Kynkittäjä

 Mikä mikä se on?

Täältä kautta piti kiertämäni, vaikka Kotuksesta olisi näemmä ensin löytynyt:

PS

Lehti ilmestyy yhä!

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Timo K. Mukan elämäkerta

Sini Silveri: Miltä männystä tuntuu olla mänty - Timo K. Mukan elämä 

270 s. Gummerus 2024

• 17.12.1944 evakossa Ruotsi - 27.3.1973 sairaalassa Rovaniemi
• kotipaikka Pellon Orajärvi

Isä Eemeli, Pello, äiti Lyyli, Vihti 

5 lasta, keskimmäinen 

Timo Kustaa, vaimo Tuula Pekkola

Lapset Tuuli ja Jussi (Johan)

Keräilin tuohon sukua etunimin, koska kirjan tekijän tarkoitus on tehdä kirjasta läheinen, olla liki Timoa ja Timon arkea ja asuinseutua Pellon Orajärvellä - päinvastoin kuin ne etelänmiehet, jotka ovat antaneet Timosta kummallisen kuvan lehtikirjoituksissaan. 

Kaukaa ei näe. 

Sini Silveri on tornionjokilaaksolaisia, siis lähtöisin samoilta seuduilta, joten Timon kielen ja mielen sisäänpääsy on verissä.

Näemme Timon tosin kuin diagnoosin tehnyt lääkäri ennen armeijaa: 

"Potilas on ilmeisesti holtiton luonnevikainen --- sotaväkiajatus on suorastaan loistava -- Kansaneläke tekisi ikuisiksi ajoiksi korvausneurootikon tästä muutenkin mitättömästä kansalaisesta."

Näemme toisenlaisen Timon: perhekeskeisen, hellän, paljaan ihmisen, jota elämä koettelee monin sairauksin, toimeentulohuolin, taiteellisin tuskin. Näemme hänet jopa hassuna leikkivänä koti-isänä, humoristinakin:

"Lapset muistavat, kuinka Timo kerran kotona lattialla maalatessaan laittoi jalan niskan taakse. Mutta jalkaa ei saatukaan pois niskan takaa, kun maalaus oli valmis, ja jalka puutui. Tämä tuotti lapsille suunnatonta hauskuutta ja tahatonta kauneutta."

Totta kai lehdissä on ollut myös totuutta takana, niin kuin myös Erno Paasilinnan kirjassa Legenda jo eläessään. Mutta suurin osa elämästä on toki liittynyt arkeen, perheeseen sekä oman taiteen tuottamiseen ja elämisen esteisiin.

Timo käy tiukkaa taistelua Kirjailijaliittoa vastaan, joka jakelee apurahoja muille kuin ammattikirjailijoille, niille jotka oman työnsä ohessa kirjailevat; Timo vaatii kirjailijavirkoja kuntiin ja kun taistelussaan pettyy, eroaa koko liitosta. Köyhyys, joka Timoa on koetellut lapsuudesta saakka, ei hellitä. Kirjoittipa miten tiiviiseen tahtiin tahansa ja kuinka luettuja kirjoja tahansa.

Timon teosten syntytaustojen yksityiskohtia Sini Silveri selvittelee niin mielenkiintoisesti, että se suorastaan yllyttää palaamaan uudelle lukukierrokselle Mukan tuotantoon, jota on yhdeksän kirjan verran alkaen teoksesta Maa on syntinen laulu, 1964, päättyen kahteen julkaisuun vuonna 1970 eli kirjoihin Lumen pelko sekä Kyyhky ja unikko, jota jo olen ahnaasti aloitellutkin.

On ne hienoja, brutaalin raakuudessaan, kirjoja kaikin, muutakin kuin sanhelinää, joksi kautta rantain määritteli aikoinaan Jouko Tyyri, kun kahden kesken istuimme arvottamassa Timo K. Mukan tuotantoa Joensuun jossakin 'kirjoittajaleirillä'.

Hieno ja tarpeellinen on myös Sini Silverin Mukkaa monessa suhteessa täsmentävä teos.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Tänään

Soraya Lane: Italialainen tytär

Pöytä täyteen, tuo!

 Mattia ja Teppoa mukaellen

Antikvaarin Tammialen, 70 %,  loppuhuipennukseksi - tarjoukset voimassa  huomisiltaan 28.1.2025 klo 23.59 - viime hetken tilaus toimitettu, lähinnä tuon Mäyhän takia:

Ikään kuin ei ennestään yöpöytä jo pursuaisi!

Vaan kotivaraksi, kun näyttää tuolta pöydältä lukeminen puutuvan:

Kotivara

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

viimeksi näköiseni

Kiukkuinen apina / Lang

Uotisessa

 Persona grata

Melkein naurata!

En tanssi tangoa. Enkä katso Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa, minkä nyt seinän takaa joskus kuulen Joren jorinaa. Enempi on siis niistä silmälaseista tunnettu mies minulle, kuten sille jollekulle katugalluppilaiselle tämän punnitessa kuvan miehen ansioita.

Valloittava, vetoava persoona lavalla - "kaikkien aikojen rakastetuimpien, tummien ja tulisten tangojen parissa", kun Joensuun kaupunginorkesteri säesti iltaa Jorma Uotisen kanssa. ks.

Taustaa valottaen, siitä kertoen, miten puolitoista vuotta sitten sairaalan petillä maatessaan, kuoleman kolkutellessa, vailla tietoa ja toivoa, nouseeko vielä elävien kirjoihin, on onnellisesti tässä lumoamassa puolituhantista yleisöä, elämää kiittämässä. Kyynelkin piti pyyhkiä silmälasien takaa, niin Jorman kuin monen kuulijan. 

Hitto että oli tunteikas kaksituntinen, huumoria unohtamatta!

Näinköhän pitää taipua tangolle ja alkaa seurata intensiivisemmin TeeTeeKoota syksyllä? Sikälimikäli elossa ollaan - puolin ja toisin.

OLEN MIKÄ OLEN – Jorma Panula, Sauvo Puhtila
SATAMAN TANGO = EL CHOCLO = TULISUUDELMA – Villoldo, arr. P.Ikkelä, suom. Ahti Taponen
SULLE SILMÄNI ANNAN – Gabriela Ferri & Piero Pintucci, suom. Sauvo Puhtila
YOUKALI – Kurt Weill, Roger Fernay
TANGO BALLAD – Kurt Weill, Bertolt Brecht
LIBERTANGO – Astor Piazzolla. INSTR.
YÖN VÄISTYESSÄ – Luis Bonfa & Antonio Maria, suom. Sauvo Puhtila
ETKÖ USKALLA MUA RAKASTAA – Erik Lindström, Sauvo Puhtila
ON LIIAN VÄHÄN AIKAA – Erik Lindström, Hillevi
J’ARRIVE – Jacques Brel

SOLITUDE = SOLEDAD – Astor Piazzolla. INSTR.
LA CUMPARSITA (Questo tango) – Matos Rodriquez, Milva
YKSIN – Nacke Johansson, Vexi Salmi
RAKKAUDEN JÄLKEEN – Udo Jügens & Joachim Fuchsberger, suom. Kari Tuomisaari
TANGO NOTTURNO – Hans-Otto Borgmann & Hans Fritz Beckmann
SYDÄMESI TYHJÄ HUONE – Gabriella Ferraza & Giancarlo De Bellis & Alceo Guatelli & Walter Marchetti, suom. TuulaValkama
OBLIVION – Astor Piazzolla, French lyrics David McNeil
BALADA PARA MI MUERTE – Astor Pazzolla & Horacio Ferrer
ELÄMÄLLE KIITOS = MITEN VOIN KYLLIN KIITTÄÄ = CRACIAS A LA VIDA – Violeta Parra, suom. Pentti Saaritsa

 ¡Tango!  
Joensuun kaupunginorkesteri 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Järkytyksen paikka

 henkitoreissaan

Terv./ei vaan sairaudenhoitotilanne

 "Tähän on tultu"

       

Hiihtämispäiväkirjaa    / ihan äsken

22.1. ke -7°C

Uutta lunta parikolme senttiä ripotellut ja ripottelee huomisaamuun saakka, pian passaa! Oikein kaheltaan kyyryssä paineltiin hymysuin.

Mutta siitä hymy hyytyi kun tuli soitto I-ikikaverilta, jotta ei henki kule ja jatko: - Mitä mie tien? Turha soitella ambulanssia, ei ne tule kuitenkaan.

-Oota, tulen. Paa takkia päälle.

Terveyskeskus siinä muutaman sadan metrin päässä. Eivät ota vastaan, sanoivat. 

   - No ei se tuonne autoonkaan voi jäädä henkitoreissaan. Eikä jaksa kävellä tänne, selkä jumissa, pitäs saaha pyörätuoli.

Meillä ei ole, sanoivat.

Talutin lopulta kaverin sisälle ja löytyihän se peti, ja lääkärikin kurkisti ovelta. Sinne jätin rohkaisevin sanoin: 

   - Turvassa tallessa oot. Soitellaan illemmalla.

Z

myöh. 

sairaalajonossa ...

🏂 hiihtämiset -7°C  12 km  yht. 371 km /€ = 65½ h

Kaikenlaista! 

Asioille vähän mittasuhteita.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Hauskoja ja herttaisia - silti

 ja jotenkin vetoavia 

Nämä tällaiset lastenkirjoista löytyvät kuvat:

Hertta Kustannus 2025

Jo pelkkien kansien ansiosta saavat huomion ja kääntävät pään.  Viime vuonnakin vähintään kolme kertaa käänsivät ja läpi luetuttivat: 

Tatu ja Patu / Otava.    Vauvan iloinen ihmettelykirja / Lasten Keskus.   Vauvakoulu / Nemo. 

Puhtoisia ovat likaisiin aikuisten kirjoihin verrattuina nuo suloiset pikku pyöriäiset. Suloisempia kuin saksivat purrapoliitikot, trumpeista sun muista elonmaskeista putineista puhumattakaan.

Vaikka amerikkalaisten Lang-sisarusten kirjassa Kiukkuinen apina haluaa leikkiä tuo Simo Panssi on kaikkea muuta kuin puhtoinen, saati puhtautta rakastava siivousfriikki: ei siivoa sijojaan, ei nypi kirppuja turkistaan, ei hampaitaan harjaa. Ei halua eikä jouda, koska leikkiä haluaa koko ajan ja aina vaan! Viidakossa kaikkien eläinten kanssa.

Harmienharmi, 

että nuo seeprat sun muut sarvikuonot, kirahvit luistavat ja liukenevat pois jonnekin kumman puhtaustoimiin!

Simo Panssipa ei, koska:

AI-NA hauskaa olla pittää - vaikka pää punaisena karjuen:

Mutta mites loppupeleissä käy?

Kaataako oppi ojaan?

Ottaako Simo Panssi vaarin kanssaeläimiltä?

Kyllä tuo railakkaista kuvista lukemattakin selviää. ☻

***

ps

Lisää Simo Panssista Kirjavinkeissä

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

ISO äiti

Isoisoäiti ja isoäiti ovat meille itäsuomalaisille melko käyttämättömiä käsitteitä käsitellä - mummohan meillä tok on ja mummonäiti.

Niinpä toi tiettyjä pulmia paneutua tällä kertaa Soraya Lanen Kadonneet tyttäret -sarjan kirjaan Italialainen tytär, jossa nykylontoolainen Lily etsii juuriaan saatuaan haltuunsa orpokodin lattian alta löytyneen rasian vuodelta 1947. Rasian päällä luki Lilyn isoäidin nimi. Rasian sisässä taas oli pari Italiaan viittaavaa lappusta isoisoäidiltä.

Ettäs tahtoivat mennä pahemman kerran sekaisin nuo isot äidit, mummoja jos olisivat olleet, olisi tehtävä lukijana kummasti helpottunut, kai.

Piirtelin jopa haparoivaa karttaa kuin paraskin Rovanperän kartturi, jotta olisin sukujuonessa pysynyt:

🠉

Piti pidätellä sivulle 184 saakka ennen kuin olin varma Lilyn suvun sukupuusta ja sukulaissuhteista. Matthew nimittäin itkunsa lomassa, nostettuaan kehystetyn valokuvan pöydälle, ilmoitti kauniin naisen kuvaa osoitellen:

 

"Lily, luulen, että isoäitisi oli äitini vanhin lapsi. Hän syntyi aviottomana vuonna 1947."

"Onko tämä hänen äitinsä? Isoäitini äiti?"

"On. Uskon niin."

Nyt isoenokin oli löytynyt siinä samalla, tämä vierellä puhuva mies: Matthew.

Viihdekirjaksi aika työläs tapaus siis, mutta niin huumaava viineineen ja hurmaava rakkausromansseineen. 

Hyväksi havaitsin taas, kai. ⭐⭐⭐✰✰

Otava 2023

ps

myöhäisellä sytytyksellä ma 20.1.

Kirjoihin sisään pääseminen on monesti työlästä; tässä helpotukseksesi tämän kirjan alkuidis:

Lilyn selvitettävänä

Kuka oli isoäidin äiti, ja miksi isoäiti olisi aikoinaan adoptoitu heti synnytyksen jälkeen?

Johtolankana rasia, jonka Lily sai (Hopen aviottomien naisten kodista). Rasian sisässä on kaksi paperilappusta: palanen La Scalan ohjelmalehtistä sekä jokin kumma resepti italiaksi.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Mitä kuuluu ilmalämpöpumpullesi?

  - Tällekö? 

- Kiitos kysymästä: 

Hyvää kuuluu. 

Kehrää kuin kissa ja  hyrisee kuni hyttynen hämärän renki, vastaisi Larin-Kyöstikin.

Kulutus vakiintunut 12 000 kWh:n paikkeille entisen 20 000:n sijasta.

Todistakoon tilasto:

VUOSIKULUTUS 2024 

11971 kWh

(2023 11059 kWh)

(2022 14498 kWh)*

(2021 19640 kWh)

*Lämpöpumppuasennus 28.9.2022

Sähkön hintakin laskenut 12:sta 8:n sentin tienoille - jotta jo passaisi nurkumatta olla.

Vaan ei kun ei!

Eli sama ihmetys itekullai päällä kuin paikallislehden Petterillä:

"Kuntien omistama yritys, niin miksi halutaan kiristää ihmisten taloutta?"

Kirottu kuntien, meidän, omistama sähköyhtiö! 

Kilpailutapa sähkönkulutuskuluja vaikka kuinka alas, se mitätöityy tuon omistamamme monopolikeisarin kynsissä. 

Ettäs kehtaatkin,

!

SIIRTO (veroineen) 

Perusmaksu 56,219  € /kk

10, 17952  snt/kWh talviaika 

5,07552  muu aika

Ryövää sähkön siirtämisestä (runkolinjaa 22 000 km) puolet enemmän kuin maksamme kulutuksesta. 

Ei laitaa ei reunaa!

Kotiseutu-uutiset 7.1.2025

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Tarja Tuovinen: Afroditen lokikirja

Mukasta

 "Mie sanon mie tai en mithään."

Nuin tilitteli Timo K.  Mukka kun perui jonkin julkisen esiintymisen kirjailijamatineassa.

 "Ajatuskaan ei luista, ellei voi käyttää murretta."

Tekee mieli, ei vaan pakko on, jatkaa tuota edellistä Elman tarjoamaa Lappi-aihetta varsinaisella asian osaajalla. Ja nappaan lauseet tähän näkyville Sini Silverin syvällisestä "Miltä männystä tuntuu olla mänty" -Mukan elämää läpikäyvästä teoksesta (Kirjavinkit), jota halulla hartahalla hitaasti edeten olen puoleen väliin nautiskellut. Itse asiassa tuo kirjan nimikin on lainaus, jota Mukka käytti vastatessaan utelijoiden kysymyksiin miltä tuntuu olla kirjailija / Mukka. 

Kirkastuupa kuva toisenlaisesta Mukasta kuin Erno Paasilinnan luomasta Pellon villikosta kirjassaan Timo K. Mukka - legenda jo eläessään. Tai siitä Hymy-lehden riippujasta. 

Jokohan Silverin kirjan jälkeen Mukka on taputeltu ja kaikki olennainen sanottu, kun luulin niin tapahtuneen edellisen Mukka-kirjan luettuani, siis tämän: 

Timo K. Mukka: Annan sinun lukea tämänkin – kirjeitä 1958-1973. Toimittanut Toni Lahtinen.  WSOY 2012.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Elma ei petä

Nuuttina: Kuusi ulos lykätty. Joululehdet luettu. Ja parhaaksi taas kerran seuloutui elämänmakuinen Elma, Lapin piirin eläkeläisten lehti, jonka sinne Hettaan toista vuosikymmentä sitten muuttaneet naapurin Teuvo, Vuokko ja Päivi joulutervehdystuulahduksena vuosittain lähettävät.

Jos kehuin lehteä jo 2021, on kehuttava jälleen. Tuolloin lehti pursusi koulumuistoista, nyt Elma julkaisee jäsentensä vakavampia kertomuksia, evakkomuisteloita, lähinnä Lapin sodan ajoilta saksalaisten polttaessa tuhkaksi heidän rakkaat omat asuinseutunsa.

Oili näki kotinsa palavan

"Oili kertoi, että hän näki Ruotsin puolelta omin silmin, kuinka joku moottoripyörämies kulki heidän Kaulirannan kotitalonsa ohi ja heitti jotain sisälle, minkä seurauksena talo syttyi palamaan. Lakkapään talo oli ensimmäinen Flyykärinpään talo joka poltettiin", kertoo Oilin poika Esko Lehto.

Evakossa Arvidsjaurissa

"Se oli syyskuun alkupäivä 1944, koulu oli alkanut. Koulun pihalle ajoi monta kuorma-autoa, lavat täynnä saksalaisia sotilaita, jalat roikkuivat reunalla ja pyssynpiiput sojottivat taivasta kohti", aloittaa Armi Miettinen tarinansa ja on liittänyt mukaan vaikuttavan mustavalkopiirustuksensa.

Monta muuta liikuttavaa sydämeenkäyvää kertomusta noilta evakkoajoilta on sivuilta luettavissa nuo ajat lapsuudessa kokeneilta. Joululehteenkin sopivilta juuri tuon sydänjuuria liikuttavan tunteellisuuden ja tunteen syvyyden vuoksi.

Ja entä tarinoiden kieli, johon Sami Jauhojärvi on meitä viikonloppuisin tv-hiihtokisakommentaattorina yrittänyt perehdyttää. 

Vaikkapa Siirin evakkomatka porojen kanssa Käsivarresta Ruotsiin -jutussa isän sanoin: 

- Kylä me nyt hääymme lähteä.

Kera paikallisen sanaston:

"Isä veisti sille komsion, joka oli koverrettu puusta ja päällystetty sisnalla. Siinä oli värikkäät hervakoristeet, tiuhtanauhat kantohihnoina ja suojakangas." /Mannnela

Ja sitten jos irtautuu noista evakkoajoista, pääsemme kalaan Kalastaja Kaarlo Kustaa Pasman elikkä Vanhatalon Kystän matkaan tämän tyttären Eini Pellikan kertomuksen kautta:

"Ei puhettakaan siitä, että kalat kessäänyit. Siellä viellä ne röhkäät, ne kokoonuit rannoille. Oliko näin, että niitä oli Vanhatalon ja Eeliksen rannassa myös. Niitä ei tarvinnu ko lipota säkhiin, lähteä syömhän ja myyhmään. Oliko niin sanonta että, "silloin olhaan rikkaita, ko röhkäät uivat rannala"? Itte en ole tässä hommassa ollu. Niitä kyllä vielä soan jälkeen tuothiin meilekki. Olen syönyt rökhäitä. Äiti kypsensi röhkäät uunisa pärheen päällä."

Vallan mainio lehti siis taas! 

Vastaa kieleltään ja sisällön anniltaan vähintään yhtä Päätalon Kallen romaania.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Minna Mikkanen: Tuulentuomat

Viehkatiellä

 Konttisen Topi (1927-2012)

Muutaman kerran olen kylän monitoimimiehestä kirjoittanutkin; ei niin isoa vikaa eikä pientä pulaa, jota ei Topi olisi selvittänyt:

• Radio ei kuulu: Topi
• Kello ei tikitä: Topi
• Pöytälamppu rikki: Topi
• Pyörän kumi puhki: Topi
• Panelointi: Topi
• Putkivuoto: Topi
• Auton jarrut: Topi
• kirvestyöt, putkityöt jne. X 100: Topi.

Rakensipa muutaman talonkin itselleen! 

Siinä ohessa kirjoitteli satoja ja satoja sivuja Kerttunsa kanssa muistiin, ja osan konella kirjoittamistaan arkeista kotona monistuskoneella yhdessä monistivat ja omin käsin kirjoiksi sitoivat.*)

Marjukka Konttinen-Lappalainen: Viehkatie,
Omakustanne 2024.
Kannen kuvitus: Nina-Roosa Viljala

Nyt noista kirjoituksista on Toivon tytär Marjukka poiminut muutamia makupaloiksi Viehkatie-kirjaseen, jonka alaotsikkona on Otteita isäni, Toivo Konttisen, muistelmista ja muita historian tapahtumia. Lähinnä isän lapsuudesta ennen koulunkäyntiaikoja.

Kirjan julkituloa tässä joulun alla sitten kylän kirjastossa julkkareissa juhlimme. Paikallislehtikin paikalla, näemmä:

Lehtikuvassa Marjukka, minä ja papinrouva.

*)Topin kirjat, jotka kävin aikoinaan häneltä ostamassa rivitalolta:

Mummon murikasta kunnanvaltuustoon 1. -1992 

(painos 14 kpl; osa 2. arkkeina)

Muistojen Rääkkylää (14 kpl)

Niitä näitä - värssykirja (25 kpl)

Hyvinvointi ja tuhon partaalle meno - 65-vuotiaan ajatuksia Suomen ja Rääkkylän kehityksestä (25 kpl)

Marjukan Viehkatie-kirjasta ote: 

"Eräänä syksyisenä iltana isä-Heikki ilmestyi kylältä työntää jurraten vanhaa epäkuntoista polkupyörää. Mikä oli niin huono, ettei sillä pystynyt ajamaan ja se tiekin oli ollut kivinen ja kuoppainen, ettei siinä pystynytkään ajamaan. Isä oli ostanut pyörän Mikko Hirvoselta, joka asui Saviniementien varrella. - - -

Pyöräremontti alkoikin heti kotiin tultua. Pyörä purettiin pieniksi osiksi, johon äiti tokaisi, ettei tuo toimi, ennen kuin käytetään Korhosen Yrjön luona. Yrjö oli kirkolla sellainen mies, joka teki kaikenlaisia pieniä korjauksia separaattoreista polkupyöriin. Isä tokaisi vain: "että oo hupsimatta, ei tähän mitään Korhosia tarvita, suat nähä, että mie ajan tällä tämän päivän jälkeen".

Isä sepitteli pyöräänsä kaikessa rauhassa, siveli rievulla osia ja puhdisteli niitä yksi toisensa jälkeen. Valopetroolilla pesi osista rasvoja pois. Seuraavana iltana pyörä jo oli siinä kunnossa, että koeajo voitiin ajaa, kotipihalla kuitenkin kiviä kiertäen ja pientä ympyrää ajaen. Uusi hieno pyörä säilytettiin tuvassa, ettei vain joutuisi pitkäkyntisen mukaan.  

 - - - 

Toivolle pienimpänä aiheutti opettelu hankaluuksia ja täytyikin kinkuttaa tangon välistä. Eikä montaa iltaa tarvinnut harjoitella, kun ajaminen sujui." Eikä käynyt isän ennustus toteen: - työ särettä sen kuitenkin, kun rummuutta kivikoissa ja kuatuiletta miten sattuu."

Ei omena kaus jne. Eli Heikki-isäänsä tuli Toivo, vähintään Korhosen veroinen.

Vaan niistä myöhemmistä aikuiselämän ajoista ei Marjukka vielä tässä kirjassa kerro, niistä kun Topi oli Jannen kuorma-auton apumiehenä, Kauppalan renkipoikana, laivapoikana, suutarina, lossarina taksina ja vaikka sun minä muuna. Kunnanvaltuutettunakin ja suojeluskunnan 'juoksupoikana' pitkin pitäjiä. Kaikki sitten ajan kanssa?

Tai näistä kirjoista jo heti:

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Peltsi JA Osmo

 Eipä tuosta tv-ohjelma juuri parane! 😀😄🠟

AREENA 
su klo 18.15 TV1 - ma TV2 klo 21.00

Peltsi-isällä on Osmo-poika,12 v. Osmolla on Downin oireyhtymä. Down-lapsia syntyy Suomessa vuosittain alle sata.

Voi sitä uskalluksen, välittömyyden, aitouden, luottamuksen, läheisyyden ja suorasasukaisuuden määrää! mikä ohjelmassa välittyy. Ja ulkoilun merkitys.

Eli

uusiksi:

Eipä tuosta tv-ohjelma juuri parane! 😀😄

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Anne Manner: Asfalttiviidakko

Purjehtimaan

 Tarja Tuovisen kanssa

    Baltian saaristoon Kotkasta. 

Momentum Kirjat 2024. 96 s.

No mikäs mikäs, senkun purjeet lepattamaan! Aivan ummikkona, kuten Tarjakin, sisämailta lähtöisin, nyt Heinävedelle asettunut. Karvion kanavalle, missä aikoinaan oma kummitätini postia hoiti ja josta käsin munkkiluostari tuli koluttua, silloin jo kun siellä suurin osa munkeista venäjää posmenti.

Heinävedeltä on edellinenkin kokemukseni veneilystä Sakari Issakaisen Paratiisissa ei soi Paganini -romaanin myötä, sisäjärvillä tuolloin meloskeltiin.

Nyt mennään Afroditen lokikirja -merkinnöin. Tarja kirjaa päivittäin ylös matkan etenemistä aluksessa ja aluksen ulkopuolella kesä-heinäkuussa 2015.

Ei aina hyvältä näytä, kun noviisi ei osaa Jumi-miehensä mieliksi juuri mitään edes sinnepäin tehdä.

Kuvitelkaa 7 viikko tuon hirmun kanssa kaksin!

Jumi muuttuu purjehduksella kuin toiseksi ihmiseksi, kiroileekin kuin mikä, vaikkei maissa koskaan. Murenee naisen mieli ja katuu, ettei jo ensimmäisellä kertaa uskonut miestä, kun tämä kehotti, jotta maihin poistu.

Kyllä tuon hirmun rinnalla vähemmästäkin on muututtava varjonaiseksi, huomaamattomaksi niin kuin Moona Laakson taiteilijoiden vaimot.

Intensiivisen purjehdusmatkan on Tarja Tuovinen kansiin kirjoittanut, vähemmän sisäsiistin, tosin ei ulkonakaan Baltian mailla ja merillä aurinko pahemmin paistanut; satoi ja taas satoi ... 

(kuvasta huolimatta)

Kuva: Jyrki Suikkanen / Kirjokansi

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Tuulentuoma

 - tuulella käyvä?

Luvassa 800 hehtaaria metsää, 7 kilometriä rantaviivaa, lisäksi puolensataa hehtaaria maatalousmaata ja päälle vielä sijoitusrahoja.

Perintönä.

Otatko?  Vai vastaatko kuin Puuilossa?

Minna Mikkanen
Studio Eveliisa

Tuommoista olisi tarjolla Minna Mikkasen uusimmassa, Sydänmaa-sarjan osassa 2: Tuulentuomat. WSOY 2024. 

Kiinnostavaa! 

Tuo kaikki olisi lankeava yllätysperintönä Aleksille, jonka vaimo on jättänyt oman onnensa nojaan kahden pojan arkiseksi yksinhoitaja-/huoltajaisäksi. Myyntimies Aleksi on joutunut muuttamaan kaupungista maalle halvempien elinkustannusten perässä.

Aikansa kiduttuaan naisasioiden parissa, taitaa Aleksilla tärpätä - ja sitten vielä tyrkyllä tuo kummallinen perintö. Eikös jo entinen vaimokin ole pyrkimässä osille!

Kyllä noista tarpeista onnellinen, positiivisen puolelle kääntyvä romaani kehkeytyy. Painavaa sisältöäkin sisältävä viihdyttävä kirja maaseudun kirkonkyläelämästä, missä ei karteta ottamasta kantaa energia-asioista eli kuntaan työntyvistä tuulimyllyistä, tuulivoimasta esteettisen ja eettisen elämän puolesta / vastaan.

Tuulentuomissa Minna Mikkanen jatkaa maaseutuelämän modernisoimista, jonka aloitti Sydänmaalaiset-romaanissaan. Ei kaikki enää ole maaseudullakaan takapajuista, eivät varsinkaan ajatukset.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Tähän on tultu

 Hiihtämispäiväkirjaa

Helmikuu 2025

4.2. ti -14°C

Maisemahiihtoa. Kirkas aurinkoinen puolipäivä. Pakko huokaista välillä, huonojen unien jälkeen, typistää matkaa; katsella jänösen jälkiä, hiirenhyppyjä, kuunnella taivaan jylinää, natoko kone?, ja moottorisahan pärinää syvemmältä metsästä.

Vauhtikäyrä per kilsa huvittaa: ti 11 min - ma 10 min - su 9 min - la 8 min. 

Ka, minnekäs tässä kiirus!

🏂 hiihtämiset -14°C 6 km yht. 480 km /€ = 82  h

3.2. ma -8°C

5 x 2, joten päivän ruoka ansaittu: nakkikeitto. Aurinkokin ilona pätkän.

🏂 hiihtämiset -8°C 10 km yht. 474 km /€ = 81  h

2,2,  su -2°C

Molemmat päivän ateria taas nautittu: ruoka ja liikunta. Itsestään selvyyksiä - joka päiväisiä rutiineja. Jos ei toista, niin ei toistakaan. Tänään yhdessä - ja saman verran.

Näyttäs vihdoinkin taittuvan talvelle.

🏂 hiihtämiset -2°C 10 km yht. 464 km /€ = 79½  h

1.2.  la -1°C

Uusi kuu(kausi). Vaalenee, toivottavasti pakastuu talven näköiseksi. Kaksin 9 + 12. Sauna päälle.

🏂 hiihtämiset -1°C 12 km yht. 454 km /€ = 78 h

Tammikuu 2025

31.1.  pe +0°C

Niin se vaan taas latu auki on: on se, kun itse tekee ja kun on mistä tehdä! Lopetti yöllä vesisateen ja satoi vielä kaupan päälle jotain valkoista. Mikä ei ollut porhaltaessa. 🚤🐌

🏂 hiihtämiset +0°C 12 km yht. 442 km /€ = 76 h

30.1.  to +4°C

Ei toivoakaan ladulle pääsemisestä, mutta iso + = sähkömittari tykkää! 

Luenpahan Mukkaa ja Tapiota, jota tuli postissa neljän kirjan verran. Kiirekö tässä!

29.1.  ke +1°C

Hiihtoa vetten päällä. 

Noin voi sanoa tämän päiväisestä ladusta metsässä. Luisto ja pito ok.

🏂 hiihtämiset +1°C 10 km yht. 430 km /€ = 74½ h

28.1.  ti +0°C

Aamupalaksi hiihtolenkki. Noppeita pyrähyksiä ne eivät enää tässä iässä ole. 🚜  Sateli lunta - eilinen toive otettu huomioon, kiitos!

🏂 hiihtämiset +0°C 9 km yht. 420 km /€ = 73 h

27.1. ma +1°C

Säästettävä hiihtopaanaa!

Tänään hiihtoura metsäautotien oikealle reunalle, puolikilsaa sivunsa. Luistava tilsalatu tulikin. Vasen reuna säästyi huomiseksi lumisena.

Toivossa katse taivaalle: antasit nyt lisää pliis.

Ensimmäisen kerran koko hiihtokautena voitelin sukset; parafiinia luistoksi kuluneisiin Karhu-lankkuihin.

🏂 hiihtämiset +1°C 12 km yht. 411 km /€ = 71½ h

26.1. su +2°C

Lätäköissä ei hiihdellä!

Tilasin muutaman Marko Tapion ja hänen vaimonsa Tuulikki Valkosen Mäyhän Antikvaarin Tammialesta.

25.1. la +1°C

Näytti kyllä ikkunasta vahvasti hiihtämättömältä päivältä: lunta ja vedensekaista räntää rätki taivas. Vaan kun urheasti sitoi mäystimet monoihin ja paineli sekaan niin johan kelpas: luisto mitä mainioin, eikä suksenpohjiin paakut tarrautuneet. Siitäpä tuo hellitti sadekin ja latu sen kuin kovoi luistavammaksi.

Pimeä päivä valostui mielessä.

🏂 hiihtämiset +1°C 14 km yht. 399 km /€ = 69½ h

24.1. pe -0°C

Takkusi, piti välillä vaihtaa sukset. Keräsi niin paljon lumikönttää suksen pohjiin; tuli mieleen toivoton kolmen yön ja päivän alokasvaellusrämpiminen - niinkin kaukainen, kumma kyllä. Nyt sai sentään olla oman itsensä herra! ⛷

🏂 hiihtämiset -0°C 10 km yht. 385 km /€ = 67½ h

23.1. to -4°C 

Siivouspäivä, ladunaukaisu, sisäsauna. Jorma Uotinen J-suu.

🏂 hiihtämiset -4°C  4 km yht. 375 km /€ = 66 h

22.1. ke -7°C

Uutta lunta parikolme senttiä ripotellut ja ripottelee huomisaamuun saakka, pian passaa! Oikein kaheltaan kyyryssä paineltiin hymysuin.

Mutta siitä hymy hyytyi kun tuli soitto I-ikikaverilta, jotta ei henki kule ja jatko: - Mitä mie tien? Turha soitella ambulanssia, ei ne tule kuitenkaan.

-Oota, tulen. Paa takkia päälle.

Terveyskeskus siinä muutaman sadan metrin päässä. Eivät ota vastaan, sanoivat. 

- No ei se tuonne autoonkaan voi jäädä henkitoreissaan. Eikä jaksa kävellä tänne, selkä jumissa, pitäs saaha pyörätuoli.

Meillä ei ole, sanoivat.

Talutin lopulta kaverin sisälle ja löytyihän se peti, ja lääkärikin kurkisti ovelta. Sinne jätin rohkaisevin sanoin: 

- Turvassa tallessa oot. Soitellaan illemmalla.

Z

myöh. 

sairaalajonossa ...

🏂 hiihtämiset -7°C  12 km yht. 371 km /€ = 65½ h

21.1. ti -12°C

Kapustelemalla ja koluamalla etiäpäin, jopa nopsastikin välillä kun sattuu alamäessä suksien alle kunnon jäät. Ei muuta kuin silmät kiinni ja menoksi! 🙈

🏂 hiihtämiset -12°C  11 km yht. 359 km /€ = 63½ h 

20.1. ma -5°C

Ei lunta liiemmin ole, niin ei ole. Silti koluamalla ladun vieriä saa hyvän luiston ja pidon. Voidelluthan en ole suksia koko talvena lainkaan. Silti ei tarvitse olla kerttuna. 

Trumpilla illalla virkaanastujaiset avoimin ovin sisätiloissa; muut astujaisethan hän hoitelee suljetuin ovin verhojen takana. 

Onnea silti, vaikka ihmetellä täytyy miehen toksista uhoa, noinkin vanhana, 78 v.

🏂 hiihtämiset -5°C  13 km yht. 348 km /€ = 62 h 

19.1. su +0°C

Ladun viertä hyvin pääsi kun teki uudet urat. Lunta alla pari senttiä häthätää. Piristävä aamulenkki. Eilen olikin olo kuin päivän syömättömällä.

Isän kuolemasta 61 v! Poika joutui käymään korvien sisällä vuosien kovan, kasvattavan, pehmentävän koulun - oli siinä nielemistä.

🏂 hiihtämiset +0°C  7 km yht. 335 km /€ = 60 h 

18.1. la +4°C

Ei tuonne voi mennä! Jäätä pitkin pihoja, teitä ja latuja. Lumet hupenevat silmissä. Vanhalle vaarallista. Parempi käyskennellä vain kompostilla, katsella ampumahiihtoa Ruhpoldingista ja sprinttejä Ranskan Les Roussesta.

Uskoa j aluottaa vaikkapa muinaisen kirkkoherramme Ville Muilun kirjan nimeen: Huominen päivä on parempi. 

17.1. pe +2°C

Jäinen latu: senkun tyrkki!

Eilen valitsivat gaalassaan vuoden urheilijan. Ei ole enää meikäläisen ohjelma: hirmuinen meno päällä. Kiinni piti töllö sulkea, kun kaiken kukkuraksi ilmoittivat, että seuraavaksi Karri Koira, ja painua nukkumaan. Tuskin ikätoverit Viren ja Mieto paikan päällä moisesta metakasta riemastuivat?

Aamulla uutisista tuli tärkeiden NHL-maalisyöttäjien jälkeen tieto: 

Suomen paras urheilija 2024 on Aleksander Barkov ja toiseksi tuli Lukas Hradecky. 

Kovin kalskahtaa korvissa vierassävyiseltä, vaan sinänsä ei haittaa.

Mielensäpahoittaja äyhkisi: - Voi pahus mikskä on männy!

🏂 hiihtämiset +2°C  15 km  yht. 328 km /€ = 59 h

16.1. to +4°C

Sahailee ilman lämpötila. Piti etsiä lunta kolmesta paikasta: omalta ladulta, maantieltä ja järvenjäältä. Lopulta kertyi oiva lukema, vaikka aikaa
tärväytyi, vaan sitähän meillä kummallakin kyllin! Kaivinkone mylläsi Vuorilahden perukoilla. Järviruokoja olivat leikkailleet viime viikonvaihteessa ihan näytösluonteisesti:

🏂 hiihtämiset +4°C  11 km  yht. 313 km /€ = 57 h

15.1. ke -4°C

Jopas liukui ja luisti, jopa niin että pupu meni pöksyyn ja jäi iso mäki laskematta ihan ylhäältä - olis voinu käydä kuin laulun jänöjussille. Saati kun vielä kännykätön vanhakönttyrä yksin liikkeellä!

🏂 hiihtämiset -4°C  10 km  yht. 302 km /€ = 55 h

14.1. ti +2°C!

Vettä vuotaa taivas ja nokka räkää. Tauon paikka.

13.1. ma -10°C 

Nuuttina joulukuusi ulos raahataan. Näin teimme; neulasilla sulkasato. Voi taas kääntää vanhan vitsin nurinkurin: kauppias* irrotti joulukuusen jalastaan. Naapurissa mäellä Ihme: moottorisahan ääni kuului ladulle. Juha ei moottoreilla rällästä. Kaitsu, se ent. kauppias*, toinen oikeasti nero, kuulemma tullut pihakoivun kaatoon. Hirvipaisti.

🏂 hiihtämiset -10°C  10 km  yht. 292 km /€ = 53½ h

12.1. su -14°C

Joku, Sannako?, kuvaamassa aurinkoista huurremaisemaa Vuorilahdentiellä, jonka ylitin viimeisellä kierroksella. - Moit! tietenkin, vaikken tunnistanutkaan, niin kuin maalla tapana on. Kiire katsomaan ampumahiihtoja, siksi kierros vähemmän; vaimo vielä vähemmän pakkassäässä. Seppälä ja Minkkinen pariviestissä voittoon! =Kuuspuoltonnia per nokka.

🏂 hiihtämiset -14°C  8 km  yht. 282 km /€ = 52 h

11.1. la -4°C

Kymppi: Antti Tuisku Imatran SM-kympillä 33 min, minulla omalla kympillä tunti enemmän.

Tuisku ampaisi ensimmäisenä ladulle

"Tuisku hävisi Hakolalle 8.26,5 ja jätti lopulta taakseen kahdeksan miestä 151 osallistujasta.- - - Tuisku selvitti kymmenen kilometrin perinteisen kisan aikaan 32.59,6. Aika olisi naisten kilpailussa riittänyt sijaan 38."

🏂 hiihtämiset -4°C  10 km  yht. 274 km /€ = 50½ h

10.1. pe -5°C

Yksin, toinen uimassa. Noppee keli.

🏂 hiihtämiset -5°C  10 km  yht. 264 km /€ = 49 h

9.1. to -9°C

Kaksin aina kaunihimpi. 👫

Neljännes talven urakasta takana. 

🏂 hiihtämiset -9°C  10 km  yht. 254 km /€ = 48 h

8.1. ke -5C

Kaksin. Toisella Kirvesniemen kahenkolmensaan uudenkarheat karvakarhut, toisella kirpputorin kympin kalhut. Kuurakoivut kauneimmillaan.

🏂 hiihtämiset -5°C  10 km  yht. 244 km /€ = 46 h

7.1. ti -7C

Keltaiset karhut. Hieno hiihtoilma, pehmis. Siirrytty sisäsaunaan, entiseen ruokakomeroon. Ei ihme jos tyttö pienenä ammeessa aikansa istuttuaan herkesi ihmeissään kyselemään: - Isä, onko tää muuten sauna? 

🏂 hiihtämiset -7°C  10 km  yht. 234 km /€ = 44 h

6.1. ma -16C

Loppiainen. Kyläilypäivä lankolassa. 

Kurkku vähän karhea, joten odotellaas iskeekö tauti. 👎👍👍

5.1. su -18C

Pakkanen paukahtelee. Potkurilla kaverin luona. Meni oma hiihto Alpe Cermis /Tour de Skin loppunousun katsomiseksi.

4.1. la -13C

No johan on kumma! 

Nyt tuossa risteyksessä, jonka yli latu kulkee, seisoi punainen auto. Joko sekin oli ladulle tunkeutumassa? Ei sentään. Lähti pois ennen kuin ylitin risteyksen. Auton takana peräkärrissä oli pari minkin eli jonkin pieneläimen pyydyshäkkiä. Kuskin jalanjäljet lumessa. Kai se oli tuuminut, josko ajaisi latua pitkin ja veisi pyydykset syvemmälle metsään. Ei vienyt, vaan häipyi rannalle päin.

Varjelen latuani. Jotta semmoinen laturaivo meillä. 😂

🏂 hiihtämiset -13°C  6 km  yht. 224 km /€ = 42 h

3.1. pe -8C

Tänään ladulla oli tunkua. Harvoin ITEtampatulla hiihtoladulla takaa kuuluu moottorinhurinaa. Autohan siellä. Pysäytin. Kyselemään kävin: - A miks sie halluut särkee miun ladun? 

- Ka eipä tää kun vähän mahallaan viiltelee keskeltä.

- No niinhän tuo vuan.

Oli entinen oppilas kaukaisuudesta. Lie hänellä ollut jotain tekohampaankolossa kouluajoilta.

Ja ladunhan voi taas tampata uudelleen entistä ehommaksi. Uusiutuvaa luonnonvaraa kun on.

🏂 hiihtämiset -8°C  8 km  yht. 218 km /€ = 41 h

2.1. to -9C

Illallinen moottorikelkkailija/mönkijä ei onnistunut tuhoamaan kuin pienen osan reitistä. Aamulla Heran kanssa kävelimme tarkastamassa jäljet Heran lisätessä omiaan. 

Eikun uutta laturantua lumeen iltapäivän hämärissä. 

🏂 hiihtämiset -9°C  8 km  yht. 210 km /€ = 39 h

1.1. ke -6C

No tänään päästy uusille satasille; tarvittiin käväisy järven jäällä.

🏂 hiihtämiset -6°C  10 km  yht. 202 km /€ = 38 h

JOULUKUU 2024

31.12. ti -5C 

Kasia vaille jäi syksyn kaksisatanen, vaikka monot jo jalassa olivat. Oli niin paljon ohjelmaa pienille vieraille viihdyteltävää: raketteja, tinaa, sun muuta poksautttelua. Myös ulkovalojen himmentimen säätöön sulakkeen vaihtoa, kun muoviläppä oli sulanut kiinni pylväslamppuun ja aiheuttanut oikosulun.

Ulkosaunaa sun muuta nakinsyöntiä raneineen.

Hiihä siinä sitten!

30.12. ma +0C 

Takkusi metsässä. Köntät suksien pohjiin. Piti siirtyä maantielle ja hiihtää rannalle. Jääkin olisi kestänyt, mutta tuuli puhalsi.

🏂 hiihtämiset 0°C  6 km  yht. 192 km /€ = 36 h

29.12. su +2C

Löröttää vettä heti aamusta - joten se siitä!

28.12. la -3C

Pääsipäs ladulle - eikä vain kirjan kautta. Vaikka Kirjailijan latu

 

oli kyllä kahden hukkapäivän väärti. 

Marko Tapion hurmoksellista pyrkyä huipulle ensin hiihtäjänä ja sitten kirjoittajana, kirjailijana. Periksiantamaton mies siinä missä Päätalokin.

Latu oli jäinen, jos olisi löytynyt läheltä pellonreunaa, olisi ollut sulavampaa meno kovalla hangella kuin ladulla. Ulkosaunaan lattialämmitys päälle: sukua tulossa Uudeksi Vuodeksi, yövieraita.

🏂 hiihtämiset -3°C  9 km  yht. 186 km /€ = 35 h

27.12. pe +0C 

Aurinko näkyy pilkottavan ikkunan takana puiden lomitse heti aamusta, joka alkaa yhdeksän maissa.

Kuuteen kävelykilsaan, kolmin, jäi tältäkin päivältä: vähäumi kuin kiveä. No, ennättänee vuoden loppuun, sillä kakssataseen vain 23 kilsaa. Paksuniemen jää Joensuuhun kiiltävää pintaa.

26.12. to +2C 

Jäinen liukkaus pihoilla ja teillä. Hokit kumppareihin ja huski-Heran kera vaimon kuivatusalueelle taiteilemaan pystyssä pysymistä. Kutosen kävely. Sitten kinkkua salaa koiralta ruokakomerosta.  

25.12. ke +1C 

Menköön kymppi luonnossa vaikka mielipiteiden paineen alla kätkettävän Jeesuksen syntymäpäivän nimeen.

🏂 hiihtämiset +1°C  10 km  yht. 177 km /€ = 33 h

jatkuu täältä jostakin

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 2.1.2025  Erkki Vettenniemen Kirjailijan latu: Miten hiihtäjä Marko Tapperista tuli kirjailija Marko Tapio