17.
On taistellut Volter Yliopiston kirjastonsa puolesta niin pitkälle että eroanomuksellakin uhkaillut aina itse Rector Magnificus V. A. Koskenniemeä myöten. (niin, 'yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin' -V.A. todella on Turun suomenkielisen yliopiston rehtori, vajaalla koulupohjalla, vaan niinhän on Volterkin, pelkkä maisteri yliopiston kirjaston hoitajana)
Ilman muuta omat taistelut täällä sypösyrjäisessä periferiassa, ruohonjuuritasolla, puhkeavat mieleen, miten sitä aikoinaan taisteltiin terveyden uhalla Ilovaaran koulun puolesta kunnan pahoja poikia - 'hurttalaumaa' - vastaan varoituksineen kaikkineen, esim. täällätuolla. Nyt jo huvittaakin, moinen maallinen.
Pieniähän kaikki työtaistelut ovat elämän isoa kouraa vastaan, sen saa Volterkin tuta, kun Hilja lähtee synnyttämään neljättä lastaan ja tuloksena on elämän sijasta kahden kuolema.
Kuolinsanoma on musertava; tapailua surunauhaan:
"Sinun toimelias kätesi oli hyvä, sinin valpas silmäsi oli hellä, sinun harrasvalpas sydämesi paloi rakkautta. Sinun rakas, kallis elämäsi katkesi kesken sinulta, katkesi niin ylen kesken meiltä. Me vaikeroimme voimattomina omaa kovaa kohtaloamme."
Kuva: Volter Kilven Seuran kotisivu |
…ja sen seurauksena Voltteri sitten alkoi hommastella ajatuksenkeränsä kanssa, ja kirjoitti sen parhaansa. Juha Hurmeenkin Nyljetyt ajatukset alkaa sillä, kun soutajat puhelevat tuosta kirjasta. Kustavistahan ne kyllä lähti, että sen ymmärtää kyllä.
VastaaPoistaäej
Poistakuolemasta syntyi kuolematonta - voi osin sanoa.