Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

sunnuntai 29. tammikuuta 2023

Samuli Paronen

 vanhat Parnassot -sarjan 42.

-2°C lunta tellää
43 kW/91

" --- Samuli Parosen teoksessa Kuolismaantie (1967) kuva sodasta siirtyy trooppien tasolla tulkittuna metonyymisestä metaforiseen." - Juhani Niemi Sotakirjallisuus, sen traditio ja muutos

Lainauksen otan kirjasta Varpio & Lassila: Suomen kirjallisuushistoria 3 - Rintamakirjeistä tietoverkkoihin, SKS 1999. 

Mitähän arkisiin sanoihin ja arki-ilmaisuihin juurtunut Samuli Paronen (1917-1974) olisi tuuminut, jos olisi elänyt, moisesta tulkinnasta ja sananviljelystä! 

Nide 7 - Marraskuu 1974
Juutun suosiolla Parnasson ensimmäiseen, 15-sivuiseen Vieraantumisen pyörteessä -kirjoitukseen. 
Kalevi Haikara on päässyt Samuli Parosen tykö jutustelemaan Ahveniston parantolaan 15.8.1974, pari viikkoa ennen Parosen kuolemaa.

Kansakoulun käynyt kymmenvuotiaana orpopojaksi jäänyt Samuli eli enemmän kuin kirjailijanelämän ennen kuin ryhtyi 45-vuotiaana kirjoituspuuhiin. Ammattikirjo oli laaja: halutti näet kulkea "tuolla ihan jätkänä, sellaisena sällinä" metsätöissä, maatöissä, rakennuksilla, nuottakalastajana Jäämerellä, sähköttäjänä sodassa, taidemaalarina, kiviveistämöllä, Lohjalla kalkkikaivoksella kalkinpolttajana, jossa "Meni kaikkiin rakoihin se poltetun kalkin pöly. Kirveli kauheasti.", Riihimäellä lasitehtaassa jne.

Olipahan mistä ammentaa. 
Elämä Parosella oli vähän samantapainen kuin Päätalon suosikilla 'Martin EdenilläJack Londonin romaanissa, ja miksei itsellään Londonillakin.

Näkemykselle syntyi kokemuspohja; hyljeksitty, alisteinen työväestö, köyhälistö sai Parosessa kuvaajansa, joka kuitenkaan ei tahtonut kelvata puolueväelle, kun ei tämä halunnut sosialismia, saati puolueriippaa painolastikseen - kävi kuten sittemmin Salamalle

"Automaatio pelaa ilman meitäkin, ollaan elinikäisiä työttömiä. siivelläeläjiä, armopalojen kärkkyjiä, kuonolaisia, loisia, täitä ja luteita, rupia hyvässä koneessa, hiekkaa rattaissa, jätetunkioita, rikkilyötyjä kaljapulloja, turhaa valitusta ja vaivaa, paskapäitä jotka menettävät hyvät mahdollisuutensa ---"  'Huone puutalossa'

Tuotanto:
  • Kesä Aataminkylässä - romaani, 1964
  • Kuolismaantie - romaani, 1967
  • Lallinkartanon leipä - romaani, 1968
  • Tämä on huone 8 - novelleja, 1969
  • Kaivos - romaani, 1970
  • Huone puutalossa - romaani, 1971
  • Laiva - romaani, 1972
  • Kapina - romaani, 1973
  • Kortteeri - romaani, 1974
  • Maailma on sana - mietteitä, 1974
  • Testamentti - mietteitä / toim. Hannu Mäkelä, 1999
Samuli Parosen seura ry
Missä?
linkki =
Riihimäen kaupungin kirjasto
Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 -
Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 0 km 257 km/€ = 43 h

lauantai 28. tammikuuta 2023

Kevytmusiikki on taidemusiikin jätettä

 vanhat Parnassot -sarjan 41.

-5° C
56 kW/89
Nide 6 - Lokakuu 1974
Otsikko hätkäyttää, mutta tuohon tapaan toistaa musiikkitieteilijä FT Ilkka Oramo taidemusiikin ja viihdemusiikin eron. Niin se luen ja tulkitsen.
Lainaanpa suoraan:
  
"Viihde operoi yksinomaan sellaisilla keinoilla, jotka edistyksellinen taide on aikanaan luonut ja hylännyt, kun niistä on tullut tavanomaisia ja vakiintuneita ja kun ne tällä tavalla ovat menettäneet tietoisuutta avartavan luonteensa. ---- Ne [iskelmät] perustuvat yksinkertaisille melodis-harmonisille kaavoille, jotka toistuvat samanlaisina iskelmästä toiseen ja joista puuttu kaikki oivaltava; kun on kuullut yhden, on kuullut ne kaikki. Ne ovat halpoja teollisia käyttöesineitä, vuotavia musikaalisia pahvimukeja." 

Ja kaiken kukkuraksi: laulujen tekstit ovat lyriikan irvikuvia. Näin valheellinen kuva todellisuudesta huipentuu.

Kun taide ja kitsch (rihkama) julistetaan samanarvoiseksi, ei arvoeroa taiteella ja viihteellä ole; Oramon mielestä moinen sosiologinen musiikinteoria merkitsee 'kriittisen älyn konkurssia¨. Kun varsinainen selviö on, että taide on tiedostavaa ja tietoisuutta lisäävää, viihde taas ongelmatonta ja tietoisuutta supistavaa.

Näin vähämusiikillisena ja epämusikaalisena ukko-olentona ihmettelen, että pystyn seuraamaan Oramoa ja hänen tylytystään Pekka Gronowin taiteen esineellistämiselle.

Kovasti harmitellen, että olen jäänyt ja jäävä musiikista paitsi siksi, että: - Musiikillisen teoksen ymmärtäminen puolestaan edellyttää sen merkkijärjestelmän sääntöjen tuntemista, jossa se on ilmaus. Tällainen ymmärtäminen saavutetaan intuitiivisesti, samalla tavalla kuin lapsi oppii äidinkielensä.

Sellaisessa musiikkiyhteisössä olisi pitänyt elää, kasvaa ja syntyäkin. 
Jotta tiedostaisin: - niitä kytkentöjä, joita objekteihin kohdistuvalla toiminnalla on äänistä muodostuviin struktuureihin, eli toimimalla itse joko toimintaskeemojen tai mentaalisten operaatioiden tasolla.

Ah, siis ulkona, ukko, olet ja pysyt kaikesta kauniista! 😓

Eipä tässä enää mikään auta, joten eletään entistä rataa ja pannaan tunteet, joilla näkyi olevan vähemmän merkitystä Oramon musiikkipelissä, peliin ja eikun jätettä, Matti & Teppo, soimaan tästä: Hojo Hojo!

Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 -
Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 10 km 257 km/€ = 43 h

perjantai 27. tammikuuta 2023

Hannu Salakka

 vanhat Parnassot -sarjan 40.

-5° C
49 kW/92
"Vanhin serkku meistä monista kymmenistä oli kuollut maanantaita vasten alkuyöstä; uuden lonkan lanko saanut alkuviikosta; ystävä lapsuudesta asti, keväällä slaakin kokenut, lähetti viestin, jotta saisit tulla apuun hiekankantoon, kun ei ulos uskalla kävelyä harjoittelemaan."

Nide 5 - Elokuu 1974
Ylläsopiviin tunnelmiin ei juuri kiinnosta taas tuo ikuinen riesa Kustaanheimo gravitaatioineen tahi Polkusen leninismi. Runoille mentävä, onneksi niitä kolmelta neljältä painettu: Po Chü-i, Westerberg, Rauhala, Salakka. Maistelen kaikkia.

Päädyn Kangasniemen Salakkaan. Hannu Salakka (1955-2003).

Aloitan salapoliisityön omasta kirjahyllystä, sillä muistan että siellä on häneltä yksi; löytyy salamoita ennen - Nuoruus, novelleja 1984, ja Nuoruuden välistä lappu:
 
"KARJALAINEN 2.3.84 Mitäs kuuluu? kun ei ole kuulunut - kevättä toivotellen Ritva V"
RV lähettänyt kirjan arvosteltavaksi. 

On tainnut jäädä tekemättä vasta kihloihin menneeltä mieheltä? Muuta puuhaa ollut? 💏
Tosin on kirjan alkupuolella viivauksia, ikään kuin pohjustukseksi, alkuvalmisteluiksi. 
"... työllisyyskurssilla opettelemaan hitsaajaksi..."

