Onni Eläkeläinen pyrkii Suomen mestariksi!
Vanhalla konnalla on pahe, josta emme ole kuulleetkaan, vaikka Onni alkaa olla läpituttu jok'ikiselle.
Kisaan |
Tekijästä: Suomen arvostelijain liiton eli SARVin JÄSEN - ja sen tasossa huomaa 🤣😊🙃
Vanhalla konnalla on pahe, josta emme ole kuulleetkaan, vaikka Onni alkaa olla läpituttu jok'ikiselle.
Kisaan |
Tyyppikirjaimisto, kouluhallituksen hyväksymä, vuosi 1950.
- Tarpeettomia! näen vakuuttuneena vakuuttaneeni jo erityisopettajakokelasaikoina oikein Hesarissa ja sittemmin 40 vuotta myöhemmin saanut viimein virallisen hyväksynnän Iltsarissa:
Kaunokirjoituksen loppu |
Näiden bloggareiden kera tämän sunnuntaiaamun rattona ilokseni leikin
Lokakuisen sunnuntai-illan harmaus ropisee ikkunalautoihin. Jos voisi vain tuudittautua taiteeseen, lukea kirjoja, käydä konserteissa ja teattereissa, tuijotella näyttelyitä – nämä illat olisivat silkkaa unelmaa.
Kun kaikki aika päätoimittajalla - tsemppiä Paavo! - menee Kaltion moninaisia asioita, toimituksellisia ja taloudellisia, vastuullisena puolipäiväpalkattuna (1700 €) hoidellessa, saattaa luonnonhelman heilautus näyttäytyä näinkin vääristyneen korealta:
Kummallinen kirja taas kädessä. Herättelee, kun ei aivan tavanomaisesti kirjoitettu eli koottu ole. Karhea, poukkoileva, pahasti viimeistä silausta vaille jäänyt. Silti luettava.
Momentum Kirjat 2024. 330 s. |
Oikeastaan ei kuitenkaan ole ollut puutetta ja kurjuutta viimeisen päälle, koska ihmissuhteet ja auttamishalu, elämän eteenpäin menemishalu porukoilla kova, eivät siinä vastoinkäymiset hevin väkeä nitistä. Pellot raivataan, vaikka polvillaan.
Ja joskushan se säkäkin kohdalle sattuu. Sattuu metsämaata tarpeeksi vaikka auton ostoon.
" - Anna saippuaa sieltä selkäsi takaa, Lassi pyytää.Upi laittaa kätensä takapuolensa alle ja antaa kohta jotakin ruskeata Lassin käteen. Lassi hieroo sen huolellisesti hiuksiinsa, jolloin Upi hyökkää kiireesti ulos ovesta. Saunasta alkaa kuulua mahdotonta noitumista.- Paskapökäleen laitoit käteeni. Se taisi olla velankuittaus tervakusesta jaloviinapullossa."
Joinain päivinä ei ole aikomustakaan blogata, vaan tehdä jotain tähellisempää, kuten tänään, eli mennä puunsahhuusseen.
Mutta kun tuli ärsyke tuolta. Eli enpä sano keneltä, niin joudut tekemään sitä, mikä ärsyttää iltalehtien sun monien muidenkin digilehtien otsikoita selatessa: klikkaamaan. Siellä Salovaara moittii Hesaria huiputtamisesta, esim. tuon sanan väärinkäyttämisestä.
Minusta Hesarin, kuten monen muunkin asialehden, uutisten otsikoinnissa olisi parantamisen / ennallistamisen varaa: Otsikot eivät enää kerro uutisen sisältöä MMM-tyyliin, vaan vaativat usein sen iltalehtimäisen klikkauksen tajutakseen mistä puhe. Siis lehdet vedättelevät.
Vedättelee kuin Jvon uusimman b.tekstin kuvalla. 😐
Otsikkoesimerkki eilisen Hesarista:
"HIFK:n huippupelaaja kertoo pysäyttävästä hetkestä: Oma tytär ei tunnistanut"
Eikä tuo vedättely koske ainoastaan lehtiä, vaan myös meidän kaikkien omistamaamme Yleä, sen uutissivua, joka menossa sekin hunningolle.
Esim. tältä aamulta:
"Tuukka Taponen. F1-lupaus Tuukka Taponen saa mahtavan kunnian"
10-12 tuntia putkeen Konttisen Toivoa (1927-2012), nyt ei putkeen vaan pätkitellen uusista irtopapereista.
Jäljittelen yhä Topin otsikoimia koulumuistoja 1930-luvulta, vaan ei näitä löydy vaikka kuinka soisi. Ei toivoakaan, että näkisin Toivon nurkassa seisomassa tahi heittämässä äkäistä Kuusaron Irmaa lumipallolla päähän, harmi:
Tuota se vissiin tarkoitti PPP näillään:
* Inkkari-sana näemmä olisi moitittava sana, intiaani-sana on neutraali, tarkistan fil. tri Riku Hämäläisen kirjoituksesta SAM-lehdestä:
PPPeepä ei tohdi käyttää kumpaakaan sanaa, vaan asiaa hipaistessa Rin Tin Tinissä, kertoo näin:
"Rinty hyökkäsi Amerikan alkuperäiskansan edustajan (eli tässä tapauksessa ajan draaman hengen mukaisesti pahiksen) kimppuun estäen tämän aikeet."
👇
Siltala |
Areena |
Ensin meinasin meinata, jotta ihan analysoin kirjaihmisenä näkemämme tämän Arto Pajukallion kritikoiman kolmen tähden elokuvan. Vaan arvioikoon Arto, kun hällä se taito hyppysissä ynnä rima korkealla. Eli vaatimus kova.
Katselen omalla tavallani, omasta perspektiivistä: pintaa minulle elokuvat kirjoihin verrattuina.
Nytpäs nytpäs on Kirjojen Arvostelijalla hankala paikka: kirja, jossa ei yhden yhtä sanaa. Väännä siitä sitten arvostelu!
Kohtakos selviää, että vauvakuvakirjahan tämä:
Lasten Keskus |
Jos lukisi ikään kuin ukkina. Kaappaa lapsosen syliin.
- Luetaas yhessä!
Katsellaan kuvia ja lorutaan niistä.
- Äläs, äläs!
Ei tämä mikään namu ole.
- Ei saa nuolla.
Aavistaa ukki K A seuraavan siirron:
- Kyllä kyllä. Kyllä repiä voit. Huoleti. Ei pahvisivut siitä kärsi.
Jännittävää onkin: Tuossa on laiva, katopa, sillä mennään merten yli - vaikka Ameriikkaan asti, siellä on Rumppi ja HIRVeen Kamala Harris ja ...
- Äläpäs valu ... innostu liikaa ...
Tätä rataa, tällä keinoin onnistuu kirja-arvostelu mainiosti kaksin.
Ja onhan kirjassa kirjoitustakin: Vauvan iloinen ihmettelykirja lukee kannessa. Se on kirjan nimi.
Tähän jäädään tällä haavaa, jottei koko kirjaa kerralla nielaistaisi, eikä juoni kokonaan paljastuisi.
sanojen todisteeksi kuvakertomus näistä ja muista:
ressun alta tällainen talo |
Juuri kun eilispäivänä olin Kämppäemännistä pottujutun painanut näkyviin ja päivän kuusiaitaa parturoinut, niin eikös illalla pohjalukemisena Heidi Jaatinen sivunnut savotta-asiaa ja kämppäelämää vajavaisine 'menoineen':
"Karmea katku tukkikämpillä. Russakoita kerroksittain märissä hevosvaljaissa. Sokeripussin jos jätti ulottuville, aamulla oli paloista jäljellä kuoret, olivat ukot vehdannet sepittää, kun Tuure oli mennä talvena pistäytynyt yläjuoksun savotalla. Miksi hän olikin tuppautunut sisään, käry oli tainnuttaa jo ovella. Kauheampaa oli vain läskikauhojen jono kaminalle. Tuuresta ei olisi siihen, oman paistovuoren vahtaamiseen, ja joka päivä sama ruoka. Mutta miehet olivat tyytyväisiä, porukassa hankittu sianihra takasi läskiä leivälle ja ruista ranteeseen. Puhdetöitäkin askarreltiin, verskejä pärekoppia katto-orret killillään."
Eivät savottaemännät itse asiassa läheskään niin vanhoja olleet, kuin miltä emäntä sanana kalskahtaa. Nuoria tyttöjä ja naisia paremminkin olivat, parinkympin molemmin puolin, kuten kansikuvasta näkyy:
Maaria Haikola: Kämppäemäntiä ja laivakokkeja - Metsä- ja uittotyömaiden ruoanlaittajia. Tapio 2024 |