Tuotteliaimmat kirjailijat

2000-luvulla

2000-2022

Vähintään yhden romaanin 2000-luvulla julkaisseita henkilöitä on 7 292. Ainakin yhden runoteoksen on julkaissut 5 367 henkilöä. 

2000-luvun tuotteliaimpien kirjailijoiden listan kärkeä hallitseva teema on rakkaus. Salanimellä kirjoittava Soile Jokiranta on julkaissut peräti 128 kirjaa eri romantiikkasarjoissa.

Tuotteliaimpien romaanikirjailijoiden listan kymmenes, Jyrki Pellinen, löytyy myös runoilijoiden listalta sijalta kaksi. Kärkipaikan ottaa runoilija, kirjailija ja sanoittaja Anna-Mari Kaskinen, jonka tuotanto painottuu kristillisiin aiheisiin.

Luen Kansalliskirjaston kansallisbibliografiaa, lukeekaan tekin = linkki

Ukrilaisena pistää erityisesti silmään tuo Hyttinen Veli-Matti - pitänyt aika vipinää: pylväs työntyy kirjaluvun 40 kohdalle. Tuotantoa. Sanataiteenpillooja sanoo olevansa LinkedInin mukaan. Tulee sieltä Polvijärveltä muitakin kuuluisuuksia kuin se Polovijärven pastori Piipponen vaimoineen ja satasen suomenmestari Santeri Örn.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Jarno Paalasmaa: Vapaus ja rajat - Kaverivanhemmuudesta kasvattajaksi

🏂  +0°C hiihdot   18km / 579 km / € = 95 h

Messi-Mpappé-Kilkku-Kekkonen-Juice-Saarikoski-Peitsamo-Tervo-Paasilinna-Salovaara-Väisänen

 vanhat Parnassot -sarjan 3.

"On mukana pari tuoreempaa yksittäiskappaletta ikään kuin kaupan päälle (3/79 + 5/80)." 

Ei voi mennä suoraan asiaan, kertakaikkiaan EI. 

Ensin tulee Messias ja sitten Mpappé. Ei voi näytelmä siitä parantua, kun nämä kaksi maailman parasta jalkataiteilijaa astuvat näyttämölle. Mahtava, sykähdyttävä, tunteisiin vetoava esitys molemmilta. Toinen toi Argentiinalle maailmanmestaruuden, toinen ei saanut Ranskalle sitä vaikka teki kolme maalia ja rankkarikisassa vielä yhden. 

Ja tuossa näytelmässä kaikki totta! Myös se nurjapuoli, mistä kisajärjestäjä Qatar saisi hävetä.

Se oli neljän tunnin täydellinen näytelmä, jollaista Kilkku on kirjaansa havitellut. 

Tässä Pääsylippu tuon aristoteelisen jalisspektaakkelin jälkitunteisiin.

No nyt sitten ruumiinkulttuurista hengen. 

Eli ennen kuin päästään Parnasso-pinon (1970-1976) historialliseen sisältöön, otetaan muutama poimintaa näistä ylimääräisistä ottopojista:

5/80: 

• Lukiopoika Urho Kekkonen (1900-1986) kirjoittaa Perjantai-viihdelehteen  'Työläiskirjailijan kohtalon' nimimerkillä Urho Sorsimo. Parisivuinen kertomus on luettavissa heti Parnasson alussa. Jos kertomus olisi minun, se olisi merkityksetön. Nyt on toisin. Kekkonen kirjoitteli ties miten monin nimimerkein: Esaijas Kohennuskeppi, Ranstakka, Esa Isi ...
• Juice Leskinen (1950-2006) lyttää Pentti Saarikosken (1937-1983) mielipiteen Kari Peitsamon (1957-) levylyriikasta. Saarikoski vaivautuu näpäyttäen vastaamaan: "Minulla ei ole mahdollisuutta eikä oikeuttakaan vastata sinun repliikkiisi, sillä se ihminen joka kirjassani 'Asiaa tai ei' kertoo ajatuksistaan ja elämästään en ole minä, vaikka meillä onkin sama nimi. Kirjan kannet ovat minulta kiinni." Juice siis ampui hudin ja teilasikin mielikuvitushenkilön! Sattuuhan sitä, kun kaksi väkevän ystävää kohtaavat.
• Numeron kirjoittajia -luettelossa on tämmöinenkin veres tapaus esittelyssä: Jari Tervo (1959) opiskelee kirjallisuutta Helsingissä. Syksyllä hän julkaisee esikoisrunokokoelmansa.

3/79:

• Yrmeä Erno Paasilinna (1935-2000) asialla heti kannen alla kysymässä retorisesti: Mitä on tieto. Puuttuu kriittisiä kirjoittajia ja kriittisiä lukijoita ja näiden kohdatessa olisi parempi näin: 'kieltäytymällä lukemasta suurinta osaa siitä, mitä päivittäin luettavaksi tarjotaan'.
• Kriitikko Kyösti Salovaara (1947-) kirjoittaa Kritiikin harjoittamisesta, jopa niin että lehden välistä löydän taitetun A4:n, jossa näemmä olen kirjoittanut tuon aikaisen oman näkemykseni kritiikin harjoittamisesta ja jonka olen aikonut lähettää Väisäsen Ritulle Karjalaiseen; sinnehän kirjoista kirjoittelin. Parempi että on jäänyt Parnasson sivujen väliin.

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot  +8 km 117 km/€ = 20 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Ulkovintiltä sylillinen

 vanhat Parnassot -sarjan 2.

Toppatakki päälle ja ulkovinttiin. Selvitystyöhön.

Alimmalla hyllyllä pahvilaatikkojen takana: siellä ne ovat kauniissa rivistössä - Parnassot vuosien takaa. Kaikki syliin ja alas vilusta väristen.

Tämmöinen nivaska, vuosikerrat 1970-1975:

Ei ihme jos ulolle tuoksahtavat lämpöön päästyään.

On mukana pari tuoreempaa yksittäiskappaletta ikään kuin kaupan päälle (3/79 + 5/80). 

Onpa onpa nyt mitä lukea! Eiköhän noista ilo irtoa ja apu jopa Kansalliskirjastollekin.

Enkä ilmoita löydöksestä vielä Karolle; katsotaas milloin mies huomaa tsekata tänne köyhän potun pohjille. Ja jos ei huomaa niin kannanpa heidät, kunhan olen ne täällä käsitellyt, takaisin ullakolle taas neljäksi vuosikymmeneksi - käväisivätpähän tuulettumassa.  😉  

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot  8 km 109 km/€ = 18 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Vanhat Parnassot

 alkuvalmisteluja lukijoita karsivaan kirjoitussarjaan

vanhat Parnassot -sarjan 1.

Uusimmassa Parnassossa haeskelevat vanhoja vuosikertoja.

Noitahan löytyy, kunhan joskus ullakolle kapuan, kylmälle ulkovintille uskaltaudun, vaikka hurumykky. Luulen ma. 

Siispä kirje Karolle Parnassoon:

"Joko on löytynyt Parnasson vuosikertoja 1951-2004?

Jos ei niin minulta todennäköisesti jokin vuosikerta löytyy, kunhan kerrot. Uskallan sitten mennä kattelemaan tuonne kylmään vinttitilaan, jossa niitä iso nippu.   

(myös niitä kaksoisnumeroita 😊 )"

Ei ennen 1983 tuli vastaus.

Siispä toimeen! Haalarihommiin, ja - yhä ylemmä. 

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot 10+6 km  101 km/€ = 17 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Elämä koettelee

 12.

Antinous 1903 - Alastalon salissa 1933.

Kolmeksikymmeneksikö vuodeksi vaikeni Kilpi? Perheen perustaminenko nieli ajan? Kuten niin helposti käy - kun on aika elää oikeata elämää, käsitteellisen elämän sijasta. Ainakin oma vaatimaton kirjallinen elonpolkuni kirja-arvosteluineen katkesi kerralla siihen paikkaan, lukeminenkin: kun oli aika elää ihka oikiast!

Kilville syntyi Riitta - 1910, Jaakkima - 1914, Lassi - 1920. 

Ja yllätys yllätys: 2 pamflettia, mielipidekirjaa Suomen ja maailman menosta.

1917 Kansallista itsetutkistelua.

1918 Tulevaisuuden edessä.

Kansalliskirjasto

Noitapa tässä pureskelen mietiskellen, että parempi Volterinkin keskittyä taiteen irrationaaliseen tuottamiseen kuin yhteiskunnallisten asioiden rationalisointiin.

Tämä jäi käteen: 

Ruotsinkielisten erottautuminen kansasta saa tuomionsa ja sapiskansa: elävät käsite-elämää konkreettisen työn sijasta. 

Niin ja monarkiaa, sitä Väinöä, ajelee Kilpi Suomen hallitusmuodoksi.

