Joulukaalenterin ensimmäinen kansi

 kirjailija / paikkakunta?

repetitio 2011

linkki

01.12.2011 - 06:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

kauniin rosoisen tekstin synnyttäjä, johonmihin ei voi olla  mielistymättä

"Minä päästän sinut lähtemään nyt kun yöt tulevat yhä kylmemmiksi ja lätäköihin jäätyy vesi sydänyön tunteina.

Jään tänne.

Aion kulkea rantaan sinä sylissäni, taitan haavoihin ruohoja ja lasken sinut veteen pikku Darja."

[KUVA KADONNUT ]

Kyllä, kyllä hän tuolta kotoisin oli, vaikkei kuva ihan tarkkaa asuinkuntaa kertoisikaan.

Näin joulun alla ensimmäisenä joulukuuta sen verran salaisuuden verhon taakse on jäävä tämä partainen Lapin mies, ettei tämän enempää tällä kertaa tästä sanojen mystikosta balladistista turista.

Siis kuka ja mistä?

 "... etsi omalla suunnallaan nopeata ratkaisua rahoittamalla vekseleillä mahtavia veikkaussysteemejä, jotka saattoivat maksaa 500 markkaa kerralta. Paksuja kuponkikasoja hän ei rohjennut jättää sisään P:ssa vaan vei ne Rovaniemelle saakka. Pelihimo yhtyi korpialueiden sitkeään uskoon veikkauksen mahdista. Yritykset vain pahensivat kierrettä: tuloksena oli vesiperä." Erno Paasilinna 1974

I  

8 kommenttia

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Soraya Lane: Kreikkalainen tytär 

Erno Paasilinna

 kirjakustantajien kimpussa

vanhat Parnassot -sarjan 47.

-8° C

67 kW/99

Kuva: Yle / Seppo Sarkkinen
JULKAISTU 08.09.2006 - 00:00. PÄIVITETTY 27.08.2021
Kuuntelepa: Areena

Otapa Erno esille, niin et pitkästy: on kuin koira kaivamassa kätkemiään luita - innolla, häntä heiluen. Tai ei, vaan: niin kuin rähisevä piski pihan läpi oikaisijoille räkyttämässä, housunlahkeeseen tarttumassa.

Rattoisaa seurattavaa kumminkin, ja aina asiaa pohjalla: 

Erno Paasilinna (1935-2000), Petsamosta.

Kustannusmaailma on tämänkertainen EP:n hyökkäyksen kohde. Kariston kirjallinen johtaja vuosilta 1966-1970 näki, ettei kirjankustantaminen kannata:

Arvi Karlsson/Karistoa ainakaan: 

"Kauppaneuvos-vanhapoika asui kolmikerroksisessa kivitalossa, presidentti P. E. Svinhufvud vieraili hänen luonaan ja Vanajavettä halkova vuorolaiva pysähtyi hänen yksityishuvilansa Kiviniemen laituriin."

Eikä 33-vuotiaalla Werner Söderströmilläkään sen kummemmin mennyt: 

"Vuoteen 1893 mennessä sai lujan otteen koulukirjoista ja virsikirjapainatuksesta, osti kaksi kaupunkitonttia, kirjapainon ja kirjansitomon, rakennutti liiketalon, komean yksityisasunnon ja oman sähkölaitoksen."

Kirjailijoilla pyyhki sen sijaan hyvin: 

"Menestyskirjailija Väinö Kataja, jonka teokset Irja (1901) ja Tuskaa (1907) saavuttivat aivan käsittämättömän 200 000 kappaleen yhteislevikin, kärsi Ylitorniolla sydäntäsärkevästi rahapulasta. Hän huutokauppasi kirjansa alituisessa hädässä ja koko säilynyt kirjeenvaihto on täynnä vaikerointia, vaikka hän julkaisi viidessätoista vuodessa yhteensä 37 teosta."

Piruileehan hän: sehän hänen terävä tavaramerkkinsä. 

Eli oikeasti:

Ei siinä kirjailijaparan palkkio paljon tyhjää kummemmaksi pääse pääsemään, kun tilitys lähtee jonkin painamattoman nidotun kirjan hinnan prosenteista.

Paasilinna etsii kirjailijoiden ulospääsyä kurimuksesta, muttei oikein löydä, kun kirjailijat ovat sen verran individualisteja, ettei heistä joukkovoimaksi ole.

Siispä uusien kykyjen etsintään:

"Ainoa järkeenkäypä vaihtoehto olisi alueellinen kulttuurilehti- ja antologiajärjestelmä, jolloin tietty institutionaalisuus ja vakiintunut jakelu toisi kehityskelpoiset tekijät esiin. Säästettäisiin paljon rahaa, paljon turhautumia ja paljon erehdyksiä."

Ettäkö uusia kirjailijoita kärsimään ja kärvistelemään?! 

Valtio, valtio apuun. = Löytyyhän laitosteattereille ja sinfoniaorkestereille valtiolta pätäkkää, miksei sitten tulevaisuudessa myös kirjailijoille...

Nide 4 - Kesäkuu 1975

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  6 km 302 km/€ = 50 h

Otto Manninen & Risto Rasa

 vanhat Parnassot -sarjan 26.

 -2 °C

47 kW/100

Satanut lunta pitkin yötäpäivää. Lumetin talon kivijalan uudelleen. Iivo valittiin vuoden 2022 urheilijaksi; turhaan pelkäsin, että autohuimille ajomallia näyttävä Kalle R.

Helpoin ja houkuttavin, lukijoita kiinnostavin olisi, jos valitsisin lehdestä ropeloitavaksi debatin Erno Paasilinna - Raimo Ilaskivi. Paasilinna on ajanut jyrällään ohimennen Helsingin  arvopaperipörssin johtaja Ilaskiven yli aikaisemmin, ja nyt Raimo puolustautuu ja oikoo yliajajaansa, mutta tapansa mukaan Erno ei anna periksi, vaan ajaa uudelleen Ilaskiven yli.

Kyse on luonnonsuojelusta Ernon väittäessä, että rikas isokenkäinen ei voi suojella luontoa jo pelkän elintapansa takia: 

"Kun luonnonriistäminen on kasvavana tavoitteena, luonnonsuojelusta puhuminen on puhumista.--- Arvopaperipörssi tulee tuskin ensimmäisenä mieleen puhuttaessa luonnonsuojelun tukikohdista." jne.

Tapelkoot, kehnot! - Mennään kaunokirjallisuuden pariin, sitähän tässä on tarkoitus harrastaa. Siihen kelpaa pari Otto Manninen & Risto Rasa. 

Konkari ja keltanokka.

Kangasnimen pojan Otto Mannisen (1872-1950) on aika jättänyt, mutta Someron kirjastonhoitaja Risto Rasa (1954-) on yhä voimissaan. 

Säkeiden tarkka kilkuttajakalkuttaja, Homeroksen kääntäjä Otto ja luontorunoilija Risto miellyttävät positiivisella elämänasenteellaan: paljon kaunista tässä maailmassa. Heidän seurassaan ei suru puserossa jatkuva, hädintuskin piipahtava - noo, Mannisen, Anni Swanin aviomiehen, kohdalla ei aina noin.

Lauri Viljanen käy Mannisen elämäntyötä läpi seitsemän sivun verran; Arto Virtanen analysoi puolella sivulla Rasan esikoiskokoelman Metsän seinä on vain vihreä ovi. Otava 1971. Kirjoitusten otsikot paljastavat runoilijoiden olemuksen: Kangasniemen viulu on Manninen, Mikrokosmos selittää Rasan runomaailman.

"Mannisen monumentaalinen saavutus kaikkineen oli yksinäistä omasärmäistä, tavoittamattomassa rikasilmeisyydessään suljettua laatua. Se on kieltä kielessä, "homeerista suomea", kuten on sanottu, tai oikeastaan homeerista savoa."

"Tuskan ja ahdistuksen tunteista syntyvät runot, pateettisen maailmankatsomuksen emootioiden sinfoniat ovat Rasalle vieraita, niin että sosiaalisen todellisuuden tapakuvioissa ja vaikuteviidakoissa elävän ihmisen on yhtäkkiä vaikea suhtautua Rasan herkästi purkautuviin, esteettömästi rakentuviin runokuviin. Niissä ei ole elämisen ristiriitaa, ne eivät kysy oikeutusta eivätkä epäröi, niiden oleminen on olemista maailman kanssa."

"Kissa nukkuu patterilla.

Sen häntä liikahtelee

kun se näkee unia."

"Tule, - tuskas jää!

Tääll' on olla väljin,

helpoin hengittää.

Tääll' on pääsinpaikka,

täällä lämpenet,

missään, missään vaikka

muuall¨ enää et."

Kumpi on kumman?  Ei liene vaikea tietää. Ja samapa lienee kumpii kumman on, sillä kumpikin runoilija loihtii turvallisen olotilan.

Jos proosaan mennään, niin Rasa on Hyry, Manninen itse Volter Kilpi.

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Päätalo-Paasilinna-Lehtonen-Haanpää-Numminen-Habermas-Viikari

 vanhat Parnassot -sarjan 14.

Hyvöt uudet vuidet!

Tuommoisen tervehdyksen naputtivat sormet vuoden 2023 alkajaisiksi. 

Ei, ei johdu juhlinnasta taikka mistään kohmelosta, vaan sumuisesta päästä ja holtittomasta vartalosta: Yö kieriskelty vällyjen sisällä kuumaa kylmää tuntien - hunajamehua kolmen jälkeen jne. Siis sen 'pienen valtiovierailun' jälkeinen tauti jäi taloksi.

Ei auta: kahlattava eteenpäin kuin Päätalon äiti-Riitu nietoksessa: ”navetalle mennessä on niin isot nietokset, että vitunkarvat lunta pensselöipi”

Päästetään toinen pohjoisen poika ääneen: Erno Paasilinna ja Leikin loppu. Sanottava ja sanottavan varmuus ei lopu - mistähän ihmeestä jotkut valitut voivat olla aina satavarmoja! Kuten Erno, joka ei emmi koskaan. Erno vetäisee heti Parnasson alkuun 10-sivuisen saarnan, jossa varma on varmaa ja näin on piste.

 

Kuten sotakirjoista: 

ainoastaan kaksi on kelvollista ja pätevää eli Lehtosen Kuolleet omenapuut (1918) ja Haanpään Korpisota (1940). 

Tai kirjallisuuden asemasta yhteiskunnassa:

"Todellakin kirjallisuus on yhteiskunnallisesti katsoen nykyään vain saivaren paska; kirjailija voi hätäpäissään siirtyä runoista pamfletteihin ja pamfleteista eduskuntaan, mutta joka askel välittömään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen vie häntä pois kirjallisuudesta." 

Osaa EP pitää lukijan otteessaan, vaikka ärsyttäisikin.

No jos on pitkä pötky Paasilinnaa, päästää M. A. Numminen vähemmällä eli yhdeksän- rivisellä Perunakellarissa-jutulla.

Tässä kuomenessa ei puhettakaan, jotta jaksaisi vällyjen alla paneutua Jürgen Habermasin teorioihin, joita Matti Viikari kymmenen sivun verran selvittelee.

Siispä kannet kiinni ja - katopa! Takasivulla on sotapoika viivannut alle lukemansa. Tämä Parnasso 3/71 on huhtikuun nide, armeija tuolloin puolessa välissä - näinköhän on ennättänyt Ylämyllyn punkassa nuo lukea:

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Messi-Mpappé-Kilkku-Kekkonen-Juice-Saarikoski-Peitsamo-Tervo-Paasilinna-Salovaara-Väisänen

 vanhat Parnassot -sarjan 3.

"On mukana pari tuoreempaa yksittäiskappaletta ikään kuin kaupan päälle (3/79 + 5/80)." 

Ei voi mennä suoraan asiaan, kertakaikkiaan EI. 

Ensin tulee Messias ja sitten Mpappé. Ei voi näytelmä siitä parantua, kun nämä kaksi maailman parasta jalkataiteilijaa astuvat näyttämölle. Mahtava, sykähdyttävä, tunteisiin vetoava esitys molemmilta. Toinen toi Argentiinalle maailmanmestaruuden, toinen ei saanut Ranskalle sitä vaikka teki kolme maalia ja rankkarikisassa vielä yhden. 

Ja tuossa näytelmässä kaikki totta! Myös se nurjapuoli, mistä kisajärjestäjä Qatar saisi hävetä.

Se oli neljän tunnin täydellinen näytelmä, jollaista Kilkku on kirjaansa havitellut. 

Tässä Pääsylippu tuon aristoteelisen jalisspektaakkelin jälkitunteisiin.

No nyt sitten ruumiinkulttuurista hengen. 

Eli ennen kuin päästään Parnasso-pinon (1970-1976) historialliseen sisältöön, otetaan muutama poimintaa näistä ylimääräisistä ottopojista:

5/80: 

• Lukiopoika Urho Kekkonen (1900-1986) kirjoittaa Perjantai-viihdelehteen  'Työläiskirjailijan kohtalon' nimimerkillä Urho Sorsimo. Parisivuinen kertomus on luettavissa heti Parnasson alussa. Jos kertomus olisi minun, se olisi merkityksetön. Nyt on toisin. Kekkonen kirjoitteli ties miten monin nimimerkein: Esaijas Kohennuskeppi, Ranstakka, Esa Isi ...
• Juice Leskinen (1950-2006) lyttää Pentti Saarikosken (1937-1983) mielipiteen Kari Peitsamon (1957-) levylyriikasta. Saarikoski vaivautuu näpäyttäen vastaamaan: "Minulla ei ole mahdollisuutta eikä oikeuttakaan vastata sinun repliikkiisi, sillä se ihminen joka kirjassani 'Asiaa tai ei' kertoo ajatuksistaan ja elämästään en ole minä, vaikka meillä onkin sama nimi. Kirjan kannet ovat minulta kiinni." Juice siis ampui hudin ja teilasikin mielikuvitushenkilön! Sattuuhan sitä, kun kaksi väkevän ystävää kohtaavat.
• Numeron kirjoittajia -luettelossa on tämmöinenkin veres tapaus esittelyssä: Jari Tervo (1959) opiskelee kirjallisuutta Helsingissä. Syksyllä hän julkaisee esikoisrunokokoelmansa.

3/79:

• Yrmeä Erno Paasilinna (1935-2000) asialla heti kannen alla kysymässä retorisesti: Mitä on tieto. Puuttuu kriittisiä kirjoittajia ja kriittisiä lukijoita ja näiden kohdatessa olisi parempi näin: 'kieltäytymällä lukemasta suurinta osaa siitä, mitä päivittäin luettavaksi tarjotaan'.
• Kriitikko Kyösti Salovaara (1947-) kirjoittaa Kritiikin harjoittamisesta, jopa niin että lehden välistä löydän taitetun A4:n, jossa näemmä olen kirjoittanut tuon aikaisen oman näkemykseni kritiikin harjoittamisesta ja jonka olen aikonut lähettää Väisäsen Ritulle Karjalaiseen; sinnehän kirjoista kirjoittelin. Parempi että on jäänyt Parnasson sivujen väliin.

Parnasso-sarja 1970 - 1975

kokonaisena:

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8 - 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16 - 17 - 18 - 19 - 20 - 21 - 22 - 23 - 24 - 25 - 26 - 27 - 28 - 29 - 30 - 31 - 32 - 33 - 34 - 35 - 36 - 37 - 38 - 39 - 40 - 41 - 42 - 43 - 44 - 45 - 46 - 47 - 48 - 49 - 50 - 51

🏂 hiihdot  +8 km 117 km/€ = 20 h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Probleemin lopullinen ratkaisu

Eilinen mies ratkaisi ikiaikaisen pohdintani todistein.
Tämänpä ärsyttävän entiija-peluuni: kuvako vai sanako?

"Kun ääniradio vielä perustuu puhuttuun sanaan, kuulijan on pakko hahmottaa kuultu asia käsitteellisesti. Televisio perustuu sähköiseen kuvaan ja katsoja hahmottaa sanoman kuvallisesti. Ero on sama kuin käsitteellisen ja kuvallisen ajattelun välillä: kuvallinen ajattelu on alkukantaisin hahmottamistapa, kivikaudelta kotoisin. Puhe ja kirjoitettu teksti eliminoituu televisiossa, ei ajatella esimerkiksi sodan käsitettä vaan räjäytyksiä ja kypäräpäisiä sotilaita, jotka ovat yleisiä ja anonyymejä."  - Siperialainen estetiikka, Otava 1978.

Piste.
Sanoisi Juhani Tamminen.

Mutta entä se musa?

Erno Paasilinna
Kuva: Otava/ Irmeli Jung

hiihdot 10/111 km=/€