro
6. Jormo Gabriel Sotavalta
7. Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka
8. "Kaarina" (adoptoitu pois)

 Toinen satsi

1. Sorjo Uolevi Sotaprinssi
2. Marjatta Iltatähti
3. Raida Tsikko Tellervo

 Ja kolmas erä

 1. Raija-Liisa Rakel
KIRJAILIJA ja KUNTA?
"
- Keitteleisit pottua? esitteli Ukko.
- En keitä pottua enkä huttua! kivahti Akka. - Ei yhtä mukulaa kuopan pohjalla ouk!

- Joko niistä tuli loppu?
- Jo! jo! jo! ettäs sen kuulet! huusi Akka.

- Jopa tämä nyt on joulua ..., tuumasi Ukko synkistyneenä pyyhkäisten suutansa kämmenselällään.
Leukansa värähti ja pää hieman tärisi.

- On joulua, on joulua! huoahti Akka ja räiväsi pitkälle kaarelle palaneen päreen lieteen." 

"Kun pihtipäre oli sammunut, niin vallitsi Mökissä melkein täysi pimeys, sillä pohjanpuoleinen akkunapahasista oli ulkoapäin ristilällä umpeen pantu ja etelänpuoleisessa akkunassa oli kaksi ruutua rievuilla ja oljilla tukittu niin että ainoastaan pari ylintä oli lasin tapaista - niistäkin toinen häränrakolla paikattu. Jouluaatto siis sai kurkistaa sisään - jos kykeni - siitä neljännestä ehyestä ruudusta, joka tosin sekin oli vahvasti jääruuusuissa."  1930
 XXIII  

Kirjavinkeissä

sunnuntai 22. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin kahdeskymmenestoinen kansi

  kirjailija / paikkakunta?

  repetitio 2011

linkki

Helgekin saattas tään tietää vaan kun se ei lue kaunoa

"Valtavilla kynsillään ja hampaillaan se jatkoi auton hajoittamista, ja se söi ensiksi kaikki istuintoppaukset ja verhoukset. Pian nähtiin, että auton akut olivat sen herkkua. Ilmeisesti se tarvitsi väkeviä happoja ruuansulatustaan varten. Kerran se luuli valurautaista keskuslämmityskattilaa akuksi ja teki pitkän rupeaman töitä saadakseen kattilan särjetyksi. Huomattuaan tulleensa petetyksi se päästeli mylviviä huutoja ja pieksi hännällään maata." 1976

Aika veitikka mieheksi ja kirjailijaksikin melekonen jymy. Jättää nyt upea ammatti ja alkaa ajan kulukseen vain ajatella! Pännää pyöritellä kaiken maailman elikoihin ja eläjien päänmenoksi!

Panna työkseen lukijoita ja luettavia nauraa rätkättämään; kuoria valtiaita alusvaatteisilleen; istuttaa itse Aurinkokuningas, se oikea Versaillesista eikä mikään Tamminen Turusta, potulle kakitettavaksi. (paskantammaan kuiskaisi Jope)

Ja pääsihän moukariliskolta melkomoinen pamaus, takalistosta helpotus, kaatopaikalla kun kaiken maailman rakkineita oli aikansa syönyt ja syöpötellyt.

Ja entä se mahtilunssa! Joka jokaisen nokkaan livahti.

Pisimmäksi aikaa mielen alle pörräämään on kuitenkin jäänyt ystävämme kersantti Milita Forton ja filosofi P. Pacpipon ystävyyssuhde - eivät vaan kehnot peräti asenteeseen ja katsomukseen olisi vaikuttaneet?!

 KUKAs kumma humoristi ja tietysti MISTÄ?

"Elokuun alussa hirmulisko sairastui. Se kävi haluttomaksi ja makaili päivälläkin. Voimakkaat pierut vavahduttivat sen kolossaalista ruhoa. Silloin ulkomaalaiset asiantuntijat ampuivat sen kylkeen nukutusampulleja. Pedon nukkuessa sen kitaan ammennettiin kymmenen lapiollista Entero-Vioformia ja ämpärillinen Thielemannin tippoja. Kahden päivän päästä peto oli terve." 1976
 XXII 


Kirjavinkeissä


lauantai 21. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin kahdeskymmenesensimmäinen kansi

      kirjailija / paikkakunta?

repetitio 2011

linkki

voi juutas ja lanellipaita! salakavalasti rikoksen teillä?

"Päässä hänellä on karvalakki, näin kesälläkin, kuuma se on nytkin, auringon alkaessa jo vähitellen lämmittää; siksi hän onkin päätään raapiessaan sysännyt sen toiselle korvalliselle, niin että tukka pääsee pörröttämään esille oikealta ohimolta, tukka, joka on sekainen kuin tappurakuontalo. Hänen suustaan valuu, paitsi silloin tällöin sylkäistessä, muulloinkin ruskeaa mällinestettä, vankkojen leukojen karkealle sängelle.

Housujen takalistosta riippuu riekaleita, joista jotkut hipovat kasteista ruohikkoa, pitkinä kuin rättimaton kuteet." 1918

Laivalla, laivalla keinutellaan. Sillähän sinne mieluummin kuin jalkapatikassa notkoon, veikkonen.

Kyrönsalmeen ohi Olavinlinnan ja Melperinjärvelle, Haapavedelle hiljalleen livuskellen tuulettomaan lahden poukamaan kuin kirjakauppias Muttinen aikoinaan.

Vaan emme me omenapuita näe, ei eläviä eikä kuolleita, Juutas-laiskimus likapentuineen nähdään. Nähdään kun kerta esittivät meille - ja lopulta koko sortin sakin. Sen kirjakauppiaankin, sen Aapelin.

Kuvata eivät kuotot antaneet, niin tuommoinen tärähtänyt kuva tuli, ja tämmöinenkin salakuva tuli räpsättyä:

Salapolttoa lienee harjoitetun, jotta pesue hengissä selviytyisi, niin ainakin muistikuva sellaista näyttäisi. Ei, en minä sano minä kesänä, mutta kysyn

KIRJAILIJAA ja sitten rötköttävää miehenkuvaa ja PAIKKAAKIN?

"Hänen sisulleen pistää niin jumalattomasti. Sillä hänen pitäisi nyt, kuten sanottu, rakentaa tuohon kiviaitaa, rustata: korkea muuri kivistä Muttisen puutarhan ympärille, aluksi sen yhteen reunaan. Vyöryttää yhä möhkäleitä tuolta louhesta. Isäntänsä, mokoman herra Muttisen, viinimarjapensaiden suojaksi, ja omenapuiden, jotka ovat kaikki kuolleet, - syistä sellaisista, että hän ne tietää, heh, heh." 1918
XXI 

Kirjavinkeissä
tänään
Petri J. Kosonen: Yli Pitkänsillan

(INFO kulissien takaa =



perjantai 20. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin kahdeskymmenes kansi

     kirjailija / paikkakunta?

repetitio 2011

linkki

lie peräti sen oravapankin johtajan sukua 

Tuonne kun Niiralan rajanylityspaikalle dieselin (<70sent) hakuun pyyhälletään, voi pysähtyä Kemienmäellä ja koukata muuattaan aittaan kesäteatterin viereen, siinä tämä monietu- ja sukuniminen, monimielinen kirjailija elämäntaipaleensa aloitti; Suomenlahteen ampuivat sittemmin koko kiusan.

Ei saisi oikeassa olla. Eikä olla ollenkaan.

Jos Venäjälle ei mieli tee niin voihan tehdä vaikka tikusta asiaa ja piipahtaa Join kaupungissa: jos vaikka sika säkkiin,  joulupotsi kylkeen tarttuis, niin siitä sitten kinkku pöytään pödyksi.

Ja näkeepähän retkellä ainakin Pielisjoen ja sen rantamilla vänkyräpatsaan tästä lassikosta.
Kuka ja mistä?

"Pois pakeni silloin kukkokin ammeensa pohjalta ja kätkeytyi monien aviopuolisoittensa turviin sinne aitan sillan alle. Ainoastaan se tuuliviirin kukko katseli nytkin sieltä korkeudestansa rauhallisena, kuten aina tämän viisaan maailman menoa."  1915

              XX 

Kirjavinkeissä

torstai 19. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin yhdeksästoista kansi

    kirjailija / paikkakunta?

repetitio 2011

linkki

tähti se syttyi itäisillä mailla hei itäsillä mailla

"Työympäristö oli silloin ihanteellinen. Aitan ikkunasta avautui näköala Pieliselle ja maasepän tekemä jykevä rautalukko piti uteliaat vieraat loitolla. Kaukana oli kaupungin liikenteen jyrinä ja vaimon rukoilevat pyynnöt, kun hän yritti päästä siivoamaan kirjailijan työpöytää." Kalevi Nikki, 1999: Pielisen profeetta vai Don Quijote?

