Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 19. elokuuta 2022

Säröjä yhteiselämässä

 15.

... verkoille matka käy ...
Verkonkokeminen vaimon soutaessa on avioliiton koetinkivi, ja jos homma luontuu: ei mittää hättää.  
Nuin sitä sanottiin ennen nettiä, tätä nykyverkkokalastusta. 😹

Talon myynti- ja ostohuolet sekä Kustavin Lintukoto-huvilan rakennuspulmat; työpaikan vaihtaminen; muutto Turkuun perheen jäädessä Helsinkiin; sukuriidat; varallisuuserot; isän kuolema - siinä verkonkokemista nokko.

Sukulaishämmennys varallisuuseroineen nousee päällimmäiseksi avioelämän myrkyttäjänä: Hilja kahden kartanon tyttö Porista, Volter hyvin toimeentulevan merikapteenin poika Kustavista. Kumpikin tuntee olevansa riesa ja pelkkää ilmaa toisen suvulle.

Itsepäinen Hilja ei tule toimeen Volterin isän eikä veljien kanssa, Volter ei edes kunnolla pääse astumaan koko Hiljan kotopiiriin. Juhannuskin vietetään erillään; Hilja lapsineen Porissa, Volter 'tonttuilee' Turussa yksin apeana, allapäin. 
Eletään yhteiselämän raskainta aikaa, kevättä ja kesää 1919, vaikka
"Harvalle on aineellisesti niin hyvin valjastettu eteen kuin meille ja sittenkin olemme nääntyä ja nurkuilemme. Sekä minä että sinä olemme siinä suhteessa yhtä heikkoja." 

Niin se vaan elämä pyörittelee ja murskailee niinkin hohtoisia odotuksen rupeamia kuin mitä Hiljan ja Volterin seurusteluajoista oli luettavissa Laura Kokon koostamassa kirjekokoelmasta Ovat sanasi kuin valoa minulle - Volter ja Hilja. Onneksi ei käy, vielä, niin huonosti kuin toisessa kauniissa avioliitossa ja yhtä hennonkauniisti kirjoitetussa toisen kirjailijan yhdenäkin katkeavassa liitossa; niin, siinäpä Hannu Mäkelän rakkauskertomuksessa Valo.

Valoa silti näkyvissä, uskoo Volter, koska
"Ei meidän onnemme kuitenkaan sukuihimme perustu, vaan meihin itsiimme, meidän sopusointuumme." "Oma koti! Vanhakartano ja Telkkä, Koila ja Yyteri ovat meille vieraita maailmoita, meidän elämämme ja lastemme elämä toistaiseksi on meidän omassa kodissamme, ja siinä sopusoinnussa, jonka tähän kotiin voimme luoda. 
Me kaksi, sinä ja minä."

Siitä se sitten taas: jo seuraavana vuonna helmikuussa 1920 syntyy perheeseen kolmas lapsi - Lassi Topias Taavetti Volter Kilpi.

Valoa näkyvissä?

Kirjavinkeissä
luen Laura Kokon Kilpi-elämäkertaa oheisineen 
1 - 2 - 3 4 5 - 6 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti