Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

tiistai 17. tammikuuta 2023

Kai Laitinen

  vanhat Parnassot -sarjan 30.

+1° C
30 kW/83
"Niin vain taitaa tauti häipyä kolmannella viikolla - hushus! - sinne mistä tullut on: tietämättömiin. Sentään kävelynmakuun vihdoin pääsimme; vastatuuleen auraamattomalla kuivatusalueen nilpputiellä monet kilsat: 6 km. Sähkösauna päälle: 1 kW"

3. nide - Huhtikuu 1973
PaasilinnaIlaskiviLinkola
Ei voi olla totta: vielä tuo kolmikko käy kisaa - vuoden jo käyneet - ja nujakoi, ken on fiksuin ja etevin luonnonsuojelija!  
Linkola kuittaa potin näin: "Luonnonsuojelu voidaan näet määritellä kahdeksalla sanalla; luonnonsuojelua on se mikä vähentää tuotantoa ja kulutusta."
Saas nähä, vieläkö jatkavat, yltyvät käymään toistensa kraiveliin juupas eipäs -meiningillä.

Toinen samantyylinen verta nenästä kaiveleva kiista on käynnissä lehden porvarillisesta linjasta sen hyökätessä Neuvostoliiton kulttuuria ja etenkin sosialistista realismia vastaan - ainakin Akateemisen Sosialistiseuran estetiikan osaston mielestä. ASSOE todistaa asian kymmensivuisella kannanotollaan, jossa käy yksityiskohdin Parnasson pahansuopaisuutta vastaan tyyliin:
"Parnasso syyllistyy hyväksymään karkeimmat dokumentointia ja lähdetekniikkaa koskevat virheet...
Johdonmukaisena seurauksena tästä umpikujasta nämä pikkuporvarit joutuvatkin turvautumaan viimeiseen oljenkorteen: sitaattiväärennökseen ja valheeseen...
Parnasson artikkeli banalisoi Leninin teoreettista estetiikkaa...
Naiivin parjauksen tasolle Parnasso lähtee väittämällä ettei 'Leninillä ollut omakohtaista suhdetta kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen eikä ylipäänsä esteettisiin ilmiöihin'...
Vääristeltyään marxilaista estetiikkaa ja Marxin, Engelsin ja Leninin kirjallisuutta koskevia lausuntoja Parnasson artikkeli lähtee mestaroimaan Neuvostoliiton kirjallisuutta ja sen luovaa metodia sosialistista realismia..."
10 sivua samaan tahtiin.
Tylsää-ää.

No onneksi tahti tasaantuu ja tasapuolistuu, kun Parnasson entinen päätoimittaja ja tri Kai Laitinen alkaa selvittää Metsästä kaupunkiin otsikoidussa kirjoituksessa suomalaisen kirjallisuuden kehitystä Aleksis Kivestä 1970-luvulle. (huom! huom! huom! Teksti on esitetty alustuksena suomalais-neuvostoliittolaisessa  kirjailijaseminaarissa Helsingissä 19. helmikuuta 1973 ja joka ilmestyy myöhemmin Amerikassa julkaistavassa suomalaisen kirjallisuuden antologiassa.)

Sieltä putoilevat Laitisen suusta kuuluville kaikki tärkeimmät kirjailijanimet, jotka yhä vuonna 2023 ovat mainitsemisen arvoisia: mitä noita nyt olisi - parikolmekymmentä säilynyttä nimimiestä. Nimenomaan miestä, sillä vain Jotuni, Joenpelto ja Pennanen ovat naisnimistä maailmalle levitettävässä listassa mukana. Lyyrikoista ainoastaan Eino Leino. Muttei hätää: selaan ja löydän loput tärkeät lyyrikot Laitisen kirjasta Suomen kirjallisuus 1917-1967.

Tuolloin Parnasson ilmestymisvuonna tämä nuori untuvikko opekokelas lienee vetänyt ahnaasti henkeä ja tietoa väärään kurkkuun, sillä niin tuntemattomia olivat monet monien tunnettujen kirjailijoiden kirjat, kun nyt tässä konkarina kaikki on moneen kertaan koluttu, kuitattu, nuoltu ja nautittu - silti viisastumatta! 😕


Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 -
Kirjavinkeissä

7 kommenttia:

  1. Oletpa tehnyt viksusti kun olet säilyttänyt vanhoja lehtiä. Katteeks käy!
    Samalla lailla on veleho lukkee tuon ajan kirjoja, kotmaisia tietysti. Niistä saa kurkistuksen aikaan, jota itse on elänyt, luetun tekstin määrä on alkanut pikku hiljaa kertyä, on saanut käsitteitä, alkanut muodostaa mielipiteitä…
    Ja nykynuoret ei kuulemma enää tiedä, mitä merkitsevät sanat kuulas tai anorakki. Ja kun niistä kännyköistä löytäis ihan helepoati merkitykset - meikäläinen joutui oudot käsitteet päättelemään, niin kuin vaikka vihtasaverikon - selevis kuiteski.

    Mielenkiintoinen päre 5 vuoden takaa, laatulehdestä sekin:
    https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/ope-mita-tarkoittaa-toi-kuulas-myos-anorakki-leuto-tai-pudistaa-voivat-olla-outoja-sanoja-ylakoululaiselle/

    Lukion äikän ope kehotti lukemaan Kanavaa ja Suomen Kuvalehteä, jälkimmäistä tilasinkin monet vuodet, enkä säilyttänyt tyhmyyksissäni…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej

      "--- luetun tekstin määrä on alkanut pikku hiljaa kertyä, on saanut käsitteitä, alkanut muodostaa mielipiteitä."
      Tuohan se sitä kypsyyttä, ainakin kypsymistä on.

      ps
      Ootapa kohan pääsen Elokuva-Aitan nippuja selevittelemään!
      Nähhään lollot sun muut prikitat...

      Poista
    2. Aatteleppas että suomeen oli aikoinaan syntynyt monikollinen sana 'lollot'! Mahtavatko nykyhenkilöt enää ymmärtää tätä ylen tärkeää asiaa merkinnyttä sanaa? (Ja terveisiä Äijä!)

      Poista
    3. Ennen aikaan käytettiin asiallista käsitettä "ulkokeuhkosuojukset". Muistatko sellaista?

      Poista
    4. KR

      en oo muistavinanikaan - johtuen asian arkaluonteisuudesta. Mutta jääkiekkokukkoilijoiden munasuojukset tiedän. d

      Poista
    5. Se yksi sukupuoli, jota en sattuneesta syystä uskalla tarkemmin kuvailla, kun asia on niin monimutkainen, pyörittää koko somea ja mediaa mennen tullen. Koko ajan pitää olla varovainen, ihan kuin tuossa rajan takana, kun ei uskalla sanoa minkäänlaista s-sanaa, ettei vielä hullummaksi menisi.

      Poista
    6. KR

      aikansa pyörittävät, sitten energia loppuu kuten tältä Uuden-Seelannin pääministeri Jacindalta:
      https://yle.fi/a/74-20013640

      Pilkunviilaamiseksi on mennyt: luullaan että tarkoitat aina pahaa jos ilmaiset tottumuksesta (= omalla kielelläsi) toisin.

      Sanonta: 'puhuu hihaansa' - oot varmaan kuullut - siihen on nyt meidät vanhat koirat painostettu.

      Poista