.

 - Hojo! Hojo! oikeastaan riittäisi niin jo kaikki tunnistaisivat levveitä huastalevan Turjaelijan.

Kaivetaan lisukkeeksi kontista esille vanha juttu juhlivasta mustanpuhuvasta 'samettitakista' ja pitkille venähtäneestä Hesan reissusta.

Oli WSOY viikonpäivät kustantajan VSOP:tä litkineestä idänihmeestä saanut tarpeekseen ja töytyytti lentokoneeseen hyvää matkaa toivotellen. Käsiänsä kustannusvirkailijat (Viksten et ool) hieroskelivat, että päästiinpäs ruojasta.

Mutta mitä vielä eikä aikaakaan!

Luurista kohta kuului:

- Hakekoo helevetissä minut teältä poes!

- Mistä?

- No teältä lentokentältä.

 Oli mies nukahtanut ennen Onttolaa ja palannut samalla lennolla takaisin Helssinkiin.

Ja eikös tuo lie vielä toinenkin viikko rattoisasti peäkaupungissa vierähtänyt Ojaharjun ja Katzin kanssa painiessa ...

KUKA ja MISTÄ?

 
"Hän käveli navetan päässä karhunputkien takana näkyvälle likatunkiolle niin vinossa asennossa kuin kykeni, hän potkaisi tunkiota hajalle, poimi siitä vanhan aikakauslehden ja repi irti takalehdellä olevan Ritvan nimen ja osoitteen. Hän taitteli sen huolellisesti ja laittoi lompakkoonsa setelien keskelle, suomalaisten kympin setelien joukossa oli ruotsin satasia.
---

- . . .että rotta vai keärme se tuolla .. tunkiolla kun minä ...

- ... ei niitä kun niin paljo kusiaisii. No tuota ... Mie jo että kuka se täällä kyykkii mutta sitten että ka Pekkahan ... Samin ja Anun kans ongella kun minnuu rupesi vaivaamaan että jäiks multa kaasupullo auki ja ..." 1976

  
*********************************'''
VÄLITODISTUKSET kelekkamatkalta aktiivisimmille osanottajille jaettu:


 XIX 

Kirjavinkeissä

keskiviikko 18. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin kahdeksastoista kansi

  kirjailija / paikkakunta?

 repetitio 2011

linkki

kauppatavaraa josjonniilaista

Vielä yksi vahva nainen, tavallaan kaksikin, aivan unohtua oli - ja mikäs sen paremmin Kauppalehteen sopisi kuin Lopo tai tekijänsä! Kauppiaita kumpikin.

Lasketaan Lopo kujille kävelemään, saadaan ämmän ruojuihin liikettä.

Sitten on kanttia kysyä kahdesta kuvakaupungista, ynnä ämmästä ja ämmän tekijästä.

'Kuopio Kuopio' hihkuvat kaikki kun näkevät kaupungin hallin kuvan yllä. Oikeassa tietysti ovat. Kaupungin kalahalli, joka kuvasta jo purettu on, sai viimein purkuluvan - ja lasista, lasistapa uusi rakennetaan!

 Siellä kirjoitti kirjailijamme tuotantonsa leskeksi jäätyään. Näytelmiä ennen kaikkea.

 Sai yliopistokampukselle rakennuksenkin nimiinsä Studentiaa, Melaniaa, Snellmaniaa ennen.

Lopotomia olisi oiva nimi Lopon kunniaksi, vaan ei vielä ole edes salia saanut tämä sutki ämmävaras, ei edes kaupungin vankilasta koppia nimiinsä. No, ämmäpahahan teki rötöksensä toisessa kaupungissa. (alla)

 Kirjailija ja - Lopon rötöstelykaupunki?

"Hän heitti vilaukselta hätäisen, himokkaan silmäyksen kukkaroon. Paikallaan se oli unohdettuna syrjässä. Viattomana, viettelevänä.

