Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 14. heinäkuuta 2024

Nappaskengissä

Kaikk' yhess' koos' kolmin jälleen! Henkitoreissaan, mutta vielä elonlangoissa lujasti kii 

https://www.hettahuskies.com/fi

Kolmehan meitä alunperinkin oli. Pyssysalon kaksvitosia viimeisen päälle pronatoiduissa lenkkikengissä juostessamme monet kerrat nauroimme, jotta kun ei sitten juosta jakseta, niin kävellään, ja kun ei sitten kävellä jaksa, niin rollaattoreilla potkitaan nämä piikin pitkät kilsat.

Vaan entäs nyt kun ei millään värkillä omin voimin jaksa taivaltaa tuota piikin kahtakymmentäviittä kilsaa? 
Siinä naama kalpenee.
 
Tähän on tultu noilta makoisilta matkoilta, joihin sunnuntaiaamuisin töydättiin läpi vuoden satoi tai paistoi - ja mitä kuumempi, sen maistuvampi matka! 
Nyt helle hätistää itsekunkin varjoon suojaan alta polttavan auringon.

Loppuipa tuo kolmin juoksu muutenkin toistakymmentä vuotta takaperin, eli siihen kun Tepu muutti Hettaan sen tuhannen kilsan päähän. Ja me kaksi jäljellejäänyttä vanhetessa typistimme matkan ensin kuivatusalueen kierroksi, sitten kylän ja viimein pururadan yhteen kierrokseen, kunnes toisen polvi petti ja toisen sydän alkoi kiertää omia ratojaan.

Juoksut oli juostu, oli siirryttävä kevyempään kenttälajiin: ladulle suksi survaistiin. Viimein Vejun polvi teki lopullisen tenän, kahden tonnin talvihiihdot jäivät. Toinenkin oli nyt pelistä pois.

Yksi jäi vielä lyhenevää rinkiään kiertämään. 
Tai oikeastaan kaksihan meitä on: minä ja perässä vaaniva. Tiedätte kyllä mikä. 
Nähtäväksi jää, milloin pyyhkäisee tuo mikä, kantojen kolkuttelija, ylitse niin että viuhahtaa.

1. Kolme varista

istui aidalla.

Silivati seilaasilivati seilaa,

yksi lensi pois.  

 

2. Kaksi varista

istui aidalla.

Silivati seilaasilivati seilaa,

toinen lensi pois. 

 

3. Yksi varis vaan

istui aidalla.

Silivati seilaasilivati seilaa,

sekin lensi pois.

 

4. Kolme varista

istui aidalla.

Silivati seilaasilivati seilaa,

kaikki lensi pois.

ps
Vaan eilen kohtasimme vielä kolmikkona menneitä muistelemaan, hatarasti kertailemaan. 
Siinä samalla ihailtiin rollaattorin kiiltoa ja kiitoa, kävelysauvojen kolketta - nappaskengissä koko jengi!
Mitalissakin kii me kolme perätysten! / design Veju.

Kirjavinkeissä

torstai 11. heinäkuuta 2024

Pakkohan tuo oli lukea

- sen verran sydämen syvyyksistä lähtenyttä tekstiä kriitikkopässeistä, noista kukko- tai ukkopoikakriitikoista!  👄

Enkä halua olla eri mieltä, jos en samaakaan. Toki samaa kuin mitä Emilia Männynväli myrskyämisensä lopuksi kritiikissään kriitiikistä/kriitikoista Kritiikin Uutisten kolumnissaan Kriitikon vastuusta:

"Hyvä kriitikko on sellainen, jolle voi sanoa – ja olen sanonutkin – että helvetin hyvä teksti, vaikka olenkin kaikesta eri mieltä.

Varsinaista hersyttelyä läpi jutun! Ilo lukea - vaikkei kai saisi toisen edgylle ja raivolle. Tyylistä nautin: liikkuu vaihdellen asiallisen kuivasta tietokielestä* ei-asialliseen rahvaankin ymmärrettävään sanomaan**.

* "Kriitikon tärkein työ on kontekstointi, ja on myötähävettävää lukea murskakritiikkiä, jossa kriitikko ei tunnista kontekstia tai edes ilmeisimpiä intertekstuaalisia viitteitä, saati ole kuullutkaan aiheesta viimeisen viiden vuoden aikana käytyä keskustelua."

** "Kriitikolta ei ole kovin ammattimaista olla, että vittu kun vituttaa, projisoida tunne taiteilijaan ja kääriä ”vitun tyhmä runkku” hienosteleviin eufemismeihin. Toki sellainen kirjoittelu voi olla hauskaa – tiedän kokemuksesta – sillä tavalla kuin hihittely pillunkuville pulpetissa voi olla hauskaa "

Perustelu on kritiikissä kaiken A ja Å. Siinä Männynvälin sanoma ja sanottava. 

Sen kummemmin perustelematta, repostelematta:
Männynvälin kirjoitus on koko matkan luotaantyöntävän väkisin mukanapitävä. Aamun helemi.

Kirjaihmiset, kipinkapin lukemaan tästä!



Kirjavinkeissä

keskiviikko 10. heinäkuuta 2024

Tavan Pulliainen

lukee kirjasta:

"Täysmittaisen hyökkäyksen Ukrainaan se aloitti torstaiaamuna 24. helmikuuta kello 5.35, samaan aikaan pohjoisesta, idästä ja etelästä."

"Minusta on turha epäillä Putinin mielenterveyttä. 
Hän käyttäytyi rationaalisesti omasta logiikastaan käsin. Viittasin Angela Merkelin kuuluisaan lausahdukseen, että Vladimir Putin eli omassa todellisuudessaan."


On sillä Himasen Hannulla (s.1951), ikätoverilla, omat suuret ongelmansa ratkottavina päivästä päivään, isojen herrojen, osin tuttujensakin, touhuja asioiden ytimiä kaivellessaan. Ratkaisematta tahtovat jäädä. Tänäänkin, vaikka kuinka spekuloisi.

Toista se on Tavan Pulliaisella (s.1950) täällä periferiassa, kultamaassa, minne maailman murheet eivät yllä kuin pintaliitona olohuoneen nurkassa välkkyvän aparaatin kautta - ns. kontaktipintaa kun ei ole.

- Ah, tää onnea on! pääsee suusta ilmoille hehku.  

Näet tämänkin keskiviikkopäivän ainoa ratkaistava pulma on aitan sänky. 
Tyhjään kehikkoon pitäisi rakennella tukeva pohja, mikä ei tuottane minkäänlaisia vaikeuksia, kunhan tarvikkeet saa kerättyä kokoon minkä mistäkin liiterin nurkista, aitan vintiltä ja saunapuiden takaa kurkittua oviaukosta.

- Toista se on täällä kuin Himasella! iloitsee TP ihmisosaansa.

Kurkistaa kuitenkin ennen aitanpolulle astuessaan tekstiteeveestä, jotteihan se vaan vielä ole alkanut. Se Suureskalaatio.


Kirjavinkeissä

maanantai 8. heinäkuuta 2024

Nimiäiset

   Rakas Eeva Kilpi  V

II - III - IV - V - VI -
 
Viimeisin sukuun ilmestynyt lapsenlapsi, jykevä poikavauva, sai eilen sunnuntaina nimen. Mikäpä ei nyt ole kellotellessa. Suurin joukoin siinä kopan äärellä ensin ja sitten pitkin pientareita tulokasta juhlimme.

... Siell  siell  se  Vin  on     Siell  siell  se  Vin  on    Siell  siell  se  Vin  on ...Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu.

Sisälle tyhjäksi jäi lopulta koppa.
Ja kuten yleistyneenä tapana on, ei näihin nimihommiin pappia vaivattu. 
Herkkä hetki se silti oli.

Ja kun kerta nykyään intiimejä asioita ei levitellä, nimiasioita liiemmin huudella, jää tämänkin pojannaperon nimen veivaus lukijan pääteltäväksi.
Kyllä minä silti yhtenä läheisimmistä sen verran teitä tutuksi tullutta uskollista lukijarinkiä jelppaan, vihjaillen jäljille päästän näinikkään:

Jukka Virtasen Balladi Pojasta Nimeltä Vee nostettakoon korvista esille tuon paljastavan etunimikirjaimen takia, muuta yhteistä tekemistä moisen renkutuksen kanssa ei, herra paratkoon, olekaan. 
Mutta että tämä toinen Jukka - J. Karjalainen; hän se taitaa paljastaa melkein kaiken laulullaan 

Vin Vin miss on se Vin?Vin Vin miss on se Vin?Jo nkyy silmt ja suu ei voi olla kukaan muu
Siell siell se Vin onSiell siell se Vin onSiell siell se Vin onAlla omenapuun ei voi olla kukaan muu
Siell siell se Vin onDunuja mbe kumala Vin ma Vin
Jukka ding ke leKati ding ke leAlah man ning mbe simajala
A-aaa VinLo lo lo lo lo lo lo lo lu njinjata
VinAlah man ning mbe simajala
A-aaa VinVin Vin miss on se Vin?Vin Vin miss on se Vin?Jo nkyy silmt ja suu ei voi olla kukaan muu
Siell siell se Vin onSiell siell se Vin onSiell siell se Vin onAlla pyren kuun ei voi olla kukaan muuSiell siell se Vin on
Toki toisenkin nimen poika sai - tuli olympiamaskotin kaima vuodelta 1980.

Kun nimi oli paljastettu, jännitys lauennut, oli muun sisäohjelman vuoro. So.
Seurasi lämminhenkistä musiikkia, soittoa ja laulua, myös mietteitä Gibranilta.

No mitäs se Eeva Kilpi täällä? 
Ei, ei hän paikoilla suinkaan henkilökohtaisesti läsnä ollut, vaan oli läsnä omissa ajatuksissani tuon A-R Carlsonin Eeva-kirjan myötä, päiväkirjamerkintäkin tismalleen sama, vuosi vain eri - heinäkuisen päivämäärän alla lainaan hänhä lainaten Eevan Punaista muistikirjaa:

"7. HEINÄKUUTA 2023
... Niin ihmeellisessä sfäärissä me elämme, avaruusolennot, keskellä suurenmoisuutta, hallitsemattoman hermostomme ja pikkumaisen ärtyisyytemme rasittamina, sotinemme, kauhuinemme, huolinemme - itse asiassa tietämättä mistään mitään.
Meidän tärkein tehtävämme olisi vaalia rakastettavia pikku jälkeläisiämme, luontoa ja sitä hyvyyden ja kauneuden kipinää, joka meissä kaikesta ärsyttävyydestä huolimatta kuitenkin on." PMK/EK 
Punainen muistikirja
 omat  KIRJA-ARVOSTELUT 
Kirjavinkeissä

perjantai 5. heinäkuuta 2024

Karjalaisuus

  Rakas Eeva Kilpi  IV
II - III - IV - V - VI -

Pisti vain silmään - saakohan noin ilmaista? - jottei Eeva kirjassa kertaakaan puhu karjalaisittain: mie, sie ja muistat sie, esim.
Johtuisiko A-R:n varsinaissuomalaisuudesta, kielierosta, muistiinpanemisesta? 
Sillä vastahan mie ja sie ja myö kielenkäytössä ilmaisisivat viimeisen päälle läheisyyttä ja lämpöä aidossa ja alkuperäisessä karjalaisessa tunteenpalossa ja ryöpyssä.

Mutta hätäkös tässä, etenen - varsin epäkurantti verbi lukuvauhdilleni - vasta sivulla 250, josta poimin omaakin tyyliä ja sisältöä kuvaavan tilan ja tilanteenkin:

"Miksi se [muisti] on tallettanut pieniä merkityksettömiä seikkoja, mutta unohtanut suuret, meidän kaikkien elämää järkyttäneet tapahtumat?"  Talvisodan aika

- Muistat yksityiskohtia, isän tuoksun, isän tuomat Valamon-helmet, venäläisen kokardin...
- Et tavoita tunnetta, joka sinut valtasi kuultuasi, että sota vie sinulta kodin ja kotiseudun.

Isoa kuvaa ei synny fläppitauluun niin kuin jääkiekkovalmentajilla tosta noin vaan ja koska vaan!

Talvisodan aika 1989 - Animalia 1987

Kirjavinkeissä
huomenna
 Terhi Kontio: Espanjalainen alkusoitto

keskiviikko 3. heinäkuuta 2024

Kaiken takana Ristissä

 https://www.city.fi/blogit/hikkaj/homohaat+kesateatterissa/130347

Oli siellä homo nytkin, eikä taaskaan saanut - kuvata! 👿  Olisi saanut upean kuvan näyttämön yli järvelle, missä kaksi onkijaa veneellä saalista narraamassa.

Muuten: meitä ei narrattu, meillä oli kivaa. 
Mitä meitä nyt oli alun kolmattasataa. tiistain arki-illassa. Siinä kaupunginteatterit kalpenevat yleisömeressä. Ja kuvitelkaa: olemme Liperin kunnan Ristin kylässä, joka on kaukana kaiken takana ja jossa asukkaita sen verran mitä kylissä tahtoo nykyisin olla: jokunen sata.

Samanmoinen kyläpahanen se tuon leipäpitäjä-Liperin toinenkin kesäteatterikylä on, se missä viikko sitten istuimme: Roukalahti. Molemmat kylät tässä lähellä, vaikka kaukana kaukana ovatkin sen lossin takia, joka nytkin lähti juuri nenän edestä. Emmauksen tiellä esitykseen 30 kilsaa, tähän toiseen kylään 60.

Ristin kesäteatteri
Mattia ja Teppoahan siellä! Siispä nirppanokat häipykäätten ...

Minusta on näemmä, muttei vasten tahtoa, tullut varsinainen Matin ja Tepon asiantuntija: vasta luin Veepee Lehdon kirjamurikan Matin ja Tepon matkassa sanoittajan silmin ja Hojo Hojotkin tanssittu aikanaan.

Mutta: Nyt Asiaan, Hakkila!

Pääosan esittäjä Petri Sjöblom, oli vallan mainio työtön vötkylä, syrjään potkittu, eukon hylkäämä ukkopolo Eino Happo. Löytyi antautumista, liikettä, lauluääntä ja taitoa ylenmäärin.
Lyömätön esitys voisi sanoa, jos ei niin moni omasta Kirsi-vaimosta alkaen olisi häntä henkisesti mukiloinut.
Jo lippujonossa (100m) mies järkkäriliivit yllä näytti oveluutensa kertomalla pikkupojille, jotta 'onneksi minulla on vain pikkuosa näytelmässä'. Pikkuosa - ja sitten temmelsi näyttämöllä parit tunnit!
Niin, Ristin teatterilaiset pyörivät siellä yleisön seassa myymässä lippuja ja arpoja ja kahvia ja pullaa minkä näyttelemiseltään ehtivät.

Kotoista meininkiä: ei ihme jos yleisöä riittää kun ei tarvitse pönöttää tahi sen kummemmin nääläytyä. Senkun mänet!

Eikä muissakaan esittäjissä, siinä homotransuhujopissakaan, Joni Pöllänen, valittamista ollut. Ja Einon ystävä Jussi, Lauri Asikainen, lauloi sydäntä särkevän aidosti.

Naisista en virka mitään, jotten rikkoisi näytelmän, sen mieskaupungin atmosfääriä. 😅😏😚


Kesän 2024 kesäteatterit
Kirjavinkeissä

tiistai 2. heinäkuuta 2024

Teloitus

 Ei enää hirsipuu eikä sähkötuoli, vaan myrkkyruiske suoneen.

Ruotsalainen tv-persoona Carina Bergfeldt tapaa pastori Jim Brazzilin, joka on ollut läsnä lähes 300 vangin teloituksessa viimeisenä ihmisenä, jonka kanssa kuolemaan tuomittu on hetki ennen teloitusta keskustellut.

Ensimmäinen teloituskokemus on edessä vuonna 1995. Vankilanjohtaja on poistunut paikalta. Vanki Carl Johnson Jr. istuutuu laverille, ottaa kahvikupin viereensä ja sytyttää pastorin ojentaman tupakan.
 Tunnustellaan.

Tämä on ensimmäinen teloitukseni, ilmoittaa pelkonsa ja epävarmuutensa pastori Jim.
Samoin, vastaa tuomittu Carl Johnson Jr.

"He hymyilivät", kertoo kirjan kirjoittaja. 

Veikkaan, että vain hymähtivät. 
Sitten puhuttiinkin jo Jeesuksesta. Pastori yllättyy, kun vanki sanoo saavansa voimaa Jeesuksesta: - Muslimina! 

Siinä alkupalaa.
Kurkistan vielä loppupalan, jossa texasilaispastori itse tekee kuolemaa kertoen viime vuoden tammikuussa puhelimeen Carinalle:
-Tänään olisi ollut hyvä päivä kuolla. Mutta päivä oli kuitenkin parempi elämiseen.

Nyt kuolemankonkaria ei pelota - kokemusta on.
 
Atena -2024

Kirjavinkeissä
 

lauantai 29. kesäkuuta 2024

Lumikki ja 7

Olosuhteiden vuoksi (puoskat)

Pantiin näet pyörimään kopan pohjalta löytynyt VHS-kasetti. 

Alkuperäinen Walt Disney: Snow White and the Seven Dwarfs
 - valmistusvuosi 1937.
Puhallettiin pölyt ja viriteltiin alimmainen laite - ja Katso: Siinä ne pyörivät 80 minuuttia Lumikin ympärillä! Ne velloset, nimeltä unohtuneet. 
Oli syytä kerrata:

  • Viisas / Kloker / Doc
  • Jörö / Butter /Grumpy
  • Lystikäs / Glader / Happy
  • Unelias / Trötter / Sleepy
  • Nuhanenä / Prosit / Sneezy
  • Ujo / Blyger / Bashful
  • Vilkas / Toker / Dopey
Oli omena, peili, noita, prinssi ja kaikki tykötarpeet.  Kunnon huiskeet!

Juonen paljastumisen, ei saa spoilata, tähden parempi lopettaa tähän, viiden tähden suosituksin.
Kirjavinkeissä 

keskiviikko 26. kesäkuuta 2024

Arvostava ote

 Rakas Eeva Kilpi  III

II - III - IV - V - VI -

Turha pelko kumpikin: ei siipeile eikä palvo Anna-Riikka Carlson. Kunnioittaen sekä arvostaen, viimeisen päälle, A-R nostelee Eeva Kilven eteen tämän omaa tuotantoa koti- ja sairaalavierailuillaan Eevan ihmetellessä, onko hän noinkin hienosti tuon ja tuon ilmaissut.

Luontosuhteista useimmiten on kysymys. Eeva Kilpi on niitä ensimmäisiä luonnontilasta ääntä pitäviä ja vaativia kaunokirjailijoita maassamme. Herkällä mielellä hellästi, ei pauhaten Linkolan lailla.

Perhonen ylittää tien: Kootut runot 1972 - 2000, WSOY 2000,
on usein auki ja luennassa mukana Anna-Riikan lukiessa Eevalle tämän ääneen Eevan kirjoituksia. Lukee A-R muidenkin teoksia, joista niistäkin syntyy naisten välille syvä yhteisymmärrys: niin samoilla aalloilla heidän ajatuksensa tuntuvat koko ajan liikkuvan.
Ystävyys lujittuu.

En voi muuta kuin huokailla mukana ja vakuuttua: Eeva Kilpi on löytänyt kuulijansa, sellaisen jonka kaltaista harvalla yksinäisellä vanhuksella on - oikeasti eikä vain muodon vuoksi kuuntelevan ja kunnioittavan, syvästi toisen ajatuksiin paneutuvan vastakaiun. Ja mikä mukavinta: heillä on myös hauskaa keskenään.

Kirjaa etenen häthätää puolessa välissä; yksin jään lukemaan noita kokoomarunoja noiden kahden naisen rupattelun jäädessä sermin taakse:

"Kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun." 


"Toivo on kasveissa ja eläimissä ja
niissä ihmisissä jotka antavat käärmeen mennä
ja varoittavat hyttystä - Anteeksi jos minä
osun sinuun nyt."

Kirjavinkeissä 
 

maanantai 24. kesäkuuta 2024

"Tuuppoo!"


Oltiin Emmauksen tiellä. Paikoille päästäkseen piti ylitettämän lossilla salmi. 
Siitä jokunen kilometri ja perillä oltiin ja istuttiin. Naurussa suin.

Kolmella sanalla tiivistettynä: Railakkaa menoa kesälaitumella.
Kaiken kukkuraksi juhannuskin vielä.

Ei hassumpi esitys, vaikka esitys hassu olikin. Hyvin pysyi gonzoilu näyttelijöiden hyppysissä. Eipä paljonkaan kalvennut Pölösen filmistä  ja näkökulmasta, sillä sen verran samaa ikä- ja ukkoluokkaa, vanhan liiton miehiä ohjaaja Virolainen Pölösen kanssa on: näkemykset yhtenevät molempien, aikaa ennen uusmielipiteiden ohjaajista ja muista naisnäkemyksistä.

Huulenheitto kuin raksoilla entiaikoina. 
Voip suuttumusta pukata kireimmillä ...  vaikka ei pitäisi eikä pidä niin tiukkapipoinen olla. Eikäpä ainakaan nuorta ikäluokkaa edustava neitonen poikakaverinsa vieressä katsomossa etuoikealla pahakseen pannut kikattelusta ja tirskumisesta päätellen.

"Tuuppoo!" pyyti Mankka-Arvi apuja moposa työnnössä.
 
Että tuntu kotosalta tuo repliikki ja se miten Harri Hiltunen sen ilimas - siinnol intonaatiot kohillaan muutennii, kun mies millon suusa aukas! 
Kiel mitä kiäryläisintä karjalaista! Harri ol murteessa kotonaan.

Kielestä ei kukaan kiinni jäänyt, etteikö olisi kieli laklattanut kaikilla. No Hutsun-Ellan slangin aitoudesta en mene takuuseen, kun en paljon bonjannut, vaan sujuvastihan tuo Johanna Kuikka räklätti.

Niin, entäs jykevä maanviljelijän perkele; Juha Ilmakari on pakko mainita nimeltä, jo senkin takia kun muistuttaa habitukseltaan naapurin miestä enemmän kuin paljon: mahtava ääni - ja ne perkeleet! 

Musa mitä viihdyttävintä, ja kyllä se syvä sanoma, maalaisten ja kaupunkilaisten ristiriita kielineen kaikkineen, siinä ohessa selväksi tuli, ja se jotta melekosta pelehtimistä se tämä elämä on.

Sitten siitä vaan tyytyväisin mielin kiemurtelevaa mehtäpolokua takaisin autolle ja ennen lossia kiäntö vasemmalle pitsalle Saariston Puotiin niemen päähän, missä ihmistä kuin pipoa. 

- Kahen tunnin jono ois, maltatteko uottoo? ilmoitti iloisena tiskin takana nainen käsiään hykerrellen.

Saman olisi aikaa vienyt kuin näytelmä!  - Eikä takuulla ois ollu niin hauskaa.

Kesän 2024 
1/10 kesäteatteri nähty
Kirjavinkeissä

sunnuntai 23. kesäkuuta 2024

Miesten perässä

Jännitystä ilmassa

Toinen nainen matkustaa Madridiin, toinen Prahaan. Molemmat soittajan perästä. Soittajilla on kysyntää, senhän tiedämme. Tuttu juttu.

Pianistia jäljittää huima nuori nainen, tyttönen vielä. Kontrabasistin perässä Espanjan lämpöön lentävä kypsä nainen on jo omillaan toimeen tuleva viulisti.

Ihastuminen. Minkäs sille mahtaa: mentävä on.

Toista katson elokuvasta, toista luen kirjasta. Elokuvan tapahtumat jo tiedossa, katsottu juuri loppuun. Kirja keskeneräinen: ei tiedossa, kuinka viulistia lykkää.

Sopivaa hellehömppää. Mustavalkoinen elokuva tällä hetkellä rankingini kärjessä luvuin
  9 - 6.
Areena / Gummerus
Milos Forman/ Sodankylä
Kirjavinkeissä

perjantai 21. kesäkuuta 2024

Juhannusaattoaamuna

"Kun kesäpäivän seisauksen aika saapui, astui mies ulos ovestaan, ja lähti vaellukselle. ...  
Ehkä joku joskus lähtee omalle vaellukselleen, mitä mahtanee ajatella?" KR tänään.


Toinen mies toisella puolella Suomea, tuota toista miestä hivenen nuorempi, lähti niinikään, kertomuksen yllyttämänä, kirkkovaellukselle - piipahdukseksi hän sitä nimitti, koska matkaa kertyi vain vaivaiset puolikilometriä suuntaansa, ja kun kaiken kaikkiaan vielä kovakuntoiseksi itsensä talven jäljiltä laski.


Oli juhannusaaton varhaisimmat hetket käsillä. Elettiin siis tätä aamua.


Mäen päälle päästyään hän kopaisi kirkon ovea, vaikka hyvin tiesi: lukossahan se tähän aikaan aamusta. Istahti kiviportaille katselulle kuuntelulle. Tuuli puuskittain idästä, mutta jyhkeä kirkon seinä suojasi tuulelta, eivätkä itikat eivätkä muutkaan hynniäiset mäentuulissa viihtyneet.


Mies sai siinä istuskella kaikessa rauhassa - Jumala selän takana; vähän tuntui kuin presidenttinä siinä istuisi turvamies näkymättömissä valmiina suojelemaan. Naurahtipa: - Tältäköhän Tupista mahtaa tuntua?


Vakavoitui lopulta käännettyään asentoa niin että näki sankarihaudoille päin; laski eletyt vuotensa, pitkälle pääsi. Sormet alkoivat loppua siinä touhussa. 

Vakavaksi veti - muttei rauhattomaksi.
 

Kirjavinkeissä

tiistai 18. kesäkuuta 2024

Silmätkin ristissä

 ristikkoa ratkoessa


Senkin Brigitta Kalpa!
Hyvä ettet yöunia tärvele, pah.  Vähän kuin ristikoiden takana vankina tässä ois ...😋

Siis, vitsi vitsi!

Herkullista puuhaa täytellä tätäkin Senioriope-ristikkoa:
3/2024 näköislehti
Vielä paljon työläämpää, tai no siis hikeä pyyhityttävämpää, puuhaa kuin Auliksen perjantaiset ristikot Hesarissa.
Ihan piti ottaa selvää, kuka kumma tuo kikkaileva ristikontekijä naisiaan on: nimimerkkikö?
Brigitta Kalpa /Annikki Rajaniemen kuvaa
Mitä vielä - elävä immeinen! Kaivelen Senioriopettaja-lehtivuosikertaa 2020 ja kas kas:
Eläkeläisope mitä pirtein! Ja nämä senioriristikot kuulemma vielä helpommasta päästä siihen verrattuna mitä Iisakin ristikoihin, Suomen Kuvalehteen ja Ilta-Sanomiin laatimansa.

Nämäkö muka kevyttä kauraa? 
- Sopii kokeilla yltä 🠉🠝, yllyttää nimimerkki 'Kokeiltu on':
Kirjavinkeissä

sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Intimiteetti

Rakas Eeva Kilpi  II
II - III - IV - V - VI -

Carlsonko siipeilisi? Pois se meistä. Ei Anna-Riikka mikään Tervo ole, joka Loirilla ratsasti niin räikeästi, ettei saanut kutsua hautajaisiin.

A-R:n suhde Eeva Kilpeen on jopa intiimimpi kuin rakkaus biologimieheensä. Henkistä rakkautta puhtaimmillaan vailla fyysisyyden taakkaa.

Sivulta 149, näin hitaasti etenen, luen:

- Ajatus kirjailijan työn ahneesta hyödyntämisestä on vastenmielisempi kuin luopuminen kustantajan työstä. Jos menettää kirjailijoiden luottamuksen, ei jää jäljelle mitään.

On se nyt uskottava, rehellistä peliä: puhtaalta pöydältä syvä ystävyys.

Vielä on aikaa ystävyyden syventämiseen jäljellä 307 sivun verran ja kuvakavalkadi päälle. 
Uusi pulma syntymässä: Ettei vain keikahtaisi palvomisen puolelle? 

Vaan kyllä tämä A-R:n teksti väkisinkin usuttaa tarttumaan uudelleen Kilven tuotantoon.


Kirjavinkeissä

perjantai 14. kesäkuuta 2024

Lehti lakkautuu

Tilasin tilalle kaksi - toisen diginä, toisen perinteisenä paperina. Toinen maksoi kympin, toinen kaksi. Lakkautettu lehti ei maksanut senttiäkään.

Lakkautetun lehden viimeinen numero tuli eilen:

Lukemaan Tästä
Näihin vaihdoin, paperina:

Maailman Kuvalehti
 
Ja vanhasta muistista diginä:

ps
voisko osoittaa jollakin sormella vaikkapa persuja? 😩
Kirjavinkeissä