Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

tiistai 31. elokuuta 2021

Sekojako kaikki?

Sese Seko kaiketi ja ainakin Francisco Macias Nguema ynnä Mswati III ja ... niistä isoista dikttaatoristara-hitlereistä puhumattakaan.

Zairen/Kongon leopardipäähine-Seko mainituista kuuluisin, muttei julmin ainakaan, jos vertaa Päiväntasaajan Guinean Maciaan (1924-1979), joka titteloi itsensä Ainutlaatuinen ihme -arvonimellä ja joka samalla oli myös koulutuksen, tieteen ja kulttuurin suurmestari. 
Tämä suurmestari ja noitatohtorin poika tapatti heti alkutöikseen 12 ministeristään 10 ja kansalliskokouksen edustajista kaksikolmasosaa. Moni menetti henkensä suurissa kansanjuhlissa stadionilla musiikin soidessa; kappalevalintana oli Mary Hopkinin levyttämä Those Were the Days
Mitä nyt kansanjuhlissä enää väkeä riitti tapettuaan maan 400 000 asukkaasta neljänneksen ja ajettuaan kolmanneksen maanpakoon.

Entäpä tämä Swazimaan kuningas Mswati III (1968 - ), jolla on (huom! elossa) neljä lentokonetta, autoja tallit täynnä palatsiensa uumenissa, vaimojakin tällä hetkellä 14.
 
Vaimoja kertyy lisää vuosittain "Umhlanga-nimisessä seremoniassa, jossa tuhannet paljasrintaiset naiset tuovat tuoreita ruokoja kuningataräidin, 'Suuren naarasnorsun', asumukseen ja tanssivat kuninkaan kunniaksi". Juhlissa Mswati valitsee itselleen aina uuden vaimon. 
Kelpaa porskutella tämän kuningas Sobhuzan 67:nnen pojan, nuoren valtaistuinperillisen.
Varsinaista hegemonista ja toksista maskuliinisuutta ja porsastelua! = ks. Brander: Miehen kuolema.

Onpa FM Leif Sundström koonnut melkoisen tietokirjan sadoista sadoista mitä omituisimmista diktaattoreista ympäri maailmaa. Aivan tässä hengästyy jo noista pelkistä alkupaloista, joita poimin paksusta puolentuhannen sivun kirjasta Rajaton valta - jos ei nyt esikuviksi niin ainakin esimerkeiksi.

Huh ja Huh! Ihan sekaisinhan tässä menee ujo, paljosta vaille jäänyt, maalaismies-vanhus tosielämää sulatellessaan.

Tammi 2021
Kirjavinkeissä,
jossa tänään Hannu Mäkelän Lukemisen ilo 

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Robinsonia Lemmenlavalla

Viestikapula käteen, maski naamaan ja sisälle. Semmoinen tämmöinen paperinen tötterö:

Käärön sisällä selvitys: Robinson Crusoe - tarinoita yksinäisyydestä. Pohjois-Karjalan kansanteatteri Pokka. Tekstimateriaalin tuottaminen Joonatan Tola. (Just se) Punaisen planeetan kirjoittaja.

Näyttelijöiden antautuminen osiinsa kiinnostava. Isoimman huomion vei isoin esittäjä Tommi Tihtarinen pappina ja ennen kaikkea masentuneena napakymppinä naisvajettaan täyttämässä framilla kolmen muun kilpailijan kanssa. Tai oikeastaan neljän muun, jos sivurapuille vetäytynyt läpiujo naisimmeinen lasketaan mukaan.

Lihamöykkynä synnyt, lihamöykkynä elät, ja lihamöykkynä kuolet. Yksin. 
Jos ei kiinnosta, voit hypätä Pielisjokeen tai kokeilla parisuhdetta. Sama se, sillä suhteessa käy lopulta niin että toinen katsoo televisiota alakerrassa, toinen yläkerrassa samaa ohjelmaa. 
Kosminen yksinäisyys takiaisena, kuljet missä kuljet.
Mutta toivoa on: selviytyihän Robisonkin lopulta saareltaan. Onnen maata tässä kuitenkin sivutaan.

Oli siinä sanomaa sulateltavaksi kerrakseen. 

Ei sieltä silti masentuneina poistuttu, Lemmenlavalta, leppeään loppukesän iltapäiväaurinkoon.

- Vaikuttavaa, sanoisin - ja sanon: - Elämys.

Miten käynee niiden, jotka tänä sunnuntaisena elokuun ehtoona poistuvat samalta lavalta J. Eskelisen tahdittamista tansseista yönpimeyteen?

Kirjavinkeissä

perjantai 27. elokuuta 2021

SVT1-SVT2-SVTB/SVT24-TV4-Kunskapskanalen-HimlenTV-Kanal10

Senni Salminen-Kristiina Mäkelä-Sara Kuivisto


Siinä eilisiltainen takaa-ajorimpsu. 
Timanttiliigaa jäljitin, mitä kautta sinne Lausanneen pääsisi halvimmalla.
 
Kaisanetin paketit: CMore maksaisi maltaita (~30e/kk). Ei. Koska päälle joutuisi vielä kärsimään noista samperin formuloista. Ei. 
Mutta mutta: tuo Ruotsin kanavapaketti ~5 €/kk. + ruotsin kielen verestelyt kaupan päälle. 
Sinne sinne!

Suitsaitsukkelaan kävi tämä, jos hyllynpystytys ei käynytkään. Muuta kuin koodin näpyttely - ja katso: Ruotsis ollaan! 
Keskellä jääkiekkomatsia:
Hetperään Uutiset - suomeksi!
Siitä sitten 
illanmittaan päästiin suorin tein Lausanneen


ja kanavapujottelun kautta yön tunteina selvisi, että 'Mondo' Duplantis ei voittantkaan ja että Suomen naisille kävi köpelösti:
  • Sara Kuivisto jäi tonnivitosella vihon viimeseks;
  • Senni Salminen - hää jäi loikissa ilman tulosta, kuten Tokiossa ja Joensuussa;
  • Kristiina Mäkelä sai sentään tuloksen, vaikkei hääppösest hypänt hääkää - 8.
Mutta ei hätä tämännäkönen, sillä tänään syrjäytetään SM-kisat/Tampere ja katotaan, jottei vitonen ihan hukkaan menisi SM-skapat/Borås.


SM kuin SM - sama se!
Kirjavinkeissä


keskiviikko 25. elokuuta 2021

Muurin varjossa

Pohjustus:
Tais olla vuonna 1993, kun juostiin Berliinissä maraton. Heleppopa oli syyssäässä juoksennella, kun sai juosta tunnin verran hitaammin kuin tavallisesti: 4.30 oli tavoiteaika tuolla vaimosellain ensimmäisellä ja viimeisellä maralla - ja kun Ku'dammilla pommitetun kirkon rauniotornin juurella maalissa oltiin niin pikkusen alle näytti kello. Sehr gut!

Itse asia:
Esko Karppanen: Muurin varjossa
Atrain&Nord 2021
linkki
Romaani aikaväliltä 1961-1989. Romaanin päähenkilön Jukan lapsuudesta itäisessä Suomessa, jolloin maalle kantautui leikkien lomassa tietoja maailmalta, muurin pystytyksestä Berliiniin. 
Muuri sittemmin kummittelee mielessä ja muurittaa eli symboloi oman elämän monet ahdistukset, joista polttavimpana: kuka oikea äiti on? Tädin, isän siskon ulkonäkö kun täsmäisi ulkoisine olemuksineen, varpaineen kynsineen kiharoineen, paljon paremmin. Eikä oma seksuaalisuuskaan taida ihan noin vaan ohitettava asia olla.

1989 haudataan äiti, Jukka on muuttanut Berliiniin Jürgeninsä luo ja palaa lapsuutensa maisemiin hetkeksi. Samana päivänä muuri murtuu Berliinissä. Oma Jürgen tiedottaa asiasta.

Päätelmä
Taitaa hautajais-/muurinmurtumispäivänä moni asia loksahtaa kertaheitolla kohdalleen.

Varoitus:
Ensimmäisellä lukukerralla voimakkainta lukukokemuksessa on alkuperäinen maalaiselämä kaikkine lämpimine ja kalseine vivahteineen. Ja kummastelu, miten unikuvat sun muut 'hortoilut' rikkovat lukuelämyksen. Toisella lukukerralla niiden symboliikka alkaa avautua.
 
Loppulitviikki:
Vaatisi kolmannen lukukerran. Vaan se taas ottaisi saman ajan kuin maraton vuonna 1993 Berliinissä. Niitä jalkoja ei enää ole.

Kirjavinkeissä

maanantai 23. elokuuta 2021

Suit sait sukkelaan!

Nyt Tämä Mies kera valittunsa ja parhaimpansa on menossa maan alle.

Mitäs tuo kello näyttää lähtöaikaa? Huitelee aamuysiä, kun on kellariin laskeutumisen aika.

Eivät mene kumminkaan siinä tavallisessa kellaritarkoituksessa, mitään säilömään, talteen viemään; jotta muka olisivat hamstraamassa talvenvarat: sientä, perunata, punaviinimarjahilloa, mustaviinimarjamehua, omenatuoremehua ...

Ei. Vaan rakentaakseen yhdessä ja ennen kaikkea sopuisasti nuille mainituille tykötarpeille hyllykön, taikka tarkemmin sanottuna kootakseen tuosta nuin vain suit sait sukkelaan tällaisen:

Mr Tokmannilta tilatun ja haetun.

Ja kuten voitte kuvitella: suit sait sukkelaan kaikki muka tapahtuu!

Iltapäivällä kun koko komeus alkaa olla huterasti pystyssä, iskee pulmarypäs: kun tuo ruuvi ei tähän käykään, eikä tuokaan mutteri tuonne. Välilevykin luiskahtaa välillä paikaltaan, siis hyllyn. Ja entä nuo samperin koukkupäiset sokat, eivät kiristä, iloisesti kyllä  kilisevät, irtoilevat, putoilevat laattialle ja kierivät piiloon pakkoon seinänrakkoon ...

Että tuota rataa.

Illantullen reklamaatiostakin jo höpisee TM, sillepä yhelle herralle, sille puolikaimalleen Mr TM:lle.

Kirjavinkeissä

lauantai 21. elokuuta 2021

Tämä Mies menee aittaan

Tämä Mies ei kuitenkaan mene sinne siinä tarkoituksessa, missä nuorempana saattoi mennä tai missä kotimaisissa elokuvissa aittaan mentiin. Tämä Mies polvistuu sängyn laitaan aivan muinamiehinä ja muut mielessä sisälle päästyään. Hamuaa seslongin alta pitkän pahvilaatikon käsiinsä. Puhaltaa pölyt.

Ulkona vetää laatikosta pitkän pötkön. 
Karistelee laatikon pohjalta helisevät osat ja hiirenkakat, kunnes lopulta tipahtaa vähemmän uudennäköinen ohjekirja, vaikka uudesta koneestahan on kysymys. Varsinainen kysymys kyllä! 

 
Soipiko peli, lähteekö käyntiin?

Ja miksei lähtis jos kerran uusi?

No sikskun peli on ollut ostopaketissa kolmekymmentä vuotta - jemmassa vuodesta 1991.

Mitä se siellä?

No sitä kun aidanleikkuu on ollut somempaa käsisaksin. Luonnonrauhaa. Ei turhaa meteliä. Naksutusta vain, kuin linnun laulua.

No miksei enää saksin?

Voimat hupenevat, vähä kerrasssaan pehmenee. Muutenkin kuin aittavoimiltaan. 
Nuin vastailee TM jollekin kummalle kyselijälle, joka härrää korvissa kuin itikka.

Tämä Mies oikoo ohjekirjan, haisteleekin, josko läikkä hiirenpissille vielä haisisi. Kokoa sitten koneen kasaan.

Ja vot!

Eikun aitaan kii!

vaikka pyykkitelineen rautaan puris
Hannu Mäkelä: Pilven reuna
tänään Kirjavinkeissä

tiistai 17. elokuuta 2021

Saarikivi sen sanoi - tänään

 

Marginaalisena pidetty kieli avaa erilaisen näkymän yhteiseen maailmaan

Kieli ja kansa – kuten sukupuoli tai ihonväri – ovat sattuman­varainen kohtalo. Toisaalta emme ole mitään ilman tätä sattumaa.

2:00 | Päivitetty 9:10
Hesarissa, luupin alla oli Jaan Kaplinski, joka kuoli 8.8.2021. Siis toissa viikolla.
Saarikiven tekstiin tästä - kaikkine tunnustuksineen: '...noista lukukokemuksista alkoi muodostua se, mikä olen.' 
Parasta tekstiä lehdestä luin mitä moniin moniin aikoihin, samalla selvisi miksi itse olin hämmentynyt Kaplinskin tekstistä aikoinaan niin paljon että jätin Olemisen avara hiljaisuus -esseet kesken - ja mitä kummallisimmasta syystä!
= KL-blogit =hikkaj

Joulukalenterin III lunkku - Olemisen avara hiljaisuus

03.12.2009 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERIKIRJALLISUUS


 Keskeneräisten joulukalenteri
(Tänä jouluna kunkin lunkun takaa paljastuu kirja, jonka lukeminen jostakin syystä on jäänyt tai jollakin tapaa on yhä kesken: joskus liika hyvyyden, joskus liika pahuuden, joskus jos jonkin syyn takia. Lunta ja joulunvaloa odotellessa pimeydessä vaeltaville: Keskeneräisten joulukalenteri.)
 

Jaan Kaplinski (1942 - ) Viro
Tässä on kaikki! Miksi kirjoittaa enemmän, miksi lukea enemmän?
Puoleen väliin luin ja nautin eestiläisen lyyrikkoajattelijan tekstiä, kunnes ahaa! kuiskasi minulle: - L-o-p-e-t-a!
Lopetin, koska ajattelin, ettei tämän jälkeen minulla enää olisi pienintäkään syytä tarttua mihinkään kirjaan, kynään tai koneeseen.
Sen jälkeen oleminen olisi saattanut tuntua pitkältä ja hiljaiselta, koska yksi harrastus olisi poissuljettu, eikä aina juostakaan jaksa. Pakko oli heittää kirja kesken. Joskus siihen kyllä palaan – ihan varmasti.
Takakannessa lukee: ”Oman totuutensa laajatietoinen, monia kieliä hallitseva JK on löytänyt siitä viisaudesta, jonka Kauko-Itä ja erityisesti zenbuddhismi on kehittänyt.” 1982

 http://jaankaplinski.blogspot.com/

Tänään Saarikivi laitatti asiat kohdalleen, suhteet kohilleen, ja otin empimättä Kaplinskini hyllystä.


Kirjavinkeissä

maanantai 16. elokuuta 2021

Mieli- ja vähemmän mielikirjat

 joita piti, pakko mikä pakko, lukiossa lukea.

Kalevalan Kullervo-runot, Seitsemän veljestä, Punainen viiva, Yölento, Helmi, Ystävyyden talo, Tulitikkuja lainaamassa, Hiroshiman kukat, Musta poika, Tanguy, aikamme lapsi, Kitara, Rauhanpiippu, Sivullinen ...

Kiantoa jos Steinbeckiäkin, Huovista del Castilloa, Lassilaa Hemingwaytä.

Niin ja Gogol, Nikolai, Kuolleine sieluineen, tuntui todella kuolleelta - todella!

Vaan myöhemminpä, aikuisempana - eipä sen voittanutta!

Niin voi keikahtaa kaunomaku nurinniskoin. Nenästä Mielipuolenpäiväkirjaan, Päällystakista Reviisoriin - mitä herkkuja!

Stop. STOP!

- Lopettelepa jo moinen jonninjoutava vähäinen huutelusi ja palaa asiantuntijoihin, tartun itseäni niskasta ja tähän kirjaan:

Kirjapaja 2021

Siinä Suomen kulttuurikaappi Hannu Mäkelä tuhansien kirjojen lukijana ja satojen kirjojen kirjoittajana valikoi summamutikassa omat suosikkinsa, mm. nämä:

  • Brautigan
  • Carpelan
  • Böll, Polttila, Ôë, Brookner
  • Haavikko
  • Tabucchi
  • Pushkin
  • Janssson
  • Sinervo
  • Naipaul
Ja mycky meera!

Ottaa akateemikko kantaa myös ääni- /e-kirjoihin: - Lukeminen on kuitenkin selvästi vaivalloisempaa kuin kuunteleminen. Kun lukutaito ruostuu, kadotetaan jotain oleellista ihmisen kyvystä itse muodostaa sanoja ja niiden mielikuvia päässä.  
"Luulen itse, että kirjoja tullaan kyllä myös painamaan aina. Seuraava kriisi saattaa sen sijaan kohdata sähköisiä palveluita, koska mikään ei näytä olevan helpompaa kuin järjestelmien hakkeroiminen ja kaataminen. Sen viimeaikaiset tapahtumat (mm. Vastaamo, Google, Spotify) osoittavat. Ja vaikka sähkö loppuisi, puuta jatkavat kasvuaan. Ne kasvavat silloinkin, kun ihmisiä ei enää ole."
Nahatusten paras, viittaa Mäkelä Anhavaan.

Akateemikko Hannu Mäkelä,
ylihuomenna 78 v.
kuva Auli Närevuori-Mäkelä

ps
Yhdestä männystä saadaan 1450 satasivuista kirjaa, tietää Lasten Tiede-Hesari.

- Eli reippaasti kaikkien runokirjojen vuosittainen painosmäärä Suomessa, lasken. - Yhdestä männystä!

Kirjavinkeissä
tänään

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Heti perään* oli sedän talon vuoro palaa

 muutaman päivän päästä


niin luultiin ja uskottiin, kun Saku siellä viimeiset vuotensa aikanaan vietti, jotta suvulla yhä.

Eipäs ollutkaan niin: 
Joku toinen palaneen autiotalon omistikin ihan tässä yltöhollilla.



Pahaa jälkeä kaikin.

*linkki

Kirjavinkeissä

perjantai 13. elokuuta 2021

Kirjailija ei tee kirjaa

Kirjan tekee painaja. Kirjailija kirjoittaa / tekee tekstejä, jotka näihin päiviin puolentuhannen vuoden ajan on painettu kirjoiksi. Toisin on nykyisin ja vielä enemmän toisin tästä eteenpäin. Digitekniikka sen tekee:

"Puhelimesta suoraan korviin valuva äänikirjallisuus, tervetuloa! Bloggaus, somepäivitys ja runovideo, omakustannevihko, esseemoniste, tarvepainettu sukukronikka ja lentolehtinen, tervetuloa! Tervetuloa myöskin seinäkirjoitus, katusaarna ja spoken word -esitys, joka ei ole kahta kertaa samanlainen."

Nylen Antti Nylénin ajatuksia Kirjallisuudesta ja tekniikasta elokuun Iso Numero -lehdestä.

Niinpä taitaa levitä hajoten kirjallinen sana maailman tuuliin ja turuille keskittymättä kahteen tähänastiseen, helposti löydettävään kirja/lehti-kanavaan. - Hyvästi! sanon, vaikka Nylén tulevaisuuteen katsovana viisaampana miehenä toivottaa tervetulon.

Kirja ei enää olekaan 'pyhä'. 

Kirjailija ei enää olekaan yksikanavainen kirjan sisälle kirjoittava, koska käytössä on kanavaa jos jonniimoista, missä sanoa sanottavansa.

Siispä ammattinimike kirjailija joutaa romukoppaan ja tilalle on keksittävä kuvaavampi ilmaisu. Ehdotan pitäytymistä suomenkielisessä sanassa, ei mikään  controller tahi sertifioitu palvelumuotoilija
Tonkija voisi olla jo lähempänä totuutta, kenties. 

Sanoja kattaisi koko alustarepertuaarin täydellisesti - työkaluineen kaikkineen. Joten oliskoon (ja ölisköön) kirjailija tästä eespäin yksinkertaisesti sanoja.

Ai että ajatus lähti taas täyteen laukkaan, on aika suitsiutua ja palata takaisin lehden pariin. 
Iso Nro:n toisiin lukuihin, tosimielenkiintoisiin kirjallisuusteemoihin:
  • Vehkasalon Kirjalla päähän pääkirjoitukseen; 
  • Hazardin Lukeminen on iso, lämmin nisäkäs kolumniin; 
  • Isomäen Ääni tulevaisuudesta raporttiin; 
  • Gustafssonin Eläin ei ole totta saarnaan ... 
  • Ja mitä vielä? 
Ehdottomasti Silvia Hosseinin Onnea ja menestystä -tilitys menestyksestä ja maineesta, ja ennen kaikkea sen karttamisesta, on helmi huolimatta rivohkosta alkuräväytyksestä, tai ehkä sehän oikeastaan on sisäänvetoimaisu.

Mitä mitä! 
Digi muuttaa kaiken - mutta tässä painetussa sanassahan eli lehdessä yhä näitä asioita läpikäyvät, eivätkä missään digissä.

Tosin on näistä tuolla digin puolellakin jotain, sopii kurkata: Iso Nro 58
Katulehti, jonka hinnasta puolet saa katumyyjä.

Ja diginähän tämä pottukin täyttymässä.

Kirjavinkeissä

keskiviikko 11. elokuuta 2021

Isän synnyinkoti 1912

liekeissä

Ei voi olla totta!

Vasta viime viikolla kiipeilivät nuoret miehet männyissä tien tuolla puolen valolle tilaa raivaamassa, ja nyt päivällä kävi näin:

klo 15.15


10.8.2021
Kirja kertoo:
"Paikkakunnalla harvinaisen jugend-tyylisen talon suunnitteli rakennusmestari Onni Savolainen."
 Ja näyttää valokuvan vertailtavaksi: 
 
Männikön rakennusvuosi 1912

Vesa Tuominen: Ukko-Elias ja Kauppalan kolme kunnallisneuvosta, 2010.

Kirjavinkeissä



sunnuntai 8. elokuuta 2021

Apinamainen olo

"Mikä apinan vietti lie jäänyt sisimpään. Vaan hyvin kotonen olo siellä korkeuksissa on." Tammen oksilla /hj 30.7.2013

Itseään kun siteeraa niin ei syyllisty immateriaalirikokseen. Ja on satatuhatvarma asianlaidasta, jotta kutinsa pitää, minkä todistaa myöhempien aikojen toistolainaus:

"ja hulahtaa sisimpään apinamaisen kotoinen olo!" Puussa näkee pitemmälle /hj 15.11.2020

Mutta tää on jo liikaa:


- Kiireellä puusta pois ennen kuin 
tipah-taa- 
         aa- 
aa ...

Silmät kiinni katsoo naapuritontilta Vanha Mies moista nuortenmiesten puuhaa huokaellen: ohi ajavat nyt-ei-ne-nuoret! naapurissa.

Aikoo kiivetä VM kuitenkin vielä tälle nostalgiselle ITE-tellingille: nousnaviikolla alkaa olla aidanleikkuun aika.
---

Lisänä puu-sarjaan:
Kirjavinkeissä, tänään:

perjantai 6. elokuuta 2021

Toki on olympialaiset

 menossa - eikä täällä halaistua sanaa!

Vaikka yötpäivät niiden pelissä torkuttu. Eihän tuommoista draamaa ja tunteiden paloa ole missään muualla koettavissa. Osallistuupa urheilijana eli katselijana.

Aivan äimän käkenä tässä. Siis. Myös sananmukaisesti.

Alustukseksi, ennen kuin tuohon maanmainioon puuhakirjaan tartuin, lueskelin Urheilutietäjän kesä 2021 -lehteä, ja sieltä Vesa-Matti Peltolan piiskanheilutusta urheilutoimittajien kielenkäytöstä. Huoletonta ja kummallista se on, monesti vailla päätähäntää. Jonninjoutavaa ilotulitusta asioiden vierestä, ylisanoja ja fingelskaa.

Onneksi siellä Tokiossa on piristyksenä ruotsalaisten (ja meidänkin) kiekkojätti Daniel Ståhl, joka hallitsee suomen kielen silleen sopivasti antaessaan haastatteluja Ylelle. Ståhlin kieli on niin sympaattista ja varsinkin silloin kun jätti lähettää terveisiä mummolleen Turkuun. 
Emppis Daniel on, eikä koskaan käytä kieltä brutaalisti ja sanoa töksäytä, jotta 'mennään syömään mummo', vaan selvästi pilkuttaa sanomansa: 
- Sitten kun täältä tulen niin pelataan Kimbleä, mummo.

Noihin pilkkuasioihin ja moniin muihin harhalaukauksiin puuttuu Suvi Kaipaisen ja Annamari Sauren Äimän käkenä -puuhakirja, SKS Kirjat 2021, jakaen lukijoilleen kynätehtäviä monen monista kielenkiemuroista, yhdyssanoista lukusanoihin, alkukirjaimista verbivääntöihin.

Yöllä kisoja katsellessa ja torkahdellessa on herättelevää pännä kädessä naurahdella, Matkailuauto paloi poroksi Ivalossa, ja täytellä ja tarvittaessa oikoa Kauppiaan sydän on lihatiskilläLuvialla nuijittiin koulukeskuksen suunnittelijat tyylisiä tehtäviä.

Jotta rattoisia hetkiä kirjan ja olympialaisten parissa. - Toki osta! voin suositella.

Kirjavinkeissä

maanantai 2. elokuuta 2021

Kustannustoimittajan tuomio omasta kirjastaan

 kiinnostaisi kovin

Kirjaileva ystäväni oli viikolla penkonut puolenvuosisadan takaisia papereitaan ja löytänyt pölyn seasta Otavan kustannustoimittajan runonivaskan palautussyysaatteen:

Eipä tullu "runoilijaa", vaikka hinku oli, van ei taitoa, tuumailee leppoisaan sävyyn nykyisin, muutaman julkaisemansa kirjan jälkeen; mitenkähän lie suhtautunut tuolloin.

Tuttu nimi tyssääjän paikalla, kuten näkyy. Mahtanut olla viheliäinen paikka Hannulla. Mitenhän suhtautuisi omaan tekstiinsä, jos joutuisi kustantajan puolesta palautetta antamaan vaikkapa tästä luennassa olevasta omasta kirjastaan Pilven reunalla - tyssäisikö, löytäisikö tinkimättömyyttä ja kaikkea muuta vaadittavaa? 

Kalahtaisiko kalikka omaan nilkkaan? 😁

Toivasten Salsaa ja Mojitoa tänään Kirjavinkeissä