Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

lauantai 21. toukokuuta 2022

Välillä maailmalla

Biden Aasiassa, Niinistö Washingtonissa, Roomassa Marin; pitäisiköhän meikäläisen pujahtaa Turkkiin Erdoganin puheille, jotta mitä sie Ertokani siinä temppuilet.

Almuvaaka

Tuskinpa tuo reagoisi, ojentaisi edes sitä vaakaa, jonka päälle aikoinaan Istanbulin kadulla astuin kun kerjäläinen tarjosi almuista vastapalvelun.

Ihmettelen noiden ikämiesten lentokuntoa ja lentointoa: omat matkat jääneet kokonaan, minkä nyt Kitteellä pari kertaa talven aikana ja talvella sillontällön Paksuniemen satamassa jäätilannetta nuuhkimassa.

Nyt sitten pitäisi uskaltautua Savonlinnaan ja ihan tähelliselle asialle: ystävä mitä parhain sairaalaan sinne joutunut. Parissa tunnissa tuonne tästä. Allakka näyttää näyttävän, että edellinen reissu kaupunkiin on ollut oopperareissu - asiaa kai sekin, ainakin kovaa huutoa ja mölinätä lie ollut. Nytpä muistankin, jotta tämä MATKA se  vissiin oli. Siitä sen muistan, kun olin juuri saanut uudet silmälasit, joilla edelleenkään ei juuri mitään näe ja silmiä kirveltävät ihan niin kuin alussa.

Nyt saattaa tällä reissulla silmiä kirveltää jah. 
Vaan eipä menetetä toiveita: eiköhän se siitä - ajan kanssa.


Kirjavinkeissä

keskiviikko 18. toukokuuta 2022

2 kysymystä

Lennu oli yöllä kiikuttanut postilatikkoon kirjekuorensa:

"HV 
 Hj

    1. Voiko siitä pyssyuskovaisten seurasta erota? 
    2. Ketkä 3 olivat poissa äänestyksestä - ja miksi? Jänishousuja? Vanhanenhan ei saanu äänestää.

Kaivelepa vastaukset sulla kun on pelit ja pensselit. Multa särky vehkeet ja uusia en hanki niin eivät venäläiset hybridivaikuta. 

tuus Lennus

PS vastaus tämän päivän aikana tähän samaan postilaatikkoon, hiippailen sen hakemassa illansuussa."

Siis mistä? Metästysseurastako? 💨😇
Ja joko se nyt on jo eroaikeissa, vaikkei vielä olla perilläkään?

No kaivellaan, kaivellaan ja tiivistellään kuoreen:
  1. Voipi - 21 vuoden päästä. "Pohjois-Atlantin sopimuksen 13 artiklan mukaan sopimuksen oltua voimassa 20 vuotta sopimuspuoli voi lakata olemasta sopimuspuoli vuoden kuluttua siitä, kun se on antanut ilmoituksensa Yhdysvaltojen hallitukselle." YLE 16.4.2022
  2. "Äänestyksestä olivat poissa Suna Kymäläinen (sd.), Matti Semi (vas.) ja juuri synnyttänyt Hannakaisa Heikkinen (kesk.)." MTV 17.5.2022  
(Parkkonen muuten kertoi Alfalla eilen poissaolon syyt näin: yksi synnyttää, kaksi koronassa.)

Eiköhän Lennu noilla tiedoilla selv pärjäile ja (tiedon)jano sammu.

MTV
Kirjavinkeissä

maanantai 16. toukokuuta 2022

Syntymisen päivä

 "Tyttö tuli, tyttö tuli...... ja syömmeni suli", iloitsi Irwinkin

Suoraan onnesta höpertyneen isän intiimiarkistosta

 "ELÄMÄSI ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

16.5.1988 (maanantai klo 23.00)

Tänään Esterin aurinkoisena, mutta koleana päivänä astui tähän maailmaan uusi ihmisentaimi, kun äitisi pyöräytti tyttölapsen - Sinut.

Eilen veimme velipoikasi kanssa äidin sairaalaan Joensuuhun sektiota varten. Illalla äiti soitti, että keisarileikkausvalmistelut alkavat aamulla klo 8.45.

Koululla panin oppilaat ulos jalkapalloa pelaamaan kymmenen jälkeen ja itse istuin puhelimen ääreen: voi kun se olisi terve, ja tietenkin tyttö olisi nyt "poikaa". Sydän väpätti sairaalan numeroita pyöritellessä. Yhdistelyjen jälkeen kuului:

 - Kätilö Mustonen ... olin mukana leikkauksessa. Syntyi terve TYTTÖ-lapsi, yhdeksän pistettä. Klo 9.27. Pituutta pienokaisella on 50 cm ja painoa 40 g yli neljän kilon. Onnittelen.

- Kiitos, entä äiti?

- Äiti voi hyvin.

Mikä helpotus! Kaikki OK. Vain vähän ääni petti kätilön kanssa jutellessa. Rutiinia oli jo pojan verran. Sitten kuitenkin puhelun jälkeen, pieni kiitositku kostutti silmät lyhyeksi aikaa.

Pian soitto kotiin. Pupon ääni langan päässä värähteli kun kerroin, että tyttö tuli taloon. Sitten tuli luuriin poika.

- Kuule, ei tullutkaan Topia, tuli sisko, kerroin.

Velipoikaa nauratti, kai helpotti kun ei kilpailijaa tullut.


Sitten soittokierros jatkui, pitkien tuuttausten jälkeen otti ukkikin tyytyväisenä vastaan sanoman: - Ai tyttökö tuli. 
Mummo siitä siunailemaan: - Vai tyttö tuli, onpas se mukava kun tyttö tuli ...

Ajelin koululta kaupunkiin ajatellen niitä näitä ja kyllä päällimmäisenä oli kiitollisia ajatuksia ja hyvän, tasapainoisen olon tunne: tämä on niitä täyttymyksen hetkiä, täyteläistä oloa ja tietoa sen ohimenevyydestä, mikä kaikki kuitenkin tällä hetkellä on totta ja voimakkaasti läsnä.

Teki mieli kiittää korkeimpia voimia, sillä millään ei se voinut olla mahdollista, että tämä kaikki olisi yksin vain isän ja äidin aikaansaamaa, meidän.

Pitäisi muistaa tulevina vaikeina hetkinä, että lähtökohdat olivat mitä parhaimmat: isä, äiti, lapset. Terveinä kaikki. Tämän jälkeen kaikki, onni ja tasapaino, olisi pitkälti meistä itsestämme kiinni, meidän suhtautumisestamme jokapäiväiseen elämään, meidän asenteestamme tulevaan arkeen ja pyhään. Kunpa muistaisimme hyvät lähtökohdat ja sen ettemme liikaa maailmasta itsellemme tavoittelisi, vaan tyytyisimme vähempään loistoon ja sellaiseen elämään, jota voisimme osaltamme hallita. Pienistä asioista, pienistä paloista ja pienistä hetkistä ovat lähtöisin tasapaino, rauha ja onnellisuus.

Tämä kevät, ja kesän tulo, on pikkuisen myöhässä. Aavistuksen verran vihertävät koivut. Traktoreitakin pelloilla näkyy, mutta maamiehen aherrus on vielä edessä. Jäälauttoja ajelehtii järvien selillä ja tiheimmistä metsiköistä paistavat lumilaikut kuutostiellä ajavan onnellisen isän silmiin.

Joensuussa kierrän lentokentän (22 km) lenkin juosten syntyneen tytön kunniaksi. Elämä on elämistä, kokemista, tuntemista, ei viisauksien ajattelemista varten.

Niin yksinkertaista se on.

Klo 18.05 nousen sairaalan portaat kolmanteen kerrokseen ja kyselyjen jälkeen avaan A-osastolta oven numero yhdeksän. 

Siellä makoilee kaksi tummatukkaista tyttöä onnellisna, toinen isona, toinen puolimetrisenä kiäränä. 

Äiti kertoo että verenhukka oli melkoinen, uutta verta tarvittiin kolmatta kiloa, kun pojan syntymän yhteydessä verta uusittiin vain kahdeksansataa grammaa.

Pienempi nyytti ei kerro mitään. Silmät pysyvät tiukasti kiinni koko tuntisen vierailun ajan. Pari kolme kertaa sentään naama muuttuu ruttuiseksi ja punertuu ja kuuluu lyhyt "äää". Ja sitten taas uusi uni jatkuu.

Vierailuaika on loppu.

Ajan kotiin, jossa kuulen, että iltapäivällä poika oli lähtenyt pois ruokapöydästä ja urkkinut jalkalampun päätä nallen ja Lurppu-koiran ja asettanut sohvalle. Siinä ne voivat olla saatavilla, kun ei Topikaan tullut. Topille niitä ei olisi annettu, siksi ne piti pistää ulottumattomiin. Sisko voisi kyllä niillä leikkiä.

Sitten käymme saunassa ja sen jälkeen syömme kilotäytekakkua niin paljon kuin kukin jaksaa. Valitettavasti velipoika ei jaksanut, oli kuumetta ollut päivällä. Nukkumaan kapusimme. Ja nyt kellon ollessa paria minuuttia vaille puolen yön, raaputtelen näitä kirjaimia, sanoja paperille tästä hyvästä päivästä. Ja hymyillen pikkisen pojan toteamukselle, jota hän pitkin viikkoa ennen syntymääsi tarjoili, kun äiti ja isä otattelivat:

- Jospa se on poika?

- Tai jospa se on tyttö?

Ne arvailut velivesseli aina kuittasi: - Tai jospa ei mikkää.

Nyt on kello 00.00. Uusi päivä siis, 17. toukokuuta. Pian täytät yhden vuorokauden, Onneksi olkoon ja onnea edessä olevalle pitkälle elämäntaipaleellesi meiltä kaikilta, 32-vuotiaalta äidiltäsi, 37-vuotiaalta isältäsi sekä kohta kolmivuotiaalta veljeltäsi."


Kirjavinkeissä
 

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Mailittelua

Tarjottimella sunnuntainen tilikkutäkki:

Monta kirjallistakin asiaa sitä ehtii vajaan vuorokauden sisällä tekaista MM-lätkän* oheisena.

a) Päärynäpuun puuttumisesta tein iltapäivällä Reklamaation**

Ja eikös tullut lauantaista huolimatta, vaikka asiakaspalvelu kiinni, vastaus Viherpeukalolta, jotta tulossa on Tsaaritarkin, maanantaina pitäisi olla perillä.

b) SARVin pj Vesa Rantama 'pamfletoi' aamun Hesarissa Markku Eskelisen Kolmen kehän sirkusta sangen rajusti. Huvitti suorastaan osuvat vastaiskut. Kiittelin henk.koht. maililla; huom! minulla yhteyksiä noinkin korkealle, hm hm! Mitä kun jäsen sentään yhävielä. 
Olen vähän kuin Niinistö okevana: - Soitan tässä Putinille.

c) Koti koivun alla -romaanin tekijä Tarja Leinonen pyyteli sitaattioikeutta Kirjavinkkien kirja-arvostelusta kotisivulleen. - No totta hitossa!

Kaiken kiireen välissä vetää väkisin puoleensa ja lukusalle Katja Keisalan Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille; enkä voi olla kehumatta tätä kokemusasiantuntijan rompsua kuubalaisesta mentaliteetista, jossa puolestaan ei pahemmin kehumista - vasten luulojamme.

linkki

[*pelinro 64 Granlund taikoi voittomaalin Latviasta, 64 milj. $ on myös hänen NHL-rahapalkkansa
[**sana reklamaatio kalskahtaa niin kirosanalta, siksi se eikä valituksen viritys]

Kirjavinkeissä 

lauantai 14. toukokuuta 2022

Tsaarittaren päärynä

 kiltisti rivissä
Lähete:
Tilaajalahja Kuunlilja
Kukkalahja Lilja
Tyrni Pertsik (tyttö)
Tyrni Sauli   (poika)
Purppuraomenapuu Makamik
Tsaarittaren päärynä
Koristekirsikka Kevätsuudelma

Kevätsuudelma - Vautsi Vau! Vauvau!  💋

Siinä rivissä vielä olla höröttävät, tilatut postintuomina pihalla. Jo helmikuussa tilatut.
Taida raaskia heitä paketista päästää ja kylmään maahan upottaa. Odottaisi tovin. Jos aluksi ainoastaan kurkistelisi noista rei'istä.
Gionolainen Mies joka istutti puita -elämä odotettavissa vasta uudella viikolla.