Lopon katse muuttui hajalliseksi. Silmät pyörivät ympäri yhdestä toiseen, eivät pysähtyneet mihinkään. Ja käsi lähti ikäänkuin itsestään, omasta tahdostaan liikkeelle.

Hän ojensi päätään puntaria kohden niinkuin muutkin. Seisoi se jo kohdallaan, viivan merkkiä katsottiin miehissä.
- Nyt -!

Se oli hänellä hihassa! Oikean käden nutunhihassa!"  1889

  XVIII   
Kirjavinkeissä
pst
rubiinihääpäivä 💕
vilkaises päiväkirjaa

tiistai 17. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin seitsemästoista kansi

      kirjailija / paikkakunta?

repetitio 2011


veto kotiapäin sallittakoon, tosin tästä on leikki jo kaukana


"R:län verokalenterissa on tuhat ja sata nimeä.
Hinta 3 mk.
Julkaisija: Lions Club R:lä.

Kulmilla kansa kuiskii:
- Siitä puuttuu eräitä nimiä.
Mikä vei kansalta luonnon, madalsi
korpisoturin äänen?"  1972

Jos sentään vähän tätä sananvapauden pitäjää ison maan rinnasteisena esille nostaisi, runoina edes. Eilisen Suuren runoilijan jälkeen iso runoilija, ainakin kooltaan:

Tuli aikoinaan pitkä mies maailmalta kirjoja hoitamaan syrjäiseen Suomeen Tampereelta; aito ehta runomies oli ja on - yhä.

Kävi, näki ja pois lähti työläisempiin maisemiin, koukkasi Kemiin, josta pienen kirjakahinan jälkeen liukeni takaisin Manseen minne aikoinaan, 1940, oli syntynytkin. 

 Syitä lähtöön lie ollut sysissä jos sepässäkin.

Jälkensä heitti runoihin nuuskittaviksi.

Oli siinä täällä maalaisliittolaisilla nielemistä: eihän noin päin voi EDES ajatella kukaan järkevä mies!

Eipä lainkaan huono mies ole ollut, päinvastoin ylen on arvostettu: viidenneksi eniten kaikista kirjailijoista 2000-luvulla kirjastoapurahoja kuitannut plakkariinsa, 99 129 €. 

 "Samana vuonna [1981] hänestä tuli tamperelaisen Lamminpään kirjaston kirjastonjohtaja, eikä hän sen jälkeen ole jäänyt yhtenäkään vuonna ilman kirjastoapurahaa", tietää 
HS Kuukausiliite 10/2011.

 - Nappikauppaa! täräyttäisi Selänne kumppaneineen.

Kuka kyberneetikko-semiootikko-postmodernisti, runouden vastarintamies 
mistä pitäjästä runot?  

"Toisinaan kevättä seuraa takatalvi.
Neljäs kuu lopuillaan täällä.
Kunnanjohtaja vielä vaivoin tervehtii.

 Tänään näin tiellä toisen hevosen."  1972
 
XVII   

Kirjavinkeissä
pst
tässä viikon runo häneltä, 2025
tässä luettuna

maanantai 16. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin kuudestoista kansi

   kirjailija / paikkakunta? 

 repetitio 2011


se saapuu painajaisineen

"Huutoja, joita en näe,

puitten takaa, joita en kuule,

ja tämä kaikki, minunko?"  1968

On tämä runoniekka takuulla monta kertaa tuntenut tuon Juicen totuuden ennen kuin luostarin penkat omakseen ottivat. Tänne syrjäseudulle tuli sairastamaan maailmanmies, kuolemaan itärajalle.

Sade pieksi haudanetsijäin kasvoille kuin meren aallot Bretagnessa, kasteli vaatteet alimpia myöten. Serafimia ja Akakia makasi mullan alla, vaan runoniekka lymyili ristisaatossa jossain.

Syrjemmältä, reunasta viimein löytyi risti joka ilmoitti että näin on käynyt - lepo tullut, kääntämiset käännetty, runot rustattu, päässyt perille matkamies oikeaan maahan.

 KEN?

"Syksyn sumut niinkuin vanhan miehen kädenliikkeet

                                                 ajelehtivat.

Kävelin polkua pitkin, joka teki sinun hymysi mutkan.

Juttelin kauan sitten kuolleiden miesten kanssa,

se oli minun työni."   1965
 
 XVI

Kirjavinkeissä