Jo 5 päivää Stalinin kuolemasta ks.
Ja yhä kummittelee mielessä.
Loiventaakseni Applebaumin Gulag-järkäleen jättämiä ikäviä jälkikaikuja, piti tarttumani Huoviseen:
Kai nyt jokaisessa jotain positiivista löytyy, kun oikein kuopii?
Eikähän Veikko-setä pettänyt, kuten Rauhanpiipun lukeneena tiesinkin. Saipa julmasta miehestä tiristettyä paritkin ilon pilkahdukset, omatyylisensä:
Stalin Molotovin kanssa venheellä kalassa Laatokalla, Molotov soutaa. Pian lasketaan pitkäsiima. Kaunis lämmin kesäpäivä panee peränpitäjän hyräilemään soutajaa silmäillen:
"Mä ensin sun likvidoin,ja sitten sun rehabilitoin."
Jonniinmoinen armonpilkahdus sentään aistittavissa.
Toinenkin löydös.
Kas, tässä:
Stalinin kyökkikokkina sivistymätön suoraan jurtasta tullut lamuuttityttö Veera, jonka luonnonlapsen raikkautta Hänen Hirmuisuutensa rakasti. Kaiken huippuna olivat varsinkin Veeran vessareissut.Hämmästeli Stalin hihkaisuja ja eräänlaisia riemunkiljahduksia, joita tyttö päästeli asioidessaan WC:ssä.Uteliaana kyselemään tytöltä jotta: mikä mikä? Tyttö kihertelemään:"Hassua ja hauskaa, kun kakka lähtee viimeiselle matkalleen kosken kohistessa."Pahimmoilleen sattui olemaan suu täynnä leipää ja teetä Setä-Stalinilla, kun vesivessaan tottumaton jurttatyttö tuon virkki. Muuta ei tarvittu, kun"--- hänen poskensa pullistuivat pidätetystä naurusta --- teesuihku lensi hänen nenästään pöytäliinalle, ja kova hohotus seurasi sitä. Hän yski ja kakoi hyvän aikaa nenään ja keuhkoihin menneitä leivänmuruja. Vielä virkahuoneessaan pitkin päivää hän puhkesi äkillisiin naurunpurkauksiin. ---"
Kakkahumoristeja niin Veke kuin Jossu!
