Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 29. joulukuuta 2020

Otettiin eduskunnasta yhteyttä - Hupsista!


Eipä ennen ole valtioneuvostosta otettu yhteyttä, sivuilla käyty - nyt lukema 35! Vehviläisenkö * kehveläinen lie joulujoutessaan käyny kurkkimassa, 
vai?

Tässäkö selitys:
*Otteesta laina: 
"​Eduskunnan puhemies Anu Vehviläisen kommentti asiaan liittyen:

Eduskuntaan kohdistettu kyberisku on vakava hyökkäys demokratiaamme ..." 


hiihtämiset: 13km/87km/€= 13 h


maanantai 28. joulukuuta 2020

Kaksi samantapaista naiskohtaloa

lannistumattomia

Olen Puolinaista pyöritellyt joulunpyhät käsissäni; en siksi, ettei kiinnostaisi, eikä siksi että se olisi huonosti kirjoitettu. 

On vaan niin raju leikkaus juhlasta arkeen, kunnon TÖMÄHDYS. 

Käsittää elämä vailla raajoja, Arja Ahtaanluoman päivittäin kokema. Viiltänyt mattoveitsellä sormenpäähän haavan luuta myöten ja saanut verenmyrkytyksen, jota ensiapu ei kahteenkaan kertaan totea. Tulos: neliraaja-amputointi. Hoitovirhe.

Sain kuin sainkin yhteenvedon aikaiseksi Kirjavinkkeihin, jonne joskus luin lähes vertaiskirjan, jos mahdollista vieläkin rajumman, neliraajahalvaus: sen tekijällä liikkuvat vain pää ja silmät. Hoitovirhe. Marja KorhonenHäivähdyksiä, Myllylahti 2014

Mitähän Marjalle kuuden vuoden jälkeen tuosta kirjasta kuuluu?

Olihan hänellä blogi Vuoristorata. Sinne siis. Ja uudemman radan kautta kotisivulle.

Ahas, Häivähdysten jälkeen ilmestynyt, otsahiirellä (yksipääjärjestelmällä) kirjoitettu, kaksi muuta kirjaa: Sydämeen tatuoitu, 2017 sekä Karhunpesä, 2019. Neljäs, Enkelten kanssa, putkahtamassa.

Harmittaa kun ovat jääneet väliin. Niin siinä helposti käy uutisvirrassa, tässä aina uusien ja uusien uutisten tulvassa, joka huuhtoo aikaisemmat näkymättömiin.

Nyt täytyy tästä terästäytyä ja hypätä Marjan Vuoristoradalle, poimia sieltä tapahtuneita.

Marjan Vuoristoradalle tästä

hiihtämiset: 11 + 11 km/74 km/e= 11 h

KIRJA-ARVOSTELUT

lauantai 26. joulukuuta 2020

Tervastikun tuoksu

Koputteli oveen runo. 

Jouluvieras, tavallaan, käväisi, esitellen itsensä: 

Hanna StormKanootin säilyttämisestä talven yli. Olis asiantynkää.

- Käy peremmälle toki! pyysin, 

                - niin teen runoanalyysin.

Hanna Storm/ Aviador

Riisui ulkovaatteensa; violetti kansipuku ripustettiin henk/gariin ja kohta kammarissa antoi tulla yhteen soittoon kaikki asiansa. 7 min^*. Parin radiolaulun verran kului aikaa.

- Siinäkö kaikki?

- Kaikki tarpeellinen.

- Siitä puusta, maassa lojuneesta, voisin aloittaa. Luepa.

"Puun oksan pitää lojua maassa! Viisi vuotta, kerroit. Vasta sitten sen voi korjata ja vasta sitten se levittää tuoksuaan rappuun saakka. Viisi vuotta on puolivuosikymmentä."

 -  Istu ja pala! Vasta päivällä itse napautin liiterissä tervaspölkystä kolmeneljä sälää ja kiikutin ne saunalle. Ja kun muutaman tunnin päästä menin lämmityspuuhiin, niin vau mikä tervan tuoksu oli oven takana odottamassa! Vallannut koko saunan. Ei mennyt viittä vuotta, viittä tuntiakaan. Mutta jatkapa samalta aukeamalta.

- "Täällä kasvavat tammet / siellä kukkivat päärynäpuut / sinä käveleksit lämpimillä tienoilla, termospullossa viileä teetä, lisäät mausteet / ruokiin kokonaisina / tuletko takaisin ennen vai jälkeen lumien? / minä nukun kahden peiton kanssa / täällä ei ole tapahtunut mitään merkittävää / lautanen putosi lattialle ja halkesi kahteen miltei identtiseen puoliskoon"

- Tuo päärynäpuu kiehtoo, kun meilläkin tarhassa semmoinen. Tuottamaton. Ollut jo kauan, enemmän kuin puolivuosikymmentä, vissiin toista rinnalleen kaivaten. Ajateltiin jos ensi kesänä sille hommattaisiin kaveri.

- Mitäs tästä tuumit: "Ajattelen isää, Lauantain toivottuja, isää sytyttämässä hellaa pakkasaamuna, repimässä kierrätyksestä kurkottamiaan sanomalehtiä, pienhiukkasia...."

- Huomasin kyllä, jo ensi lukemaltasi isän keskiössä. Totta puhut ja havainnoit.

-  Mutta nyt mun täytyy lähteä, ettei koko joulu täällä kuluisi, tapani jo menossa. Jäät miettimään niitä muita mitä kuulit. Kerrot sitten jossain niistä muillekin.

Otti violettinsa naulakosta, pukeutui Kanootin säilyttämisestä talven yli -kuoreensa. 

Niin poistui, jättäen jälkeensä ajatustensa jäljet. Hanna S. Häipyi - haihtuivat runot.

 *

^*[(7 min 4 saika, joka minulta kului runokirjan ensihotkaisuun. Ennakkoon laskeskelin, jotta vähemmän menisi: vain yhden  iskelmän verran. Meni tuplat. Kauanko kulunee ennen kuin kaikki oleellinen oikeasti on 'himassa'. Heruu näistä runoista väh. tervastikun verran nautintoa.]

ps  nyt luen häntä näin, viimeksi luin näin. Yritän vain osoittaa, ettei runoja tarvitse pelätä, niitä voi lukea kukin tyylillään: rohkeasti kimppuun ush ush!

5 + 7 km/52km/e= 8 h

KIRJA-ARVOSTELUT

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Joulua tarina täys

 "... juokse porosein poikki vuortenmaat seistä syödä saat majal impyen siellä verraton sammalaarre on!...", päästelee tai paremminkin ulvoo mies vuoteellaan sanasotkuista välittämättä joulutunnelma ja mieli korkealla: onhan joulu pian ja joulua joka paikassa.

Joka-aamuiset joulukahvit odottavat kyökin puolella, kutsu on jo kuulunut. Joulukaurapuuro kuitenkin ensin. Joulutorttu joulukahvikupillisen kera, ja joulunäkkileipää joulupuuron kyytipojaksi. 

Mikäs miehen maatessa! Ja unelmoidessa. (vaikka joulusiivous odottaakin - vaan sittenpä mieluinen joulukuusenhaku)

Nousee. 

Nauttivat sanotut. 

Toimeen! 

Astuu joulumattokäärö kainalossa ulko-ovesta ulos. Kastuu. Perääntyy. 

Sataa joulutaivaalta jouluvettä. Ei pääse tamppaamaan joulumattoja joulunpuistelutelineelle.

Jättävät joulusiivouksen tuonnemmaksi. Lähtevät hakemaan joulukuusta rannalta. Kiinnittää peräkärrin auton koukkuun, Äsh!, jouluperäkärryn jouluauton joulukoukkuun. 

Ajavat peninkulman sulia rapaisia joulusorateitä. Kaatavat joulukuusenpoikasen, sitovat joulumustekaloilla kiinni. Palaavat takaisin. 

Irrottaa vihr.... ruskean rapakuorrutuksen saaneen joulukuusen sidoksistaan; sillä välin vaimo käy hakemassa joulukuuseen joulujalan, jonka mies - oikea miestenmies, kuten havaitsitte, jollei peräti Rampo - kiinnittää jalkaansa. No se se nyt vielä puuttuikin: nyt mies nalkissa koko joulunaj

Näillä paikkeilla herään läppäri mahan päällä vilkkuen. Kirjoitus on jäänyt (tuohon) vaiheeseen - Joulutarina katkennut kesken sanan!  

"Ei häävi, ei häävi maha olla", siunailen, "eipäs oo puonnu lattialle koko värkki kesken unien."

Ja tämä tarina on osin tosi!


 KIRJA-ARVOSTELUT 

maanantai 21. joulukuuta 2020

Muistista piirretty kaupunki

Pietari

Kirjallista helmeä tässä ih-hailemassa, kääntelemässä, tutkailemassa, polttelee käsissä kuin kiehuvasta kattilasta koukattu kananmuna.

Kuva: Jelena Tshizhova / Marcin Lobaczewski



Tapahtuu kaupungissa, jota vaikuttavampaa ei löydy kulkipa vaikka maailman ääriin. Nyt tuo kaupunki, jälleen kerran, on kuvattu kansiin ja kansien väliin. Niin monella tavalla sen tehdä voisi ja voi. Gogolin aikana toisin, Dostojevskin eläessä toisin. Nyt näin Jelena Tšižovan lailla. Sukutarinana neljän sukupolven silmin, tai miten tuon nyt laskee, kun dokumentteina ainoastaan

  • muutama perhevalokuva
  • lapsuudessa kuullut (iso)mummon sanat
  • äidin nauhalle tallennetut kertomukset

Mutta omat Jelenan, s.1957, kokemukset sentään ikiomat, tosin vasta 1960-luvulta alkaen; siinä mielessä vähäiset kun on päästävä jopa neljän sukupolven yli tsaarin aikoihin, siitä sitten vallankumouksen kautta bolsevikkivaltaan Lenineineen Stalineineen Hrustsoveineen ja viimein 'vapauteen'.

Siitäpä syntyykin mielenkiintoinen kudelma, johon lukijallakin on sanansa sanottavana sanoman painoarvoa punnitessaan.

Sama kaupunki eri nimin Sankt-Peterburgista Petrogradin kautta Leningradiksi, kunnes taas Pietariksi.

Kirjailija on neljännen polven leningradilainen. Se on lähtökohta ja kunnia, josta muistuttaa isomummo Dunja, ja siitä jos mistä sietää olla ylpeä. Isomummolla myös salaisuutensa: ellei vain Jelenan mummo eli Dunjan tyttö olisi kreiville tehty - aatelisia siis! Joskus aikoinaan kaukaa maalta Tverin seudulta lähti isomummon veli-Sergei, joka oppi ja hallitsi räätälin työt, rohkeasti pääkaupunkiin. Perässä Dunja, joka jäi sille tielleen. Veli palasi takaisin, laajensi liikettä, varusti Singereillä, eli ja vaurastui. Mikä taas ei kommunisteille käynyt: kulakki riisuttiin 'vaatteistaan', häpäistiin, otettiin omaisuus yhteiseen käyttöön.

Ehkä tässä maalailen myös omiani, mutta noinhan se on mennyt kaikissa niissä kirjoissa, joita olen sosialismin etenemisestä naapuri-Venäjällä lukenut. Noin ne asiat 'rullasivat' tässäkin tapauksessa tämän suvun kohdalla Isä Aurinkoisen kuolemaan saakka. Näin maalailee myös kirjailija omin mielikuvin kirjaa kutoessaan, aukkokohtia täyttäessään. Pohjana isomummo-Dunjan tuhahdukset neuvostoihmisistä:

"Kappas, luulottelevat itsestään, ovat muka toisenlaisia, erityisiä, eivät ole syntyneetkään siitä kohdasta."

Leningradin hävityksen kauhistus on pakko käydä läpi, mikäli totuudessa pysytään, se jossa kaupunkilaiset, mitä niitä jäljelle jäi, joutuivat syömään myös kengistä nahkat ja vieläkin kummempaa, kun sairaaloiden ovien vieriltä katosivat kuolleiden ruumiit...

                                   Jelena TšižovaMuistista piirretty kaupunki

                                       Into 2020

Sivumäärä: 331

Suomentaja: Kirsti Era

Alkuperäinen nimi: Gorod, ­napisannyi po pamjati


(Tutustupa myös: pietarilaistekstiä)

KIRJA-ARVOSTELUT
10 km/40km/e=6h

torstai 17. joulukuuta 2020

Puolinaisen valinta

 jatke eiliseen

Yöpöydällä olisi ollut valittavissa monta muutakin kirjaa Kari Tapiosta Liukkoseen, kuolleesta laulajasta villiin pappiin, vaan valinta Arja A:n Puolinaiseen oli jotenkin automaattinen tai itsestään selvä päivällisen hiihdon tiimoilta.

Tympääntyneenä nuoskalunta pohjiin kerääviin suksiin ja takkuamiseen, jätin tientakaisen latusen ja siirryin maantielle, johon oli tallautunut lumi luistavaksi ja läksin sivakoimaan rannalle päin. 

Heti kohta ohi ajaa auto. Se pysähtyy mäelle postilaatikoiden luokse ja ulos astuu naapuri, joka ilmoittaa jotta 'nyt se mies lähti'. Vaikka odotettua oli niin kyllä se 'vihlas ja surettaa'. 

Otin osaa, rupattelimme, kunnes jatkoimme omaa kulkuamme.

Mielessä minulla soivat yllättyneen naapurinmiehen sanat ja hämmästys, edellisen leikkauksen jälkitorut lääkärille:

- Kuulkoo liäkär, nyt työ teittä virheen. Katkasitta jalan liijan ylläältä.

Polven alapuolelta se piti.

Hiihot:9 km/30km/e=5h

KIRJA-ARVOSTELUT

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Ensilumen pumpuliin

Ensin meinasin riemusta revetä

ja uhota taas hiihtotonnitavoitteella; oli se sen verran ii-hanata ylistää ja sukeltaa ensilumen pumpuliin lylyllä lykkimään ja kalhulla potkuvauhtia antamaan. Hirnahtelin ihaan kuni nuori varsa.


Vaan sitten muutaman mäen laskun ja nousun jälkeen, heinätupsut pitovoiteina, palasin alkuhuumasta ja tokkurasta tointuneena todellisuuteen: - Enemmän vanahaa ruunaa kuin nuorta oritta! Eiköön viissatanen piisais? Mikäs se pisin leveys, puolentuhatta? Sitä luokkaa jotakin. Ilomantsista Vaasaan. Viime vuosi jaloista päähän oli viime vuos, tää vuos jos lantionmitta ois.*

Lopullisen järkiintymisen sai aikaan sitten illan kuntohöyryissä avattu kirja, joka näyttää, että elämän voi pysäyttää yhenäkin ja tavoitteet keikauttaa tässä ja nyt uusiksi vaikka mattoveitsi, jolla viiltää sormenpäätä. Verenmyrkytys. Ja lopputulos kuten kahden lapsen äidillä tässä:

Arja Ahtaanluoma: Puolinainen
Kuva: Pekka Niittyvirta
Johnny Kniga

Hiihot: 7+8 km/21km/e = 4h

KIRJA-ARVOSTELUT

maanantai 14. joulukuuta 2020

Ei saata olla tätä päivää!

tuohta ja titteleitä 

sunnuntaiaamuna luulin lukevani menneiden aikojen romaania, k.a.järveä m.canthia säätyläisistä tai jotain, paneutuessani kansankirkon polttajaiskeräykseen armon vuonna 2020 :

'--- kirkossa harvalukuisena yleisönä olivat kirkkokeräyksen suojelija, Kuopion piispa Jari Jolkkonen, kirkkoherra Anne Angervo, Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen, rouva Eeva-Liisa Karjalainen sekä kauppaneuvos Kyösti Kakkonen 

Tilaisuuden avauspuheenvuoron käytti valtiopäiväneuvos Matti Väistö, joka osallistui konserttiin yhdessä  puolisonsa seurakuntaneuvos Eevi Väistön kanssa.   

vaan mitä vielä:  Karjalainen MAAKUNTA 12.12.2020 17:51 / Aaro Virolainen

Tätä päivää, ja ihan diginä!

(pst. siinnon toimittajaparka mahtanu olla polovillansa ja polovillansa)

Hiihot: 6 km/€ = 1 h

KIRJA-ARVOSTELUT

lauantai 12. joulukuuta 2020

Komea lehti

 kanneltaan ilmestyi taas

vaan enpä hänen sisällöstään sen kummempia, sillä yksi ilmoitus säväytti enemmän kuin, 

porautui suoraan muistilokeroon, 

siihen silloin kun kerran ajettiin autolla sieltä pois ja tie oli kivinen ja kuoppainen, 

yritettiin oikaista suoraan Tepsaan, 

vaan pois piti kääntyä jotta mersusta edes muutama mutteri olisi jäänyt jäljelle siinä kolinassa ja ruminassa.

Sieltä Särestöstä. Sieltä tieltä. 

Syksyn aurinkoisen kuulaanraikkaana päivänä.

Oli se Reidari jo kuollut, lie Anttukin, vaan taiteilijan vehkeitä nähtiin kyllä. Kumma miten juhlalliselta tuntui, vaikka jos ajattelee noidenkin veljesten arkipäivää, niin juhlallisuudet kaukana ja naturalismi kaikkine hajuineen ollut takuulla paikalla ja lujasti läsnä.

Tämä ilmoitus se Kaltion uusimmassa herätti eloon nuo ja tuon paikan:


Jotenkin väräyttää, että nytkin juuri parhaillaan tällä hetkellä ja lauantaina paikka on open. Sen kuin askeltaisi sisään jos lähempänä olisi - se tai me.

Sinnehän se sitten taas vajoaa muistilokerikon kaamokseen pitkiksi ajoiksi, voi olla jotta ikuisiksi ajoiksi, jos ei taas joku sykäys sitä hereille töki.

LOPPU.

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 
tänään ois tarjolla Teronen & Vuolle: MATIN MAAILMA (Nykänen)

torstai 10. joulukuuta 2020

Laura Gustafsson

"Rakenteet tai juoni eivät hallitse lukemista." [romaani]

"Runous on käänteinen suppilo." [mainonta]  

"Ei kysymyksiin vastauksia tule, mutta se on taiteellisen tutkimisen tarkoitus. Parhaimmillaan näkyy lukuisia polkuja asioihin. Näkökulmia ja mahdollisia totuuksia." [taide]

Siinäpä taas virkistystä tähän päivää, päivän askareiden lomaan purtavaa. Etupäässä nyökyteltävää. Jälkimmäisen myötä myös syd. onnittelut perheen pienimmälle, joka eilen sai taide/ympäristögradunsa läpi.

Ensimmäiseen sitaattiin 100 %:nen nyökkäys. Itsestään selvä ollut omalla listalla aina: kunnon romaani ei kummoista juonta kaipaa eikä läpiaistittavaa rakentaen rakennettua rakennetta! 

Toinen sitaatti vahvistaa runolle käymisen uskallusta. Omissa käsissäsi on tulkinta, ei runoilijan yksinoikeus.

Toinen sitaatti vaatii selvittelyn: Runo on mainonnan vastakohta; suppilon alapäästä putkeen työnnetään tiivistetty sanoma, so. runo, joka purskahtaa suppilon yläpään levennykseen hajoten sanoiksi, jotka kukin lukija noukkii oman mielentilansa mukaan omaan pääkoppaansa. Mainonta käyttää trattia kuten pitääkin: kehuu tuotteensa kaikin sanoin ja valuttaa sanat putkeen, torven päästä kajahtaa selkeä sanoma: OSTA!

Kolmas sitaatti on yhtä simple kuin ensimmäinen: odota nyt aisteilta yhdenmukaisia vastauksia johtopäätösten tekoon!

Parnassoapa sitä kaksoisnumeroa 2020 tässä pureskelen, ja askaroin Ville Hännisen haastatteleman Laura Huorasatu Gustafssonin ajatusten kimpussa. Vaiko Hännisen? niin kuin helposti reportaaseissa käy.

LG:n uusimman, viidennen, romaanin Rehabin näkyy Jani Saxell purkaneen palasiin lehden arvosteluosiossa; jos sieltä tempaisisi kolme loppusitaattia, niin k.kaartuisi ikään kuin symmetrinen tasapaino tälle potulliselle:

"Addiktio, josta rimpuillaan irti, on riippuvuutemme kulutuskulttuurista."

"Santa Maria, diplomi-insinööri ja taidehistorian maisteri pääsee ahdistuksestaan polttamalla kotinsa."

"Rehab heittää realismin romukoppaan. Tyylilajina on Gustafssonin esikoisen, Huorasadun (Into 2011) kaltainen maaginen realismi ja uuskumma."



KIRJA-ARVOSTELUT

tiistai 8. joulukuuta 2020

Heh! Ö-höm!

sanojen hallinta


Tuloksesi: 7 / 10

Upeaa! Fantastista! Mieletöntä!

"Olet hämmentävän lahjakas kielitietäjä

tai mahdollisesti erittäin onnekas arvaaja. Olipa totuus kumpi hyvänsä,

onnea loistokkaasta tuloksesta!"**


Kokeilepa ihan ite:

        Testi

Me Naiset

suomen kielen yleisimmät sanat

**yli- ja alleviivaukset

vetelin omin nokkineni

selkeyttääkseni tulosluentaa

laskentaa

=

vrt. Trump


KIRJA-ARVOSTELUT


maanantai 7. joulukuuta 2020

Julkkareissa

 suppenevalle sukupiirille toimitimme puolensataasivuisen niitatun kirjasen

minkä kunniaksi itsenäisyyspäivänä söimme paistia varsinaisen tekijän eli Kauppalan Ritvan kodissa, talossa, jossa vanhempanikin ovat asuneet tovin kera siskon sekä veljen ja joka on seissyt mäellä ennen päätaloa (1879) ja jopa ennen mäen viereistä kirkkoa (1851), tosin enää ei pärepäällysteisenä.


***

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT 
tänään tarjolla Tuuve Aron Kalasatama

lauantai 5. joulukuuta 2020

Kun ei liiku

                 ei ajatuskaan liiku


Yhä harmi tuota maata, vaikka joulukuu jo: valkoisina hädin tuskin tienoot. Peilinä tiet. 
Potkurikeli? Ei! 
Hiekanjyviä tiellä. 

Pakko on silti syyspuuhien loputtua työntäytyä ulkoilman hämäriin.

Kohennella tätä, nostella tuota.

Hakata tervaspölkystä sytyketikkuja saunaliiterin koppaan. 
Keksiä tikusta asiaa. 

Vääntää katiskaverkosta suojaverkko omenapuulle, päärynälle toinen. Virittää kellariin hiirenlitskut. Sahata kaksihaara lintusille ruokintapuuksi.

Ruuvata ikkunan alakanttiin kulmarauta, johon kiinnittää lohtulyhtylauta. 



keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Onko taide epäkelpo,

             jos tekijän ajatukset taikka elämäntyyli epäkelpo?


Monet niinkin mieltävät.

Tuli päiväpostissa, mainosten lisäksi, kaksi lehteä ratkaisemaan ongelmaa, 
nämäpä:



Kumpi niellään ensin?

Puntaroidaanpa päällisin puolin, kansin:

Parnasson päävastaava Karo Hämäläinen oli eilen Haahtelan jälkeen Alfan Lukutoukissa puhumassa Väinö Linna -kirjastaan ja nyt pääkirjoituksessa kannen jälkeen, jostain syystä, 👐, Linnaa. Joitakin oikeitakin kirjamainoksia kansissa kyllä. 
Ahas! Myös Mäkelän ja Pihan Pimeän yli pääsee wsoy-mainokseen. Ja katos katos, tuokin illankähmyssä alkuväristyksiä aiheuttanut Tšižovan Muistista piirretty kaupunki.

Urheilulehden kannessa Maradona, Diego, kuusikymppisenä kuollut, kaikki mahdolliset elämän nautinnot, sallitut ja kielletyt, hyväksi käyttänyt. Kaikkea muuta kuin esikuva elämänhallintaan. Mutta se taito jumalankäsineen! Ei toista. Erkka Lehtolakin itki telkussa Diegoaan muistellessa. Itkikö Diegoa vai Diegon taitoa?
Veikkaan taidokkuutta. Taidettahan se kieltämättä oli.

Huomaan valinneeni empimättä Urheilulehden Parnasson sijasta ekalukemiseksi. 
Parnasson ehtii myöhemmin, tuleekin harvoin: 6 kertaa vuodessa, sillä seiskanumero ei ilmesty itsenäisenä koskaan. Mitähän järkeä on merkitä 6-7, toistuvasti joka vuosi? 
(Juoksija-lehti saattoi aikoinaan ilmestyä vaikka kolmoisnumerona ja seuraavan vuoden alkupuolilla, kun Pekolat eivät omilta juoksuiltaan ennättäneet tuottaa sisältöä, joka aina oli puhuttelevaa. Ja koska se oli puhuttelevaa, ei tilaajakaan moisesta joutavasta sivuseikasta ruvennut ryppyilemään, vaatimaan markkojaan takaisin. Juoksija oli Pekolan aikana oikeasti kulttuurilehti: jutuissa oli lähes aina kultivoitunutta historiallista syvyyttä. Niin muistan.)

Mutta n-y-t! asian ytimeen. 
Eli Maradona ratkaiskoon otsikon ongelman:

Pitäisikö kieltää Maradonan taitavuus ja taito luoda tilanteita ja tunnelmaa (=taide) kentällä sen perusteella, että mies eli miten eli, ajatteli miten ajatteli, näytti esikuvana ihmisille epäkelpoa esimerkkiä siittäessään lehtolapsia vähän sinne sun tänne, huumausaineita käyttäessään.
Siksikö olisi ollut huonoa jalkapalloa tuottanut pelaaja!

Sama kai tuo on näiden kirjailijoiden, taidemaalarien, säveltäjien ja mitä näitä nyt on korkekultturelli-törhösiä. Mukako:
  • Säveltäjä natsimielinen > sävellys huono.
  • Taidemaalari rapajuoppo > taulut töherryksiä.
  • Kirjailija epäsiveellinen > kirjat roviolle.
  • jne.
Maradona ratkaisi kuin ratkaisikin pelin ja ongelmamme! Taidetta se käsillään ja jaloillaan ja luovuudellaan potki.
So. 
taitavuus ja taide ovat tekijän elämäntyylistä ja asenteista riippumattomia. 
M.O.T. quod erat demonstrandum.

täältä > KIRJA-ARVOSTELUT
tänään tarjolla: Neukkuturismi