En muista. Nykäsesti: - Ehkä tein, ehkä en.
No ainakin Hannu Mäkelä kertoo Muistan-sarjan Otavan aika-osassa empatialla vaatimattomasta Salakasta, joka maksoi aina velkansa, ja Savon Sanomat pohtii asiaan liittyen: "Hannu Salakan traagisesta elämästä ja kuolemasta Mäkelä kertoo koskettavasti. Rivien välistä voi lukea avoimeksi jäävän kysymyksen: mitä olisi voitu tehdä hänen pelastamisekseen?"

Elämänhentoutta, ohutta lankaa, herkkyyttä ilmassa kaiken aikaa, eikä sitten ihme jos tuotanto on lyyrispainotteinen,
runoteoksia pääosin: 

  • Muuttolintumaisemaa. Runoja. Otava 1974.
  • Puu katsoo kauas yli metsän. Runoja. Otava 1976.
  • Kesä kesältä syvemmin. Runoja. Otava 1977.
  • Myötäisien tuulien risteyksessä. Runoja. Otava 1978.
  • Kasvot elämän varrelta. Runoja. Otava 1979.
  • Metso. Novelleja. Otava 1980.
  • Vihreän veden pohjalla. Runoja. Otava 1981.
  • Ennen kaipasin tähän. Runoja. Otava1983.
  • Nuoruus. Novellikokoelma. Otava 1984.
  • Liitupuut. Novellikokoelma. Otava 1985.
  • Myös todellisuus on uskonto. Runoja. Otava 1986.
  • Kesästä kaduille, kaduilta syksyyn. Romaani. Otava 1988.
  • Niin joudun kauas tulevaisuuteen. Runoja. Otava 1989.
  • Kuin unessa viipyen. Runot 1974 -1989. Otava 1990.
  • Yöllä näin kaiken vapaan maan. Runoja. Otava 1990.
  • Koneella kirjoitetut kirjeet. Romaani. Otava 1992.
  • Ensirakkauden jälkeen. Romaani. Otava 1993.
  • Päivien laskut. Romaani. Otava 1995.
  • Vuoden viimeisenä ja ensimmäisenä yönä. Runoja. Otava 1996.
  • Valveunivaeltaja. Pienoisromaani. Otava 1999.
  • Tauko ennen laulua. Runoja. Otava 1999.
Olisipa aikaa: mikä aarre avattavaksi! 

Edes yksi palanen tähän alkutaipaleelta, vuodelta 1974:
"Metsässä
kuljeskelee tuuli
oksistoa pitkin;
niinkuin
siellä liikkuisi
paljon hiljaista
puuntuoksuista väkeä."

Oi miten paljon olisi syrjään sysättyjä sanantaltuttajia esille nostettaviksi. Oi. Olisi.


Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 -
Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 10 km 247 km/€ = 42 h

torstai 26. tammikuuta 2023

Lauri Viita

   vanhat Parnassot -sarjan 39.

+1° C
37 kW/92
Nide 4 - Toukokuu 1974
Aha - taitaa olla se kevät, jolloin uusi uljas opettaja valmistui!
Silloin olivat muut metkut mielessä kuin tuo pahuksen vaikeaselkoinen Paul E. Kustaanheimo ja gravitaatioteoriat.
 
Lauri Viita (1916-1965) sentään yhä innosti, vaikka varsin pelottava mies olikin, ja väkevä - myös voimiltaan. Parnassossa Yrjö Varpio laittaa Viidan tuotannon 'järjestykseen' ja katsoo mikä mies tuotantoineen Late oli.
 
Varpio väitteli edellisenä vuonna tohtoriksi Viidalla: Lauri Viita: kirjailija ja hänen maailmansa - Lauri Viidan tuotanto elämänkerrallisia, yhteiskunnallisia ja kirjallisuushistoriallisia taustatekijöitä vasten tarkasteltuna

Kirjailija muuttuvassa maailmassa -jutussa Varpio tarkastelee Lauri Viidan 'kirjailijakuvaa' eli Viidan erikoislaatua ja sen muuttumista vuosien aikana.
Viidalta ilmestyi kuusi kirjaa vuosina 1947 - 1965
  • Betonimylläri
  • Kukunor 
  • Moreeni
  • Käppyräinen
  • Suutarikin, suuri viisas
  • Entäs sitten, Leevi
Kirjoista kirjoitettiin kaikkiaan 230 päivänkritiikkiä. 
Taulukko näyttää kolmelta kantilta lehtiarvostelijoiden näkemyksen Viidasta ja tuotannosta: miten painottuivat individuaalisuus, kielellisyys ja yhteiskunnallisuus eri kirjoissa. 


Unohdan Varpion otsikon ja tuloksen ja jämähdän tuohon taulukkoon omin päin, mikä kaiken katsomisessa ja lukemisessa on kaiken A ja Å - ilon ja älyn lähde. Pitää uskaltaa jäädä jämähtää laillani.

Siispä sattuneesta syystä pyöräytän moukulan Moreenin kohdalle, koska siihen tutustuin perusteellisesti muuanna opiskelukesänä. 
En, en, en missään kesäyliopiston Sihvon kirjallisuusluennolla, vaan kesätöissä TVH:lla!

Viikon kaksi istuin tiepuolessa penkalla merkitsemässä kosmoskynällä sorakuormia (moreenia?) kuljettavia kuorma-autoja tukkimiehen kirjanpidolla vihkoseen, jotta Makkosen Leevi, Kettusen pikku-Veikko ja Kinnusen Pentti saisivat aikanaan palkkansa ajamistaan kuormista. Pystyviiva per kuorma, viides vaakaan, pystyviiva per kuorma, viides vaakaan, pysty...

Homma oli yksinkertaisen yksitoikkoinen ja hitaasti etenevä, joten kuormien välissä jäi ruhtinaallisesti aikaa syventyä Viidan Moreeniin; sehän romaani sopi tähän tilanteeseen enemmän kuin hyvin. Luin ikään kuin ammattikirjallisuutta. Niin olisin puolustautunut, jos Koikkalainen olisi tullut ja yllättänyt työntekijänsä työnsä viereltä.
 
Välillä tosin arvelutti kun liian syvällisesti painauduin Viitaan, että jäiköhän jokunen kuorma Veikolta tahi Leeviltä merkkaamatta - ja jos jäi niin mahtaa päivän päätteeksi kuulla kunniansa. (Parempi siis varmuuden vuoksi vetää kullekin kuskille viiva pari ylimääräistä...)

Toki proosa-Moreeni yhteiskunnalliselta tuntui enemmän kuin runo-Mylläri tahi satu-Kukunor; ei siinä kielileikkiä juuri tavoittanut, aivan kuten taulukko näyttääkin. Samoin kuin myös tuo taulukon oikean laidan Sinisalon Viita-ilta, jota Sinisalo lienee koonnut - vielä Pohjantähden vaikutuksessa - yhteiskunnallinen sanoma etusijalla.

Näinkö kuittasin Varpion tekstin ja koko Parnasso nelosen: juuttumalla yhteen yksityiskohtaan! 
No niin tein, anteeksi Yrjö ja Parnasso nelonen. Luova lukeminen on tällaista, kyllähän te ymmärrätte ja hyväksytte sen.
Ja nyt voinkin hyvällä omalla tunnolla sukeltaa Väinö Kirstinän tunnustuksiin Miten runoni syntyvät.

Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 -
Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot 0 km 237 km/€ = 41 h

keskiviikko 25. tammikuuta 2023

Kansojen kirjallisuus

   vanhat Parnassot -sarjan 38.

0° C
37 kW/74

Takaapäin tällä kertaa.
Olisi siellä alussa Klingeä ja Paasilinnaa /sekin Ernon kuuluisin aforismi: Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja. /, mutta kuitenkin innostavampaa tarttua vähemmän esillä olleisiin nimiin.

Parnassoissahan ei kuvia ole, mitä nyt joskus näitä mainoksia. Tällä kertaa ne oikeastaan ovat lehden mielenkiintoisinta materiaalia.

Ilahduttaa runojen nousu - ja runoilijoiden ja painosten lukumäärä.


Vaan entäs nyt 2020 - ?
Näyttää melkein Kulttuurivihkojen Elias Krohnin varassa olevan nykyisin runojen julkaiseminen. 😶

Edeltävälle sivulle katse - ja siellä rivi äijiä ulkomailta: a-kirjasarjaa

Hyvinpä ovat tunnettuja vielä viidenkymmenen vuoden päästä!

Ja katos katos - meinaa väliin jäädä henkilökohtaisesti tärkein:


Ai, se oli näitä vuosia sarjan aloitus. 

Oma retki sarjan kanssa alkoi vuonna 1981-82 kun kirjaedustaja Kärkkäinen P. Parikkalasta kurvasi koulunpihaan kauppaamaan valmista sarjaa. Ostin omakseni, sillä eihän koululla varaa moisen hankintaan - hyvä että vanhoihin räpylöihin ynnä lutteroiksi lyötyihin pesäpalloihin Juvosen Osto- ja Myyntiliikkeestä.

Mutta Ah! mikä sarja: 
Monta ihanaa ja monta pitkäikäväistä hetkeä sen parissa tuli vietettyä ennen kuin, lopulta vuonna 2016 yli 30-vuotisen sodan jälkeen sarjan viimeisen sivun luettuani = selätettyäni, sain painaa kirjasarjan viimeisen kirjan kannen kiinni.

Suosittelen:
  Kansojen kirjallisuus 1-12 / Kirjavinkit  (ja jos aikaa on niin koko tämä pitkä letka)

3. nide - Huhtikuu 1974
Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 -
Kirjavinkeissä
🏂 hiihdot 12 km 237 km/€ = 41 h

tiistai 24. tammikuuta 2023

Anna Ahmatova

     vanhat Parnassot -sarjan 37.

-3° C
43 kW/78
"Kuukausisiivouspäivä - kaikki pellolle tampattavaksi; ei pahaa tekisi, jos kerran kuussa itsensäkin."

2. nide - Maaliskuu 1974
Tuona vuonna säästelleet nimenkorkeudessakin, näemmä.

Kaksi vaihtoehtoa edessä: Harry Järvin kymmensivuinen Luonnollinen suhde kirjallisuuteen ja taiteeseen vaiko kahden runoilijanaisen runosikermät? 
Vaiko sekä että? 
Järvhän on se suomalaisruotsalainen Ruotsin kuninkaallisen kirjaston ylikirjastonhoitaja, jota marxilaiset ASSOElaiset eivät voineet sulattaa.
Vaan katso! - Luettavan jutun laati nyt Parnassoon. 
Aivan muutamalla sanalla kehun noin, jotta päästään kahden naisen runoihin.
 
Anna Ahmatovaan (1889-1966) ainakin, kun kerta runojen käännösjulkkareissa Joensuussa oltiin ja Pietarissa kämpilläkin käytiin ja hautapaikkaa Karjalankannakselta etsittiin.

Aloitetaan Ahmatovan eläinrunolla:

"Elän kuin käki kellossa,
kadehtimatta metsän lintuja.
Kun vedetään nyöristä - minä kukun.
Tiedätkö, sellaista
kohtaloa voi toivoa
vain vihollisille." (AA 1911)  

Se toinenkin Parnasson runonainen elää eläinten parissa, ihka oikeiden. Eeva Heilala (s.1934) - jotenkin nimi häilyvänä tuttu. Olisi aihetta lähemmin tutustua - siinä missä Rasaan.

"lypsin
juotin
väen syötin
paljon paljon pitkää heinää
kaunista katsella
raskasta nostella,
tienkin jokainen
työnsä tekee
minäkin" (EH 1974)

Ai että runoissa on elämisen skaalaa!

Luen samaan aikaan näiden Parnassojen kanssa Applebaumin Gulagia - vankileirien saariston historiaa (Siltala 2022), ja sieltä löytyy, kappas vain, tämä Neuvostoliiton kirjailijaliitosta vuonna 1946 erotettu AA: Leireiltä itse, ihme kyllä, välttynyt nainen seisomassa kylmän kankeana jähmettyneiden jonossa Leningradin vankiloiden edessä saadakseen yhteyttä vangittuun Lev-poikaansa, kun yhtenä päivänä takana seisova sinihuulinen nainen kuiskaa:
"- Pystyttekö te kuvaamaan tämän?
Ja minä vastasin:
- Pystyn.
Silloin jokin hymyn kaltainen livahti yli sen, misssä joskus olivat olleet hänen kasvonsa."

"Tämän pyhän ammattimme vaalinta
 ulottuu vuosituhansien taa ...
Valottomaankin maailmaan se antoi valoa.
Silti ei vielä nähty runoilijaa
joka viisauden, tai vanhuuden, kieltää haluaa
tai väittää ettei ole kuolemaa." (AA, 1944)

Parnasso-sarja
jatk.
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 -
Kirjavinkeissä
🏂 hiihdot 10 km 225 km/€ = 39 h