Kevättä rinnassa

 ainakin kirjojen kustantajilla

No, mikäpä siinä. Käykäämme kurkkimassa kustantamojen akkunoista, ukseja koputtelemassa, josko näkisimme kevään 2024 kirjojen kansia ja takaliepeitä, mitä talot meinaavat kevätpuolella syöttää meille lukunälkäisille lukuhimoomme.

Kirjakustantajia riittää, onneksi, vaikka isot talot ovat haukanneetkin susina nuo pikkupunahilkat sitä mukaa kun ovat tiellään ne nähneet.

Huomenna Joulukalenterina aloitamme veresten kirjakatalogien kääntelyn Aulasta aloittaen. Tuskin maltamme nukkua yli yön!

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Mä lehden luin - Yleisön suhde painettuun ja digitaaliseen sanomalehteen

Heikkilä, Hellman ja Ovaska

🏂 hiihdot 6+8 km /  56 km / € = 10 h

Anja elää ja elämöi

Toisenlainen teatterielämys heti perään.

Lähtöpuitteet samat, perjantaiset, tosin pakkanen kiristynyt: -19 °C.

Joensuusta ammattilainen tuli näyttämään näyttelijän mallia: 

Minna Maaria Virtanen - 25 vuotta taiteilijauraa takana.

- No, mikä ettei! Hyvin hurahti lauantai-ilta Anjan ja hänen lähes erinomaisen elämän parissa. Nauratti jos itkettikin*.

"Sitkeän maalaisemännän riemastuttavan omaperäinen katsantotapa elämän arkeen ja juhlaan nostaa lukijan silmiin naurun ja hellyyden kyyneleet."

Noin lukee Esa-Pekka Tiitisen kirjoittaman samannimisen romaanin saatteessa. *Ilmankos!

Samat elementit E-P on onnistunut siirtämään tähän ohjaamaansa näytelmään, jonka käsikirjoitukseen Minna Maariakin on lusikkansa upottanut suunmukaiseksi muokatessaan. 

Oli siinä otetta ja intonaatiot kohillaan!

Kuvat Riikka Hurri

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Teatterielämys

 omanlaisensa 👻

-13 °C kävellen, 1 km, pe klo 18.45

Kohde: koulu /auditorio

Teatterivaatetus / varustus: toppahousut, toppatakki, vaelluskengät / kukkarossa 24 €

Noilla eväillä Gogolin Mielipuoleen henki höyryten lumi narskuen kirkon ohi, kaupan kulmalta kääntyen homekoulun, kiinnipannun Taskisen rakentaman uudemman, ohi vanhalle koululle. Arvellen että on meitä puolenkymmentä teatterihullua, yksin lukien saman verran (6) ehkä kuin Someron Muistojen bulevardi -konsertissa äitienpäivänä.

Piha pimeä. Ei ristinsielua!

Oven takana kajastelemassa valonhärmää. 

Ovessa lappu: 

Peruutettu. Sairaustapaus.

- Parempi näin.

 - Kuiskaajalle oiskin jääny turhan iso homma kuiskata koko esitys - verhon takaa! tuumailimme kotiin päin kammetessamme Onnen Kaupan ohi kulkiessamme. 👻

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Punahukka

"Punahukka on vakava komedia uskosta, armosta ja anteeksiannosta. Se näyttää mitä tapahtuu, kun tavalliset keskiluokkaiset ihmiset törmäävät isoihin kysymyksiin, joita ei yleensä pahemmin mietitä." Näytelmäkulma 

Ihan piti jälkijättöön käydä kurkistamassa Näytelmäkulman takaa, ymmärsinkö sinne päinkään näytelmän Punahukan idiksen, jonka Riäkkyteatteri meille illan tullen esitti.

No jotenkuten ja sinne päin. 

- Sekavaksi arveli muuan katsoja näytelmän esityksen päätyttyä.

Vaikeapa tuollaisista suurista asioista, varsinkin kun niitä käsitellään ritirinnan, on yksinkertaisen juonen kautta edetä.

Venäjältä salakuljetetut ikonit ja siihen kytkeytyvät perhesalaisuudet oli - kirjailija Kari Hotakainen/ohjaaja Kirsi Koskelo - asetettu vyyhdin purkajiksi.

Perheen veli Pekka veti pisimmän korren: Ilpo Jorasmaa on vuosien mittaan tullut tutuksi vahvoista rooleista - ja nyt sen kuin kypsyy vanhetessaan joutuessaan esittämään nuorempaa adoptioisäksi haikailevaa aviomiestä. Melkoinen tulivuorenpurkaus räjähti eteemme, kun aikansa oli miestä kiusattu ja kun huomasi mihin solmuun oli itsensä saattanut.

Siinä onnistuneesta purkautumisesta tuli näytelmän mieleenpainuva clou. Huipentuma vailla vertaa.

Hyssyttelevä Auli Partio Elina-vaimona hillitymmällä äänellään sopi Pekan vastavoimaksi mainiosti, ja odotettavissahan oli, etteivät hyssyttelyt auta Pekan taivaita tavoittelevien filosofointien maallistamisessa, vaan jossain vaiheessa edessä on räväys&räiskähdys. Tulistumisen aika koitti adoptioneuvoja Kaarinan, Anne Salinin, saavuttua kotitarkastelu- ja soveliaisuusneuvotteluihin pariskunnan kotiin. 

Kunnon räväytys sekä Aulilta että Annelta - johan Ilpo kalpeni!

Tässä vaiheessa havahdun, miten pahasti ristiin oma katseluni oli menossa, kun Pekka, Elina ja Kaarina, roolihahmot siis, olivat muuttunetkin Ilpoksi, Auliksi ja Anneksi.

Eipä tuo lopulta haitannut, paremminkin taisivat inhimillistyä roolihahmot ja niiden esittäjät! Realisoitua.

Tietenkään ei pidä unohtaa pappi-Mammua, joka väkisin tahtoo osaamisellaan, olemuksellaan ja mimiikallaan napata kaikista näytelmistä pisimmän tikun; nyt ohjaajasisko oli määrännyt hänet sivummalle, mutta kuitenkin riittävän näkyväksi.

Tukiaisen Minna kolhona Pietarin huorana, perheen sisarpuolena oli puolensa pitävän kovanahkainen, niin kuin tuohon tilanteeseen joutuneen on syytä ollakin; olemuksessa on ripaus suorasanaista Ståhlia - just just sitä elämänibiisiä.

Ja kun kerta tämä teatteriarvio luiskahti enempi henkilökohtaisuuksiin, niin jätän Pekan Sirpa-siskon, Johanna Niskasen, sekä perheenäidin, Marjatta Karkkulaisen, osasuoritukset ja myös musiikin kommentoimatta, jotta arvostelu pysyisi subjektiona.  

Kannatti istua reilu kaksituntinen koulun auditoriossa, vaikka ekapuolikkaalla vähän silmä luppasi, sillä toka oli rautaa ja terästä. Ja ne näytelmän aluksi ohjaajan pyytämät kolme hurraata olisimme voineet aivan hyvin toistaa esityksen päätyttyä.

Riäkkyteatteri ei ikinä helpolla päästä, mikä onkin sen TM.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 6 km /  42 km / € = 7 h

Rajanylityspaikalta kuva?

Ei vaan viitisenkymmentä kilsaa sisempään Suomeen päin. = Patrick Wardin rautahepo Toivo on päässyt tallista hevostelemaan ulkoilmaan. Maataloustyövälineistä koottu tuhatkiloinen troijalainen.

Sijainti on muinaisen taistelutantereen reunamilla Ämeriäkkylässä. Paikalla missä käytiin pari-kolmivuotinen taistelu Ilovaaran/mäen koulun säilymisen puolesta. Kuvauksia noilta ajolta on säilynyt täällä jos täälläkin, ja vaikka ties sun missä.

Vihollinen voitti sen sodan, mutta taistelukenttä jäi kaikkien käyttöön.

Ohi ajellessa mikä ei oo ajellessa ohi! 👅

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 6 km /  36 km/€ = 6 h

Maraton

Kirjokansi 2023

Ohje- tai paremminkin vihjekirja, jonka ohjeilla voi onnistua

• maraton
• avioero
• murha
• itsemurha
• tappo

Ainakin Vantaan maraton onnistui tällä keski-iän kriisissä kamppailevalla naisihmisellä. 

Maraton taittui ajassa 3:44:52. eli 5½ min per kilsa. Koht. hyvä.

Avioerosta tämän verran tähän: 

"Saiko Heikki, mitä ansaitsi? Avioliitto oli päättynyt tänä aamuna."

Kuolemaan, maratonille lähtöaamuna.

Kuolema: murha, itsemurha, tappo? Jää lukijan pääteltäväksi maratonin kilometrejä nieltäessä. Jokaisen vähenevän kilometrin aikana asia tarkentuu.  Heti alussa 41 kilometristä 40:nteen selvisi tuo avioliiton päättyminen lukijalle.

30 kilometristä 29:nteen kävi ilmi:

"Maalla mikään ei ollut helppoa. --- Vietin useamman pakkasaamun kylpyhuoneessa puhaltaen jäätynyttä vesijohtoa hiustenkuivaajalla sulaksi. Hanasta ei tullut vettä aina sittenkään, kun putki kaiken kuumentamisen jälkeen halkesi."

17 kilometristä 16:nteen nainen laskeutui jätekaivoa putsaamaan. Heikki ei hevin mahtunut sinne, mutta säikäytti juoksijavaimonsa lätkätessään kaivon kannen kiinni. 

"Heikin vitsi kesti vain muutaman sekunnin, mutta ehdin jo hätääntyä. Kaivossa loppuisi happi nopeasti. --- Kun suutuin, Heikki sanoi minua huumorintajuttomaksi."

Vastoinkäymiset karaisevat. Nainen saavutti toki kaikesta huolimatta 28 ja 27 kilsan välissä hetkeksi sen kuuluisan juoksijan flow'n, Runners High, You know.

Erikoinen juoksukirja. Viehättäväkin, miltei, jos ... 

Sanotaanko näin: Yhtälailla Koht. hyvä kuin naisen maratonjuoksuaika.

Kirjan kirjoittaja on Kirsi Haapamatti (s.1975), 

Seinäjoella asuva metsissä juoksentelija.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Annukka Jokipii & Nadia Paavola: Huijarien Suomi

🏂 hiihdot 9 km /  30 km/€ = 5 h

Niin ne lähti

kun työt oli toisena päivänä tehty 

lumet aurattu käytäviksi

ja ukin aura nostettu telakalle. Liiterin ovea vasten.

Ja heipat heipattu!😍👧👦
👥👴👵👵💓💏💑💋

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

(influenssa- + koronapiikki)

       ei nuolenpäällä ddd

                   🠋

Nuolenpäällä

Näitä sumerilaisten kirjoituksia savitauluihin tutkiskellessa kiinnittyy huomio noiden taulujen kokoon. Sanasta taulu kun tulee ex-opelle mielen päälle ihan ekaksi iso koko, vähintään luokan edessä oleva liitutaulu, johon raapustelin kuolematonta, oppilaille ainiaaksi mieleen painuvaa tekstiä.

E, ei: kokoluokka säilyneissä 4000 vanhoissa savitauluissa tuskin kännykkää kummempia ovat, olivat enempi Työmies-tupakkiaskin kokoisia:

Professori Jørgen Læssøen sormissa
assyrialainen kirje.

Savitaulu professorin kädessä on tuosta iki-ihanasta Kansojen kirjallisuus -sarjan enimmäisestä osasta. 

Ja nuolenpääkirjoitus voi näyttää tämännäköiseltäkin, myöhemmin väritellyltä: 

(lisätty myöh. = väärin eli ks. Rydmanin Karin korjaus alta eka kommentissa)

Kansojen kirjallisuus 

A miks näiden pariin olen ajautunut?

No kun runolle kävin ja luin jo nämä Enheduannan runosikermät ja jatkoksi tämän hävyttömämmänkin sumerilaisen runoteoksen noilta samoilta ajoilta: Viiniä, hunajaa, omenapuu - Sumerien myyttistä ja eroottisista runoutta, jossa symboliikkaa riittää ratkottavaksi.  

Kirjokansi 2022.

Tarttukaapa toimeen ja kokeilkaa ratkoa viikonloppuna tämäkin symbolipätkä, vain mielessänne ilman julkituloa:

Villani salaatinkeräni

Koska villani on salaatinkerä, hän kastelee sitä

koska se on laatikossa kasvanut, hän kastelee sen

ja koskettaa dubdub-lintua sen kolosessa!

Imettäjäni on ahkeroinut,

hän on järjestänyt villani kauriinmuotoisesti,

ja kammannut sen hellästi,

hän on myös suoristanut rintapanssarini.

---

Totisesti olet herramme! Totisesti olet herramme!

Lasuurilla koristettua hopeaa! Totisesti olet herramme! 

Totisesti olet runsaasti jyviä tuova viljelijämme! 

 

 -Suomennos Minna Ronkainen teoksesta 

Thorkild Jacobsen: The Harps That Once...

Sumerian Poetry in Translation, YU 1987. 

 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kuka nyt lehteä lukisi

 -sarjaa olen vuosien mittaan täällä potulla kirjoitellut

Kas tästä näin sinne. Suosituin tässä - vissiin reteen kuvan vuoksi.

Nytkö sitten jäi pää vetävän käteen? - kun tutustuin Tampereen yliopiston porukan tutkimukseen, kuinka ne normaalit lehden lukijat lehtiänsä lukevat.

Tampere University Press, 2023

Sanomalehdistä kysymys: kahdesta maakuntalehdestä, Karjalaisesta ja Hämeen Sanomista.

Tutkijat ottivat henkilökotaisesti luokille lukijat, nimellisinä, eivätkä laumoina, ja niistä tekivät sitten johtopäätökset, jotka poikkesivat monin paikoin mediatalojen yleisöanalytiikoista, lukijalaumoista.

Heikkilä, Hellman ja Ovaska ottavat esille mm. klikkausten vääristymät: verkkolehden klikkaukset eivät välttämättä kerro jutun merkitystä lukijalle, ja juttuun käytetty lukuaika voi viedä harhateille. 

Klikkauksen takana saattaa olla pelkkä lukijan ärsyyntyminen juttuun/otsikkoon eikä jutun kiinnostavuus. Myös lukemisen käytetty pitkä aika voi johtua mm. "juttu oli avattuna tietokoneen ikkunassa, mutta käyttäjä ei syystä tai toisesta palannut sen pariin avaamisen jälkeen". Tai lyhyt aika syystä, että lukija säästi kiinnostavan lukemisen seuraavan päivän paperilehteen, koska "lukemiselle haluttiin sen ansaitsemat olosuhteet". Lukurauha ei mainosten vilinässä olisi taattu.

Mediatalot voivat tutkimuksissaan mennä näin ollen pahemman kerran hakoteille juttujen kiinnostavuudessa ja lehtien sisällön tuottamisessa.

Tarjolla on lukijain iloksi yhtä ja samaa lehteä kolmin muodoin: tilattavissa paperilehti ja diginä näköislehti sekä ilmainen verkkolehti (á la IS, IL, HS).

Siihen tulokseen tutkijat päätyvät että lukijat, niin nuoret kuin vanhat, eivät ole hylkäämässä paperilehteä, lehtitalojen kiusaksi, vaan lehdet paisuvista materiaali- ja kuljetuskustannuksista huolimatta joutuvat edelleen painamaan jatkossakin lehtensä myös paperille.

Lukijoiden ääntä sietää lehtitalojen kuunnella ja totella?

Lukijoiden ääni kuuluu runsaina sitaatteina myös tässä Mä lehden luin -kirjassa, mikä kummasti elävöittää kuivaa tieteellistä tutkimustekstiä ja tekee kirjan OK-luettavaksi.

"Siinä [paperilehdessä] on mielikuva, että on helppo mennä eteen ja taakse ja palata muutama sivu taaksepäin (Maija 55)"

Entä meillä kotosalla?

Paperisia sanomalehtiä ei tule, paitsi Hesarin Viikko ristikon takia ja Viikko Pohjois-Karjala Lisbetin ja Luukkaisen Leilalein osuvien sanasuakkunoiden vuoksi sekä paikallislehti Kotsari, joka naapurin kanssa vaihdetaan viikoittain päikkäin toiseen paikallislehteen eli Kokkareeseen.

Digi-Karjalaisen näköispainoksen lukeminen olisi mahdollista, muttei sitä juuri tule luettua. Ai niin, luettavissa on myös Iltalehden diginäköispainos, joka, uutuuden viehätyksen mentyä, jää järjestään avaamatta houkuttelevista karkkikuorista huolimatta.

Joten tämänkertaisen potun otsikkohan pitää lopulta kutinsa! 〠

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

ENHEDUANNA

 Maailman ensimmäinen kirjailija, nainen

Enheduanna: Suurisydämisin valtiatar. Runoja jumalatar Inannalle. Kirjokansi 2021

Kaksoisvirtain maassa ollaan yli neljätuhatta vuotta taapäin. Siellä missä Eufrat ja Tigris yhä virtaavat, ja siellä missä hirviö Saddam, tuo Hussein, jokunen vuosikymmen sitten leikki jumalaa.

Enheduanna on savitauluihin nuolenpääkirjoituksella kirjoittanut sumerilainen papitar, joka palvoi jumalatar Inannaa ja ylisti häntä näissä kolmessa runoelmassa, jotka Minna Ronkainen, joensuulainen teologi on suomentanut englanninkielisestä käännöksestä:

 

"Inanna ja Ebih", "Suurisydämisin valtiatar" sekä "Inannan ylistys".

Suomen maassa kun noita säkeitä nyt luetaan, on ensimmäinen havainto: Putinin väkivalta on pientä ja mietoa Inannan touhuihin verrattuna! 

Eikä väkivalta pukeudu vihreisiin vaatteisiin, vaan tuo vihollisen murskaaja, suuri valtiatar Inanna:

 "tulvaan, myrskyyn ja hurrikaaniin koristautuneena

   hän ponnistaa taisteluun

    iskee kilven pystyyn maahan---"

Mielenkiinnolla näitä Enheduannan runoja lukee havaintoja ja johtopäätöksiä tehden, nykyaikaan siirtäen, vaikkeivät ajat vertailukelpoisia olisikaan. 

Tyyliin: Ahaa! sukupuoliasia esillä  = papitar ihastunut jumalattareen; myös transsukupuoliratkaisu hoidossa:

"kutsun pyhät apulaiset

  päänkääntämisen rituaaliin

   papin muuttumaan naiseksi

   papittaren muuttumaan mieheksi---"

Ja mikä voima! Siinä vuoretkin saavat kyytiä, tulivuori Ebih muuttua tomuksi, kun Inanna 'tarttuu Ebihiä niskasta kuin tarttuisi kaislakimppuun' uhoten

"Sinä paksunahkainen norsu

  minä väännän kärsääsi

  sinä ylikasvanut sonni

  minä kiskon sinua kaulasta

  tarraan paksuihin sarviisi

  heitän sinut tomuun

  poljen sinua vihallani

  hierrän polviani niskaasi

  kunnes kyyneleet kastavat kasvosi

  suru kouraisee sydäntäsi---"

On mahtanut tavan sumerilaisilla ja akkadilaisilla jäädä säikky päälle tuollaisen Voima-Jumalattaren alla, mutta myös kunnioitus ja varmuus pärjäämisestä vihollismaita vastaan.

 

Lopuksi livahtaa, tuonko uhorunon yllyttämänä, varsinainen limbo näin Karjala-turnauksen jälkimainingeissa ajatuksiin: Inanna olisi varsinainen vahvistus Suomen Leijoniin, so. ei mitään mahiksia tsekeillä tahi ruotsalaisilla.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Isäinpäivä

 valipala 5

"Isäin kaikki kotioikeudet viety: 

luuttuattomuusoikeus, pölynpyyhkimättömyysoikeus, tiskaamattomuusoikeus jne. yms.

Pyh! koko isänpäivä."

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Äänikirja on äpärä

ainakin luddiittien mielestä

 "Kirjan ja lukijan välissä ei ole ketään muuta, pelkkä teksti sivuilla ja sinä, joka sitä tulkitset (äänikirja ei siksi kuulu tähän lainkaan). Kirjan tekijä ja sen lukija ovat lukiessa nahatusten, kuten Tuomas Anhava kauan sitten sanoi. Hyväksyn yhä määritelmän. Intiimistä tapahtumasta on kyse, samanlaisesta kuin fyysisessä rakkaudessa, joka onnistuu todella vain, jos iho pitää ihosta. Jotta lukija haluaa lukea kirjaa, hänen on jollain lailla myös pakko pitää opuksesta samalla tavalla." 

-Mäkelä Hannu, akateemikko,

 29.10.23 Kirjan maailma / Vanha mies mutisee – Ihmisiä, kirjoja, elämää

"Äänikirjoja Kirjokansi ei kustanna. Kyse on siitä, etten pidä äänikirjoja kirjoina, vaan kuunnelman ja lausuntataiteen äpäränä. Siksi keskityn vain painettujen kirjojen kustantamiseen. Jos kirjailija haluaa tehdä äänikirjan, se on hänen omissa käsissään. Sama koskee sähköisiä kirjoja. Vierastan niitäkin ja siksi en e-kirjoja julkaise. Pidän painettua kirjaa niin hienona käyttöliittymänä, etten vanhana kääkkänä ja luddiittina tingi periaatteestani."

-Virratvuori Jussi, kustantaja Kirjokansi,

  Ukkonen 1/23 / Kirjallisuuden takana seisominen

Yhtään äänikirjaa kuuntelematta, yhden e-kirjan lukeneena, huvittaa jos vakuuttaakin noiden buumereiden varmuus saksanmarttina tienravissa seisoessaan: 

 "Hier stehe ich. Ich kann nicht anders. Amen"

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

JK

Tänään haudataan Suomen 10.

Presidentti Martti Ahtisaari 1937–2023

Presidentti

https://www.presidentti.fi › tiedote › presidentti-martti-...

16.10.2023 — Martti Oiva Kalevi Ahtisaari toimi Suomen tasavallan presidenttinä

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Huijaatko Sinä

 kuten moni

Jokipii et Paavola

etkä pidä sitä pötostelynä saati rötöstelynä!

En ainakaan minä pitänyt pöllimisenä, kun otin työpaikalta kotiin mukaan kynänpätkän ja muutaman puhtaanvalkoisen A-nelosmonistuspaperin. Ilman ylemmän johdon lupaa. Kuitenkaan salaamatta, kätkemättä en niitä pihan läpi autoon kuljettanut. Sitä paitsi minä olin se ylin johto sillä koululla.

Ei tarvinnut kummailla leimaluvin niin kuin KL-aikoina Tiimarin kassalla.(30.1.la 1999 Yks pupu oon)

Ja sitä paitsi tarvitsin noita välineitä, kun suunnittelin tulevia huomisen oppitunteja tahi vaikka edessä olevia juhlajärjestelyjä, tai ... Päteviä syitä kyllä löytyi.

Tämä kirja Huijarien Suomi, Docendo 2023, kertoo näistä pienemmistä väärinkäytöksistä työpaikoilla, mutta ennen kaikkea isommista, suurempi summaisista rötöksistä, korruptiosta sekä niiden seurauksista.

Puhtoisen omatunnon, öhöm!, kansalaisena niitä ei aina nikottelematta niele, siis näitä Jyväskylän Paratiisisaaret -yleishyödyllisen yhdistyksen, Cargotec-keissin, Madoffin pyramidihuijausten sun muiden pienempien rötöstelijöiden temppuiluja. 

Osa jää kiikkiin, osa väärintekijöistä ei. Niin se vaan menee. Valitettavasti.

€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€

Vaan onneksi täältä löytyvät, näin verotuksen julkistamispäivänä,

Suomen luotettavimmat kansalaiset: 1000 suurituloisinta -

paitsi tämä.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Kansa taisteli, miehet kertovat - Rajuimmat taistelut

toim. Petri Lahti

Seiska-synttärit 🎂

Päivänsankarin tahto

lukemaan oppimiskielinen

SIL - LE,   JOL - LE   

PIE - NE - NÄ    PU - ET - TIIN    YL - LE   

NAL- LE - NAP - PI - VIL - LA - TAK - KI. 

NYT    PÄÄL - LE    KEL - PA - SI    AI - NO - AS - TAAN   

MESSI - PAI - TA   

    ja  

- PAM! -

MESSI - PAL - LO - KAK - KU!  

    Nam! 

***

20 ja 23 tai 23 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2023 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kynttiläpari

 pyhäinpäivänä päivällä

Toki mekin kävimme.

Tuuli.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT  Kirjavinkeissä

Ukkonen

 Kirjallisuuslehti kasvonsa pesseenä, kunnolla jynssänneenä - kuten kuvasta näkyy:

Kansi: Esa-Pekka Tiitinen

Ihan hätkähytti näiden kotoisten lämpimien kotikutoisten vihkosten jälkeen:

Ukrin jäsenlehti

Nyt on päästy kinttupolulta baanalle!

Lehden miesmäistä nimeä eivät vaihtaneet, vaikka, ajan tasa-arvottavan tavan mukaan, keskustelua päätoimittaja FT Jussi Hyvärisen mukaan kuuluvat käyneen. Eivät kai kuitenkaan liian sortavaksi tahi rasistiseksi havainneet.

Ukrin Ukkosen 1/23 kaikki kirjoittajat ovat pohjoiskarjalaisia kirjailijoita kannen kuvaajaa satukinsetä Esa-Pekka Tiitistä myöten, vähintään yhden kirjan julkaisseita. Kertovat miten vaikea on saada kirjojaan julkaistuiksi yhä. No, tällä Karjalan kirkkaimmalla tähdellämme Heikki Turusella ei enää näytä julkipääsyn huolia olevan, niin kuin 1970-luvun alussa Simpauttajansa kanssa.

Eli rima on korkealla.

Kunhan ei nyt olisi samoin nimettömillä harrastajilla lehdelle pääsy! 

Päätoimittaja ja Kanerva Vaakanainen ovat kimpassa kirjoittaneet 

Suomen tuntemattomin runoilija -runon, jonka ydintä tässä:

"Ja kerta toisensa jälkeen lähetin runoni

pääkaupungin suuriin kivitaloihin,

mutta aina uudelleen se tapahtui:

hylsyt lensivät, luodit osuivat

tärisevään selkääni kerta toisensa jälkeen: ---"

Ulla Vaarnamo myös on toivonsa menettänyt, kuin 'yksin airottomassa soutuveneessä arvaamattomalla merellä'. 

Kustantaja viestitti: "Minun pitäisi kirjoittaa myyvämpi kirja ja suunnata se ikäisilleni naispuolisille lukijoille, jotka ostavat suurimman osan kirjoista."

Tarja Tuovinen, samat sanat. 

"Vaikka kirjani sisältävät aiheita, joista muut suomalaiset kirjailija eivät juurikaan ole kirjoittaneet, eivät ne taida yltää suomalaisen kustannusyhtiön tavoittelemalle tasolle. Siltä minusta tuntuu kustannusyhtiöiltä saamieni vastausten perusteella. Mutta mitä teen sille, että minulla on palava halu kertoa ja kirjoittaa?" 

Anneli Heliö ei mahkuja jos ei kustantajan editointia eli runtelua hyväksy. Ei hyväksynyt, niinpä Anneli valitsi Ahmatova-elämäkerralle toisen tien. 

Hannu Heavy Tikkanen, sai julki viimeisimpänsä Kirjokannen kautta.

Jussi Virratvuori, tuon Kirjokannen paikallinen ja ylen inhimillinen kustantaja, puuhamaan setämies, saa 'puolustuspuheenvuoron'. 

Miten tarjotusta 350 vuosittaisesta käsikirjoituksesta valitsee ne pari-kolmekymmentä:

"Kustannuspäätökset ovat täysin henkilökohtaisia, subjektiivisia. Kirjoitusmakuni, ensivaikutelmani, mielikuvani kirjailijasta, arvioni kirjan menekistä sekä pohdinta siitä, kuinka paljon kirjahanke vie aikaani ja rahaani - ne ratkaisevat paljon." 

150 myytyä kirjaa antaa nollatuloksen, siinä raja.

Tommi Tihtarisen runosta Kaksi kaaosta pidin, sillä noinhan ajattelin nossipoikana.

Melkeinpä lehden jok'ainoan tavun luettuani olin että jee! 

Silti varoituksen sana näin setämiehen suusta, ehkä vähän kummallinenkin:

- Muistakaa laskea välillä rimaa, jotta harrastelijatkin pääsevät yli - kaikki kun eivät osaa flopata, vaan edelleen jotkut kierähtävät, saksaavat tahi peräti tiikerillä syöksähtävät.

 

Arvostelut:

Kanerva Vaakanainen: Requiem

Tarja Tuovinen: Hermeksen siivet sekä Kenttäsairaala

Hannu Tikkanen: Musta ryssä ja sininen enkeli 

Muut:

Jussi Virratvuori Lada-työntötalkoissa 

Anneli Heliön Ahmatova-runojen julkkareissa

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Pamela Mandart: Hemmo Hölmöläinen digimaailmassa

🏂 hiihdot 11km /  21 km/€ = 3 h