Nyt siis tämä sama homma jatkuu, vaikka, voi harmin pala: Tsaarittaren päärynä ei suvainnut saapua, vaikka oikeastaan hänen ylhäisyytensä vuoksi koko lähetys tilattu.

Kunhan ei vaan venäl. kalskahtava tsaaritar olisi joutunut naapurimaan hybr...

ps

Kirjavinkeissä 
tänään
Antti Malinen & Tuomo Tamminen: Leikitäänkö? 
- Lasten kaverisuhteet 1900-luvun Suomessa

torstai 12. toukokuuta 2022

Matkakuumetta

 


Mukava lähteä uudelle matkalle, kun entinen hieno matka on juuri päättynyt. 
Ja miten helppoa: ei passia ei koronaselvityksiä ei turvatarkastuksia ei mitään jonotuksia ei jne.
Tällä kertaa nuo vierekkäiset matkaesitteet, kumpikaan, eivät  värikkyydellä loista
 - so. hyvän merkki.

Toinen uusi matka on ennestään tutumpi: se yltää Kuubaan, josta sentään kolmen viikon honeymoonkokemus. Toinen vie loistohotelliin, joka taitaa kuitenkin muille paitsi kokijalleen olla mielen hoitopaikka, mielisairaala. Sieltä suunnalta ei vielä omakohtaisia reissukokemuksia ole, lukemuksia kyllä; koulukaveri Martikaisen Untolta lähimmät

Olen siis aloittelemassa toivomiani kirjoja halulla hartahalla. Innoissani siitä ihmeestä, mitä itse valitsemani maailma tarjoaa: siinä maailmassa ei tarvitse pelätä; oma fyysinen koskemattomuus on taattu, henkinen koskemattomuus kaikkea muuta, mikä onkin koko homman idis. 

Keisala tuntematon vielä, Ulannon tiedän tästä.

Ai ai niitä maailmoita, joiden alkutaipaletta poljen! 
Odotettavissa: toinen niin realistinen kuin mikä, toinen niin surrealistinen kuin mikä.

Kirjavinkeissä 

tiistai 10. toukokuuta 2022

Voitonpäivänä

Puuhapetenä vai Putinina parempi

klo 7.35  ti
Onni Eläkeläisemme on herännyt kevääseen, ja sitäkös on jo roppakaupalla rinnassa. Vai mitä tuumitte, kun katsotte Onnin kevätpesimispuuhia eiliseltä:
  • kellarin ikkuna auki
  • joriininjuuret verannalle 'lämpöön'= häthätää +10°
  • leikkimökin nurkkaharkot irti maasta, kärrillä uudelle paikalle
  • vene soutukuntoon
  • halkopinojen päältä suojat 
  • IT-telineiden kunnostus
Jo pelkkänä luettelona ihan kunnioitettava lista yhdeksi päiväksi. 

Toisaalta eiväthän nuo nyt ole mitään verrattuna tuolla rajan takana samaan aikaan puuhastelevaan liki ikätoveriin (s. 7.10.1952), joka vietti eilen samaan aikaan voiton päiväänsä ja joka varmaan tänäkin aamuna on jo miettinyt isompia juttuja kuin Onnimme. Onnilla kun kukkii, kukki jo yöllä, mielessä saunakuusi ja sen pitkä oksa joka ulettuu jo savupiipun päälle: jotta ei vain kehno syttys tuleen. Sitä pitää kuuseen kurkottaa ja päivän mittaan sahata oksalta kaula poikkikatki, ihan runkoa myöten.

Sitten yhenäkin käy Onnin mielessä jotta mikäs näitä pieniä puuhatessa, sillä muuta toista isompata taitaa olla tällä naapurin miehellä, ikätoverilla. Mahtaa olla maatakaatavampia asioita nirhattavina: hyökkäiskö päivän mittaan Ukrainassa johonkin kyläpahaseen ja listisi porukat kaikkine päineen, vai riittäisikö jos läppäisi kuin kärpäsen tuon Soikun. Vai josko pitäisi välipäivän ja lennähtäis vaikka Valamon veljiä tervehtimään, saunottas ja kylypeä ropsautettas jonkun munkin kanssa oikein kutkulleen, peseyvyttäs perusteellisesti kaikista synn...

- On meillä vähän eri luokan ropleemit ja murheet akentalla, sottailee Onni ja pukeutuu sotisopaan eli urkkii työvaatteet kellarin portailta, marssii liiteriin, hilaa tikapuut saunakuusen juurelle, käy pokasahan ja aloittaa oksistaa. 
Kylypeepähän sitten oman 'munkkinsa' kanssa kunhan työt on tehty ja ilta ehtii.

ti klo 17.32
Onni E:n sotarytäkkä.


Kirjavinkeissä 

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Parasta aikaa

alleviivaapa, ajankuluksesi, tuo aika!

Naisen kulku - tätä rataa

tytär
tyttöpää
(vanhapiika)

vaimo
miniä
(käly, nato)
anoppi
äiti
(eronnut)
mummo


Kirjavinkeissä 

torstai 5. toukokuuta 2022

Natotutti niin

että piti tavanomainen Suomi jaloista päähän nousu -talvihiihtourkko ylittää kolmella kilsalla ja työntyä kolmen kilometrin verran Nuorgamista Norjan puolelle natoveljiä moikkaamaan. Ollaan näet pian samaa puolustautumisliittoa ja very veriveljiä.

Tuli siis just tunti sitten otettua viimeinen rykäisy yhdessä natoakin mukavamman liittolaisen 💋 kanssa 💘 = ysi valoisalla kevääntuoksuisella Karhustadionilla. Näin täyttyi talven hiihtosaalis: hirmuiset 1160 kilometriä - ja luulinpa hetkosen olevani pelkkää terästärautaa (hyvin tosin tietäen ja tunnustellen jotta jokainen hiihto voi olla näillä kymmenillä viimeinen). 

Vaan maitopoika mikä maitopoika Jalakasen Pertin rinnalla: tuo ikämies näyttää sivakoineen talven aikana yli 10 x pitemmän siivun
Hänen gepsinsä näytti lukuja 12 506 km aikavälillä 14.10 - 30.5. 

Hurraatia vaan ja onnittelut päälle!

Kirjavinkeissä 
ja 
talven hiihdot alla
      
: 9 km  1160 km/€  180 h

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Koulukkaat

Antti Malisen ja Tuomo Tammisen 500-sivuista tutkimusdokumenttia Leikitäänkö? (Gaudeamus 2022) koti- ja koulumaailmastamme 1900-luvun eri vuosikymmeniltä olen edennyt puolen välin tietämille, päässyt 1950-luvun alkuun eli omat kouluajat alkavat jo silmissä siintää ja perspakaroissa tuntua. Ensimmäinen koulupäivä mielessä: istun mulipäänä pyörän tarakalla äidistä kiinni pitäen varoen jottei jalka pinnojen väliin luiskahtaisi, nokka kohti koulua; tosin moista vaaraa  ei ole, sillä hieno monivärinen kangasverkko takapyörässä suojaamassa istujan jalkoja.

Siitä se sitten alkoi loputon koulunkäynti aina eläkeikään saakka! Oppilaina ei lakkoiltu, mutta opena kerran. Nythän nuo aloittivat opetkin lakon eilen.

Tämänkaltaisia oman alan tietokirjoja on mukava lueskella pelkäksi virkistyksekseen hyvin tietäen ja iloiten, ettei näitä tarvitse kenellekään tenttiä, vaan saa vapaasti ja paineitta etsiskellä ja poimia itseään hytkäyttävät kohdat luettavakseen. 

Niinpä ihmisten koulumuistoja, aivan kuten täällä vastikään, olen jäljitellyt ja asialliset asiat työntänyt syrjemmälle muka tuttuina tietoina, kerran opeteltuina asioina, kuten oppivelvollisuuslaista vuodelta 1921 taikka vuoden 1948 kouluruuan jakeluvelvollisuuden alkamisesta. Puhumattakaan kasvatuksellisista yhteenvedoista ...

Henkilökohtaisia muisteluita kouluaikojen kokemuksista kertojilla riittää niin hyvässä kuin pahassa; kuka sai turpiinsa, ken ihastui jne. 
Poimittavaa piisaa, vaikkapa Kaisamari Hintikan (s.1967) vähemmän mieltä ylentävä kohtelu, jonka alkusyy juontuu koulun bileistä ja Kaisamarin totuuden välttelystä oman nahkan pelastamiseksi toisen kustannuksella. 
Kaisamarin pahoinpiteli kaksi tuttua tyttöä, Mallu ja Jade, jotka olivat olleet norkoilemassa koulun kulmilla tuona viikonloppuna.

"En muista hakkaamisesta muuta kuin että istuin vesilätäkön laidalla kalliolla ja minulle tumpattiin tupakkaa niskaan ja suuhun. Sitten minua potkittiin päähän. Muistan ajatelleeni, että onneksi sillä oli tennarit jalassa eikä buutsit."
 
Oi Venäjä, voi Ukraina! vertautuu väkisin mielessä. Brutaalin raakalaismaista.

Pakko käännellä kirjan sivuja ja katsella toisenlaisia kuvia ja ihailla lapsuuden idylliä: mikä lökäpöksy poika! 😘

"Lapsia leikkimässä, luultavasti Torkkelinmäellä 1950-luvulla."
Kuva: Eino Heinonen / HKM


Kirjavinkeissä 

hiihtelyt: 12 km  1151 km/€  179 h

maanantai 2. toukokuuta 2022

Vappuna vähän irroteltiin

 Rossipohjan tuuletusluukut talon kivijalasta joko

- Aika aukaista? kysyy tytär pohjoisempaa.

- Jo jo.

- Vaikka lunta vielä.

- Silti.

- Joko te?

- Aamulla kierrettiin talo ja irrotteltiin.


Kirjavinkeissä 

hiihtelyt: 7+12 km  1139 km/€  177 h

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Veljeskansan viha ja rakkaus

29.4.  pe  Kadonnutta kauneutta etsimässä
klo 8.37
Liiga päättyi Tapparan juhliin, TPS toisen kerran peräkkäin jäi hopealle (Lukko voitti viime vuonna). Liigapassin lopetus.

Jääkiekko on kaikkea muuta kuin esteettistä katsottavaa, siinä missä nyrkkeilykin, mutta jostain syystä kiehtovan primitiivistä*. Jalostettua sotaa, jossa totellaan tuomareita. Toisin kuin
Putin.
Putinilla tuomareita ei ole, itse itsensä tuomari, joka sohii nurkistaan. 
Tuoko on ihmisen elämän tarkoitus? Tuholaisuus. Hävityksen kauhistus.

Tässä ajassa ei kauneuden kokeminen pahaa tekisi - taide-elämys. 
Ei sentään muoti, saati muotisuunnittelija kehiin kauneutta edistämään. Paikallaan Mattibuun hämmästys: - Kuuntelitteko radiosta? 
- Siellä esiintyi, ihan tosissaan, muotisuunnittelija. - Semmoinen homma! - Muotisuunnittelija. - Tuli mieleen Huovisen novellit.

Sano muuta. Ja elä jo muuta virka!

Kauneutta tarvitaan, jo luodun lisäksi. 
Onnekseni löydän sitä iltaisin kirjasta, jota pätkittäin hartaasti nautinnolla oikein lukutikun kanssa sana sanalta hiljokseen etenen.
Tätä runollisen laulullista romaania, joka kertoo kahden veljeskansan (=sisaruskansan) vihasta ja rakkaudesta:
linkki

* SK/Leena Sharma

Kirjavinkeissä 

hiihtelyt: 4 km  1120 km/€  174 h

torstai 28. huhtikuuta 2022

Solitaire

Luasosen Annin naulapeli

Yllä pitäisi oikeastaan lukea Lautapasianssi tahi Erakkopeli. Mutta nuo otsikot nostin, jotta viisaammalta vaikuttaisi: kieli- ja murremiehiä - iliman muuta!

Itse peli on tämmöinen e-peli:


Omatekoinen eikä mistään kaupasta ostettu. 

Luasosen Annilla oli käteenkäypä versio pelistä, jonka Anni aina ojensi minulle, jotten pitkästyisi, kun äidin mukana Luasosessa kyläiltiin. Etten heti olisi poislähtöä ruikuttamassa. Peli kiehtoi, mielelläni rautanauloja hyppyyttelin toisten naulojen yli, söin eli viskasin sivuun ylihypätyn naulan. Yksi reikä pelin alkaessa oli tyhjä, siitä se lähti. Lopuksi olisi pitänyt jäädä laudalle vain yksi ainokainen naula. Vaan mitä vielä, nauloja harotti pystyssä yksinkappalein vähän siellä sun täällä, niin ettei niiden yli voinut hypätä, sillä hyppääjän ja hypättävän olisi pitänyt olla vierustovereina.

Jännä yksinpeli, vaikkei vilku, ääntele eikä vilahtele. Toimintavarma. Akuton, virraton jne.

Ja nyt on testattu, että kiehtoo nykyaikanakin, vaihteluna sähköisiin värinöihin. Mukavaa vaihtelua siinä missä rapakkoleikit ja purouitot, joissa niissäkään ei akkuja tarvittu vauhdin antajiksi.

Viisi jäi viime visiitillä enkaksi pienellä pelaajalla, mummo taisi päästä neljään. Ukki totta kai voitti kun pääsi melkein yhteen! Kun sitä kokemusta on Luasosen Annin ajoilta asti.
Ihan pienin pelaaja pelasi omin säännöin nollat. 💃
💃💃💃


Kirjavinkeissä 
tänään
Aino Leppänen: Terkuin ope

hiihtelyt: 10+10 km  1116 km/€  174 h

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Pyöräkuolema tiellä

 Luen digistä lauantaina 23.4.:

"Kontiolahdella Kuurna-Kulhontiellä lauantaina sattunut kolari vaati yhden ihmisen hengen. Henkilöauto ja polkupyöräilijä törmäsivät tiellä hieman ennen iltapäiväneljää.

Polkupyöräilijä menehtyi onnettomuuspaikalle, Itä-Suomen poliisista kerrotaan."
Nyökkään, en reagoi sen kummemmin. Unohtuu koko asia, kuten uutisvirrassa pitääkin.
Kunnes, eilen:
Nyt alkaa vasta tuntua; siis tämä Ukrin vaikuttaja, Joensuun kirjallisuustapahtuman yksi kantovoimista.
Ei voi olla totta! 
Mailituttu kirjallisuusasioissa, näkötuttu kirjallisuustapahtumissa. Arvostan.
Hänen kirjallisuusbloginsa, Kartsan lokikirjalukijaksi olen liittynyt aikapäivät.

Siis Lokkivihkoon muistelemaan.

Viimeiseksi on jäänyt 7.4. ilmestynyt kirja-arvio Tutkielma kosketuksesta - Otto Lehtinen: Nämä kallisarvoiset asiat.
Edellinen, kannanotto sotaan:

Osallistuvan miehen kulku katkesi tiellä, elämä nyt tiensä päässä - ennen aikojaan.

Muistoa kunnioittaen.


LISÄTIETOA KUOLONKOLARISTA
Kirjavinkeissä 
hiihtelyt:6 km  1096 km/€  171 h

maanantai 25. huhtikuuta 2022

Ankka purolla


Muistikuva jäi

- Ne läh ti vät -  LO pil le rit , huokaillaan ja hohoillaan mummolassa. 

Jäljellä syvä arkihiljaisuus maanantaiaamuna. 
Tapahtumattomuus.
..poispäin...

Kirjavinkeissä eilen

hiihtelyt:2 km  1090 km/€  170 
***
20 ja 22 tai 22 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2022 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa 
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Ukitusta ja mummotusta

"24.4. su  Vilinätä

ON NOITA MITÄ LEVITELLÄKIN

klo 8.50
Pelit ja pensselit tuntuvat jatkuvan lattioilla toisissa huoneissa! 😍 Ukki sen kuin makoilee ja niitänäitä näpyttelee.😊
Vasta eilen aukaisin talon kivijalan tuuletusluukun; hyvä että lumen takaa erottui - vieläkään. 
Puro sentään on herännyt tontin alareunalle lirkittämään: siihen mikäs ei ole kaatuessa rähmälleen käpyjä uitellessa.
Jotta säpinää meillä. 💏
jatk. ip

klo 16.37
Ui siinä purossa ankkakin eikä vain poika.



Kirjavinkeissä tänään (sopivasti)
Ann-Mari Lemmetyinen: Toiveiden ja huokausten talot



torstai 21. huhtikuuta 2022

Lehtiloikka

Tämmöisenä kauniina valoisana aurinkopäivänä toivoo että säilyisipä koko maailma edes tämmöisenä puolihyvänäsuomena. 

Aika tarttua toimeen, manipuloimaan hyvän asian hyväksi, so. asian eteen.

Kömmipä tuohon viereeni. Joudut tekemään lehtiloikan. Heität hetkeksi nuo Annat, Seiskat, Iltalehdet, Avut, Alibit, Seurat toistensa seuraan, ja katotaas yhessä setän kanssa näitä otsikoita, jotka johdattaisivat rauhallisempaa maailmaa kohti - kommentoipa.

"Eriarvoisuus on yhteiskunnan syöpä"

- Yhdyn. Tiedän ja luen. Tai no en tiedä, luenko, koska tiedän.

"Hyvästit COPitalismille"

- Ilmastoromahduksesta. Hypätään sen yli. Turhan iso asia mulle.

"Jurtta, kestävyyskokeilu"

- Vois kokeilla vaikka ensi talvena siinä asumista, kysys neuvoja tuolta Joensuun mieheltä.

"Intian metsiensuojelun perintö ja marginalisoitujen vaihtoehdot"

- Liian kaukainen asia. Eli yli.

"Rojava koetuksella"

- Taitaa olla niitä Kurikan utopioita. Nyt Syyriassa.

"Kiehtova kirjava menneisyys - The Dawn of Everything tekee hakkelusta valtavirtaisesta historian kertomuksesta"

- Ei kaikkea viisasta voi lukea? Tulee hätä.

"Ympäristöaktivistien pitäisi olla samalla myös teknologian vastaisia aktivisteja

- Nyt nappasi! Mullahan ei moottoreita mitään, edes moottorisahasta kuullutkaan! Tai no äänen kyllä. Ehdottomasti luentaan.

"Yhden paikan tuho"

- Kalliot säpäleiksi ja sepeliksi Hollolassa.  Harmi.

"Hoiva kestävässä siirtymässä: omavaraisuuden ja hoivan pohdintoja"

- Tärkeä. Luentaan.

"Kuivakäymälä palauttaa ravinteet kiertoon"

- Konkreettista. Lukemattakin.

Elonkehä 1/2022

Tuota selasimme, tähän paneudumme, kunhan sitä aikaa joskus tärkeimmiltä asioilta liikenee; tänä iltana ei ainakaan käy kun TV5 näyttää suorana Suomi-Norja -lätkämatsin.


Kirjavinkeissä 
eilen
Christer Sarlin: MItalisadetta ja mustia silmiä - Suomen nyrkkeilyn olympiahistoria

hiihtelyt:10+11 km  1088 km/€  170 h (ulkosauna)