Sitäpä ihmettelen myös, miten Kustavista persaukisena maailmalle lähteneellä köyhällä kirjastonhoitajalla on vara ostaa Kulosaaresta huvila ja rakentaa kesäpaikka Lintukoto Kustaviin. Laura Kokko ei kerro tarkemmin (laina), mutta eiköhän niin Hiljan kartanosta kuin Volterinkin vanhemmilta ole lohjennut... jne.

Oli miten oli, mielenkiinnolla tämä Kilpi-matka jatkuu, vaikka itse Volterin elämä oli katketa nelikymppisenä umpisuolen puhkeamiseen, veritulppaan ja sydänongelmiin vuoden 1915 syksyllä:

"Sairaalassa kului kaikkiaan viisi viikkoa. Helsinkiin kiirehtinyt Hilja istui joka päivä Volterin seurana. Volterin tila oli vakava. Veljelleen Antolle Volter kertoi lääkärin sanoneen, että sairaudesta toivuttuaan hän sai pitää jokaista päivää ikään kuin ylimääräisenä lahjana."

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Filosofeja ja kirjailijoita

8.

joita Volter Kilpi on lukenut ja tutkinut ja omikseen rajannut: 

... Nietzsche, Schopenhauer, Platon, Descartes, Spinoza, Kierkegaard, Fröding, Ibsen, Goethe, Shakespeare ...

Siinä selkä ketkallaan marssivat mahtavat nimet etiäpäin pontevina.

Silti Kilpi ilmineeraa, jotta moni koulupoika pystyisi paremmin kuin hän selittämään noiden viisaiden sanomiset ja teoriat, sillä eihän hän oppia heistä hae vaan ajattelun ja paneutumisen intensiivisyyttä. 

- Matka ei tulos, totesi jo Manu-vainaakin benrhardil eikun bernsteinilaisittain.

Noin tuon ymmärrän kun kertailen Kilven kolmatta kirjaa, kirjoitelmia Ihmisestä ja elämästä, Otava 1902.

Täältä Kansalliskirjastosta tämäkin Kilpi on luettavissa, ilmaiseksi tietenkin (kauan eläköön suomalainen terveydenhoito ja kirjastotoimi!):

Itse luen sitä kuitenkin paperisena alleviivauksilla ryydittäen. Muuten vilahtelisivat nuo alussa mainitut viisaat ohimarssina tietymättömiin ajatuksineen kaikkineen, sekä Kilven huomiot heistä kustakin.

Siis muutama alleviivaus esille kirjan seitsemästä esseestä:

Ajattelusta.

• Filosofi ei tutki, hän tuntee, filosofi ei kokoo, hän luo, filosofi ei ole tiedemies, hän on taiteilija.
• Me jokainen ihminen olemme sisimmässä olemuksessamme yhtä.

Katsomuksen ihanuudesta.

• Jokaisena silmänräpäyksenä on iäisyys elävänä ja tunnettavana edessämme ja ympärillämme.
• Ihminen on kaikkeuden leikkikalu, joka, luullen olevansa itseänsä, ja omaa toteutustaan tavotellen, onkin vain yksi kaikkeuden ilmitulemiskeinoja.

Ihmisestä.

• Ihmisen tarkotus on olla, olla!  (No samaahan se Haanpääkin painotti, kun käskytti sotilasta Yhdeksän  miehen saappaissa jatkosodan aikana: - Nouse olemaan. Uudelleen toisti olemisen tärkeydestä niin ikään sota-ajan kirjoituksessaan Korpraali Isolintu ja Selänpään leski: - Nousepas Isolintukin olemaan. ks. )

Taiteesta ja siveydestä.

• Ihmisen minä opin tuntemaan Plato[ni]sta, en maailmaa. Elävän ihmisen rinta Platon kirjoituksissa aukenee, elävän, väkeväin ja vereväin tunteidensa värillä ajattelevan ihmisen rinta.
• Jokainen taideteos, joka tunteena virtaa sieluun, syventää ihmisen tunnelmataustaa. Intensiivisemmällä tunne-energialla helteän minä Ibsenistä, ihanat väristyskylvyt olen minä elänyt Shakespearessa, kumpikin on viljellyt minun tunnepohjani syvemmäksi.

Totuudesta

• Kaikki kaunis, kaikki ylevä ja jalo, kaikki pyhyydellä värähdyttävä ei koskaan ole muuta kuin totuutta...

Puhe ilosta

• Oletteko joskus ilona ollut? Kun sydämenne heräsi helmenä teissä ja värisi liikutettuna kauneutena ja rakkautena.

Hautajaispuhe

• Onnelliset me, joille elämän suuri ja syvä lahja on annettu, onnelliset sittenkin, vaikka se joskus sammuu!

Noin puhuu Volter Kilpi nuorena nuorena, jopa nuorempana kuin Miki Liukkonen, syviä. Välillä tuntuu kuin Glorylineä, sitä yhtä hurssaaja, kuuntelisi/katselisi. Kuin kielillä puhuisi tuonilmaisista.

 

Vaan, onko uskomista noin nuoren mieltä. 

Uskoisiko vasta sitten kun ukko-Volter on kuusikymppinen, saaristosarjan alussa, kolmekymppisen sijasta - jotenkin tässä kallistuu vängällä miehen vanhempaan painokseen.

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Antinous

7.

Oitis, kun sain luetuksi Seiskan uutiskirjeen, jossa missikeisari-Makunen muistelee elämänsä kohokohtaa ( = sai prinssi Philipin kättä 1952) ja jossa kerrotaan tapakouluttaja Kaarina Suonperän kuolemasta, jatkan ties monettako Kilpi-vaellustani.

Antinous on Kilven neljäs kirja vuodelta 1903, jossa Volter muovaa lihaksi ja vereksi edellisvuotisen ajatuskirjansa Ihmisestä ja elämästä. 

Tämän jälkeen seuraava kaunokirja Volterilta on ilmestyvä vasta 30 vuoden päästä; silloin ollaan vakaasti kotimerimaisemissa Kustavissa Alastalon salissa 1933 - laadun kypsyminen vaatii kolme vuosikymmentä!

 

Nuoruuden tuotanto sen sijaan on kaukokaipuinen, sillä niin Bathseba, Parsifal kuin Antinouskin ovat Välimeren hedelmiä.

Antinouksessa liikutaan Antinous-komistuksen syntymämailla Turkin Bithyniassa Bolussa. Siirrytään Ateenaan, sieltä Roomaan ja lopulta hukutaan Niiliin. Ei auta maailman komeinta poikaa kauneus, ei oikean kauneuskeisari Hadrianuksen suosio (poikarakkautta, jota tosin Kilpi ei mainitse). 

Kaiken kauneuden jälkeen keikahtaa venonen ja Niili nielee nuorukaisen.

Antinous-nuorukaisessa on pitkä pala Oblomovia, ja eiköhän ole niin, että Waltari Sinuhen alustukseksi on lukenut tämän Kilven kirjan, jossa kaiken kauneuden rinnalla elämän tyhjyyttä, turhuutta kyllin:

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Parsifal diginä

4.

luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Kansalliskirjasto

Tuolta sen hain, löysin ja luin. Silmät kippeinä ihmetellen, jotta jo on aikoihin eletty kun kansanaarteet näin jokaisen hyppysissä sillä siunaamalla. 

Voisipa kirjastonhoitaja V. Kilpikin hämmästyä kirjastotoimen kehitystä. Ja jos ei tätä digiloikkaa, niin ainakin toimen muuttumista: kirjatoista kun voi nykyisin lainata vaikka minkälaista romua ja rompetta jääkairasta mölkkypalikoihin. 👀😹

Vähän toista sataa kirjansivua käsittää Parsifal (1902), joka puhtaana poikana tavoittelee Graalin maljaa; tuon hyvyyden maljan isäkuningas, kuten arvata saattaa nuo kunkut ja kunkkujen moraalin, on saanut sammumaan töllöntöillään. 

Malja ei syty, ei luo valoa, ei toivoa anna maailmaan, jos sytyttäjällä on vähintäkin rikettä. Parsifalilta sen pitäisi onnistua, mutta eipä yksin onnistu, vaan annapa olla kun puhdas rakkaus Konviramurin kanssa roihahtaa liekkeihin!

En jaksa, kaikenkokenut vanha mies, intoutua Kilven alkuajan saduista, vaikka pidänkin siitä että ne ihmisen sisäisiä mielenliikkeitä tutkivat enemmän kuin tuonkaltaista kujetettua juonta. 

Liian naiiveja ovat - jopa minulle!

Käännänpä mielessäni asian niin päin, että Volter olisikin tuotantonsa kirjoittanut toisin perin, eli aloituksena nuoruudessa ollut tuo kypsä saaristosarja: Kirkolle, Pitäjän pienempiä ja Alastalon salissa. Ja sitten vanhana huru-ukkona nämä rakkauden ylistykset Bathseballe ja Parsifalissa Konviramurille.

Mahdotonta. Koska vain aika kypsyttää viljan. Boomereilla on aikansa ja arvonsa. Heh, Sanna Sanna.😶

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä