vanhat Parnassot -sarjan 29.
+1° C
37 kW/98
Hiekkaahan tuohon piti hakea kunnan hiekanjakopaikalta, pari saavillista levittää vanhojen luiden varjelemiseksi.
Katsella kaksi ohjelmaa telkusta: Flinkkilä & Kellomäestä Joonatan Tola ja isänkuvan pelko, vakava asia huvittanut tähän aamuun asti. Niin se toinen oli Nyberg, jossa sisko-Tola, mutta ennen kaikkea se kauramaito-Kukkonen, joka vetosi sotakirveiden hautaamisesta keskimmäisen veljensä kanssa.
Kahden tietäjän voimin sukelletaan tuohon ikivanhaan hömeröön Homerokseen: Kirsti Simonsuuren selvitykseen Homeros-myytin historiasta sekä Jukka Kemppisen Pentti Saarikosken Odysseia-suomennokseen.
Nyt vuonna 2023, viisikymmentä vuotta myöhemmin, täytyy tunnustaa, etten Saarikosken suomennosta ole vieläkään lukenut, kai siksi kun Otto Mannisen heksametrinen Odysseia (1924) on ollut enemmän kuin kyllin hyvä. Lukematta on tosin myös Paavo Castrénin Homeros vuodelta 2016.
Simonsuuren mukaan käännös kuin käännös olisi uudistettava aina kahden miessukupolven jälkeen, jotta se palvelisi uutta lukijapolvea: "Vain alkuperäisteksti voi olla ikuinen, käännös ei koskaan."
Suomessa ei ole moiseen vaatimukseen ylletty: ainokaisina Manninen ja Saarikoski. Englanniksi sen sijaan Odysseia-versioita on ilmestynyt puolentuhatta.
Kuka tai mikä tämä Homeros-ilmiö sitten on. Yksi vaiko monta miestä?
"Yhtä Homerosta ei ole koskaan ollut, vaan tietty kulttuurin vaihe on tuottanut kokonaisen joukon Homeroksen kaltaisia laulajia. Homeros on idea sokeasta runonlaulajasta, idea Kreikan heimojen luomisvoimasta, idea Kreikan varhaisesta sankarihistoriasta." Giambattista Vico 1727 / Simonsuuri 1973
Simonsuuri nostaa peukalon Saarikosken proosa-Odysseialle.
Niin tekee Kemppinenkin: "Saarikosken teos ei kuitenkaan syrjäytä Mannista, vaan täydentää."
Saarikoski on suorasanaisempi. Siis helpommin ymmärrettävä, kun taas Mannisen heksametria on vaikeampi lukea:
"Se vaatii pinnistämistä, siitä tulee helposti merisairaaksi."
Siinäpä Kemppiseltä jännä vertaus, ja jatkokuvaus kuuluu:
"Mannisen runolaiva luovii navakkaan vastaiseen, hakkaa, hakkaa joka aallonharjan, täsmällisesti, oikein, takoen."
Tämmöistä spekulointia tällä kertaa: vale-Homeroksia yhtä lukuisa joukko kuin eilisen vale-Aisopoksia. Tämäpä on yhtä kivaa kuin suunnistuskilpailun kilpailijoiden innostunut harhailujen jälkipuntarointi maaliintulon jälkeen.
No, omat Homeros-puntarointini olen käynyt jo puolenkymmentä vuotta sitten täällä.
Parnasso-sarja 1970 - 1975
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti